Original subtitles

UUSI VUOSI

Vincent, aika tulla. - Joo, joo.

Onko kaikilla laseissa juotavaa? - Hyvää samppanjaa.

Ensi vuodeksi saat hankkia telkkarin.

Et kai sinä juo samppanjaa? - Tämä on alkoholitonta.

Kukaan ei juo samppanjaa. Tuo on Crémantia. Keskiyöllä vasta.

En maista eroa.

Eikö kello ole pian kuusi? - Juu.

Pelaako yhteys? - Jep.

Okei, luulen, että nyt se toimii.

Muutaman sekunnin kuluttua saamme kuvaa...

Siirry pois tieltä. Käy siihen. Näkevätkö kaikki?

Käännä sitä, isä. - Näkevätkö kaikki?

Siinä hän on. - Eikö Vincentinkin pitäisi tulla?

Vincent, Frederik puhuu nyt.

Näyttääpä hän hyvältä. - Hän on komea mies.

En käsitä, että hän saa 12 miljoonaa vuodessa puheiden pitämisestä.

Saako?

Miljoonan kuussa verovapaana. - Ei sitä niin voi laskea.

Keskitytään tähän.

Jens, muistitko pysäköintimaksun? Nomi, onko tämä vihreää aluetta?

Sinistä, mutta se vaihtuu vuoden vaihtuessa. - Siis keskiyöllä.

Pitää muistaa se. - Yhdentekevää!

Eivät pysäköinninvalvojat täällä uudenvuodenyönä kierrä.

Onko kaikilla juotavaa? - On, Crémantia. Olkaa hiljaa!

Välillä on ikävä Margareetaa.

Hän puhui viittä vierasta kieltä. - Ei viittä.

Kyllä. Italiaa, ranskaa, saksaa, englantia ja...

Grönlantia.

Tanskalaisittain. - Eli neljää.

En kuule häntä. - Vincent!

Voin myös sulkea tämän, niin katsotaan puhe myöhemmin.

Ei se puhe siitä parane.

Caro. Join kerran mojitoja Joachimin kanssa Simonsissa.

Oikeasti? - En tiennyt, että se oli hän.

Hän piti siitä. Silloin hän saattoi olla vain...

Hän kertoo tuon jutun joka vuosi. - Se on totta.

Hemmetti, Caro! Lopeta tuo!

Ai, isä! Olet inhottava. Älä koske hiuksiin.

Kampaus on hyvä. - Vincent, nyt pitää tulla!

Sanotaan kiitos kuningas Frederik IX:lle...

X:lle. - Niin X:lle. Jatketaan.

Sillä: "Sama käytäntö kuin viime vuonna, neiti Sophie."

"Sama käytäntö kuin joka vuosi, James."

Ennen kuin annan puheenvuoron illan kauniille emännälle, -

joka antaa asuntonsa jälleen...

Yhä uudelleen... - Ja uudelleen.

Kohotetaan malja miehellesi ja parhaalle ystävälleni Martinille, -

joka ei valitettavasti enää ole joukossamme.

Tehdään niin.

Poissa oleville ystäville. - Poissa oleville ystäville.

Nyt minä illan kauniina emäntänä...

Puhe! - Ei. Mutta...

Tämä ilta on vähän jännä, koska Finn tulee.

Hei, Vincent. - Siinähän se Vincent on.

Kylläpä hän on isänsä näköinen.

Tule tänne. Anna pusu. - Okei. Aloitan uudelleen.

Finn siis tulee, mutta kaikki on hänelle uutta. Hän ei tunne ketään.

Me pidämme huolta hänestä. Tosi mukavaa tavata hänet.

Onko hän kiva, Vincent? Onko hän lääkäri?

Haluan sanoa... - Onko hän finski?

Finn on niin hauska nimi. Kuin finski, vai mitä?

Muistetaan vain toivottaa hänet tervetulleeksi joukkoon.

Toivotamme myös vanhat tervetulleiksi.

Jotta Carokin ehtisi saada ruokaa, sinun pitäisi panna toimeksi.

Jens vie Caron juhliin turskan jälkeen.

Ensimmäinen uusivuosi ilman vanhempia. - Pääsen sinne itse.

Ei, sillä isä haluaa sanoa hei Lauran vanhemmille.

Jos he ovat paikalla. - Ovat he, vai mitä, neitiseni?

Olihan se asia selvä? - Kyllä, äiti.

Hyvä! Menen keittiöön tekemään taikojani.

Ja haluan kumota kaikki huhut turskan häviämisestä.

Jäljellä oli ainakin yksi, jonka syömme tänään. Kalastin sen itse.

Kris, tuleeko Katrine syömään? - Katinka. Kiitos kysymästä.

Kysyn ruoan riittävyyden vuoksi. - Hän tulee hetkenä minä hyvänsä.

Hän tapaa joitakuita ystäviä, ja hän puhui asusta ja kakusta...

Kakusta? Ei kai kranssikakusta? Me toimme kranssikakun.

En minä tiedä.

Onko se vakavaa, vai onko hän vain sellainen tavallinen hoito?

Tavallinen hoito?

Meillä menee hyvin. Erittäin hyvin.

Pitäisikö meidän tietää jotain?

Mietin lapsen hankkimista. Tai me mietimme.

Okei!

Miten oikein teet sen? Kuiskaa se minulle.

Rauhoitu. Harkitsemme vasta. Kerroin vain ajatukseni.

Mitä miettimistä siinä on? Eikö hän ole jo 24?

Hän täyttää 25 maaliskuussa.

Mieletöntä, Kris. No, tämä on sentään minua vanhempi.

Hän on tosi kiva! Hän lukee lakia ja aikoo väitellä.

Hän kehittelee sovellusta vintagevaatteista...

Iltaa.

Iltaa. - Luulin, että minun Nomini olisi täällä.

Hei. Siinäkö sinä olet? - Hei. Tulin omin neuvoin sisään.

Ottaisitko tämän?

Mielenkiintoista. - Tässä on Finn.

Hei, Finn. - Hei.

Pidetäänkö esittelykierros? - Hyvä ajatus. Minä olen Kris.

Nomin paras ystävä. - Ja vanhin. Tutustuimme jo...

Frederiksbergissä. Olitte töissä yhdessä kahvilassa. Vai mitä?

Iloista uutta vuotta, vai miten sitä sanotaan?

Hyvää uutta vuotta. "Iloista joulua ja hyvää uutta vuotta."

Hän on... - Anna kun arvaan.

