Original subtitles

TÄMÄ ELOKUVA KERTOO SEKSUAALISTA VÄKIVALTAA KOKENEISTA LAPSISTA.

SE VOI JÄRKYTTÄÄ JOITAKIN KATSOJIA.

14-VUOTIAS ELIZABETH SMART SIEPATTIIN HUONEESTAAN VUONNA 2002.

AINOA TODISTAJA OLI YHDEKSÄNVUOTIAS SISKO MARY KATHERINE.

Jos Elizabeth kuuntelee nyt, Mary Katherine, mitä sanoisit hänelle?

Minulla on ikävä häntä, ja koko perheemme rakastaa häntä.

Miksi joku haluaisi siepata Elizabethin?

Olin yhdeksänvuotias, kun Elizabeth vietiin.

Kaipasin siskoani.

Hän oli paras ystäväni.

ELIZABETHIN SISKO

Haluat varmaan tietää, olenko käsitellyt sen.

Se on asia, jota käsittelen vieläkin.

5. KESÄKUUTA 2002

Sinä iltana Elizabeth ja minä rukoilimme yhdessä -

ja menimme nukkumaan.

Seuraavaksi muistan,

että huoneessani oli mies.

Hän sanoi Elizabethille, että jos tämä huutaisi, hän tappaisi tämän.

Olin kuin halvaantunut.

En voinut uskoa, mitä tapahtuu.

Lopulta sain tarpeeksi rohkeutta kertoa vanhemmilleni, että Elizabeth oli poissa.

Joku mies oli vienyt hänet.

Jokaisen vanhemman pahin painajainen.

14-vuotias tyttö Utahista vietiin huoneestaan, kun muu perhe nukkui.

Miten näin voi käydä omassa huoneessa -

ja varakkaalla seudulla?

Missä ihmeessä Elizabeth Smart on?

Tapaus sai koko kansan huomion.

Viranomaiset aloittivat maanlaajuisen jahdin.

Siinä oli kaikki Hollywood-elementit.

Outo ja hämmentävä uusi käänne.

Poliisi keskittyy edelleen Elizabethin perheenjäseniin.

Viranomaiset eivät usko, että puhumme totta.

Emme aio jättää tätä juttua pelkästään viranomaisille.

Joku tietää varmasti jotain.

Minulla oli pakahduttava tunne siitä, että Elizabeth oli yhä elossa.

Minun piti löytää tyttäreni.

Kun päättäisin lähteä pakoon, halusin varmistaa, että se onnistuisi.

Tekisin mitä tahansa -

paetakseni.

Isänä haluaa suojella omaa lastaan -

ja estää vaaratilanteet.

Niin ei käynyt. En pystynyt estämään vaaratilannetta.

Se vain toistuu mielessäni yhä uudelleen ja uudelleen.

Muistan tarkalleen, että kello oli 3.58.

Mary Katherine tuli huoneeseen ja sanoi, että joku oli vienyt Elizabethin.

Luulin sitä painajaiseksi.

ELIZABETHIN ISÄ

Elizabeth vain piileskelee jossain.

Mutta kun kuljimme huoneesta toiseen, ahdistus alkoi kasvaa.

Näin keittiössä leikatun ikkunaverkon.

Ja ikkuna oli ihan auki.

Vaimoni huusi: "Soita hätäkeskukseen!"

Varhain aamulla 5. kesäkuuta -

hakulaitteeni hälytti.

Nuori nainen oli siepattu...

POLIISIPÄÄLLIKKÖ

…Federal Heightsissa.

Se, että lapsi viedään omasta huoneestaan,

on erittäin harvinaista.

Halusin päästä nopeasti paikalle.

Menin tapahtumapaikalle. Päällikkö kertoi tilanteesta.

Elizabeth Smart oli 14-vuotias tyttö,

joka harrasti musiikkia ja oli mukana seurakuntatoiminnassa.

Perheen mukaan hänet oli viety omasta huoneestaan keskellä yötä.

Ikkuna oli auki.

Verkko oli viilletty auki.

Joku oli asettanut tuolin seinää vasten.

Ensivaikutelmani oli, ettei tämä juttu veisi kauan.

Saisimme vastauksia 48 tunnin sisällä.

Olin väärässä.

Noin kahden aikaan tänä aamuna henkilö siepattiin -

kotoaan Federal Heightsin alueella.

Kauhu levisi uutisen myötä.

Salt Lake City, Nicea DeGering, yhdentoista uutiset.

Muistan ensimmäisen uutiseni. "Pieni tyttö katosi Federal Heightsissa."

TOIMITTAJA

"Hänet vietiin huoneestaan keskellä yötä."

Muistan järkyttyneeni sanoista, kun ne tulivat suustani.

Federal Heights on yksi Salt Lake Cityn ylellisimmistä alueista.

Talot ovat upeita.

Mormonikirkko on kietoutunut yhteisöön.

Ei uskoisi, että täällä on rikollisuutta.

Muistan miettineeni: "Onko tämä oikea sieppaus?"

Sain puhelun. Veljeni Ed sanoi: "Tule, tarvitsen apuasi."

Muistan astuneeni etuovesta.

Ed tuli hakemaan minut.

Hän näytti lihamyllyyn joutuneelta.

Elizabeth, jos olet siellä jossain,

teemme kaikkemme, jotta voimme auttaa sinua.

Rakastamme sinua.

Sinun pitää palata turvallisesti kotiin.

Elizabethin äiti Lois -

oli eteisessä perheen ja ystävien ympäröimänä.

Kuulin vain sen vertahyytävän -

vaikerruksen ja itkun.

"Missä tyttäreni on?"

KAHDEKSAN TUNTIA SIEPPAUKSESTA

Perustimme jo heti alussa puhelinhuoneen vihjeitä varten.

Saimme yleisöltä noin 40 000 vihjettä.

Kokosimme tiimin, jossa oli satoja tutkijoita.

Vaikka tätä possua yrittäisi kuinka tuunata,

en näytä yhtään paremmalta.

Menimme kouluun ja halusimme jututtaa Elizabethin ystäviä.

Tutkimuksissa ei ilmennyt poikaystävää, hämäriä yhteyksiä eikä huumeita.

Elizabeth Smart oli hyvin tyypillinen 14-vuotias mormonityttö.

Hän eli tavallista elämää mukavalla alueella.

Kaikki paikalliset tiesivät Elizabethin.

Puoli viiteen mennessä koko lähialue oli liikkeellä.

Osaako joku teistä elvyttää tai kiivetä kallioilla?

Yhteisömme on vahva,

joten kaikki halusivat keskeyttää omat työnsä ja lähteä etsimään.

Miksi lähdit tähän?

Rakastan Ediä ja Loisia. He ovat ihana perhe.

Komea mieheni.

LOIS SMARTIN ÄÄNI

Kotimme on kukkuloiden suojissa.

Pelkkää onnea ja iloa.

Olimme asuneet siellä perheen kanssa noin kahdeksan vuotta.

Meillä oli kuusi lasta. Neljä poikaa ja kaksi tyttöä.

Hei, äiti.

Hei, Elizabeth.

Elisabeth oli ensimmäinen tytär.

Hän oli hyvin kilpailuhenkinen. Etenkin veljiensä kanssa.

Mitä tulee hänen sisäiseen vahvuuteensa, hän oli todella vahva sisältä.

PÄIVÄ 2

Viranomaiset käynnistivät tänään maanlaajuisen jahdin.

Tänä aamuna jatketaan -

Utahista kotoisin olevan Elizabeth Smartin etsintää.

Viaton tyttö vietiin turvallisimpana pidetystä paikasta.

Salt Lake Cityn poliisi ilmoitti löytöpalkkiosta.

250 000 dollaria Elisabethin turvallisesta paluusta.

Median reagointitapa oli uskomaton.

CBS News, Salt Lake City.

Fox News. -NBC.

Poliisilaitoksella oli kovat paineet -

yrittää ratkaista tapaus hyvin nopeasti.

Todisteita oli vain vähän.

Mutta sieppaukselle oli todistaja.

Elizabethin yhdeksänvuotias sisko Mary Katherine.

Yhdeksänvuotiaana en ymmärtänyt täysin, mistä oli kyse.

Vain sen, että siskoni oli poissa, ja olin peloissani.

