Original subtitles

ÄLÄ TAVOITTELE TOISEN OMAA

Cheol.

Terve. Juhliinko olette menossa?

Niin.

Vai että juhliin.

Tämä asu on vähän hölmö. En löytänyt mitään mustaa.

Olisi pitänyt laittaa tummansinistä.

- Mitä väliä vaatteilla on? - On niillä minulle.

Vaatteilla on väliä ja sillä, mitä ruokaa laitan illalla.

Välitän niistä asioista.

En ole käyttänyt näitä kenkiä vuosiin. Jalkoja särkee.

Ei sinne lenkkareissakaan voi mennä.

Jos itkettää, anna tulla vain.

Tämä lentää.

Mitä nyt?

Mene sinä. Odotan täällä.

Tulit tänne asti ja veit puvunkin pesulaan.

Tule edes hetkeksi.

Entä Cheol?

Cheol, mene äidin mukaan. Dong-min oli kiltti sinulle.

Hän osti sinulle Legoja. Käy sanomassa hyvästit.

Mene nyt.

Kumarra, Cheol.

Kaksi kertaa.

Mi-ok…

Hän oli vaihtanut vauvalta vaippoja, kun Dong-min oli huutanut heipat ovelta.

Hän ei ollut vastannut kiireissään.

Se oli viimeinen kerta, kun hän näki miehensä.

Hän kertoi, että Dong-min oli istunut viime aikoina verannalla,

polttanut tupakkaa ja huokaillut kovasti.

Nyt hän syyttää itseään, kun ei tajunnut epäillä mitään.

Täällä kuvataan jotain.

- Hän kuvaa kuulemma skitsejä. - Mitä skitsejä?

Tunnelmakuvia. Tuo nainen tekee dokumenttielokuvaa.

Terapiakeskuksen ohjaaja Kang pyysi luvan liiton puheenjohtajalta.

- Missä miehesi on? - Ulkona.

- Hän ei halunnut tulla. - Odottaako hän autossa?

Kasvosi ovat kaventuneet.

- Viisi kiloa on pudonnut. - Laihdutatko sinä?

En. Laihdun, vaikka syön paljon.

Vihkisormus on niin löysä, että se putoaa.

Sain mieheltäni vain sormuksen, kun menimme naimisiin.

Nyt sekin yrittää karata minulta.

Isä tuli.

Niinpäs tulikin.

- Onko tämä sinun poikasi? - On.

Hei. Hauska tavata teidät.

Voi herttinen.

- Samoin, hauska tavata. - Kohtelias, toisin kuin isänsä.

Älä vitsaile. Hän ottaa sen tosissaan.

Onko hän tosikko? Siinä hän on tullut isäänsä.

Terve.

- Terapiaryhmät alkavat taas. - Niin kuulemma.

Eikö miehesi tule vieläkään?

Terapia tekisi hänelle hyvää.

Lakko vaikutti häneen eniten.

- Hei… - Älä nyt.

Tuo on sinulta kielletty. Et saa juoda.

- Anna se. - Sinähän lupasit.

Hän lupasi minulle, ettei hän juo ulkona.

- En juokaan. Anna se. - Miksi, jos et kerran juo?

- Anna nyt. - Mitä varten?

- Tajuan kyllä. - Mitä sinä tajuat?

Mikä sinulla on?

- Lopeta. - Mikä sinua vaivaa?

Sinä lupasit.

Mitä teet?

Mitä kuvaat?

Anteeksi. Sammutan kameran.

Onko tämä sinusta jotenkin huvittavaa?

- No, onko? - Saanko tupakan?

Hitto.

Etsitkö jotain?

Pudotin sormukseni.

Odota hetki.

Löytyi.

Kiitos.

Sang-woo.

Hei.

Elokuvani keskiössä ovat työläisten elämät.

Dokumenttielokuva on mielestäni väkevä tarinankerronnan työkalu.

Toivon, että työläisten ja heidän läheistensä tarinat -

saavat katsojat pohtimaan ruumiillisen työn arvoa -

ja laajemmin elämää, työtä ja meidän kaikkien tulevaisuutta.

Kiitos.

KATOAVA TYÖLÄINEN "TYÖ ON ELÄMÄÄ."

Työelämästä kertovissa dokumenteissa käsitellään nykyään lähinnä -

työntekijöitä korvaavia tekoälyrobotteja -

tai tulevaisuutta, jossa työntekijöitä ei tarvita lainkaan.

Oletko ottanut huomioon, että yrityssaneeraus aiheena -

ei ole yleisön mielestä ehkä enää tätä päivää?

Minun mielestäni yrityssaneeraus on ajankohtainen aihe.

Sehän on polttava kysymys, kun työvoimaa supistetaan kaikkialla.

Sellaiset saneeraukset yleistyvät tulevaisuudessa.

Hakemuksessasi kerrot keskittyväsi SP-Teollisuuden irtisanomiin henkilöihin.

Miksi valitsit monien joukosta juuri heidät päähenkilöiksi?

SP-Teollisuus irtisanoi 40 % työvoimastaan kaksi vuotta sitten.

Työntekijät vastustivat sitä lakolla.

Valtio tukahdutti lakon voimakeinoin, ja vaikutukset tuntuvat yhä.

Hiljattain eräs irtisanotuista teki itsemurhan.

Näen SP-Teollisuuden irtisanomat henkilöt aikamme työläisväestön edustajina.

Kuvaan heidän tuntemuksiaan ja selviytymistään irtisanomisten jälkeen.

Tuon heidän äänensä kuuluville.

Kiitos, tämä riittää.

Kiitos.

Seuraava esittelijä.

- Minä lähden nyt. - Hei sitten.

Pomo, olen lähdössä.

- Sinun pitää lajitella roskat. - En ehdi tänään.

Tänään on roskien lajittelupäivä. Minunko se pitää tehdä?

Minulla on tärkeä tapaaminen. Lähden kuudelta, vaikka henki menisi.

- Tämä on työvoiman riistoa. - Mitä riistoa?

Onpa sinulla puheet. Tiedätkö edes, mitä se tarkoittaa?

En minä ehdi. Pyydä heitä tekemään se.

He eivät osaa lajitella roskia. Näytä heille.

Suututtaa, kun aina tulee jotain. Miksi kerrot vasta nyt?

- Teet sen kuitenkin. Älä hermostu. - Sinä käyt hermoilleni.

Äkkiä nyt.

Hitto.

- Laittakaa siihen. - Selvä.

Hei. Anteeksi. Odotitko kauan?

En odottanut.

Hei.

Toivottavasti en haise roskille.

Voi taivas!

Minun vauvani. Sen nimi on Blue.

- Blue niin kuin sininen väri, vai? - Niin, Blue.

Hänen puhelimensa on kiinni.

Näytät huolestuneelta.

Hän aloitti tänään uudessa työpaikassa oltuaan kaksi vuotta työttömänä.

Toivoin, että hän menisi sairaalahoitoon.

Hän tarvitsisi psyykkistäkin hoitoa.

Hän kieltäytyi.

Muut neuvoivat häntä hankkimaan uuden työpaikan,

unohtamaan menneet ja lopettamaan vanhan työpaikan haikailun.

Hän haki lopulta töitä.

Miksei hän halua terapiaan?

Hän sanoo, ettei häntä huvita jauhaa asioista muiden kuullen.

Oikeasti hän pelkää.

- Mitä hän pelkää? - En tiedä.

Että hänen sisimmästään nousee jotain esiin.

Hän sanoi kerran,

että jos hän puhuisi kaikesta, ei tiedä, miten kävisi.

Hän saattaisi seota ja tappaa kaikki ympärillään.

Hän ei ole normaali.

- Menittekö te rakkausavioliittoon? - Menimme.

- Milloin tapasitte? - Kun olin nuori.

Todella nuori.

Teini-ikäisenäkö?

Hän oli 18. Olen kaksi vuotta nuorempi eli olin kuudentoista.

- Te seurustelitte pitkään. - Niin.

Tai voiko sitä seurusteluksi sanoa?

Voi taivas.

Entäs te, ohjaaja…

Ei tarvitse tituleerata. Käytä nimeäni. Olen Ye-ji. Lee Ye-ji.

Ye-ji, kutsutko sinä miestäsi aina nimeltä? "Hei, Sang-woo."

Mistä tiesit?

Tapasimme parkkipaikalla niissä hautajaisissa.

Yllätyin, kun huusit: "Sang-woo!"

Minä puhuttelen miestäni oppaksi.

Olimme lukiossa samalla luokalla.

Hän oli varmaan suosittu.

Kaikki tytöt pitivät hänestä. Hän oli komea, pitkä ja urheilullinen.

En tiennyt, että häntä sanottiin Unelmaksi.

Kerran päivänavauksessa menimme kumpikin lavalle saamaan jotkin todistukset.

Muut tytöt olivat kateellisia.

"Sait seisoa Unelman vieressä."

- En kersku. Teen pilaa miehestäni. - Niin tietysti.

Kaikki tytöt tykkäsivät hänestä.

Hän piti vain tyhmistä, hyvännäköisistä tytöistä.

Kaikki hänen ihastuksensa olivat tyhjäpäitä.

Hänhän oli sitten oikein humaani.

Hän ei huomannut minunlaisiani, ja olimme eri piireistä.

