Original subtitles

On monia asioita, joita en unohda koskaan.

Marssivien saappaiden ääntä.

Ilmahälytystä ja pimeitä öitä.

Enkä Hitleriä. En koskaan unohda Hitleriä.

Hitler ja natsit vangitsivat viattomia ihmisiä ilman syytä.

Syksyllä 1942 natsit pidättivät Norjan juutalaisia.

Missä isä on?

Mutta jotkut ehtivät paeta.

Heidän piti piiloutua siksi aikaa, kun jatkopakoa suunniteltiin.

Päämääränä oli päästä vapaaseen maahan.

Rajan yli Ruotsiin.

PAKO YLI RAJAN

Asuin itse maalla enkä tiennyt mitään tästä kaikesta.

Gerda!

Olin kymmenvuotias ja kävin omaa pikku sotaani.

Gerda, missä olet? Gerda!

Ja Porthos oli varma asiastaan.

"En ikinä palaa takaisin siihen viheliäiseen vankikoppiin. En ikinä!"

Gerda! Oletko täällä?

En garde! - Gerda!

Näitkö, Otto? Porthos pelasti koko maailman.

Et pelastanut yhtään mitään.

Mitä sanoit, kurja pelkuri? - Lopeta!

Nyt on vain yksi keino. - Äiti käski sinun pysyä sisällä.

Kuolo tai 400 metrin hyppy alas pelastukseen. - Gerda!

Hölmö kakara. Sinä vain kuvittelet.

Porthos ei piitannut pikkumaisista typeryksistä, -

sillä häntä odotti tärkeämpi tehtävä.

Kreivi Mustaveren surmaaminen!

En garde!

Myönnä, että olet hävinnyt taistelun, senkin pelkurikreivi!

Gerda. Gerda, tule sisään!

Hei. Haluatteko ohjelmalehtisen?

Hei. Haluatko ohjelmalehtisen? - Kiitos.

Hei. Tervetuloa.

Hienoa, että olette täällä tänään näin runsaslukuisena.

Pian on kolmas joulumme sodan keskellä.

Ymmärrän hyvin, että te kaikki haluatte sodan päättyvän.

Mutta katsotaanpa, miksi sota ylipäätään syttyi.

Sota syttyi, koska eräät halusivat sitä.

Erilaiset ihmiset. He saapuivat kuin tuholaiset Eurooppaan.

He halusivat rahaa, valtaa, omaisuutta.

He halusivat viedä meidän työpaikkamme.

Ja nyt he ovat houkutelleet koko maailman sotaan.

Keistä minä puhun? - Juutalaisista.

Juutalaiset eivät kuulu Eurooppaan. Ja vielä vähemmän tänne Norjaan!

Tuletko maanantaina kuoroon? - En tiedä, pääsenkö.

Otto! Mitä teet täällä vihollisen kainalossa?

Hei, pojat. Mukava nähdä sinut, Otto.

Hei, Gerda. Sinäkin olet tervetullut osallistumaan, nuori neiti.

Olet isäsi tytär.

Hei, Otto. - Hei, Otto.

Miksi näyttäydyit siinä paikassa? - Puhu tavallisesti.

Äiti ja isä sanovat, että he valehtelevat.

Et saa kieliä. - Sinä et sitä määrää.

Saat minun iltapalani.

Kurja typerys ei minua lahjo.

Saat kaiken joulukaakaon. Minunkin osuuteni.

Kaikenko? - Kaiken.

Kymmenen veistä sydämellä, äidin ja isän kuoleman kautta?

Äidin ja isän kuoleman kautta.

Vigdis-täti! - Hei.

Hei, kultaseni.

Hei, Otto. - Missä sinä olit?

Sinun piti auttaa minua. - Ulkona.

Entä sinä? - Hän oli ulkona minun kanssani.

Oletpa sinä hienona. - Tämä on viitta.

Huomaan.

Per! - Hei, Gerda.

Jäättekö aterialle? - Niin...

Ei, meidän pitää ehtiä kotiin ennen pimeää.

Per ajaa autoa. - Ajanko?

Kuinka kauan luulet... - En tiedä.

En tiedä, kauanko enää uskallamme. - Niin.

Vain kaksi pientä perunasäkkiä. - Perunasäkkiä?

Ykkösvaihde. - Soitan, kun tiedän lisää.

