Original subtitles

KÖÖPENHAMINA 29. KESÄKUUTA 1944

LÄNTINEN KIRKKOMAA

Etsin kahdeksaa tuoretta hautaa.

Kahdeksaa uutta hautaa? Ei meillä ole.

Eikö Läntinen kirkkomaa ole saksalaisten hautausmaa?

Kyllä, mutta se ei ole tässä. Tämä on juutalainen osasto.

Kävelkää kohti pääsisäänkäyntiä. Saksalaisalue on siellä.

Valitettavasti sitä käytetään aivan liian vähän.

Ette ole täältäpäin.

Käykää istumaan.

Etsittekö niitä kahdeksaa Hvidstenistä?

Heitä, jotka teloitettiin täällä aamulla?

Etsin.

Minun mieheni ja poikani...

...ja tyttäreni mies olivat niiden kahdeksan joukossa.

He eivät ole ainoita. Moni etsii rakkaitaan tältä hautausmaalta.

Kukaan ei tiedä, missä saksalaiset teloittavat vastarintaväkeä, -

eikä kukaan tiedä, minne saksalaiset hautaavat heidät.

Te tietenkin tiedätte.

Tyttäreni ovat tuolla Länsivankilassa, -

eikä minulle haluta kertoa, mitä heille tapahtuu.

Tai minne heidät viedään tai milloin heidät...

Se on niin toivotonta.

Gerda on vain 17-vuotias.

En tiedä, mitä heille tapahtuu.

Kiitos teille.

THOSE LEFT BEHIND

Kiitos kyydistä. - Ei kestä.

HVIDSTENIN KROUVI

Joko en ole vielä tajunnut sitä, -

tai sitten olen kovettunut niin, etten osaa edes itkeä.

Olet niin urhea, Bitten.

Sinä saat itkeä.

Mutta en pysty. - Sinä saat itkeä.

Kas niin...

Pikkuiseni.

En näe Tullea ja Gerdaa enää ikinä.

En ikinä. - Minä saan heidät kotiin.

Meidän täytyy jatkaa elämäämme.

Asento!

Rikoksista valtiota vastaan tämän tarjoilijan tuomio muutetaan.

Gerda Fiilin kahden vuoden vankeusrangaistus muuttuu -

kuolemanrangaistukseksi.

Rikoksista valtiota vastaan -

kotirouva Kirstine Sørensen, syntyjään Fiil, -

tuomitaan elinikäisen vankeusrangaistuksen sijaan -

kuolemaan.

Tulle! Tulle!

Gerda... Gerda, näit pahaa unta.

Gerda, herää! - Näin unta, että meidät hirtettiin.

KÖÖPENHAMINA, LÄNSIVANKILA

Kukaan ei hirtä meitä.

Gerda, katso minuun.

Rauhoitu. Me lähdemme vain pienelle ulkomaanmatkalle.

Ja me otamme asiat sellaisina kuin ne tulevat.

Tiedät, että me löydämme aina kotiin. - Mutta mitä järkeä tässä on?

Sitä voi olla vähän vaikea käsittää juuri nyt.

Mieti jotakin mukavaa.

Äiti seisoo hellan ääressä.

Ja me kaikki istumme pöydän ympärillä.

Tuoksuu munakkaalle.

Ja minun pikku Gulleni haluaa koko ajan ottaa isoisän piipun.

Toivoisin niin...

...että Peter olisi saanut nähdä tytön viimeisen kerran.

Hän kaipasi tyttöä niin kovasti.

Hän ei saanut lupaa.

Tulle!

Gerda, pimennyssuojus!

"Hvidstenin kapina."

Ei tule vettä.

Ulos! Ulos sieltä! Vauhtia!

Vauhtia! Kaivakaa!

He ampuivat mieheni ja meidän isämme ja veljemme.

Oletteko Hvidstenin sisarukset? - Olemme.

Minä olen Tulle. Hän on sisareni Gerda.

Elsebet. - Päivää.

Saksalaiset keskeyttivät teloitukset teidän takianne.

Veljeni Jørgen ja Flemming Kieler pelastuivat.

Hienoa. - Olen niin pahoillani...

Kuule. Ei tarvitse sanoa mitään. Me kestämme kyllä.

Ehkä saksalaiset pian ymmärtävät, etteivät voi jatkaa tällä tavalla.

Turvat tukkoon ja kaivakaa!

Saksalaisilta tulee kohta paskat housuun säikähdyksestä.

He odottavat jo, että olemme valmiit, jotta voivat käyttää vessaamme.

Hoitakaa hommanne loppuun!

tuli sade, mutta sade idätti maan

tuli myrsky, mutta myrsky vahvisti

kun he luulivat, että metsä oli autiomaata

näkivät he kevään kasvuvoiman.

vanhat kaatuneet... - Huomio! Käännös!

he seisovat rohkeina - Ladatkaa kiväärit!

Olemme valmiit.

Gerda Fiil, Kirstine Sørensen. Pakatkaa tavarat ja olkaa valmiina -

lähtemään Saksaan aamulla 15. heinäkuuta kello 4.30.

Minne meidät viedään Saksassa? - Kello 21. Pimentäkää selli.

Uskotteko todella, että puulevy voi voittaa sodan?

Muista laittaa vain kolmasosa kahvipapuja ja loput ruista.

