Original subtitles

En tiedä nimiä.

- Aiotko palata takaisin? - Ehkä.

Millaisiin rikoksiin syyllistyit sodan aikana?

Siitä ei pitänyt puhua.

Eihän sinulla ole mitään huolta. Sinua ei voida syyttää.

Millaisia rikoksia teit sodassa?

Ne eivät olleet rikoksia silloin.

Niistä tuli rikoksia, kun hävisimme sodan.

- Larryllä on asiaa, Nick. - Voiko sitä lykätä?

Mistä on kyse?

- Sait sen työn. - Ateenastako?

Et sitten kuullut tätä minulta.

Mitä?

Onneksi olkoon.

- Taikanumero on kahdeksan. - Isä!

Sox voittaa itäisen sarjan.

Sitten koripalloilua. Ceitics voitti eilen illalla Rocketsin.

Larry Bird ylti väkevään suoritukseen.

Nikki.

Jos nukahdat aina kesken uutisten, et pysy ajan tasalla.

Tiedän, mutta jos pysyn valveilla uutisten ajan -

hermostun kuulemastani niin kovasti, etten saa yöllä unta.

Minä keitän kahvia.

Pojanpoikani syntymäpäivä lähestyy.

Haluaako hän polkupyörän?

En tiedä.

Hän on jo iso poika, yhdeksänvuotias.

Minä olin samanikäinen, kun lähdin Kreikasta.

Nyt olen samanikäinen kuin äiti oli kuollessaan.

- Sain sen työn Ateenasta. - Mutta lupasit Elenille.

Sinähän lupasit, ettet ikinä palaa sinne.

Nick.

Niin lupasin.

Haluan tietää, miksi häntä kidutettiin ja miksi hänet tapettiin -

ja miltä tuntui kärsiä niin kuin hän.

Miksi haluat tietää sen?

Koska en kykene ajattelemaan mitään muuta.

Ihmiset saattavat sanoa jotain ennen kuolemaansa -

ja haluan tietää äidin viimeiset sanat.

Kaiken.

- Miksi nyt yhtäkkiä? - Asiat sulautuvat yhteen.

- Sinun pitäisi unohtaa ne asiat. - Minä yritin.

En kuitenkaan voi unohtaa yhtä asiaa.

Mahtavaa lainopillista keksintöä nimeltä vanhentumisasetus.

Tietyn ajan jälkeen kaikki rikokset annetaan anteeksi.

Jos sodassa julmuuksiin syyllistyneet odottavat tarpeeksi kauan -

heistä tulee syyttömiä kuin taikaiskusta.

Kreikassa syyttömyyttä pitää odottaa 30 vuotta.

30 vuotta on nyt kulunut.

Muissa maissa piileskelevät murhaajat voivat palata kotiin.

Äitini kuolemasta vastuussa oleva mies voi olla nyt syytön -

ja minä istun täällä juomassa kahvia.

Nikki, oletko odottanut sitä koko tämän ajan?

Kiitos.

Ei kyniä. Sinäkö siellä, Nick?

Nick!

Nick!

Hei.

Kiitos.

Rakas Jumalan äiti, kiitos pöydän antimista.

Rakas äiti...

Minä... Me...

Nick.

Se tekee 2000 dollaria.

Nikola.

Kristus nousi kuolleista.

Totisesti nousi.

- Kristus nousi kuolleista. - Totisesti nousi.

- Tietääkö isä, että sota on ohi? - Totta kai tietää.

- Kristus nousi kuolleista. - Totisesti nousi.

Sanoit, että kun sota loppuu, hän ilmoittaa meille paluustaan.

Sanoit, että kirje tulisi pääsiäiseen mennessä.

Sota ja pommit tuhosivat kaikki postitoimistot.

Kirjeitä kuljettavat laivat upotettiin.

Kestää aikansa, ennen kuin kaikki saadaan ennalleen.

Niin kuin koulukin.

Se vie oman aikansa.

Kristus nousi kuolleista, serkku.

Olet tarpeeksi vanha miesten joukkoon.

Mene vain.

Nick.

Oletko kunnossa?

En.

Isäsi soitti, kun olit lähtenyt hänen luotaan.

Arvelinkin niin.

Hän kuvittelee, että voin vaikuttaa tekemisiisi, koska olen vaimosi.

Älä katso minua noin. Miten voisin ymmärtää kaiken?

En halua riidellä.

Miksi sinun pitää palata? Voimme selvittää kaiken yhdessä täällä.

Ongelma ei ole täällä.

Mitä sinä teet Ateenassa?

Samaa kuin yleensäkin. Olen toimittaja.

- Mistä kirjoitat? - Vaikka mistä.

Esimerkiksi kotiin palaavista sotarikollisista.

