Original subtitles

Sotavuonna 1968 elämä oli tosi haurasta.

Tämä on ikoninen valokuva -

itse sodasta.

Se muutti julkista mielipidettä Yhdysvalloissa.

ETELÄVIETNAMILAINEN SIVIILI

Se vahvisti ajatuksia siitä, ettemme ole voittamassa sotaa.

Mikä on valokuvan totuus?

Etelävietnamilainen kenraali -

kosti kommunistimiehelle,

joka oli jäänyt kiinni kenraalin ystävän perheen tappamisesta.

Kyseinen perhe -

on minun perheeni.

POIKANI KUOLI VIETNAMISSA. MIKSI, AMERIKKA?

Tänä aamuna liikkeellä on 36 amerikkalaispataljoonaa.

Joukot ovat menossa piirittämään Vietkongin aluetta Kambodžan rajalla.

Edessä on Vietnamin sodan suurin operaatio.

Oli helmikuu 1968.

Vuodesta tulisi koko konfliktin verisin -

ja sodan käännekohta.

Vietnamin sodassa on käännetty uusi luku.

Aloite on nyt vihollisella.

Amerikka vastaisi tết-hyökkäykseen -

massiivisella vastahyökkäyksellä.

Asevoimat pyysi 200 000 sotilaan lisäerää.

MAALISKUU USA:N SOTILAITA

Vannon vakaasti.

Sota Vietnamissa muuttui uudenvuoden jälkeen.

Varakkaiden valkoisten perheiden pojat pystyivät usein saamaan vapautuksen.

Sotaan alettiin lähettää suhteettoman paljon afroamerikkalaisia.

Samaan aikaan kansalaisoikeusliike oli täydessä vauhdissa.

Muhammad Ali kieltäytyi juuri astumasta -

USA:n armeijan palvelukseen.

Kansani todelliset viholliset ovat täällä.

Eivät Vietnamissa.

Amerikka kävi Vietnamissa kahdenlaista sotaa.

Yhtäällä vastassa oli Pohjois-Vietnam,

jolla oli yli puolen miljoonan koulutetun sotilaan ammattiarmeija.

POHJOIS-VIETNAM

ETELÄ-VIETNAM

Etelässä USA:lla oli vastassaan sissiarmeija, Vietkong,

vastarintajoukot, jotka piileskelivät siviilien keskellä.

Vietkongin vahvinta aluetta oli Mekongin suisto.

MEKONGIN SUISTO

Vanha itämainen sanonta viittaa lohikäärmeen muotoon,

jonka on tehnyt Mekongin suiston läpi virtaava vesi.

Sanonta kuuluu:

"Se, joka hallitsee lohikäärmeen suuta, hallitsee suistoa."

Sinne Amerikka käänsi nyt huomionsa.

Se lähetti joelle veneitä häätämään Vietkongin pois.

Suiston olot tunsi hyvin myös -

komentava upseeri Melvin Pender.

Olimme ensimmäiset siellä.

Tehtävämme oli katkaista Vietkongin huoltoyhteydet suistoon.

Joukkueessani oli 15 miestä. Nuoria miehiä, kaikki valkoisia.

USA:N MAAVOIMAT

Melvin Pender lähti armeijaan vapaaehtoisena.

Hän oli erinomainen urheilija, ja hänet tunnistettiin oitis johtajatyypiksi.

Sanoin miehilleni: "Meistä tulee parhaat. Voitte tulla mukaani, mutta olen johtaja."

Yksi alaisistani nikotteli. Kysyin:

"Katsotko minua eri tavalla ihonvärini takia?"

Hän totesi vain: "Minut on kasvatettu näin."

Sanoin: "Täällä olemme yhtä kansaa.

Yritän pitää teidät hengissä.

Varmistamme, että kaikki pääsevät kotiin."

Sen keskustelun jälkeen -

he kaikki kunnioittivat minua.

Veneissä oli aseistuksena raskas konekivääri ja liekinheitin.

Tehtävä oli kaukana helposta.

Vihollinen saattoi lymytä missä vain ja hyökätä arvaamatta.

Muistan, kuinka ajoimme joella.

Kanavan varrella juoksee miehiä mustissa univormuissa.

Vihollisia juoksee kanavalla. Loppu.

Tulta!

Maahan! Saatiin kaksi!

Anna suojatulta!

Helvetti!

Ei! Vittu!

Tulta!

Auttakaa!

Lääkintämies! Sotilaisiin osui.

