Original subtitles

Siitä tulee hirveää.

Minä rakastan tätä maata. Ja näitä ihmisiä.

He ovat hyviä ihmisiä, jotka eivät tee kenellekään mitään pahaa.

Mitä heille tapahtuu nyt?

- Tapahtuu mitä tapahtuu.

Nämä ovat tosiasioita, -

eikä tosiasioista ole mahdollista johtaa väitettä, -

joka kertoisi, miten asioiden pitäisi olla.

Eikä minulla ole enempää aikaa tällaiseen turhuuteen.

Allekirjoita nyt tämä sopimus.

Jos sallit, esitän runon, jonka kirjoitin tätä tilaisuutta varten.

Kun ajattelen rakkautta, -

koetan sen sanoilla tavoittaa.

Pakenee veri suonistani, pakkautuu sydämeeni, -

ja sydän räjähtää.

Valuu suupielistäni saappailleni -

ja sotkeentuu lumisten metsäteiden ikävään.

Mutta kun ajattelen ystävyyttä, -

tulevat sanat luokseni sähkön kirkkaina, -

arkussa maaten hiljaa kuin lumi.

Elämä on pitkä ilta.

Lopulta vieraatkin saapuvat kotiinsa.

Hyvää syntymäpäivää, rakas ystävä.

- Kiitos.

- Keräsivät sulle kolehdin.

Voi hyvänen aika. Minkä takia?

Varmaan ihan pahuuttaan.

Minä tarjoan kaikille.

Huomenna on lauantai.

Ajattelimme kokoontua pohtimaan olemassaoloon liittyviä kysymyksiä.

- Minkälaisia kysymyksiä ne ovat?

- Keitä olemme?

Mistä tulemme?

Minne olemme menossa?

- Pidän ajatuksesta.

Mutta meillä on muita suunnitelmia.

Kaisa on kutsunut minut ja Maijan näille syömään.

Tänään on perjantai.

Itkupilli.

On turha katsella taivaanrantaa -

ja tuskaa kasvattaa.

Siis tartu käteen kolmannen, hän ystäväsi on.

On hällä silmät lämpimät ja sydän peloton.

voit ilon löytää nukkumasta suolaheinän alta.

Ja ruoho uusi nousta alkaa aina matalalta.

Näin isojen muutosten yhteydessä -

on yhtiö päättänyt lopettaa sahatavaran tuottamisen ja myynnin.

Valitettavasti joudumme purkamaan työsopimukset.

- On siinä teillä hieno suunnitelma. Viette meiltä työt.

- Me ollaan vain välikätenä.

- Kaivosala on tulevaisuutta.

Sahojen aika on jo mennyt.

- Annetaan olla.

Näin se on, pojat.

Näkymätön käsi tuli, nosti kurkusta ja kuristi.

- Kyllä niilläkin varmasti on syynsä.

- Mitä oikein tarkoitat?

- Mitä te nyt sille alatte?

- Kai se osaa itsekin vastata.

- Kyllä te pojat tiedätte, että jos Pepeltä kysytään, -

lasi on aina puoliksi täynnä.

- Sylkäsen semmosen lasiin.

Älä niistä välitä.

- Kyllä sen ymmärtää, että hermostuvat.

Kauheita uutisia nämä on.

- Niin on. Meille kaikille.

Ei hätää. Etsin huomenna uuden työpaikan.

- Mutta et sinä osaa kuin sahata. Ja pilkkiä.

- Aina voi oppia uutta.

- Kaipa me kaupan tuloilla jonkin aikaa pärjätään.

- Täytyyhän ihmisten kirjoja vielä lukea.

- Niin kai.

Käyn kävelyllä.

Olen humalassa.

Tuliko mitään? - Me ollaan vasta menossa.

- Tulkaa kaljalle.

Minä olen masentunut ja tarvitsen piristystä.

Tähän päättyy iloisen kylämme historia.

- Kyllä kaikki järjestyy.

Ei saa vaipua epätoivoon.

- Arvostan Pepe kovasti. Oikeasti arvostan.

Mutta enpä usko.

Pikkukaima.

Olemme ajautuneet kohtalon voimien riepoteltavaksi.

Elämä, jota elämme, tuntuu meistä merkitykselliseltä, -

mutta pahoin pelkään, että se on harhaa.

On hirvittävää ajatella, että millään ei ole mitään väliä.

Eipä tuo haittaa. Tehdään kalakeitto perunoista vaan.