Ne paahtuvat liikaa, Gudrun. - Hyi, miten ruis haisee.

Se haisee kaikkialla, mutta se on parempaa kuin Saksan kahvinkorvike.

Sakemannit juovat korviketta. - Mutta Hvidsten on paras.

Montako huomenna tulee? - Viisikymmentä pullakahveille.

Se on ensimmäinen iso tilaisuus kahteen viikkoon.

Mutta krouvi suljetaan, jos käy ilmi, että paahdamme kahvia.

Menen katsomaan, tuleeko joku, joka voi...

...tykätä siitä huonoa.

Hevonen! Tuolla on hevonen!

Odotatteko kahvivieraita? - Ei suoranaisesti kahvivieraita.

Haisee siltä. Huonompi homma.

Vai mitä? - Odotamme aina vieraita.

Tämähän on krouvi.

Tänne ei taida tulla kovinkaan paljon vieraita.

Emme valita. Väki pitää tanskalaisesta ruoasta.

Katsotaan nyt, miten pitkään sitä kestää.

Päivää, Ebbe Nielsen. Milloin tuotte sitä hyvää tanskalaista pekonia?

Olen matkalla luoksenne. Päivällinen on pelastettu.

Hienoa. Ehdimme perille ensin ja tarjoan sitten oluet.

Mukavaa.

Pitäkää varanne. Tiedät, miten hullusti voi käydä.

Teitä pidetään silmällä.

Mitä Ebbe Nielsen halusi?

Hänestä täällä haisi kahvivieraille. - Mitä sinä sanoit?

Että odotamme aina vieraita tanskalaisaterialle. Hän suuttui.

Isäsi olisi ollut ylpeä sinusta.

Niin.

Olen menossa pastorin luokse kuulemaan uutisia armahduksista.

Saamme Tullen ja Gerdan pian kotiin.

Uskotko niin?

Sitten me kaikki kokoonnumme tänne Hvidsteniin.

Eiväthän he voi kadota noin vain.

Piispa Fuglsang Kööpenhaminassa on yhteydessä ulkoministeriöön.

Kyllä heidät löydetään.

Tulle ja Gerda...

Heidät on voitu teloittaa tai he ovat kuolleet nälkään tietämättämme.

Meidän on pidettävä pää pystyssä.

Emme saa antaa kohtalon nujertaa meitä.

Kunpa Jumala ei antaisi isompaa taakkaa kuin mitä jaksamme kantaa.

Niin.

SAKSA, KIEL

Eteenpäin.

Meidän ei pitäisi suostua menemään tuohon hotelliin.

Siellä lämmitetään vähän liikaa. - Turpa kiinni! Eteenpäin!

SEIS

Seis. Naiset sisään. Miehet jatkavat eteenpäin.

Olkaa varovaisia. - Liikkeelle!

Pitäkää yhtä, tytöt.

Seuratkaa polkua oikealle.

Saavutte portaille, jotka johtavat naisten osastolle.

Juoskaa henkenne edestä. Eilen koirat tappoivat yhden vangin.

Nyt!

Juokse, Gerda! Juokse!

Gerda! Ylös! Ylös!

Avatkaa! Olemme tanskalaisia vankeja!

Ai!

Hullujako olette? Ei sotavankeja kohdalla näin.

Rikoitte Kolmatta valtakuntaa vastaan, eikä teillä ole oikeuksia!

Korut ja kellot pois! Hakekaa heille vanginasut.

Nopeammin!

Ei...

Tuonne!

Riisukaa vaatteet!

Vie nuorempi toiseen kerrokseen yhden hengen selliin.

Ei, ei. - Gerda.

Pitäkää hänestä kiinni. - Gerda...

Ei! - Gerda, pärjäät kyllä.

Gerda... - Vangit eivät puhu keskenään!

Missä minä nukun? Hotel Kaiserhofhan ei ole vapaana.

Alas kellariin.

Tulle.

Takaisin selleihin!

Gerda!

Gerda! Gerda! - Tulle!

Mennään kellariin.

Mietin karkaamista.

Et pääsisi kovinkaan kauas tuossa asussa.

Etkä osaa sanaakaan saksaa. - Osaan minä vähän.

Mitä?

Kiitos paljon. Kyllä. Ei. Mukavaa päivää.

Gerda. Mitä teet täällä?

Äiti! Äiti!

Haluan kotiin! Äiti!

Tule.

Seis!

Riisukaa käsiraudat.

Olette onnekkaita. - Onnekkaita?

Te pääsette pois Kielistä.

Meidän täytyy jäädä tänne.

Ja odottaa...

...kunnes kaupunki on pantu maan tasalle.

Menetin viime yönä koko perheeni.

Isäni. Äidin.

Siskoni.

Vauhtia, sotilas. - Rukoilen puolestasi.

Täällä asuvat vain kuolleet.

Vangit ovat valmiit.

Liikkeelle!

Vangit vaunuihin!

Miehet oikealle! Naiset vasemmalle!

Liikettä! - Vauhtia!

Miehet oikealle, naiset vasemmalle!

Miehet oikealle.

Nopeammin.

Minua janottaa.

Emme saa mitään ennen kuin olemme perillä. Koeta kestää.

Tule tänne ikkunan luo. Tänne.

Oletteko tanskalaisia?