Yritimme tehdä kaiken yhdessä.

Halusin olla samanlainen kuin hän.

Riitelimme lähinnä siitä, miten sotkuinen olin.

Aina kun sain tilaisuuden olla hänen kanssaan, olin paikalla.

Mary Katherine olisi hyvin todennäköisesti ratkaisu Elizabethin löytämiseksi.

Kaikille, joilla on traumaattinen muisto, jää tiettyjä muistijälkiä.

Halusimme haastatella häntä valvotussa ja turvallisessa ympäristössä.

Se mies sanoi: "Ole hiljaa."

"Jos huudat, ammun sinut. Jos et, en satuta sinua."

Kuulostiko hänen äänensä tutulta?

Joo.

Osaatko kertoa, missä olet kuullut sen aiemmin?

En muista.

Mary Katherine oli kertonut, että ääni oli vaikuttanut tutulta.

Hän ei osannut sanoa, kenen ääni se oli, mutta se oli tuttu.

Smartin perheestä syntyi ensivaikutelma,

että he olivat onnellinen, tavallinen perhe.

Mutta tilastojen mukaan hyvin usein -

rikoksentekijä on näissä tapauksissa vanhempi tai perheenjäsen.

Aloimme tarkkailla heitä.

Pyysimme suvun jäseniä kuulusteltavaksi.

Kyselimme kaikenlaista.

Muutama kohta jäi mietityttämään.

Minulle kerrottiin, että hälytin oli ollut vahingossa pois päältä.

Sitten se ikkuna.

Kun katsoin sitä ensimmäisenä aamuna, ulkoseinässä ei ollut hankausjälkiä.

Jos vaikka nousee tuolille, siitä jää jälki.

En nähnyt yhtään jälkeä.

Ensiarvioni mukaan se ei ehkä ollut sisääntulokohta.

Ehkä se oli lavastettu.

Joku oli viiltänyt verkon jälkikäteen, mutta ei ollut kulkenut ikkunasta.

Tutkimme koko talon.

Etsimme viitteitä Elisabethin vahingoittamisesta.

Voisiko ruumis olla talossa?

Meillä oli todella hyvä verikoira.

Sen nimi oli JJ. Luotimme siihen täysin.

Se sai Elizabethista hajujäljen.

Se eteni maastoon ja edelleen metsään.

Se seurasi polkua -

ja päätyi kadulle, joka on umpikuja.

Se kadotti hajujäljen.

Siinä vaiheessa oletin,

että Elizabeth oli luultavasti viety autolla.

Tekijä saattaa olla uhrin lähipiiristä.

Poliisi vahvisti takavarikoineensa 12 tietokonetta perheeltä.

Pommitimme poliisia.

Onko tekijä perheestä? Tarkastelemmeko perhettä?

Haluan kiittää teitä kaikkia avustanne. En voi kiittää tarpeeksi.

Tiedän, että kaikilta vaaditaan ponnisteluja, jotta hän löytyy.

Minusta on hyvin vaikea ajatella, että joku vain vei hänet.

Tekisin mitä vain, jotta saisin hänet taas syliini.

Ed ja Lois Smart. Alussa heidän surunsa välittyi täysin.

Sitten se muuttui.

Ihmiset katsoivat Ediä televisiosta, kun hän puhui.

He kommentoivat, ettei kyyneleitä näy, vaikka hän itkee.

Tuli mieleen, että onko hän kertonut ihan kaiken.

Voisiko hän olla osallinen?

Tarinassa oli jotain outoa.

Toimittajana esitetään hyviä kysymyksiä, mutta kysymyksiä on vielä enemmän.

Se ei kuulosta todelta.

Tekijä näytti tienneen pohjapiirustuksen ja sen, mistä tyttö löytyy.

Elisabethin isälle on tehty valheenpaljastustesti.

Joskus lapset joutuvat omien vanhempiensa uhreiksi.

Tapahtuneesta oli eri teorioita.

Yhden mukaan Ed oli tappanut hänet ja hävittänyt ruumiin.

Vaimoni Lois soitti minulle. Menin sinne -

ja…

Näin kyyneleen.

Hän sanoi:

"Poliisi ei usko, että puhut totta. Sinä salaat jotain."

Olin niin järkyttynyt, että aloin täristä.

En pystynyt lopettamaan sitä.

Minulla ei ollut mitään tekemistä tämän kanssa.

Isäni sanoi: "Jos et rauhoitu, vien sinut hoitolaitokseen."

Hän vei minut sairaalaan -

ja edelleen psykiatriselle osastolle. Itkin koko yön.

Tyttären katoaminen on hirvittävä kokemus.

Tykkäsitkö siitä, Elizabeth?

Ja kun onkin mahdollinen epäilty…

Olin aivan sanaton.

Poliisi etsii yhä 14-vuotiasta Elizabeth Smartia,

ja tutkinta keskittyy yhä tämän perheenjäseniin.

Tutkikaa kaikki. Mitä tahansa. Tehkää se.

Newsweek-lehden mukaan Elizabethin isä Ed Smart -

läpäisi valheenpaljastustestin,

mutta Tom-veljen testitulos ei ollut yksiselitteinen.

Minulla oli kolme veljeä.

Tomilla oli tapana järjestää hankaluuksia.

Hän joutui aina vaikeuksiin.

Hän soittaa harppua kuin enkeli ja hän ratsastaa kuin cowboy.

Hän on uskomaton.

Onko epäonnistunut valheenpaljastustesti epäilyttävä?

Kyllä, ehdottomasti.

Ehkä joku veljistä ei pidä toisesta veljestä.

Älkää käsittäkö väärin. -Rakastamme toisiamme.

Enemmän kuin ketkään muut veljekset.

Pari kameramiestä kysyi: "Dave, onko Tom kunnossa?

Jotain tapahtuu. Hän on todella hermostunut."

Meidän pitää mennä. -Selvä.

Kiitos. -Kiitos teille. Onnea matkaan.

Vein Tomin sivummalle ja sanoin: "Hei, Tom.

Monet tiedotusvälineet ihmettelevät, salaatko jotain."

Uskon, että se henkilö -

ei ole paha ihminen ja…

Perheellämme on jo jonkin aikaa ollut vahva tunne,

ja meitä on lohduttanut se,

että hän on vain joku, joka tykkää Elisabethista.

Meillä kaikilla on ongelmia. Jos on…

Kaikki, joilta on viety…

Meidät on revitty palasiksi,

ja ymmärrämme, että kaikilla on ongelmia.

Tämä on hieno tarina monella tapaa,

koska kyse on ennen kaikkea kauniista pienestä enkelitytöstä.

Kaikilla on ongelmia.

Kaikki haastattelun nähneet pitivät Tom Smartia sekopäänä.

Ehkä hän teki sen.

Tulimme siitä haastattelusta.

Vaimoni sanoi minulle: "Sinä tuhosit koko perheen."

Yksi sukutekijä äitini, isäni ja meidän muiden välillä -

on monomaaninen käytös.

Se tarkoittaa käytännössä pakkomielteistä käytöstä.

Sieppauksen kaltaisessa tilanteessa -

ei voi tehdä juuri muuta -

kun tutkia kaikki kivet, lähiseudut ja ihmiset.

Kun sitä jatkaa neljäkin päivää nukkumatta,

seurauksena on väkisinkin romahdus.

Testin aikaan etsintä oli kestänyt viisi ja puoli päivää.

Kuulin ääniä.

Elizabethin löytäminen oli silti ainoa tärkeä asia.

Emme odottaneet, että vapautuisimme epäilyistä.

Mitä väliä? Tiesimme, ettemme olleet osallisia.

Tällaisissa tapauksissa on tapana tarkastella perhettä.

Se on heille todella kova paikka.

Mutta heidän alibinsa vahvistettiin,

ja takavarikoiduista tietokoneista ja sähköposteista -

ei löytynyt mitään epäilyttävää.

Oli suorastaan mykistyttävää,

mietin kauan poliisilla kesti vapauttaa perhe epäilyistä.

Ja kun sormi kääntyi osoittamaan meitä,

etsinnöissä auttavien määrä romahti.

Numerot vain sukelsivat.

En usko, että toimittajat ymmärsivät juttujensa vaikutuksen.

Mutta me vain jatkoimme.