Nomi on kertonut teistä paljon. Sinä olet varmasti Jens.

Ei, vaan minä. - Päivää, pikku Jens.

Oletko investointipankkiiri? - Toit kranssikakun.

Kukat ovat niin tylsiä, joten valmistin sarven.

Mutta ei kenenkään tarvitse syödä sitä.

Hauska nähdä näin siviilissä. - Mitä tarkoitat?

Etkö esiintynyt Franciskan 50-vuotisjuhlilla bändin kanssa?

Olitko sinä siellä? - Hassua. Olette siis tavanneet.

Se oli mahtavaa! Mieletön svingi. Et ole mikään aloittelija.

En. Olin parempi 30 vuotta sitten. Silloin olimme...

Rakastan musiikkia.

Rehellisesti sanoen olen hulluna musiikkiin.

En ole yllättynyt!

Me tanssimme Fanciskan juhlissa. - Oletko varma?

Okei! En tainnut olla kovin kiinnostava.

Jos pääpöytä oli tässä, niin minä istuin tuossa.

Ja minä istuin tuossa. - Juuri niin. Franciska oli keskellä.

Ai sinä olit siinä. Tai olet siinä.

Jopas jotakin. Hauskaa. Ja siinä on talon isäntä.

Heippa. - Hei.

Miten menee? - Miten te kaksi...?

Finn on röntgenosaston ylilääkäri. Ja sitten...

Aloimme törmätä toisiimme.

Se oli aivan klassinen lääkäri-sairaanhoitajatarina.

Hienoa. Hauskaa.

Eivätkö lääkärit riisu vihkisormuksen henkilökunnan juhlissa?

Vaimoni kuoli kaksi vuotta sitten, joten sellainen ei koske minua.

Anteeksi. Otan osaa. - Älä turhaan. Et voinut tietää.

Hei. - Finn vaikuttaa mukavalta.

Varmaan. - Mielenkiintoinen mies.

Miten niin? - Ei sillä tavalla.

Lääkäri ja komea. - Lääkäri ja komea?

Nomi olisi voinut ihastua johonkin ääliöönkin.

Älä viitsi, kulta. - Se on hieno asia.

Pikku seikkailu tekee hänelle hyvää.

Vai oikein seikkailu? - No...

Kaikki ne tunteet ja unelmat virkistävät.

Kai sinäkin muistat? - Juu.

Finn oli tosi intensiivinen siellä tanssilattialla.

Kulta, minun ei ole pakko kuulla sitä.

Älä ole noin tylsä.

Laitan ruokaa, enkä edes tiedä, tuleeko se Katrine.

Katinka. - Niin Krisin tapaista. Hän on tosi epäsosiaalinen.

Ostaa viisi rakettia ja odottaa, että me muut huolehdimme kaikesta.

Nomi saa tehdä näin.

Tiesimme, että näin kävisi. Anna Finnille mahdollisuus.

Tietenkin annan.

Mihin sinä pyrit?

Hän ei ole Martin.

Kukaan ei ole Martin.

Ei.

Olisiko avattavia viinipulloja? - Voit avata tuon tuolla.

Katanko pöydän? - Kata vain.

Kris. Miten Vincent suhtautuu tähän kaikkeen?

Mihin? - Finniin ja kaikkeen uuteen.

Hän ei näytä kovin iloiselta. - Eihän hän ikinä näytä.

Mutta se Finn vaikuttaa mukavalta.

Onko kaikki hyvin? - On. Kohta syödään.

En käsitä, ettei Finn muista minua.

En tiennyt, että hän oli noin vanha. - Ei hän niin kovin vanha ole.

Näytätte onnellisilta. - Näytämmekö?

Sinä vallan säteilet. - Säteilen? Tiedä häntä...

Sinä säteilet aina.

Vessapaperi on loppu. - Kaapissa on lisää.

Kiitos. Sain sen selville kantapään kautta.

Tuoksut ihanalta.

Mitä meillä täällä on? - Tämän vuoden turska.

Kalastin sen itse aamulla viideltä. 6,5-kiloinen.

Tieteellinen nimi on Gadus morhua. - Se oli juuri kielen päällä.

Onhan se perattu? - Tietenkin.

Kuten ihmisessäkin, kalassakin on 25 prosenttia sisäelimiä.

Niinkö paljon?

Lapsenlapseni kutsuvat sitä hauskaksi faktaksi.

Opetan biologiaa sivuaineena ja... - Kris, odota vähän.

Kauanko kala on ollut tuossa? - Laitan sen seuraavaksi.

Ei kai ole pilaantumassa? - Ei!

Se pitää valmistella. - Sinähän olet ammattilainen, Finn.

En halua tulla Jensin tielle. - On hyvä saada apua.

Autan sinua mielelläni, Jens.

Puen vain esiliian. Aikamoinen vonkale.

Kun sisälmykset on poistettu, se painaa nelisen kiloa.

Niin.

Ensin leikataan pois turskan pää. Tehdään viilto...

Onneksi tuo ei ole minun hommaani. - Ei se ole vaarallista.

Noin. Siinä se on.

Komea yksilö. Hyvin kalastettu, Jens.

Ja sitten silmälle tehdään näin.

Pikku pirulainen. Tässä on turskan silmä.

Ei! Mitä sinä teet?

Et kai? - Loistavaa!

Tällainen kalansilmä on täynnä kivennäisaineita ja vitamiineja.

Jos söisimme vain turskansilmiä, eläisimme 200-vuotiaiksi.

Finn söi turskan silmän. Hyi! - Senkin rehentelijä.

Sinä olet minun silmäteräni.

Keitto on kuumaa, joten käykää pöytään.

Autanko sinua? - Ei kiitos. Kiitos avusta, Finn.

Jatkan pian. - Kiitos.

Kiintoisaa nähdä istumajärjestys.

Kippis! - Kippis!

Hyvää uutta vuotta.

Haluaako joku vettä? - Sitä pitäisi käyttää enemmän.

Kertoisimmeko nyt uudenvuodenlupauksemme?

Caro, aloita sinä tänä vuonna. - Enkä aloita.

Voitaisiinko jättää väliin? - Aloita sinä.

Se vie niin kauan.

Nopea kierros. 45 sekuntia kukin. Otan aikaa.

Caro, tuo on tyhmä asenne. - Mikä?

Tänään kuuluu puhua siitä, mitä on ollut.

Samoin siitä, mitä on tulossa. Kaikesta isosta!

Puhutaan siitä huomenna. - Tai keskiviikkona.

