Original subtitles

HERTTUAN MIEKKAMIES

Valmiina!

Kiitos, herrat. Vapaata ottelua.

Älkää satuttako toisianne.

Miekkailu on miekkojen keskinäisen keskustelun taidetta.

Me opetamme selviämistä täällä. Tappamista opetelkaa jossain muualla.

Hei, eno!

Seis!

- Herrani... - Mestari Cocardasse?

Saanko esitellä veljenpoikani, Lagardère.

Eikö sinua ole värvätty?

Erotettu, herrani.

- Mutta palvelus kestää 7 vuotta. - Tapoin everstin.

Onnittelut.

Minun everstin.

- Naisen tähden. - Oikeutettua.

Hänen vaimon.

Mitä haluat?

Oppia salaisuutesi.

Salaisuuteni?

Neverien hyökkäys. Salli minulle kunnia kaksintaisteluun.

Onpa röyhkeä!

Suostutko?

Valmiina, sitten!

Antakaa tilaa, herrat.

Valmiina.

Herrat, aloittakaa.

- Hän lopetti, niistää nenäänsä...! - Hän on herttua.

Juuri noin, anna veresi kiehua.

Hienoa!

Hienoa!

Nyt riittää.

Seuraa tarkasti...

Kun olen laskenut viiteen

hän on kuollut.

1..2..3..

4..

5! Ja olet kuollut.

- On suuri kunnia, Teidän arvonne! - Ei mitään.

Orleansin herttua...täällä?

Minun täytyy olla jossain.

Aa, serkku!

Serkku.

- Vielä kerran, herrani... - Riittää!

Ystäväni!

Minä, Philippe de Nevers ja minun serkkuni Philippe de Gonzague...

Missä Gonzague on?

Taka-alalla, kuten aina.

Esittelemme

meidän kuninkaallisen serkkumme, Orleansin Philippe,

ja hänen upea Ramon de Heredian Toledossa valmistama miekka.

Hyvässä tasapainossa...

Hiukan painava, mutta upea. Kiitos, serkku.

Kokeilepa vähän sitä. Suosittelen häntä...

Hän on vasenkätinen.

- Miksi ei? - Minäkö?

- Ei sitten naarmuakaan! - Hän on arvoisa henkilö.

Miten niin?

Koska hän on hyvin läheisissä väleissä hänen setänsä, kuninkaan kanssa.

Unohdetaan turhat muodollisuudet. Näytä taitosi.

Liukastuin makaroniin.

Onko jonkun mielestä hauskaa, kun joku liukastuu makaroniin?

Liian painava. Teen lahjastasi lahjan sinulle, Nevers.

Mikä tämän nuoren hermoheikon nimi on?

Lagardère, herrani.

Laitan nimen muistiin.

Auta minua!

- Satutat minua. - Kyttyräselän koskettaminen tuo onnea.

Koskettaminen ei hakkaaminen.

Pidä häntä silmällä.

Minulla ei ole aikomusta viettää koko elämääni

taustalla.

Mississippi on kultainen mahdollisuus, serkku.

Maksaisi vain vähän ostaa alue

Englannin maiden ja Louisiannan lämpimien merien välistä.

Melkein vain neljännes omaisuudestanne!

Maaperä siellä on uskomattoman hedelmällistä,

harvaan asutettua seutua alkuasukkailla,

jotka voisi lahjoa rommilla ja mitaleilla.

Voin taata 10:1 suhde voittoon.

Raha! Se on ainoa mistä koskaan puhut.

Ollaanko me kaupanpitäjiä?

En aio esittäytyä prinsessalle hevosenjouhia korvieni päällä!

Meidän tehtävämme on kuolla taistelussa kuninkaan kunnian tähden.

Kuolla parhaassa iässä on meidän oikeus!

Kuningas sanoo, että voimme tehdä kauppaa meren toisella puolen, jos emme halvenna itseämme.

Sinä olet minun ainoa perijä, valitettavasti.

Mutta vähän kärsivällisyyttä. Huonosti ohjattu tykinkuula tai epäonninen kaksintaistelu

ja olet rikas mies!

Kuluista puheen ollen, Mauronvert on myynnissä.

Mauronvert hoiti hammassäryn pistoolillaan.

Nyt hänen linnansa on myynnissä.

Minä haluan sen. Yksin kertaisesti rakastan linnoja!

Mutta, serkkuni, entä Mississippi!

Älä unohda...

Mauronvert! Haluan sen!

Hei, sinä...

Hyvää iltaa, sir. Mitä haluat?

- Kirje Neversin herttualle. - Anna minulle.

Se on tarkoitettu herttualle henkilökohtaisesti.

Gonzague hoitaa näitä asioita. Odota tässä.

Ole hyvä ja odota tässä.

Päivää. Olen herttuan läheinen ystävä.

- Voin toimittaa sen. - Herttualle henkilökohtaisesti.

Perhana, haiset hevosen paskalle!

Olen ollut ratsailla viisi päivää. En lemua.

- Haistan hevosen paskan lemun. - Kuka sinut lähetti?

Blanche de Caylus. Se on salaisuus.

Mene hakemaan itsellesi juomaa. Minä voin viedä kirjeen.

Sanoin jo: henkilökohtaisesti.

Voisin mennä pelaamaan korttia tänä iltana.

Hyvä on, herrani.

Herrani, se olen minä!

Tuo taas!

Tämä kirje kaksintaistelusta!

- Heittäkää hänet ulos! Nuija! - Varovasti, herrani!

- Minulla on äkkipikainen luonne. - Tapan hännystelijät muiden ohella.

Riittää! Pistooli!

Vie tämä kirje Gonzaguelle.

Viestintuoja sanoi "henkilökohtaisesti", herrani...

Se on Blanche de Caylus:lta.

Blanche de Caylus!

Päästäkää hänet!

En osaa lukea paljon. Osaatko sinä?

Eiköhän tuo menettele.

"Minun hel-lä rakas...

"Oletko saanut minun e-d-elliset kir-jeet?"

Mitkä kirjeet? Lue nopeampaa!

Tatsi katoaa, kun en saa harjoitusta. Olet hauska.

"Tämä on 12:sta kirje

"Joita olen kirjoittanut sinulle 12 kuukauden aikana."

"Lupasit minulle kuolematonta rakkautta."

"Pidit lupauksesi ilman tarkoitusta."

"Sinun kuolematon rakkautesi

"painaa 3,5kg ja sillä on smaragdin vihreät silmät."

Siis mitä?

Selvä tapaus. Vauva.

Lue lisää.

"Isäni

kiehuu vihasta."

"Hän uhkaa minua

luostarilla. Minä rukoilen sinua, pelasta lapsemme."

"Sinun epätoivoinen

Blanche de Caylus."

Minulla on poika?

Tai tytär.

Sukupolvien ajan, Neversit ovat saaneet vain poikia.

Missä minun poikani mainittiin?

"Sinun kuolematon rakkautesi painaa 3,5kg

ja sillä on smaragdin vihreät silmät."

Ja minä en ole tiennyt.

Mihinhän ne muut kirjeet ovat joutuneet?

Luulin, että hän oli unohtanut minut.

Elin epätoivossa, niin kuin hänkin.

Tuskin olisi huomannut, herrani.

En tee spektaakkelia tunteistani.

Lähden huomenna Caylus:iin naimaan Blanchen.

Kiitos sinulle pojastani, jonka annoit minulle.

Serkku, mahtavia uutisia!

Menen naimisiin. Arvaa kenen kanssa? Blanche de Caylus:n!