Lupaa minulle yksi asia, ystäväiseni.

Älä koskaan lakkaa käyttämästä viittaasi.

Siitä voit olla varma.

Hei sitten. - Äiti! Tuletko sinä?

Hei! - Hei!

En garde! - Pikku muskettisoturi!

On tapahtunut jotakin. - Mitä?

Lähtöä täytyy siirtää. - Miten pääsemme sinne?

Hei hei! - Kuulin ääniä kellarista.

Hei.

Siellä on joku. - Minä se vain olin.

Mitä siellä alhaalla on? - Ei mitään.

Hei, tyttöseni. - Hei, isä.

Oletko vallan unohtanut, mikä päivä huomenna on?

Onko tuo joululahja? Mikä se on?

Jouluruokaa. - Jouluruokaa!

Kuule...

Hei, Otto. - Hei.

Hei.

Vigdis kävi täällä. - Niinkö? Mitä hän sanoi?

Kala!

Syömmekö jouluaattona kalaa? Hei! Syömmekö jouluaattona kalaa?

Moni saa tänä vuonna vain perunaa.

Mutta silti! - Hän on liian pieni ymmärtämään.

Yritämme hankkia oikeaa voita. - Niin, ja saanhan minä kaakaota.

He eivät voi viipyä pitkään. Mutta kyllä kaikki järjestyy.

Missä kaakao on?

Joulukaakao ei ole täällä. Oletteko juoneet sen?

Gerda, älä. Ei nyt.

Sinä otit sen. Sinä olet herkutellut sillä.

Enkä. Minä vannon. En ottanut sitä.

Minä vannon.

Heillä on ylimääräistä ruokaa.

Tiedättekö, missä Otto oli tänään? - Sinä lupasit.

Hän oli kansallissosialistien kokouksessa.

Onko se totta? - Mistä tiedät, että he ovat väärässä?

Jotkut asiat vain tietää.

Mutta Johan on ystäväni. - Ei. Et saa tavata häntä enää.

Ymmärrätkö? Sano, että ymmärrät.

Menkää huoneeseenne.

Etkö voisi hankkia toisia ystäviä?

Sinä lupasit.

Sinäkin lupasit minulle kaakaota.

Et käsitä mitään. Nyt on sota. Kaakao on yhdentekevää.

Et ymmärrä, mitä he puuhaavat. - Ketkä?

Äiti ja isä. - Puuhaavatko he jotakin?

Vastaa! - Kai sinäkin olet huomannut jotakin.

Kerro!

Et ymmärrä mitään.

Sinä tässä et ymmärrä. Sinä vain kuvittelet.

Kuka nyt tulee?

Avatkaa. Täällä on poliisi.

Pysykää siellä. - Ei ole hätää.

Keittiöön. - Selvä.

Mitä tämä on olevinaan? - Ullakolle.

Olohuone on tyhjä. - Täällä ylhäällä ei ole ketään.

Tutkikaa kellari.

Kellari on tyhjä. - Missä he ovat?

Ketkä? - Tiedät kyllä, keitä tarkoitan.

Missä ovat ne lapset, joita olette auttaneet?

Lapset... - En tiedä, mitä tarkoitat.

Minulla ei ole muuta sanottavaa.

Tehkää tehtävänne.

Meidän on otettava teidät mukaamme.

Tulkaa. - Ette voi syyttää meitä mistään.

Ette voi... - Ei, odottakaa! Äiti!

Menkää Vigdis-tädin luo, ja viettäkää joulu siellä.

Muista, mistä puhuimme. Lahjat ovat kellarissa.

Päästä irti. - Otto, pidä huolta Gerdasta. Lupaa.

Jos niitä kahta lasta ei löydy, äiti ja isä vapautuvat pian.

Mennään.

Äiti! Isä!

Tämä on rankkaa, mutta on muistettava, mihin uskomme.

Jonain päivänä ymmärrät sen.

Hys!

Komero on tyhjää.

Kaakaota.

Komeron takana on tyhjä tila.

Keitä te olette? - He ovat ne lapset, joita etsitään.

Teidän täytyy lähteä nyt heti.

Miksi teidät halutaan ottaa kiinni? - Koska he ovat juutalaisia.

Tule, Sarah.

Ei! Älkää menkö!

Pysykää täällä piilossa, kunnes äiti ja isä palaavat.