Meiltä kuoli monia.

Ystäväni kaatui.

Se painaa vieläkin.

Ja…

Ei sellainen unohdu.

HUHTIKUU 1968 KAATUNEITA AMERIKKALAISIA 26 555

Partioveneiden tueksi lähetettiin taisteluhelikoptereita.

Helikopterien tehtävä oli lentää kyliin ja houkutella sissit esiin.

Oli yllättävän vaikeaa erottaa, kuka oli vihollinen ja kuka ei.

Olin kerran töissä riisipellolla.

Katsoin taivaalle.

Seisoimme siellä ja ihmettelimme.

Se oli kuin UFO. Sillä nimellä kutsuisin sitä nyt.

Sanoimme vietnamiksi: "May bay chuon chuon".

Se tarkoittaa sudenkorentoa.

Joka luukusta laskeutui amerikkalaisia.

He olivat pitkiä ja rotevia.

Amerikkalaiset tulivat.

He etsivät mitä ikinä etsivätkin.

Elleivät he löytäneet, he tuhosivat koko kylän.

Kylässä oli mies, jota kutsuin sedäksi.

Amerikkalaiset tiukkasivat: "Oletko VC?"

Tai: "Missä on VC?"

Setä ei ymmärtänyt kieltä.

Hän lähti juoksemaan,

ja amerikkalaiset tappoivat hänet.

Ajattelin: "Mitä muutakaan voimme kuin panna hanttiin?"

Sotilaat löysivät juuri nämä kolme sissiä sekä neljä muuta -

joesta noin kahden kilometrin päässä meistä katsoen etuoikealle.

Konfliktin osapuolina eivät olleet vain Yhdysvallat -

ja kommunistiset sissijoukot.

Amerikkalaisten rinnalla taisteli Etelä-Vietnamin armeija.

Amerikkalaisten avulla paikallisten joukkojen -

määrätietoisuus ja rohkeus lisääntyvät.

Kyseessä oli sisällissota, joka kävi koko ajan kaoottisemmaksi.

Kun Vietkong-taistelija jäi kiinni Saigonissa,

Etelä-Vietnamin armeija teloitti hänet kadulla.

Muodostui kuva, joka määrittäisi tämän sodan.

Sukulaismies näytti minulle kuvan.

ETELÄVIETNAMILAINEN SIVIILI

Sukulaismies toi kotiin Time-lehden numeron.

Hän osoitti miestä: "Tuo mies tappoi perheesi."

Siitä en ole varma, mutta sen tiedän,

että perheeni tappaneet kapinalliset veivät minulta -

kaiken.

Yhdeksänvuotias Huan Nguyen ja hänen perheensä -

asuivat sotilastukikohdassa Saigonin lähellä.

Eräänä aamuna tammikuussa 1968 -

he heräsivät Vietkongin hyökkäykseen.

Isäni oli upseeri Etelä-Vietnamin armeijassa,

joka taisteli kommunisteja vastaan.

Varhain aamulla näin Vietkongin tunkeutuvan tukikohtaan.

Isä komensi kaikki rakentamaansa bunkkeriin.

Samassa meidät kaikki oli revitty riekaleiksi.

Näin -

isäni makaamassa ulkona kuolleena.

Näin -

äidin vuotavan verta runsaasti.

Ja äiti kysyi:

"Ovatko kaikki kunnossa?"

En tiedä, miksi sanoin niin,

mutta sanoin: "Kaikki ovat kunnossa."

Ja sitten äiti kuoli vuodettuaan kuiviin.

Koko perheeni kuoli.

Jäin ainoana henkiin.

Kannan sitä iäti mukanani.

Se tuntuu -

epätodelliselta. Se ei ole tästä maailmasta.

Teloitetun Vietkong-sotilaan -

uskotaan olleen yksi niistä, jotka tappoivat Huan Nguyenin perheen.

Kun katson kuvaa, siinä näkyy kaikki, mikä sodassa oli väärin.

Se muistuttaa vahvasti,

miksi sota voi olla niin tuhoisaa.

Tuona nimenomaisena vuotena 1968 -

tuhansia kuoli.

Minkä tähden?

Ihmisen ei pitäisi elää niin.

Samaan aikaan Malik Edwards USA:n merijalkaväestä -

oli partioimassa Keski-Vietnamin viidakoissa.

Olin aina tunnustelija.

Johdin partiota.

