Original subtitles

HÄMÄHÄKKINAISEN SUUDELMA

ARGENTIINA

TOUKOKUU 1983

SOTILASDIKTATUURI KÄY RAAKAA SOTAA

POLIITTISIA VASTUSTAJIAAN VASTAAN.

YLI 30 000 IHMISTÄ ON TAPETTU TAI VANGITTU.

Kuka tuo on? - Ei kuulu sinulle.

En tiennyt siirtyväni poliittisten vankien osastolle.

Turpa kiinni ja kävele.

Hei.

Olen Luis Molina. Istun kahdeksan vuoden tuomiota.

Minut tuomittiin julkisesta säädyttömyydestä.

Miehen kanssa, vieläpä yleisessä vessassa.

Ei kiinnosta, mitä teit.

Ja sinä olet? - Valentín Arregui.

Oletko poliittinen vanki? - Niin he väittävät.

Ei haittaa. Kunnioitan kaikkia aatteita, kunhan omaanikin kunnioitetaan.

Johdin nälkälakkoa viime vuonna. Minua pidetään huonona esimerkkinä.

Päätin kuuntelevani vain piristäviä juttuja.

Nälkälakot eivät kuulu niihin.

Saanko tehdä ruokaa? - Kunhan pysyt hiljaa.

Yritän opiskella. - Minulla on vain teetä ja keittoa.

Äiti on kipeänä eikä pääse tuomaan ruokaa.

Eikä lehtiä. Nämä osaan jo ulkoa.

Minä pärjään vankilaruoalla. - Selvä.

Mutta jos kieltäydyt keitosta, koska... - Kuulehan.

En lue ihan koko aikaa.

Mutta olen siltikin hiljaa,

koska silloin minä ajattelen

ja valmistaudun tekemään muistiinpanoja.

Eli en saa puhua, kun luet tai ajattelet.

Juuri niin.

Hyvä on.

Márquez. - Camazón.

Rodríguez. - Zecchi.

Molina. - Hasul.

Arregui. - Domínguez.

Oli jo aikakin sisustaa. Piristää kummasti.

Kun olin somistajana Montoya'silla, halusin joka näyteikkunasta täydellisen.

Eräällä mallinukella oli Chanelin jakkupuku,

ja halusin Balenciagan huivin sen käsilaukkuun.

"Ei kukaan välitä laukun sisällöstä", pomo sanoi.

"Minä välitän",

sanoin kulmaani kohottaen kuin Joan Crawford ikään.

Ja arvaa mitä, kultsi.

Balenciagahan sinne meni.

Mitä lueskelet?

Leninin elämäkertaa. - Ai.

Kuulostaapa hauskalta.

"Taisto jatkuu, kunnes kaikki ovat vapaita."

Kuka tuon sanoi?

Minäpä tiedän. Cyd Charisse Silkkisukissa.

Taisto jatkuu, kunnes kaikki ovat vapaita!

Jopa hölmöt somistajatkin. - Ei Lenin puhunut hölmöistä!

Hän ei viettänytkään kolmea päivää kanssasi.

Te radikaalit kuulemma hyväksikäytätte tyttöraukkoja.

Vartija! Tämä tyyppi puhuu ammattiliitoista

ja saa unohtamaan kapitalismin ilot!

Mitä haluat, Molina? - Kunhan pelleilin.

Tiedän, mitä kaltaisesi haluavat. - Ei sinussa ole miestä siihen.

Mitä sanoit, saatanan surkimus? - En mitään.

Sanoit sinä. - Että olen pelkkä paska.

Kovempaa! - Olen pelkkä paska.

Sano lause loppuun, hintti.

Olen pelkkä homopaska,

ja himokas perseeni on aina käytettävissäsi.

Joskus toiste, kultsi. - Kuulitko, Arregui?

Tuo naikkonen on aina käytettävissäsi.

Tappaisin miehen, joka kutsuu minua naiseksi.

Jos minua kutsuttaisiin mieheksi, pyörtyisin.

Mutta sinähän olet mies.

Et saisi antaa heidän nöyryyttää sinua.

Kultsi, nöyryytyksestä saa etuja. Esimerkiksi nämä verhot.

Miksi teet itsestäsi mitättömän? - Koska olen mitätön!

Ja tajuan sen.

Liikkeesikin on mitätön, mutta sinä et tajua sitä.

Näiden leidien rinnalla jokainen on mitätön.

Heihin verrattuna meitä ei ole edes olemassa.

Painu helvettiin.

Nyt sinä ajattelet, vai mitä?

Jotain tyttöäkö?

Hän on varmasti nätti. Minkä niminen?

Tuon hintin olisi parasta onnistua.

Ihmisestä saa tietää kaiken tarvittavan kysymällä yhden helpon kysymyksen.

Mikä on lempielokuvasi? - Ei minulla ole.

Kaikilla on! Vaikka yleensä he valehtelevat.

En luota keneenkään, joka vastaa Kuin raivo härkä. Relaisi vähän!

En ole käynyt leffassa vuosiin. - Etkö tykkää unelmoida? Edes vähän.

Unelmoin joka hetki, mutten tavalla, jonka sinä ymmärtäisit.

Kaltaisesi pitävät elämää vain viihteenä.

Jos saat loput hyvästä suklaapatukasta,

voisitko lakata puhumasta "kaltaisistani"?

Olet oikeassa. Anteeksi.

Tämä on viimeinen pala. - Syö se.

Ei kiitos. - En osaa päättää.

Oletko erittäin periaatteellinen vai vain jääräpää?

Ehkä olen vain erittäin jääräpäinen.

Oliko tuo pilkahdus huumorintajusta? Ja minä kun jätin aurinkolasini autoon.

Minulla on muuten naisystävä.

Arvasin. - Ettet ala luulla liikoja.

Et ole tyyppiäni. Haluan asettua aloilleni,

en rynnätä barrikadeille.

Minä en voisi elää ilman elokuvia.

Isän kuoltua äiti työskenteli leffateatterissa.

Ei ollut lapsenvahtia, joten pääsin mukaan.

Äiti istutti minut eturiviin.

Näin joka elokuvan lukuisia kertoja.

Yhtä niistä en unohda koskaan.

Hämähäkkinaisen suudelma. - En ole kuullutkaan.

Se sijoittuu keksittyyn Etelä-Amerikan maahan.

Argentiinaa, Brasiliaa ja 100 % Hollywoodia.

Tähtenä on upea Ingrid Luna.

Hänen palvojansa kutsuvat häntä La Lunaksi.

Se oli ensimmäinen hänelle räätälöity elokuva.

Eihän se ole mikään maailman paras elokuva.

Liian kunnianhimoinen, liian sekava soppa.

Mutta silti niin kaunis.

Haluatko nähdä sen?

Mitenköhän se onnistuisi? - Parhaalla tavalla.

Kerron elokuvan sinulle.

Jos sinulla ei ole muuta menoa.

Liika lukeminen sokeuttaa. Sanoit niin itse.

Sitä paitsi valot sammutetaan pian.

Millainen elokuva se on? - Musikaali tietysti.

Jos et ymmärrä, voin lopettaa saman tien.

Inhoan musikaaleja. - Säälin sinua.

Eihän kukaan laula oikeassa elämässä.

No ehkä pitäisi. Ole hiljaa ja kuuntele.

Valot sammuvat. Esirippu nousee.

Elokuva on upeissa Technicolor-väreissä ekstrapunaisella ja kullalla silattuna.

Silmiin melkein sattuu.

Hänen nimensä on Aurora.

Kuvankaunis Aurora.

Miehet eivät häntä voi vastustaa.

Ja ne, jotka häneltä suudelman saa,

rakastuvat silmittömästi

elämänsä loppuun asti.