Ei saanut luovuttaa.

Saimme puhelun.

Jäänteitä oli löydetty -

Ison Suolajärven rannalta Interstate 80:n varrelta.

Kyseessä oli naisuhri.

Soitin Edille ja Loisille ja sanoin: "Emme tiedä, mutta se voi olla Elizabeth."

Tytön ruumis oli palanut tunnistamattomaksi.

Häntä oli mahdoton tunnistaa.

Yritin suojella itseäni raa'alta tunteelta,

kunnes henkilöllisyys vahvistettaisiin.

Saimme selville, ettei ruumis ollut Elizabethin.

Kyseessä oli toinen uhri.

Tunsin helpotusta,

mutta mielessä vain pyöri jatkuvasti: "Missä hän on? Mitä hänelle tapahtuu?"

Olin tekemisissä Edin ja Loisin kanssa joka päivä. He olivat vahvoja.

Olemme omassa perheessäni kokeneet menetyksen ja tragedian,

joten minulla on jonkinlainen käsitys siitä, miltä Edistä ja Loisista tuntui.

Heidän kärsimyksensä sattui.

Jos kuulet meidät, rakastamme sinua, Elizabeth.

Emme ole unohtaneet, ja sinua odotetaan. Emme lopeta ennen kuin olet kotona.

Tietämättömyys on pahinta.

Mitä hän käy läpi? Miten hän selviää?

Mitä itse voisi tehdä, jotta tämä ratkeaa?

PÄIVÄ 9

Avainhenkilö on 9-vuotias sisko. Aika ratkaisee. Kello tikittää.

Aivan.

Poliisit eivät halunneet minun puhuvan kenellekään,

koska se olisi voinut vaikuttaa muistiini.

Olin omalla yksinäisellä saarellani, jos niin voi sanoa.

Halusin tietää -

ja yritin hiipiä ja kuulla pieniä palasia tapahtuneesta, mutta…

Minut suljettiin ulkopuolelle.

Yritin muistaa, kuka oli vienyt Elizabethin.

Tiesin kuulleeni sen äänen.

En vain muistanut, missä olin kuullut sen.

Halusin auttaa kaikin mahdollisin keinoin.

Minua haastateltiin useita kertoja.

Minua yritettiin jopa hypnotisoida.

Kaikki painostivat minua.

En saisi puhua kenellekään. Silti piti muistaa kaikki.

Siinä oli paljon yhdeksänvuotiaalle.

Mary Katherine oli pahassa paikassa.

Hän oli kauhuissaan.

Mutta hän oli varma, että ääni oli tuttu.

Pyysimme perhettä laatimaan listan kaikista heillä äskettäin käyneistä.

Onko kodissanne käynyt paljon ihmisiä?

Meillä on käynyt joitakin urakoitsijoita.

Listasta paljastui ihmisiä, jotka vaativat lisää tarkastelua.

Kuten Richard Ricci.

Richard Ricci oli urakoitsija.

Hän oli ollut töissä Smartien kotona. Kävi ilmi,

että hänellä ja Ed Smartilla oli ollut jotain riitaa palkoista.

Saimme etsintäluvan Richard Riccin kotiin.

Sieltä löytyi Lois Smartille kuuluneita koruja.

Niinpä hänet tuotiin kuulusteltavaksi.

Milloin viimeksi kävit siinä talossa?

Huhtikuussa.

Kerro, mitä tiedät sieppauksesta.

En mitään. -Ja paskat.

Et ole voinut asua tässä laaksossa kahta ja puolta viikkoa -

tietämättä mitään sieppauksesta.

En pelaa mitään. En pyydä sanomaan, miksi teit sen.

Kerro, mitä tiedät siitä.

Kuulin, että joku murtautui Smartien kotiin.

Selvä. -Ja vei Elizabethin.

Selvä. -Ja nyt olen ykkösepäilty.

Olimme olleet viikkoja ilman vastauksia. Voisiko hän tietää, missä Elizabeth on?

Mies, jolla on pitkä rikoshistoria,

nousee epäilyttävistä ihmistä koostuvan listan kärkeen.

Richard Ricci oli väkivaltainen.

Hän oli ampunut yhden poliisiystäväni apteekkiryöstön yhteydessä.

SALT LAKEN MIESTÄ SYYTETÄÄN AMPUMISESTA

En voinut edes aavistaa, että Richard olisi rikollinen.

Hän oli tullut kirkon työvoimakeskuksen suosituksesta.

Olin järkyttynyt.

Tämä vuoden 1990 Jeep Cherokee,

jonka Ed Smart antoi Richard Riccille työkäyttöön,

on yhä olennainen todiste.

Autoon oli tullut reilusti kilometrejä -

Elizabeth Smartin sieppauksen aikoihin.

Useita satoja kilometrejä.

Hän oli ajanut pitkän matkan sieppausyönä -

tai sitä seuraavana päivänä.

Hänellä ei ollut järkevää selitystä tälle kilometrimäärälle.

Kuljettiko Richard Elizabethin sillä autolla jonnekin,

ja veikö hän tämän paikkaan, josta tämä ei päässyt pois?

Saimme tiedon, että joku oli nähnyt hänen ottavan kaivutyökaluja autostaan.

Oliko hän piilottanut ruumiin hautaamalla sen?

Jos hän olisi herännyt, mitä olisit tehnyt?

En aio istua tässä ja kertoa sitä sulle.

Poliisi oli lähes täysin varma siitä, että tekijä oli tässä.

Palaset loksahtivat yhteen. Siinä oli järkeä.

Mutta ainoa silminnäkijä sanoi, ettei se ollut hän.

Minun ei annettu katsoa uutisia.

Eräänä päivänä näin kuitenkin uutisen mahdollisista epäillyistä.

Siinä näytettiin Richard Riccin kuva.

Poliisi kutsuu mahdollisen epäillyn…

Hän oli tehnyt paljon töitä ympäri taloa.

Hän oli aina ollut mukava.

Tiesin vain, ettei Richard Ricci ollut huoneessani sinä yönä.

Richard Ricci ei ollut se mies, joka vei siskoni kesäkuussa 2002.

Mary Katherine oli täysin varma siitä, ettei sieppaaja ollut Richard Ricci.

Mutta lainvalvontaviranomaiset pitivät Ricciä pääepäiltynä.

Mary Katherine oli unessa. Hän oli tokkurainen.

Hänen kerrottiin pitäneen silmänsä kiinni sieppauksen aikana.

Ehkä hän ei nähnyt, että sieppaaja oli Ricci.

Pyysin Richardia koko sydämeni pohjasta -

esittämään alibin tai kertomaan, missä Elizabeth on.

Minä…

Perheemme on käynyt läpi helvetin,

ja haluaisin viedä tämän päätökseen.

24. HEINÄKUUTA

Kun he kertoivat Richard Riccistä, näytti siltä, että edistystä tapahtuu.

Se kaikki räjähti käsiin 24. heinäkuuta.

Joku yritti murtautua Liz Smartin tädin ja sedän kotiin.

Ikkunaverkko oli viilletty auki Elisabethin 18-vuotiaan serkun huoneesta.

Etsivät ovat siitä lähtien yrittäneet selvittää, kuka sen teki ja miksi.

Kun menin paikalle, huomasin muun muassa sen,

että ikkunan luona oli kaksi tuolia.

Samalla tavalla kuin Elisabethin tapauksessa.

Tämä oli pyöristyttävä sattuma.

Kuinka moni yrittää murtautua taloon ja viedä sieltä ihmisen?

Mikä yhteys tähän liittyy? Miksi meidän perheemme?

Se olisi voinut olla sama tekijä, joka toimii samalla tavalla.

Tai joku, joka tiesi tapahtumapaikan ja Elisabethin kotona olleen tuolin.

Ehkä hän halusi vain pilailla tai tehdä julman matkimistempun.

Me emme nähneet sitä niin.

Elizabethin taloa vasten tuettua tuolia ei ollut koskaan näytetty yleisölle.

Siksi tämä ei voinut olla mikään pelleilytemppu.

Richard Ricci oli vankilassa, kun tämä tapahtui.

Ja Mary Katherine sanoi, ettei sieppaaja ollut Richard Ricci.

Sen pohjalta aloin miettiä,

etten ole varma, että meillä on oikea henkilö.