Tiedän.

Ehkä kaikki ovat kuolleet.

Toivottavasti eivät.

Jos eivät, mitä aiot tehdä niille vanhuksille?

Kysyn heiltä pari kysymystä.

- Mitä jos he eivät vastaa? - Muotoilen kysymyksen uudelleen.

Kuuluuko toimituspäällikön kantaa Ateenassa asetta?

Kuuluuko?

Työhuoneessa ollut ase on kadonnut. Missä se on?

Kysytkö kysymyksiä aseella uhaten?

Aivan, eihän toimittajan tarvitse vastata kysymyksiin. Riittää, että kysyt niitä.

- Tiedän äidistäsi, Nick. Tiedän, miltä... - Tuskinpa.

Haluatko pilata kaiken jonkin joskus 30 vuotta sitten tapahtuneen jutun takia?

Joskus 30 vuotta sittenkö? "Joskus."

Ihmisiä ei murhata "joskus". Silloin ei ollut "joskus" äidille.

Silloin oli tietty vuosi, kuukausi, päivä, tunti ja minuutti.

Ase laukaistiin tiettynä sekuntina.

Hän oli hengissä vielä tuhannesosasekunnin päästä.

Luoti päätti hänen elämänsä.

Se ei ollut hänelle "joskus".

Ei lainkaan "joskus".

Kreikka oli olemassa jo ennen Englantia.

Kreikka oli olemassa jo ennen Amerikkaa.

Kauan ennen kuin Kreikasta tuli monarkia -

maamme oli demokratia.

Mikä on demokratian toinen nimi?

- Tasavalta. - Aivan oikein.

Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto -

on demokratia.

Demokratiassa meillä kaikilla on tärkeä osa.

Me...

Me säädämme lakeja.

Me myös noudatamme niitä.

Jos menisitte koulun jälkeen kotiin -

ja ovet olisivatkin lukossa eivätkä vanhempanne päästäisi teitä sisään -

uskoisitteko, että he rakastavat teitä?

Emme.

Ette. Palatsissaan asustava kuningas -

väittää rakastavansa kansaansa.

Spire!

Missä opettajanne on?

Menkää te sinne.

- Iltaa, Eleni. - Iltaa, Katina.

Hallituksen miliisit pidättävät kaikki kommunistit.

- Spiro on serkkuni. - Tiedän.

Häntä etsittäisiin ensimmäisenä minun luotani. Siksi pyydän palvelusta.

- Mitä jos hänet löydetään täältä? - Taloanne ei tutkita.

Isäsi on monarkisti, ja miehesi on Amerikassa.

Kaikki tietävät, kenen puolella sympatiasi ovat.

Minun sympatiani eivät ole kenenkään puolella.

Sittenhän etsin turvaa Kreikan ainoasta puolueettomasta talosta.

Sinun täytyy pysytellä kellarissa. Tyttäreni ovat jo isoja.

Olen pahoillani, että olet pulassa -

mutta on ihanaa hiiviskellä ympäriinsä keskellä yötä. Tunnen itseni nuoreksi.

Anna minulle suukko, serkku.

Ole varovainen, Eleni.

Hän on hyvä suutelija.

Olen opettaja.

En ole vallankumouksellinen.

Opetan vain, että jokainen ihminen on kuningas ja kuningaskin on vain ihminen.

Mitä pahaa siinä on?

En tiedä.

Kiitos, Eleni.

Miten kuulitte minusta? Olen ollut täällä vasta viikon.

Se vie vain hetken. Tarina on ihastuttava.

Amerikkalaisen New York Timesin kreikkalainen toimituspäällikkö -

haluaa kirjoittaa kotimaastaan.

Olisin hyvin otettu, jos esiintyisitte kanssani televisiossa.

Sopiihan se.

Herrat!

Nikola!

- Nikola! - Mitä?

Hän on elossa! Isäsi on elossa.

Amerikka! Lähdemme Amerikkaan.

Saanko mennä, mana?

Mene vain.

Georgia.

Tämä on vauvalle, Ana.

Avaa se.

Avaa se.

- Mitä siinä oli? - Varmaan dollareita.

Montakohan yhteen kirjekuoreen mahtuu?

"Rakas vaimoni."

"Rakkaat tyttäreni."

"Ja sinä, Nikola, poikani, jota en ole nähnyt."

"Ensin sujui hyvin ja sitten huonosti. Eiköhän tilanne tästä pian parane."

"Alan etsiä meille taloa."

"Minä olen nyt Amerikan kansalainen."

- Ajatelkaa. - Eikö hän ole enää kreikkalainen?

Tässä lukee: "Olen nyt Amerikan kansalainen."