Odota. Hyppäsimme keskelle tarinaa. Emme tiedä hahmoista mitään.

Ei musikaalissa ole paljon tiedettävää. Mutta olet oikeassa.

Innostuin liikaa ja hyppäsin alustuksen yli.

Aurora on Charmin menestynyt päätoimittaja.

Se on Etelä-Amerikan kuuluisin muotilehti.

Tapa, jolla hän istuu, saa minut sekaisin joka kerta.

Täydellisen muodokas vartalo.

Ampiaisvyötärö ja pyöreät lanteet.

Silkkiset sääret, jopa ilman sukkahousuja.

Ei eroottista kuvailua, kiitos.

Ja nyt, pelkistetty silkkiaamutakki yllään,

jumalatar siirtyy makuuhuoneeseen.

Kendall, olet myöhässä. Auta minua valitsemaan asu gaalaan.

Kendall Nesbit on Auroran avustaja ja paras ystävä.

Hän on täydellisen omistautunut. Hän elää Auroraa varten ja tämän kautta.

Kendall Nesbit on siis homo, vaikkei sitä sanota.

Entä sitten? - Näyttelijä oli kunnon diiva

mutta pelkäsi, että jos hän eläytyisi rooliin, hänen äitinsä tajuaisi asian.

Joten hän pilasi roolin.

Jos ei haittaa, kuvaan unelmieni Kendallin

masentavan todellisuuden sijaan.

Kendall, olet myöhässä. Auta minua valitsemaan asu gaalaan.

Mitä pukisin tänään ylleni?

Ei aavistustakaan.

Ehkä tämän silkki-Chanelin,

sinistä ja hopeaa.

Valitse muutakin kuin asu. - Mitä tarkoitat?

"Ensin pitää tietää, ketä varten pukeutuu."

Kaikkea olen sanonutkin rahasta.

Et ole esiintynyt miehen kanssa kymmeneen vuoteen.

Lukijasi alkavat ihmetellä, mikä on vialla.

Kuka kumppanisi on? Ehkäpä Raoul.

Ehkä Manuel. - Ei käy.

Ehkä Roberto.

Jaa, heitä siis kiinnostaa,

kuka minua rakastaa.

Eivät lukijat halua jakaa minua. Ja onhan minulla sinut!

Tanssin itseksein,

kunnes joku mies täyttää unelmain.

Tanssin itseksein,

vaikka hullulta se kuulostaa kai.

Ennen kuin löydän oman kullan,

joka kutsuu minua omakseen...

Ennen kuin löydän oman kullan,

älä tarjoa minulle kumppaneita,

miehiä ventovieraita.

Tanssin itseksein!

Hän on siis frigidi. - Mitä?

Hän pelkää fyysistä läheisyyttä.

Oppi kai jo lapsena, että seksi on häpeällistä.

Hän yrittää tukahduttaa kiellettyjä himojansa

eikä pysty nauttimaan kunnon panosta.

Anteeksi vain, mutta Aurora on vain valikoiva.

Hänellä on rima korkealla. - Ihan sama.

Jos aiot pilkata, lopetan tähän.

Tämä on minulle tärkeä taideteos.

Minun pitäisi siis vain istua ja kuunnella, enkä saisi kommentoida.

Täsmälleen. Niin elokuvissa tehdään!

Hyvä on.

Pysyn hiljaa.

No niin. Myönnän, että Aurora on käynyt psykiatrilla.

Tämä epäilee, että Auroran sitoutumiskammo liittyy

johonkin tukahdutettuun muistoon ja mystiseen sävelmään Auroran unissa.

Psykiatri neuvoo olemaan avoimempi haluilleen.

Aurora ei ole vakuuttunut,

kunnes ennustaja antaa saman neuvon.

Tapasin eilen mustalaiseukon.

Ja voi, mitä kaikkea hän kertoikaan.

Hän sanoi, että tapaan muukalaisen.

Hoikan, komean sankarin,

joka tulee ja vie jalat altani.

Istuin pöydän takana vavisten.

Suitsukkeen tuoksu leijui ilmassa.

"Jonain päivänä kuulet huudon", hän sanoi.

"Terävän, viiltävän äänen,

ja kun katseesi nostat,

elämäsi rakkauden kohtaat."

Auroraa ei kiinnosta yksikään tanssipartneri.

Kunnes saapuu Armando.

Etelä-Amerikan paras valokuvaaja. Todellinen taiteilija.

Aurora on palkannut hänet kuvaajaksi lehteen,

mutta he tapaavat vasta nyt.

Minäpä arvaan. Kuvaaja ei ole vain nero vaan tumma, pitkä ja komeakin.

Tietysti!

Siinä lahjakkuus piilee. - Osaa hän laulaa ja tanssiakin.

Naurettavaa.

Näkisitpä hänet minun silmin.

"En tiedä, miten tulette tapaamaan."

"Tai missä ja miten rakkaasi tapaat."

"Mutta pian sen huudon kuulet", hän sanoi.

"Ja silloin nostat katseesi,

ja se terävä ja viiltävä ääni..."

Heidän sormensa koskettavat väristen.

Jotakuta tuodaan kuulusteluista.

Onko sinulla professorille asiaa, Arregui?

Noh?

Sinä tunnet hänet, vai mitä?

Tuon näköisenä minäkin haluaisin pussin päähän.

Turpa kiinni, perkele!

Kyllä, tunnen hänet. Pilkkaat rohkeaa miestä!

Sinä ja sinun huivisi ja verhosi. Olet vastenmielinen!

Tein väärin.

Olen pahoillani.

Minäkin olen.

Se oli huono vitsi.

No, Molina. Onko sinulla minulle tietoja?

Taisitte ottaa rooliin väärän henkilön.

Meillä ei ole mitään yhteistä. Ei hän tule uskoutumaan minulle.

Onko hän maininnut tovereitaan?

Eikö yhtään nimeä?

Eikö edes unissaan? - Minäkin nukun silloin.

Nukkuisit vähemmän ja kuuntelisit enemmän.

Lupaan jatkaa yrittämistä.

Ai niin, minulla on hyviä uutisia.

Ehdonalaislautakunta arvioi tapauksesi.

Hienoa. Kiitoksia!

Äiti ilahtuisi, jos vapautuisin. - Niin, äitisi.

Hänen tilansa on huonontunut.

Toinen pieni sydänkohtaus.

Ei hätää. Vaara on jo ohi.

Ei. Vaara on hänen sisällään.

Sydän on väsynyt antamaan aina anteeksi.

Olen suvaitsevainen mies, Molina.

Kaltaisesi perverssit eivät ällötä minua.

Molina.

Niin?

Tapasitko vankilanjohtajan aamulla?

Mistä tiedät? - Täällä seinilläkin on silmät.

Oletko vasikka?

Totta kai. Miksi muuten olisin täällä?

Eikö johtaja kysynyt minusta mitään?

Ei. Äitini on sairastellut. Minähän kerroin.

Hyvä on.

Onneksi Chicha-täti huolehtii hänestä.

Ai niin, olet ainoa lapsi. - Kyllä.

Olemme aina olleet kahdestaan. Oletko isosta perheestä?

Valtavasta. Kun viimeksi menin kotiin, isä kysyi: "Kuka olet?"

Äiti melkein tappoi hänet.

"En pysy laskuissa, nainen!" isä sanoi.

Voilà. Huumorintajua.

Martakin nauroi. - Kuka Marta?

Heilasiko? - Ei kukaan.

Ei kukaan, vai?

Hei, kuuntele.

Parempi, ettet tiedä minusta mitään.

Olen elossa vain siksi, että minulla on arvokasta tietoa.