Olemme. Minä olen Tulle Fiil. Hän on siskoni.

Miksi ette pysyneet kotona tienaamassa rahaa saksalaisilla?

Tanskalaisethan ovat siinä hommassa niin hyviä.

Mieheni, veljemme ja isämme teloitettiin.

Minä sain elinkautisen tuomion. Ja Gerda kaksi vuotta.

Luuletteko, että se rangaistus tuli jäätelön myymisestä saksalaisille?

Anteeksi. Olemme joutuneet kestämään niin paljon.

Meitä on siirretty kahdeksan kuukauden ajan vankilasta toiseen.

Meitä oli kuusi. Nyt vain Gro ja minä olemme jäljellä.

En usko, että selviän. - Pötyä.

Me kaksi juhlimme vapautusta yhdessä uusien ystäviemme kanssa.

Minä olen Gro Solberg.

Päivää, Gro. - Päivää.

Ja minä olen Saga Bjørnholdt. - Saga.

Katsokaa, keitä on ollut täällä ennen meitä.

"Pie Baastrup. Monica Wichfeld. Grethe Jensen."

"Jos näette tämän, kertokaa kaikille, että olemme elossa. Siunausta."

He elävät. - Mistä tunnette heidät?

Olimme yhdessä Kööpenhaminan Länsivankilassa.

Mekin elämme.

Tulle Fiil.

Gerda Fiil.

Gro Solberg.

Ja Saga Bjørnholdt.

Meidän tyttöjen täytyy pitää yhtä.

Missä me olemme? - En tiedä.

Saga?

Saga... Saga?

Saga...

Näin oli varmaan parasta.

Kaikki vangit ulos!

Ulos sieltä! Kaikki vangit ulos!

Kaikki ulos!

Saga... Ei, ei.

Ulos! - Ei! Ei!

Saga...

Ei... Ei!

Eteenpäin.

Ei ole koko päivää aikaa.

SAKSA, BÜTZOW DREIBERGENIN VANKILA

Gerda, me pärjäämme.

Eteenpäin!

Nopeammin! Nopeammin!

Vanginasut päälle!

Korut.

Onko teillä koruja? - Ystävänne Kielissä vei ne.

Kädet. Kädet!

Teloititte hänet. - Vaatteet pois. Nyt heti!

Vie tyttö selliin. - Ette saa erottaa meitä!

En halua!

Kaikki järjestyy, Gerda. Me näemme vielä.

Ylös portaita.

Viekää hänet.

Mitä? - Sänky.

Se on lukittu. - Siihen tarvitaan avain.

Antakaa minulle sitten avain. - En saa antaa vangeille avainta.

Mutta miten minä sitten... - Käytä naulaa.

Minulla ei ole naulaa.

Minulla ei ole naulaa!

Ei.

Minua ei nujerreta.

Minua ei nujerreta. Minua ei nujerreta.

Gerdan vuoksi.

Gullen vuoksi.

Minua ei nujerreta. Minua ei nujerreta.

Pastori Christensen. Saanko tarjota kupin kahvia?

Ei kiitos. Missä äitisi on? - Tallissa. Haenko hänet?

Älä. Minulla on monta kotikäyntiä.

Kerro, että tulen huomenna lounaalle tärkeän vieraan kanssa.

Näkemiin.

Minun se kuuluu palvella vieraita. Gudrun Fiil.

Sophus Boas. On kunnia tavata teidät.

On kunnia tavata teidät. Pastorin mukaan olette tärkeä henkilö.

No niin...

Sophus Boas toimii merimiespastorina Hampurissa.

Hän on jäljittänyt useita tanskalaisia ja norjalaisia vankeja -

saksalaisissa vankiloissa ja keskitysleireillä.

Bitten ja minä olemme kokeneet niin monta pettymystä.

Joten älkää antako turhia toiveita.

Tämä on se odottamamme oljenkorsi, Gudrun.

Entä jos se murtuu?

Haluan rehellisiä vastauksia.

Sophus Boas pelkää, että he ovat Yö ja usva -vankeja.

Mitä se tarkoittaa?

Yö ja usva -vangit ovat vankeja, jotka katoavat.

Kukaan ei tiedä, missä he ovat.

Huhun mukaan Hitler itse on antanut salaisen määräyksen.

Ainoastaan kylvääkseen pelkoa.

Saksalaiset kutsuvat heitä YU-vangeiksi. - Katoavat?

Se voi tarkoittaa myös sitä, että heidät...

Että heidät teloitetaan.

Niin.

Ruokaa.

Olkaa kiltti. Minun siskoni...

Ota lautanen. - Onko hän elossa? Kertokaa.

Enkö pääsisi katsomaan häntä?

En ole nähnyt häntä kuukauteen.

On kiellettyä kirjoittaa tai puhua toisten vankien kanssa.

Olette Saksan valtion vihollisia. - Mutta minun siskoni...

Haluan nähdä siskoni.

Kädet selän taakse.

Tiedätkö, missä siskoni on? - Hän on ranskalainen, Gerda.

Oletko nähnyt siskoani? - Lopeta.

En ymmärrä sinua. - Polvillesi!

Eteenpäin.

Hän on varmasti kuollut.

Hän ei ole kuollut, mutta itsesi ja Tullen vuoksi ole hiljaa.

Siat!