Oletko onneton? Rakastatko vieläkin häntä?

Unohda hänet.

Melkein unohdin: hän on antanut minulle pojan. Sinä et ole enää minun perilliseni.

Mutta tuplaan eläkkeesi. Sinä tulet rakastamaan tätä lasta.

Sinun täytyy rakastaa häntä.

Arkistoi tämä kirje ja selvitä mitä muille on tapahtunut.

Hän ryövää minulta Blanchen rakkauden.

Hän tekee minut perinnöttömäksi,

ja luulee voivansa hyvittää kaiken muutamilla almuilla.

Etsikää Peyrolles.

Tuo tuolla, Peyrolles.

- Hieno miekka. - Nuori kaveri?

Siinä mies, jonka tarvitsemme.

Syyhyän seikkailua.

Paljonko pyydät palveluksistasi?

- Kuukauden mukaan? Vai tuntien? - Vain tämän illan.

Hyvä mies, en voi tänä iltana.

Etkö edes 100 kolikosta?

100:sta kolikosta, teen mitä tahansa.

Mitä kuulinkaan? Myyt palvelujasi roiston palkkioilla?

- Loukkaat ammattikuntaa. - Ei edes 200:lla.

- 300 olisi kohtuullista. - Olet 400:n arvoinen.

100 nyt ja toinen sitten, kun toimitat ruumiin.

Minä maksan, sinä tottelet.

Miten voin vastustaa noin eleganttia miestä?

Hän tulee.

Kenen teurastamiseen tarvitaan viisi miestä?

Sinulle ei makseta kysymyksistä.

Mennään.

Vittu mikä kaupunki! Erittäin huonotapainen!

Vain muutama askel. Voin kävellä.

Hei, Carter! Tee tilaa!

- Se on Neversin herttua! - Entä sitten?

Kiitos vaan, pelkurit!

Herrani...

Se olen minä!

Taas!

Tällä kertaa armoa ei heru!

Eri hyökkäys!

Palkattu palkkamurhaaja nyt? Kuka maksaa?

Pahan näköinen paholainen.

Onpa epäselvää. Hänen nimensä ja säästän sinut!

Vaikka tietäisinkin, minulla ei ole tapana pettää toisia.

Onko sinulla tapana kuolla?

Juuri nyt? Tässä?

Olet mennyttä. Miltä tuntuu jättää maailma?

No, no...

Lagardère on koira, riistan perässä.

Suu suppuun, pöljä! Se on päinvastoin!

Laittakaa hänet tänne.

Hajusuolaa, etikkaa, äkkiä!

Tee tuo toistamiseen!

Loukkaus! Vaadin hyvitystä!

Sinä taistelet minulle...vierelläni.

Et ole petturi. Minä palkkaan sinut.

Tule mukaani Caylukseen saattajanani.

Palkkani?

- Henkesi, makuusija, ja leipää. - Hyvä on, herrani.

Koristele oikea peruukki uudelleen vaaleanpunaisella puuvillalla.

Ei, kun sinisellä - sehän on poika! Palkkaa kaksi hoitajaa, maalaistyttöä.

Lapsen nauru - se täältä on puuttunut!

Nevers ei saa päästä Caylukseen.

Haluan hänet kuolleeksi kahden päivän sisällä.

Mutta, herrani, hänen tappamisensa ei riitä.

Hänen lapsensa perii kaiken.

Niin kauan, kuin Nevers ei ole naimisissa, hänen lapsensa on äpärä.

Ja äpärät eivät peri mitään.

Eivät mitään!

Tänä yönä nukumme Lambrayn linnassani.

Vanha mies... kuningas...

halusi naittaa minut läskille flaamilaiselle prinsessalle,

Gertrud van den Bleueken:lle.

En malta odottaa hänen ilmettään, kun hän kuulee uutiset!

Hän luulee, että tykkään vain homostelusta.

Oletko koskaan harrastanut anaalihommia?

No en. En!

Hyvä homma, ystäväni. Hyvää yötä.

Tapasin Blanchen vuosi sitten. Prinssien juhlassa.

Hurmaava. Ylellinen.

En ole koskaan nähnyt Gonzagueta, niin lumoutuneena.

Luonnollisesti usutin hänet sinne. Rakastan kiusata häntä.

Sitten me tanssimme... joimme shampanjaa... Viihdytin häntä.

Ilta oli täydellinen.

Versaillesin lehtoja ravistelivat rakastavaisten huokaukset.

Me lisäsimme omamme niihin.

Mutta, kerro minulle, missä olet syntynyt?

Minut löydettiin Lagardèren linnan raunioilta.

Sitten elin siltojen alla.

Siltojen alla? Minä olisin tykännyt sellaisesta!

Vanhempasi antoivat sinun nukkua ulkona?

"Nyt katso, sinä ja kaikki!"

"Pikku pariisilainen kohta tippuu"

"Sillalta Seineen"

"Heittäkää pennejä hänen taskuihin!"

Kun olin 8, sukelsin Pont Neuf:n poimimaan kolikoita, joita minulle oli heitetty.

Tai menin laatikoiden tai hatturasioiden alle kerälle nukkumaan.

Sittenhän, ei millään pahalla, sinä olit...

Akrobaatti, herrani. Akrobaatti.

Mutta ei hylätty?

Ei hukassa, vaan löydetty, herrani.

Cocardasse ja Passepoil, ketkä opettivat minut myös taistelemaan

ja muutamia muita asioita, joita osaan.

Salli minun huomauttaa yhdestä asiasta: pureksi suu kiinni.

Mutta sinä vaan tenttaat minua.

Ja älä puhu täydellä suulla.

Ne ovat säännöt. Opi elämään niiden mukaan.

Herrani...

Oletko huomannut:

viimeiset kolme päivää olet kohdellut minua jonakin.

Ehkäpä...

Vaihdetaan hevoset Escalettessa,

niin olemme Caulyksessa huomenna.

Minun poikani, Escaletten markiisi!

Kuulostaa hienolta, eikö vain?

Mahtavalta. Sinun poikasi on onnekas.

Pidän sinusta, ystäväni.

Haluaisitko olla aatelinen?

Minulla on valta antaa ritariarvo.

Pelkkä "Lagardère", kuulostaa niin tavalliselta.

Polvistu! Yhdelle polvelle. Mikä kasteessa annettu nimesi on?

Minulla ei ole sellaista.

Niin tosiaan,. sinulta puuttuu kaikki.

Nyt, lyömiseen...

Minä lyön sinut -

Lagardèren ritariksi.

- Mennään. - Odota. Tuo on hullua!

Maalaiset vievät karjaa siitä yli.

Yksi kerrallaan.

Punainen huivi! Kuolema...

Ratsasta edeltä. Minä pidättelen heitä.

- Et kyllä selviä! - Mene vaan!

Mene, herrani!

Hyvä on, mutta kuuntele!

Tiedät minun ensimmäisen hyökkäykseni. Mutta minun toinen tekee sinusta voittamattoman.

Hyökkää. Väistä septimi, vastaisku,

valmista kvartti..

lyö kyynärvarteen!

Ota miekka, niin kuin vaihtaisit kättä.

Riisu aseista.

Keskelle silmien väliin!

Et pysty läpäisemään otsaa.

Pystytpä.

Juuri tähän kohtaan. Kokeile!

- Veriveljiä, ritarini! - Teit minusta kuolemattoman!

Kuolemattoman!

Pystyn pysäyttämään koko armeijan.

Kuolemattoman!

Blanche!

Onko sinun äpäräsi taas alkamassa pillittämään?

Kyllä, isä.