Hei.

Tämä työttömyys tekee minut hulluksi.

Ja sitten on eräs toinen juttu.

Se on tosi paha homma.

Saat lähteä kuskiksi.

Maija pettää minua.

- Ei kai?

- Kyllä vaan.

Olen nähnyt, miten hän käy parturin luona.

Tuolla liikkeen yläkerrassa.

Tunnelma on kuin Rotterdamin satamassa.

Miten se saattaa tehdä tämän minulle. - No ei Maija sitä varmasti tarkoita.

- Miten niin ei tarkoita? Ei kai se nyt vahingossa tuonne mennyt.

Mä yritän rakastaa häntä, mutta en pysty siihen enää.

Itsetuntoni on tuhoutunut, -

eikä rakkaus näin haavoittuneena ole enää mahdollista.

Siihen ei ole mitään lisättävää. Edes sinulla.

Vai mitä?

Maijan mukaan seksi tuon parturin kanssa on parempaa kuin mitä meillä oli.

Ilmeisesti varsin hyvin varusteltu, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

- Voi hyvänen aika.

Puhuin lääkärille ongelmistani, -

ja hän määräsi ahdistukseen unilääkettä.

Mutta nyt näen unia, jossa parturi heiluu sen valtavan munansa kanssa.

- Mitä jos tulisitte molemmat meille tänä iltana?

Pelataan korttia ja ollaan niin kuin ennenkin.

- Ei siitä mitään tule. Ei Maija halua.

On tuolla varmaan tälläkin hetkellä.

- No tule sinä sitten.

Vaikka yksin. - Yksin?

Pasianssia pelaamaan?

Sieluni on tuhoutunut ja mietin jo kuolemaa, -

mutta mielenkiintoinen ehdotus.

- Ei kai asiat sentään niin pahasti ole. - Kyllä ne nyt vaan on.

Eiköhän lähdetä sitten.

Sairaalasta soitettiin.

Äitis sai kohtauksen.

Äiti, oletko kunnossa?

- Teen kuolemaa, poika. En ole kunnossa.

- Jos se oli vain joku kohtaus? - Ei se ollut.

Enkä halua, että käytän nämä viimeiset hetket siihen, -

että väittelemme jostakin karseasta mönjästä, -

joka minusta putkilla imettiin.

- Mistä sitten haluaisit puhua?

- Paskamaha.

Minä haluaisin kertoa sinulle tärkeistä asioista, -

jotka ovat sydämelläni.

- Tietysti, älä nyt sellaisia mieti.

- Älä nyt saatana keskeytä, kun toinen puhuu.

Minä teen kuolemaa tässä. Vai joko se unohtui?

- Anteeksi.

Tunteita on vaikea eritellä.

Mutta kun katson nyt sinua, -

niin luulen tuntevani rakkautta.

Sellainen mukava lämmin olo, -

niin kuin takan edessä pakkasaamuna.

Tai sitten on uusi satsi tulossa.

Äiti oli jo vanha ja raihnainen.

- Eihän se ollut kuin 64.

Ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan...

Tuntuu vain niin pahalta, sinun takia.

Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula...

Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys;

minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.

Se perkeleen parturi.

Näyttää siltä, että hän pyörittää siinä ohessa muitakin naisia.

- Mutta eikö se ole hyvä asia sinun kannaltasi? -Eikä ole.

Tätä menoa olen aisankannattajissakin pohjasakkaa.

Eikö äiti tullutkaan kotiin?

- Ei. Se sanoi, et se menee parturiin.

- Niin minunkin äiti aina sanoo.

Korkea, viiltävä ääni, hurinaa, lyömäsoitin.)

Tiedän miltä sinusta tuntuu.

Jos on mitä tahansa mitä voin tehdä...

Ei me voida tehdä mitään.

Eikä se sinun vikasi ole.

- Tuntuu niin pahalta sen puolesta.

Menetti äitinsäkin vasta ja kaikki.

- Se on niin hyvä mies. - Se, jos kukaan.

Me ollaan vaan kasvettu erillemme.

- Ja minä olen muuttunut. - Kuulehan.

Sinulla on oikeus sinun omiin tunteisiin.

Eikä mitään tarvitse päättää nyt.

Teillä on ne hautajaisetkin, -

ja minulla on tämä oma sotku selvitettävänäni.

- Oletko puhunut Maijan kanssa? - Mmm.

Olen.

