Original subtitles

Jumala, anna mulle rakkaus.

Anna mulle se, mitä minun syön alojaa.

Anna mulle sieluni malja hedelmiä täyteen.

Anna mulle kukkia minun silmien iloksi.

Anna mulle se, mitä mie haluan.

Mutta älä niin, että se olis taakaksi minun pienille käsille.

Tuskaksi minun syömille.

Vaivaksi minun äitille.

Ojanen tullaan Milkanmäkkässä meille.

Kiitos!

Tämä on liian iso tyttö. En minä ole mikään iso.

Täällä on surullinen ristus.

Ota tämän, miltä pieni.

Milka. Mitä sinulla on kädessä?

Piesi.

Vie pois, jos se on sinulle niin rakas.

Rakas Jumala, syömeeni on tullut kipeä ohas.

Tule siihen Jumala, ota se pois.

Älä saata minua kiusaukseen, vaan päästä minut pahasta.

Suojale lastasi, ettei se tekisi itteensä syöpääksi syntiin ja häpeään.

Ja ettei se saattaisi ikävää äitinsä rintaan.

Milka, tule käymään.

Miten onnetonta jos kesällä sattaa joka päivä.

Mieli on haikeeko tämmösen kesän jälkeen pitää ottaa tarveen.

Toisaalta on hyväkin, että sattaa.

Sai viruttaamaan.

Sai puistaamaan.

Jos ei olis saetta, ei olis aurinkoakaan.

Kaikki opittaa.

Milka, sae ei lakkaa. Heinä pillaantuu.

Sä et juosta ojasen tykö kysymään, mitä Heinille olis nyt tehtävä.

Mikä olis parasta.

Pane isän lakki päähän.

Tukka kastuu.

Se on vielä hyvä lakki.

Home ei ole sitä pilanna.

Voin kuivatelemaan vaatteitani.

Mikset korjaa kattoa, Ristus?

Ei tarvitse.

Sateella ei saata.

Saattaapa sateellakin.

Mitä Heinille on tehtävä?

Menevätkö piralle, kun sattaa?

Minkäpäs sille voi.

Sateella niitä ei saa sisällä.

On vain odotettava, kunnes sade loppuu.

Äiti lähetti kysymään.

Ehditkö käydä tuolla äidilläsi?

En mie ole mikään kakara.

Älä minä ole mikään pikkuinen likka, vaan ole monen pojan kyrväön pilkka.

Tilulilulilu, tilulilulittun.

Tilulilulilu, tiluliluleip.

Enkö saa olla täällä niin kauan, että sai lakkaa ja pääsen kastumatta kotia?

Et.

Olen ikävä isä.

Isä on saanut rauhan.

Sen on hyvä olla.

Ei meillä ole ahetta suruun.

Olen ikävä.

Kuolemaan jokaisen tie kerran.

Saat viiheä voipaketin Laanilaan.

Ja mie haluan mennä Laanilaan.

Hyvä on, Milka pieni.

Vie menen itten.

Ai Jeesus pelot aututen,

iäinen lähte laupeuten.

Mun puolestani kuoli se,

että elämähän jäisimme.

syttyy mieleni ja

synkäyttä sieluni

suo silloin ristis juurella.

Piemisiä pikku Milikalle.

Kiitos. Vaikka iso työrähän se jo kohta on.

Lapset kasuaa.

Meihänkin Auno.

Iso mies.

Siinä se vain soittelee.

Sinullahan on se...

Hoianen, heinä kasakkana.

Mikäs se on oikein miehiä?

Kaikkihan sen tietää. Ristus, perkele, helvetin hyvää työmies.

Niin on.

Lähde, Mika, katsomaan.

Riihessä on sammakko.

Missä se sammakko on?

Auno, suuteleminen on syntiä. On tarkkaan harkittavaa ennen kuin tekee

sellaista.

Tulkaa kahville!

En välitä kahvista.

Kahvi ei ole terveellistä.

Onhan se sulle ennenkelvannut.

Eikö ole hyvä, että juon vähän kahvia?

Kahvi on kallista.

Hyvä on, Milka.

Mitä ajattelet, Milka, jos Ojanen kunnostaisi meidän kylmän kamarin?

Saisit siitä joskus huoneen itsellesi.

Minun mies piti rakentaa se lopuun.

Se oli hyvä kirvesmies.

Ei kylläkään niin hyvä kuin Sie.