Ja koska olin kärjessä,

Vietnamissa viettämästäni ajasta 99,9 prosenttia -

olin ensimmäisenä luodin tiellä.

MERIJALKAVÄKI

Valkoihoisia kulki kärjessä harvoin.

Lähtekää liikkeelle.

Taistelun henkiset haavat -

alkoivat vaatia Malikista veronsa.

Kerran johdin partiota.

Sitten se tapahtui.

Aluksi luulin, että siellä juoksee koira.

Sitten tajusin, että se olikin mies.

Hän juoksi suoraan minua kohti, joten aloin ampua häntä.

Minua hirvitti,

koska tapoin juuri ihmisen.

Kaikki sanoivat: "Sillä lailla, Ed!

Tapoit yhden!"

Jaeltiin ylävitosia, käteltiin, jaeltiin veljestervehdyksiä.

Ajattelin: "Hetkinen nyt."

Ei voinut vastata,

mutta odotin vain pääseväni telttaani,

jotta pystyisin hautaamaan pääni.

Se muuttaa ihmistä -

tavoilla, joita…

en osaa edes selittää.

Kaatuneiden määrän alati kasvaessa molemmin puolin…

ILTAUUTISET

…USA:ssa kuultiin järkyttävä uutinen.

…ankkuri Walter Cronkite.

Hyvää iltaa! Tohtori Martin Luther King,

väkivallattoman kansalaisoikeustaistelun apostoli,

on ammuttu Tennesseen Memphisissä.

Hänen kuolemansa on tragedia ja suru -

kansakunnallemme -

ja omalletunnollemme.

Kun Martin Luther King ammuttiin huhtikuussa 1968,

sadassa kaupungissa ympäri Amerikkaa puhkesi mellakoita.

Tapahtumat ovat vyöryneet yllättävästi.

Tähän mennessä ainakin 19 ihmistä on kuollut.

Inhimillisyys on säilytettävä.

Vastustamme niin Vietnamin sotaa -

kuin pakollista asevelvollisuuttakin.

Ei helvetissä! En lähde!

Tätä taustaa vasten -

uutta musiikkia soittava pohjoisvietnamilainen radio-DJ -

pääsi afroamerikkalaisten sotilaiden suosioon.

Se oli kuitenkin propagandaa.

Kommunistit yrittivät tunkeutua amerikkalaissotilaiden mieliin.

Hei! Minä tässä, totuuden tuoja.

Miksi olet täällä, solttu?

Sinun pitäisi olla kotona kultasi luona -

nauttimassa purilaisia ja pirtelöitä.

"Hanoi Hannah" oli nainen, joka kuulosti viehkeältä.

Se oli luultavasti osa vetovoimaa, miksi häntä kuunneltiin.

Useimmat DJ:t olivat miehiä.

Hän oli poliittinen hahmo, joka yritti saada meidät lähtemään Vietnamista,

etenkin afroamerikkalaiset.

Solttu, hallituksesi on hylännyt sinut.

Taisteletko vapautemme puolesta?

Entä oma vapautesi?

Miksi köyhän pojan pitää kuolla,

kun rikas poika istuu kotona?

Ovatko kaikki Amerikassa samanarvoisia?

Hän sanoi, että meidän pitäisi taistella rasismia vastaan USA:ssa -

eikä heitä vastaan,

sillä hekin taistelivat vapautensa puolesta.

Suurenmoinen maanne on hylännyt teidät.

Teidän elämänne ei merkitse heille mitään.

Se järkytti.

Jo sen ääneen sanominen.

Tulen etelävaltioista. Kukaan ei puhu niin.

Sellaisia ajatuksia oli. Kyllä me ajattelimme niin,

mutta kukaan ei sanonut mitään.

Hän oli oikeassa siitä, mitä maassamme tapahtui.

Se pakotti minut ajattelemaan aivan uudella tavalla.

Mene! Liikettä!

Toukokuu 1968.

TOUKOKUU

Vietkong käynnisti uuden hyökkäyksen.

Se iski 119 kylään ja kaupunkiin eri puolilla Etelä-Vietnamia.

Isku Saigoniin oli osa uutta väkivallan aaltoa.

Hyökkäys alkoi tutun kaavan mukaan raketti- ja kranaatti-iskuilla.

Taloissa on Vietkong-sotilaita. He vastaavat yhä tuleen.

Edempänä on haavoittunut. Pysymme matalana.

Amerikkalaisia kaatui 2 371.

Toukokuu 1968 olikin koko sodan verisin kuukausi.