Richard Ricci oli todella hämmentävä persoona.

Hänellä oli monta tilaisuutta todistaa syyttömyytensä, mutta hän ei tehnyt sitä.

Hän ei kertonut, miten hän käytti ne kilometrit.

Meillä ei ollut suoria todisteita hänen syyllisyydestään.

Yritimme vain epätoivoisesti löytää Elizabethin.

Pyysimme hänet ja asianajajan paikalle ja sanoimme:

"Jos kerrot, missä olit ja mitä teit Jeepillä,

ja jos se on jotain muuta kuin murha tai sieppaus,

lupaamme sinulle syytesuojan."

Haluatko, että keksin jotain paskaa? -En halua, että keksit mitään.

Usko sitten minua.

Liian moni juttu ei vain täsmää.

Selvitä sitten, kuka vittu sen teki.

Tarjosimme hänelle syytesuojaa,

ja hän lupasi harkita sitä asianajajansa kanssa.

Silloin minulle soitettiin, että Richard oli juuri viety sairaalaan.

"Hän sai kohtauksen sellissään eikä tilanne näytä hyvältä."

Poliisin mukaan Elizabeth Smartin tapauksen pääepäilty on kuollut.

Hän sai joko aivohalvauksen tai aneurysman vankilassa.

Mitä salaisuuksia hän vie mukanaan?

Minua kuvotti.

Todennäköisin epäiltymme kuoli. Kaikki, mitä hän tiesi, katosi hänen mukanaan.

Se jätti meidät umpikujaan, mikä oli todella vaikea tilanne.

Lainvalvojana on tapana pystyttää henkinen muuri.

Se muuri alkoi murentua minun kohdallani.

Elizabethin tapaus alkoi painaa henkisesti hyvin vahvasti.

Cory soitti, että Richardilla oli ollut aneurysma.

Se oli järkytys.

Jos hän oli tehnyt Elizabethille jotain, emme ehkä koskaan saisi tietää.

Sanoin aina Edille ja Loisille: "Älkää luovuttako."

Mutta mielessäni…

Minusta oli hyvin epätodennäköistä,

että tämä tapaus saisi onnellisen päätöksen.

Olimme häviämässä taistelun.

Silti minulla oli vahva tunne siitä, että Elizabeth oli yhä elossa.

Muistan, kun tulin kirkosta eräänä sunnuntaina.

Lois ja minä istuimme alas lukemaan kirjeitä.

Sitten nukahdimme.

Näin unta, että Elizabeth käveli takaisin elämäämme.

Voi luoja.

Tämä on nyt ohi.

Hän on täällä ja hän on kunnossa.

Sisäinen tunne oli niin euforinen, että olin aivan häkeltynyt.

Jos olisin voinut pyytää mitä tahansa,

olisin pyytänyt Elisabethia tulemaan kotiin.

Kun ajattelin hänen olevan jossain -

ja käyvän läpi mitä tahansa helvettiä,

mietin sisimmässäni, ettemme voineet luovuttaa.

Salt Lake vaikuttaa hyvin mormonimaiselta,

mutta siellä on olemassa myös mormonikulttuurin vastakulttuuri.

Siihen aikaan järjestettiin paljon underground-tanssibileitä.

Vuoden 2002 paikkeilla -

joka toinen viikonloppu oli kotibileet jonkun luona.

Alkoholia oli tietysti tarjolla. Paljon ruohoa, sieniteetä.

LSD:tä käytettiin melko paljon.

Se oli melko tyypillinen ilta.

Sitten nämä kolme ihmistä tulivat sisään.

Mies ja kaksi naista pukeutuneena kokovalkoisiin asuihin.

Naisilla oli kasvohuivit, joten vain heidän silmänsä näkyivät.

Nuoremmalla naisella oli siniharmaat silmät.

Kun siskoni siepattiin, minua pelotti mennä nukkumaan.

Isän piti aina tulla peittelemään minut.

Kun odotin häntä, katselin kirjoja -

tai yritin miettiä, kuka olisi voinut viedä Elizabethin.

Yhtenä iltana neljä kuukautta sen jälkeen, kun Elizabeth oli viety,

selailin Guinnessin ennätystenkirjaa.

Ja jostain syystä…

sillä hetkellä…

nimi tuli mieleeni.

Tiesin heti,

että hän oli huoneessani kesäkuussa 2002.

Hän sieppasi Elizabethin.

Pitkät kaavut eivät olleet epätavallinen näky.

Se oli itseilmaisun aikaa.

"Tule sisään. Mitä teet?"

"Kerro tarinasi. Maistuuko juoma?"

Se mies sanoi: "Minä voin juoda, mutta naiset eivät."

Hänestä huokui auktoriteetti ja hän piti itseään vaikutusvaltaisena.

Käännyin oikealla olevan nuoremman naisen puoleen.

"Mitä sinä teet? Tuo mies…

Tämä herrasmies, jonka kanssa tulitte, vaikuttaa vähän hallitsevalta."

Vanhempi nainen sanoi jotain tämäntyyppistä.

"Et saa puhua tälle naiselle."

Hän oli aika tyly, joten päätin siirtyä sivummalle.

"Voi luoja, annetaan heidän vain…"

Pidin heitä omituisina.

SYYSKUU

5. KESÄKUUTA

PÄIVÄ 1

Voidaanko aloittaa?

Voidaan.

Kesällä 2002 olin 14-vuotias.

En malttanut odottaa, että saisin jättää yläkoulun taakse.

Jälkeenpäin ajateltuna oli paljon onnellisia…

Onnellisia muistoja ja tunteita.

Siitä yöstä muistan miehen äänen.

"Veitsi on kaulallasi. Älä inahdakaan.

Nouse ylös ja tule mukaani."

Olin kauhuissani.

Aikoiko hän satuttaa minua vai tappaa minut?

Toivoin vanhempani heräävän, mutta kukaan ei tullut.

Hän johdatti minut takapihan läpi.

Menimme polkua pitkin.

Muistan miettineeni: "Minne hän vie minut?"

Olin niin huolissani, että menetin tilaisuuteni paeta.

Kysyin, aikooko hän raiskata ja tappaa minut.

Mietin, mitä muutakaan hän voisi tehdä.

Toivoin, että hän tekisi sen mahdollisimman lähellä kotiani,

jotta vanhempani löytäisivät minut.

Hänellä oli kammottava hymy.

Hän vain katsoi minua ja sanoi: "En aio raiskata ja tappaa sinua vielä."

Saavuimme paikkaan, jossa oli paljon puita.

Siellä oli nainen, joka astui ulos teltasta.

Se mies huusi Hephzibah-nimeä.

Tämä nainen tuli luokseni ja halasi minua.

Hän näytti ihan erilaiselta kuin muut.

Hänellä oli pitkä tunika ja päähine.

Hän riisui kenkäni -

ja hän pesi liat pois jaloistani.

Sitten hän yritti riisua pyjamani.

Muistan, kun pidin napeista kiinni.

Hän sanoi: "Jos et anna tehdä tätä, pyydän miehen tänne.

Hän repii nuo vaatteet pois."

Hän antoi minulle samanlaisen kaavun.

Hän otti pyjamani ja alusvaatteet -

nousi ylös ja käveli ulos teltasta.

Muistan tunteneeni -

ikään kuin tuomioni lähestyisi.

Aloin itkeä.

Minua pelotti.

Se mies sanoi tarkalleen näin.

Hän sanoi: "Täten sinetöin sinut vaimokseni -

Jumalan edessä ja hänen enkeliensä todistamana."

Silloin huusin: "Ei!"

Hän katsoi minua ja sanoi:

"Jos huudat noin vielä uudelleen, tapan sinut.

Jos se auttaa sinua olemaan huutamatta, voin teipata suusi kiinni."

Yritin selittää hänelle, ettei tämä ollut oikein.

Hän ei voinut siepata ja naida minua.

Se ei ollut laillista. Olin 14-vuotias.

Hän vastasi kaikkeen samalla tavalla.

"Meidän on nyt täydellistettävä liittomme."

Mietin, että jos voisin pidätellä häntä tarpeeksi kauan,

joku pelastaisi minut.

Mutta hän työnsi minut maahan.

Olin elänyt kovin viatonta elämää.