Suostukaa. 45 sekuntia. - Joku saa aloittaa.

En minä. - Miksi et?

Minä voin aloittaa, ellei kukaan muu halua.

Sano se, mitä sanoit autossa. Se oli kaunista.

Haluaisin olla kiitollisempi tulevana vuotena.

Selvä. - Olen jo siinä iässä, jolloin...

Haluan maksaa takaisin. Kaikkea ei tule pitää itsestään selvänä.

30 sekuntia.

Minulla on rutkasti rahaa. Mutta mitä minä tarvitsen?

Minulla on teidät, lapset, Charlotte. Olemme kaikki elossa.

Asun maailman parhaassa maassa. Olen terve.

Oloni on turvallinen. Tämä on etuoikeutettu paikka.

Kaikesta huolimatta minusta tuntuu, että ihmiset ovat välillä vähän...

Katkeria?

En sanoisi katkeria. Pikemminkin...

Hemmoteltuja? - Olenko minä sinusta hemmoteltu?

Yritän vain ymmärtää, mitä sanot. - Olet hemmoteltu, Jens.

En minä ole hemmoteltu!

Olen puurtanut kovasti kaiken eteen. - Aika!

Jokaisesta ansaitsemastani kruunusta valtio on ottanut kaksi.

Jens, aika loppui. - Selvä. Kippis.

Kippis. - Kippis.

Onko minun vuoroni? - Hetki, hetki. Ole hyvä.

Haluaisin remontoida tätä asuntoa.

Kunnostaa ovet ja remontoida keittiön valmiiksi.

Lattia on madaltunut. Se on vinossa. - Nuo ovat pelkkää paikkailua.

Mitä tekisit, jos voisit aloittaa aivan alusta?

Minä asennuttaisin yhtenäisen lattian koko asuntoon, -

jotta vaikutelma olisi siistimpi.

Eteisen ja keittiön parketti kohottaisi asunnon ilmettä.

Siihen ei ole varaa. Se maksaisi 250 000 kruunua.

Vuokra-asuntoon ei kannata tuhlata niin paljon rahaa.

Minä vain innostuin. Kymmenen sekuntia jäljellä.

Entä sinä Jens? Etkö sinä voisi antaa Nomille 250 000 lattiaan?

Jos sinulta puuttuu käyttökohde liioille rahoillesi.

Se olisi hyvä kohde ja todellista hyväntekeväisyyttä.

Niin...

Aika!

Krisin vuoro. Sinusta tulee isä. - Enpä tiedä siitä.

Minusta pitäisi. - Selvä.

Aion joka tapauksessa lukea paljon kirjoja.

Minua ei huvita enää lukea.

Eikö lukionopettaja toimi roolimallina?

Olen luopunut siitä.

Nykyään kaikki tapahtuu Instagramissa ja Tic Tacissa.

Tokissa.

Mitä sanoit, Vincent? - En mitään.

Voidaan kysyä, onko fiksuilla ihmisillä enää fiksuja ajatuksia.

Aivan.

Minun lukupiirissäni... Imen itseeni kulttuuria. Luimme Lorcaa...

Mallorcaa.

Federico García Lorca.

Kiitos, Finn. Hän on sanonut... Saan sen kohta mieleeni.

"Solo el misterio nos permite vivir."

"Solo el misterio."

"Vain mysteeri antaa meille mahdollisuuden elää. Vain mysteeri."

Aivan! Olen alun perin espanjan ja englannin kirjeenvaihtaja.

Okei! Voimmekin sitten jutella keskenämme salaa.

Niin. Jännittävää.

Hei, hola. Kysyisin, myydäänkö Netossa quesoa.

Monikaan ei tiedä, miten paljon yhteistä niillä kulttuureilla on.

Englanninkielisten hittien espanjaksi kääntäminen on jättibisnes.

Pitää paikkansa.

Jos muusikkona haluaa rikastua, Latinalainen Amerikka on se paikka.

La fromage. Siinä toinen kohde.

90-luvulla moni tanskalaisyhtye... - Finn, tuo on huono idea.

Emme koske Martinin kitaraan. Finn, älä koske siihen kitaraan.

Tämä kappale on käännetty. Katsotaan, tunnistatteko sen.

Joko kuulette?

Mikä kappale?

Ja nyt se alkaa.

Hemmetti!

Sano, Jens. - "Walk on the Wild Side".

Juuri niin.

Ja taas.

Tänään on uudenvuodenaatto.

Lisää ääntä!

Sulje ovi. Tuo on karmeaa.

Tuo hattu sopii sinulle. - Uudenvuodenhattuni. Ranskikset.

Niitäkö nuo ovat?

Se Finn...

Onko hän kiva?

En minä tiedä. Hän on vähän...

Eikö hän olekin äitisi ensimmäinen miesystävä isäsi jälkeen?

On. - Miltä se tuntuu? Onko se ookoo?

Jos äiti on onnellinen, niin...

Mutta eikö se ole outoa? Et vaikuta kovin...

En tiedä. - Se on ihan ookoo.

Selvä.

Hyvänen aika, Finn! Osaat soittaa ja laulaa.

Ei se ollut mitään. - Finn on monilahjakkuus.

Tämä on aika romu. - Se kulki upeasti. Jopas!

Kris! Toin viiniä, josta pidät takuuvarmasti.

Lääkäri tarvitsee hengähdystaukoja. - Todellakin.

Lotte, viinipulloja puuttuu!

Mehän toimme kuusi pulloa.

Caroline kantoi viinit. Meillä on tässä juttu kesken.

On hienoa voida välillä vain uppoutua musiikkiin.

Se on tarpeen, kun tulee kotiin raskaan päivän jälkeen.

Hatut, hitto vieköön! Hittolainen!

Tarvitsemme uudenvuodenhatut! - Miten saatoimme unohtaa?

Lotte. Miten saatoimme unohtaa? - Siinä!

Minulla oli tuo viime vuonna. - Sinulle tämä, Lotte.

Ja Nomille... - Kiitos. Sain lampunvarjostimen.

Täällä on hattu Finnillekin. - En tarvitse.

Tuo on hyvä. - Taidan jättää väliin.

Se on perinne. - Valitsemme vuoden hatun.

Onko teillä samat hatut joka vuosi? Mitä ideaa siinä on? Tunnette ne.

On kyse siitä, kuka minkäkin hatun saa?

En halua olla mikään vastarannan kiiski, mutta tuossa ei ole järkeä.