Etkö kuullut, mitä se poliisi sanoi? Heidän pitää lähteä heti.

Voimme löytää heille jonkin toisen paikan.

Tule, Sarah. Meidän täytyy mennä.

Minne? - Ruotsiin.

Miten te selviätte aivan yksin?

Olet ritaria leikkivä pikkutyttö. Me pärjäämme ilman teitä.

Olen muskettisoturi.

Vigdis-täti asuu Haldenissa. Se on lähellä Ruotsin rajaa.

Gerda! - Odottakaa!

Älä pelkää. Me löydämme sinne. - Te olette ne joululahjat!

Isä käski meidän viedä joululahjat Vigdis-tädin luokse.

Meidän pitää viedä teidät sinne.

Pakkaa! Täytyy pitää kiirettä. - Joka paikassa on saksalaisia.

Mennään junalla. Aamujunalla.

Tuletko sinä?

Et käsitä, miten vaarallista se on. He ovat juutalaisia. Johanin isä...

Uskotko vieläkin häntä? Hän vei äidin ja isän.

He puuhasivat laittomia.

Jää sitten kotiin. - Gerda.

Isä halusi, että me autamme heitä.

Et saa lähteä! - Päästä irti!

Gerda!

Ihan sama. Eipähän tarvitse raahata sinua mukana, läski.

Entä, jos hän lavertelee? - Ei lavertele.

Hän on minun veljeni. Hän ei lavertele.

Minne menemme? - Vigdis-tädin luokse Haldeniin.

Hän auttaa teidät rajan yli. - Isä on Ruotsissa. Hänen piti paeta.

Minulla on ikävä isää. - Hänelläkin on ikävä sinua.

Ja sinua, Daniel.

Minä olen Gerda. - Minä olen Sarah.

Daniel.

Etsikää tyhjä vaunuosasto.

Anteeksi, voisitko auttaa? Kiitos.

Siirtykää sisälle junaan! - Gerda!

Odota!

Otto!

Tiesin, että tulisit.

Vain koska lupasin äidille huolehtia sinusta.

Osaan huolehtia itsestäni.

Matkaliput? - Matkustamme Haldeniin.

Sinäkö hoidat raha-asiat?

Matkustatteko yksin? - Vietämme joulun tätimme luona.

Minulla ei ole aikaa tällaiseen.

Teinä jäisin pois Bergissä. Siellä on vähemmän vartijoita.

Jatkakaa maantietä pitkin Haldeniin. Älkääkä luottako kehenkään.

Muistamme sen.

Onko sinulla nälkä? Niin minullakin.

Mitataanko kädet?

Sinun on isompi. - Ei se ole mikään ihme.

Ei kiitos. Emme halua leipäänne.

Mitä? Joittehan te kaakaotammekin.

Daniel, minulla on nälkä.

Otto, me laskeudumme junasta ensin.

Päivää.

Minnepäin nyt?

Et edes tiedä, minnepäin pitää lähteä.

Miksi kysyit, jos sinulla on kartta mukana?

Onko vielä pitkä matka? - Ei.

Lauletaanko? - Lauletaan.

Oi joulu niin kallis ja juhla lapsien

Osaatko sen? - Emme vietä joulua.

Laula silti.

Taputamme käsiä laulamme ja leikimme

me iloitsemme me iloitsemme

me pyörimme piirissä niiaamme ja pokkaamme

Laula perille asti.

Ei! - Tulkaa!

Älkää viekö lapsiani!

Autoon! Suu kiinni!

Minne heidät viedään?

Gerda ja Otto. - Onko Vigdis-täti kotona?

Ei, hän...

Hän on hakemassa joulukuusta.

Tulkaa sisään.

Aiotte siis Ruotsiin? Tulitte oikeaan paikkaan.

Tulimmeko?

Minä olen jo melkein vastarintaliikkeen jäsen.

Teidät täytyy salakuljettaa rajan yli perunasäkkeinä.

Perunasäkkejä! Siitä äiti puhui.

Oletko tehnyt niin aiemmin? - En, mutta tiedän, miten toimitaan.

Eikö raja ole keskellä metsää? Voimmeko ajaa perille? - Ei.

Metsässä on rajaluotseja. - Rajalosseja?

He auttavat teitä viimeisellä osuudella.

Tunnetko sinä rajalosseja? - Rajaluotseja.