Vähän yllätyksenä se tuli sillekin, -

mutta olin tosi selväsanainen. Sanoin että se on ohi.

Ja sanoin, että minusta sen pitäisi palata yhteen Tuomaksen kanssa.

- Olen täysin samaa mieltä.

- Annetaan ajan kulua.

Nyt just tuntuu, että kaikki on yhtä sotkua.

Mutta kyllä tämä siitä asettuu. - Toivottavasti.

- Niinhän se on.

Rauhassa.

Rauhassa.

Älä.

Olisit nähnyt, mitä ne puuhas täällä.

Minähän vaan suojelin sinua.

- Soittakaa ambulanssi.

- Kyllä hän on kuollut.

Mitä piti ruveta vehtaamaan meidän vaimojen kanssa.

Mitä muutakaan minä olisin voinut tehdä.

Minä lähden nyt. - Mitä tarkoitat?

Ajan maantiellä rekkaa päin.

Älä.

Aina on toinen mahdollisuus. - Ei.

Kyllä tämä elämä oli tässä.

Nyt kun miehet ovat pilanneet kaiken, -

aloitamme uuden elämän kaupungissa.

Painu helvettiin siitä.

(Linja-auton jyminää ja tärinää, ohi ajavia autoja.

Hemmetin tulipalopakkaset. Kaksi taloa jo tällä viikolla.

Onhan sulla kotivakuutus?

- Kyllä se oli liian kallis sillon aikanaan.

Toivo elää.

Hei.

(Koneiden jyske voimistuu.

Miten kaunis ja jännittävä paikka tämä maailma onkaan.

Me emme vielä tiedäkään.

Käydäänkö leikkauttamassa uudet hiukset?

Vihdoinkin asiakkaita.

- Miten sinä täällä yksin olet töissä?

Missä sinun vanhempasi ovat?

- Olen orpo, ja tämä on minun salonkini.

Ja jos puhut minulle vielä noin, poltan korvasi kuumalla raudalla.

Mitä te haluatte?

- Pojalle hiustenleikkuu, ja jos minulle parranajo.

- Aloitetaanko juniorista sitten?

Kai sinä puhua osaat kuitenkin? En tykkää mykistä pojista.

Mitä rakkaus on?

- Mummo sanoi, että se on lämmin tunne.

Kuin istuisi takan edessä pakkaspäivänä.

Mitä sitä nuori ihminen muuta tarvitsee.

Palkka on säännöllinen, ja vapaus tehdä mitä huvittaa.

Saat ilmaisen neuvon.

Ahmi elämää vielä, kun voit.

Se voi olla ohi nopeammin kuin huomaatkaan.

Minä uskon vain itseeni.

Ja minä olen itseni herra.

Lounatuuli tuo pienen laulun

Kenelle tuuli kertoo sen?

Voinko mennä ulos?

- Tietysti.

Niille, joilla on nauravat korvat, ja joilla silmät on lapsien.

Selässä lounatuulen ajaa viiriäisetja varpuset.

Kun tuuliylittää tuhat rajaa sylissään hilpeät sävelet.

Mitäs täällä nuuskit? Häivytkös siitä.

We have to stop meeting like this.

Missä Pikku-Tuomas on?

Lähdetäänkö kotiin?

Lähdetään vain.

Hienoa työtä, pojat.

- Miksi me siirrellään näitä säkkejä edestakaisin?

- Älä kysele tyhmiä.

- Tarkoitat sä, ettei kysymyksiä ollenkaan?

- Jatkakaa vaan hommia.

Niitähän teillä näyttää riittävän.

Ei meidän tehtävä ole kyseenalaistaa.

- Mulle se on ihan sama niin kauan kuin palkka juoksee.

Riistäjät, riistäjät, seis! Kaivos alas'.

Riistäjät, riistäjät, seis!

- Mitä vimmattua tämä nyt sitten on?

- Kaivos alas!

Riistäjät, riistäjät, seis!

Kaivos alas!

Riistäjät, riistäjät!

Olemme tulleet tien päähän.

Mitä sä tarkoitat?

- Päivät pitkät työskentelemme merkityksettömissä töissämme, ja -

illalla turrutamme aivomme alkoholilla -

ja lapsellisilla ajanvietteillä.

- Aamen.

- Senkin onneton lurjus.

Miten voit vain istua ja käyttäytyä niin kuin millään ei olisi mitään väliä?