He tekevät kaikkensa sen saadakseen. Tajuatko?

Jouduit vaaraan heti kun tapasit minut.

Muru, minä olen somistaja.

Mitä vallankaappaukseen tulee,

ei tällaisten nynnyjen odoteta olevan mukana.

Olen pahoillani.

Kavahdan aina kun pilkkaat itseäsi.

Valot sammutetaan pian.

Jatketaanko elokuvaa? - Joo, vaikka.

Aurora ja Armando työskentelevät päivisin ja leikkivät öisin.

Nussivat öisin. - Ei musikaaleissa tehdä niin.

Eikö suhde ole romanttinen? - Ei vielä.

Aurorahan työstää sitoutumisongelmiaan.

Hän on rakentanut ympärilleen luodinkestävän muurin.

Selviää, että he ovat syntyneet samassa kylässä.

Pohjoisessa, viidakon laidalla.

Armando haluaa kuvata paikallisia ihmisiä.

Vaikka hän on kuuluisa taiteilija,

hän näkee itsensä tavallisena miehenä.

Minusta todellinen kauneus ei liity muotiin.

Todellinen kauneus on tätä.

Arkinen mies

haluaa arkisen elämän.

Arkisessa talossa kera arkisen vaimon.

Joka arkipäivä hän kotiin kiiruhtaa

ja arkisen hattunsa ripustaa.

Arkinen koira syliin singahtaa

ja rapsutuksia halajaa.

Ja mies miettii

arkisessa päässään,

että haluaa leikkiä kotia kera arkisen siipan

arkisessa aviovuoteessa.

He ovat arkinen pari

kaikin tavoin.

Paitsi ettei sellaista rakkautta kohtaa

päivittäin.

Ja he arkisesti suutelevat,

kun valot sammuvat. - Kun valot syttyvät.

Se varmaa on, että joka arkipäivä päättyy hurmioon.

He ovat ihan tavallinen pari,

sen myöntää voin.

Paitsi ettei sellaista rakkautta kohtaa...

Ei sellaista rakkautta kohtaa...

Ei sellaista rakkautta kohtaa

päivittäin.

Päivittäin.

Päivittäin.

Tämänkin takia inhoan musikaaleja.

Puhdasta propagandaa! Valtaapitävät haluavat turruttaa kansan.

Luoja, tapa minut jo. - Elokuva on taantumuksellinen.

Valokuvaaja kokee vahvan naisen uhkana ja haluaa tehdä tästä kynnysmaton.

Ei. Naisia kunnioitettiin silloin. Kauneus antoi heille valtaa.

Sinä kai pidät ankeista nykyleffoista, joita hallitsevat

Sissy Spacek, Meryl Streep, Glenn Close ja herra Glenda Jackson.

Ilmestyskirjan neljä ratsunaista. - Ainakin hahmot ovat oikeita.

Ei näitä hölmöjä fantasiahahmoja, joista tykkäät.

Minä rakastan heitä!

Aurora on taivaallinen! Täydellinen nainen.

Ja Armando vastaa käsitystäni tosimiehestä.

Niinkö?

Ja millainen se on?

En tylsistytä sinua. - Anna mennä. Ei minua haittaa.

Minä tylsistyisin kommenteistasi. - Ei, minua kiinnostaa.

Millainen on sinusta tosimies?

Hän on vahva. Ei pelkää ottaa ohjia, varsinkaan kotona.

Eikö naisen ja miehen pidä olla tasavertaisia?

Ei tosinainen halua tasa-arvoa! Siinä ei ole potkua!

Mitä ihmeen potkua?

Sitä kihelmöintiä, kun mies ottaa kainaloonsa ja se vähän pelottaa.

Jestas, mitä sontaa.

No, näin minä ajattelen. - Noin sinut opetettiin ajattelemaan.

Tämä keskustelu ei etene.

Hyvää yötä siis.

Molina.

Minua ei nukuta yhtään.

Kerro elokuvaa vähän eteenpäin.

Se auttaa nukahtamaan.

Ihan vähän vain.

Kertoisit nyt.

Hyvä on, mutta älä keskeytä enää.

Armando vie Auroran kaupungin kuumimpaan yökerhoon.

Unohda valokuvaus, Armando. Avaisit tanssikoulun.

Niin. Monilahjakas mies.

Kippis. - Kippis.

Tervetuloa kotiin, muukalainen.

Paikalle astuu Paulina Paz.

Pitkä nenä, hapsottavat kulmat ja sameat silmät.

Et siis pidä hänestä. - Häntä pidetään kauniina,

muttei hän vedä vertoja Auroralle.

Ainoa etu on nuoruus, jota hän käyttää aseena.

On selvää, että hän ja Armando olivat pari ja hän on yhä lääpällään.

Ah, jännitys laimenee.

Paulina on Auroralle liioitellun suopea.

Toivottavasti nautit vierailustasi.

Vaikkei kylämme vedä vertoja kaupungille.

Minähän synnyin täällä. Muutimme pois, kun olin pikkutyttö.

Ennen minun aikaani siis.

Ehkäpä perheemme ovat tuttuja.

En usko. Olimme vaatimatonta väkeä.

Rakastan tätä hetkeä.

Aurora näyttää sille nirppanokalle, miltä oikea tyylikkyys näyttää.

Yhtäkkiä sali hiljenee.

Kaikki katseet kääntyvät. Johnny Desiderio on saapunut.

Roisto, vihdoinkin! - Ei vaan superroisto!

Mitätön gangsteri, joka on riistänyt kylää jo vuosia.

Vihdoinkin hauskaa porukkaa.

Miten hän sietää tuon torakan kosketusta?

Yökerho on miehen leikkikenttä, ja hän kohtelee kaikkia leikkikaluinaan.

La Luna on ihana.

Vaikka Hollywood yritti amerikkalaistaa hänet,

hän pysyi aina latinona.

Tuo oli upeaa. - Kiitos. Pidin vain vähän hauskaa.

Taidan painua pehkuihin, jos sopii.

Totta kai, Armando.

Nähdään aamulla.

Anteeksi.

Armando välittää yhä Paulinasta.

Kendall on kokenut jääneensä paitsioon.

Nyt hänellä on taas tehtävä.

Viedäänpä sinut nukkumaan.

Tämän myötä sanon ciao.

Hyvää yötä, Valentín. - Ei, älä lopeta.

Elokuva on hölmö ja kliseinen, mutta uudet hahmot tuovat vähän draamaa.

Jätän yleisön nälkäiseksi. Nuku hyvin.

Molina. Se sävelmä, joka soi Auroran päässä...

Psykiatri epäilee lapsuustraumaa.

Jätä naisraukka rauhaan!

Ehkäpä olet kokenut jotain samanlaista.

Löytyykö sinulta teoria kaikkeen? - Asuit kahdestaan äitisi kanssa.

Missä isäsi oli? - Kuoli kun olin neljän! Entä sitten?

Selvä juttu. Riippuvaisuus äidistäsi teki sinusta homoseksuaalin.

Siinä vasta klisee! - Kuuntele.

Isätön, herkkä poika haluaa miellyttää äitiä

omaksumalla tämän hoivaavia piirteitä.

Ja machopoika haluaa miellyttää isäänsä.

En minä ole macho.

Inhoan kaikkea machoilua. - Ai, niinkö?

Luuletko, etten ole kuullut tuota ennenkin?

Pian sanot, että oikea nainen käännyttää minut,

koska mikään ei voita kunnon naista.

Johon vastaan, että olen samaa mieltä.

Ja koska naista parempaa ei olekaan, haluan olla sellainen.

Miksi hoet tuota? - Se on totta. Mikset usko?

Tiedätkö, mitä minä uskon? Että ihmiset näkevät sinussa hirviön.