Mekongin suistossakaan USA ei näyttänyt pääsevän voitolle.

Vihollinen oli älykäs.

Se pysyi piilossa.

Kun noustiin veneestä ja mentiin viidakkoon,

vihollinen voi istua kolossa vieressä.

Kun amerikkalaiset valtasivat alueen, vihollinen ryhmittyi muualle.

Meiltä kaatui monia nuoria miehiä Mekongin suistossa.

Näen painajaisia yhä.

Selvisi, että Vietkong -

sai jatkuvasti lisää tarvikkeita ja vahvistuksia.

Pohjois-Vietnam on lähettänyt kommunisteille tukea naapurimaiden kautta.

Kommunisteilla olikin salainen huoltoyhteys -

Pohjois-Vietnamista Laosin ja Kambodžan kautta Etelä-Vietnamiin,

niin kutsuttu Ho Chi Minh -reitti.

Sitä pitkin Vietkong sai jatkuvasti ruokaa, ammuksia ja joukkoja.

Pohjois-Vietnamille reitti on taistelun elinehto.

USA:n ilmavoimat alkoi moukaroida huoltoreittiä.

Jopa 400 amerikkalaiskonetta -

osallistuu pommituksiin pohjoisessa.

Seuraavina vuosina -

ne pommittaisivat Ho Chi Minh -reittiä.

Tehtävä lankesi lentäjille, kuten John Stilesille.

USA:N ILMAVOIMAT

Seuraavassa filmissä olen minä kapuamassa alas…

lentokoneesta ja…

Näytän keskaria.

Huomenta! Kohteenne iltapäivällä, kuten mainittua…

Olimme saaneet aamulla selonteon.

Sanottiin, että lähtisimme -

etsimään vihollisen panssarivaunuja, kuorma-autoja, huoltoautoja.

Ja iskemään niihin. Pommittamaan niitä.

STILESIN KUVAAMA FILMI

Kuvasin tämän Super 8 -kameralla.

Otin kameran silloin tällöin mukaani lennoille -

kuvatakseni ohjaamosta.

Tiesin, ettei niin olisi saanut tehdä.

Rikoin sääntöjä. Ja sain aika hyviä filmejä.

Olin viidakon yllä -

etsimässä pahoja poikia.

Lähestyimme Pohjois-Vietnamin rajaa.

Katsoin vasemmalle.

Samassa näin saattueen,

jossa oli ilmatorjuntaohjuksia.

Näin tykit.

Sekunneissa meihin osui.

Jouduttiin laakakierteeseen.

Käytin heittoistuinta.

Ei aikaakaan, kun varjoni sotkeutui latvoihin.

Liekit ja savu alapuolella olevasta koneesta nielaisivat minut.

En pystynyt hengittämään. Irrotin laskuvarjon -

ja putosin huitoen maahan.

John Stilesin piti päästä pois hylyn luota, ettei hän jäisi kiinni.

Samalla vähenivät mahdollisuudet tulla pelastetuksi.

Olin jo syvällä viidakossa.

En pystynyt saamaan keneenkään yhteyttä radiojärjestelmällä.

Pian huomattiin, ettei Stiles ollut palannut.

Käynnistettiin etsintä.

Bob Noble käskettiin helikopteriin.

Tuli puhelu, että hävittäjä oli pudonnut.

Tiesimme, että asialla oli kiire.

PELASTUSLENTÄJÄ

Jos viholliselle annettiin aikaa yli tunti,

he ehtivät yleensä löytää miehemme.

Tilanne oli se, että Johnia odotti -

varma kuolema.

Oltiin sentään Ho Chi Minh -reitillä.

Siellä kasvoi 60-metristä metsää.

Etsin pitkään, mutten löytänyt mitään.

Mutta sitten näin maahan syöksyneen koneen.

Yhtäkkiä kuulin helikopterin suoraan pääni päällä.

Sanoin radiopuhelimeen:

"Lensitte juuri ylitseni."

Se oli ihme.

Sanoin: "Tartu koukkuun. Mennään kotiin."

Tartu kiinni. Lasken sen.

Tartu koukkuun.

John Stiles on yksi noin 3 000 amerikkalaislentäjästä,

jotka ammuttiin alas sodassa.

Tartuin vaijeriin.

Sitten Bob Noble ojensi suuren kouransa ja veti minut helikopteriin.

Hän katsoi minua silmiin.

Hän kahmaisi minut syliinsä.