Minulla on lapsia! - Tuo ranskalaislutka.

Ei, ei minua!

Ei! Minulla on lapsia!

Ei. Ei minua!

Minulla on lapsia! Ei, ei minua!

Sitten venäläinen.

Päivää, Gro. - Päivää.

Sophus Boas, merimiespastori Hampurista. Sain luvan vierailla.

Saatte puhua vangin kanssa vain saksaa.

Toisessa vankilassa puhumme norjaa ja tanskaa.

Minulla on määräykseni. Vain saksaa.

Ehkä rouva ylivartiopäällikkö voi sentään sallia, -

että rukoilen vangin kanssa Isä meidän hänen äidinkielellään?

Saatte siihen luvan, mutta minä ymmärrän tanskaa. Ja norjaa.

Erinomaista.

Ota vastaan, mitä Herra antaa...

Kalanmaksaöljyä. Se pitää hengissä.

Talleta Herran lahjat sieluusi. Rukoillaan, lapseni.

Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon nimesi.

Ovatko tanskalaiset Tulle ja Gerda Fiil Dreibergenissä?

Tulkoon valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä.

Tulin Tullen ja Gerdan kanssa junalla Kielistä 16. heinäkuuta.

Anna meille jokapäiväinen leipämme. - Jaan sellin Gerdan kanssa.

Ja anna meille syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme.

Tulle on poissa. Emme tiedä, onko hän elossa.

Sinun on valtakunta... - Hän tulee.

...voima ja kunnia iankaikkisesti.

Älä unohda meitä. - Aamen.

Vartija! Vie vanki takaisin selliin.

Olipa se pitkä rukous.

Käytämme monia kristillisiä sanoja Pohjolassa. Saanko?

Listallani ovat myös Kirstine Sørensen ja Gerda Fiil.

He tulivat yhdessä Gro Solbergin kanssa 16. heinäkuuta Kielistä.

Kirstine Sørensen ja Gerda Fiil eivät ole minun listallani.

Saimme kuulla vangeista vasta juuri ennen lähtöä Berliinistä, -

emmekä valitettavasti löytäneet kirjoituskonetta.

Kuka on hyväksynyt listan?

Oikeusministeriö puhelimitse.

Oikeusministeri Otto Georg Thierack?

Hän itse. Oikeusministeri Otto Georg Thierack. Hieno mies.

Rouva ylivartiopäällikkö voi itse soittaa oikeusministeriöön -

ja vahvistuttaa nimet.

Se ei tarkoita, että vangit olisivat täällä Dreibergenissä.

Ehkä rouva ylivartiopäällikkö voi selvittää, -

onko asia niin.

Kotirouva Kirstine Sørensen, entinen Fiil, syntynyt 1918.

Aivan niin. Hän on listallani.

Tarjoilija Gerda Fiil, syntynyt 1927. - Listallani myös. Ovatko he täällä?

Kirstine Sørensen ja Gerda Fiil ovat molemmat täällä.

Mutta ette saa tavata heitä.

Saan vierailla tanskalaisten vankien luona. - Ette suojavankien.

Suojavankien? Ovatko he siis YU-vankeja?

Voitteko kertoa minulle, -

jäävätkö Kirstine Sørensen ja Gerda Fiil tänne Dreibergeniin?

Kirstine Sørensen ja Gerda Fiil voidaan siirtää tai teloittaa.

Mitä te teette hänelle?

Hän ei ole tehnyt mitään. Hän on vasta 17...

Ylös!

Miksi tämän pitää olla niin sottaista?

Ainakaan emme ole siellä, missä ne kuusi miestä mestattiin.

Onko tänään vielä muita? - Vain se nuori 17-vuotias.

Gerda!

Viime vuonna mestattiin jopa yksi 16-vuotias. Hänkin oli venakko.

Mikä se 17-vuotias on?

Ei ainakaan venäläinen. Heitä ei ole enempää.

Rakas Jumala, älä anna sen olla Gerda.

Ainakaan hän ei ole tanskalainen. - Miksi ei?

Se nuori tanskalainen armahdettiin tänään, ja hän on matkalla kotiin.

Kiitos, että huolehdit Gerdasta.

Nyt jysähti!

hei sinä vanha ukkeli katsopas

tässäpä maantien cowboyjoukko musisoi

matkan varrella tanssimme kilpaa

kaikilla on hauskaa me kovaa lauletaan

tingelingeling minulle ja tingelingeling sinulle

ja tingelingeling isoisän hatulle

Valitettavasti kiskoja on sabotoitu.

Juuri ennen kuin piti vaihtaa. - Elokuvaillan voi nyt unohtaa.

Puhuiko hän sabotaasista? - En ymmärrä.

Pum! Rikki!

Näkemiin!

Teidän mongerrustanne ei ymmärrä kukaan.

Pikku Gerda.

Nyt elämä on taas elämisen arvoista.

Jotkut tytöt junassa lauloivat tuota laulua.

Tunsin itseni niin vanhaksi. Niin erilaiseksi.

Voisitko tuoda tuon kauimmaisen lautasen?

Anteeksi.

Gerda...

Gerda? Gerda...

Sinun täytyy syödä vähän. - Katsopas.

Katso, mitä Mariella on. - Noin.

Kas niin.

Otatko purjoa päälle?

Kas noin.

Se tekee hyvää.