Joten esität sellaista.

Mutta Molina, et sinä ole hirviö.

Olet mies.

Kynttilän valo pitää minut hereillä.

Voitko sammuttaa sen?

Hän pukeutuu satiiniin.

Espanjalaiseen pitsiin.

Hän tuntee pehmeän turkiksen ihollaan.

Hän on onnekas.

Koska hän on nainen.

Hän käyttää timantteja,

jotka loistavat tähtien lailla.

Hänellä on rakastajia luksusautoineen.

Hän on onnekas, niin onnekas,

koska hän on nainen.

Sipaus Lanvinin parfyymiä ranteeseen.

Salaisen päiväkirjan lista

hänen suutelemistaan miehistä.

Niin monia miehiä

on hän suudellut.

Syreenivedessä hän kylpee.

Oopperassa henkäistään,

kun hän liihottaa sisään.

Hän saa suklaarasioita, ihania ruusuja

sekä miesten rakkaudentunnustuksia.

Ihomaitoja, tuoksuvia voiteita.

Hän on valkokankaan unelmien täyttymys.

Kuinka onnekas hän onkaan.

Niin onnekas, eikö vaan?

Toivon vain,

että voisin olla hän.

Tuo nainen.

Tämä on sinun syytäsi, hintti.

Hänellä on heila, Marta. - Kuka Marta?

En tiedä. - Tuo ei riitä.

Tehän veitte hänet pois!

Antakaa vähän lisäaikaa. - Sitä meillä ei ole.

Tarvitsemme tietoja! - Kidutus ei tepsi häneen.

Emme me kiduta ihmisiä.

Mutta jos hän pääsisi pois kuulusteluista,

saisin Martan sukunimen ja paljon muuta.

Minä pyydän. - Voi, Molina.

Oletko pihkassa siihen surkimukseen?

En tietenkään. Haluan vain äidin luo.

Koeta sitten saada Arregui puhumaan!

La Luna, auta minua!

En kestä olla yksin.

En kestä olla täällä.

Pelasta minut, Luna. Vie minut pois.

Niin.

Vie minut elokuvaan.

Jos tuntuu, että kaikki menee päin helvettiä,

eikä maailmasi ole mikään paratiisi...

Voin tarjota neuvoja.

Kunhan vain kysyt.

Jaan mielelläni nämä neuvot oivat.

Sinun pitää oppia paikalta poistumaan.

Todellisuuden kohtaaminen tuottaa vain tuskaa.

Sulje silmäsi, ja leffatähdeksi muutut.

Miksi ihmeessä pitäisi pysyä

siellä missä olet?

Sinun pitää oppia näkemäsi unohtamaan.

Elämäsi on niin julmaa ja kamalaa.

Käy siis viereeni tähän elokuvaan.

Miksi sinun pitäisi näkemäsi muistaa?

Ja jos päädyt kalterien taa,

mielikuvitus kyllä auttaa.

Sehän on ihan selkeää.

Tule tänne kanssani leikkimään.

Leikkimään.

Valot!

Ja kamera käy!

Sinun pitää oppia tekosi perumaan.

Luoti ei tapa, jos sen aseesta poistaa.

Tee palatsi, jossa hallita saat.

Se on meille kuin satumaa.

Jos pakenet

iltapäivänäytökseen

sieltä missä olet.

Sinun pitää oppia paikalta poistumaan.

Todellisuuden kohtaaminen tuottaa tuskaa.

Sulje silmäsi, ja leffatähdeksi muutut.

Miksi ihmeessä pitäisi pysyä

siellä missä olet?

Käy siis viereeni tähän elokuvaan.

Miksi sinun pitäisi näkemäsi muistaa?

Ja jos päädyt kalterien taa,

mielikuvitus kyllä auttaa.

Sehän on ihan selkeää.

Tule tänne kanssani leikkimään.

Leikkimään!

Ja jos päädyt kalterien taa,

mielikuvitus kyllä auttaa.

Sehän on ihan selkeää.

Tule tänne kanssani leikkimään.

Sammuta valot, anna mielesi loistaa.

Ja lupaan, että tulet huomaamaan,

että toimiva on suunnitelmani.

Suloinen ihailijani.

Minun sankarini.

Missä tahansa

sitten oletkin.

Tapoitteko hänet? Tästä ette selviä!

Häipykää!

Voi hyvä luoja. Kuinka paljon vielä kestät?

Mikset kerro heille kaikkea ja lopeta tätä?

Kun Johnny Desiderio tajuaa Paulinan rakastavan Armandoa,

hän hakkauttaa miehen.

Suljen aina tässä kohdassa silmäni.

He jättävät Armandon viidakon laidalle.

Ja yhtäkkiä Aurora ilmestyy paikalle.

Hän on niin rohkea, ettei säpsähdäkään näkyä.

Itse olen ihan romuna ja vollotan.

Keskityt aina tunteisiin.

Kerro vain, mitä tapahtuu. - Hän tietysti laulaa.

Voi ei. - Ei niin, miten luulet.

Se tulee täysin luonnollisesti.

Minä pystyn ihmeisiin.

Vaikka ruoska on ihoasi silponut,

suutelen sinua kaikkialle nyt.

Ja minä pystyn...

...ihmeisiin.

Lopeta.

Anteeksi, älä suutu.

En pysty keskittymään.

Kun puhut Aurorasta, näen vain...

Martan.

Se kai puskee ulos tavalla tai toisella.

Mikä? - Heikkous.

Ei rakkaus ole heikkoutta.

Hassua, miten kiintymystä ei voi estää.

Mielestä vain tihkuu tunteita.

Niinkö ajattelet? - Kuin vuotavasta hanasta.

Tippoja ei voi estää tulemasta.

Antaisin mitä vain, jos voisin syleillä häntä.

Hänen ajattelemisensakin...

...on kidutusta.

Älä koskaan torju kivoja ajatuksia.

Pane maate.

Luota minuun.

Sulje silmät.

No niin. Kun puhun Aurorasta...

...näet Martan.

Minä pystyn ihmeisiin.

Syleilen sinua ja hyväilen ruhjeitasi.

Et saa kieltäytyä avustani.

Kosketukseni on täynnä rakkautta.

Se on tarkoitettu sinulle.

Ja jos niin haluat,

henkäise vain nimeni,

ja siinä minä olen

tekemässä ihmeitä.

Minä pystyn ihmeisiin.

Ihmeitä tapahtuu

minun kauttani.

Voilà, monsieur. Illan erikoinen.

Flambée de merde. Papuja ja riisiä.

Tässä on liikaa. Vaihdetaan. - Ei kiitos...

Syö pois.

Syö. Tämä liimariisi ei ole tänään hassumpaa.

Syötkö aina noin? Syö kuin mies.

En ole eläin. Syön kuin leidi.

Miten Marta syö? - En ole pannut merkille.

Ei mies huomaa naisesta sellaista.

Minä huomaan rakkaastani kaiken.

Miten he syövät ja nukkuvat. Kaiken.

Onko sinulla ketään kanssaihmistä?

Kanssaihmistä? Tuosta tulee mieleen Ronald Reagan.

Tajusit kyllä.

Hänen nimensä on Gabriel.

Hän on tarjoilijana ravintolassa.

Hän on täydellinen. Hänen kävelytyylinsä.

Hänen soinnukas äänensä.

Taas uusi fantasia. - Ei, hän on ihka aito.

Ikävöitkö häntä? - Kyllä, mutten niin kuin luulet.

Emme ole rakastelleet. - Ettekö ole panneet?

Emme ole edes koskettaneet toisiamme. - En tajua.

Hän on...

...naimisissa.

Kaksi lasta.

Ystävystymiseenkin meni vuosi.