Luulin, jos pyörähtäisin vatsalleni,

hän ei voisi raiskata minua.

Sillä ei ollut väliä, mitä tein.

Lopulta hän raiskasi minut.

Muistan, että minuun sattui kovasti. Anelin häntä lopettamaan.

Kun hän lopetti,

hän nousi ylös ja hymyili. Se ei ollut hänelle mikään iso juttu.

Ja hän käveli ulos teltasta.

Minä vain makasin yhä maassa.

Ja minä…

Muistan vain sen, että minuun sattui todella paljon fyysisesti.

Katsoin alas ja näin, kun veri valui reisiä pitkin.

Sitten olin kai nukahtanut.

Seuraavaksi muistan, että tunsin jotain nilkoissani.

Muistan anelleeni, ettei hän kahlitsisi minua.

En lähtisi pakoon.

Hän sanoi: "Tiedän, ettet aio paeta,

mutta tällä tavalla ei tule houkutusta."

Minut siepannut mies… Hän näytti Rasputinilta.

Hän sanoi, että hänen nimensä oli Immanuel David Isaiah.

Ja naisen nimi oli Hephzibah Eladah Isaiah.

Hänellä oli omat pyhät kirjoituksensa.

IMMANUEL DAVID ISAIAHIN KIRJA

Jumala oli käskenyt heitä sieppaamaan seitsemän nuorta tyttöä.

Olin ensimmäinen seitsemästä.

Hän sanoi, että siskostani saattaisi tulla yksi hänen vaimoistaan.

Tai Olivia-serkustani.

Olin aivan kauhuissani.

Mietin, oliko perheeni jo hereillä.

Tiesivätkö he, että olen poissa?

Olivatko muut luokkalaiset pääsemässä yläkoulusta?

Minut kasvatettiin hyvin uskonnollisessa kodissa.

En tiedä, kuinka monta kertaa opetettiin, ettei seksiä saa olla ennen avioliittoa.

Kukaan ei ollut jutellut minun kanssani siitä, mitä eroa oli -

vapaaehtoisella seksillä ja läheisyydellä raiskaukseen verrattuna.

Tunsin suurta häpeää.

Tunsin olevani likainen.

Mietin, että jos perheeni kuulee, mitä oli tapahtunut,

ottavatko he minut takaisin.

Ehkä olisi parempi, jos kukaan ei löydä minua.

Maanlaajuinen ajojahti käynnistyi.

Tuhannet vapaaehtoiset etsivät nuorta tyttöä.

Debbie Norris on…

Immanuel toi mukanaan lehtiartikkeleita ja kadonnut-julisteita.

Muistan hänen sanoneen:

"Koko Salt Lake etsii sinua.

Jokaisessa ikkunassa on kuva sinun kasvoistasi.

Mutta he eivät löydä sinua koskaan, koska sinä olet minun."

Yhtenä päivänä kuulin yhtäkkiä nimeni hyvin vaimeasti.

Elizabeth!

Ääni oli vaimea, mutta kuulin sen silti.

Immanuel vei minut telttaan ja veti veitsen esiin.

"Jos joku tulee tähän leiriin,

tapan hänet tällä veitsellä. Ja se on sinun syytäsi."

Kuulin nimeni vain muutaman kerran.

Sitten se katosi. En kuullut sitä enää.

Ei ollut harvinaista herätä siihen, että hän raiskasi minut.

En ollut pitänyt ketään poikaa edes kädestä.

Nyt minut raiskattiin joka päivä, monta kertaa päivässä.

Sen jälkeen hän rukoili noin kolme varttia.

Hän vetosi Jumalaan oikeuttaakseen tekonsa.

Mutta yli kaiken hän rakasti valtaa. Hän nautti hallinnan tunteesta.

Hän nöyryytti minua joka päivä.

Ja se Hephzibah-nainen rohkaisi häntä.

Kun hän vei minut alas lähteelle, mistä haimme vettä,

hän piti vaijerista kiinni ja kävelytti minua kuin koiraa.

Minut pakotettiin juomaan monta olutta peräkkäin, kunnes oksensin.

Hän vain jätti minut, kun makasin omassa oksennuksessani.

Hän uhkaili minua usein.

Jos en tekisi, mitä hän halusi minun tekevän,

minut tapettaisiin.

Jos hän ei tappaisi minua, hän tappaisi perheeni.

Mietin aina, mitä perheeni teki.

Voin helposti kuvitella äitini, kun hän ajelee lähiseudulla -

kullanvärisellä autollaan ja etsii minua.

Huomenta, Edward.

Kun ajattelin isääni, hänellä oli aina pieni…

En tiedä, pieni kipinä hänen silmissään. Siksi tunsin olevani vähän erityisempi.

Yritin muistaa kaiken mahdollisen.

Yritin ikuistaa heidän muistonsa mielessäni.

Tajusin, että minulla oli jotain, jonka vuoksi kannatti selviytyä.

5. KESÄKUUTA

12. LOKAKUUTA

NELJÄ KUUKAUTTA SIEPPAUKSESTA

Lois ja minä olimme olleet illan poissa.

Kun tulimme kotiin,

Mary Katherine sanoi: "Luulen tietäväni, kuka se on."

Hän sanoi: "Se oli Immanuel."

Kysyin: "Immanuelko?"

Ed soitti minulle.

"Et usko tätä. Mary Katherine tietää sieppaajan."

Immanuel.

Kysyin: "Kuka on Immanuel?"

Sanoit tavanneesi hänet kadulla. Muistatko, mikä katu se oli?

Se oli keskustassa. Siellä on paljon kodittomia.

Edellisenä vuonna Lois oli vienyt lapset keskustaan.

He olivat nähneet yhden kodittoman,

joka oli levittänyt pyhää sanaa.

Milloin näit hänet seuraavan kerran?

Kai silloin kun hän tuli meille.

Lois oli sanonut: "Jos tarvitset töitä, tässä on mieheni kortti."

Tämä henkilö auttoi minua talon töissä.

Ajattelin, että tämä oli se ahaa-hetki.

Se oli aika iloinen hetki. Nyt meillä oli jotain.

Oliko Immanuel se mies, joka oli huoneessasi?

En ole ihan varma. Saattoi olla.

Et ole ihan varma, mutta saattoi olla.

Mary Katherinea haastateltiin.

Hänen muistikuvaansa siitä, että Immanuel olisi sieppaaja,

ei täysin uskottu tutkijoiden keskuudessa.

Se perustui äänitunnistukseen, joka on todiste,

mutta sitä ei pidetä hyvänä todisteena.

Immanuel oli ollut perheen kanssa -

vain muutamia tunteja monta kuukautta aiemmin.

Siksi pohdittiin, ettei tyttö ehkä muistanut tarkkaan.

Emme ole varmoja, kenet hän näki,

tai tietääkö hänkään, kenet hän näki.

Isä sai tästä uuden idean -

tai jymyuutisen, mitä se ei oikeasti ole.

Taivaan tähden, mitä muuta vielä tarvitaan?

On olemassa lapsi, joka istuu tässä huoneessa -

ja seuraa vierestä, kun hänen siskonsa viedään.

Sitten hän sanoo: "Minusta se on tämä mies."

En ollut vakuuttunut.

Immanuel ei ollut yhdessäkään tutkittavien ihmisten listassa.

Hän oli Smartien luona vain kolme tuntia eikä edes tullut hakemaan palkkaansa.

Aloimme silti seurata tätä vihjettä.

Mitä tahansa, joka johtaisi Elizabethin luo.

Poliisi pyysi paikalle luonnostelijan.

Juttelimme siitä, miltä se mies oli näyttänyt.

Hän luonnosteli samalla kun juttelimme.

Olin todella toiveikas, että sen kuvan ansiosta -

löytäisimme Immanuelin.

Tiedon välittäminen yleisölle oli hyvin tärkeää.

Kyllä, nyt edistymme.

Etsitään tämä henkilö.

Lainvalvonta: "Ei."

"Ei sitä voi julkaista."

Näimme sen niin, että jos julkistaisimme sen,

saattaisimme pelotella tekijän pois.

Mutta nyt tiesimme nimen, ja meillä oli luonnos hänestä.

Hän oli keskipitkä. Hoikka, tummat hiukset, parta ajettu.