Kiellän häntä avaamasta suutaan minun kattoni alla!

Mutta se on vasta vauva...

Vielä enemmän syytä pitää suunsa kiinni!

Häpeällä ei ole ikää eikä tekosyytä.

Sinun arvonne, joku... lordi... pyytää tavata sinua.

En koskaan ota vieraita vastaan aamuisin tai keskipäivisin, enkä varsinkaan iltaisin!

Niin sanoin hänelle...

Baroni...

Blanche...

Sir, vaikka olisit prinssi...

Mutta hän on prinssi! Minun prinssini!

Philippe Louis Charles de Villepin, Neversin herttua,

Mognesin markiisi, Donzy varakreivi,

Soindresin, Dammartin ja Buzenvalin lordi,

Otatko tämän Blanche Aurore Marie de Cayluksen vaimoksesi?

Kyllä.

Otan.

Herramme nimessä, julistan teidät mieheksi ja vaimoksi.

Oi, enkelini...

Aivan sinun näköisesi.

Enemmän sinun.

Hurmaava.

Kukkuluuruu.

Hukkasin kruununi.

Oranssien kukkien kruunun.

Minun on pidettävä sitä, kun antauduin sinulle.

Myöhemmin.

Ei, se tuo huonoa onnea.

Etsi se, ole hyvä. Mene...

Madami, olen jo nyt orjasi.

Nopeasti, nopeasti!

Viitta!

Lapsen viitta!

- Kerro minulle! - Myöhemmin!

Me pääsemme täältä vallihaudan kautta.

Vie lapsi pois,

Päästä minut!

He vievät meidän vauvamme!

Pelasta vauvamme!

Tätä tietä.

Sinä!

Olen kuollut 10 kertaa puolestasi.

Serkkuni, sinun tarvitsee kuolla vain kerran puolestani.

Sinut on merkitty! Jos et tule Lagardèren luokse,

Lagardèren tulee sinun luokse!

Haen hevoset.

Ei tarvetta... Minua vetää puoleen aivan toinen maailma.

He tappoivat vaimoni.

Lapsellani on nyt vain sinut. Pelasta hänet.

Ja kosta puolestani!

Vuoden päästä tästä... Tai 10:n...20 vuoden...

Kosta puolestani!

- Tiedän murhaajan... - Kuka?

- Se on... - Kuka murhaaja on?

Se on...

Philippe, vannon sinulle...

Vuoden, 10 vuoden... 20 vuoden... sisällä kostan puolestasi.

Onko ketään täällä?

Onko sinulla nälkä?

Odota.

Odota, pikku mies, odota.

Kaikki tulee vielä kuntoon.

Näepä vain.

Opin kyllä.

Tarvitsen vain vähän harjoitusta.

Voi Pyhä Sylvi!

Tyttö!

Kaikki tämä vaiva pikku letukan takia!

Aurore...

Kun tilanne rauhoittuu, vien sinut...

Vien sinut kenelle? Kaikki ovat kuolleita!

Voi, taivas!

"Nyt katso, sinä ja kaikki!"

"Pikku pariisilainen kohta tippuu..."

Ensimmäiset, rakas kulta.

Niitä kutsutaan kukiksi.

Kevät on tuloillaan. Kyllä, on.

Ja kevät on aamunkoitto uudelle vuodelle.

Huomenna, tai ylihuomenna,

lähdemme täältä ja menemme takaisin alas.

Etsimme sinulle uuden perheen...

Hyviä ihmisiä.

Kyllä, ranskalaisia.

Voimmeko levätä hetken kattonne alla?

Minun poikani, Marcello,

putosi järveen. Hän on...

jäässä.

Tule vain.

Saako olla keittoa?

Taidat olla nyt kunnossa.

Mikä on meidän pelastajamme nimi?

Mitä väliä sillä on? Voitte kutsua minua vain ritariksi.

Oletteko näyttelijöitä?

Kierteleviä. Teemme esityksiä markkinoilla, linnoissa, häissä, kastajaisissa...

Me viihdytämme sanoilla ja ilmeillä,

ja vanhoilla taikatempuilla.

Yhdessä kylässä,

majatalon pitäjä kertoi

tragediasta, yhtä kauheasta,

kuin mitä teattereissa näkee.

Koko hääseurue murhattu,

kolmen laakson päästä täältä.

He etsivät maantierosvoa, joka on siepannut lapsen...

Pelastanut lapsen.

- Ei enempää kysymyksiä. - Kiitos, herra.

Kärsivällisyyttä!

Tule...

Hys! Hiljaa!

- Hän itkee. - Minä en kuule mitään.

Aurore ei koskaan itke yöllä.

Ehkä hänen ensimmäinen hampaansa on puhkeamassa.

Mikä hätänä, enkelini?

Minun vauvani, voi vauva rukka...

Mene takaisin untenmaille, vauvani.

Hän taisi nähdä painajaisia.

Onko sinulla vilu? Olet nälkäinen.

Paolo, Ornelia! Auttakaa!

Piileksi täällä! Pikku bambi! Nopeasti!

Mies ja vauva putosivat tuonne!

Lapsi on silpoutunut.

Tuo hänet tänne.

Ja kastelisin saappaani?

Sinä siellä... Ongi hänet sieltä!

Olisin halunnut antaa yhden suukon pienelle lapsiraukalle.

Ei ole kaunis näky! Naama on aivan muusina.

Ja hänen aivonsa...

Riittää!

Lapsen myssy.

Perheelle.

Mitä niitä on enää jäljellä.

Rakas serkkuni,

Rakastin isää, olisin rakastanut myös lasta.

Jumala kutsui hänet luokseen.

Mutta elämä on vahvempi. Anna sille mahdollisuus.

En koskaan!

En ole vain pelkästään leski ja sureva äiti,

Olen jo kuollut nainen.

Ymmärrän sinua.

Silti... jos sallit minun lähestyä asialla...

Perit valtavan omaisuuden.

Neversin muiston tähden,

sinun on varjeltava sitä ahneuksilta ja juonilta.

Jo pelkästään isäni kuolemasta

perin niin suuren omaisuuden, etten tiedä mitä sillä tekisin.

Tee hyvää sillä.

Hyvän tekeminen on balsamia

surevien sieluille.

Serkkuni on oikeassa. Hyvän tekemisessä ei ole mitään pahaa!

Meidän nunnat osoittavat niin.

Se on liian suuri ponnistus minulle. Olen lopen uupunut.

Me autamme sinua.

Madame, et ole niin yksin,

kuin kuvittelet.

Eikö sieltä löytynyt pientä riipusta,

jossa oli lapsen nimi?

Aurore...

Kerroin jo...

suuren riskin ottaessani, pelastin kaiken minkä vaan pystyin... Ei, en löytynyt riipusta!

Tiedän tämän olevan vähäinen lohtu,

mutta kidnappaaja, murhaaja, Lagardère,

menehtyi jokeen. Niinpä, oikeus on tapahtunut.

Jumalani...

Lapseni... Miksi?

Kauhu!

Joillekin, pahuus on ainoa hurmio.

Perheen neuvoston puheenjohtajana,

Nimitän rakkaan Gonzaguen

kuolinpesän pesänjakajaksi.

Hänen tehtäväksi jää hoitaa varojen

siirtämisestä hyväntekeväisyyteen.

Näytän teille minkälainen mies olen.

Ja sinä tulet rakastamaan minua, rouva.

Niin kuin minä rakastan sinua.

Kuuluisa ryhmä

teidän palvelijoitanne, Paolo Campagnoli...

Oletko kunnossa, kulta?