- Me vaan pelataan kortteja.

- Elämässä on oltava syvempiä merkityksiä.

Vai tässäkö kaikki oli?

Tämänkö vuoksi elämän ihme kunkin meidän kohdalla tapahtui?

Katsokaa nyt itseänne.

Tulemme mukaan.

...jonka kuulette tänä iltana, ei tule tästä huoneesta

vaan huoneesta, joka on aivan vieressänne.

Se on välitila, pimeä eteinen, -

minne vain harva pääsee.

Tänä iltana otamme yhteyden tuonpuoleiseen -

pohtiaksemme seuraavia kysymyksiä:

Keitä me olemme? Mistä tulemme?

Minne olemme menossa?

Nyt teillä on mahdollisuus saada yhteys rakkaimpiinne -

Jaakon avustuksella.

Olkaa hyvä, mutta vain yksi kerrallaan.

- Kuka on ensimmäinen?

Sinä siinä!

Keneen otamme yhteyden tänään?

Kuka odottaa meitä?

- En minä oikeastaan... - Kuka on kuollut?

- Äitini. - Mitä tapahtui?

En ole varma, mutta häneen asennettiin putkia.

Ja sieltä tuli valtava vadillinen, no, ulostettahan se sitten oli ja siinä...

- Kiitos. Yksityiskohdat riittää.

Puhu minulle, poikani. Itkupilli.

- En voi uskoa, että se todella olet sinä, äiti.

- Tietysti olen. Ja mitä halusit tietää?

Kysy nyt, kun tässä kerta ollaan.

No jos, jos minä sitten kysyn vaikka, että oletko kunnossa?

- Älä kysy tyhmiä. Olen kuollut.

Tietenkään en ole kunnossa.

- Oletko nähnyt Tuomasta siellä?

- Sitä paksukaista, joka ei osaa ajaa?

En ole. Ei ole täällä.

Tiedätkö sinä minne Pikku-Tuomas meni?

Kerro mitä näet. - Aah'.

Minä näen liikkuvat tulet pimeydessä.

Pojan, joka kävelee niitä kohti.

- Kerro mitä muuta näet.

Näen veitset, jotka leijuvat kaivoksen yllä.

Kuinka kuumia ne ovat.

Kuinka jäinen on pohjoisen pimeys. Oi, ikuinen yö.

Ikuinen pohjoisen tuuli.

Anna kuumien veisten pudota ja polta maa!

Kylvä metsä uudestaan ja pelasta meidät.

Aarh!

Olen löytänyt elämälleni merkityksen.

Istu alas, ole hyvä.

Avustajani. Hän ei voi oikein hyvin tänään.

Toivottavasti ei ole mitään vakavaa.

Lopetetaan turhanpäiväinen leikki.

Tiedän, kuka olet ja miksi olet täällä.

Poikasi on liittynyt meihin

eikä halua enää tulla takaisin.

Onko se totta?

Että juttu on sillä selvä, vai mitä?

On myös toinen vaihtoehto.

Hävitetään tämä keinotekoinen raja väliltämme.

Liity meihin.

- Ei kiitos.

Jos olen ymmärtänyt oikein, -

viime aikoina olet kohdannut vastoinkäymisiä.

Menetit käytännössä kaiken.

Miksi mies, joka on menettänyt kaiken, ei tartu lohduttavaan käteen silloin, -

kun se hänelle ojennetaan?

Yksinäisyytesi kauhistuttaa minua.

Minkälainen mies oikein olet?

- Metsuri.

Nyt tosin muissa hommissa.

Ole hiljaa.

- Miksi sinä tänne tulit?

- Rakkauden tuska on niin sietämätöntä.

Nyt turpa kiinni.

Mutta ehkä siirrymme toisiin aiheisiin.

Minulla on viesti, jonka haluan välittää.

- Kenelle? - Ihmiskunnalle.

Kymmenisen vuotta sitten olin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä.

Koin menettäneeni kaiken.

Mietin mielessäni erinäisiä tapoja päättää päiväni.

Joinain päivinä hyppäsin junan alle.

Toisena nielin purkillisen lääkkeitä tai ammuin itseäni päähän.

Kaunein kuvitelma oli seuraavanlainen.

On kaunis keväinen päivä.

Lunta on vielä kosolti, mutta lämpötila nousee.

Aurinko paahtaa jäisen meren yllä,

ja saa sen murtumaan hetkenä minä hyvänsä.