MARRASKUU

LOKAKUU

SYYSKUU

ELOKUU

Immanuelille ja Hephzibahille tuli valtava riita.

Tämä suuttui siitä, että Immanuel hakisi itse kaikki ruoat.

Me piileskelimme vuorilla ja meillä oli huutava nälkä.

Lopulta päätettiin, että menisimme yhdessä Salt Lakeen.

Nyt oli tilaisuus siihen, että joku tunnistaisi. Ehkä pääsisin pakoon.

Kun aloimme laskeutua alaspäin, näin ihmisiä.

Olisiko tämä mahdollisuus pelastua?

Mutta jos olisin vuorilla,

ja näkisin kolme ihmistä, jotka näyttävät hyvin oudoilta…

Tuskin minäkään pysähtyisin tervehtimään heitä.

Ajatus huutamisesta kävi mielessäni.

Mutta olin 14-vuotias.

Minua oli pahoinpidelty jo monta kuukautta.

Kun en totellut, minut raiskattiin. Minulle ei annettu ruokaa.

Kun halusin yrittää päästä vapaaksi, sen piti olla ihan varmaa.

Lopulta pääsimme alas asti.

Tiesin tarkalleen, missä olimme.

Ne kaikki paikat olivat minulle tuttuja.

Tiesin, missä ajassa pääsisin kotiin.

Voisin kävellä tai juosta.

Mutta olin ollut jo pitkään kaukana kotoa.

Ihan kuin olisin nähnyt kaiken eri kehon kautta.

Olin tavallaan rinnakkaisuniversumissa.

Kuljin sen paikan läpi, jonka piti olla turvallinen.

Nyt se oli täynnä vaaroja.

Menimme Salt Laken kirjastoon katsomaan karttoja.

Yhtäkkiä eräs mies alkoi lähestyä meitä.

"Tutkin henkirikoksia, ja minun pitää kysyä pari kysymystä.

Minun pitää varmistaa, ettei tämä tyttö ole se, jota etsimme.

Saanko nähdä hänen kasvonsa?"

Immanuel sanoi: "Valitettavasti ette. Se olisi vastoin uskoamme ja uskontoamme.

Hän saa näyttää kasvonsa vain tulevalle aviomiehelleen -

ja minulle, hänen isälleen."

Halusin huutaa.

Mutta Hephzibah tarttui jalkaani.

Ja lopulta se etsivä -

uskoi kaiken.

En tuntenut olevani niin turvassa, että olisin voinut huutaa.

Se pelastusköysi vain katosi.

Kun olimme kohdanneet etsivän,

Immanuel kiirehti viemään minut takaisin vuorille.

Hän oli hyvin ahdistunut.

Hän teki päätöksen. Meidän piti lähteä Salt Lake Citystä.

Kun lähdimme sieltä, ajattelin pikkusiskoani.

Mitä hän teki? Missä hän oli? Nukkuiko hän yhä sängyssämme?

En ehkä koskaan näkisi perhettäni.

En ehkä palaisi tänne enää. En ehkä koskaan…

En ehkä selviäisi.

Halusin vain kertoa heille:

"Olen yhä elossa. Älkää lopettako etsimistä."

LOKAKUU

MARRASKUU

JOULUKUU

Äiti ja isä ovat huomioineet meidät todella upeasti.

Ymmärtäväisesti ja huomaavaisesti.

Jouluna 2002 -

kaikki yrittivät olla urheita.

Äitini yritti parhaansa mukaan tehdä kaikesta mahdollisimman normaalia.

Mutta minä ajattelin, ettemme enää näkisi Elizabethia.

On kulunut lähes puoli vuotta siitä, kun Elizabeth Smart -

katosi kotoaan Salt Lake Cityssä, Utahissa.

Muistan, että olin eräänä päivänä temppelissä ja kuulin jonkun sanovan:

"Mieti nyt sitä Ed Smartia. Hän luulee yhä, että Elizabeth on elossa."

Ollaanko tutkintaa lopettelemassa vai onko se jo lopetettu?

Se ei ole loppunut eikä sitä olla lopettamassa.

Vuoden 2002 lopussa -

minulle tarjottiin poliisipäällikön paikkaa Ketchumissa, Idahossa.

Juttelin Edin ja Loisin kanssa. Harmitti jättää juttu kesken.

Idahossa menin töistä kotiin ja avasin tietokoneeni.

Tutkin johtolankoja -

ja toivoin vain löytäväni jotain, jota emme olleet huomanneet.

Se oli pakkomielle.

Se vainosi minua.

Pelkäsin, että menisin hautaan niin, että tämä mysteeri vainoaisi minua.

Luojan kiitos perhe aikoi tehdä kaikkensa, jotta Elisabeth löytyisi.

Richard Riccin kuoleman myötä Elizabeth Smartin tapauksen tutkinta -

näyttää olevan pysähdyksissä.

Poliisi oli käyttänyt tuhansia tunteja Elisabethin etsintään.

Luultavasti enemmän kuin mihinkään muuhun Utahin historiassa.

Luulen, että he uskoivat löytäneensä tekijän,

Richard Riccin.

Me kaikki halusimme hypätä tuolilta ja huutaa:

"Entä Immanuel?"

Tässä on henkilö, joka oli siinä huoneessa.

Hän sanoi: "Se ei ole Richard Ricci."

"Se on Immanuel."

Haluamme löytää tämän henkilön.

Emme kertaakaan toimineet poliisia vastaan.

Vaikka olisimme voineet suuttua monistakin syistä.

Mutta emme aikoneet jättää juttua vain viranomaisille.

Tämä oli paras johtolanka.

Olemme saaneet uutta tietoa Elizabeth Smartin sieppaustapauksesta.

Tiedän sydämessäni, että on olemassa joku,

joka tietää tästä jotain.

Niinpä julkaisimme luonnoksen.

Se herätti tietysti kiinnostusta.

Tarvitaan vain yksi ihminen, jonka tiedoilla -

tutkinta saadaan päätökseen.

Muutama päivä lehdistötilaisuuden jälkeen -

minulle soitti mies, joka sanoi ehkä tietävänsä, kuka Immanuel oli.

Hän oli lukenut sen Deseret Newsista ja hän oli nähnyt luonnoksen.

Hänelle oli tullut karmiva olo.

Hän ajatteli, että kyseessä voisi olla hänen lankonsa.

Olisin hyvin yllättynyt, jos hänellä olisi jotain tekemistä sen kanssa.

Mutta… hän on tarpeeksi hullu…

Siksi se on mahdollista.

Tiedän, että hänellä on tiipii jossain vuorilla.

Hän ei ole koskaan kertonut perheelle tarkkaa paikkaa.

Aivan.

Jos hänellä on jotain tekemistä sen kanssa,

on hyvät mahdollisuudet, että tyttö on yhä elossa.

Vau.

Hullua.

Mietimme, että tässä on pääepäilty, ja meidän on löydettävä hänet.

Kaikki, mitä se mies sanoi, täsmäsi täydellisesti.

Tom pyysi häntä lähettämään kuvan.

Siinä on Immanuel.

Brian David Mitchell.

Puhelin soi.

Tarkistin ensin Brian David Mitchellin koneelta.

Huomasin, että hänet oli pidätetty oluen varastamisesta Albertsonsin liikkeestä.

Onneksi hänestä oli otettu valokuva pidätyksen yhteydessä.

Hän oli pukeutunut kiertäväksi fundamentalistisaarnaajaksi.

Hänellä oli pitkä kaapu ja pitkä parta.

Silmiinpistävä piirre oli se,

että hänet oli pidätetty sieppauksen jälkeen.

Poliisi sai hänet kiinni ja päästi hänet vapaaksi.

Se oli erittäin turhauttavaa.

Kun näin tämän kuvan, tiesin, että tunnen tämän tyypin.

Olin nähnyt hänet monta kertaa kerjäämässä.

Hänellä oli mukanaan nainen, jolla oli yleensä nukke kädessään.

Se oli eriskummallista.

Kokosin lentolehtisen, jota voisimme jakaa ympäri kaupunkia.

Hänestä oli kolme tai neljä kuvaa. "Etsitään kuulusteltavaksi."

Yhtäkkiä koko perhe oli täynnä energiaa.

Se mies piti löytää keinolla millä hyvänsä.