Isä, kerro minulle...

Vauhtia, Aurore.

Aurore, jatka lukemista.

"Miekkailun taide La Perche du Goudrayn mukaan."

Sivu 12.

"hyökkääjä kääntää rannettaan septim..."

Ei, "septimiin." Septimi! Tavaa se.

Niinpä onkin "septimi."

Me tuhlaamme liikaa.

- Mihin? - Kaikkeen.

Meidän kulumme pitäisivät olla vähemmän kuin menomme!

Mutta sittenhän...

Meidän täytyy säästää. Tulevaisuutta varten...

Minulle, tulevaisuus on nyt ja tässä.

Tämä on jääkylmää.

Virkistävää!

- Tulen pois. - Älä, älä liiku!

Tulen sinne!

Eikö sinulla ole yhtään säädyllisyyttä? Et ole lapsi enää.

Sinä vieläkin kohtelet minua, niin kuin olisin.

- Katso, emme ole yksin. - En tunne noita miehiä.

Entä minä? Olenko vain ilmaa?

No, enkö ole?

Olet isäni. Isät eivät ole miehiä.

Kiitos.

Olen säädyllinen. Kysy vaikka Giuseppeltä kuinka monta kertaa olen läpsäissyt häntä naamalle.

Mitä Marcellosta?

Hän on kuin sinä, hän on veljeni.

- Mitä helvettiä? - Älä kiroile.

Yritän sivistää sinua...

hoitaa isälliset velvollisuudet, aamusta iltaan.

Totta, rehkit kovasti.

Missä muut ovat?

Kaupungissa, luulisin.

Missä miesväki on?

Ei ketään pitämässä tuosta nätistä takapuolesta huolta?

Entä hän?

Onko hän vuohi?

Ennemmin

aasi!

Tuo on sinun.

Isä, kuka sinut opetti?

- Opetti? - Taistelemaan noin.

Se on lahja. Heti, kun minulla on keppi...

Ei.

Näytti, kuin olisit miekkaillut... Näin!

Lopeta, se ei ole tyttöjen leikki.

Se ei ole leikkiä.

Miksi et koskaan tottele?

Miksi olet niin itsepäinen, kuin muuli, aivan kuin joku poika?

- Minulla ei ole äitiä, joka opettaisi minua. - Minä olen sinun äitisi.

Niin, isä, äiti, kaikki.

Kerron sinulle salaisuuden...

perhesalaisuuden.

Minkä näit äsken oli Neversien hyökkäys.

Kenen Nevers:n?

Hän on...oli suuri lordi...

Kerron sinulle jokin päivä.

Joskus tai et koskaan.

Opetan sinulle Neversin hyökkäyksen.

Tule.

Ensiksi, sinun täytyy hämätä vihollisesi.

Sitten kaikki tapahtuu lopussa.

Istu!

Väistä septimi, vastaisku, syöksy,

kvartti, väistö, isku kyynärvarteen,

ota miekka, riisu aseista,

sitten silmien väliin!

Ei ole mahdollista lävistää otsa.

On. Tässä kohtaa on heikko kohta,

silmien välissä.

Heikko kohta...

Koetetaanpa uudelleen.

Valmiina!

Hän suuteli Colombinea! Näitkö?

Sitten hienolla miekallani,

Lävistän hänet, lävistän sinut

hienolla miekallani.

Roisto!

Nyt häntä tulee rangaista.

Mutta olen erehtynyt! Olen tappanut Colombinen!

Eivätkö pariisilaiset koskaan naura?

Koko ajan, paitsi eivät teatterissa.

Marcello?

Äkkiä, meidän vuoromme!

Näitkö heidät?

Lasten suukkoja. Perhossuudelmia.

He haluavat kokea elämän arvoituksia.

Voi taivas, olet kateellinen!

En salli Auroren naivan akrobaattia.

Olen pahoillani, Paolo...

Ruokailkaa meidän seurassa tänä iltana.

Isä! Ihailija kutsui meidät illalliselle.

- En ole valmis. - Et sinä. Marcello ja minä.

Minne?

Pariisiin!

Kuninkaallinen palatsi!

"taivaan ja maan siittiöt, paholaisen ja ukkosen siittiöt,

"ja Louvre."

Tule, lemmikkini. Esittelen sinulle talon.

Hyvää iltaa, ystävät.

D'Argenson, Hän on sinun! Ruoki kaunis tipusi.

Jos käänteinen puoli sopii julkisivuun, saat puolison.

Pidätkö teatterista?

Mitä, Louis-Joseph?

Paskiainen olikin narttu!

Älä vahingoita häntä, Louis-Joseph.

Ilta on vasta alussa.

Ostan hänet 10 kultarahalla.

Pahus!

Valmistaudu kuolemaan,

hupakko!

En ellet sinä kuole ensin, roisto!

Harhauta vihollinen!

Septimi, vastaisku, kvartti, väistö,

lyönti käteen,

ota miekka, riisu aseista...

Kuolema!

Kauheus!

Hän on kuollut!

Mitä?

Kuollut?

Louis-Joseph?

Meidän paras miekkamies?

Se tarvitsi survaisun...

Kuten salama! Silti nuorukainen ei näyttänyt kummoiselta.

Muodokkaat jalat, mutta...

Kerro minulle liikkeet! Vartija asento!

Hän aloitti,

väisti septimiin,

löi häntä käteen, luulisin,

ja pam! Louis-Joseph parka...

Yksi reikä. Tuohon.

Tähän?

Mistä hän oli kotoisin?

Mistä muualtakaan? Markkinoilta... Näyttelijäporukkaa...

- Pariisissa? - Muutamien kilometrien päässä.

- Chaillotin kylässä. - Chaillotin teatterissa?

Urbain, ohjaa paroni ulos.

Kiitos.

Olet ollut hyvin viihdyttävä, kuten aina. Kiitos.

- Kuulitko, Aesop? - Ei voi olla, herrani.

Neversin salaisuus kuoli hänen mukanaan.

Unohdat Lagardèren. Hän myös tiesi salaisuuden.

Mutta Lagardère olisi vanha mies jo nyt.

D'Argesonille, kaikki miehet ovat Apolloja.

Mutta se Lagardèren paholainen hukkui 16 vuotta sitten!

Mitä jos hän ei olekaan kuollut,

- Kuka voisi sanoa, että Aurore...! - Mutta, herrani!

Kuinka hän voisi päästä ulos Neversien haudasta?

Avaa se.

Meitä on huijattu! Hän elää!

On varmaa: Neversin tytär elää!

16 vuotta yritystä,

juonia,

rikoksia, ja tässä on lopputulos!

Jos perijätär ilmestyy kuvioihin, olen hukassa.

Hän vaatii perintönsä.

Lagardère on tullut takaisin. Hän on täällä, ruumis, joka tappaa!

Tänä yönä Chaillotissa, huomenna Regentissä.

Ja sitten pääni on vadilla.

Ja te, minun tyhmät roistot, teidät nyljetään elävältä!

Nyljetään elävältä portin edessä.

Etsikää hänet. Tappakaa hänet.

Musiikkia tänä iltana, herrat!

Teatraalinen esitys...

"Nyt katsokaa, sinä ja kaikki..."

Odsin naskali! Kuuletko? Huoranpenikka!

Kyllä, hän se on! Jos hän on elossa, hän ei ole silloin kuollut.

- Enoni! - Puoli-Tuoppi!

Minun rakkaat enoni!

Minun teatterini!

Rosvo, Lagardère, piikeksii joukossanne. Jos ette luovuta häntä,

poltan teidän kaupat, naiset, penikat ja kaikki!