Kuin myöhäinen kuoleva talvi ejakuloisi.

Kävelen satamalaiturilla, ihastelen valtavia rahtialuksia.

Miten massiivisia ja voimakkaita ne ovatkaan.

Tunnen betonisen vankan laiturin jalkojeni alla.

On kerta kaikkiaan upea päivä.

Yhtäkkiä, kenenkään huomaamatta, -

tiputtaudun jäälohkareiden sekaan.

Laiturin ja laivan väliin.

Laiva keinuu kevätauringossa hiljaa, -

mutta sen muodostama liike-energia on kuitenkin valtava.

Ja niin laivan keinunta ja jäälohkareet jauhavat minut -

pieniksi kappaleiksi kenenkään huomaamatta.

Ajattelen sitä vieläkin toisinaan.

Näen, ettet ymmärrä tästä paljoakaan.

Mutta ei se mitään. Sinulle on hyvä puhua.

On kuin kävelisi metsässä ja puhuisi alkukantaisille eläimille.

Tai puhuisi puille.

Mitä sinä haluat?

- Minä haluaisin vain viedä pojan kotiin.

Sinun täytyy ymmärtää, miksi hän on tullut tänne.

Mitä hän on hakemassa? Oletko ajatellut sitä lainkaan?

Et tietenkään, koska ajattelet vain itseäsi.

Miksi meidät on hylätty?

Missä pyhyys on nyt, kun sitä tarvitsemme?

Onko sulla joskus ikävä ollut -

jotain, jota ei ehkä olekaan?

Onko sulla koskaan ikävä tullut, -

vaikket tiedä, mitä edes kaipaatkaan?

Niin kuin pieni satu johon lapsena uskoit, -

menettänyt hohteen on kokonaan.

Tai niin kuin kaunis maisema, jota ei koskaan -

ole edes ollut olemassakaan.

Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, -

joka ohi kulkee, ettet huomaakaan?

Päiviä lyhyitä taipitkiä, joista -

et koskaan saanut otettakaan.

Minulla on suunnaton ikävä sinne, -

mistä en koskaan oo kuullutkaan.

Minä olen kauan jo sinua kaivannut, -

sinua ei varmasti olekaan.

Minulla on ikävä.

Minulla on suunnaton ikävä.

Minulla on ikävä.

Minulla on suunnaton ikävä.

Tunsitko säjoskus tulisen hetken, -

ja sanoit: "Nyt aloitetaan uudestaan."

Huomasitko sitten sen elämäsi hetken -

kohta jo menneen menojaan?

Sinulla on suunnaton ikävä sinne, -

mistä et koskaan oo kuullutkaan.

Sinä olet kauan jo minua kaivannut, -

sinua ei varmasti olekaan.

Sinulla on ikävä.

Sinulla on suunnaton ikävä.

Sinulla on ikävä.

Sinulla on suunnaton ikävä.

Hylkäsit isäsi ja liityit joukkoomme.

Uskosi on vahva.

Teen sinusta minun seuraajani.

- Halusin vain olla hänen lähellään.

- Tulit tänne siis jonkun tytön perässä?

Seuraajani onkin vain ihastunut pikku poika.

- Ei!

Minulla on suunnaton pelko siitä, että tämä on kaikki mitä meillä on.

Loppu on vaan ihanaa loputonta unta.

Painukaa helvettiin!

Esitys on päättynyt!

- Mutta mitä tapahtuu vallankumoukselle?

- Ei kiinnosta minua lainkaan.

- Petturi.

Oppi-isäni on kuollut.

Kaivokselle.

Tämä on ihan kauheaa.

- Mikä on kauheaa?

Tämä tuska ihmisissä.

- Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat.

Moni uskoo hengelliseen todellisuuteen, vaikkei sitä ole olemassakaan.

Jotkut tuntee sen herkemmin kuin toiset.

Mutta siinä kaikki.

Se on kauheaa ja vailla merkitystä.

Sieltähän sinä tulit. Miten töissä meni?

- Tulitkin juuri sopivasti sipuleita pilkkomaan.

- Älä siitä välitä, aina se jaksaa sinua pilkata.

Minusta se, että uskaltaa näyttää tunteensa, -

on vain ja ainoastaan hyvä asia.

Pepe, sinun vuoro.

Onko kaikki hyvin?

- Kakista ulos vain.

- Anna sen puhua.

Tekstit: Janne Kauppila Saga Vera