Hänen piti ensin huomata, että arvostin häntä.

Tiedän, ei kuulosta kummoiselta.

Mutta hän uskoi minulle salaisuuksiaan.

Minä tein samoin.

Vieraileeko hän luonasi? - Ei.

Hänellä on kiirettä kotona ja töissä. Tekee joskus tuplavuorojakin.

Kirjoitan hänelle kirjeitä, mutta...

On kulunut jo kolme vuotta.

Muistaakohan hän edes minua enää?

Arvaa mitä.

En aio opiskella tänään.

Mitä jos lähtisimme elokuviin?

Sopii.

Mihin jäimme? - Gangsterit hakkasivat Armandon.

Aivan niin.

Kyläläiset kantavat hänet syvälle metsään.

Sieltä Johnny Desiderio ei häntä löydä.

Armando viedään outoon mökkiin. Kivestä tehty, olkikatto.

Piha on täysin umpeenkasvanut.

Siellä asuu Clemensia, kylän vanhin.

Hän on lähes sokea mutta näkee kaiken.

Kun Armando nukahtaa, Clemensia kertoo Auroralle karmivan tarinan.

Vuosisatojen ajan viidakon pedot ovat menneet talvisin nälästä sekaisin.

Ne tulevat vuorilta kylään ja tappavat kaikki.

Kyläläiset pyysivät apua Hämähäkkinaiselta.

Taianomaisen olennon äiti oli ihminen ja isä kaikkivoipainen metsänhenki.

Hän tarjosi kyläläisille suojelua

yhtä palvelusta vastaan.

Että joka kymmenes vuosi

yksi kylän naisista

uhraa hänelle rakastamansa miehen.

Sinä synnyit sellaisena yönä.

Eli jonain päivänä joudut uhraamaan oman rakkaasi.

Tämä selittää niin paljon.

Miksi perheeni lähti kylästä...

Ja miksi en osaa rakastaa.

Onko nainen kutsunut sinua? - On.

Laulullaan. - Kun hän ilmestyy,

joku menettää pian henkensä!

Luissani sen tunnen.

Pian se tapahtuu.

Kohta hetki koittaa.

Mies minulle antautuu.

Näin hänet ensi kertaa kahdeksanvuotiaana.

Olin aivan kauhuissani. En saanut unta viikkoon.

Sanoinko, että Ingrid Luna näytteli molempia?

Monta kertaa. - Mikä taidonnäyte!

Mikä tuli?

Tyttö on kusessa. - Kuka?

Minä, ääliö. Vatsaan sattuu. - Oksettaako?

Kipu on alempana. Nivuskramppeja.

Hengitä.

Myrkkyä. - Olisimme molemmat kipeitä.

Tämä johtuu hermoistani.

Hengitä! - Pyydä apua. En kestä enää.

Vartijat! Vartijat!

Minä pyydän...

Nuku.

Päästä kivusta irti.

Hyvää iltaa. Miten voit?

Mene pois. Tiedät, miten voin.

Haluan vain jutella. Miksi pelkäät?

Olen aina pelännyt sinua.

Mutta miksi? - En tiedä.

Asia muuttuu.

Vielä ymmärrät, että olen ystäväsi.

Et ole ystäväni. Mene pois!

Mutta olen kaunis. - Niin olet.

Ja olen lämmin, kiltti ja lempeä.

Mikset pidä minusta?

En tiedä.

Joskus vielä ymmärrät, että olen ystäväsi.

Jonain päivänä suutelet minua.

En koskaan. Mene pois!

Jonain päivänä annat periksi.

Totta kai annat.

Kaikki miehet tekevät niin.

Kaikki miehet suutelevat minua.

Niin sinäkin.

Raotat huuliani

ja painat ne omillesi.

Sivelet sormillasi hiuksiani.

Voihkaisusi lämmittävät viileää yötä,

kun minua suutelet.

Ja sinähän suutelet.

Muttet nyt.

Et vielä.

Et nyt.

Miten voit? - Heikottaa vielä vähän.

Katso, mitä muutakin toimme.

Haista paska.

Anteeksi. En saanut ruokaa kolmeen päivään.

Ihan sama, mitä tässä on.

Minun on pakko tunnustaa eräs asia.

Sinulla oli minua ikävä.

Pengoin tavarasi, kun olit poissa.

Piti varmistaa, että sinuun voi luottaa.

No voiko? - En ole kertonut itsestäni mitään.

Tuntuu, että olen sinulle salaisuuden velkaa.

Sellissä pitää vallita tasa-arvo, vai mitä?

Okei.

Marta ei kuulu vastarintaliikkeeseen.

Tämäpä yllätys.

Hän erosi siitä, kun tapasimme.

Hänelle riitti, että olimme yhdessä.

Millainen hän on?

Hän tulee rikkaasta perheestä.

Hänellä on pieni punainen Mersu. - Eikä.

280 SL.

Pelaa jopa golfia.

Kuulostaa jumalaiselta. Onko hänellä veljeä?

Hän edustaa kaikkea, mitä yleensä vihaan.

Olen tekopyhä.

Mikä hätänä? - Voi helvetti.

Olin oikeassa. Meitä myrkytetään.

Haen vartijat. - Älä!

He antavat morfiinia niin että jään koukkuun.

Sitten en enää voi panna hanttiin.

Et kestä sitä kipua.

Kestän. Auta minut istumaan.

Okei. Kyllä tämä tästä.

No niin, kaikki järjestyy.

Hei, Valentín.

Pärjäätkö? - Lupaa, ettet anna viedä minua.

Lääkäri voisi auttaa... - Lupaa!

Hyvä on, minä lupaan.

Voi ei. - Mitä?

Voi ei.

Mikä tuli? - Nyt hävettää.

Paskoin housuun.

Okei, ei se mitään.

Kaikki järjestyy. Joohan?

Joo, okei.

Ei, älä käytä peittoa.

Palellut ilman sitä. - Totta. Kiitos.

Haen jotain, jolla voit pyyhkiä itsesi.

Ei sinun paitaasi! - Pesen sen huomenna.

Ota tämä. - Okei.

Valentín, anna minun auttaa.

Minä teen sen. Ole kiltti.

Anna minun auttaa.

Ei helvetti!

Saatko housut pois?

Menikö se läpi? Häh?

Suurin osa pysyi alkkareissa. - Okei.

No niin, varovasti.

Varovasti.

No niin, hyvä.

Voi ei.

Eikö sinua ällötä? - No en aio ottaa tätä tavaksi!

Olenko puhdas? - Olet.

Arregui!

Mitä oikein puuhaatte?

Miltä näyttää? Voitko poistua?

Olette vastenmielisiä.

Hyvin hoksattu. Kiitos.

Molina, vie ajatukseni pois kivusta.

Elokuva... - Aivan. Aurora.

Hän on seksikäs. - Niin on.

Haluaisin panna häntä. - Ja minä haluaisin olla hän.

Joo, hauskaa.

Kun Armando on toipunut, he palaavat kylään.

Sopivasti karnevaalien aikaan.

Mutta he eivät huomaa... - Odota. Minulla on asiaa.

...että heitä seurataan.

Nämä ovat hyviä ihmisiä. He ovat valmiita vastustamaan sitä hirviötä.

En voi hylätä heitä nyt.

Haluan, että jäät tänne kanssani.

Kylän asiat eivät kuulu minulle.

En tiedä niistä mitään. Enkä välitä senkään vertaa.

Olet ihan kuin Aurora. - Älä pilkkaa.

Enhän minä. - La Luna on upea tässä kohtauksessa.

"Olen nainen", hän sanoo.

"Elän vain taiteelle, rakkaudelle ja kauneudelle."