Hän oli rikkaasta perheestä.

Me asuimme kyllä Gangnamissa, mutta kotimme oli vaatimaton.

Miten te sitten päädyitte naimisiin?

Tapasimme Yhdysvalloissa, kun olin siellä opiskelemassa.

- Muuten en olisi koskaan… - Odotas.

Hän on matkalla mutta myöhästyy hieman.

Selvä.

Kahvilalla terapiakeskuksen vieressä. Kauanko menee?

Selvä.

Hän tulee pian.

Mistä sinä haaveilit lapsena?

Mistäkö haaveilin?

Oliko sinulla toiveammattia?

Ei ollut.

En tiedä, miksen ajatellut sitä koskaan.

Ye-ji…

Entä sinulla?

Halusin jo nuorena elokuvaohjaajaksi.

Pidin tarinoista ja omien juttujeni kuvittelusta.

Pidän dokumenteista, mutta teen vielä joskus pitkän elokuvan.

Harrastan vieläkin kuvittelua.

Kun olin pieni, äitini työskenteli autopesulassa.

Isä oli romukauppias ja aina reissussa.

Sairastelin lapsena paljon.

Maatessani tuntui, että kuulin sydämeni lyönnit.

Asuimme huoneessa autopesulan vieressä.

Näin siellä maatessani, kun äiti pesi autoja letkulla.

Auringon kimallus vesipisaroissa näytti minusta kauhean kauniilta.

Päätin mennä kokeilemaan sitä, mutta äiti suuttui.

Odota hetki.

Voisitko kertoa tuon kameran edessä? Haluaisin kuvata sinua.

Hyvä on.

Käyn hakemassa kameran. Minun pitäisi kantaa sitä aina mukana.

Niin.

LORO PIANA -LAUKKU 5 630 000 WONIA

Tänään lentää paljon koneita. Lähellä on Yhdysvaltain tukikohta.

No niin. Kerro se juttu alusta.

Katso minua, älä kameraa.

Kun olin pieni, äitini oli töissä autopesulassa.

Silloin autot pestiin käsin.

Isä oli romukauppias ja aina reissussa.

Sairastelin lapsena paljon.

Maatessani tuntui, että kuulin sydämeni lyönnit.

Näin huoneestamme, kun äitini pesi autoja letkulla.

Auringon kimallus vesipisaroissa näytti minusta kauhean kauniilta.

Päätin mennä kokeilemaan sitä.

Äitini tuli ulos raivoissaan.

Mi-ok!

Mitä sinä teet?

Mitä sinä oikein teet?

En ymmärtänyt, miksi äiti suuttui niin kovasti.

Nyt arvelen, että hän ei halunnut nähdä minua siinä työssä.

Hän toivoi minulle jotain muuta.

Missä äitisi on nykyään?

Hän tekee vielä töitä ja asuu Jeolla-dossa.

Hän tekee kaikenlaista. Siivousta, ravintolatöitä…

Hyvä.

Siitä tuli oikein hyvä.

Riittikö tuo?

Se meni hyvin. Miehesi tuli.

- Päivää. - Hei.

- Mitä teette? - Haastattelua.

- Miten sinulla meni? - Siinähän se.

- Pärjäätkö siellä? - Kyllä kai.

Suostuit siis haastatteluun.

Siinä vain kävi niin.

En aikonut kuvata haastatteluja tänään.

Halusin vain esitellä teidät terapiakeskuksen ohjaaja Kangille.

Vaimosi kertoi hienon tarinan, joten pyysin saada kuvata häntä.

Olen iloinen, että tulitte.

Tiedän, ettei tänne tuleminen ollut helppoa.

Terapiaohjaajan tapaamisesta on varmasti apua.

- Meillä on vähän aikaa… - Mennäänkö?

Mennään.

Kappas vain. Pitkästä aikaa.

- Miten olet voinut? - Ihan hyvin.

Hienoa, että tulit. Mietimme juuri, mahdatko tulla.

Tulithan sinä.

Kokeile edes kerran.

Vaikka en itse puhuisi, muiden kuuntelukin helpottaa oloa.

Täällä on tuttujakin.

Tapaamme vain ohjaajan näin alkuun.

Niinkö?

Nähdään.

- En pysty tähän. - Miten niin?

Anteeksi. Ehkä ensi kerralla.

Mutta…

Mitä nyt?

Tehtaan ohi ajaminen herättää varmasti ristiriitaisia tunteita.

Vaihdatko koskaan reittiä, jottet näkisi sitä?

Anteeksi. En yritä haastatella. Mietin vain.

Tule nyt.

- Kävelemmekö edellä? - Menkää vain. Älkää välittäkö meistä.

Ala tulla.

Mikä nyt on?

- Cheol. - Mennään.

Muutkin tulivat puvuissa.

Katso. Et ole ainoa.

Mennään.

DAEYAN ALAKOULUN URHEILUPÄIVÄ

Valmiina.

Aloittakaa. Yksi.

Kaksi.

Kolme.

Neljä.

Cheol! Anna mennä. Osaat kyllä.

Hän inhoaa tuota pukua.

- Minkä takia? - Se tuntuu kai epämukavalta.

Hän ei pidä uusista vaatteista. Hän haluaa aina vanhat.

Tuota pukua hän suorastaan vihaa. En tiedä, mistä se johtuu.

Hän ei ole kovin urheilullinen.

Hän on kolmannella luokalla ja käyttää vielä apupyöriä.

Hänen isänsä oli hyvä urheilussa.

Mitä hän tekee?

Tuota voisi kuvata lähempää.

Niinkö?

Älkää kuvatko siitä. Älkää kuvatko.

En haluaisi, että kuvaatte mitään tuollaista.

Hyvä on. Ymmärrän täysin.

Aloitusasentoon.

Kun SP:ltä tuli työtarjous, se tuntui lottovoitolta.

Hän sai vakituisen työn isosta firmasta.

Mieheni itse totesi: "Ei ole ketään, jolle soittaa ja kehuskella."

Hänen vanhempansa olivat jo kuolleet.

Hän otti monta kertaa luurin käteen.

Se tuntui todelliselta vasta, kun hän sai henkilökortin.

Se oli tällainen.

Pelkkä kortti, jossa on nimi ja työntekijätunnus,

mutta se kosketti minua.

Poikki.

Toitko sen tätä varten?

Arvelin, että siitä voi olla hyötyä.

- Olet luonnonlahjakkuus. - En kai.

Suostuisikohan miehesi haastateltavaksi?

Ei hän suostu. Hän ei päästänyt minuakaan kovin mielellään.

Haluaisin kovasti haastatella häntä.

Hänen pitäisi tuoda tarinansa kuuluville.

Olisi hienoa, jos voisit auttaa minua.

- Eikö meillä olekin kiva talo? - Näyttää oikein kodikkaalta.

Monet ovat kysyneet,

kuinka hyvän elannon SP:n tehtaalla sai.

No, me saimme tällaisen.

Voi ei.

Hämähäkki.

Mitä sinä teet?

Mieheni on maalta kotoisin, joten hän ei viihdy kerrostalossa.

Kun näin talon, sanoin "ei ikinä", mutta tänne me päädyimme.

Olisin halunnut kerrostaloon, mutta viihdyn täällä nyt.

Cheol saa juosta ja leikkiä täällä rauhassa.

Täällä oli ennen ulkohuussi ja tuossa oli iso vesimonttu.

- Toimme viisi tai kuusi kuormaa… - Yhdeksän.

Toimme yhdeksän kuormaa maata ja täytimme montun.

Hain nuo puut tänne yksitellen autolla.

Tuossa on kutrio, kuningasatsalea, osmanthus…

Erilaisia puita.

Istutimme ne itse. Kannoin Cheolia selässäni.

Tässä on mennyt muutama vuosi.

Juuri kun piha alkoi näyttää hyvältä, meidän piti mennä lakkoon.

Katsokaa vapaasti. Täällä ei ole mitään arvokasta tai salaista.

Otetaan skitsi.

Tuossa ovat mieheni vanhemmat.

Ja tuossa ovat minun vanhempani.

Kumarsimme kuville ennen istumalakkoon lähtöä.

Vannoimme taistelevamme perheemme ja työpaikan puolesta.

Tuossa ovat Cheolin serkut.

Mieheni ei pidä enää yhteyttä sisaruksiinsa.

Hän oli loukkaannuttuaan monta kuukautta vuodepotilaana.

Sisarukset eivät edes soittaneet. Se loukkasi häntä.

Asuimme ennen kerrostalossa.

Kälyni erosi yhtäkkiä miehestään ja muutti meille lastensa kanssa.

Hänellä oli isot velat, joita hän ei pystynyt maksamaan.

Me päätimme sitten myydä asunnon ja maksaa hänen velkansa.

Se oli minun ideani.

Maksoimme hänen velkansa ja ostimme lopuilla käytetyn auton.

Menimme asumaan vuokralle.

Meillä ei ollut riitoja. Yhteydenpito vain lakkasi.

Muutimme vielä pari kertaa, ja sitten tulimme tänne.

Mieheni rakensi tuon itse. Siinä meni pari kuukautta.

- Arvaa, mitä varten hän rakensi sen. - Mitä varten?

Ryyppypaikaksi veliporukalle.

Se oli hänen haaveensa.

Mille veliporukalle?

Tehtaan linjan työporukalle.