Voimme mennä Johansen-nimisen miehen luo.

Hän on pätevä.

Noin. Noin on hyvä.

Nyt kukaan ei tunnista autoa.

Mutta miksi meidän pitää ottaa niin iso riski heidän takiaan?

Mitä tarkoitat? - He ovat erilaisia.

Olemme kaikki ihmisiä. Ja ihmisten tulee auttaa toisiaan.

Löydätkö nopeimman tien Ruotsiin?

Auta minua, Otto.

Tunnetko hänet hyvin? - Tunnen.

Voi ei. Voitko ottaa nuo perunat?

Tai...

Mitkä hienot kengät sinulla on? - Nämä ovat juoksukengät.

Isä jätti ne minulle, kun hänen piti paeta Ruotsiin.

Se oli meidän merkkimme. - Merkkinne?

Se merkitsi, että meidän piti pyytää apua osoitteesta Daleng 1055.

Meiltä.

Isä tiesi, että vanhempasi auttaisivat meitä.

Daniel, mitä tapahtuu?

Tarkista heidän paperinsa.

Paperit. Tule ulos.

Raja-asukastodistus.

Minne olette menossa? - Ørsjøeniin.

Mitä te siellä teette?

Toimitamme tarvikkeita jouluksi.

Joulutarvikkeita.

Oletko vasta oppinut ajamaan? Aja varovasti.

Seis. Kaikki ajoneuvot tutkitaan.

He ovat vain lapsia. - Pankaa toimeksi, sotamies.

Mitä noissa on? - Niissä on...

Perunoita.

Lastina on vain perunoita! - Etsikää vielä.

Te kaksi tulette mukaan. - Selvä, herra komentaja.

Onko sinulla lapsia?

Kuinka vanha olet? - Kymmenen. Syntymäpäiväni on 1. lokakuuta.

Minulla on pikkusisko.

Hän täyttää kesällä kymmenen.

Milloin näit hänet viimeksi? - Kaksi vuotta sitten.

Kaksi vuotta? Voi siskoressuasi.

Siellä ei ole mitään.

Jatkakaa matkaa.

Meidän pitää kävellä viimeinen osuus.

Miksi? - Johansen asuu pellon toisella laidalla.

Auttaisitko, Otto? - Selvä.

Onko kaikki hyvin?

Kiitos.

Kumpi on ensin perillä?

Arvasin sen. - Daniel...

Olinkin kuulevinani ääniä.

Jaha...

Johanseniako etsitte? - Niin.

Jaha...

Olen hänen naapurinsa. Asun tuolla.

Tiedätkö, missä Johansen on? - Saksalaiset veivät hänet.

Miksi? - En tiedä.

Näytätte olevan kylmissänne.

Onko teillä nälkä? - Vähän.

Paljon.

Minulla on tuoretta maitoa ja munia. Tule, tyttöseni.

Etkö halua kananmunia? - En oikein tiedä.

Hän on vain vanha nainen.

No niin. Tulkaa sisään.

No niin.

Kaakaota! - Ottakaa toki. Hyvää joulua.

Mistä hän on saanut kaiken tämän? - Hänellähän on oma tila.

Mutta voita, juustoa ja savukinkkua?

Haluatteko piparkakkuja?

Ole hyvä. Ota pipari. Oi, onpa se kuuma.

Ole hyvä. - Kiitos.

Syökää. - Kiitos.

Mitä asiaa teillä oli Johansenille?

Hänen piti auttaa meidät... - Hys!

Hys!

Vai niin asiat ovat. Olette juutalaisia.

Ei ole mitään pelättävää.

Tiedättekö mitä? Tehkää te täällä olonne mukavaksi.

Minä menen hakemaan apua. - Tunnetko jonkun, joka...?

Kaikki tuntevat jonkun. Tällainen vanha nainenkin.

Hienoa! - Palaan pian.

Hei.

Yksi, kaksi, kolme...

Tule mukaan, Daniel. - Neljä, viisi...

Tule sinäkin. - Kuusi, seitsemän...

Kahdeksan, yhdeksän, kymmenen...

Yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista...

Seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista, kaksikymmentä.

Se, joka ei ole nyt piilossa, jää hipaksi.

Pst!

Pöö!

Eikö sinun pitäisi olla piilossa? - En ole mukana.