Minun täytyy harkita asiaa.

Mieti vaan rauhassa.

Milka.

Menetkö leikkimökiin nukkumaan tänä yönä?

Yöstä tulee varmasti lämmin.

Minä tulen vaivoksensa.

En välitä kenestäkään muusta.

Pikkumilka, sinä olet niin nuori.

Minä haluan. Tule minulle.

Et vielä moneen vuoteen pääse naimisiin.

Siihen mennessä mielesi kyllä muuttuu. Nyt on juttu löydä toisen, hyvän miehen.

Ymmärrä kyllä, kunhan sinusta tulee nainen.

Etkä välitä minusta yhtään.

Ja vaikkei mielesi muuttuisikaan, en minä sinua halua.

Minä elän niin kuin olen tähänkin asti elänyt. Niin on minulle parasta.

Hyvä Jumala, minun rinthän on tullut tuli, joka ei sammu.

Enkä minä pyydä sinua sitä sammuttamaan.

Minä tahtoisin, että antaisit sen pallaa.

Antasit syömmeni hyvää ja onnea täyteen.

Ja antaisit hänet minulle.

Sinua minä kiittäisin siitä, Jumala.

Aina ja iankaikkisesti.

Riisuppas, Milka.

Pikku Milka, et ole puhunut.

Sinä olet tullut naileksi.

Äiti, sinä et ole koskaan kertonut, miten tullaan naiseksi.

Nyt sen tiedät, pikku Milka.

Kyllä sinä olet kaunis tyttö.

Prinsessakka ei vää vertoja sinulle.

Ei ole näillä perukoilla sinun vertastasi.

Vaikka niin ei pitäisikään puhua.

Katheellisia ovat ihmiset.

Voisithan sietää nekin jäähän. Minulla on mentävä lämmittämä.

Olisitpa tyttöni, Milka.

Tekisin kehdon ja liekuttaisin sinua siinä.

Mie olen iso tyttö jo.

Sänky on vielä liian pitkä sinulle, Milka.

Sikasuaat vielä.

Sänkyntekijän oikeus on nukkua uudessa sängyssä ensimmäinen yö.

Eikä totta.

Totta.

Eikö minulla olekin vielä kauniit säärät?

Tietäisitpä, Milka Pikkuinen.

Tietäisitpä, miten hyvä päivä tänään on.

Miten hyvää minulla on.

Milka, saat viio tänä päivänä voipaketin Laanilaan.

Pojanen voi vaihtaa paitansa.

Kaipaa jo pesua.

Sä oot täältä toisen siksi aikaa.

Voit oikeastaan tuua pyykkis tänne.

kokonaan pestäväksi.

Samallahan nuo menisit kuin meidän vähäiset pyykit.

Jumalan rauhaa tähän taloon.

Hyvää päivää, kanttori Malmström.

Tunteeko kanttori Ojasen?

Hän on tehnyt meille kaikenlaista.

Uuden huoneen, sängyn, soututoolin.

Jaha.

Hän on siis hyvä puuseppä.

Hyvä paimen sanoo, tukutu.

Rakkain Jeesus, joudu riennää,

tule sydämeheni.

Multa murheet tuskaliennää,

lohdutus tuo mieleni.

Rauhas anna vaan.

Hyvä mies hevonen lainaksi, milloin vain sitä tarvitsee.

Hyvää joulua.

Hyvää joulua.

Maailmassa synnit saavat kaunihin nimen.

Ylpeyttä kutsutahan kunniaksi.

Huoruutta rakkaueksi. Ahneutta säästäväisyyeksi. Ja

koreutta ruumihin suojaksi.

Mutta saatanan verkot ovat hienot ja pehmeät.

Pahin vihollinen asuu ristityn omassa vihassa.

Vain Herra Jeesus voi yhdellä sanalla tehdä syvämmemme

terveeksi.

Puhistaa tunthomme ja lopettaa kaikki ruumiin ja sielun

vaivat.

Mutta Jumalan rakkaus on niin kuin äidin syö.

Se on kuin rakkauden tyhjentymätön meri.

Tuoden mukanaan autuuen ja tuskan.

Me olemme kaikki matkalla iän kaikkisuuteen.

Ole meidän kanssa, Herra Jeesus, sillä

ehto on joutunut ja aurinko laskee.

Tämä on sinulle.

Et ole nainen vielä.

En ole sama kuin viime kesänä.