Teillä on 12 tuntia aikaa. Mutta huomenna, tuli on irti!

- Viekää ryhmä pois. - Toki, mutta minne?

- Varkaiden parakkiin. - Et ole tosissasi!

Kerro kerjäläisten kuninkaalle, että lähetin sinut.

Hei, ystävä...

Jos meinasit ostaa Mississippin, se liian myöhäistä tälle päivälle.

Mutta huomenna olen palveluksessanne.

Olen hukassa. Onko tämä Rue Quincampoix?

Lähellä.

Se ei ole katu, se on pankki. Pankki, pankki, pankki!

Vuokrat ovat katossa. Jopa ikkunasta.

- 1000 puntaa. - Ostan!

- Tulossa! - ikkunasopimus, äkkiä!

Eusop, minulle täytyy sopia tapaaminen Gonzaguen kreivin kanssa.

Minulla on ehdottaa isoa sopimusta.

- Sinä etsit? - Tietoa.

- Mistä? - Punaisesta huivista.

Peyrolles? Kun kysyt noin, minulla ei ole mitään sanottavaa.

Kuuntelen.

Vaarallinen, julma,

tappaa ja pysyy kylmänrauhallisena.

- Hänen pomonsa? - Minun,

Kreivi Gonzaguen.

- Gonzaguen sanotaan olevan rikas. - Hän on kroisos.

- Mistä lähtien? - Neversin perinnöstä.

Eikö Neversillä ollut vaimo?

Hän on melkein seonnut surun murtamana.

Neversin Blanche elää?

Niin kai voi sanoa.

Kun hän kuuli tyttärensä menehtyneen, puolet hänestä kuoli myös.

Hän ei syö, ei puhu.

Kuinka surullinen ja kaunis lady.

Marttyyri, ikkunaluukkujen takana,

huone kuin luostari.

Hänkö elää siellä?

Meditoiden, vartioituna.

16 vuoden ajan pomoni on haikaillut hänen peräänsä.

Haluan tavata hänet.

Hän ei tapaa ketään.

Rikon oven.

Ensimmäisestä kiljaisusta, 10 miekkaa piirittää sinut.

Hommaa sinä minut hänen luokseen.

Ja säästätkö sitten minut?

Anna minulle mahdollisuus.

Kosketa kyttyrää!

Huomenaamulla täällä kahdeksalta?

Sovittu!

- Kenelle puhuit? - Naapurille.

Valehteleva rupikonna! Hiirihaukka! Kulkutauti!

Tuosta varjokuvasta ei voi erehtyä: Lagardère!

Kyllä... ei... pysähdy!

- Anna kuulua! - Hän se on...

Eli kuin syöpäläinen, kuoli kuin syöpäläinen!

Hän löytyi kadulta kuolleena, juuri näin kuin nyt näet, herrani.

He tappoivat hänet...

minun pikku irvistelevä apinani.

Ne siat!

Se on vain yhden miehen tekosia. Joukkio olisi leikitellyt hänellä,

puukottanut sinne tänne ja nuijinut.

Tuohon, yksi pisto... Nimimerkki!

Tiedän kyllä! Hän on tuolla, ei kaukana. Tunnen sen.

Varkaiden parakki! Se on yhtä kaunis, kuin Raamatun opetus.

Täällä, rammat kävelevät,

sokeat näkevät. Hei, Puoli-Tuoppi!

Eikö olisi aika selitykselle?

Aikani on kortilla.

Selitän, mutta nopeasti,

mutta se satuttaa sinua, Aurore.

Vaikutat niin etäiseltä.

En ole isäsi.

Olen lainsuojaton, jota he etsivät,

Lagardère.

He väittävät, että surmasin lordin. Ei pidä paikkaansa.

Mutta tiedän kuka oikea tappaja on...

Käänny.

Ei, liian suorassa.

Ja sinä, käänny... Ei, sinä haiset.

Kameli!

Onko tuo aito kyttyrä?

Kirjoita nimesi ja kirjaudu.

Kirjoita nimesi ja kirjaudu.

Odota.

Ei, viekää heidät pois.

Osaatko tehdä kirjanpitoa?

Antaa arvio suuresta omaisuudestasi

veisi ainakin kolme päivää, Teidän arvoisuutenne.

Imartelija.

Liukastelu tulee luonnostaan, kun elää köyryssä.

Ja myös nokkela.

Meillä kyttyräselkäisillä on kaksi asiaa, joita osaamme käyttää hyvin: meidän kieli ja...

Ja mikä?

Eräs asia, jota naiset arvostavat, Teidän arvoisuutenne.

Pidän sinusta, lurjus. Otan hänet.

Pidä korvat auki, raportoi minulle, laita käskyni ylös,

sitten mene takaisin ja sanele markkinoiden suuntaus.

Sitten, rahasta.

Asia selvä. Entä palkkioni?

Mitä tahansa onnistut varastamaan on sinun. Käykö?

Hukkasiko Teidän arvonne toisen hansikkaan?

Huolehdi...

vain omista asioistasi.

Siinä olivat Teidän arvonne ehdot. Tässä minun.

Majoittaudun kaupungissa, syön keittiössä, minulla tulee olla oma työhuone,

ja en ota käskyjä tuolta mieheltä.

Kätenne, Teidän arvonne, sopimus on tehty.

Pidän hänestä, mutta pidä häntä silmällä.

Kyttyrä on kirous. Kyttyräselälle on aina syy.

Kosketa kyttyrää, Teidän arvonne.

Kyttyrän päällä kirjoitettu sopimus tarkoittaa suuria voittoja!

Hyvää päivää, hyvää päivää...

Rakastan tätä taloa.

Se ei ole kenenkään, joten se on meidän.

Nämä rauniot, taloko?

Reiät voi paikata.

Voin tehdä katon, lattiat ja jopa laittaa laastinkin.

Haluan kolme lasta, kaikki poikia.

Eläisimme ullakolla.

Lapsen haaveilua! Marcellolla ei ole edes ammattia.

Kuka puhui mitään Marcellosta?

Sinä ja minä. Me kahdestaan.

En pidä tuosta tavasta. Puhutaan vakavasti.

Et ole tosissasi. Kuuntele, Aurore...

Neversin Aurore, herttuan tytär,

20 arvonimen, linnan, jaarlikunnan, markiisittarien perijätär.

Minäkö?

Aurore mikä?

Ai niin kuin se hyökkäys?

Niin kuin se hyökkäys! Etkö voi olla hetkeäkään vakavana?

Jos et ole isäni käyttäydyt silti vielä niin.

Meidän on puhuttava.

Olen valehdellut sinulle kaikki nämä vuodet...

- Minun omaksi eduksi, tiedän. - Ei, et tiedä.

Luulin, että äitisi oli kuollut.

Kaikki ne vuodet... Yritin korvata hänet.

Onko minulla äiti?

- Oletko nähnyt hänet? - Näen pian.

Äitini.

Osaan puhua ja jopa kirjoittaa,

mutta siinä on sana, jota en ole koskaan lausunut,

joka ei ole edes juolahtanut päähäni: Äiti.

Hän rakastaa sinua. Hän odottaa sinua.

- Saat arvosi takaisin. - Arvoni?

Hyvänen aika! Tuleeko meistä rikkaita?

Sinusta tulee rikas. Sinusta!

Ei. Me jaamme kaiken, tai pysyn täällä.

Minua ei yhtään haitta köyhyys, kunhan sinä olet luonani.

Olen mieluummin Aurore-tuntematon, kuin "Nevers" ilman sinua.