Samat hatut joka vuosi. - Se on sellainen perinne.

Ei sitä tarvitse käsittää. - Se on vanha perinne.

En vain tajua sitä. - Se on perinne, Finn.

Meillä on niitä paljon. - Martin keksi aina jotakin.

Hän oli mieletön ideanikkari. Hän pulppusi ideoita.

Kippis. - Kippis.

Hän oli hyvin jalomielinen ihminen.

Traagista. Kauheaa pudota parvekkeelta.

Onko se turska uunissa? - Laitan ilotulitteet valmiiksi.

Juu, juu.

Menen keittiöön auttamaan Jensiä.

Saatko vietyä kolme?

Älä sitten viisastele. Jens toimii kokkina.

Viisastele?

Hän on hieno mies.

Luulen, että Vincentkin pitää hänestä.

Niinkö?

Oletko sinä tuo hahmo?

Monenko pitää kuolla, ennen kuin voitat? - Mitä?

Monenko pitää kuolla? - En minä tiedä.

Miksi sitten ammut niitä? - Koska se on kivaa.

Montaako hahmoa pelaat? - Mitä?

Mitä? Eikö sinun pitänyt lähteä niihin juhliisi?

Jep, mutta en todellakaan sinun kanssasi.

Caro, sinähän toit ne viinit autosta.

Vein ne keittiöön.

Toitko kaikki pullot? - Toin.

Oletko varma? Kaksi pulloa puuttuu.

Selvä.

Onko teillä mukavaa? - On.

Hitto.

Hyvää uutta vuotta!

Hyvää uutta vuotta teillekin!

Näyttää kauniilta. - Kiitos.

Onko mukavaa? - On. Entä sinulla?

En oikein tiedä.

Pidätkö hänestä? - Finnistäkö? Toki.

Älä viitsi. - Pidän hänestä oikeasti.

Mitä sinä puuhaat? - Nämä ovat Katinkalle.

Nämä ovat hänen lempivärejään.

Voisitko lopettaa?

Rakastatko sinä häntä?

Olet ystäväni.

Niin olen.

Hei, muru. Miten menee?

Okei. Milloin olet täällä?

Ei mitään tarkkaa aikaa, mutta suunnilleen.

Vasta parin tunnin päästä?

Okei. Selvä. Nähdään, kulta. Suukko.

Parin tunnin päästä? - Niin.

Pitäähän meidän ehtiä tanssia yhdessä. Tule.

Poltan tämän tupakan. Tulen pian.

Olen ollut pelissä mukana vuosia ja haluan sanoa:

Markkinoiden ja keskuspankkien välillä on huono suhde.

Finn, varo. Minun pitää...

Nopealla päässälaskulla olen netonnut suunnilleen 18 - 20 prossaa.

Siis vain muuttamalla sijoituksia. Täytyy vain pitää pää kylmänä.

Sujuuko? - Minä vain tarjoan tässä apuani.

Kerro, mitä voin tehdä, Jens. - Ei ole mitään tehtävää.

Kutsukaa nuoret ja sanokaa, että kohta syödään.

Selvä. Varo, ettei turska kuivu liikaa.

Emmehän halua siitä mitään kapakalaa.

Voit sanoa hänelle vastaan. Hän kestää sen kyllä.

Tunnet minut. Kun minulla on paljon puuhaa...

Finn on ihan mukava, kunhan hän vain rentoutuu.

Varmasti. Minusta hän on jo hyvin rentoutunut.

Ehkä hän on vain vähän... - Ärsyttävä?

Kaipaan vain Martinia niin kovasti. Tunnen hänet joka huoneessa.

Kuulen koko ajan hänen naurunsa ja hänen hupsut puheensa.

No niin.

Niin.

Hetki!

Onko teillä salaisuuksia? - Ei.

Poltatko sinä? - En.

Sama se minulle. En minä saa keuhkosyöpää.

Nyt syödään. - Tullaan.

Selvä.

Hitto, miten ärsyttävä. Onko hän aina tuollainen?

En minä tiedä. Välillä.

Finn! Tule!

Ei kiitos.

Muru!

Olen aivan kuitti. Kiitos tanssista, Kris.

Nyt on tilaa uudelle vuodelle.

Olit hyvä tänään, Jens. - Hän on harjoitellut.

Vähän liian hölmöä minusta. - Mikä on hölmöä?

Saamari! Mitä hittoa sinä teet?

Anteeksi, Finn! Sattuiko?

Mitä luulet? - Tuo ei ollut erityisen harkittua.

Jens. - Mieletöntä, miten säikähdit.

Hän tööttäsi suoraan korvaani.

Tajuatko, että voin saada siitä tinnituksen?

Et saa, Finn. Anteeksi, mutta...

En ole ikinä nähnyt kenenkään pelästyvän noin!

Anteeksi. - Jens! Tuo ei ollut hauskaa.

Anteeksi. Ei hän mitään tinnitusta saa.

Anteeksi. Oletko kunnossa, Finn? Finn, kuuletko minua?

Lopeta, Jens.

Haen ruoan. Anteeksi, Finn.

Voitko antaa anteeksi? - Juu, juu.

Hulluko hän on? Tööttäsi suoraan korvaani.

Eikö hän tajua sen vaarallisuutta? Korvassa on värekarvoja.

Jos ne katkeavat, voi saada pahan kuulovamman.

En tiedä, kävikö niin, mutta se sattui pirusti.

Minusta se ei ollut hauskaa. - Ei niin.

Pitääkö korva tutkia? Pitääkö lähteä päivystykseen?

Ikävä päätös tanssille. Meillä kaikilla oli hauskaa.

Minusta se on hauska perinne.

Istuin tässä seuraamassa, kun yhtäkkiä töötätään korvaan.

Jens ei tajua, missä menee raja.

Maistakaapa tätä.

Hei, vain... - Juu, juu.

Onpa hyvää.

Kukkainen maku. Vähän hedelmäinen. - Hyvin kunnianhimoinen.

Ikään kuin hapokas mutta ei kuitenkaan.

Onko tämä nuorta Pinot Grisiä?

Ymmärrän, miksi sanoit niin. Hyvä. Se on Loiresta.

Viinistä keskustelevat miehet...

Välillä tekee mieli pyytää anteeksi oman sukupuolen vuoksi.

Se on niin tylsää.

En tarkoita sinua. Aivan yleisesti, kun miehet puhuvat viinistä.

Etkö ole kiinnostunut viineistä? - En.