Mutta hän vain esittää välinpitämätöntä,

jotta Armando vihaisi häntä. - Se kirous!

Niin! Hän haluaa pelastaa Armandon Hämähäkkinaiselta.

Armandon juomaan on laitettu tyrmäystippoja.

Taide jäljittelee elämää.

Tuntuu, että keksit tarinaa lennosta.

Saattaisin minä niinkin tehdä.

Pyydän anteeksi.

Tässä.

Ota minun drinkkini.

Haen itselleni uuden.

Häntä alkaa huimata.

Huumausaine alkaa vaikuttaa.

Aurora avaa silmänsä. Olemme hänen unessaan.

Hän haluaa etäännyttää Armandon ja houkuttelee tämän yökerhoon.

Mutta se on erilainen, punaiseksi maalattu.

Seksin väriseksi.

Ihan kuin olisimme Auroran mielessä.

Ja kultsi, tämän enempää psykologiaa ei tarvita.

En ota osaa sotakeskusteluun.

Älä kutsu minua härkätaisteluun.

Mutta jos haluat herättää huomioni,

rakastellaan!

Maanjäristykset eivät minua kiinnosta.

Pandemiaan en aio osallistua.

Mutta jos haluat, että kiinnostun sinusta,

rakastellaan!

On kuin auttaisit puutteenalaista.

Ahneus ei haittaa tätä naista.

Hei, chico, herkeä hidastelemasta

ja anna minulle, mitä kaipaan!

En aio tulipaloja sammuttaa.

Vaikka pelkuriksi minua kutsutaan.

Mutta himoitsen vain kauneutta.

Halauksia, rutistuksia.

Huulia, suukkoja.

Ei siis hankkiuduta ikävyyksiin

vaan rakastellaan.

Anna lempeä. - No niin, pojat.

Anna suukkoja. - Siinä teille.

Anna lempeä, anna suukkoja.

Anna lempeä, suukkoja.

Kun Armando lähtee, unesta tulee painajainen.

Työnnän sormet kurkkuusi. Kuulitko? Älä pure.

Oletko kipeä, Arregui? Voimme viedä sinut sairastuvalle.

Mitä höpisette? Hän on ihan kunnossa.

Kaikki hyvin!

Vittu mitä paskaa!

Vietiinkö minut pois?

Ei viety.

Olet yhä täällä.

Palelee.

Missä olen?

Elokuvassa.

Sinulla on vilkas mielikuvitus.

Kiitos.

Liiankin vilkas.

Ei se ole mahdollista.

Olet kiltti mies.

Hän on poissa.

Olet turvassa.

Luojan kiitos olet turvassa.

Sisäpiirilähteiden mukaan koalitio on hajoamassa.

Mielenosoituksista on tullut väkivaltaisia,

joten hallitus on julistanut ulkonaliikkumiskiellon...

Sinun piti vain saada hänet sairastuvalle.

Tyrit senkin! - Miehellä on rautainen vatsa.

Tajuatko, mitä tuolla ulkona tapahtuu? - En ymmärrä politiikkaa.

Arreguin ryhmä yhdistää hallituksen petturit ja nuo mielenosoittajat!

Jos heitä ei paljasteta, saattaa syttyä sisällissota.

Hän alkaa avautua. Tunnen sen.

En välitä paskaakaan tuntemuksistasi, Molina.

Viekää hintti pois! - Valentín kuulee täällä kaiken.

Hän haluaa selityksen. - Sano, että äitisi kävi.

Ei hän usko. Äiti tuo minulle aina ruokaa.

Hyvä on, lähetän jonkun ostamaan ruokaa.

Kerro, mitä hän yleensä tuo, äläkä vitkastele.

Valentín tietää, että äitini on hyvä kokki.

Kaksi kanaa Veaugirard'silta ja maidossa yön yli liotettuja perunoita.

Ja guavatahnaa. Mustaa teetä ja kamomillateetä.

Ja maitotiivistettä. - Odota.

Voin puhua hitaamminkin.

Säilykepersikoita, kaksi pientä saippuapalaa.

Kaksi tölkkiä keittoa, silliä, kirsikkakakku ja...

Tadaa! Uusin Vogue.

Äidiltäsikö? - Niin. Hän voi paremmin.

Ja katso, mitä muuta hän toi.

Oi ei. Tuon saat syödä itse.

Älä viitsi! Molemmille on oma kana.

En halua. - En jaa näitä sinun vuoksesi.

En kestä enää vallankumousta mahassasi.

Hyvä on sitten. - Selvän teki.

Molina, saanko syödä yhden koiven heti?

Ajattelin kyllä hienompaa ateriaa.

En sano tätä riittävän usein,

mutta kiitoksia.

Onneksi sellikamusi on kotirouva.

Voisit joutua asumaan vaikka homon kanssa.

En tarkoittanut vain ruokaa.

Kiitos, että pidät minusta huolta.

Ruokit minua. Olisin vainaa ilman sinua.

Kelpaako viimeinen peruna? Suu auki.

Älä kerro äidillesi, mutta taisin juuri laueta.

Selvä, et saa enempää.

Minä siivoan. - Kiitos.

Arvaa, mikä kruunaisi illan.

Varmaankin Aurora. - Ei.

Tänään en halua paeta vaan pysyä täällä.

Ja tehdä mitä? - Kuunnella sinua.

Olen kyllästynyt omaan ääneeni. Puhu sinä välillä.

Mistä? - Mistä tahansa.

Okei, selvä.

Sinulla on satoja elokuvia. Minulla yksi.

Ja siinä on vain yksi kohtaus.

Tiedätkö puiston kaupungintaloa vastapäätä?

Tuhannet ihmiset kerääntyivät kuuntelemaan Alberto Golizaria.

Olin vain viidentoista,

mutta tiesin jo laittomista pidätyksistä,

teloituksista, tuhansista kadonneista.

Golizar pyysi ihmisiä jakamaan tarinansa.

Jostain syystä hän osoitti minua ja siskoani.

Ehkä näytimme niin nälkiintyneiltä.

"Kertokaa meille kodista, jonka meidän maamme on teille antanut."

"Kodistammeko?" kysyin.

Kotimme oli tehty mudasta

ja yhteen naulatusta pellistä ja pahvista.

Sen kerrottuani puisto hiljeni.

Kaikki halusivat kuulla tarinamme.

En koskaan unohda siskoni ilmettä.

14-vuotias tyttö,

joka huomattiin ensi kertaa elämässään.

Siinä huumassa ei käy mielessä,

että vieruskaverilla voisi olla konekivääri.

Ja että hän odottaa ampumiskäskyä.

Kun kaikki oli ohi,

47 ihmistä oli kuollut.

Kaksi heistä lapsia.

Toinen oli minun siskoni.

Hyviä uutisia, Arregui. Professori pysyi vaiti.

Ja huonot uutiset...

Voi miesraukkaa. Hän on taivaspaikkansa ansainnut.

Anna minun lähtöni tapahtua nopeasti.

Älä sano noin. Älä edes ajattele!

Professori oli tärkeä vastarintaliikkeelle.

Hänellä oli kontakteja hallitukseen. Jopa yksi kenraali...

En halua kuulla!

Olet oikeassa.

Anteeksi.

Voisinko sanella sinulle kirjeen?

Yritin kirjoittaa sen itse,

mutta paperi kastui koko ajan.

Sopii.

Tässä.

Rakas Marta.

Kirjoitan, koska pelkään, että taruni päättyy tähän.

Että elämäni on ollut merkityksetön.

Joskus sanon itselleni, että otin sinusta osan mukaani

enkä ole sitä menettänyt.

Mutta sitten tajuan...

...että olen ihan yksin.

Ypöyksin tässä sellissä.