"En ole enää ulkomaalainen" -

"ja voin äänestää presidentin- ja pormestarinvaaleissa."

"Eleni, kaunis ja rakastava vaimoni" -

"pidä hyvää huolta lapsistamme. Minä paiskin töitä ja säästän asuntoa varten."

"Vaalin teitä kaikkia sydämessäni."

"Toivottavasti näemme pian ja voin sy..."

"...ja voin syleillä teitä kaikkia."

"Suutelen sinun ja suloisten lasteni silmiä."

"Näin kirjoittaa rakastava aviomiehesi."

Miten puhun isälle, kun menemme Amerikkaan?

Mitä tarkoitat?

Olen huolissani.

Hän on ollut siellä kauan. Ehkä hän puhuu vain amerikkaa.

- Ehkä hän ei osaa enää kreikkaa. - Älä suotta ole huolissasi.

Lähdetään sinne varmuuden vuoksi jo pian.

Yllätetään hänet. "Hei, isä. Tässä me kaikki nyt olemme."

Amerikkaan on pitkä matka. Se on meren toisella puolella.

Sinne ei pääse ilman kutsua.

Kun menee Amerikkaan, siellä kysytään: "Kuka kutsui sinut?"

Ihan kuin häissä.

Jos isä rakastaa meitä, miksei hän lähetä meille kutsua?

Koska hän säästää rahaa rakentaakseen meille hienon talon -

jossa on tilaa jokaiselle.

Tiedän, missä vika on. Meitä on liikaa.

- Sinulla on liikaa lapsia. - Eikä ole.

Tarvitsen kaikkia lapsiani.

Kun menemme Amerikkaan -

kutsuuko isä sinua kauniiksi ja rakastavaksi vaimokseen?

- Kuten kirjeessäkö? - Niin.

Toivottavasti.

Ehkä rakastat sitten vain häntä -

etkä rakasta enää minua.

Ei.

Rakastan sinua ikuisesti.

Miksi?

Nick!

Tässä se on. Muistan hautajaiset. Hän kuoli syöpään muutama kuukausi sitten.

- Tunsitko hänet? - Hän oli opettajani.

- Onko tämä vain sattumaa? - Mikä?

Etsimämme tyypit ovat sotarikollisia.

Kirjoitan jutun heidän paluustaan Kreikkaan.

Niinkö? Olen jo kirjoittanut siitä.

- Ihme, ettet ole lukenut artikkelia. - Olen minä.

- Mitä vikaa siinä oli? - Liian pintapuolinen.

- Liian pintapuolinen kenelle? - Minulle.

- Synnyitkö tosiaan Kreikassa? - Synnyin.

Siksi siis olet niin aurinkoinen luonne.

Joku mies kysyy sinua. Hän näki sinut telkassa.

Hienoa. New York Timesin toimituspäällikkö on Ateenassa tv-tähti.

Lopeta. Kuka hän on?

Olitte kuulemma lapsuudenystäviä. Hänen nimensä on Antoni Makos.

Haloo.

Tämä on vanha ystäväni Nikola Gatzoyiannis.

Vartuimme samassa kylässä.

Meillä oli tapana miekkailla. Muistatko, Nikola?

Näimme ensi kertaa lentokoneen yhdessä.

Nyt hän on amerikkalainen.

Nikola!

Luulin, että puhuisimme vanhoista ajoista.

Nämä ovat vanhoja aikoja. En tiennyt, että olit nähnyt äitini.

- Anteeksi, että otin sen puheeksi. - Sanoit, että olit juomassa lähteellä.

- Hän katsoi minuun sillä tavalla. - Millä tavalla?

Lapset olivat tärkeitä äideillemme.

Jos he näkivät yksinäisen pojan, he katsoivat tätä tietyllä tavalla.

Sillä tavalla hän...

Olet käynyt kouluja.

Minkähän takia äitimme rakastivat meitä niin kovasti?

Minullakin on lapsia, mutta minusta on vaikeaa...

Onko sinulla lapsia?

Sanoiko äiti sinulle mitään?

Ei.

- Käytkö usein Liassa? - En mene sinne enää.

Kävin siellä muutama vuosi sitten. Olin yötä Ioanninassa.

- Näin sen miehen. - Minkä miehen?

Sen sissin, joka kuljetti vangit teloituspaikalle.

- Oliko hän varmasti sama mies? - Hän kertoi palvelleensa kylässämme.

Tiedätkö, mikä hänen nimensä on?

Tasso Levendis. Hän ei muistanut minua.

- Asuuko hän yhä Ioanninassa? - En tiedä.

Kun näin hänet, hän toimi sutenöörinä baarissa.

Hän tarjosi minulle naisia.

Kuunnelkaa!

Kuunnelkaa!