Gerda.

Kas niin...

Gerda, mitä tapahtuu? Mikä hätänä?

Mitä huutoa tämä on? - En tiedä, mitä pitäisi tehdä.

Tulle kuolee! - Mikä sinun on?

Tulle! - Rauhoitu, Gerda.

Tulle pitää löytää! - Gerda!

Gerda.

Näit pahaa unta, Gerda.

Missä olen? Missä minä olen? - Olet kotona Hvidstenissä.

Kas niin...

Me olemme kaikki täällä.

Kas niin, Gerda...

Tämä on aivan liian hidasta. - Tässä, Gerda.

Tässä, Gerda. - Tästä tuli muita parempi.

Huomenta pastorille. - Huomenta. Huomenta, Gerda.

Huomenta. - Valmistaudutte häihin.

Koko kylä tulee. - Joten kukaan ei pahastu teurastuksesta.

Kellekään ei jää nälkä. Kaksi sikaa teurastettiin.

Saksalaiset eivät saa sianlihaa ainakaan pariin viikkoon.

Miten Gerda voi?

Ei kovin hyvin.

En tiedä, kestääkö Gerda.

Hänellä on kauheita painajaisia ja...

Se on rankkaa Bittenille.

En ymmärrä, miksi nuoret ihmiset tuhotaan.

"Armahdus ei ole tällä hetkellä mahdollista."

"Tohtori Werner Best."

"Armahdus ei ole tällä hetkellä mahdollista."

Toivon, että tuo Best saa jonain päivänä samanlaisen hylkäyksen.

Ilahtuukohan Tulle paketista? - Ilahtuu.

Gudrun, leivonnaisesi ilahduttavat ja antavat toivoa.

Pastori on oikeassa.

Ilman uskoa ei ole toivoa.

Istu.

Onko Gudrun Fiil, Hvidsten, Tanska, teidän äitinne?

Gudrun Fiil on minun äitini.

Tämä paketti on Kirstine Fiil Sørensenille.

Rikoitte valtakuntaa vastaan, ja olette valtion vihollinen.

Tuomionne on elinkautinen. Teillä ei ole oikeutta vastaanottaa paketteja.

Pidätte tästä keksirasiasta.

Se kaiketi muistuttaa kodista, jota ette koskaan enää näe.

Äitinne leipoo herkullisia pikkuleipiä.

Haluatteko maistaa?

Kas niin.

Pikkuinen Gulle-tyttöni.

Gulle. Gulle. Ei ole hätää.

Minä olen tässä.

Äiti kirjoitti sinulle runon.

Haluatko kuulla sen?

Haluatko?

Oletko valmis?

"Oma pullea, ihana tyttöni."

"Ajatukseni ovat aina luonasi."

Niin.

"Näen sinut mielessäni punaposkisena ja silmät nauravina."

Haluatko kuulla lisää?

Oletpa sinä innokas.

Kas niin...

"Et tunne maailmaa etkä sen tuottamaa tuskaa."

"Olet vielä onnellinen ja iloinen. Ja minä toivon..."

"Minä toivon ja rukoilen, että pysyt aina sellaisena, -

ja että onnesi on ikuista."

Piditkö siitä?

Gulle?

Kas niin...

Niin.

Niin.

Haluatko kuulla lisää?

Haluatko kuulla lisää?

"Olen niin kaukana sinusta, -

mutta älä unohda, että olen äitisi."

"Jonain päivänä me kohtaamme, lapseni ja minä."

"Siihen asti olet aina sydämessäni."

"Pikkuäitisi."

3 KUUKAUTTA MYÖHEMMIN

Rakas Jumala, älä anna sen olla minä.

"Hyvästi. Tuhat suukkoa pikku Gullelle ja kaikille kotona."

"Pikkuäitisi, teidän Tullenne."

Kotirouva Kirstine Sørensen.

Entinen Fiil, syntynyt 1918.

Tuokaa hänet ulos.

Vauhtia!

Ala tulla! - Ei, ei.

"Kun sydän pysähtyy, ja silmä sammuu, -

silloin tervehdin häntä viimeisellä hymyllä."

Kauniita sanoja. He ovat rakastaneet toisiaan suuresti.

Olin toivonut, että Marius ja minäkin lepäisimme kerran vierekkäin.

He surmaavat perheenjäseniämme armoa tuntematta.

Eivätkä anna meidän haudata heitä.

Yö ja usva.

Miten ihmiset voivat olla niin pahoja?

ollos huoleton, sydämeni

älä sure enää

sinun parhaaksesi kaikki tapahtuu

jos Jumala niin määrää

salamoikoon ja ukkostakoon

huomenna paistaa aurinko taas

SAKSA, COTTBUS, NAISVANKILA

Hemmetti! Sehän on Tulle.

Piekö siinä? - Niin.

Tässä on Monica.

Grethe? - Niin.

Tulitko sellijunalla? - Dreibergenistä?

Onko sinulla jano? - On.

Ajoimme kolme vuorokautta.

Pie.

Pie.

Joku huutaa.

Ranskalaiset vangit. Heitä pelottaa.

Emme voi tehdä mitään.

Nuku nyt.

Se on tyhjä. Ei olisi pitänyt pestä kainaloita.

Kyllä. Tyylikäs nainen kohtaa päivän tyylikkäänä.