Älä sinä siitä välitä. - En välitäkään.

Tämä on erittäin hyvää.

Maaperällä on tärkeä merkitys.

Rypäleet ja mehu... - Anteeksi.

Anteeksi, Jens. Olen pahoillani, mutta tuo on tosi tylsää.

Tästä lähtien vain juomme viiniä ja puhumme siitä toiste. Kippis!

Mistä sinä olet kiinnostunut, Finn?

Mehän puhuimme siitä. - Ei, vain siitä, missä olet hyvä.

Moni asia on tylsää.

Kohta sanon jotain tyhmää.

Kelloista puhuvat miehet ovat myös tylsiä.

Ja naiset, jotka puhuvat unistaan.

Nomi puhuu aina unistaan. - Enkä.

En minäkään tunnista tuota.

Minä tunnistan. Näet hurjia unia.

Mitä nuoret puuhaavat? - Kutsuin heitä. Ei heitä huvita.

Lapset! - Anna heidän olla.

Eivätkö he syö? - Mitä Vincentille kuuluu?

Totta puhuakseni ei kovin hyvää.

Onko koulunkäynnin kanssa yhä ongelmia?

Koulun, aamujen, iltojen, ystävien, ruoan.

Matematiikan ja varsinkin murtolukujen kanssa on toivotonta.

Finn auttaa kotiläksyissä. - Silloin, kun poika haluaa.

Hän ei ole ollut kovin vakaa viime aikoina, joten saa nähdä.

Entä koulupsykologi?

Psykologia on läntisen maailman voodoota.

En kysynyt sinulta. - Hän on mukava.

Meistä ei vain ole tapahtunut juurikaan edistystä, -

joten Finn on ottanut hoitaakseen asiaa.

Miten niin hoitaakseen? - Yritän aktivoida fyysistä puolta.

Vien häntä salille. Hikoilemme yhdessä...

Juttelemme, jolloin hän voi hän voi kertoa ongelmistaan.

Pystyn arvioimaan mahdollista hoidon tarvetta.

Mietin tässä vain, miten se toimii. Olet röntgenlääkäri.

Kuvadiagnostiikan ylilääkäri. - Selvä.

Sinä siis katsot röntgenkuvia kumipalloja nielleistä lapsista?

Muun muassa. - Mitä pulmia Vincentillä on?

Murtolukujen lisäksi. Tarkoitan vain...

Älä ymmärrä väärin, Finn. - Tajusin kyllä.

En ole tehnyt mitään johtopäätöstä.

Vincent on hyvin pidättyväinen. Mutta hoito voi olla monenlaista.

Intensiivisestä terapiasta lääkitykseen.

Okei...

Eikö se ole vähän liiallista? - Mikä?

En ensimmäisenä lähtisi miettimään lääkitystä.

Okei. Olet siis minua etevämpi.

Minulla on vain hyvä tunne Vincentistä hänen kummisetänään.

Milloin viimeksi puhuitte keskenänne? - Puhumme säännöllisesti.

Ei kovin paljon viime aikoina, koska te olette olleet...

Pelaamme paljon tietokoneella. - Selvä. Bang, bang, bang!

Käymme hampurilaisella. Pidämme hauskaa ja sen sellaista.

Ja sen sellaista.

Minä pyysin tätä Finniltä. Kai se on sinulle selvää, Kris?

Toki. Ilman muuta. - Hyvä.

Minusta emme olisi pärjänneet tässä tilanteessa ilman Finniä.

Hän on minulle valtava tuki. - Ilman muuta.

Ja tuo on tärkeää.

Arvostan kyllä panostasi, Finn.

Mutta Vincent on erityinen poika.

Hän on erityinen minulle. - Meille kaikille.

Martinin onnettomuuden jälkeen meille on ollut tärkeää...

Mitä?

Lähdetkö mukaan bileisiin?

Jens. Mitä sinä teet? Avaa ovi.

Jens.

Rauhoitu.

Hänen ei pidä sotkea Vincentin mieltä.

Se ei kuulu meille. - Kuuluu! Hän on parhaan ystäväni poika.

Mitä Nomi oikein ajattelee? Se mies on tyhmä kuin saapas ja ärsyttävä.

Tekee mieli antaa hänelle turpaan.

Hän haluaa meidän tanssivan pillinsä mukaan kuin esikoululaiset.

Minusta hänellä on homma hallussa. Ja Nomi pitää hänestä.

Eikä pidä. - Naisena tiedän, että pitää.

Miehenä tiedän, ettei pidä. Hän kertoi minulle aivan muuta.

Mitä?

Hän tuli keittiöön ja sanoi, että Finn on tosi ärsyttävä.

Mitä hittoa se mies oikein tekee täällä?

Nomi ei ole tahallaan inhottava. Hänellä on vaikeaa.

Nyt mennään tuonne ja yritetään luoda hyvää tunnelmaa.

Se on parasta, mitä voimme tehdä. - Miten?

Yritä päästä kiukustasi. Yritä. Puhalla kiukku ulos.

Puhalla kiukku ulos. - Se on poissa.

Niin. Kiitos, kiitos.

Kerro Martinista. Se saa sinut iloiseksi.

Olet mahtava. Olet tosi mahtava.

Jippohan on... - Kehumme tässä turskaa.

Herkullista.

Luulin, ettei Juutinraumassa olisi enää turskia.

Nousin tosi aikaisin aamulla.

Kauheaa, mitä kansalliskalallemme tapahtuu.

Sehän on silli.

Sokeritoukka. Medioissa on ollut siitä paljon juttua.

Vejlen vuonollekin pidettiin hautajaiset.

Asia on paljon monitahoisempi.

Levitetään väärää tietoa.

Se alkaa ympäristöministeriöstä ja sen alaisista toimijoista.

Tavalliset ihmiset miettivät, mitä uskoa.

"Mikä tässä kaikessa on totta?" - Niin.

Eri intressit törmäävät. Milloin on viimeksi puhuttu harmaahylkeestä?

Niitä on Itämeressä paljon. Ne ovat todellinen uhka turskalle.

Yritäpä jutella niistä Bornholmin kalastajien kanssa.

Emme voi, sillä Bornholmissa ei ole enää kalastajia.

Kansalaispalvelu

Kansalaispalvelu: Tavataanko myöhemmin?

Missä?

Kansalaispalvelu: Madridissa!

Jatka juomista.

Kansalaispalvelu: Tiedät, mitä tarkoitan. Lähde kanssani pois.

Ehkä.