Kuunnelkaa!

Hallitus varoittaa tämän alueen asukkaita.

Emme pysty enää suojelemaan teitä.

Kommunistisissien joukot etenevät. Sisällissota on alkanut.

Mitä minä teen, isä?

Mitä pelkäämistä sinulla on? Olet nainen.

Minut tässä ensin tapetaan. Olenhan kuningasmielinen.

Eläköön kuningas.

Näkemiin.

- Pitäisikö meidän lähteä Ioanninaan? - Entä kotinne?

- Velvollisuutesi on huolehtia kodistanne. - Mutta lapseni...

vastassa ei ole Saksa, Turkki eikä Albania -

vaan oma väkemme. He eivät tee pahaa naisille ja lapsille.

Lukas.

- Aiotko jäädä tänne? - Aion.

Vaimoni vakuutti, etteivät kommunistit viitsi tuhlata minuun luotejaan.

Jos minut tapetaan, vaimo on kerrankin väärässä.

Tähän on viimein tultu.

Kaikki ovat vuorollaan vallanneet maamme. Nyt valtaamme sen itse.

Mene. Mene pian.

Lian asukkaat!

Lian asukkaat!

Teillä ei ole mitään pelättävää.

Olemme tulleet vapauttamaan teidät...

...uuden Kreikan nimissä.

Kaikki sisälle.

Ulos!

Kaikki ulos! Ulos!

- Ulos vain! - Emme tee teille mitään pahaa.

Ulos sieltä!

Kaikki ulos!

Spiro. Luojan kiitos, että tulit.

Majuri Spiro Skevis, Kreikan demokraattinen armeija.

Minulla on kunnia ilmoittaa, että kylä on vapautettu.

Talonne on valittu vapautusarmeijan päämajaksi.

Poistukaa talosta huomisaamuun mennessä.

Etkö muista, kun Katina toi sinut tänne, Spiro?

Muistan minä.

Talon on oltava huomenna tyhjä, americana.

Talohan se vain on.

Se on vain kiveä ja laastia -

ja puuta ja lasia.

Talo on erikoinen siksi, että te kaikki olette syntyneet täällä.

Muistot tekevät siitä erikoisen -

mutta voimme ottaa muistot mukaamme kaikkialle.

Jonain päivänä -

olemme taas tällä tavalla yhdessä valmiina lähtöön.

Silloin emme muuta mummun luokse vaan valtameren toiselle puolelle -

jossa isänne odottaa meitä.

Meistä tuntuu samalta kuin nyt.

Pakkaamme tavaramme ja muistomme -

ja lähdemme tästä talosta ikuisiksi ajoiksi.

Emme kuitenkaan ole surullisia, koska meillä on toisemme.

Se on tärkeää.

Emme saa olla huomenna surullisia.

Viekää ne tuonne.

Eläimet ja ruoat jäävät tänne.

Täytyyhän minun ruokkia perheeni.

Ja minun armeija.

Saimme määräyksen ampua kaikki ruoan piilottelijat.

- Noudatan määräyksiänne. - Mitä me syömme, mana?

Yksi asia vielä, americana.

Kaikki työkykyiset miehet ovat paenneet.

Tarvitsen sotilaita.

Jokainen talous luovuttaa vanhimman tyttären armeijan palvelukseen.

Olga, saat kunnian liittyä riveihimme.

Spiro...

Majuri Skevis, luovutin teille jo taloni ja ruokani.

Olga ei tiedä mitään sotimisesta. Olkaa kiltti.

Opetamme häntä. Saatte kaksi päivää aikaa.

Mana...

Olemme sodassa, ja meillä on määräyksemme.

Niskoittelijoita rangaistaan. Onko selvä?

Me tottelemme määräyksiä.

Mana.

Mana, älä anna heidän viedä minua.

Minkä minä sille mahdan?

Olga.

Entisaikaan oli pakko tehdä näin.

Ottomaanit kokosivat kylistä terveitä poikia armeijaansa.

Äidit leikkasivat pojilta sormet pelastaakseen nämä.

Joskus heiltä kaivettiin lusikalla silmä päästä.

Eihän minusta tule raajarikkoa? En pääse naimisiin, jos...

Ei!

Missä miehesi on, äiti?

Missä minun isäni on?

Missä tytön isä ja minun mieheni on? Missä kaikki miehet ovat?

Onko minulle valehdeltu koko ikäni?

Eleni! Olet nainen. Et saa unohtaa velvollisuuksiasi.

Tämä on velvollisuuteni, äiti. Joudun kiduttamaan omaa lastani.

Onko velvollisuuteni jäädä tänne?

Minä jään aina, ja miehet lähtevät karkuun.

Mitä saan siitä palkaksi?

