Afrikaans
Akan
Amharic
Arabic
Armenian
Azerbaijani
Basque
Belarusian
Bemba
Bengali
Bihari
Bosnian
Breton
Cambodian
Catalan
Cebuano
Cherokee
Chichewa
Chinese (Simplified)
Chinese (Traditional)
Corsican
Czech
Danish
Esperanto
Estonian
Ewe
Faroese
Filipino
Finnish
Frisian
Ga
Galician
Georgian
German
Greek
Guarani
Gujarati
Haitian Creole
Hausa
Hawaiian
Hebrew
Hindi
Hmong
Hungarian
Icelandic
Igbo
Indonesian
Interlingua
Irish
Italian
Japanese
Javanese
Kannada
Kazakh
Kinyarwanda
Kirundi
Kongo
Korean
Krio (Sierra Leone)
Kurdish
Kurdish (Soranî)
Kyrgyz
Laothian
Latin
Latvian
Lingala
Lithuanian
Lozi
Luganda
Luo
Luxembourgish
Macedonian
Malagasy
Malay
Malayalam
Maltese
Maori
Marathi
Mauritian Creole
Moldavian
Mongolian
Myanmar (Burmese)
Montenegrin
Nepali
Nigerian Pidgin
Northern Sotho
Norwegian
Norwegian (Nynorsk)
Occitan
Oriya
Oromo
Pashto
Polish
Portuguese (Brazil)
Portuguese (Portugal)
Punjabi
Quechua
Romanian
Romansh
Runyakitara
Russian
Samoan
Scots Gaelic
Serbian
Serbo-Croatian
Sesotho
Setswana
Seychellois Creole
Shona
Sindhi
Sinhalese
Slovak
Slovenian
Somali
Sundanese
Swahili
Swedish
Tajik
Tamil
Tatar
Telugu
Thai
Tigrinya
Tonga
Tshiluba
Tumbuka
Turkish
Turkmen
Twi
Uighur
Ukrainian
Urdu
Uzbek
Vietnamese
Welsh
Wolof
Xhosa
Yiddish
Yoruba
Zulu
Isä, kuoleeko sisko?
Sen tietää vain Jumala. -Kumpi jumala? Äidin vai sinun?
Äitisi ja minä olemme eri maista ja rukoilemme eri kielillä,
mutta uskomme yhteen Luojaan.
Luotamme Luojan rakkauteen ja armoon. Toivomme, että Hän tietää meitä paremmin.
Güneş!
Güneş! Tyttäreni!
Musa, tule pian!
Rakkaani! Güneş!
Kuoleman hetkellä kirkonkellot, rukouskutsut, mantrat ja muut rituaalit -
puhuvat samaa kieltä.
Elämän päättyminen on ihmiskunnan yleisin murhe.
Kuoleman kohtaaminen vaihtelee kulttuurista toiseen.
Esimerkiksi Espanjassa ja Meksikossa La Llorona itkee suruaan ääneen,
kun taas Kilimanjarossa soitetaan suruaikana musiikkia.
Muokkautuuko kuolemaan suhtautuminen -
yhteiskunnan vai luonnon mukaan?
Jos teillä ei olisi siteitä uskontoon, kulttuuriin tai perinteeseen,
miten hyvästelisitte rakkaanne ja kohtaisitte kuoleman?
Kirjoittakaa aiheesta…
ONNITTELUT RAHOITUKSESTA. HYVÄÄ MATKAA AFRIKKAAN.
…viimeinen essee perjantaihin mennessä.
Älkää jättäkö meitä. -Voisitte jäädä.
Lupaan harkita asiaa, jos kirjoitatte täydelliset esseet.
Tämä oli pisin luentomme. Menkäähän jo.
Arrivederci sitten. -Arrivederci.
ONNITTELUT RAHOITUKSESTA. HYVÄÄ MATKAA AFRIKKAAN.
ANOTHER SELF
Hän ei vastannut.
Toivotit onnea ja hyvää matkaa. Mitä hänen pitäisi vastata?
Sinä saat vastata tähän: haluatko hänet vai et?
Ojensin hänelle käteni. Hän vastasi olevansa vuoden poissa.