Kansalaispalvelu: Entä tänä yönä?

Lähetä osoite.

Istumme tässä nauttimassa Jensin itsensä kalastamaa turskaa.

En tiedä, kauanko sinulla meni aikaa, mutta turskia on...

Meillä on mukavaa. - Kiva.

Sanonko toisille hei? - Katinka sanoo hei.

Hei. Säästämmekö sinulle ruokaa? - Olen tulossa. Nähdään. Hei.

Hän näyttää mukavalta. - Onko hän joissain bileissä?

Hän on täällä puolen tunnin päästä. - Joten turskakiintiöt...

Kulta, ei puhuta enää kaloista. - Selvä. Ei puhuta kaloista.

Pidetään tauko. Sytytetään nämä konfettitykit.

Ei vielä. - Kyllä. Sytytetään.

Älä, Finn! Myöhemmin vasta.

Anteeksi. Onko tämä kallis? - Ethän voinut tietää.

Sytytämme ison aina vasta jälkiruoan jälkeen. Sytytä pienet.

En halua astua kenenkään varpaille.

Et astukaan. - Anteeksi. Olemme vähän hankalia.

En ole kaikkein helpoin ihminen.

Tämä ei ole kaikkein helpoin ilta kenellekään.

Aina on niin paljon... Monet, monet vuodet...

Ei mitään pitkää selvitystä, Jens.

Ei, ei, halusin vain...

Finn, Martin ja minä asuimme täällä kämppiksinä nuorina.

Täälläkö? En tiennytkään. - Kyllä.

Kaikki tapahtui tässä asunnossa. - Kaikki.

Martin saattoi noin vain kutsua jonkun mukaansa.

Häneen ja hänen hulluihin ideoihinsa oli pakko ihastua.

Martinilla ja minulla oli mieletön hiphop-bändi.

Olimme suuren läpimurron äärellä.

Älä nyt. - Ihan totta.

Ketkä olivat Østkyst Hustlersien lämmittelijöinä?

Kulta, kulta... - Puhutaan siitä myöhemmin.

Mitä sitten tapahtui? - Niin, mitä tapahtui?

Nomi muutti tänne sen yhden mielettömän uudenvuoden jälkeen, -

jolloin hän ja Martin puuhailivat siivouskaapissa.

Oikeasti? - Siksi ovi on yhä rikki.

Tuskin tarvitsee kuulla sitä juttua.

Nomi muutti tänne. Minä muutin pois ja tapasin Charlotten.

Ja sitten juhlat olivat ohi.

Ei! Ei, ei. Me juhlimme yhdessä kaikkina vuosina.

Matkustimme yhdessä, tulimme raskaaksi, teimme kaiken yhdessä.

Kuka tuli raskaaksi? - Niin...

Ja Vincent on syntynyt tuolla kylpyammeessa.

Tuon kylppärin kylpyammeessa.

Niin.

Ja seuraavana aamuna...

Charlotte ja minä toimme voisarvia. Muistatko?

Sinä olit niin kaunis.

Ja pikkuinen Vincent. Hänen pikku kätensä puristi sormeani. Se oli...

Ja Martin seisoi siinä.

En ole ikinä nähnyt häntä niin levollisena ja onnellisena.

Kaipaan häntä valtavasti.

Kaipaan häntä joka päivä. - Joka päivä.

Anteeksi.

Martin siis putosi alas tuolta parvekkeelta.

Miten tajusin sen vasta nyt?

Emme halua korostaa sitä. Se on vain parveke.

Mutta se on myös onnettomuuspaikka.

Oletko koskaan harkinnut muuttoa? - Nomilla on ollut kädet täynnä.

Mutta Vincentin vuoksi.

Olen harkinnut, mutten ole jaksanut tai rohjennut.

Uudet ystävät ja uusi koulu. En halua viedä häneltä enempää.

Eikö tämä ole jo tarpeeksi rankkaa? Onko tuo sinusta ookoo?

Jens tästä alkoi puhua. - Ei.

Sinä halusit puhua Martinista.

Oliko hän noussut tuolille? - Leikkiikö hän nyt oikeuslääkäriä?

Oliko hän humalassa? - Oli varmaankin.

Yleensä olimme uutenavuotena. Meidän pitää viedä Caro juhliin.

Pitäisi nähdä vaivaa päästääkseen kaiteen yli.

Finn, ei asiassa ole mitään monimutkaista.

Juhlat olivat käynnissä ja...

Jostain syystä Martin meni parvekkeelle ja nousi tuolille...

Emme olleet paikalla vetämässä häntä alas, joten pum.

Pum?

Hän horjahti. Eikö se ole tarpeeksi tarkkaa?

On. Mitä kello silloin oli? - Useimmat olivat jo lähteneet.

Jens sanoi juuri, että juhlat olivat käynnissä.

Meidän pitää viedä Caro. Voidaanko pitää taukoa?

Totta kai. Minun on vain vaikea kuvitella se mielessäni.

Kuvitella mitä, Finn? - Koko tapahtumaa.

Selvä.

Jens!

Jens! Tämä on vähän liikaa. - Mikä on liikaa?

Puhut koko ajan Martinista. Tämä ei ole sopiva ilta.

Minä siis pilaan hyvän tunnelman? - Nomi ei kestä kuunnella sinua.

Etkö huomaa sitä?

Hän vaikuttaa uupuneelta. - Voisiko joku auttaa?

Selvä. - Okei.

Mitä katsot? - Tämä on Illallinen yhdelle.

Se on aina yhtä hauska.

Humalaisen näyttelemisen juju on olla näyttelemättä humalaista.

Michael Caine taisi sanoa niin. Se on aivan totta.

Eikö hän näyttele humalaista? - Ei. Tai hän näyttelee...

Sitä on vaikea käsittää.

Monikaan ei tiedä, että tuo on saksalainen ohjelma.

Tuossa on tiikerintalja. Nyt tulee se tiikerikohtaus.

Nytkö hän hyppää sen yli? - Ei, hän kompastuu. Siinä!

He eivät ole täällä. Nuoret eivät ole täällä.

Et saisikaan ajaa tuossa tilassa. - Otamme taksin.

Eikö Vincentkään? - Kumpikaan ei ole täällä.

Hyvää uutta vuotta! - Hyvää uutta vuotta!

Mitä he ovat tehneet? - Eivät ainakaan pitkästyneet.

Mutta eihän Caro juo. Hän ei juo.

No jaa.

Hän ei vastaa. - Lähetän tekstarin.