Hän kutsui heitä veljikseen.

Hän halusi tehdä tuohon heille ajanviettopaikan.

Hänellä oli veljien kanssa…

Miksi sitä sanoisi? Sellainen juttu.

Hän halusi kokoontua täällä eikä kalliissa baareissa.

Tuossa oli kova urakka helteellä.

Hän leikkasi ja asensi marmorilaatat itse.

Vapaapäivinään yksi kerrallaan.

Kun viimeinen laatta oli paikallaan, hän soitti kaikille.

"Nyt se on valmis!" "Sovitaan päivä."

"Käykö lauantai?" "Se sopii kaikille."

He aikoivat pitää possujuhlat sinä lauantaina.

Koko porukka oli tulossa ja pari kaveria viereiseltä linjalta.

Sitten päätettiinkin lakosta.

Juhla oli sovittu lauantaille, ja lakko alkoi perjantaina.

Hän ei saanut heitä ikinä tänne koolle.

Miten työkavereille kävi?

Veljet ovat vielä tehtaalla töissä.

- He ovat "eläviä". - Niin, "eläviä".

Töihin jääneitä sanotaan eläviksi.

Irtisanottuja sanotaan kuolleiksi.

Elävät ja kuolleet.

Tuossa ei sitten pidettykään juhlia.

Siihen voi levittää pyykit ja pippurit kuivumaan.

Märät peitot kuivuvat tuossa hyvin.

Kertoisitko, miten tapasit miehesi?

Olit siis 16-vuotias.

Yläkoulun viimeisellä luokalla.

Oli kesä.

Ystäväni kutsui minut yökylään tätinsä puutarhamökille.

Hän sanoi, ettei siellä olisi muita.

Hänen serkkupoikansa ei ollut tulossa yöksi kotiin.

Sepä ei pitänytkään paikkaansa.

Tässä se on.

Tulkaa.

Mitä ihmettä?

Kuka hän on?

Sanoit, ettei täällä ole poikia.

Ho-seok!

Pane paita päällesi.

Mistä te järkytyitte? Ettekö ole nähneet miestä treenaamassa?

Paita päälle ja äkkiä.

- Nyt voidaan mennä. - Keitä he ovat?

Serkkuni kavereineen.

Sanoin, etten tule, jos täällä on poikia.

- Minä lähden. - Miksi?

Millä? Nyt ei mene bussia.

Niinpä. Tulkaa nyt. Älkää hermoilko.

Tulkaa.

Ho-seok, mitä sinä teet?

Menimme lopulta sisälle.

Serkku tarjosi meille höyrytettyjä munia ja karkeaa suolaa.

Me olimme ihan: "Vau, hän osaa höyryttää munia."

Sitten moitimme häntä karkeasta suolasta.

Hän hienonsi sen lusikalla.

Sitten menimme porukalla puutarhaan.

En tajua koko prosessia Se on tosi sekava

Rakastutaan ja erotaan Kauhea klisee

Ei ääneen tarvitse sanoa Kaikkien tajuamia juttuja

Jokainen tuntee tavallaan Jokainen elää…

…tavallaan

Oletko yrittänyt erota Aurinkoisena päivänä?

Kylän laitamilla

Kukkivat akasiat polun varrella

Valkoiset terälehdet

Lumen lailla ilmassa leijuvat

Kukkien tuoksu makea

Tuulen siivillä ratsastaa…

Hei.

Hän antoi minulle yhtäkkiä omenan.

Se ei ollut edes kypsä. Vihreä raakile.

Hän oli kiillottanut sitä niin, että se säihkyi.

Me tytöt nukuimme huvimajassa.

Heräsin jostain syystä aikaisin.

Aurinko ei ollut vielä noussut.

Kun avasin silmäni, se omena tuli heti mieleeni.

Minulla oli outo tunne.

Muut nukkuivat vielä, ja lähdin yksin kävelemään.

En vain voinut pysyä paikoillani.

En tiedä, mitä se oli.

Se outo tunne.

Kuin olisin ollut yhtäkkiä eri ihminen.

Koko maailmani tuntui muuttuneen.

Se oli kuitenkin hyvä tunne.

Olin oudolla tavalla onnellinen.

Se oli uusi tunne.

Kaikki näytti niin kauniilta.

Niityn kukat kasteessa, auringonsäteet…

Maailma oli niin kaunis.

Anteeksi.

Minä hölmöilen.

Ethän. Tuo oli hienoa.

Minulla on kylmät väreet. Hain juuri jotain tällaista.

- Kiitos. - Lähdemme nyt.

Oletko tulossa?

Lähetin ryhmäni kotiin.

Sang-woo, minulla on pyyntö.

Haluaisin viedä perheen illalliselle.

Niin, meidän kanssamme.

Sopiiko? Tule sinäkin.

Se on tärkeää. Siksi pyydän. Haluan tehdä jotain heidän hyväkseen.

Tulethan?

Voi kiitos, rakas!

Siinäkö sinä olit?

Mi-ok, lähtisittekö te ulos syömään?

Mieheni tulee hakemaan minut.

Hän haluaa tarjota illallisen teille ja Cheolille.

Hän haluaisi tavata teidät.

Iltaa.

- Iltaa. - Iltaa.

Hei.

Iltaa. Hauska tutustua.

- Mennään. - Selvä.

Syöhän. Onko nälkä?

Pidätkö lihasta?

Mikä nimesi on?

Choi Cheol.

Choi Cheol?

Sukunimi Choi, etunimi Cheol. Hieno nimi.

Isäni on hitsaaja, ja nimeni tarkoittaa terästä.

Niinkö? Sehän on tosi siistiä.

Kiitos.

- Ethän sinä juo? - Tänään otan.

Miksi tänään?

Hän on luvannut juoda vain kotona.

Minkä takia?

Jos hän menee baariin, hän alkaa haastaa riitaa humalassa.

Älä kerro heille.

Meidän pitää kertoa heille kaikki. Eikö niin, ohjaaja?

Kiitos.

Kippis kaikille.

Kippis!

Kippis.

Minä en voi juoda.

Sinun pitää ajaa autolla.

Ei, vaan minulla on lääkitys.

Sinullakin on.

Ota nyt yksi, kun se on jo kaadettu.

En ikävä kyllä voi.

- Minä juon sen. - Juodaan yhdessä.

Kippis!

Tämä on hyvää. Grillasit tämän oikein hyvin.

En ole hassumpi grillaaja.

Miehesi näyttää siltä mieheltä.

Keneltä?

Mikä sen miehen nimi on?

Steve Jobs.

Steve Jobs?

Näyttääkö muka?

- Ei kai. - Heissä on jotain samaa.

Minähän pidin hänestä.

Kun kuulin, että hän oli kuollut, en pystynyt syömään.

- Niinkö? - Minkä takia?

Minä surin.

- Anteeksi. - Ei haittaa.

Ihmettelin itsekin, miksi olin niin surullinen.

Minä kai pidin hänestä niin kovasti.

Hän näytti ihmiseltä, joka tiesi kaiken ja osaisi ratkoa kaikki maailman ongelmat.

Hän näytti vapaalta.

On yksi asia, jossa olen Steve Jobsia parempi.

Lihan grillaaminen.

No niin. Steve Jobsin malja.

Kippis.

- Kippis. - Kippis.

Sang-woo, mennään joskus grillaamaan heidän pihalleen.

Heillä on marmorinen grillipaikka.

Mennään sinne grillaamaan possunkylkeä.

Niinkö? Sopiiko se teille?

Grillaan possunkin hyvin.

Se on erikoisuuteni, ei nauta.

Te olette ihana pari.

Miten niin?

Puhutte toisillenne niin rennosti, kuin ystävykset.

Unohdetaan mekin tittelit ja ollaan ystäviä.

Sopisikohan se?

Älä ole noin muodollinen. Mehän olemme ystäviä.

No, olemme samanikäisiäkin.

Aivan. Ollaan ystäviä, ämmä.

Senkin hullu. Kuinka vanha olet?

- Olen 25. - Ei, vaan oikeasti.

Olen 43.

Mitä naurat?

Kuinka vanha itse olet, ämmä?

Olen 44.

Hitto, isosisko.

- Kippis! - Kippis!

Jäämmekö odottamaan?

Menkää vain. Kuski on tulossa.

Näkemiin, Steve Jobs.

- Nähdään, ystävä. - Nähdään.

Nähdään, ämmä!

Missä kuski viipyy?

Hän on tulossa.

Lähden kävelemään edeltä.

Cheol, kävele äidin kanssa.

Sang-woo, meneehän minulla hyvin?

Menee oikein hyvin, rouva ohjaaja.

Siinäkö kaikki? Sinun pitää kehua minua.

Nykyään työläiset jäävät vähälle huomiolle.

On hienoa, että teet dokumenttia heidän tarinoistaan.

Voi ei. Kuulostaa ChatGPT:ltä. Sieluttomalta.

Et näe työläisiä ja heidän läheisiään pelkkinä aiheina,

vaan yrität aidosti ystävystyä heidän kanssaan.

Kiitos, kun ymmärrät.

Niin. Se on minulle tärkeää.

Uusi ystäväni on hauska.

Niin onkin.

Ongelma on Choi Ho-seok, aviomies.

Hänen pitäisi olla päähenkilöni.