Saksalaiset vähät välittävät siitä. - Kuten Ranskassa sanotaan:

Bonne renommée vaut mieux que ceinture dorée.

En ehtinyt ranskantunnille, kun piti lähteä fasaanijahtiin.

Hyvä maine on kultaista vyötä parempi.

Tarkastus! - Herättäkää Tulle. Muuten hänet piestään.

Tulle, nouse ylös. Tulee tarkastus.

Tulle, nouse.

Selkä suoraksi. Onko hän siinä? - Nousehan.

Mitä pitää tehdä? - Seisot vain.

Vartija on oikea piru. - Hän tappoi yhden vangin pampulla.

Pie! - Olen kuin enkeli.

Tarkastus!

Sellissä 621 on neljä vankia.

Mutta on vain kolme peltilusikkaa, peltimukia ja peltikulhoa, -

tyhjä vesikannu ja...

Yksi täysinäinen sontasanko.

Typerät tanskalaiset.

Ota tuo sontasanko.

En muistanut, mitä sontasanko on saksaksi.

Jestas. Tämä tuli tarpeeseen.

Älä syö kaikkea. Et saa tänään muuta.

Saamme perunankuorikeittoa. - Puoli tuntia sen jälkeen on nälkä.

Saamme kannun vettä päivässä. - Juomiseen, pesuun ja siivoukseen.

He yölliset huudot.

Mitä ne olivat?

Moni nainen on tullut raiskatuksi muissa vankiloissa.

Ja jotkut heistä ovat tulleet raskaaksi.

Kun he synnyttävät, he pelkäävät, että saksalaiset huomaavat sen.

Miten sen voi pitää salassa?

Vartijat eivät ikinä tule sisälle selliin.

Mitä tapahtuu, jos he huomaavat?

Pahin, mitä voi tapahtua. He ottavat lapsen pois.

Mitä sille tapahtuu?

Kukaan ei tiedä.

Grethe. Mitään ei tapahdu.

Mitä...

Grethen mies ammuttiin ja hänen tyttönsä vietiin lastenkotiin.

Etkö tiedä, missä lapsesi on?

En.

Hän on vain seitsemän. Hän unohtaa minut.

Mikä hänen nimensä on? - Myrna.

Myrna? Kaunis nimi.

Kiitos.

Ei hän unohda sinua.

Lapsi ei unohda äitiään.

Vauhtia!

Nopeammin!

Tulle, käänny. - Ei puhuta!

Kuka tämän äiti on?

Kuka on lapsen äiti? Kääntäkää.

Hän haluaa tietää, kuka on äiti.

Ellei lapsen äiti ilmoittaudu, jokainen teloitetaan.

Minä olen lapsen äiti. - Lapsi on hänen.

Lapsi kuuluu nyt Saksan valtiolle.

Ei! - Katso alas.

He eivät voi tehdä noin.

Eteenpäin. Selliin.

En kestä enää.

Miten voit?

Meitä ei ole olemassa. Ja he nauttivat siitä.

Karen Blixen kirjoittaa "Nordeneyn tuhotulvassa":

"Älä pelkää järjettömyyttä."

Kiitos.

Saitko sinäkin kuolemantuomion? - Sain.

Miksi kieltäydyit armahduksesta?

Koska se ei koskenut kuolemaan tuomittuja tovereitani.

Vain minut armahdettiin.

Eikö sinulla ole mitään, minkä vuoksi elää?

Kun näen täysikuun...

Silloin ajattelen yhtä aivan tiettyä yötä.

Silloin isoveljeni Jack ja minä...

Juoksimme niin reunalle kuin uskalsimme.

Donegalin kalliokielekkeillä rakkaassa Irlannissamme.

Tuntui kuin olisimme voineet kävellä kuunsillalla.

Ja siellä kuun alla...

Kerroimme toisillemme salaisuuksiamme ja unelmiamme.

Nyt Jack on kuollut. Lapseni ovat aikuisia.

Olen elänyt elämäni täydesti.

Nyt pyydän Jumalalta vain, että saisin päättää sen täydesti.

Entä sinä? Mitä sinä näet, kun näet kuun?

Näen kotona olevat rakkaat.

Näen pienen Gulle-tyttöni.

Voin melkein tuntea hänen pienet, pulleat kätensä...

Kaulallani.

Siinä näet. Teillä tytöillä on jotakin, minkä vuoksi elää.

Selviätte sen toivon avulla, että näette jälleen perheenne.

Sen elinvoiman avulla selviätte.

Eikö niin? - Niin.

Tässä Lontoo. BBC:n uutiset Tanskaan.

Saksan katastrofaaliset tappiot viittaavat sodan päättymiseen.

Liittoutuneiden joukot käyvät sodan rajuimpia taisteluita -

Saksan Aachenin ympäristössä sekä Ranskan Lothringenissa.

Venäjä jatkaa etenemistään, -

ja taistelut Unkarista ovat nyt itärintaman rajuimmat.

Saksan kaupunkeja pommitetaan, mikä syö siviilien taistelutahtoa.

Kahdeksan tanskalaisuhria lisää Saksan leireillä ja vankiloissa.

Uhreja tulee lisää keskitysleirien surkeiden olojen vuoksi.

Ja nyt erityinen ilmoitus. Terveiset Yvonnelle, Jarl...

Äiti.