Missä olet?

Caro: Lauran luona

Ei pidä paikkansa. Haluan tietää, missä olet!

Caro: En ainakaan Kansalaispalvelussa.

Tuo on laitonta! Tuo on vaarallista! Hei!

Tuo on kiellettyä! - Sulje kuulolaite!

Tulen sinne ja annan selkäsaunan!

Tule! - Täällä asutaan!

Hän uhkaa aina selkäsaunalla. - Tule, ennen kuin saat veritulpan.

Nulikat! Kuulitteko? Tuollaiset räjähteet ovat laittomia!

Mitä hän sanoi? - Ei mitään.

Missä hän on? - En tiedä.

Ei nuorten hauskanpidossa ole mitään pahaa.

Huomaa, ettei sinulla ole lapsia.

Älä viitsi! Mitä muka voisi tapahtua? He huolehtivat toisistaan.

En tiedä. Caro on kuudentoista. Hän ei ole ikinä juonut alkoholia.

Hän joi kuoharia. - Alkoholitonta!

Hän ei ole ikinä ollut humalassa. Tiedän sen hänen äitinään.

Nyt hän on. - Onko se sinusta ookoo?

Annetaan heidän pitää hauskaa. He ilmoittavat kyllä itsestään.

En tiennyt, että Vincent osaisi pitää hauskaa.

Mutta hän on ilmeisesti houkutellut Caronkin juomaan.

Et ole tosissasi! - Vincent ei ole syypää.

Saammeko keskustella tästä keskenämme? Poistu!

Miten niin "ei syypää"? - Caro poltti ja lipitti viiniä.

Hän ei piitanut minusta. He eivät saa syyttää Vincentiä.

Pitäkää silmällä Caroa. Siinä iässä ajaudutaan sivuraiteelle.

Et tunne minun tytärtäni, joten ole hiljaa.

Sinä päätät, kuka kasvattaa poikaasi.

Hän on ääliö, eikä hänen pidä sanoa mitään minun tyttärestäni!

Lotte... - Älä lotittele!

Vau.

Hyvänen aika. - Mitä tapahtuu?

Saat itse puhua hänen kanssaan. - Sinähän et tee mitään väärää.

Tuo oli todella törkeää! - Finn, tule.

Älä hyväksy tuollaista.

Kulta, anna minun hoitaa puhuminen. Voidaanko sopia niin?

Onko parempi, että lähden? - En. Sinun vain...

Älä riehu. He rauhoittuvat pian.

Minun paikkani ei taida olla täällä. - Totta kai on.

Ei huvita jäädä. En tunne itseäni tervetulleeksi.

Touhu on niin lapsellista. En ole tottunut sellaiseen.

Kulta, ihmisillä on tunteita. - Selvä. Kutsutaan niitä siksi.

Olen tarpeeton tässä yhteydessä. - Etkä. Älä ole lapsellinen.

Että mitä?

Etkö käsitä, että on kyse aivan muusta kuin sinusta?

Finn, tämä on aivan älytöntä.

Voimme ehkä syödä tähteet minun luonani huomenna.

Hyvää uutta vuotta.

Onko tämä espanjalaista? - On.

Haluatteko lasin? - Ei juuri nyt.

Missä Finn on?

Mitä kello on? - Se taitaa olla yksitoista.

Skoolataan nyt ja päätetään ilta tähän.

Ei. Emme voi skoolata uudelle vuodelle yhdeltätoista.

Minulle sopii. - Ei!

Skoolaamme kahdeltatoista. Voimme lähteä sen jälkeen.

Vai haluaako Finn, että me lähdemme?

Finn lähti jo. Skoolataan nyt.

Niin, hän ei ole Martin. Siitä voimme olla yhtä mieltä.

Voisitko...?

Tähän iltaan liittyy niin paljon tunteita.

Voisit kunnioittaa sitä. Täällä on niin paljon Martinia tänä iltana.

Onko? Missä? - Kris, sano sinäkin jotain.

Me tiedämme, mitä olet joutunut kokemaan.

Tiedättekö?

Miksi te sitten tulette joka vuosi ja ylistätte Martinia -

kuin hän olisi joku hemmetin Dalai Lama?

Kaipaamme ja rakastamme häntä. - Me kaikki.

En halua jutella tästä enempää. Ehdotan, että valitsemme...

Tuo tuolla, Jens, oli aluksi äänistudio. Paskaprojekti.

Me tiedämme. - Paskaprojekti.

Tuo ovi pantiin myyntiin 12 vuotta sitten.

12 vuotta se on odottanut oikeaa ostajaa.

Me tiedämme. Sellainen Martin oli.

En saa henkeä. - Pidä turpasi kiinni, Jens!

Minulle täällä on niin paljon Martinia! - Turpa kiinni!

Nomi...

Martin oli hullu. Hitto vie, Jens. Hän oli sairas.

Hänellä viirasi päästä.

Hänen piti aina rakentaa jotain. Hän avasi leipomon.

Ja myi konkurssipesän liivijengille, joka hakkasi hänet henkihieveriin.

Ja kaikki ne muut naiset, joita hänen piti selitellä.

Ja sitten hän lopetti nukkumisen, Jens.

Hän makasi omassa paskassaan verhot alhaalla kuukausikaupalla.

Kun Vincent seisoi ulkopuolella ja paukutti oveen.

Ja sitten hän hyppäsi.

Eikä kukaan voinut auttaa häntä. Kukaan ei rohjennut.

Ja sitten hän hyppäsi. Missä sinä olit silloin, Jens?

Sillä minä olin täällä.

Minä ja Vincent olimme täällä. Tässä asunnossa.

Ja hän hyppäsi!

Jens, herään joka yö.

Parvekkeen oven kolinaan.

Joka yö näen pikku Vincentin katsovan alas isäänsä.

Hän oli niin pieni ikäisekseen.

Se maassa makaava ei ollut hänen isänsä.

Se oli vieras ihminen.

Hänen isänsä ei jättänyt häntä parvekkeella.

Finn menee töihin kahdeksaksi. Hän tulee kotiin kuudelta.

Hän tienaa. Hän pitää kiinni sovitusta ja lajittelee jätteet.

Hän lukee lehteä, ja vastaa, kun häneltä kysyy jotakin.

Ja jos hän pystyy olemaan hiljaa viisi minuuttia, -

kun kerron Vincentille totuuden hänen isästään, -

se riittää minulle.

Eikö meillä ole mitään sanomista? - Olette sanoneet tarpeeksi.