Mitä siellä on? - Ei mitään. Siellä ei ole mitään.

Hitler! Se nainen on natsi!

Miksi et sanonut?

Minulla on hyviä uutisia.

Löysin väkeä, jotka tulevat pian auttamaan teitä.

Hyvä, että joku voi auttaa.

Mennäänkö leipomaan? - Juu.

Hänellä on olohuoneen seinällä Hitlerin valokuva.

Tulkaa tänne.

Tulkaa, lapset.

Rotta!

Kiireesti!

Avatkaa! He ovat tulossa. Avatkaa!

Saksalaiset tulevat! Ulos! - He ottavat teidät kiinni.

Päästäkää minut ulos! - Miekka.

Päästäkää minut! Ette pääse pälkähästä!

Olkaa hiljaa.

Menkää sisään.

He lukitsivat minut tänne! Päästäkää minut ulos!

Tulkaa ulos! Lapset ovat metsässä.

Sarah, hyppää selkääni. Kiireesti!

Eteenpäin! - He tulevat!

Jatkakaa eteenpäin. Minä harhautan heidät. Juoskaa!

He ovat tuolla!

Seis! Pysähdy!

Seis!

Hän selvisi.

He eivät pääse kauas. Pian tulee pimeä.

Hae koirat.

Saamarin kakarat!

Pysähtykää.

Mikset sanonut mitään?

Näit valokuvan, mutta et sanonut mitään.

Olet koko ajan toivonut, että meidät otettaisiin kiinni.

Hän ei tarkoittanut niin.

Tule, Sarah. Lähdetään omin neuvoin Ruotsiin.

Miten te pärjäätte?

Meillä on kartta ja kompassi. - Ne ovat minun.

Ette voi lähteä yksin. - Voimmepas!

Pyydä anteeksi.

Pyydä anteeksi! - Enkä! Kaikki on heidän syytään.

Mikä on meidän syytämme? - Että ollaan täällä.

En pyytänyt apua. - Ja se, että äiti ja isä napattiin.

En halua sinun apuasi. - Sota on teidän syytänne.

Daniel! - Lopettakaa!

Lopettakaa! Ai!

Nouse ylös, Gerda.

Gerda.

Sinun viittasi.

Se on pelkkä esiliina.

Olemme pelkkiä lapsia. Mikään ei ole meidän syytämme.

Ja meillä on vain toisemme. Meillä on vain toisemme.

Anteeksi.

En osaa käyttää sitä.

Tuntuu kuin sisälläni kasvaisi jäätä.

Katsopa.

Kiitos.

Ei repussasi sattuisi olemaan myös tulisijaa?

Ei, vain paljon tyhmää rojua.

Emme ehdi perille tänä iltana. Neljän kilometrin päässä on mökki.

Ollaanko pian perillä?

Katso.

Daniel.

Kiitos, että autat meitä.

Kartan ja muun kanssa. - Ei se ole kummoista.

On se.

Nämä ovat viimeiset palat.

Hyvää joulua.

Nyt on jouluaatto. - Emme vietä joulua.

Hyvää joulua. - Entä aamiainen?

Aamiaiseksi me saamme ilmakeittoa ja odotuspyöryköitä.

Mutta minulla on vieläkin nälkä. - Sardiinitkin kelpaisivat nyt.

Ruotsissa on kanelipullia. Niissä on täytteenä kanelia.

Tuo vain pahensi nälkää.

Sokeria! - Voiko siitä tehdä jotain?

Jos olisi voita, voitaisiin tehdä nekkuja.

Tai kananmunia. - Munatotiin.

Tämä on hyvää. - Melkein kuin mehua.

Osaako joku kertoa hyvänyönsadun?

Gerda osaa.

Mikä sen pahan kreivin nimi olikaan? - Se oli vain leikkiä.

Paha kreivi? - Ja kolme muskettisoturia.

Kerro.

Olipa kerran kolme muskettisoturia... - Odota! Kiedo viitta yllesi.

Kiedo se yllesi.

Olipa kerran kolme muskettisoturia.

Yksi heistä oli rohkea.

Toinen oli viisas.

Ja kolmas oli ylpeä.

Heillä oli myös pikku oppilas, josta he kaikki pitivät kovasti.

Yhdessä muskettisoturit uhmasivat kauheaa roistoa, -

joka nimi oli Kreivi Mustaveri.