Hän on erityinen.

Millä tavalla erityinen?

Koko Koreassa on ehkä vain yksi hänenlaisensa.

Miksi naurat?

Saatat todeta, että hän on klisee. Kuten yleensä käy.

Tyypillinen irtisanottu.

Hänellä on niin surulliset silmät.

Ei helvetti.

- Kukas se siinä. - Tilasitko kuskin autollesi?

Hemmetti, jopas sattui.

Puhelinnumerosi on vaihtunut.

Yritän välttää tuttuja SP:ltä.

Olen tosissani.

Olet laihtunut. Kuntoiletko?

Missä autosi on?

Se on tuossa.

Ei tämä käy.

Mikä nyt on?

Tilaa toinen kuski.

Jung-dae!

Hei!

Voi helvetti.

Kun seisoit rinnallani

Rakastin sun katsettasi…

Hitto, sattuu.

Eilen vielä itkin

Mutta nyt vuokses sun

Huomenna onnellinen oon

En piittaa kasvoistasi, en tyylistäsi

Vain lempeä mä tarvitsen

Jotta voisin unohtaa

Ne ajat entiset

Nyt en pysty mihinkään ilman sua

Osaan vain rakastaa

Nyt mennään!

Eikö kuski tullut?

Kyytiin.

En varmasti tule.

Sinäkään et mene.

Hitto.

Mennään.

Kyytiin nyt!

Pitäkää työalueenne siistinä.

Turvallisuus alkaa siisteydestä, eikö niin?

Näin on.

Huudetaan lopuksi turvallisuusiskulauseet.

Uusi työkaverimme Choi Ho-seok vetää ne.

Anna mennä.

Lue ne tästä.

"Turv…"

"Turvallisuuslauseet."

Kovempaa.

"Turvallisuus on toimintaa, ei aikeita."

Hyvä, hyvä!

"Työ…"

"Työturvallisuus."

Hyvä, hyvä!

"Päivittäinen turvallisuus."

Hyvä, hyvä!

Sinullahan on entuudestaan kokemusta.

Kulman pitää täsmätä tilattuun prikulleen.

Leikkaa rälläkällä 35 kulman viiste.

Miinuspuolelle ei saa mennä yhtään. Onko selvä?

- No, vastaa. - Jep, tuli selväksi.

Entä plussapuolen toleranssi?

Kymmenen milliä.

Jos menee miinuksen puolelle, kappale hylätään, ja se tulee kalliiksi.

Ole tarkkana. Onko kaikki selvää?

On.

Hei.

Tule kyytiin.

Hän valmistelee kuvauksia ja pyysi minua hakemaan sinut.

- Autat häntä varmaan usein. - Se on riippumaton elokuva.

Kuvausryhmä on pieni, joten autan, kun voin.

Mistä elokuva on riippumaton?

Ulkoisesta rahoituksesta.

Elokuva tehdään siis ilman rahaa.

Et kai ole suuttunut minulle?

En. Miten niin?

Tuntuu vain siltä.

En tosiaan ole.

Viihdyn seurassasi.

SP:N IRTISANOMIEN TOIMIKUNTA

Voitte mennä sisään.

Ongelmat alkoivat, kun SP otti pääomaa sijoittajilta.

Heitä ei kiinnosta teollisuus eikä työvoima, joka saa siitä elantonsa.

He tuijottavat vain lukuja ja lyhyen aikavälin tuottoa.

Pääomasijoittajat ostivat SP:n saneeratakseen ja myydäkseen sen.

Mitä järkeä on saneerata, jos aikoo myydä?

Sillä houkutellaan ostajia.

Kun työvoimaa on irtisanottu, ostaja luulee säästävänsä.

Poikki.

Hienoa. Kiitos.

- Tämä on vaikeaa. - Se meni hyvin.

Ohjaaja näyttää oikein tyylikkäältä.

Hän seuraa muotia.

Hänellä on hyvä maku.

Muodin seuraaminen vaatii kyllä rahaa.

Kun lakko alkoi, en tiennyt, että siinä kävisi näin.

Silloin oli vielä toivoa.

Menin sinne intoa puhkuen.

Terve.

Kiitos, että tulitte.

Tervetuloa.

Tänne. Tervetuloa.

Yhtenä rintamana!

- Hienoa, että tulitte. - Tervetuloa.

"Voitamme tämän istumalakon, jos taistelemme loppuun saakka."

Olin varma, että voittaisimme.

Todella…

Olin aivan varma siitä.

- Miksi olit niin varma? - Koska me olimme oikeassa.

Olimme ahkeria työntekijöitä. Yhtiö oli väärässä. Me voittaisimme.

Uskoin niin.

Millainen tunnelma oli lakon alussa?

Kello oli varmaan jo yli seitsemän, koska alkoi tulla pimeä.

Alkoi tihkusade ihan kuin jonkin käsikirjoituksen mukaan.

Satoi vain tihuttaen, ja me katsoimme portille silmä kovana.

Emme uskoneet, että kukaan työpaikkansa pitänyt tulisi,

mutta toivoimme kuitenkin.

Ilostuin kovasti, kun joku tuli.

Liiton jäsenillä oli reput.

Se oli istumalakko, joten he toivat ruokatarvikkeita.

Ihmisiä tuli portista yksitellen.

Tervetuloa.

- Iltaa. - Tänne vain.

Katsoimme heitä teltasta. Se tuntui oudolta.

Ensin tuli yksi, sitten toinen.

Osa oli irtisanottu, osa ei.

Oli hienoa, kun työpaikkansa pitäneitä tuli.

Olimme iloisia ja kiitollisia jokaisesta tulijasta.

Niin lakko alkoi.

PELASTAKAA ISÄMME TYÖPAIKKA

Tunnelma oli hyvä, kuin jossain juhlilla.

Eilen illalla tyttäreni kysyi minulta…

Tämä on…

Seuraavana päivänä kokoonnuimme ja puhuimme vuorotellen.

"Äiti, koska lähdetään kotiin?"

Olisin voinut valehdella, että pian päästään kotiin,

mutta en pystynyt.

Voitetaan tämä, jotta voin lähteä kotiin tyttäreni kanssa.

Kiitos.

Se oli meille naisille ensimmäinen lakko, joten tukeuduimme toisiimme.

Minä puhun nyt. Hypätäänkö sen yli? Minua nolottaa.

Minäkin valvoin koko yön.

Lähdin ensi kertaa lakkoon.

Sade masensi mielialaa entisestään.

Haluan estää irtisanomiset pian, jotta pääsen kotiin mieheni kanssa.

Auttakaa meitä, jotta pääsemme pian kotiin.

Jos luovutamme nyt, olen niin vihainen ja katkera,

etten saa ikinä nukuttua.

Anteeksi. Kiitos.

Seis irtisanomiset!

Seis irtisanomiset!

Seis irtisanomiset!

Seis irtisanomiset!

Meillä on oikeus elantoon!

Meillä on oikeus elantoon!

Meillä on oikeus elantoon!

Meillä on oikeus elantoon!

Mitä nuo ovat?

Helikopterit pudottivat lentolehtisiä.

Niillä yritettiin lannistaa meitä.

Silloin se alkoi.

Miksi ne pudotetaan tuonne?

Ne tulevat tänne.

Jos tehdas suljetaan ja tulee konkurssi, se on kuulemma meidän syytämme.

- On niillä otsaa. - Repikää silpuksi.

Painukaa helvettiin!

Lapsille oli rankkaa olla siellä.

Minä sain alle kouluikäiset hoitooni.

Opetin heille lauluja kuin tarhanopettaja.

Kukkien tuoksu makea

Tuulen siivillä ratsastaa

Haluaisin kuvata teidän arkeanne, ei pelkkiä haastatteluja.

- Ei siinä ole mitään hienoa. - Ei pidäkään olla.

Voisin kuvata sinua työpaikallasi.

Pomo ei suostu. Hän on tosi tiukka.

Taivuttelen hänet. Olen hyvä siinä.

Puhuitko miehesi kanssa?

En vielä. Hän tarvitsee aikaa.

Hän ei suostu terapiaan saati haastatteluun.

- Saanko kysyä jotain? - Saat. Kysy vain.

Paljonko tämä paita maksoi?

- Sekö sinua kiinnostaa? - Niin.

Se näyttää hyvältä päälläsi.

Mietin vain, oliko se kallis.

- Sain halvalla alennusmyynnistä. - Paljonko maksoit siitä?

Älä kysy, ettet kauhistu.

Ei sitten.

- Saanko sanoa jotain suoraan? - No, mitä?

Vaatteesi erottuvat täällä.

Kuvaat irtisanottuja työntekijöitä.

Ne eivät sovi tilanteeseen.

En yritä neuvoa. Se tuli vain mieleeni.

Miksi halusit tehdä dokumenttielokuvan työläisistä?

- Enkö ole selittänyt? - Kyllä sinä selitit.

Älä sano, että työläiset ovat tärkeitä. Onko sinulla henkilökohtainen syy?

Työläiset eivät tunnu luontaiselta aiheelta sinulle.

Kävin viime vuonna Qatarissa mieheni kanssa.

Hotellimme oli sellainen valtava keinotekoinen paratiisi keskellä aavikkoa.

Mieheni totesi, että paratiisi ei toimi itsestään,

vaan se vaatii valtavan joukon työntekijöitä,

joita siellä ei näe.