Stiles kiitti.

Sanoin:

"Pelastamaan tänne on tultu."

Muistan, kuinka katselin helikopterin tuulilasista -

alla vilistävää maastoa.

Tiesin,

että siitä selvitään.

Lennettiin laaksoon.

Laskeuduttiin.

Kaikki tukikohdassa tulivat vastaan. Oli hirveä hulabaloo.

Tuotiin samppanjapullo.

JOHN STILESIN KUVAAMA FILMI

Oli mahtavaa päästä takaisin kaverien luo.

John!

Voi että.

Tämäpä mahtavaa.

- Näytät hyvältä. - Tolpillasi yhä.

Niin.

Ilman sinua ja tekoasi -

en olisi täällä tänään.

- Olet se… - Hei.

…jonka ansiota kaikki on.

Hitto.

Kiitos, että pelastit henkeni.

Huomasin sinut puiden keskellä, kun lensimme toista kertaa yli.

Silloin sanoin:

"Tartu koukkuun, kaveri."

- Niin. - "Lähdetään kotiin."

Se oli hyvä päivä, ystäväni. Hyvä päivä.

Elokuussa 1968 USA oli saanut haltuunsa ison osan Mekongin suistosta.

Se oli kuitenkin häviämässä taistelua sydämistä.

Oletko VC? Olet, etkö vain? Oletko sinä VC?

Ei tiedetty, kuka on vihollinen ja kuka ei,

joten amerikkalaiset kokeilivat uutta linjaa.

He määrittivät isoja alueita "vapaa tuli" -alueiksi.

Alueilla kaikkia pidettiin vihollisina -

ja kaikki voitiin tappaa.

Se on kuin peliä.

Yhtenä päivänä koottiin 200 vankia. Poltimme joka rotankolon.

Tapoimme ne eläimet.

Elleivät he kuuluneet Vietkongiin, nyt he kuuluvat.

Jahtasimme vihollista.

Leiri on tuhottu.

Kotopuolessa Amerikkakin alkoi näyttää sotatantereelta.

Oli syntynyt mellakoita.

Amerikan kaupungit paloivat.

Yli sata tulipaloa riehui,

osa vain 20 korttelin päässä Valkoisesta talosta.

Presidentti Lyndon Johnson kehotti malttiin.

Emme saavuta mitään laittomuudella ja kansaa jakamalla.

Nouse!

Ei, älä!

Olin siihen aikaan vihainen.

Malcolm oli kuollut, samoin Martin Luther King.

Yhtäkkiä veljet alkoivat näyttää näin Vietnamissa.

Nyrkkiä.

Saimme siitä uudenlaista rohkeutta.

Halusimme sanoa, miltä meistä tuntuu.

Sen jälkeen minulle riitti. Olin saanut tarpeekseni merijalkaväestä.

Tuumin, että jos taistelen maani puolesta,

minun oli taisteltava myös omieni puolesta.

Edwards jätti merijalkaväen -

ja liittyi Mustiin panttereihin.

Ero oli se,

että nyt minä olin vietnamilainen.

Me olimme niitä muita.

Olimme lainsuojattomia, vihollisia.

Nyt peli jännäksi!

- Huoleton veikko. - Ei.

Panos.

Melvin Pender halusi viedä tehtävänsä loppuun,

mutta päälliköillä oli muita suunnitelmia.

Ei ketään.

Pois! Minun vuoroni.

Katsokaa!

- Piste. - Hävisi.

Olin parakkien edessä -

pelaamassa korttia.

Päällikkö tuli sanomaan: "Palaat Valtoihin."

Kysyin: "Mitä varten?" Hän sanoi:

"Harjoittelemaan vuoden 1968 olympialaisiin."

Luutnantti Melvin Pender tajusi potentiaalinsa -

armeijan urheiluohjelmassa.

Kun Melvin meni armeijaan,

oli selvää, että hän oli urheilussa poikkeuslahjakkuus.

Nyt hänelle kaavailtiin uutta roolia.

Juoksemisesta tuli uskomaton olo,

mutta ajattelin vain miehiäni.

Minut oli koulutettu huolehtimaan miehistä.

Miten voisin jättää heidät?

Päällikkö sanoi: "Sain käskyn kotiuttaa sinut."

Miehistäni se oli huippujuttu.

He keksivät jopa moton.

"Pingo penteleesti."

Melvin kotiutettiin Vietnamista -

valmistautumaan vuoden 1968 olympiakisoihin.