Mana!

Ei!

Sain ruokavaraston hoitaakseni, joten...

- Miten saatoit? - He aikoivat viedä hänet.

Hekö? Ketkä he?

- Yritin pelastaa lapseni! - He ovat omaa väkeämme.

Älä! Minun lapseni.

Niin, mutta hän ei ole eläin, joka pannaan ontumaan. Saisit hävetä.

Painu tiehesi ruokinesi ja neuvoinesi!

Olga Gatzoyiannisia pyydetään liittymään demokraattiseen armeijaan.

Majuri Skevis, olkaa hyvä.

Tyttäreni on kovin kömpelö. Hän läikytti kiehuvaa vettä jalalleen.

Hän pystyy hädin tuskin seisomaan.

Poista siteet.

Opettaisit tytärtäsi olemaan varovaisempi, americana.

Kaikki naimattomat yli 15-vuotiaat tytöt voivat liittyä demokraattiseen armeijaan.

Valmista Glykeria-tyttäresi lähtöä varten.

Katsokin, ettei satu enää tapaturmia.

Sinä olet varmaankin kuuluisa Tasso Levendis.

Kuulin, että sinulta voi tiedustella naisia.

Tunnen joitakin naisia.

Hinnalla ei ole väliä.

Tunnen monia naisia.

Käydään pienellä ajelulla.

Sinulla on auto.

- Sinun olisi pitänyt kääntyä tuosta. - Haen ensin kotoa lisää rahaa.

- Missä asut? - Pienessä kylässä nimeltä Lia.

Liassako? Oletko hullu? Sinnehän on yli 50 kilometriä matkaa.

Tunnetko paikan? Oletko käynyt siellä?

Mistä oikein on kyse?

Kuka sinä olet?

Sinuna en edes harkitsisi sitä.

- Näin sen miehen. - Minkä miehen?

Sen sissin, joka kuljetti vangit teloituspaikalle.

- Oliko hän varmasti sama mies? - Hän kertoi palvelleensa kylässämme.

- Tiedätkö, mikä hänen nimensä on? - Tasso Levendis.

Ulos autosta.

En kuulunut teloitusryhmään. Kuljetin vain vangit paikalle.

Äitisi joutui oikeuden eteen, ja tuomari tuomitsi hänet kuolemaan. Se oli laillista.

- Häntä kidutettiin. - Sekin oli laillista.

- Kuka antoi käskyn? - Sama tuomari.

- Mikä hänen nimensä oli? - Sissinimi oli Katis.

En tiedä hänen nimeään. En edes tiedä, onko hän elossa.

- Missä hän piileskeli sodan jälkeen? - Lähdimme kaikki Tšekkoslovakiaan.

Jotkut kyläläiset lähtivät mukaamme.

- Mihinpäin Tšekkoslovakiaa? - Bratislavaan.

On myöhäistä. Vaikka löytäisit hänet, et löydä häntä.

Löydät ehkä vanhuksen, joka oli ennen Katis.

Nytkin löysit sutenöörin, joka oli ennen sotilas.

Jos elää tarpeeksi vanhaksi, lakkaa olemasta.

Olet myöhässä!

Me kaikki olemme kuolleita ja kuopattuja!

Yksi, kaksi, kolme, neljä.

Yksi, kaksi, kolme, neljä.

Vauhtia!

...kolme, neljä...

varovasti.

Kuka te olette?

Eleni Gatzoyiannis, Christosin vaimo Liasta.

- Tulkaa mukaan. Olette turvassa. - Minun pitää hakea lapset.

Ei! Ei! Lapseni!

Ovatko ne etsimänne ihmiset sukua teille?

He ovat sukulaisia ja ystäviä kotikylästäni.

He kuulemma pakenivat tänne Kreikan sisällissodan jälkeen.

Täällä asuu paljon kreikkalaisia.

Liian paljon.

Yritimme alkuun pitää paperit järjestyksessä, mutta näin kävi.

Jos löydätte sukulaisianne, viekää heidät mukananne.

Seuraava.

- Nimi? - Gatzoyiannis.

Menkää. Seuraava.

Liikettä.

Toverit.

Toverit!

Toivotan teidät Kreikan demokraattisen armeijan puolesta tervetulleiksi.

Lian äidit.

Lapsenne ovat vaarassa.

Hallituksen fasistijoukot jatkavat iskuja kyläänne.

Jos lapsenne eivät kuole pommeihin tai luoteihin...

...he kuolevat hitaasti nälkään.

Se vähä ruoka, mitä on jäljellä, täytyy jakaa sotilaille.

Mutta...

...koska puolue on huolissaan lapsistanne ja rakastaa heitä -

johtajamme ovat keksineet keinon pelastaa heidät.