Ne sanat iskivät minuun.

Työvoima värvätään sinne ulkomailta.

Intiasta, Sri Lankasta, Filippiineiltä, Etiopiasta ja muualta.

He ovat kuin maanalaisen maailman ihmisiä, jotka eivät saa näkyä.

Muuten asiakkaat kiusaantuisivat.

Mukavuus syntyy muiden raatamisesta. Siitä ei saa muistuttaa.

- Muistatko, mitä muuta sanoit? - Mitä minä sanoin?

"Pian kaikki työntekijät katoavat."

Järkytyin niistä sanoista.

Jostain kumman syystä mieleeni tuli norsu.

Norsuko?

Kun olin pieni, tv:ssä esiintyi taikuri.

Hän laittoi verhon norsun eteen, ja kun verho nousi, norsu oli kadonnut.

Ihmettelin, miten iso norsu voi kadota silmänräpäyksessä.

Isäni selitti minulle, että norsu ei kadonnut oikeasti.

Taikuri vain piilotti sen katseilta.

Työläisten katoamisesta mieleeni tuli se norsu ja isänikin.

Isäni piti pesulaa.

Katsoimme sitä ohjelmaa hänen työpaikallaan.

Tein läksyjä nurkassa muoviin käärittyjen vaatteiden keskellä.

Isäni kaltaiset ihmiset katoavat niin kuin se norsu.

Siksi päätin tehdä elokuvan työläisistä.

Isäsi ei pitänyt itseään työläisenä.

Hänellä oli oma yritys, ja hän vihasi ammattiliittoja ja lakkoja.

Miksi sinä vastasit?

Missä sinä olet, äiti?

Keskustassa.

Mitä sinä siellä teet?

Olen syömässä tuttujen kanssa ja odotan isää.

Odotatko isää? Isä ei voi tulla.

Miksei?

Isä nukkuu.

Miten hän voi…

Selvä. Keksin jotain. Hei.

Hitto. Hänestä on tullut heikko.

Kenestä?

Mieheni piti hakea minut, mutta hän nukkuu.

Menen taksilla.

Otatko sinä?

Olen lopettanut, mutta nyt on pakko polttaa.

Kiitos.

Mitä ohjaajan mies tekee?

Hän on melko tunnettu alalla.

Hän tukee kulttuuria ja taiteita.

Hän on varmaan rikas.

Hän peri suuryrityksen isoisältään,

mutta hän jättäytyi syrjään ja palkkasi ammattilaisen johtamaan sitä.

Siitä oli uutisissa.

Hän on merkittävä sijoittajakin.

Netissä sanotaan niin.

Ohjaaja tekee silti elokuvia ottamatta mieheltä lanttiakaan.

Hän hakee tukirahoja itse.

En tiedä, onko se hyvä asia.

Hänen miehellään on rahaa,

mutta hän ottaa tukirahoja, joita muut tarvitsisivat.

Miehen rahat eivät ole omia.

Me menemme sisälle.

Hei, ohjaaja Lee.

Syömme lounasta.

Voit tulla nyt.

Tuo mies on pomomme.

Vaimo istuu vieressä. Tytär on 38-vuotias ja vielä sinkku.

Kaikki ovat paikalla.

Tämä on heidän perheyrityksensä.

Pomo teki konkurssin koronan jälkeen, kun maskien kysyntä lakkasi.

Vaimo on toimitusjohtaja paperilla, ja tytär on työnjohtaja.

Työntekijöitä oli yli kymmenen, nyt enää kolme.

Kaikki keski-ikäisiä naisia. Minä olen nuorin.

Kysynkö häneltä nyt?

Menen juttelemaan.

Päivää.

Seis, seis!

Tuo putki painaa yli tonnin. Jos se tulee päälle, henki lähtee.

Jos seisot siinä noin, tulee haveri.

Etkö saanut koulutusta? Pitää seisoa sivussa.

Sinun pitää skarpata. Älä haaveile töissä.

- Onko selvä? - Selvä.

Poikki.

Tuliko valmista? Valmis.

Hei, valmista tuli.

- Miten sait pomoni suostumaan? - Ihan helposti.

Lupasin mainostaa hänen tuotteitaan.

Etkö kuvaa enempää?

Työ on niin yksitoikkoista, ettei se näytä kiinnostavalta.

Olisipa täällä jotain kuvattavaa.

Jotain kiinnostavaako?

- Entäpä ammattiyhdistyksen perustaminen? - Onnistuisiko se?

Se oli jo mielessäni.

- Se olisi mielenkiintoista. - Niinkö?

- Pomo, minulla on pyyntö. - No, mitä?

Perustaisin tänne ammattiyhdistyksen, jos annat luvan.

Yhdistyksen näin pieneen firmaanko?

Meillä on vähän henkilöstöä.

Kaksikin työntekijää riittää työlainsäädännön mukaan.

Olen kohdellut teitä hyvin.

Muualla saa vain määräaikaisia töitä, mutta minä tein teistä vakituisia.

Tässäkö kiitos?

Hyödyt itsekin.

Ilman meitä joutuisit palkkaamaan ulkomaalaisia.

Paljonko siitä tulisi kuluja?

Vakituiset tulevat halvemmaksi.

No…

Jos saat neljä jäsentä, annan luvan.

Meitä on vain kolme. Mistä minä neljännen repäisen?

Hanki neljä, niin annan luvan.

Minäkin voisin liittyä.

Miksi sinä tähän sekaannut?

Olen työntekijä, joten voin olla jäsen.

Sitten meitä on neljä. Sehän riittää.

Mitä sinä teet?

Jopas.

En uskonut, että se onnistuisi.

Mitä muuta yhdistyksen perustaminen vaatii?

Perustamiskokouksen.

Voiko sen pitää tänään?

Hei, siskot.

Tässä jäsenlomakkeet. Kirjoittakaa nimenne.

- Miksi siirrät ne nätit kukat? - Pöydällä pitää olla jotain.

Se näyttää hyvältä.

Puheenjohtaja lukee yhdistyksen säännöt.

- Pitääkö puheenjohtajan lukea ne? - Totta kai.

"Ammattiyhdistyksen tarkoitus.

Työolojen ylläpitäminen ja parantaminen -

sekä työntekijöiden taloudellisen ja sosiaalisen aseman edistäminen."

Hienoa.

"Yhdistys on tasavertaisiin suhteisiin pyrkivä yhteisö."

Mitä se tarkoittaa?

Tätä on vaikea ymmärtää.

Kaikki ovat samanarvoisia, eikö niin?

Mutta minä olen puheenjohtaja, joten eihän se käy.

Kutsukaa minua rouva puheenjohtajaksi.

Puheenjohtaja, ja paskat!

Hänen puhelimensa on ollut kiinni.

Hän on varmaan töissä.

Tänään on Cheolin syntymäpäivä. Pelottaa, että hän unohti.

Minun pitää tulla Cheolin syntymäpäiville.

Meillekö?

Lähetän muut kotiin.

Tulen onnittelemaan häntä.

- Senkö te otatte? - Niin.

- Korttinne. - Kiitos.

- Montako kynttilää? - Otan kymmenen pientä.

- Onko lapsi tyttö vai poika? - Tyttö.

- Annan sitten tämänkin. - Kiitos.

- Tervetuloa uudelleen. - Kiitos.

Lyön sen kassaan.

Minä otan sen.

- Minkä ostit? - Suklaakakun.

Kamera tallentaa.

Choi Ho-seok. Hän aloitti työt viime viikolla.

Mietin, onko hän jo lähtenyt.

Kyllä, kotona.

Ei ole mitään erityistä syytä.

Kaksi tuntia sittenkö?

Selvä. Pahoittelut vaivasta.

Hän lähti töistä kaksi tuntia sitten. Outoa. Puhelinkin on kiinni.

Hän saattoi mennä ryypylle.

Tänään on syntymäpäiväsi.

Hän saattoi unohtaa sen.

Miksi seisot ulkona?

Miksi tulet myöhään etkä pidä puhelinta päällä?

Poikkesin jossain matkalla.

Missä? Miksi sammutit puhelimen?

En sammuttanut. Akku loppui.

Menen huomenna terapiaan.

Menetkö oikeasti?

No niin.

Paljon onnea vaan

Paljon onnea vaan

Paljon onnea, Cheol

Paljon onnea vaan

Onneksi olkoon!

Me taistelimme ja hävisimme. Tiedättekö, mille hävisimme?

Yhtiöllekö tai ulkomaiselle pääomalle?

Ei niille, vaan jeongille, oikeudelle.

Hävisimme oikeudelle.

Tiesimme, että ulkomaiset sijoittajat vievät teknologiamme -

ja myyvät yhtiön voitolla.

Meillä on todisteet.

Mutta sijoittajat nyhtävät lisää voittoa irtisanomalla työntekijöitä.

Se on väärin.

En tiedä mitään ay-liikkeestä,

mutta minut on kasvatettu tunnistamaan vääryys.

Uskoin, että voittaisimme, jos taistelisimme -

ja ihmiset kuulisivat siitä.

Mutta me hävisimme.

Poliisit potkivat ja hakkasivat meitä, mutta oikeus meidät jyräsi.

Se on kauhea vääryys.

Se on väärin.