Oliko tämä sinusta kädenojennus? -Tietenkin oli.
Pyysit entistä miestäsi odottamaan, kun olit lähdössä ulkomaille.
Mikset halua odottaa Özgüriä? -Minäpä kerron.
Ongelma ei ole siinä, että Özgür lähtee Afrikkaan.
Missä se sitten on? -Hän ei halua lapsia.
Haluatko sinä lapsia? -Tytöt.
Haluaisin perustaa perheen.
Mitä?
Annan pusun. Tule tänne. -Minäkin pusuttelen.
Sinäkin saat suukon.
Nema problema, kulta. Özgür teki selväksi, ettei halua lapsia.
Hän ei ole oikea valinta. -Oikea suhde, oikea mies…
Ehkä tosielämässä kukaan ei ole "se oikea".
Hän ei halua lapsia ja sinä haluat. Antaisit olla, hyvänen aika.
Et missään nimessä hylkää Özgüriä. Hän saa silmäsi säkenöimään.
Tässä iässä sellaista ei tapahdu helposti.
Jos olet varma suhteesta, etkä ole naimisissa, älä päästä irti.
Mitä sinä teet Erdemin suhteen? -Mitä edes voin tehdä?
Taverna paloi. Meillä ei ole tuloja.
Vanhemmiltani lainatut rahat loppuvat pian.
Heitänkö Erdemin kadulle? Mitä hän söisi ja missä hän nukkuisi?
Oletko sinä hänen äitinsä? Erdem voi painua hiiteen.
Juuri niin. -Olisi miettinyt ennen kuin petti.
Jos Erdem ei olisi pelastanut minua, en olisi tässä nyt. Tajuatteko sen?
Anteeksi, mutta miltä Erdem sinut pelasti?
Voi, minun Leylani. -Katso.
Katso, kuka sinut pelasti.
Onko tämä vitsi? -Ei.
Pelastiko Yorgos meidät molemmat liekeiltä?
Valehtelit minulle taas, Erdem. Ota puhelimesi.
Näettekö? Päättäkää jo. Elämä on liian lyhyt.
Pitää mennä. -Minne?
Menen kertomaan syyttäjälle, miten se paskiainen uhkaili minua.
Ole varovainen, muru. -Selvä. Hei hei, tytöt.
Minua huijattiin taas.
ELENIN TAVERNA
Hei, ihanaiset.
Kuten tiedätte, Elenin taverna joutui kuukausi sitten kavalan iskun kohteeksi.
Katsokaa.
Meille ei onneksi käynyt pahasti, mutta rakas tavernamme kärsi.
Tekijät vapautettiin todisteiden puutteen vuoksi.
En ole silti menettänyt toivoani.
Kiitos kaikesta, rakkaat.
Olen lukenut viestejänne. Kiitos tuesta.
Tapaamme taas pian Elenin tavernassa. Suukkoja kaikille.
Yorgos. Olen suurkiitoksen velkaa.
En tiennyt, että sinä pelastit meidät tulipalosta.
Sekä Erdem että minä olemme henkemme velkaa sinulle. Kiitos, Yorgos.
Ei tarvitse kiittää. Tärkeintä on, että olette kunnossa.
Mitä teet seuraavaksi? -Aion palata Kreetalle.
Mutta jos pyydät jäämään…
Voisitko antaa minulle aikaa?
Joskus jäämme koukkuun suhteeseen, aineeseen tai tunteeseen.
Ehkä tärkeintä ei olekaan päästä eroon riippuvuudesta,
vaan oppia täyttämään sen jälkeensä jättämä tyhjiö.
Kun vietin aikaa Denizin kanssa, huomasin itsessäni sisäisen muutoksen.
Ehkä pyyteetön rakkaus ei tarkoita sokeaa rakkautta.
Pyyteettömän rakkauden sijaan tarvitsemme hyväksyntää.
Hyväksymme sekä rakkaimpamme että koko heidän menneen elämänsä,
joka toi heidät tähän päivään.
Ostin sinulle jotain.
Mikä tämä on? -Avaa se.
Pidätkö siitä?
Se on upea.
Minä autan.
Tykkäätkö?
Se on kaunis. Kiitos. -Tuokoon se iloa.