Sinut minä haluan!

Elää kanssasi!

Ajattelet vieläkin kuin lapsi.

Olen vannonut palauttaa sinut maailmaasi, jonne kuulut.

Ja niin aion tehdä, riippumatta hupsuista fantasioistasi.

Suutele minua.

Luuletko, että sydänmeni on vapaa?

Mies minun luonteella tarvitsee rakastajattaren.

Ornella ei rakasta sinua. Ei niin kuin minä.

Se ei ole hän.

Se on yksi kaupungissa... Ihana, nokkela, mahtava leidi.

- Valehtelet! - Hän on paronitar.

Oikea paronitar?

Aivan oikea.

No, minäpä olenkin herttuatar. Miksi minun täytyisi pelätä jonkun vanhan paronittaren puolesta.

Hän on sivistynyt.

Hän on varmasti todellinen harppu:

kauneuspilkkuja, sipsutteleva kävelytyyli, kurttuinen suu, jolla suoltaa hölynpölyä.

Hutsu, lutka!

Ei, hän on älykäs ja ihastuttava.

Voi taivas, olet pettänyt minut!

Vihaan sinua!

Pysy poissa elämästäni!

Juuri niin, rakkaani, vihaa vain minua.

- Kyttyräselkä, sopimus! - Ei aikaa! Suokaa anteeksi!

Haluan myydä...

Osta, myy, nauttikaa elämästä.

Mitä sinä teet täällä? Kuinka julkeat?

Kutsun vartijat!

Odota!

Tyttäresi...

Mitä tyttärestäni?

Hän on elossa. Lagardèren ritari lähetti minut.

Hänen teloittajansa.

Hänen pelastajansa.

Miksi olet tullut piinaamaan minua?

Onko tämä taas jokin Gonzaguen juoni, syöstä minut hulluuden partaalle?

Jättäkää minut.

Tyttäresi on elossa. Mutta en rohjennut tuoda häntä tänne.

Tämä on jotakin petollista teeskentelyä.

- Soitan... - Älä!

Anna ihmeelle edes pieni mahdollisuus.

Lagardère rukoilee sinua, erään kirjeen muistossa...

"Sinun kuolematon rakkaus painaa 3,5kg ja sillä on smaragdin vihreät silmät."

Mutta... miten...?

Tuon sinulle todisteen.

Usko minua, jos haluat nähdä Auroren.

Ai kaikki tämä pitäisi olla minun.

Pankki, talo...

Koko katu.

Miksi hän on täällä?

Näinkö te häntä vartioitte, typerykset?

Katso minua, sinä puupää!

Etkö tunnista minua?

Sehän on meidän rakas Puoli-Tuoppi.

Voi Pyhä Sylvi! Eikö hän olekin ruma!

Miksi naamio?

Olen ollut kartanossa.

- Kerrommeko tytölle? - Ei sanaakaan.

Auroren on parempi jo unohtaa Lagardère.

Juokse kotiin, rakkaani.

Luota vain häneen. Vaikka hänellä onkin kyttyräselkä hän on hyvä, ei kuten muut.

Tunnemme hänet hyvin. Olemme vain unohtaneet kasvot.

Minulla on nälkä.

Juot liikaa.

Silmissäsi on ystävällinen katse.

Ne näyttävät tutuilta. Olemmeko tavanneet aiemmin?

Juot aivan liian paljon.

Kyllä, aina kun olen surullinen.

Surullinen? Sinäkö kaunis tyttö?

Sydämeni on särkynyt.

Minun unohdettava se elostelija!

Se elostelija pyyhki pyllysi, opetti aakkoset...

Mistä sinä sen tiedät?

Kaitsijasi kertoivat.

Rakastan häntä, etkö ymmärrä?

Miksi, sehän oli hän kuka...

Olen hänelle kuin ilmaa.

Ehkä hän rakastaa myös sinua.

Enemmän kuin hän luulikaan.

Toisenlaisella tavalla.

Ehkä se alkaa vasta valjeta hänelle.

Mutta hän ei koskaan sano niin.

Mutta hänen täytyisi!

"Ehkä rakastan sinua, Aurore."

"Ehkä se vasta alkanut valjeta minulle."

Miksi peitellä sitä?

Koska hän on köyhä...

Hän on vanhempi...

20 vuoden kuluttua olen hänen ikäisensä.

Miksi niin monet hyvät ihmiset ovat rumia?

Muuten se olisi epäreilua.

Kauneus ja hyvyys eivät kulje käsikädessä.

Kyllä sinuakin voi rakastaa.

Naiset eivät välitä pateista siellä täällä.

Olisi ihanaa, jos voisin sanoa

"Rakastan sinua" ja, pam: Prinssi Hurmaava!

Mutta olisin silti rakastunut häneen.

Voisi olla keino. Tiedän yhden noidan.

Hän voi tuoda takaisin menetetyn rakkauden loitsuilla, taikasanoilla.

Hänen täytyisi muuttaa isänrakkaus, rakastavaisten rakkaudeksi.

Hän tekee ihmeitä.

Mutta hän tarvitsee siihen henkilökohtaisen esineen, jalokiviä, riipuksen...

- Kelpaako tämä? - Oikein hyvin.

Lainaisitko sitä minulle?

Istu suorassa!

Katso kuka puhuu!

Olet liian luottavainen, Aurore.

Huomenna sinusta tulee herttuatar,

ja minusta taas hiiri, riepu tai kurpitsa.

Tule tänne.

Menen tuolta takakautta. Ja te kaksi, olkaa tarkkana!

Jos lintu lentää pesästä, te kaksi saatte piileskellä koko loppuelämänne!

Louis, tule katsomaan.

Herra?

Ei, pyydän! Vannoin valan...

Vannoin palauttavani valon sinulle.

Tässä hän on.

Hänen nimensä on Aurore.

Tunnistatko tämän riipuksen?

Siinä olen minä. Onko se siis totta?

Kerroin sinulle. Hän elää.

Ole ystävällinen ja kerro minun lapsestani.

Onko hän ihana?

Mikään ei ylitä hänen kauneutta ja suloisuutta.

Tuo hänet luokseni.

Olet vankina. Jos lähdet, voit joutua...

roistojen käsiin. Sellaista olen kuullut,

mutta ymmärsin sen liian myöhään.

Siellä on joku toinenkin. Kuulin kuiskuttelua.

Hänen rippipastorinsa?

Ei perjantaina. Sitä paitsi, mitä ripitettävää hänen olisi?

Hän ei syö, ei juo.

Miten hän voisi tehdä syntiä?

Katos, katos..

Oletpa ollut ahkerana!

Kova työ. Ajattelin yllättää sinut.

Onnistuit. Olen yllättynyt.

Minkä tapaista työtä?

Tilintarkastusta koko omaisuudestasi.

Kaikki tiedot ovat pääni sisällä, kyttyräselkä. Miksi tehdä tilintarkastusta?

Virheitä! Liikaa virheitä!

Näen muille kuuluvaa omaisuutta,

nimiä jotka menevät ja tulevat, yhtiökumppaneita joilla ei ole firmoja,

firmoja joilla ei ole mitään virkaa...

Ymmärrän...

Sellaisia asiakirjat ovat. Se on bisnestä.

Mutta, Teidän arvonne, sinä maksat kaikille muille.

Veroja, lisäveroja, pääomatuloveroja,

pääomatappiota. Maksat liikaa!

Se on totta. Kun joutuu maksamaa se on aina liikaa.

Mutta tiedän veronkerääjät. Täytyy vain leikata potti kahtia,

ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Kyllä, ymmärrän. Äidin sana.