OLYMPIALAISET 1968 MEKSIKO

Täältä tulee Mel Pender.

Tuossa minä olen.

Mel Pender, maavoimien kapteeni jalkaväen maahanlaskujoukoista,

on kaikkien suosikki täällä.

Monien yllätykseksi sinut valittiin joukkueeseen.

Minulle se ei ollut yllätys.

Mel valittiin 4 x 100 metrin viestijuoksuun.

Vaihto Mel Penderille.

Tuossa lähdin kuin ohjus.

Elämäni vauhtia.

Ja kuinka Pender juokseekaan!

Hän painelee takasuoraa.

Yhdysvallat teki maailmanennätyksen -

ja voitti olympiakultaa.

Maailmanennätys ja olympiaennätys!

Voitin mitalin -

miehilleni Vietnamissa, sillä olin luvannut heille sen.

Edustin USA:n asevoimia. Se oli taivaallista.

Näissä olympiakisoissa joukkueen muut jäsenet -

päättivät ottaa kantaa.

John Carlos ja Tommie Smith tekivät hiljaisen eleen.

Sanoin: "Olette sankareitani.

Puolustitte sitä, mihin uskotte.

Ellen olisi sotaväessä, minäkin tekisin samoin kuin te."

Koko perheensä menettänyt Huan Nguyen -

muutti Yhdysvaltoihin.

Jos velloo jatkuvasti menneessä, ei pääse eteenpäin.

Koin rauhaa ensimmäisen kerran, kun tulin Yhdysvaltoihin.

Yhdysvaltojen asevoimissa palvelemisesta -

tuli sellainen olo, että maksoin takaisin sen,

mitä olin velkaa Yhdysvalloille.

Olen nyt 65-vuotias.

Olen elänyt kaksin verroin pitempään kuin äitini ja isäni elivät.

Minulla on kolme lasta. Olen isoisä.

Olen heistä hyvin ylpeä.

En kertonut lapsille kuin vasta pitkän ajan jälkeen -

näistä tragedioista,

sillä halusin heidän saavan normaalin elämän -

eikä varttuvan tällaiseksi.

Kannan sodan haavaa yhä, 40–50 vuotta myöhemmin.

Usein jää huomaamatta, millainen vaikutus sodalla oli moniin perheisiin.

Vaimot menettivät miehensä taisteluissa.

Lapset menettivät isänsä, menettivät äitinsä.

Kummallekin osapuolelle -

vuosi 1968 oli sodan verisin.

Monet amerikkalaissotilaat pohtivat jo,

mitä he tekivät siellä.

Meillä ei ollut oikeutta tulla.

En koe olevani velvollinen olemaan täällä, mutta täällä olen.

Vielä 30 päivää. Sitten lähden.

Yli 36 000 amerikkalaista oli kuollut,

eikä voittoa ollut näköpiirissä.

Tyytymättömyys kotona kasvoi.

Haluaisin sodan loppuvan ja pojat kotiin.

En tiedä, miten.

Jos lähdemme, verilöyly loppuu siihen paikkaan.

Näin väitän.

Siellä ollaan, koska jotkut tekivät virheitä.

Niiden virheiden takia minun ei pitäisi kuolla,

menettää raajojani tai muuta.

Johnsonin jälkeen presidentiksi nousi Nixon.

Nixon lupasi lopettaa sodan.

Mutta sota jatkui.

Tänä iltana suora lähetys asevelvollisten syntymäpäiväarvonnasta.

ARVONTA

Nixon yritti hälventää huolia kutsuntojen reiluudesta.

Asevelvollisia alettiin arpoa suorassa tv-lähetyksessä -

syntymäpäivän mukaan.

Syyskuun 14:s.

Sinä päivänä syntyneitä on kaksi.

Syyskuun 14. päivä ei olekaan onnenpäivänne.

Päihteidenkäyttö lisääntyi sodan eturintamassa.

Joukkojen hallitseminen kävi aina vain vaikeammaksi.

Sotilaat ja pienet yksiköt -

ovat välillä kyvyttömiä toimimaan ja taistelemaan.

KERTOJA ETHAN HAWKE

Kaikki sarjassa käytetty arkistomateriaali on aitoa,

ja se on kuvattu Vietnamin sodan aikana.

Jos tapahtumasta ei ollut saatavilla kuvamateriaalia,

käytimme materiaalia, joka kuvaa vastaavia hetkiä sodassa.

Suomennos: Marianne Tenetz