Ehkä ongelma ei enää ollut menneisyyteni, perheeni tai esi-isäni.
Minun oli aika ottaa vastuu omista valinnoistani.
Olemme vihdoin yhdessä, Halime. Sinua on kaivattu. Kaikki ovat odottaneet.
Halime! Tervetuloa, kulta! Anna kätesi.
Nyt pallot eivät karkaa.
Esittelen sinut kaikille. Tässä on Muko-mummo, minun äitini.
Tämä on Rıza-vaari, Fikon isä. -Tervetuloa, kaunokaiseni.
Katso. Tämä on meidän talomme ja tämä on suuri puutarhamme.
Oletpa sinä herttainen lapsi. -Todella.
Oletteko Hataysta? Näytätte ihan isoisältäni.
Olen Adanasta, mutta Hatay ja Adana ovat lähekkäin.
Sisustimme sinulle kauniin huoneen.
Me käymme vierailuilla koeajan loppuun asti.
Kun tunnet olosi mukavaksi ja he ovat valmiita,
voit jäädä tänne pysyvästi.
Jos haluat. Ymmärrätkö?
Saanko antaa sinulle suukon?
Pikkuiseni.
No niin! Nyt suunnataan pergolaan.
Laitoin ruokaa. Kai kaikilla on nälkä? Syödään yhdessä.
Menkää te ensin. Olkaa hyvä.
Voiko menneisyyden hyväksyä,
vaikka elämässä olisi suuria menetyksiä?
Työstitkö koskaan aiempien suhteidesi merkitystä itsellesi?
Olen valmis. Auttaisitko minua?
Olet ollut oppilaani kaksi vuotta. Tiedät, mitä tehdä.
Hyvä on. Kiitos.
Kuvittelemme, että uusi suhde ei onnistu, koska edellinen haavoitti meitä.
Entä haavat, jotka aiheutimme itse? Voimmeko toipua, jos emme kohtaa niitä?
Toprak, kun keskeytin raskauden kertomatta siitä sinulle,
minua ohjasi viha, ei omatunto.
Vasta nyt näen, että kun tapasimme vuosien kuluttua,
syytin sinua prioriteeteistasi. Olin tyly ja ajattelematon.
Kiitos kauniista hetkistämme, Toprak.
Annan niille rakastavan paikan sydämessäni.
Otan osavastuun kaikista vaikeuksistamme. Jätän sinun osuutesi sinulle.
Annan syntymättömälle lapsellemme paikan sydämessäni.
Selim, syytin sinua pettämisestä ja epärehellisyydestä,
mutta olinko itse rehellinen?
Olinko vastaanottavainen haluillesi ja tarpeillesi?
Nyt näen, kuinka manipuloin sinua tekemään sen, mitä minä halusin.
Ilmeisesti tämä ilta on täydellinen hetki tehdä lapsia.
Brysselistä vastattiin. Ehdokkaita on enää kolme.
Ehkä voisit tulla mukaan.
Aivan.
Vesi jäähtyi. Minä nousen pois.
Selim, jaoimme ihanan osan elämästäni.
Opin kanssasi, miten ollaan ystäviä -
ja koetaan turvallisuutta.
Kiitos kaikesta, mitä annoit minulle.
Saat paikan sydämessäni.
Toivon sinulle iloa ja onnea tulevaan.
Diyar.
Petyin, kun luulin sinun valehdelleen. Käytin sitä tekosyynä jättää sinut.
En osannut vastata tunteisiisi, mutta teit oloni hyväksi.
Vasta nyt näen, että särjin sydämesi.
Toivon sinulle iloa.
Saat paikan sydämessäni.
Kiitos, että toit elämääni iloa, helppoutta ja jännitystä.
Muistutit minulle, että voin rakastaa vaivatta.
Toivon sinulle onnea.
Joskus tarvitaan tuuli pyyhkäisemään mennessään -
sydänsäryt, vanhat kaunat ja taakat.
Joskus tuuli puhaltaa ikkunasta, jota emme ole ennen avanneet.
Kuten näet, minullakin on menneisyyteni. En ole täydellinen.
Olen kaikissa suhteissani ollut sama isänsä hylkäämä pikkutyttö.