Kutsuimme teidät koolle ilmoittaaksemme -

että Albanian ja Tšekkoslovakian kansantasavallat -

ovat avanneet sylinsä lapsillenne.

Siellä heistä pidetään huolta ja heitä ruokitaan hyvin.

Heistä koulutetaan lahjojensa mukaan lakimiehiä, lääkäreitä tai insinöörejä.

Kun sisällissota loppuu ja punaliput liehuvat, lapset palaavat luoksenne.

He ovat isoja, terveitä ja onnellisia -

ja valmiita lunastamaan oman paikkansa uudessa Kreikassa.

Kuka tarjoaa ensimmäisenä lapsensa?

Kuka on ensimmäinen?

Luojan tähden, Katina.

Siinä on ensimmäinen isänmaallinen äiti.

Katina Skevis.

Onko toveri Skevis vapaaehtoinen?

On.

Haluan tarjota vapaaehtoisesti muutamia neuvoja -

sinipukuiselle herra toverille.

Minun mieheni kuoli sodassa taistellessaan teidän asianne puolesta.

Minä vaalin unelmaa, jonka hän kuiskasi minulle yöllä.

Hän toivoi parempaa elämää minun lapsilleni.

Lapset ovat minun.

Eivät teidän.

Eivät puolueen.

Eivät Albanian tai muunkaan kansantasavallan.

He ovat minun.

Yksikään äiti ei luovu lapsistaan.

Täältä ei löydy vapaaehtoisia.

Lian äidit.

Tiedätte, että lapsenne ovat nälissään.

Lapsenne voivat syödä näin...

...joka päivä...

...jos päästätte heidät menemään.

Jokainen lapsi, joka astuu nyt esiin...

...saa niin paljon leipää ja marmeladia kuin jaksaa syödä.

Mana, minulla on kauhea nälkä.

Lähti täältä Albaniaan.

Kuollut.

Lähti täältä Neuvostoliittoon.

Tämä nainen on yhä täällä. Hän ei vain ole enää yhtä kaunis.

Kuollut.

Lähti täältä.

- Minne? - Sitä ei sanota.

- Milloin? - Sitä ei sanota.

- Onko hän ystävä vai sukulainen? - Perhetuttu.

Hänellä ei ollut henkilötodistusta. Mikä hänen koko nimensä on?

Häntä sanottiin aina Katisiksi.

Hän on luultavasti kuollut.

Minun vuoroni loppuu.

Jos haluatte, voin kertoa, mistä löydätte sen naisen.

Niin?

Etsin Ana Katroubista.

Kuka olette?

Nick... Nikola Gatzoyiannis.

- Elenin poikako? - Niin.

Mitä haluat minusta?

Tiedät, etten tehnyt sitä tahallani.

Minut pakotettiin todistamaan äitiäsi vastaan. Tiedät sen.

Kyllä. Minä tiesin sen.

En tullut tänne syyttämään teitä.

Tein sen pelastaakseni poikani.

Tuomari sanoi, että minun pitää liittyä sissijoukkoihin ja ryhtyä sotilaaksi.

Vauvani olisi kuollut ilman minua.

Minä tein väärin pelastaakseni lapseni.

Ymmärrän, että ette voinut muutakaan.

- Mikä sen tuomarin nimi oli? - Stavros Petrakis.

Hän kutsui itseään siihen aikaan Katisiksi.

Kuulin viranomaisilta, että hän kuoli muutama vuosi sitten.

He eivät tiedä mitään. Hän palasi Kreikkaan.

Meitä hävettää palata mutta häntä näköjään ei.

Missäpäin Kreikkaa hän on?

Missäpäin Kreikkaa hän on?

Mana! Mana!

Eleni.

Mana!

Mana!

He puhuivat vapaaehtoisista.

Voimme vain toivoa ja rukoilla.

Pelkkä toivominen ei riitä, äiti.

- Jos teemme niin kuin käsketään... - Ei.

Olet kasvattanut minut parhaasi mukaan.

Samalla tavalla kuin minutkin kasvatettiin.

Opetit, että minun pitää totella, tietää oma paikkani eikä ikinä valittaa.

Vaikka elämääni on mahtunut auringonpaistetta -

olen aina elänyt jonkun toisen määräysvallan varjossa.

Sydämessäni kasvoi kukkia.

Mutta toiset kukat eivät puhkea kukkaan varjossa.

Se oli samanlaisuuden hinta.

En valittanut enkä valita nytkään.

Olen kuitenkin saanut tarpeekseni.

Ruokamme vietiin.

Kotini vietiin.

Arvokkuuteni vietiin.

Minä annoin aina periksi.

Lapsiani en heille anna.