Saimme vihjeitä ja pystyimme jäljittämään Brianin liikkeet -

parin edellisen vuoden ajalta.

Hän oli naimisissa Wanda Barzeen kanssa.

He olivat kulkeneet jalkaisin yhdessä ympäri Yhdysvaltoja -

julistamassa evankeliumia oman tulkintansa mukaan.

Hän uskoi olevansa Jumalan profeetta.

Edellisinä vuosina hän näytti olleen väkivaltaisen mielentilan hallitsema.

Brian Mitchellin ex-vaimo soitti.

Kahden tunnin ajan puhuimme Brianista.

Kävi ilmi, että hän on vaarallinen.

Ex-vaimo pelkäsi hiiriä.

Brian oli tappanut niitä ja työntänyt uuniin.

Kun vaimo avasi luukun, siellä oli kuolleita hiiriä.

Hänen väitettiin myös käyttäneen lapsia seksuaalisesti hyväkseen.

Oli sydäntäsärkevää ajatella, mitä Elizabeth saattoi joutua kokemaan.

Meillä oli vain yksi tavoite.

Löytää Elizabeth ja tuoda hänet takaisin.

Lähdimme Brianin perään. Ei armoa.

Etsisimme sen miehen.

Aloimme jakaa lehtisiä.

Tyttären ystävät olivat nähneet näitä huntuun pukeutuneita ihmisiä -

Souper Salad -nimisessä paikassa.

Menimme sinne ja puhuimme yhden tarjoilijan kanssa.

"Uskomme, että tämä voi olla se, joka vei Elizabethin."

Hän sanoi: "Joo, se Jeesus-porukka.

He tulivat tänne, ja heitä oli kolme.

Yksi heistä oli tyttö."

Kasvojen edessä oli huntu, mutta sitä piti laskea alaspäin ruokailun ajaksi.

Hän sanoi: "Tom… Se taisi olla Elizabeth."

Ihan kuin minuun olisi osunut.

Putosin polvilleni. "Hyvä luoja, hän on elossa."

Yleisö on suurin voimavara.

Moni oli nähnyt Brianin.

Löysimme juhlapaikan, jossa he olivat käyneet.

Siitä tulee kylmät väreet.

Mutta en olisi ikinä kuvitellut sieppausta.

Tunsin itseni idiootiksi. Tunsin olleeni sokea.

Valo tuli yhä lähemmäs.

Hän on jossain ja yhä elossa.

Mutta Brianista ei ollut saatu luotettavia todisteita lokakuun jälkeen.

MAALISKUU 2003

YHDEKSÄN KUUKAUTTA SIEPPAUKSESTA

He olivat päättäneet mennä San Diegon liepeillä olevaan Lakesideen.

Minua oli pidetty leirissä jo jonkin aikaa.

Oli hirvittävää joutua raiskatuksi.

Joskus mietin myös sitä, oliko vielä hirveämpää kuunnella häntä.

Hän puhui taukoamatta siitä, miten erityinen hän oli,

ja miten vaikeita olivat nämä asiat, jotka muissa olosuhteissa -

olisivat väärin, eikä hän olisi halunnut tehdä niitä.

Hänen oli pakko, koska Jumala käski häntä.

Eräänä iltana hän alkoi puhua paikoista, joihin he aikoivat mennä,

kuten New Yorkista ja Bostonista, kaukana lännestä.

Muistan vain istuneeni ja kuunnelleeni heitä.

Mietin, että jos menemme johonkin toiseen suurkaupunkiin,

en usko, että minut löydetään.

Siksi puutuin keskusteluun.

"Minulla on sellainen tunne.

Luulen, että voisimme ehkä -

palata Salt Lakeen.

Tiedän, ettei Jumala puhuisi minulle,

mutta jos kysyisit häneltä,

hän kertoisi sinulle, onko se oikea tie.

Sinä todella olet hänen palvelijansa ja sinä todella olet hänen profeettansa."

Hän kääntyi minua kohti ja sanoi: "No mutta…"

"Jumala on vihdoin alkanut työskennellä kanssasi.

Nyt kun tunnistat oman mitättömyytesi,

meidän pitää palata Salt Lakeen."

12. MAALISKUUTA

Jos voitte auttaa meitä löytämään Brian David Mitchellin,

soittakaa numeroon 1-800-CRIME-TV.

Nousimme bussista Sandyssa, joka on Salt Laken eteläpuolella.

Olin valepuvussa,

ja Immanuel sanoi vievänsä minut takaisin vuorille.

En saisi enää tulla alas.

911.

Kenelle soitan, jos luulen näkeväni Immanuelin, jota nyt etsitään?

Vuonna 2003 olin partiopoliisina Sandy Cityn poliisilaitoksella.

Kuulin, että joku oli ilmoittanut ehkä nähneensä Elizabeth Smartin -

kolmen ihmisen joukossa State Streetillä.

Saimme paljon puheluita niiden kuukausien aikana.

Ne kaikki osoittautuivat vääriksi.

Rehellisesti sanottuna olin hyvin… En uskonut, että se olisi totta.

Kävelimme jalkakäytävää pitkin.

Poliisiauto pysähtyi viereemme.

Sitten tuli vielä lisää poliisiautoja.

Poliisit alkoivat kuulustella sieppaajiani.

Kenelläkään ei ollut henkilöllisyystodistusta.

He olivat Jumalan sanansaattajia.

Tyttö oli selvästi valepuvussa. Hänellä oli kamala peruukki.

Hänen vastauksissaan ei ollut järkeä. Hän oli hyvin hermostunut.

Toimme nuoremman naisen tähän paikkaan.

Kaikki olivat noin kymmenen metrin päässä toisistaan.

Yksi poliiseista kyseli todella sinnikkäästi.

"Tyttö on ollut kateissa jo pitkään.

Perhe ei luovuttanut. Etkö halua kotiin?"

Tietysti halusin kotiin.

Mutta sieppaajani olivat ihan vieressä.

Olin kauhuissani.

Halusin antaa mahdollisimman turvallisen vastauksen.

Sanoin hänelle: "Koko kansan -

ja perheesi vuoksi, sano vain, että olet Elizabeth."

Hän katsoi minua ja sanoi: "Thou sayeth".

En ollut koskaan kuullut niitä sanoja.

Sanoin, että se tarkoittanee "kyllä".

Veimme hänet konstaapeli Jonesin poliisiautoon.

Siinä vaiheessa hän alkoi itkeä.

Sain puhelun. "Tule tänne mahdollisimman pian.

Älä pysähdy, äläkä tee mitään. Kunhan vain tulet tänne."

Viimein pääsin perille.

Kävelin ovesta sisään.

Siellä oli rivi poliiseja asennossa.

Kun kuljin heidän ohitseen, he kaikki sanoivat:

"Jumala siunatkoon teitä. Toivottavasti kaikki järjestyy."

Tämäntyyppisiä kommentteja.

Kun pääsin loppuun saakka ja käännyin, näin Cordon Parksin.

Hän sanoi minulle: "Ed."

"Luulemme että olemme löytäneet Elizabethin."

Tunsin meneväni täysin sekaisin.

Avasimme keltaisen oven.

Sohvalla istui nuori nainen.

Se ei ollut sama nuori nainen, joka lähti luotani yhdeksän kuukautta aiemmin.

Hän oli ollut nuori tyttö.

Silti edessäni oli tämä nuori nainen.

Hänen kasvonsa olivat palaneet auringossa ja turvonneet.

Hiukset oli vedetty leteillä taaksepäin.

Ajatukseni kiitivät hurjaa vauhtia.

Kysyin: "Elizabeth, oletko se todella sinä?"

Hän vastasi: "Kyllä, isä."

Pidin ihmettäni sylissäni.

Mietin vastausta hetken.

Luulin olevani pulassa.

Mutta lopulta isäni oli siellä, ja hän aikoi suojella minua.

Tapahtuipa mitä tahansa, hän ei hylkäisi minua.

Kaikki järjestyisi.

Muistan, että minut haettiin koulusta.

Vanhin veljeni Charles sanoi, että Elizabeth on ehkä löydetty.

Tunsin pelkkää iloa ja onnea.

Ihmetystä siitä, että hän oli oikeasti löytynyt.

Muistan, että olin aivan innoissani, kun näin siskoni ja veljeni.