Tuntuu pahalta,

kun törmään SP:n työntekijöihin, jotka asuvat talossamme.

Ennen hississä tavatessamme -

puhuimme palkkapäivistä ja lasten kouluasioista.

Nykyään olemme vaiti.

Ne sekunnit hississä ovat sietämättömiä.

Sydämeni jyskyttää, kun menen hissiin.

Kuin rikoksen tehneellä.

Jos en näe ketään, huokaisen helpotuksesta,

mutta jos hississä on joku, teeskentelen unohtaneeni jotain.

En tiedä, kuinka kauan joudun kestämään tätä.

Termi, jota en voi sietää, on "työläisaristokraatti".

Konservatiivilehdet käyttävät sitä.

"Suurfirmojen kovapalkkaisten duunareiden reviirisota."

Olen tehnyt töitä kymmenen vuotta ja asun täällä kolmiossa.

Ehkä se on sitten aristokraatin elämää muihin duunareihin verrattuna.

Kun ajattelen SP-aikojani, parasta siinä elämässä oli…

Tulin yövuorosta aamulla kotiin,

nukuin iltapäivään asti, ja kun talo oli kesällä kuuma,

sanoin vaimolleni: "Mennään ostamaan ilmastointilaite."

Sortsit ja sandaalit jalkaan, ja sitten ilmaisbussilla markettiin.

Työntelimme kärryä pari tuntia ostamatta mitään.

Meillä ei ollut varaa.

Se ei haitannut. Olimme asiakkaita. Katsoimme tavaroita rauhassa.

Se oli parasta jälkeenpäin ajatellen.

Olin tosiaan aristokraatti.

Mutta nyt minua haukutaan kommariksi.

Ensin olin aristokraatti, nyt kommunisti.

Olin äskettäin possuillassa lukioaikaisten kavereiden kanssa.

Kuulin vessasta, kun he puhuivat.

"Hän oli ennen hyvä tyyppi, mutta muuttui kommariksi saatuaan potkut."

Tiedättekö, mitä tein?

Läväytin oven auki.

"Kusipäät, miten niin olen kommari?

Olenko kommari, jos taistelen, kun minulta vietiin työpaikka?

Tekin olette yhtiöiden palveluksessa. Olette duunareita, kusipäät."

En tehnyt niin.

Mitä minä sanoin?

"Pahoittelut, mutta minun pitää lähteä. Nähdään taas."

Hymyilin iloisesti, etten näyttäisi kommarilta.

Käveltyäni pitkän tovin tajusin, että hymyilin vieläkin.

Näin.

Jähmettyneenä.

Kun pääsin kotiin,

aloin oksentaa sitä possua ja päädyin ensiapuun, hitto vie.

Opin sinä päivänä yhden asian.

Vihaisena ei pidä hymyillä. Siitä menee maha sekaisin.

Muistakaa se.

Minulle taas…

Se oli oudolla tavalla mukavaa aikaa.

Me naisetkin osallistuimme lakkoon.

Pystytimme telttoja ja olimme lakkorintamassa lasten kanssa.

Miehet ja vaimot olivat siellä yhtenä rintamana.

Se oli minusta hienoa.

Tunnelma oli niin positiivinen.

Se tuntui ensi alkuun juhlalta.

Tekemistä riitti, ja vaikka selkää särki niin ettei pystynyt istumaan,

olimme iloisia.

Kukaan ei ollut "sen ja sen äiti", vaan Jeong-ah, Ji-young, Hye-soon.

Kutsuimme toisiamme nimeltä.

Tavallisesti kosketusta karttavat ihmiset halailivat toisiaan -

ja viestivät katseilla.

Naiset olivat eturintamassa taistelemassa.

Olimme tasa-arvoisia.

Olimme kuin perhe, sisaruksia.

Halusin halata kaikkia.

"Nyt ymmärrän, miksi puhutaan vapautusliikkeestä."

Tuntui siltä, että parempi maailma oli tulossa.

Nyt jälkeenpäin ajatellen olin todella onnellinen.

En ole eläessäni -

tuntenut samanlaista onnea.

Enkä tunne sitä enää koskaan.

Miksi olin niin onnellinen?

Myöhemmin mieleeni tuli tämä ajatus.

Ehkä tämä kipu ja kärsimys on hinta siitä onnesta.

Ehkä ihmisten ei kuulu tuntea sellaista onnea.

Maksan nyt siitä onnellisesta ajasta, vaikka se olikin lyhyt.

Se onnen aika, olkoonkin lyhyt…

Maksan siitä nyt.

Haluaisiko Choi Ho-seok sanoa jotain?

Jos nyt ei tunnu siltä, voit puhua myöhemminkin.

Voin puhua. Puhun nyt.

En itse nähnyt sitä silloin uutisista, mutta kaikki olivat nähneet mieheni.

Pelkäsin katsoa sitä, mutta näin sen sitten myöhemmin.

En vieläkään ymmärrä sitä.

En voi ikinä ymmärtää, miksi viranomaiset menivät niin äärimmäisyyksiin.

Kuulitko silloin heti miehesi loukkaantumisesta?

Menin poliisiasemalle odottamaan, että hän pääsisi kuulustelusta.

Eräs hänen työkaverinsa tuli sanomaan: "Tule minun mukaani."

"Minne minun pitää tulla? Odotan täällä miestäni."

"Älä säikähdä, mutta miehesi vietiin äsken ambulanssilla."

Lähdin sairaalaan, ja siellä hän oli hengityskoneessa tajuttomana.

Hän tuli tajuihinsa kolme päivää myöhemmin,

mutta hengittäminen oli vaikeaa.

Hän hyperventiloi.

Sitten selvisi, ettei hän voinut liikuttaa jalkojaan.

Kysyin lääkäriltä, minkä takia hän ei yhtäkkiä pystynyt kävelemään,

mutta lääkäritkään eivät tienneet.

He epäilivät sokkireaktiota ja paniikkihäiriötä.

Kerroit aiemmin, että miehesi joutui vankilaan.

Vietiinkö hänet sinne siinä kunnossa?

Kyllä.

Lokakuun 19. päivän aamuna hänet vietiin vangitsemiskäsittelyyn.

Hänet kärrättiin sinne pyörätuolissa sairaalakaapu päällä.

Hänet vangittiin välittömästi.

Sinä päivänä oli kylmä ja kova tuuli.

Kuulin siitä sairaalassa ja sanoin hoitajalle,

että toisin sairaalakaavun myöhemmin.

Hoitaja sanoi, ettei sitä tarvinnut tuoda.

Mieheni sai syytteen poliisin estämisestä.

Kuinka kauan hän oli vangittuna?

Kuukauden ja 19 päivää.

Juttu meni korkeimpaan…

Korkein oikeus määräsi kaksi vuotta ehdollista.

Tämä on minun.

Eikö isä saa syödä niitä sojun kanssa?

Säästin nämä myöhemmäksi.

- Hyvä on, en syö niitä. - Choi Cheol, olet kitupiikki.

Istumme aina tähän ottamaan juomaa. Tässä on mukava olla.

Tämä on vakiopaikkamme.

Oletko aina tykännyt ottaa?

En todellakaan.

Hän tuli ennen humalaan pelkästä alkoholin hajusta.

Mutta nykyään…

Hän ei pystynyt nukkumaan hetkeäkään kipujen takia loukkaantumisen jälkeen.

- Älä viitsi. - Kipulääkkeistä ei ollut apua.

Hänen piti ottaa ryyppy, jotta hän sai nukuttua.

Ei ollut muutakaan keinoa. "Juodaan sitten yhdessä."

Olemme ottaneet siitä lähtien yhdessä joka päivä.

Minun pitää ajaa kotiin.

Kulta, ohjaajalla olisi pyyntö.

Mikä pyyntö?

Kuulin, että teillä on vapaata viikonloppuna.

Mieheni ja minä lähdemme lomalle.

Olisi kiva, jos te tulisitte mukaan.

- Minne? - Länsirannikolle.

Mieheni suvun lomapaikkaan.

Hän on käynyt siellä pienestä saakka, ja lomailemme siellä joka kesä.

Se on kuulemma rauhallinen paikka.

Parempi kuin ulkomaiden turistikohteet.

Minä haluan lähteä.

Milloin kävimme viimeksi kesälomalla?

En painosta, mutta olisi kiva, jos tulisitte.

Pitäisikö suostua haastatteluun?

Se olisi hienoa, mutta ei ole pakko.

Olet kokenut kovia.

Saisit lepäillä siellä muutaman päivän.

He ovat kovia liikkumaan.

Hyvä on.

Voin tulla.

Saat haastatellakin, jos haluat.

Ihanko totta?

Hei, lähdetään lomalle!

Kiitos, että suostuit.

Minustakin on kiva mennä heidän kanssaan lomalle.

Onko?

Totta kai. Tuo on hieno piirre sinussa.

Yrität eläytyä siihen, mitä he tuntevat.

Metodinäyttelet taitavasti.

Minäkö metodinäyttelen?

Olet erilainen kuin he,

mutta uskot olevasi samanlainen, ja se on hienoa.

Yritän rakastaa heitä.

Olen dokumentaristi.

Dokumenttielokuvan vahvuus on sen henkilöissä.

Minun kuuluu rakastaa heitä.

Tule, Blue.

Cheol, tule ulos.