Lähdin aina itse, ettei minua jätettäisi.
Nytkin kun aavistin, että Özgür saattaisi lähteä -
ja hänen elämässään oli minua tärkeämpiä asioita,
halusin lopettaa suhteen.
Olen aina odottanut, että minusta taistellaan,
ja että luokseni jäädään, tuli mikä tuli. Minun piti aina olla tärkein.
Taistelinko itse?
Kenet olen hyväksynyt omana itsenään?
Minut.
Hyväksyit minut.
Voit hyväksyä Özgürinkin.
Jos toimit eri tavalla, lopputulos voi olla erilainen.
Peliä!
Halusin nähdä sinut ennen lähtöäsi.
Hyvä.
En uskaltanut kehittää kuvia aiemmin.
Pelkäsin, etten pystyisi lähtemään, jos näkisin sinut. Se oli kaunis päivä.
Niin oli.
Miksi kauniit hetket satuttavat?
En osaa hyväksyä sitä.
Tässä.
Özgür.
Pyydän anteeksi.
En suonut meille aikaa. Toimin impulsiivisesti.
Anteeksi, jos satutin sinua.
Olit oikeassa.
Jos suunta ei ole yhteinen, ei kannata tuhlata toistemme aikaa.
Siksi en sanonut mitään.
Tämä pitää nostaa pois.
Menetkö samaan paikkaan? -Kilimanjaroon.
Ehkä vanha maisema näyttäytyy minulle nyt uudella tavalla,
kuten sinullekin kävi.
Kenet sinä menetit? Ketä etsit niin kaukaa?
Miksi tutkit kuoleman rituaaleja? Haluaisin kysyä sinulta kaikesta.
Tiedän, ettei meillä ole aikaa, mutta ehkä silti ennen lähtöäsi…
Tule.
Isäni, Musa, oli sefardijuutalainen. Hän tapasi äidin yliopistossa.
Äiti oli Balıkesirin imaamin tytär.
Suvut vastustivat liittoa, mutta vanhempani rakastivat toisiaan.
He menivät varattomina naimisiin.
Isä eristettiin suvusta ja äiti jäi perinnöttömäksi.
Ensin syntyi isosiskoni, Kader.
Sitten synnyin minä, ja kaksi vuotta myöhemmin Güneş.
Reikä Güneşin sydämessä huomattiin liian myöhään.
Hänelle annettiin muutama vuosi aikaa. Sitten tuli väistämätön loppu.
Siskoni kuoli.
Tyttäreni!
Kumpikaan suku ei edes soittanut, kun sisko kuoli.
Ikään kuin kuolema olisi ollut rangaistus sukujen pettämisestä.
Siinä se. Vanhempani eivät olleet enää ennallaan.
Isä kuoli, kun olin lukiossa.
Ehkä valitsin antropologian sen takia.
Mikseivät ihmiset ymmärrä toisiaan, vaikka kaikki kokevat samaa tuskaa?
Miksi uskomukset ja perinteet ovat tärkeämpiä kuin omatunto ja ihmisyys?
En ole löytänyt vastausta.
Nyt ymmärrän, miksi et halua lapsia. Olen pahoillani.
Kun kerroit lentokoneessa siskosta, jota et ollut tavannut,
sisälläni heräsi jokin.
Minä menetin siskoni.
Halusin, että sinä löytäisit omasi.
Kiitos, Özgür.
Kiitos kaikesta avustasi ja läsnäolostasi.
Kiitos. -Eipä kestä. Minun tässä pitäisi kiittää.
Pitikö sinun tulla juuri lähtöpäivänä?
Mitä väliä sillä on?
Mene Afrikkaan. Tee, mitä sinun pitää tehdä.
Mutta palaa sitten. Minä odotan. -Oletko tosissasi?
Oletko varma, että haluat olla kanssani? Afrikka on kaukana ja vuosi on pitkä aika.
En tiedä, mitä tapahtuu tänään, huomenna tai vuoden päästä.
Tapahtui mitä tahansa, olen valmis kohtaamaan sen kanssasi.
Mitä sinä täällä teet, Erdem?
Et ole vielä kunnossa. -En halunnut puhua kotona lasten kuullen.
En pelastanut sinua tulipalosta.