Me olemme vain hoivanneet Vincentiä.

Ei, Jens. - Olemme hoivanneet Vincentiä.

Ei, Jens. Me olemme hoivanneet sinua!

Minuako?

Minua?

Hitto. Katinka tulee.

Hei, kulta. Hyvää uutta vuotta!

Hän on Lennart. - Hei.

Tosi hauska nähdä sinut.

Hyvää uutta vuotta. Heippa. - Onko teillä ollut hauskaa?

Hyvää uutta vuotta. Mahtavaa.

Olen niin kännissä. - Niin. Ajattelin...

Missä Nomi on? Missä herttainen Nomi on? Hei!

Nomi.

Hei. - Hei.

Hyvää uutta vuotta. Onko ollut kiva ilta?

Hei, Nomi! Hyvää uutta vuotta!

Näytät hyvältä.

Kyllä kiitos.

Østkyst!

Tuo on Østkystin biisi! Klassikko!

Hän on niin komea mies.

Hän ei saa tarpeeksi. Siksi hän on tuollainen.

Liian vähän tussua. Liikaa omaa kättä.

Hän on tottunut enempään, mutta saa liian vähän.

Hän saa aivan liian vähän.

Nomi, minulla on nälkä. Onko mitään ruokaa?

Onpa hieno. Komeampi kuin sinun.

Voidaanko syödä kranssikakkua? Tosi hyvää.

Mikä häntä vaivaa? - Tule, kulta.

Tule.

Miksi hän on niin outo? - Täällä tuli vähän sanomista.

Okei. Lähdetkö meidän kanssamme? - Jään vielä hetkeksi.

Heitätkö minut pihalle?

Voidaanko jutella tästä huomenna?

Oletko ihastunut häneen?

Tule tähän. Tule tähän.

Lopeta tuo!

Olet maailman vanhin mies.

Olen sanonut tuhat kertaa. Hän on vanha, valkoinen mies.

Caro, muru. Toivottavasti olet okei. Soita minulle.

Mitä me täällä teemme?

Haluan kysyä sinulta jotain.

No?

Kun viimeksi oltiin tässä kirkossa...

Sinun isäsi hautajaisissa.

Mitä siitä? - Olen vain miettinyt...

Kun isäsi arkkua kannettiin ulos, katselit sen perään.

Sanoit sille jotakin.

Muistatko, mitä sanoit?

"Vihaan sinua."

Miksi sanoit niin?

Koska isä hyppäsi.

Näitkö hänen hyppynsä?

En. Näin vain, miten hän makasi maassa.

Mistä sitten tiedät, että hän hyppäsi?

Koska hän oli minun isäni.

Mikä sinun on?

Sano jotakin, Lotte.

En ole kovin mukava.

Kaikki on yhtä sotkua.

Pahus.

Voi ei!

Minä näin sinut!

Pahus.

Hei.

Minä olen Kristoffer. Minä ammuin sen raketin.

Olen todella pahoillani. Anteeksi.

Tule sisään. On aina mukava saada vieraita.

Niin.

Olet velkaa uuden ensi vuodeksi. - Ilman muuta. Anteeksi.

Jos ostat kuusen, osta sitten muovinen.

Maistuisiko Amaretto? - Kiitos.

En tiedä... Hänen kanssaan on helppoa.

Hän on iloinen. Hän tulee iloiseksi, kun näkee minut.

Hän haluaa minut mukaansa Madridiin.

Jensillä ja minulla ei ole ollut seksiä neljään vuoteen.

Oi.

En voi jättää häntä nyt. Hän pelkää ahdistusta ja stressiä ja kihtiä.

Tuntuu, etten saa henkeä. Koko ajan on jotain.

Mutta rakastan häntä myös. Tai...

Olen rakastanut. Anteeksi.

Se vain merkitsee enemmän kuin voisi kuvitella.

Totta.

Ei ihminen voi olla selibaatissa neljää vuotta. Lähde Madridiin, -

ja pysy siellä, kunnes alat kaivata häntä.

Entä ellen ala kaivata häntä? - Aivan.

Juuri sitä tarkoitan.

Entä Finn? Toimiiko se?

Otetaan samppanjaa.

Tuohan on Jens!

Mitä ihmettä hän tekee?

Olen aina katsellut juhlianne. - Olisit tullut mukaan.

Ei! Ne ovat teidän juhlanne. Minulla on täällä omat juhlat.

Hän, joka asuu tuolla, on herttainen.

Äitini ei tiedä, että minä tiedän. - Mitä? Että isäsi hyppäsi?

Sairasta, miten vähän he tietävät.

Äitini tapailee toista miestä. - Okei. Mitä isäsi siihen sanoo?

Isä ei tiedä. - Hitto.

Kaipaatko isääsi?

En tiedä. Aika kuluu.

Hän ikään kuin katoaa. - Miten?

Toivoisin, että se tapahtuisi hitaammin.

Jotta ikään kuin pääsisin mukaan.

Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

Tule.

Tule!

Hitto.

Kolmetoista, kaksitoista, yksitoista, kymmenen, yhdeksän, -

kahdeksan, seitsemän, kuusi, -

viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi!

Entä nyt?

En tiedä.

Kello pysähtyi!

Pysähtyikö se?

Hyvää uutta vuotta!

Hyvää uutta vuotta!

Vanhat polvet.

Mitä ihmettä?

Mitä? - Nuoret ovat tuolla.

Mitä he tuolla tekevät?

Oi!

Hei. - Hei.

Isä!

Isä?

Hei, äiti.

Missä Finn on?

Mitä olet tehnyt?

En tiedä. - Etkö? Minä tiedän.

Hei, Vincent. - Hei.

Hattu sopii sinulle.

Tuliko Caro kanssasi? - Tuli. Hän on tuolla.

Hei! - Jens. Miltä sinä näytät?

Katso, kenet löysin. - Vuoden hattu.

Sait vuoden hatun, isä. - Niin sain.

Hei. - Hei.

Näytätte iloisilta ja onnellisilta.

Me olemmekin. - Ja aivan jäässä.

Entä me?

Onko kaikki hyvin?

Eletään jälleen vuosi. Vai mitä?

Jes! - Olenko ainoa, jolla on nälkä?

Olisiko mitään syötävää? - Hiton paljon kranssikakkua.

Olutta ja kranssikakkua!

Hyvää uutta vuotta, kulta.

Hyvää uutta vuotta, äiti.

Suomennos: Arja Sundelin Scandinavian Text Service