Kierrellään myöhemmin. Näytän ensin huoneenne.

Voitte laittaa vaatteenne tänne.

Ja täällä…

Kylpyhuone.

Toimme tämän varastosta Cheolille. Mieheni nukkui tässä lapsena.

Käykää taloksi. Olkaa kuin kotonanne.

Meri näkyy.

Cheol.

Cheol, tule katsomaan.

Täällä on paljon vanhoja kirjoja.

Ne ovat enimmäkseen isäni ja isoisäni kirjoja.

Nämä ovat muistoja nuoruudestani.

Hän on säästänyt ne ja pitää niitä esillä.

Löysin tämän rannalta.

Dinosauruksen muna.

- Onko oikeasti? - Ei ole, mutta luulin niin.

Tämä on erittäin vanha pilli.

Isoisäni oli nuorena poliisi. Tämä oli hänen pillinsä.

Hän sanoi sitä fueksi. Se on japania.

- Lähteekö siitä vielä ääntä? - Lähtee hyvinkin.

- Haluatko kokeilla? - Joo.

Puhalla kovempaa.

Mitä?

En kutsunut sinua.

Hänen isänsä oli täällä talonmiehenä, ja hän jatkoi isänsä kuoltua.

Hän huolehtii kaikesta, kun emme ole täällä.

Min-sik on täällä kotihaltijanamme.

Olemme samanikäisiä, joten leikimme yhdessä lapsina.

Puhalsin fuella, kun halusin leikkiä, ja hän tuli juosten.

Hän kai muisti sen vieläkin.

Haluan nähdä meren.

Blue, odota!

Kukaan muu ei ilmeisesti voi tulla tai nähdä tänne.

Ei voikaan.

Vietin lapsena täällä paljon aikaa yksin. Meri oli minun omani.

Kävin silloin aina…

Älä kerro sitä.

Uin aina alasti.

- Miksei sitä saisi kertoa? - Sitä ei voi olla kuvittelematta.

Hän kertoi sen minulle, kun kävin ensimmäisen kerran.

- Se on kai tärkeä muisto. - Kyllä, se on tärkeä minulle.

Miksi riisuit alushousutkin?

En tiedä. Ehkä siksi, että kukaan ei ollut näkemässä.

Turha niitä silloin on käyttää. Niin minä ajattelin.

Vapaus.

Niin. Se oli vapautta.

Cheol, tule tähän.

Tule lähemmäs.

Tule vain.

Älä pelkää.

Mene lähemmäs.

Mene.

- Nukahtiko Cheol? - Nukahti viimein.

Milloin teit kaiken tämän?

Eräs kiinankorealainen nainen kokkaa meille. Hän on aika taitava.

Kelle lähetät sen?

Olisi kiva leuhkia, mutta ei ole ketään, kelle lähettää.

Kippis.

Juo vain. Voit juoda tänään.

Täällä on kaunista.

Ihan kuin jostain romaanista.

Hauskasti sanottu. Ei elokuvasta tai tv-sarjasta, vaan romaanista.

Elokuva tai sarja olisi tylsästi sanottu.

- Luetko paljon kirjoja? - En.

Olen lukenut hyvin vähän.

Tämä paikka on kuin jostain romaanista, jota en ole lukenut.

Pidän tästä paikasta. Viihdyn täällä parhaiten.

Toivottavasti tekin viihdytte.

Anteeksi.

Tärkeä työasia. Yhdysvalloissa on nyt työaika.

Miten te päädyitte naimisiin?

Seurustelitteko teineistä asti, ja sitten naimisiin?

Seurustelimmeko?

Emme varsinaisesti. Tapailimme.

Tai sovimme tapaavamme, mutta hän teki usein oharit.

Treenasin silloin paljon.

Treenatessa ei aina huomaa ajan kulua.

Hän joutui aina tappeluihin. Hän oli kuuluisa siitä.

Häivyin Souliin lukion viimeisenä talvena.

Minun piti tienata rahaa.

Odottakaa hetki.

Jatketaan.

Pääsin Soulissa tehdasompelimoon töihin.

- Oliko silloin sellaisia? - Niitä on vielä nykyäänkin.

Maalaistytöt saivat yleensä töitä puolijohdetehtailta,

mutta minua ei otettu ilman lukiotodistusta.

Vaihtoehdot olivat tehdasompelimo tai baari.

Tehtaalla oli ahdasta, ja ilma oli täynnä tekstiilipölyä.

Teimme aina ylitöitä. En saanut koskaan nukuttua kunnolla.

Hän ilmestyi sitten sinne.

Mi-ok, joku kysyy sinua.

Kuka?

En tiedä. Joku sotilas.

Olen etsinyt sinua koko loman.

Miten löysit minut?

Kysyin siskoltasi, missä olet.

Se ämmä.

Sanoin, ettei sinulle saa kertoa.

Ei hän tohtinut kieltäytyä. Hän on nähnyt, kun suutun.

Aion muuttua.

Vähennän juomista enkä tappele enää.

En raivoa enää.

Anteeksi.

Pidän tästä lähtien huolen, ettei minun tarvitse pyytää enää anteeksi.

Mikä käteen tuli?

Pomo kysyy sinua.

Mi-ok!

Nyt mennään.

Lähdimme Incheoniin Wolmidon saarelle.

Istuimme laiturilla ja katselimme merta.

Aallot liplattelivat siinä edessämme.

Silloin oli täysikuu.

Tuijotimme kuuta herkeämättä.

Kuin olisimme aiheuttaneet sen kohtauksen päästäksemme katsomaan kuuta.

Siinä kuuta katsoessaan hän sanoi:

"Älä katso ulkokuortani. Katso sisimpääni."

Minä siihen: "Mitä siellä on?"

Hän sanoi: "Sisimpäni on kuin tuo täysikuu."

En tiedä, mistä hän sen keksi.

Se nauratti häntäkin.

Istuimme siinä hiljaa vielä tovin ja katsoimme kuuta.

Kuuta tuijottaessani mieleni rauhoittui.

Päätin luottaa häneen.

"Tämä mies on kai kohtaloni.

Jos yritämme parhaamme, kaikki kääntyy hyväksi."

Tuosta jutusta tuli mieleen eräs oma muistoni, johon liittyy kuu.

Haluan kuulla sen.

Opiskelin silloin Yhdysvalloissa. Siitä on 20 vuotta aikaa.

Mitä sinä teit 20 vuotta sitten?

Olin silloin 24-vuotias, eli olin vielä ompelimolla töissä.

Asuin halvassa asunnossa Soulin ulkopuolella.

Minä olin Chicagossa tarjoilijana korealaisessa ravintolassa.

Seitsemän dollaria tunnilta.

Eräänä iltana pomo käski minun tiskata ennen kotiin lähtöä.

Keittiöapulainen oli sairastunut. Pomo lupasi kympin tunnilta.

Tiskattavaa oli paljon.

Kello oli yli yhdentoista, kun pääsin lähtemään.

Tajusin bussipysäkillä, että lompakko oli jäänyt ravintolaan.

Juoksin takaisin, mutta ovet olivat lukossa.

Mitä teit?

Minun oli pakko kävellä sieltä asuntolaani.

Oli pelottavaa kävellä pimeällä.

Bussilla meni kymmenen minuuttia, mutta kävellen tuntui menevän koko yö.

Kuu näkyi yötaivaalla.

Katsoin kuuta kävellessäni.

Minua pelotti kovasti.

Kuu oli ainoa turvani.

Näin sen saman kuun, jonka te näitte Wolmidossa.

Oliko se sama?

Tänä iltana ei näy kuuta.

Taegeuk yi jang.

Yksi!

Kasvot eteenpäin.

Kehosi…

Yksi!

Uudestaan. Keho kohtisuorassa.

Tiukka asento.

Kaksi!

Se on etuasento. Minä näytän.

Pidä tiukka muoto. Jousta polvista.

Kokeile uudestaan. Lyö pallean alle.

Saat iskuun voimaa, kun käytät rekyyliä.

Vedä vasen käsi taakse.

Nyt.

Hyvä.

Keitin itse. En tiedä, miltä tämä maistuu.

Ihan hyvää. En kyllä ole kahviasiantuntija.

- Oletko harrastanut taekwondoa? - Olen.

Tykkäsin kaikenlaisesta urheilusta, mutta taekwondo oli lempilajini,

koska isäni inhosi sitä. Siksi harrastin sitä innolla.

Isäni vastusti avioliittoani.

Opiskelin silloin Yhdysvalloissa.

Meinasin jäädä sinne asumaan ja avata taekwondo-salin.

Minäkin harrastin taekwondoa. Melkein asuin salilla.

Niinkö?

Minä ja kaverit olimme muka kovia poikia, aina tappelemassa.

Tämä on mukava paikka.

Niin on.

Täällä on aina rento olo.

Kuin olisin taas lapsi.

Soulissa esitän aikuista. Täällä ei tarvitse esittää.

Kiitos.

- Kiitos. - Kiitos.

Istu siihen.

Voitko sinä mennä muualle?

Hyvä on.

Menkää te Bluen kanssa kävelylle.

Tsemppiä.

Cheol!

Mitä teet siellä?

Mennään rannalle.

Näytät coolilta.

En yritä näyttää coolilta.

Näytät kuitenkin.

- Panen nämä pois. - Miksi?