Jumala haluaa pitää sen meillä itsellään.

Siihen kuuluvat...

Jumala, sinä ja minä.

Siinä on salaisuutta kerraksi.

Ehkä siinäkin oli yksi liikaa.

Tämä on kotitilani viiniä.

Visconti Lugana.

Tiedätkö Mantovan?

Lombardy?

Synnyin siellä... Perheongelmia...

Meidät ajettiin pois... Puhuttiin myrkystä...

Italia on Borgia ihmisille. Juo pois!

Ota vaan, juo!

Elämä on petosta.

Meitä oli kolme Philippesiä. Nevers riisti minulta Blanchen.

Orleans käyttää pankkiani ahtautumaan valtaistuimelle.

Ja minä, kaikkein lahjakas kaikista kolmesta, laitetaan palvelemaan niitä kahta.

Taitava palvelija, herrani.

Sinulla on kuitenkin rahaa. Sehän on jo jotakin.

Rahaa? Jos tietäisit millainen harhakuva se on!

Todellinen ohikulkija, se tulee ja menee.

Tervetuloa raha, tervemenoa raha...

Mutta nyt olisi suuri mahdollisuus tarjolla: Mississippi.

Kuka on kansoittanut sen, kuvitellut kaiken, rakentanut sen?

Kuka on kuvannut sen, nähnyt näkemättömän?

Minä olen. Tiedätkö mitä tämä Mississippi on? Paperia!

Orleans on nimittänyt minut paperivaltakunnan varakuninkaaksi

hän luulee olevansa minun, yhden jonka olen ostanut ja myynyt eteenpäin -

humpuukina laumalle osakeomistajista.

Siinä ongelma onkin: olen myynyt liikaa.

Mutta elämähän on kallista...

Miksi et ostaisi niitä takaisin?

Varani ovat loppu.

Minulla on 10 000 frangia. ja tarvitsisit 300...350 000 frangia.

Jos minulla olisi ystävä...

Sanoisin hänelle, "auta minua samaa osakkeeni takaisin."

"On olemassa keino."

"En voi ostaa tämän päivän kovilla hinnoilla."

"Mutta, jos hinnat romahtaisivat..."

Ymmärrän.

Kun hinnat putoavat pohjamutiin, silloin isket kiinni ja ostat.

Tee se minulle ja pidän huolen että hyödyt siitä.

Mutta ilman kultaa, miten voin ostaa?

Ei enempää viiniä!

Kullan hankkiminen vaatii selvän pään.

Oletko ymmärtänyt?

Kyllä, Teidän arvonne.

Osakkeiden arvo on tiputtava todella alas todella nopeasti.

Huhuja, huonoja uutisia, paniikki, konkurssi...

Kyllä, Teidän arvonne.

- Et kuutele. - Kuuntelin.

Onko tämä kapistus, niin tärkeä sinulle?

Meillä kaikilla on omat pienet salaisuudet.

- Onko hän ihana? - Yhtä kuin minä olen ruma.

Kerro minulle.

Kuuntelen mielelläni groteskeja rakkaustarinoita.

Teidän armonne...

Kärsivällisyyttä! Ne nousevat vielä.

Nousevat? Ovatko ne tippuneet?

Älä huoli.

Pankki on vielä auki, voit vielä saada rahat takaisin.

Älä menetä uskoa!

Uskoa? Minulla ei ole uskoa.

Myyn. Kuka ostaa 4000:lla?

Älkää kuunnelko häntä. Kaikki on hyvin!

Myy nyt, ja kohta se tippuu 3000:n.

3000? Taivas, neljältä olen mennyttä!

Hinnat tippuvat. Mitä on tekeillä?

Hinnat tippuvat, se on totta.

Olemme vararikon partaalla.

Konkurssi!

Lämmintä leipää, 10 pennillä!

10 penniä? Leivästä?

Kun sota on käsillä, pienet kauppiaat tekevät voittoa.

- Sota? - Mikä sota?

Menkää kotiin!

Meillä ei ole ohjeistusta. Menkää kotiin, suljemme nyt!

Haluan kultani, voitte pitää paperinne.

Kiittämättömät!

Annoin heille unelman, tehdä heistä konkistadoreja!

Tule, kyttyräselkä.

Hyvä alku.

Lopullinen hinta?

2000. Se ei saa pudota liian nopeasti.

Loistavaa. Entä huomenna?

Huomenna, 1000.

800:lla korjaamme potin. Ja saan rahani takaisin.

Mistä löysit kaiken tuon kullan?

300 000 puntaa!

Minulla on pikku järjestelmä, Teidän arvonne.

Kokki ei koskaan paljasta reseptejään.

Muista: vain suurella äidillä

on valtuudet antaa kultani sinulle.

Suurella äidillä.

Tuon Auroren juhliin. Saat tunnistaa hänet julkisesti.

Näytän pelottavalta...

Yhtäkkiä palata hoviin!

Huomiseen, arvon lady.

Nopeasti, nopeasti! Tästä ei riitä teille kaikille.

Meidän osakkeemme ovat yhtä kuin tyhjää!

On parempi, kuin ei mitään mistään. Nopeasti!

Onko kaikki kunnossa, sisaret?

Nopeasti, naiset ja herrat.

Anteeksi, anteeksi.

1250 plus 50 tekee 1350.

Ei, isä, 1300 ei 1350.

Sekoitat minut. Aivan, 1300.

Suurenmoista.

Viikossa me myymme 10-kertaisella voitolla, ehkä 100-kertaisella.

Se oli sinun idea.

Ei...no... ehkä. Ei väliä.

Toteutus on kaikki kaikessa. Sen teit sinä.

Aloittakaa siivous! Täällä on iltaan mennessä oltava Versailles.

- Ovatko osakkeet turvassa? - Luostarissa.

Missä?

Pankki olisi sekaantunut sinuun.

Totta. Pysyn puhtaana tästä sotkusta.

Ajattelet kaiken.

Minun velhoni, minun neliapilani.

Miten voin kiittää sinua? Totta kai! Unohdin!

Jalokivi sinun salaperäiselle pikku ladylle.

Kerro minulle hänestä, hänen nimensä, ikänsä, kyttyrä...

Teidän arvonne...

Ei! Jokaisella miehellä on oltava salaisuuksien puutarha.

Hän punastui!

Kerro minulle. Onko hän rikas?

Onko hän mykkä? Hänellä on pakko olla...

jotakin epätavallista. Mitä hän voi tarjota sinulle?

Perheen, Teidän arvonne, olla lapsiemme äiti.

Pariisi kohta kuhisee pieniä vammaisia rapuja.

Mikä hätänä?

Hyviä uutisia. Luottamuksellista tietoa.

Voi puhua hänen läsnä ollessa.

Älä viitsi.

Teidän kahden tulee tulla toimeen keskenään. No?

- Tyttö... - Tyttö?

- Nevers. - Löytynyt?

- Saatu kiinni. - Missä?

Hänen pesässään: varkaiden parakissa.

- Oletko varma, että se on hän? - Aivan varma.

Hän huusi "Neversin Aurore".

Olisin tappanut hänet, mutta et olisi ehkä hyväksynyt sitä.

Minulla on parempi ajatus: Louisiana!

Minun häveliään serkkuni tytär, Louisianalaisena huorana!

Se tulee piristämään minua vanhoilla päivillä.

Hae Baptiste laittamaan vaatteeni valmiiksi. Odota täällä.

Lastaa hänet Mississippi saattueeseen. Haluan nähdä hänet.