Äitini piti kasvojani käsissään. Me kaikki itkimme.

Halusin vain huutaa ääneen.

En voi edes sanoa, miten kiitollinen olin -

siitä uutisesta, että hänet oli löydetty.

Se oli nyt ohi.

Kun näin perheeni…

Se muistutti minua kaikesta, mitä oli tapahtunut.

Se ei vienyt minun arvoani.

Ne hirviöt eivät pystyneet viemään sitä pois.

Utahin ihme. Elizabeth Smart on elossa ja voi hyvin.

15-vuotias Elizabeth Smart löydettiin elossa tänään.

280 päivää sen jälkeen, kun hänet siepattiin.

Ihan kuin hän olisi palannut kuolleista.

Ihmiset ympäri maata purskahtivat itkuun.

Tunnelma nousee täällä Salt Lake Cityssä.

Se on totta.

On autettu ja rukoiltu.

Kiitämme Jumalaa etsintöihin osallistuneista ja kaikista.

Tuskin kenenkään pikkutytön puolesta on koskaan rukoiltu enemmän.

Kiitämme teitä rukouksistanne.

Kiitos.

Mary Katherine on sankarimme.

Muistan vain, että oli ihana palata kotiin.

Heräsin muutaman kerran sinä yönä.

Molemmat vanhempani seisoivat yläpuolellani -

ja varmistivat, että olen siinä.

Puhelimeni soi. Yksi etsivistä sanoi: "Cory, he löysivät hänet."

Helpotuksen tunne oli epätodellinen.

Sain CBS:n uutisryhmältä kyydin leiriin.

Seisoin siinä reunalla ja minua vain kuvotti.

Tuntui, että olimme pettäneet hänet, koska emme löytäneet häntä aiemmin.

Hänen ei olisi tarvinnut kokea kaikkea sitä tuskaa.

Meidän on tunnustettava, ettei meillä ei ole kaikkia vastauksia,

emmekä voi teeskennellä, että meillä olisi.

Onneksi hänen perheensä toimi vastoin poliisilaitoksen suosituksia -

luonnoksen julkaisemisessa.

Tämän jutun aikana tapasin oudoimmat ihmiset koskaan.

En ole valehdellut mistään.

Kerro sitten totuus. Miten Elizabeth päätyi seuraasi? Kerro nyt.

Hänet tuotiin meille Jumalan voimasta.

Aina kun lähestyimme häntä,

jotta hän myöntäisi rikollisen toiminnan,

hän aloitti pitkän vuodatuspuheen.

Olen Herran palvelija. -Ei.

Tein vain sen, mitä minun käskettiin tehdä.

Hän oli hyvin taitava.

Väisty edestäni, Saatana.

Väisty edestäni, Saatana.

En ole Saatana. Olen Cordon Parks.

Väisty edestäni, Saatana.

Haluan järkevän selityksen.

Väisty edestäni, Saatana.

Brian David Mitchell on hirvittävä pedofiili,

joka oikeuttaa toimintansa Jumalan kautta.

Hän pystyy mihin tahansa.

En usko, että hän oli henkisesti sairas.

Luulen, että hän esitti mielenterveysongelmaista, ja se toimi.

Liittovaltion tuomari viivästytti oikeudenkäyntiä.

Koko tapaus oli hyvin turhauttava.

Mutta se antoi Elizabethille aikaa.

Aikaa parantua.

Hei vaan. -Hei.

Perheeni oli tietysti hyvin huolissaan siitä,

miten he voisivat auttaa minua eteenpäin -

ja kokoamaan elämäni palaset.

Mutta kun palasin, pelkäsin miehiä.

Pelkäsin monia asioita.

Silti kukaan ei puhunut raiskaus- tai pahoinpitelykokemuksista.

Se ei vain ollut yleinen keskustelunaihe.

Tunsin paljon häpeää siitä asiasta, vaikka tiesin, ettei se ollut minun syytäni.

Oli helppo miettiä, että olisi pitänyt lähteä karkuun.

Harmittaa todella paljon, etteivät molemmat harppunne ole täällä.

No joo.

Kuinka usein tapaamme?

Haluaisitko, että soitan harppua?

Nyt on sinun vuorosi soittaa sitä. Soitan sitä aina.

Onko siinä kalaa ja ranskalaisia? -Tässäkin on.

Kun Elizabeth tuli kotiin, se oli iloista aikaa.

Silti oli vaikea yrittää palata normaaliin elämään.

Mutta mitä on normaali elämä?

Teimme paljon asioita yhdessä.

Äidillä oli iso rooli siinä, kun hän auttoi minua käsittelemään tapahtunutta.

Mutta nyt hän on valmis jättämään sen menneisyyteen.

Se joulu, kun sain kasan ihania pehmoleluja.

Sinä heitit ne kaikki pussiin.

Niin, mutta jos kelaat sitä hieman taaksepäin,

äiti kielsi tekemästä mitään, kunnes huone olisi siivottu.

Et jättänyt vaihtoehtoja.

Minusta kaikkein eniten auttoi se,

kun sain viettää aikaa perheeni kanssa.

Mutta se tapaus vain kulki mukana vuosi toisensa jälkeen.

Ihan kuin koko oikeusjärjestelmä olisi viritetty minua vastaan.

Se oli jatkunut jo lähes vuosikymmenen. Sen piti loppua.

Ihan sama, miten.

Ihan sama, vaikka istuisin oikeudessa monta kuukautta.

Jos tämä saadaan siten päätökseen, teen sen.

10. MARRASKUUTA 2010

Elizabeth Smart antoi rohkean ja yksityiskohtaisen lausunnon -

hirvittävästä koettelemuksestaan.

En halunnut kohdata häntä.

Mutta jos hänet vapautettaisiin,

hän lähtisi varmasti jahtaamaan jotain toista tyttöä.

Kun tuomio lopulta tuli,

ja hän oli syyllinen, se oli…

Mietin vain: "Oli jo aikakin. Luojan kiitos."

"Nyt se on tehty, ja voin jättää sen nyt menneisyyteen."

Minusta on ilo seisoa Amerikan kansan edessä -

ja antaa toivoa muille uhreille. Saamme puhua, ja meitä kuullaan.

Brian David Mitchell tuomittiin sieppauksesta -

ja alaikäisen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Hänet tuomittiin elinkautiseen ilman ehdonalaisen mahdollisuutta.

Wanda Barzee tuomittiin sieppauksesta ja alaikäisen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Hänet tuomittiin 15 vuodeksi vankeuteen.

Hän vapautui vuonna 2018.

Istuin ja mietin, millaista elämäni olisi, jos minua ei olisi siepattu.

Olin aina haaveillut löytäväni jonkun, joka rakastaa minua ja jota minä rakastan.

Ja -

se toteutui. Löysin sellaisen ihmisen.

Menimme naimisiin ja perustimme perheen.

Ajan myötä aloin puhua julkisesti siitä, mitä tapahtui.

Ajattelin, että sen on palveltava tarkoitusta.

Sen on tuotava jotain hyvää maailmaan.

Mutta me kaikki voimme valita.

Meillä on mahdollisuus jäädä sänkyyn ja pitää peitot päällämme -

tai voimme jatkaa eteenpäin.

Voin puhua asioista, jotka satuttavat minua -

ja joista on ollut vaikea päästä yli.

Selviytyjien pitää tietää, ettei heillä ole mitään hävettävää.

Eivätkä he ole yksin.

Maailmassa on muitakin ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman -

ja jotka voivat ymmärtää.

Ajan myötä aloin huomata, että olen vahvempi kuin luulinkaan.

Se vei paljon aikaa.

Minulla on hyviä ja huonoja päiviä.

Mutta olen luonut paremman suhteen itseeni.

Sisäinen ääneni on muuttunut.

"Sinun olisi pitänyt tehdä näin" -

on nyt: "Sinä selviät tästä. Voit viedä tämän loppuun. Olet vahva. Jatka."

"Selviydyt mistä tahansa, mitä eteen tulee."

Elizabeth Smart Foundation tavoittelee yhteiskunnallista muutosta -

ja puolustaa seksuaalisesta väkivallasta selvinneitä.

Mikäli olet kokenut seksuaalista väkivaltaa,

tietoa on saatavilla osoitteessa www.wannatalkaboutit.com.