Enkä voi peseytyä, koska olen kipeä

ja pelkään saavani keuhkokuumeen jääkylmästä vedestä.

Odota. - Mitä?

Kylmä vesi voi kyllä tappaa,

mutta voimme silti pestä sinut.

Käytetään teevettä ja kahta pyyhettä.

Yhtä saippuaista ja yhtä märkää.

Lopettaako se kutinan? - Tietysti.

Kun olin Martan kanssa,

en koskaan tunnustanut rakkauttani.

En ikinä.

Kaksi kamalaa sanaa.

En halua kuolla, Molina.

Haluan olla lihava papparainen,

jolla on tusina lastenlasta.

Anna käsi.

Kuten sanoin,

olen kuin vuotava hana.

Molina.

Katso kynttilän heittämiä varjoja seinällä.

Etkö ole koskaan huomannut niitä?

En ikinä.

Katselen niitä aina.

Aika kuluu nopeammin.

Viimeinen mahdollisuus, Molina.

Onko kerrottavaa?

Vanki numero 31452, Santiago Ventura.

Lautakunta ei lykkää tuomion täytäntöönpanoa.

Hakemus hylätty.

Luis Molina.

Etkö tosiaan aio kertoa, mitä siellä tapahtui?

Sanoinhan, että kaikki hyvin.

Se meni siis hyvin?

Kamalasti itse asiassa.

Hylättiinkö pääsysi ehdonalaiseen? - Ei.

Ei ainakaan vielä.

He sanoivat, että päätöstä odotellessa

vangit siirretään eri osastolle.

Lähden viikon lopulla.

Enkä enää palaa.

Armando tulee Auroran sviittiin.

Näkee pakatut laukut.

Armando katsoo ulos ikkunasta.

Tänään se tapahtuu.

Hämähäkkinainen haluaa suudelmansa.

Armando haluaa kertoa Auroralle tunteensa,

muttei pysty.

Minun oli pakko tulla hyvästelemään.

Hyvästi, Armando. - Se on kamalaa.

Kaksi ihmistä ei voi myöntää rakkauttaan.

Oletko valmis? - Olen.

Armando.

Kendall.

Armando, pakene! Johnny miehineen on tulossa.

Kuka kertoi, missä olen? - Ei sen väliä.

He aikovat tappaa sinut!

Anti tulla. Elämäni on ohi joka tapauksessa.

Älä höpötä. Onhan sinulla Paulina.

Ei Armando halua minua.

Sinua hän rakastaa. Etkö tiennyt?

Onko tuo totta, Armando?

Toiset voisi pettää, muttet sä.

Huijata ja jättää, muttet sä.

Joku muu voisi luottamukseni rikkoa,

mutta sinulta se ei taida onnistua.

Valheisiin taipuvat rakastajien suut.

Sanovat "ikuisesti" vaikka mielessä on muu.

Mutta ei, ei,

et koskaan,

et koskaan sinä.

Ei tämä muuta mitään, Aurora.

Sinulla on yhä lehti julkaistavana. Määräajat painavat päälle.

Meidän täytyy lähteä. - En voi, Kendall.

Yritä ymmärtää.

En pelkästään rakasta Armandoa

vaan näen nyt asiat hänen kantiltaan.

Nämä ihmiset tarvitsevat apuamme.

Muista, että olen yksi heistä.

Mutta... - Ei sanaakaan enää.

Tiedän, että sinä olet se petturi.

Olen pahoillani.

En halunnut menettää sinua.

Aikamoinen yllätys. - Ensimmäinen sääntö:

älä koskaan luota kaappihomoon.

Auroralla on vain huonoja vaihtoehtoja.

Mene Clemensian luo. Hän suojelee sinua. - Ei viidakkoon.

Ota autoni. - Mennään. Tule.

Ole kiltti, Armando. Pysähdy!

Hän houkuttelee meidät verkkoonsa.

Kuuntele! Hän tappaa sinut!

Auroraa ja Armandoa seurataan.

Mutta se ei ole Desiderio.

Mikä hätänä?

Hei...

Älä itke.

Olen ihan poikki, Valentín.

En kestä enää tätä kärsimystä.

Se sattuu sisimpään.

Minne?

Rintaan.

Ja kurkkuun.

Tännekö?

Niin.

Mikä helpotus.

Mikä?

Se, että välitän taas jostakusta.

Saanko...

Saanko minäkin koskea sinua?

Saat.

Mene maate.

Mene lähemmäs seinää.

Sinun ihosi... Se on niin pehmeä.

Pidätkö siitä? - Pidän.

Oletko hereillä?

Olen.

Minulle sattui eilen jotain outoa.

Voihan sen niinkin sanoa.

Kun olimme yhdessä,

tuntui kuin en olisi enää oma itseni.

Tuntui kuin olisin sinä.

Mutta sitten kun palasit omaan punkkaasi,

en ollut enää sinä mutten oma itsenikään.

Olin joku muu.

En nainen enkä mies.

En ollut mitään.

Ja olin kaikki.

Tuntui kuin olisin... - Turvassa.

Juuri niin. Mistä tiesit?

Minä tunsin saman.

Marcuse kirjoittaa sukupuolesta sosiaalisena käsitteenä.

Ei teorioita tänään, Valentín.

Asia on liian kiintoisa sanoin kuvattavaksi.

Totta. Anteeksi.

Sitä paitsi en halua pilata hyvää tuultani.

Tiedätkö, mikä on parasta onnellisuudessa?

Sitä luulee, ettei ole ikinä enää onneton.

Molina.

Ehdonalaishakemuksesi hyväksyttiin minun suosituksestani.

Vain allekirjoitukseni puuttuu.

Mitä tekisin, Molina?

Kiitos! Äiti ilahtuu ikihyviksi.

Lähdet kolmelta iltapäivällä.

Tänäänkö? Mutta hän voi vielä puhua!

Uskomaton tyyppi. Haluaa jäädä vankilaan.

Pakkaa kamasi.

Ja pidä mielessä, Molina.

Mitä ikinä luuletkaan täällä nähneesi,

ketään ei kiinnosta.

Ja lopeta se poikien kanssa muhinointi!

Oletteko varma tästä? - Hän johdattaa meidät apajalle.

Hänhän on rakastunut nainen.

Älä ole surullinen.

En olekaan. Iloitsen puolestasi.

Aloita uusi elämä ja liity poliittiseen ryhmään.

Mene marssimaan homojen puolesta. - Pahoittelut.

On myöhäistä alkaa vallankumoukselliseksi.

Selvisit paikasta, josta kukaan ei poistu elossa.

Älä väitä, ettet ole muuttunut mies.

En haluaisi jättää sinua yksin.

Kukaan ei ole huolehtimassa sinusta.

Aion päästä täältä pois.

En aio kuolla kuin professori ja viedä tietojani hautaan.

Usko pois.

Valentín.

Haluaisin pyytää läksiäislahjaa.

Jotain, mitä emme tehneet,

vaikka teimme paljon pahempaakin.

Suudelma.

Totta.

Emme koskaan suudelleet.

Haluatko sen heti?

No, aika käy vähiin.

Elokuvakin on vielä kesken.

Niin.

Tule tänne.

Ennen pitkää te kaksi kohtaatte.

Makuukamarissa, salongissa tai kadulla.

Missään kolkassa et voi välttyä

hänen suudelmaltaan.

Ennen pitkää, päivällä tai yöllä,

kynttilän valossa hän astuu huoneeseen.

Verhot kohahtavat, ja tuli sihisee.

Täältä tulee suudelma.

Kuunvalo himmenee,

ja vuorovesi laskee.

Naisen mustat helmet kimaltavat.

Haluat pois mutta olet verkon vanki.