Yorgos pelasti meidät.
Tiedän.
Teitkö päätöksesi? Valitsetko Yorgosin?
Ei tämä toimi niin.
Anteeksi. Se Denizin kanssa tapahtunut…
Se oli väärin. -Tämä ei liity Deniziin tai muihinkaan.
Ongelma on, että pidämme liittoa yllä lasten takia.
Eikö se ole epäreilua meitä kohtaan?
Erdem.
Rakastan sinua kovasti.
Lapsetkin rakastavat sinua. Olet hyvä ja epäitsekäs isä.
Emme vain voi jatkaa avioparina. Se ei ole mahdollista.
Voisimmeko erota?
Ole kiltti.
Erotaan niin, ettei se satuta lapsia eikä meitä.
Sopiiko?
Kuten syntymä tuo iloa koko perheelle,
kuolema nähdään uudelleensyntymänä uuteen ulottuvuuteen.
Hautajaisten kukilla, musiikilla ja lahjoilla osoitetaan rakkautta -
edesmennyttä kohtaan.
Vaikka kuollut on fyysisesti poissa, hänen rakkautensa jää,
ja sitä on syytä juhlistaa.
Kiitos upeista esseistänne.
Opettaja. -Beliz.
Meidän tulee ikävä teitä. -Kaikille tulee ikävä.
Minullekin tulee teitä ikävä. Uskokaa pois.
Enkö saa tulla saattamaan?
Ero on vaikeampi lentokentällä. Tiedät, että itken helposti.
Niin tiedän.
Se on ihailtava ominaisuus.
Haluan antaa sinulle jotain.
Tutkin rahoitusmahdollisuuksia siltä varalta,
että haluat laajentaa klinikkaa tai muuttaa sen instituutiksi.
Teitkö tämän minulle?
Potilaita on kovin vähän. -Klinikkasi tulee kasvamaan.
Tarvitset isommat tilat, uusia lääkäreitä ja terapeutteja.
Potilaita riittää varmasti.
Näet vielä.
Työstitkö tätä, kun emme olleet puheväleissä?
Loppu riippuu sinusta.
Olet uskomaton.
Minä uskon sinuun.
Mene, muuten en päästä sinua.
Kunpa et päästäisi.
Mene.
Rakastan sinua.
Rakastan sinua.
Tänne päin.
Onko tämä minun huoneeni? -On!
Tykkäätkö siitä?
Tykkään. Kiitos. -Voit järjestää kaiken miten haluat.
Panimme lelut mihin sattuu, mutta järjestä sinä ne halusi mukaan.
Lisäksi täällä on -
paljon uusia vaatteita!
Haluatko kokeilla tätä?
Etkö pidä siitä? Entä tämä?
Keitän teille kahvia.
Kultaseni.
Täällä olet turvassa.
Teemme kaikkemme, jotta tunnet olosi onnelliseksi ja turvalliseksi.
Autanko sinua sovittamaan yhtä noista uusista mekoista?
Hyvä on. Sinä määräät tahdin. Sopiiko se?
Mennään tutkimaan paikkoja.
Ehkä jostain löytyy keksejä.
Maailma on paha paikka, Fiko. Niin se on.
Pahuutta on olemassa, ja se on todellista. Surullista mutta totta.
En voi tehdä asialle mitään.
Voimmeko auttaa? -Sevgi-rouva.
Se paskiainen houkutteli nuorimmaistani mukaansa.
Annan lausunnon.
Rilken mukaan kannamme kuolemaa sisällämme,
kuten hedelmä kantaa siementään.
Ihmiskunta on olemassaolonsa alusta etsinyt vastausta yhteen kysymykseen.
Onko kuoleman jälkeen elämää?
Kun kuolemme, kehomme lakkaa olemasta,
mutta entä rakkaus, jota tunnemme koko elämämme?
Minne se menee kuollessamme? Muuttaako se olomuotoaan?
Onko kuoleman jälkeistä rakkautta?
SEVGİ SOLMAZ SEYHAN IKUISESTI SYDÄMISSÄMME
Tekstitys: Aino Tolme
Can't find what you're looking for?
Get subtitles in any language from opensubtitles.com, and translate them here.