Hänellä oli muassaan joukko ilkeitä roistoja.

He kävivät muskettisoturien kimppuun jousin ja nuolin, -

terävin veitsin sekä kaksi- ja kolmiteräisin miekoin.

Ei sellaisia olekaan. - Hys!

Mutta he neljä pitivät yhtä.

Kun yhtä uhattiin, toinen tuli apuun -

ja iski roistoa niskaan tai katkaisi tältä jalan.

Varo, Daniel!

Roisto! - Nujertakaa heidät!

Otto! Varo! - Nujertakaa heidät!

Jättäkää veljeni rauhaan!

Ammun sinua ahteriin!

Jos kolmannella oli miekka kurkullaan, -

neljäs tuli sivulta ja repäisi miekan vihollisen kädestä.

Ja pakotti hänet polvilleen. Ja he voittivat.

He nujersivat roistot yksi kerrallaan.

Mitä mieltä olette? Säästämmekö hänen henkensä?

Hän on ollut todella paha. - Armoa!

Yksi kaikkien puolesta! - Kaikki yhden puolesta!

Vauhtia! - Seuratkaa koiria!

Eteenpäin!

Olemme tuossa.

Pitää päästä tänne.

Tuo järvi tuolla on Ruotsin puolella.

Eteenpäin!

Seuratkaa jälkiä!

Mitä tuo oli?

Eteenpäin!

Tutkikaa mökki. - Selvä, herra komentaja.

Avaa!

Mennään sisään!

He ovat poissa.

Ehkä he juoksivat toiseen suuntaan.

Lapset! - Juoskaa!

Vauhtia, sotamies!

Pitää vain päästä noiden puiden ohi, niin ollaan perillä.

Jalkani taisi murtua. Ottakaa Sarah mukaanne!

Vauhtia!

Etsikää ne lapset!

He ovat pelkkiä lapsia. - He ovat juutalaisia.

Eteenpäin!

Odottakaa!

Odottakaa!

Mitä sinä teet?

Minä harhautan heidät.

Ei! - Etsikää piilo. Juoskaa!

Otto!

Lapset eivät saa päästä pakoon!

Tuo puu! Piiloudutaan sen alle.

Levittäytykää.

Onko siellä alla jotakin? - Kettu.

Se juoksi pois. - Kettu...

Tulkaa tänne! Lapset eivät saa päästä pakoon!

Poika on täällä!

Ammu hänet! Ammu!

Ammu hänet!

Otto!

Otto!

Otto!

Otto! Otto!

Gerda.

Ollaanko nyt Ruotsissa? - Ollaan.

Otto!

Otto!

Pystynkö vielä juoksemaan? Ja hyppäämään.

Pystyt. Kuukauden päästä jalkasi on taas kunnossa.

Mutta pidä se nyt levossa, ei mitään kilpajuoksua.

Kiitos. - Kiitos.

Näetkö? Minähän sanoin. - Kanelipullia.

Näissä on kanelia täytteenä.

Onko kaikki hyvin?

Se on vain esiliina.

Minusta se näyttää viitalta.

Näyttääkö?

Se on myös viitta. Kertojan viitta.

Saat nämä kengät.

Olet kasvanut.

Hei sitten, Gerda. - Hei.

Kului pitkä aika ennen kuin kuulimme Danielista ja Sarahista.

Mutta ajattelimme heitä päivittäin ja puhuimme heistä, Otto ja minä.

Ja viimein tuli rauha.

Moni palasi kotiin. Mutta eivät kaikki.

Ja me... Me vain odotimme.

Nyt jo monet vuodet on ollut niin surkeat olot

ilman naurua ja laulua ilman tuoppien kilinää

Oltiin Femsjøenin lähellä Haldenissa.

Ja yöllä alkoi sataa.

Sinullahan on vitsikirja, eikö? - Niin.

Tiedän hyvän vitsin. - Ei sitä härskiä.

Mitä kapakala sanoi toiselle?

"Long time no sea."

Natsit karkottivat 773 Norjan juutalaista II maailmansodan aikana.

Yli tuhannen onnistui paeta Ruotsiin.

Tämä elokuva on omistettu paenneille.

Heitä auttaneille.

Ja heille, jotka eivät koskaan palanneet.

Suomennos: Arja Sundelin Scandinavian Text Service