Mie tiiän... ...si et ole niinku muut miehet.

Mie voin antaa sinulle... Kaiken minkä tahot.

Miksei se tullu?

Se tulee.

Mutta ei tänään.

Onko sitä loppu?

Sanako se mitään syytä, miksei se tullu?

En tiedä.

Mene kysymään.

Niin minun pitääkin tehdä.

Muista, että se on hyvä mies.

Se verta, että ei ole toista.

Tiedän. Ei ole.

Tämä on sinulle.

Jumalan rauhaa, Milka Neitsykäinen.

Ehkä Ojanen menisi kotiansa. Minulla on tärkeää puhuttavaa tälle leskivaimolle.

Minä kysyn sinulta, leskivaimo Anna Sierkkiniemi, puletko minulle

aviopuolisoksi?

Milka pikkuinen, mitä sanoisit, jos saisit minusta itsellesi uuden isän?

Tiedätkö, mitä se sanoo?

Se haluaa mennä naimisiin minun kanssa.

Mistä se on saanut päähänsä, että sen ottaisin?

Vanhan miehen.

Se ei ruo mihinkään tarpeen vuoksi vaimoa tarvitse.

Tahotko siihen, että hänet ottaisin?

En taho.

Kuukauden päästä lupasin sille vastauksen.

Ei kai Ojanen suuttunut meille kanttorin takia.

Kuka osaa mitään paremmin kuin Ojanen?

Siinäpä se onkin.

Ei ole hänen vertaista.

Minä voin mennä hakemaan sen takaisin.

Hyvä on, Milka.

Tee se.

Juokse sen perheen.

Minä puhun sille.

Kaikki työt tulisi käymään.

Sä oot tehä minulle niinku jouluna.

Tiiän, että piet siitä.

Mie kestän kyllä.

Jumala, taivastasi ja tutkit teitäni.

Syömessäni sinä asut, Jumala.

Anna riemua äitin rintaan.

Anna iloa äitin silmiin.

Pyhi pois kyynelet.

Anna se, mitä hän tahtoo.

Älä kiellä sitä häneltä.

Ja anna minulle se, mitä minä haluan.

Sen vierhen anna minun nukkua, jota minun syön rakastaa.

Kiitos hyvistä päivistä.

Varjele minua pahalta.

Siä sen voit.

Sinun tahtos mukaan se tapahtuu.

Sinua mie syömestäni rakastan.

Näin keväällä, kun naiset eniten miestä kaipaavat, lähtevät miehet

tietylle asialle.

Jaha.

Yli kuukausi on kulunut.

Ootan vastausta, Sleskivaimo.

Syömessäni ei ole sitä tunnetta teitä kohtaan.

jota avioliitossa tarvitaan.

Onko hän tarkkaan harkinnut vastauksensa?

On.

No eiköhän minutkin hylää tähän, niin kuin minäkin hylkäsin kanttoria.

No, kanttoria en huoli, pappia en saa.

Otan paljon paremman, jos sen saan.

Ehkä piakin saat uuden isän, miltä pieni.

Etkö sinä minusta välitäkään?

Miksi sinä minut hylkäät?

Kyllä sinä olet hylkä, Milka.

Mitä on tapahtunut?

Kuitenkin otat äitin vaimoksessa.

Ota minut.

Sano minulle, vieläkö veri tulee sinusta?

Ei enää.

Etkö olekin siitä iloinen?

Ristus.

Tule.

Mulla on vielä se raha, jonka kesällä annoin.

On.

Pone sen pallon sisään.

Lupasko se tulla käymään?

Se ei puhunut mitään.

Kumpasille ei olisi sattunut mitään?

Mitä sen sisällä on?

En tiedä.

Sitä ei saa auki.

Ehkäpä hän sen minulle sanoo.

Harvoinpa sitä nökkeä sietkinime antaa kylälle.

Mihin se nyt on menossa?

Sitä on kaikenlaista.

Ojasella menimme käymään.

Taitaa olla turhaa.

Se lainasi eilemiltä hevosen ja rathat.

Menikö kirkon kylhän teoksensa kauppaan?

Se on pystyvä mies.

On monena vuonna ollu meille välttämätön apu.

Olis hyvä, jos tahtoisitte käymään heti, kun se tulee.

Ei tee mitään, vaikka tulee myöhäiselläkin.

Kiitos kun katsoit!

Otakko ruokaa, äiti?