Lapsia minulta ei viedä.

Paetako? Oletko hullu? Lasten kanssako?

- Vartijoita ja miinoja on kaikkialla. - Sinä tiedät miinojen paikat.

Tiedät, missä vartijat ovat.

Minulta vietiin jo Glykeria. En voi vain odottaa.

Jos jäämme kiinni, meidät tapetaan.

Lasten menettäminen on pahempaa kuin kuolema.

Ei hän ymmärrä. Hän on mies.

Vai ylennettiin minut yllättäen mieheksi.

- Milloin aiot toteuttaa typerän aikeesi? - Huomisiltana.

- Päätäni alkaa särkeä. - En saa hukata aikaa.

Lapsia voidaan tulla hakemaan milloin tahansa.

- Kaikki kunnioittaisivat sinua. - Kreikassa vain kuolleita kunnioitetaan.

Sotilaat tulevat, mana.

Joku kavalsi meidät.

Talostanne tarvitaan yksi nainen työkomennukselle.

- Minä tulen! - Ei vielä.

Keräämme ensin joukon kasaan.

- Ota mukaan vaatteita 3 - 4 viikoksi. - En voi lähteä.

Lähdemme tunnin päästä. Se on käsky.

Sinne halutaan joku nainen. Minä menen sijastasi.

Ei sinua huolittaisi. Olet liian vanha.

- Miksi juuri tänään? - Älä huoli.

Me huolehdimme kaikesta. Kun palaat...

Olet silloin kaukana täältä.

Te lähdette tänä iltana, kuten suunnittelimme. Kuuntele.

Emme voi odottaa. Kolme neljä viikkoa on pitkä aika.

Nikola ja Fotini voidaan hakea milloin tahansa.

Olga.

Kuuntele minua.

Olet vanhin. Sinun täytyy ottaa minun paikkani.

Kun olette turvassa, kirjoita isällesi ja kerro, mitä on tapahtunut.

Hän järjestää teidät luokseen. Hän rakastaa teitä.

- Ei niin kuin sinä. - Minulla ei ole hätää.

Ehkä on parempi näin. Voin auttaa Glykerian pakoon.

Me kaksi tulemme teidän perässänne Amerikkaan.

Pian nyt.

Keräännytään yhteen, kun vielä on aikaa.

Käykää istumaan.

Käy istumaan.

Ette ole koskaan nähneet merta.

Se on kaunis.

Se on iso ja sininen ja yhtä loputon kuin taivas.

Alatte uneksia, kun katsotte sitä.

Uneksitte uudesta elämästä ja uudesta kodista.

Kun heräätte -

kaikki on totta.

Pysy täällä.

Älä näytä heille kyyneleitäsi.

Lapseni .

Siunausta teille kaikille.

Sinun täytyy lähteä pois. Et saa palata koskaan.

- Ymmärrätkö? - Kyllä, mana.

Ota tämä.

Kun olet turvassa, heitä se taaksesi.

Mustan kiven heittäminen tarkoittaa, ettei ikinä palaa.

Lupaa tehdä niin.

Minä lupaan.

Anna minulle vielä suukko.

Minun sydäntäni ja vertani.

- Onko sinulla tupakkaa? - Ei.

Selvä.

Rakas Joan, anteeksi, että en ole soittanut enkä kirjoittanut.

Rakas Joan. Rakkaat lapset. Rakas perheeni.

Olen isoäitini talossa.

Lähdin täältä viimeistä kertaa äidin kanssa.

Kuljimme ylös mäkeä.

Hän pakotti minut lupaamaan, etten palaa tänne.

Suunnittelimme täällä pakoa, ja oivalsin vasta äsken erään ilmiselvän asian.

Pakoreittejä on olemassa, kun on lapsi.

Kaikenlaiset pakoreitit ovat mahdollisia.

Kun kasvaa aikuiseksi, ne katoavat ja täytyy opetella elämään ilman niitä.

Suutelen sinun ja rakkaiden lasteni silmiä.

Näin kirjoittaa aviomiehesi.

No?

Kaikki karanneiden sukulaiset ovat lukkojen takana.

Paitsi Eleni Gatzoyiannis.

- Americanako? - Niin.

Tämä sotilasko päästi heidät pakoon?

Pakoreitti kulki hänen vartiopaikkansa ohi. Hän astui miinaan.

Heittäkää hänet tyrmään. Pettureita ei lääkitä.

Pettureitako?

Hän loukkaantui takaa-ajossa.

Talonpoikia ja lapsia.

Jallittavatko talonpojat ja lapset armeijaamme?

Jos näin on, tieto paosta innoittaa muitakin yrittämään.

Hän oli rikoskumppani. Americana lahjoi hänet dollareillaan.