Etten näytä yksin coolilta.

En koskaan unohda tätä hetkeä, vaikka miten vanhaksi eläisin.

Minkä takia?

En tiedä syytä.

Tai tiedän minä.

Loukkaannuit pahasti poliisin iskussa.

Kertoisitko, mitä tapahtui?

POLIISI

- Jung-dae! - Veli!

Jung-dae!

Nouse!

Mennään!

Menetin tajuntani kahdesti.

Kun tulin ensin tolkkuihini, he hakkasivat lisää, ja taju meni taas.

Voi perkele.

Perkele.

Näin puolitajuissani, kun kaverini juoksivat pakoon.

He käänsivät selkänsä ja juoksivat pois.

"Minut jätettiin tänne potkittavaksi.

Kaverit pelastavat oman nahkansa."

En pysty unohtamaan sitä näkyä.

Heidän selkänsä loittonivat kuin vetäytyvä aalto.

Se palaa mieleeni jatkuvasti.

Hei sitten.

Onnea matkaan.

Tilasin tässä äskettäin kuskin ajamaan meidät kotiin ravintolasta.

Kuski oli entinen työkaverini.

Yksi niistä, jotka lähtivät pakoon, kun poliisi hakkasi minua.

Pelastin hänet, kun häntä hakattiin.

Kun minua hakattiin ja potkittiin, niin että taju lähti,

kun minua murjottiin tuusan nuuskaksi…

Muistan hänen ilmeensä, kun hän kääntyi juostessaan pakoon.

Tiedätkö, mitä hän sanoi minulle?

Että hän ei voinut tulla kuskikseni.

Sitten hän lähti.

Mistä syystä?

En tiedä.

Olisin napannut hihasta ja kysynyt, mutta hän ehti mennä.

Hän ei varmaan pidä minusta.

Miksi hän ei pitäisi sinusta?

Liiton väki ei pidä minusta. Sen näkee ilmeistä.

He tietävät, että minäkään en pidä heistä.

Häiriköin useammin kuin kerran, kun joimme porukalla.

Miksi et pidä liiton jäsenistä?

He suututtavat minua. En voi sille mitään.

Ne puheet solidaarisuudesta, vastarinnasta, oikeuksista.

Mikä niissä ärsyttää?

Ne ovat roskaa, täyttä paskaa.

Niillä sanoilla huijataan ihmisiä.

Minäkin menin halpaan.

Ihmisiin ei voi luottaa.

He kääntävät selkänsä ja hylkäävät kovan paikan tullen.

Solidaarisuus, vastarinta, yhtenäisyys. Ne sanat antavat ihmisille toivoa.

"Me onnistumme. Me pystymme siihen!"

Se on huijausta.

Se on roskaa.

Kauniita sanoja…

- Koeta rauhoittua. - Täyttä paskaa.

Hengittele syvään. Rauhallisesti.

Hyvä. Hengitä hitaasti sisään.

Ihan rauhassa. Ei hätää.

Kyllä se siitä.

Hengitä sisään ja ulos.

Rakkautta hellää mä tarvitsin

Jotta voisin unohtaa

Ne ajat entiset

Nyt en mitään tehdä voi

Ilman sua

En voi muuta kuin rakastaa

Olit ainoa joka itki kanssani

Kun mut kylmästi jätettiin

Haaveissani pääni lasken

Tukevalle olkapäälles

Ethän särje tätä unelmaa

Tätä päivää ikuisuuden odottanut oon

Pidä sylissäsi läpi näiden surun vuosien

Pelkään että pois katoat

Tuulen lailla vain

Jos lemmit mua ja luotani pois lähdet

Jään kaipaamaan

Sua palvon ainiaan

Voi perkele.

- Eikö vieläkään? - Ei kuulu mitään.

Tulen hulluksi, kun he viivyttelevät.

Saitko hyviä uutisia?

Jättipotin. Nyt se tapahtuu.

Mikä?

Eräs hanke, jota olen yrittänyt saada pystyyn. Nyt se toteutuu.

Hyvä uutinen siis.

Mahtava juttu.

Onneksi olkoon.

Kiitokset.

Olet ensimmäinen onnittelija.

Lähdetkö kanssani rannalle?

Paljonko tienaat siitä?

Paljonko tienaan?

Miljoona wonia, kymmenen miljoonaa…

Vitsailen vain. En tiedä itsekään.

Siinä ei ole kyse rahasta vaan täysin uudesta ulottuvuudesta.

Kun menin viime viikolla ostamaan Cheolille synttärikakkua,

kassalla oli eräs mies.

Yksi SP:n "elävistä", jotka saivat jäädä sinne töihin.

Toisen osaston työntekijä.

Tunnistin hänet, mutta hän ei tunnistanut minua.

Hänen lapsellaan oli kai syntymäpäivä. Hän osti kakun ja kymmenen kynttilää.

Lapsi täytti kai kymmenen niin kuin Cheolkin.

Ostin kakun ja tulin ulos.

Aloin vain seurata hänen autoaan.

En tiedä, miksi seurasin sen "elävän" perhettä.

Oli oman poikani syntymäpäivä, ja perheeni odotti kotona.

Seurasin toisen lapsen perhettä.

He ajoivat jonkin ravintolan pihaan.

He menivät ulos syömään lapsen syntymäpäivänä.

He sytyttivät kakun kynttilät ja lauloivat onnittelulaulun.

Tarkkailin heitä vierestä.

En ollut vihainen -

enkä surullinen.

En tuntenut muuta kuin…

"Olen todella sairas."

Silloinko päätit mennä terapiaan?

Tajusin, kuinka syvällä se oli.

Istuin sen "elävän" perheen vieressä kuin kuolleen ihmisen haamu.

Kelvoton, jolla ei ole syytä elää.

Sisälläni -

ei ole yhtään mitään.

Olen aivan tyhjä.

Tuntuu pahalta vaimoni ja lapseni puolesta,

mutta en tiedä, mitä syytä minulla on elää.

Pelkään, että perheelleni selviää, mikä minä olen.

Pelkään sitä.

Pelkään kauheasti.

Nyt riittää. Lähdetään kotiin.

Me emme tänne kuulu. Nouse.

Miksi lähdette näin yhtäkkiä?

Lähdemme kotiin. Tämä loppuu nyt tähän.

Odota.

- Ette voi lopettaa näin yhtäkkiä. - Miten niin?

Miksi emme voi lopettaa?

Katso minua.

Päästä irti.

Näpit irti!

Kusipää!

Otetaanko matsi?

Rauhoitu. Loukkaat itsesi.

Päästä irti, perkele.

Lopettakaa!

Lähtekää vain, jos haluatte.

Anteeksi, että tein olonne epämukavaksi. Lopetetaan vain.

Anteeksi.

Oletteko nähneet sitä pilliä?

Mitä pilliä?

Sitä, joka oli hyllyllä alakerrassa.

Se on aina siinä, mutta nyt se on kadonnut jonnekin.

Luuletko, että otimme sen?

Emme ole koskeneet siihen.

Tarkista vaikka.

Katso, ettemme yritä viedä mitään.

Kysyin vain varmuuden vuoksi.

Miksi me sen ottaisimme?

Kuvitteletko, että luulemme sitä kalliiksi antiikkiesineeksi?

En minä sitä. Kysyin vain. Menen etsimään sitä.

Ei minulla ole hätää.

Mene pois.

Odota.

SP on vihdoin myyty.

Amerikkalainen rahasto osti sen. Viestiryhmässä kerrotaan niin.

Mitä nyt tapahtuu?

Otetaanko väkeä takaisin töihin?

Älä unta näe.

Yhtiö ostettiin nimenomaan saneerauksen takia.

Mitä me sitten teemme?

Jatketaan elämää. Mitä muutakaan?

Otitko sinä sen?

Minkä takia?

Miksi otat toisten tavaroita ilman lupaa?

Kotona ollaan.

Talomme näyttää roskikselta. Haiseekin siltä.

Ei täällä haise.

Täällä ei vain ole tuuletettu.

Kumma juttu.

Mikä?

Se tuntui jotenkin erilaiselta.

Olit kuin eri ihminen.

Minä olen minä.

Niin. Sinä olet sinä.

Hän ei vastaa.

Kuka?

Ahn Mi-ok.

Tekstasin ja kysyin, pääsivätkö he kotiin.

Hän ei vastaa.

Miksi juot täällä salaa?

Kippis.

Kippis.

Miksi syynäät minua noin?

En minä syynännyt.

Syynäsit.

Soju maistuu yhtäkkiä makealta.

Ilman sinua se maistuu kitkerältä.

Tänä yönä on täysikuu.

Onko kuun ympärillä kehä?

Se tarkoittaisi sadetta huomiseksi.

Kunhan ei sada nyt illalla.

Minä puhun aina tulevasta.

Sinä puhut nykyhetkestä.

Emme sovi yhteen.

- Keskustelumielessäkö? - Niin.

Sängyssä meillä pelaa kyllä hyvin yhteen.

Sitä en osaa sanoa.

Viime kerrasta on niin kauan.

Älä puhu paskaa.

LEE YE-JI PÄÄSITTEKÖ KOTIIN?

OMISTETTU KIESLOWSKIN & PIESIEWICZIN DEKALOG 10 -TEOKSELLE

Tekstitys: Suvi Niemelä