Hajaantukaa!

- Minne olet menossa? - En tiedä!

Hei, sinä!

Varo takanasi!

Kun annan luvan, hyppää!

Nyt!

Lopetetaan tämä pelleily. Ollaan uudenaikaisia,

tehokkaita!

Ruumis, joka tappaa, ei tapa enää.

Voittoni on käsissäni, Peyrolles!

Kukaan, ei kukaan seiso esteenäni enää. Tulevaisuus on minun!

Mutta tyttö pääsi karkuun.

Uskaltakoon näyttää itsensä.

Lypsän omaisuuksia Mississippin kangastuksesta.

Tunnen itseni nuoreksi.

- Hae kyttyräselkäni! - Hoidan asian, herrani.

Teidän korkeutenne!

Varakuningasta puhutellaan "Teidän korkeutenne."

Ala totutella siihen. Minun kyttyräselkäni!

Siellä hän on!

Hei, Puoli-Tuoppi!

Katso, löysin sen!

Jos luoti ei olisi kimmonnut vyönsoljesta, olisi mennyttä!

Sinun täytyy levätä.

Oletko unohtanut meidän tapaamisemme illalla?

Tuossa kunnossako, Puoli-Tuoppi?

Menen laittautumaan edustavaksi.

Tapasitko ketään majatalossa eilen?

Eilen? Siitä on iäisyys!

Enot puhuivat jostakin... kyttyräselästä.

Ai niin! Ruma kyttyräselkä. Hän oli todella mukava.

Hän puhui rakkaudesta... jonkun toisen rakkaudesta...

Heillä on hyvin vähän mahdollisuuksia puhua keskenään.

- Mitä hän sanoi? - Hupsuja asioita,

Että köyhyys on rakkauden este... Ikä myös.

Ja sanoit: "Mutta 20 vuoden kuluttua olen hänen ikäisensä!"

Lörpöttely riittää, arvon rouva.

On tullut aika nostaa huntu.

Epäilinkin jotain tuon tapaista majatalossa.

Huijasit minua!

Minun oli pakko, huijatakseni muita.

Tämä on viimeinen kerta, kun puhuttelen sinua...

- Tuntematon-Aurore. - Vaiti!

Käänny ympäri.

Tänä iltana, saat arvosi ja asemasi takaisin.

Ja minä minun.

Sinun äitisi sai minut ymmärtämään sen.

Minä puhun hänelle. Minä kerron hänelle.

Kukaan ei erota meitä. Ei kukaan!

Ei mikään! Ei minun äitini eikä minun omaisuuteni!

Me palaamme takaisin tien päälle.

Vain me kahdestaan.

Hänen korkeutensa,

Orleansin herttua, Ranskan kuningaskunnan valtionhoitaja!

- Nyt saan tietää kuka olet, kummajainen! - Jos saat, kuolet!

Sinun tulisi tunnistaa ääneni.

Onko se muuttunut yhtään Cayluksen vallihaudan ajoilta?

Et kai sinä?! Et se voi olla sinä!

Kuinka monesti minun on tapettava sinut?

He astelevat suureen saliin. Se on meidän merkkimme!

En voi hyväksyä tätä!

Kuolleet ovat kuolleita, tai muuten luonnonlaki on ilveilyä.

Minä henkilökohtaisesti surmasin miehen, joka tappoi tämän miehen.

Kuka lävisti kallosi,

Herra Kuollutmies?

Kuka lävisti kallosi?

Se oli hän, aina vaan hän!

Tässä, Teidän korkeutenne, on protokolla kreivi Gonzaguen nimeämiseksi

Louisiannan seudun kuninkaalliseksi toimitsijaksi

ja myönnän hänelle

kaiken kullan ja hopean kaivostoiminnasta...

Hyvä on.

Missä Gonzague on?

Täällä. Ilmeni valitettava tapaus viime hetkellä.

Ymmärrän, mutta "melkein jouduin odottamaan,"

niin kuin Wanha-mies sanoisi... Tarkoitan, kuningasta.

Nyt sinä, minun rakas ystäväni..

Hetkinen!

Teidän korkeutenne näyttää juhlivan

Philippe de Gonzaguen liittoa

makeaan Louisianaan.

Kuka tämä henkilö on?

Minun kyttyräselkäni, kirjanpitäjäni.

Yksi kysymys jää kysymättä,

rutiinikysymys, mutta erittäin tärkeä.

Tietääkö joku syytä miksi tätä liittoa ei pitäisi solmia?

No?

Vastaus on kyllä.

Liittoa ei pitäisi solmia.

Todella hauskaa, kyttyräselkä. Mutta nyt menit liian pitkälle.

Herrani uskoo allekirjoittavansa enemmistöosakehaltijaksi...

Sinähän tiedät sen! Mehän ostimme takaisin 120 000 osaketta.

Ei! Kaikki osakkeet

ovatkin päätyneet muiden, kuin sinun käsiisi.

Ketkä luulet olevan hyötyjät?

Minun on kunnia esitellä teille enemmistö-osakeomistaja

Mississippi-yhtiö.

Tämä on groteskia! Groteskia satua!

Todisteet puheilleni, tässä on 120000 osaketta.

Saisimmeko saada tietää tämän

salaperäisen, mutta lumoavan kaupantekijän?

Neversin Aurore,

ja Teidän korkeutenne palvelija!

Kuka uskoo tätä potaskaa?

Minä!

Törkeä juoni!

Kutsua nyt hullunainen todistajaksi!

Olen iloinen nähdessäni sinut taas ihmistenilmoilla.

Tiesin sen, rouva!

Kyllä, tiesin. Tiesin, että tyttäresi on elossa.

Odotin vain todisteita.

- Tuon hänet takaisin... - Olen saanut tarpeekseni valheistasi!

Tämä onneton raukka toi tyttäreni takaisin.

Olisi ilo

kuulla nimesi.

Teidän korkeutenne, Olen Lagardèren ritari.

Sanoin sinulle kerran: "Jos et tule Lagardèren luokse..."

Lagardère! Ei voi olla!

Tulet maksamaan rikoksistasi,

Philippe de Neversin murhasta!

En suostu, että tämä mato syyttää minua,

- ilman todisteita tai todistajia! - Tässä on todiste.

Murhaajan käsi, jonka merkkasin sinä päivänä Cayluksessa!

Puolusta itseäsi!

Kunnian haava!

Suojelin Neversiä.

Minulla ei ole mitään pelättävää.

Luotan maamme oikeuteen.

Tule, lurjus! Valmiina!

Kaksintaistelu on kiellettyä. Se on laissa määrätty!

Venytän lakia ja otan käyttöön Jumalan tuomion.

Mutta Jumala on aina vahvimman puolella!

Se on epäreilu kaksintaistelu!

Hän tietää sen hyökkäyksen.

Hän murhaa sillä minut.

Serkkuni, mutta mehän olemme sukulaisia.

Minusta huono veri on vuodatettu pois.

Petturi!

Petturi, kyllä!

Petturit

ja papit. Kummatkin kutsumusammatteja.

Petos voi olla viihdyttävää.

Se on vaihtelua päivän rutiineille.

Mutta todellinen petturi, petturi jolla on tyyliä,

petos verissä,

ahmatti petoksille!

Tosiasiassa Juudas oli taiteilija.

Gonzagues pilasi meidät!

Varo! Kvintti!

Oikealle!

Vasemmalle!

Suoraan!

Käänny kohti minua.

Nyt, suoraan!

Tarkoitan lähelle!

Lähemmäs!

- Halusin kertoa sinulle... - Suu suppuun!