Moni suree meidän laillamme.

Ja kuolema niittää joka päivä järjettömällä tavalla.

Mutta eihän Tullelle tapahdu mitään? - Ei. Tulle on vahva.

Entä jos vankilaa on pommitettu?

Jos niin käy, Tullen vuoksi meidän on taattava pikku Gullelle hyvä elämä.

JOULU 1944

Ripustatko sen kuuseen?

jouluyö

enkelit laskeutuu päälle maan

enkelten joukko ja paimenien

kun Herra uinui kätkyessään

rauha päällä maan ilo päällä maan

Jeesus-lapsi luonamme on

Me kuolemme tänne.

Vartija!

Sääntöjen mukaan kaikki keskustelut vankien kanssa käydään saksaksi.

Rangaistuksena on pimeä selli. - Mutta...

Ainoastaan saksaksi. - Anteeksi...

Rouva vartiopäällikkö, saanko sanoa jotakin?

Kiitos. Puhun kaunista saksan kieltä.

Voisiko rouva vartiopäällikkö katsoa säännöistä, onko sallittua, -

että käännän sananmukaisesti keskustelut pastorin kanssa?

Hyvä on. Tehdään niin. Teillä on kolme minuuttia aikaa.

Kiitos.

Suurkiitos.

Älkää näyttäkö mitään tunteita puheeni johdosta.

Olen kiitollinen siitä, että saan olla täällä tänään.

Tanskassa sodan odotetaan olevan ohi kolmessa kuukaudessa.

Olin Tanskassa kolme kuukautta sitten.

Gerda on kotona äitisi luona, ja hänellä on kaikki hyvin.

Pikkusiskollasi Gerdalla oli hyvä kokemus Saksassa.

Vie rakkaat terveiset äidille ja kaikille siellä kotona.

Kerro hänelle, että minäkin olen iloinen, että saan olla täällä.

Svend on Frøslevissä, ja Bjørn on työleirillä Saksassa.

Svend on Saksan palveluksessa Tanskassa ja Bjørn Saksassa.

Tyttäresi ei ole Saksassa. Hän on kotona äitisi ja isäsi luona.

Tyttäresi on hyvässä saksalaisessa perheessä ja iloitsee vanhemmistaan.

Tanskalla ja Ruotsilla on pelastus- aktio vankien kotiuttamiseksi.

Tanska, Ruotsi, aktio? Mikä aktio?

Rouva vartiopäällikkö, pastori sanoi, -

että Saksalla on meneillään iso voittoisa aktio.

He saavat apua Tanskan ja Ruotsin sankareilta, jotka ylistävät Saksaa.

Vartija, vie vangit takaisin.

Menkää.

Monica.

Sinun pitää nousta. Kas niin.

Olet tulikuuma. - Pahus.

Venäläiset.

Kiitos.

En tiedä sinusta, -

mutta minä haluaisin, että minut pelastaisi komea amerikkalainen.

Mutta ei venäläinen prinssikään olisi hullumpi.

Olisin halunnut kokea kuohuvan 20-luvun kanssasi.

Se olikin...

Yhtä pitkää ihanaa juhlaa.

Miten aiot juhlia vapautusta?

Puen ylleni kirkkaanpunaisen mekon.

Ja sitten kävelen Kööpenhaminan kauppakatua edestakaisin.

Niin.

Ulos! - Mitä nyt tapahtuu?

Pie, auta minua.

Ulos selleistä! Vauhtia!

Vaihtakaa vaatteet! Vauhtia!

Nopeammin!

Et ole vieläkään vaihtanut vaatteita!

Vaihtakaa vaatteet!

Monica. - Mitä siellä pulistaan?

Eteenpäin! - Nopeammin!

Ole hyvä.

Kävelkää.

Eteenpäin!

Ensimmäinen vaunu. Hienoa. Aina ensimmäiseen luokkaan.

Vauhtia! Eteenpäin!

Eteenpäin! Vauhtia!

Eteenpäin! - Nopeammin!

Suut tukkoon!

3 VUOROKAUTTA MYÖHEMMIN

Osoittakaa sääliä.

Antakaa vähän vettä.

Pitääkö meidän kaikkien kuolla?

Pidä suusi kiinni, senkin puolalaislutka.

Äpärä!

Nuo ovat Auschwitzista Puolasta. He ovat paholaisen palkkasotureita.

Minun on saatava vettä.

Monica.

Odota vähän.

Antakaa meille vettä. Osoittakaa olevanne ihmisiä.

Senkin ämmä! - Odota!

Tietenkin olemme ihmisiä.

Tässä on vettä.

Kiitos.

Paljon vettä.

Monica.

Monica!

Tule.

Katso.

Ihanaa.

Tulle.

Sinä olet vahva ja kaunis.

Pie... Pie.

SAKSA, WALDHEIM, VANKILA

Vauhtia! - Eteenpäin!

Nopeammin! - Vauhtia!

Nopeammin! - Eteenpäin!

Vauhtia! - Eteenpäin!

10. HUHTIKUUTA 1945

Venäiset tappavat meidät. Pitää lähteä. - Vangit pitää ensin ampua.

Se on Führerin käsky. Vangit pitää ampua.

Ajan tuhlausta. Venäläiset ampuvat tai raiskaavat heidät.