Hämähäkkinainen

samettiviitassaan.

Voit huutaa,

muttet pääse pakoon.

Ennen pitkää rakkaasi saapuu.

Koskettaa sydäntäsi, ja tunnet eläväsi!

Vain yksi neula voi kuplanne puhkaista.

Hämähäkkinaisen suudelma.

Ennen pitkää pääset menestyksen makuun.

Hännystelijät ympärilläsi vain myötäilevät.

Mutta valtasi on tyhjää ja hälvenee kuin usva,

kun sen suudelman saat.

Kuunvalo himmenee,

ja vuorovesi laskee.

Hengityksesi kiihtyy.

Haluat pois mutta olet verkon vanki.

Hämähäkkinainen

samettiviitassaan.

Voit juosta, voit huutaa.

Voit piiloutua.

Muttet pääse pakoon.

Sinäkö? - Piti varmistaa, että olet turvassa.

Olen etsinyt rakkautta koko elämäni.

Ja nyt pyydät luopumaan siitä!

Jos viet Armandon, tapat samalla minut!

Ei!

Rakastan sinua.

Minäkin sinua.

Kirous siis kumoutui. - Ei vaan kävi toteen.

Aurora rakasti Kendallia, eri tavalla vain.

Aikamoinen käänne. - Oli, vai?

Ainahan homot kuolevat elokuvissa. Yleensä oman käden kautta.

Hän kuoli tärkeän asian puolesta.

Uhrauksen ansiosta kylä pysyy suojeltuna.

Ei.

Hän kuoli rakkauden tähden.

Aurora tajuaa, mikä Hämähäkkinainen todella on.

Auroran pahin vihollinen ja paras ystävä.

Hän on sekä kuolema että elämä.

Nainen pelasti kokonaisen kylän ja pyysi vastineeksi vain pientä asiaa.

Pelkkää suudelmaa.

Aurora alkaa hymyillä kyyneltensä läpi.

Jonkinlainen onni odottaa meitä kaikkia.

Elämä on hyvää, ja se hyvyys on rakkautta.

Hänen nimensä on Aurora.

Kunnon Hollywood-loppu.

Eihän se mikään Citizen Kane ole.

En piittaa, vaikka sanot sitä korniksi.

Rakastan sitä silti.

Kun olin vankilanjohtajan luona, tuntui, että hän oli peloissaan.

Niinkö?

Asiat muuttuvat nopeasti.

Jos välitän tietosi eteenpäin,

muuttuisivatko asiat nopeammin?

Ehkäpä.

Ja saattaisit joskus vapautua.

Vanki 57884, Luis Molina, pääsee pois.

Teen mitä tahansa käsket.

Aika lähteä, Molina.

Kiitos.

Jottet unohda minua. - Siitä ei ole pelkoa.

Minulla tulee ikävä, Molinita.

Punainen sopii sinulle.

On aina sopinutkin.

Äiti.

Luis?

Näenkö minä unta? - Et näe.

Minä tässä. Tulin kotiin.

Hei.

Vallankumous... Pelkkiä radikaaleja ja homoja.

Pilalle hemmoteltuja kakaroita.

Hekö kukistaisivat kenraalit?

Ei ikinä. Heidät murskataan.

Heidän verensä tulee virtaamaan kaduilla. Uskokaa minua.

Saanko kohottaa maljan?

Rakkaalle Chicha-tädille, joka on hoivannut siskoaan rakkaudella.

Chichalle.

Soita uudestaan huomenna. Kahdelta.

Gabriel.

Terve. - Hei.

En voi olla pitkään. Töissä on ruuhka-aika.

Näytät hyvinvoivalta.

Mitä kuuluu? Entä perheelle?

Hyvää vain.

Saitko kirjeeni? - Sain.

Toivottavasti en mennyt liiallisuuksiin.

Et, et. Nautin niiden lukemisesta.

Et koskaan kirjoittanut takaisin.

On ollut kiireitä. - Perheen kanssa varmaankin.

Tuplavuoroja töissä.

Ajattelitko minua koskaan?

Pitäisi lähteä. - Minä kyllä ajattelin sinua.

Paljonkin.

Annoit sen verran, että kiinnostukseni säilyi,

muttet hitustakaan enempää.

Olen pahoillani, Luis.

Olen tavallinen mies enkä ymmärrä... - Ymmärrätpäs.

Ymmärrät vallan mainiosti.

Annoit minun palvoa sinua

ja nautit siitä.

Muttet koskaan kertonut totuutta

tai kiittänyt minua.

Pyydän, älä tule tänne enää.

Vilkutin sinulle joka päivä.

Niin? - Terveisiä professorilta.

Rakastan sinua, äiti.

Jos en ole palannut, kun luet tämän, minut on pidätetty.

Mutta nyt jostain paljon pahemmasta.

Jos lähden pois, Chicha-täti pysyy aina tukenasi.

Kun jouduin vankilaan, luulin, että elämäni oli ohi.

Se olikin vasta alussa.

Opin itsekunnioitusta siinä kaikkein kunniattomimmassa paikassa.

Luulin aina, ettei elämäni koskaan muuttuisi, ja säälin itseäni.

Yksi lippu, kiitos.

Mutten voi enää elää sillä tavoin.

Kiitos.

Äläs nyt!

Varo. Pysy taaempana.

Noh, peräännytkös siitä!

Meidän pitää lähteä. Nyt!

Vauhtia. - Pysähdy!

Kuulitko? Pysähdy!

Älä liiku!

Älä liiku! - Älkää ampuko! Hänet tarvitaan elävänä!

Tule jo!

Pysähdy!

Äkkiä nyt!

Tule!

Ei!

Mennään!

Optimistisia loppuja.

Intohimoisia romansseja.

Salskeita sankareita uhmaamassa kuolemaa.

Vain valkokankaalla.

Ylevät madonnat,

täysin kuuliaiset,

rohkeasti haastavat roistot

rinta pystyssä ja uhmakkaina.

Vain valkokankaalla.

Marmorisia tanssilattioita,

hurjia vuoristoratoja,

ja kiihkeitä tyttöjä ryhtymässä tanssiin.

Mutta kun ikää minulle karttui

ja elämästä lämpö haihtui,

niitä ei enää näkynytkään.

Niinpä suihkautin tilkan hajuvettä.

Tupsautin hieman puuteria.

Ja äkkiä jouset alkoivat soida kirkkaammin.

Tiesin totuuden, mutta jatkoin leikkiä,

että olin valkokankaalla.

Mutta kaikki muuttui, kun sinut tapasin.

Sinä elämäni uudistit.

Kaikki muuttui, kun sinut tapasin.

Koko maailmani on Technicolor-väreissä nyt.

Kun prinsessa teki kuolemaa,

hän kohotti kaunista päätään.

Rakastaja oli siinä polvillaan,

ja prinsessa lausui näin.

Lempeän ruskeisiin silmiin katsoen hän huusi:

Eläköön sota!

Eläköön vallankumous!

Eläköön... mikä ikinä se onkin.

Naisen nimi oli Molina.

ARGENTIINAN SOTILASHALLINTO KAATUI LOKAKUUSSA 1983.

TUHANNET OPISKELIJAT, TOIMITTAJAT, TAITEILIJAT JA AKTIVISTIT VAPAUTUIVAT.

Me selvisimme, rakkaani.

Me selvisimme.

PERUSTUU TERRENCE MCNALLYN MUSIKAALIIN,

JOKA PERUSTUU MANUEL PUIGIN ROMAANIIN.

HÄMÄHÄKKINAISEN SUUDELMA

OMISTETTU FRED TERRENCELLE JA CHITALLE

Suomennos: Maarit Tulkki Saga Vera