Mitenkä täällä voidaan?

Kiitos hyvin.

Päättää ollut kipeä.

En tiedä mikä siinä on.

Niin, niin.

Entisestä kasakasta ei ole mitään kuulunut.

Hevosen ja rathat menetimmään.

No se ei merkitä paljoakaan.

Mene Milka, keitää Mänölle kahvit. Kiitos.

Ei tarvi.

Aunu joutaa kyllä teille työavuksi.

Heinäpellolle.

Ja muutenkin, jos jotakin tarvitaan.

Miten me apua tarvitte?

Oletko kuullu mitään... ...Ristusperkelehestä?

Entä itte?

Oletko siihen kuullu?

Ehkä äitis haluaa kuulla siitä.

Eikö se maa nyt sen kanssa teille?

Pian ristusperkeleestä alhaan kiinni.

Pankillahan se joutuu.

Keltä olet kuullut ristusperkeleestä ja äitistä?

Sano.

Kylällä puhuvat.

Jaan oikeuteen sen, joka minun äitiä häpäsee.

Tosiaan se on.

Kuitenkin.

Tietäähän sen.

Etten mä tarvitse Laanilan apua.

Mä et selvää me ittekin.

Enhän mie mitään.

Eikö etsi haunaa sisälle tahtonut?

Näethän, se on rakastunut sinuun.

Mie en välitä siitä.

Hyvää yötä, Milka.

Milka?

Milka?

Kenen kanssasi olet ollu?

Mitä äiti?

Olet avannu jalkas.

Antanu olet.

Se saat lapsen.

En mä tienny.

En mä tienny.

Kenen kanssa?

Sano, kenen kanssa?

Sano, että Aunon kanssa.

Ootko sinä ollut Aunon kanssa?

En minä kenenkään kanssa.

Minä vain olen.

Täältä.

Emme tiedä.

Äiti.

En ole syntiä tehnyt.

En mitään syntiä.

Uskotko, äiti?

Mie vannon.

Jumalani, salaisuutessa olet muuta salassa pitänyt.

Et ole ilmoittanut mulle tietoas.

Meidän rintoimme on tullut tuska.

Murhe on asettunut kotiamme.

Nauru on talostamme kaikonut.

Mikse tän aurinkon paistaa sieluihin mua?

Mikse meijät hylkäät?

Mikse lapses unohat?

Milka!

Sinä olet lapsen Kristus, perkele.

Mutta minä otan sinut vaimoksi.

Minä en sinusta huoli.

Sinä olet maata minut.

Sinä olet totta.

Vilkaneitsykäinen, saanko kulkea seurassasi jonkin matkaa?

Lapsesyntyminen on Jumalan armo.

Suuri armo.

Itselleni sitä ei suotu.

Olisitpa tyttöni, toisit kukkia haudalleni.

Saat muota minut.

Saat ottaa minut tässä.

Enhän saata, uskas mies.

Eihän Melikaa ole ollut.

Kenenkään kanssa.

Eihän Milika ole ollut kenenkään kanssa.

Jotakin on kuitenkin tapahtunut.

Mutta varmaankin hyvinkin korjaantuu.

Kanttori on hyvä ihminen, äiti.

Hän on... Hyvä ihminen.

Tämä on kenties minulle ja Ilkalle.

Ei ole mitään muuta.

Joskus kaipaan sitä.

Tän silloin sisälle.

Se oli hyvä isä ja hyvä aviomies.

No sinne salaisuuden piilottanut.

Se oli kaunis mies.

Rangaistus siitä seuraa uteliaisuudestaan.

Elä, elä itse. Tässä on pöytä.

Siis katsotaan, pöytä.

No luonnollisesti ei se sitä tiedä.

Pöytä, niinpä niin.

Kyllähän sen oppii, kohan varttu.

Mikä tässä?

Se on kirja.

Kirja varsinkin.

Eihän vielä ymmärrä. Eipä tietenkään.

Kaunis lapsi.

Kappaleiksi Jumala, kappaleiksi ne repivät sydämeni ja imivät

veren minun suonistani.

Mutta mie kuulin riemukkain syömin sinun ohitses, kun tuska oli mennyt

ja kun syömeni oli jäljen täys kuin leilimaitoa pullaa.

Minä otin syömeni omaan käteeni.

Omilla silmilläni tutkin teitäni.

Omilla huulilla suutelin haavani ja lääkitsin kipuni.