Pitää lähteä! Venäläiset ovat täällä parin päivän päästä.

Ellemme tottele Führeriä ja ammu heitä, meidät teloitetaan.

Kysytään vartiopäälliköltä, onko tullut uusia käskyjä.

Kaikki vangit ulos! Kaikki vangit ulos!

Kaikki vangit ulos! Ylös sieltä!

Ylös sieltä! Ulos!

Eteenpäin! Ulos!

Menemme pystypäin.

Ei hätää. Kaikki järjestyy.

Tervetuloa, tytöt.

Tulkaa syömään, ja sen jälkeen mennään bussiin.

Mitä ihmeen ruokaa se oli?

Ruokaa.

Melkein tuli ikävä perunankuorikeittoa.

Sitten istuttiinkin pöntöllä. - Mutta ei viittä kertaa peräkkäin.

Tämä se on elämää.

Gro! - Tulle? Sinäkö?

Gerda? Onko Gerda...?

Hän on kotona Hvidstenissä. - Luojan kiitos. Oikeastiko?

Meidän täytyy viedä ystäväsi ambulanssiin.

Nähdään Tanskassa.

Hyvää matkaa. - Hyvää matkaa.

Voitte yhtä hyvin lopettaa.

Ei hitto. Mikä nyt on vialla?

Pahus. Tulen kohta.

Mikä on vialla? - Virranjakajan kansi.

Vika voi olla myös tiivisteessä. - Kauanko se vie?

Kymmenen minuuttia. - Ottakaa liput esiin!

Liput esiin!

Tarvitaan kiviä lippujen reunoille. Isoja kiviä.

Minä tuon. Tuolla on muutamia.

Helkkari. Moottoriongelma.

Pian ollaan metsässä. Sitten ei ole vaaraa.

Mutta olemme yksin.

Saksalaiset maalaavat autonsa valkoisiksi ja tunkevat saattueisiin.

Amerikkalaiset ja englantilaiset pitävät valkoista Saksan värinä.

No niin, tytöt. Kolmen tunnin päästä ollaan Tanskassa.

Liput ulos uudestaan! - Saamari! Ulos autosta!

Ulos autosta! Tänne!

Amerikkalaiset hyökkäävät! Juoskaa henkenne edestä!

Tulle! - Gro. Ei.

TANSKA, PADBORG KARANTEENIASEMA

Anteeksi. Anteeksi. Tuolla tarvitaan apua.

Ja 22 bussia on tulossa Neuengammesta. Hyvin sairaita.

Ja Ravenbrückistä juna, jossa on tuhat naista. Kysyttävää?

Anteeksi. Olen Gudrun Fiil. - Miten voin auttaa?

Etsin tytärtäni Tulle Fiiliä.

Hänen piti tulla tänne Waldheimista.

Kuljetus tuli kaksi tuntia sitten. Matkalla heidän kimppuunsa käytiin.

Emme ole vielä rekisteröineet tuon junan vankeja.

Tulkaa. Saatan teidät sinne.

Tästä saat vähän vettä.

Etsimme tytärtäni Tulle Fiiliä.

Hänen piti olla mukana Waldheimista tulleessa kuljetuksessa.

Luojan kiitos hän ei ole täällä.

Ei olisi mukavaa, jos löytäisitte hänet täältä.

Katsokaa tuolta parakeista. Terveet ovat siellä.

Entä kuolleet?

Kuolleetkin ovat siellä.

Kiitos.

Tulle.

Äiti... Äiti.

Tulle.

Pikku tyttöni. - Äiti.

Ei ole hätää.

Gerda.

Pikku tyttöni. Mitä sinulle onkaan tehty?

TERVETULOA KOTIIN TULLE

Kas niin, Tulle.

Äiti, en pysty.

Siitä on liian kauan.

Pärjäät kyllä, Tulle.

Mene.

Pikkuinen Gulle-tyttöni.

Olen niin kaivannut sinua. - Etkö tervehdi äitiä?

Hänen täytyy vain tottua.

Tule äidille.

Olen kaivannut sinua.

16. KESÄKUUTA 1945

kello kirkon kumajaa

tueksi minulle sen kauneutta kuule et

vie terveiset rakkaalle ilon kaikuvin kielin

hän nukkui pois lailla auringon laskevan

Kun puolustuksemme Tanskassa oli murtunut, -

ja kun vihollinen oli tunkeutunut maahamme, -

ja kun myös maanmiehiämme meni vihollisen palvelukseen, -

ja kun useimmat olivat toimetta ja tottelivat kuninkaan käskyä, -

kävi sydänsuru muutamille liian raskaaksi, -

jotta he olisivat voineet jäädä toimettomiksi.

Heitä ilmoittautui useista paikoista. Myös Hvidstenistä ja Spentrupista.

Ja he tiesivät, mitä se voisi maksaa, ja he maksoivat kovan hinnan.

Lausutaan kiitoksemme näille kahdeksalle miehelle, -

joiden viimeinen leposija on on tässä edessämme.

Te vaatimattomat ja luotettavat Jyllannin sankarimiehet.

Te taistelitte meidän rauhamme puolesta.

Te kuolitte, jotta me saamme elää.

Pohjaa jäljelle jääneiden kirjeisiin, päiväkirjoihin ja kertomuksiin

Suomennos: Arja Sundelin Scandinavian Text Service