Hän loukkaantui yrittäessään paeta.

Haluan sentapaisen tunnustuksen allekirjoitettuna.

Te joudutte tuomioistuimen eteen.

Oikeudenkäynnissä, kaiken kansan edessä -

te tunnustatte rikoksenne.

Mitkä rikokset? Mitä olen tehnyt?

Te veljeilitte vihollisen kanssa. Luovutitte tärkeitä sotilaallisia tietoja.

Ei!

Autoin vain lapsiani pakenemaan. Siinä kaikki.

Pakenemaanko?

Kylähän on vapautettu.

Mitä he oikein pakenivat?

Kylänne puoltaa asiaamme.

Olen vakuuttanut esimiehilleni asukkaiden uskollisuutta.

Miten selitän heille tämän paon?

En tiedä.

Lian asukkaat!

Jo jonkin aikaa -

kylässänne on toiminut fasistinen järjestö.

Minulla on ilo ilmoittaa teille -

että tiedustelupalvelumme valppauden ansiosta -

järjestö on paljastunut.

Edessänne olevat rikolliset -

ovat vaarantaneet meidän kaikkien hengen -

luovuttamalla viholliselle tärkeitä sotilaallisia tietoja -

20:n Liasta paenneen petturin välityksellä.

Moinen petollisuus varmasti iljettää teitä.

Siinä he ovat.

Andreos Mikopolos.

Spiridon Mikopoulos.

Vasili Nikou.

Alexa Gatzoyiannis.

Elias Gratos.

Eleni Gatzoyiannis.

Americana!

Hän ei koskaan kuulunut joukkoonne.

Kuinka moni teistä sai paketteja Amerikasta?

Kun te näitte nälkää, hän herkutteli.

Kun te teitte töitä, hän punoi juonia.

Americana -

teitä syytetään paon suunnittelusta -

ja yrityksestä lahjoa Lian asukkaat amerikkalaisella rahalla.

Se ei ole totta.

En ole tehnyt mitään väärää.

En ole tehnyt mitään pahaa.

En ole toivonut pahaa kenellekään.

Halusin vain, että lapseni pääsisivät turvaan isänsä luokse.

Hän kieltäytyi lähettämästä lapsiaan sosialistimaihin -

ja hylkäsi vallankumouksemme päämäärät.

Lähettämällä heidät fasisteille hän petti meidät.

Kuka haluaa puolustaa häntä?

On vastoin lakia salata syyllisyyttä tai syyttömyyttä tukevaa tietoa.

Jos teillä on todisteita americanan syyttömyydestä tai syyllisyydestä...

...astukaa esiin ja sanokaa asianne.

Meillä on todistaja. Toveri Katroubis.

Minulla on sanottavaa.

Hän, Eleni Gatzoyiannis...

Americana yritti dollareillaan lahjoa minut -

kääntymään teitä vastaan ja ajamaan fasistien asiaa.

- Ana... - Näin on. Sinä yritit lahjoa minua.

Minä en kuitenkaan suostunut.

En ikinä suostuisi.

Katis, lapset lähtevät.

Lian asukkaat.

Lapsemme lähtevät Albaniaan ja Tšekkoslovakiaan.

Pidämme oikeudenkäynnissä lyhyen tauon -

jotta vanhemmat voivat hyvästellä lapsensa.

Lian asukkaat.

Tuomioistuin on todennut syytetyt syyllisiksi maanpetokseen -

ja on valmis langettamaan tuomiot.

Andreos Mikopoulos -

teloitetaan ampumalla.

Vasili Nikou -

teloitetaan ampumalla.

Eleni Gatzoyiannis -

teloitetaan ampumalla.

Milloin me kuolemme, Spiro?

Huomisaamuna.

Tiedätkö, missä tyttäreni on?

Voinko nähdä hänet vielä viimeisen kerran?

Liikettä!

Ole kiltti, Spiro.

Avaa ovi.

- Glykeria! - Mana.

Älä itke.

Älä itke.

Hiuksesi on leikattu.

Ei se mitään. Kyllä ne taas kasvavat.

Tiedän, että sinulla on ollut raskasta.

- Sinun pitää pysyä vahvana. - Mana.

Kuuntele.

Sinun täytyy jäädä eloon.

Sinun täytyy jäädä eloon.

Sinulla on edessäsi ihania asioita.

Jonain päivänä -

menet naimisiin ja saat omia lapsia.

Äitiys on valtava ilo.

Se on valtava ilo.

Kiitän Jumalaa siitä, että sain kokea sen.

Menehän nyt.

Älä odota, että meidät erotetaan.

Hyvästi, lapseni.

Elä minun vuokseni yhtä vanhaksi kuin vuoret.

Menehän nyt.