Original subtitles

Creation Recordsin tarina

Se oli kuin trilleri: "Picadillyn asemalla on sinulle junaliput."

Menin sinne: "Onko teill� junaliput Lontooseen Noel Gallagherille?"

"Kyll�, ja ne on jo maksettu." Ensimm�inen luokka - ei hassumpaa.

Lontoossa taksikuski oli ihmeiss��n, kun kerroin h�nelle osoitteen.

En ollut ennen k�ynyt Hackneyssa. Matka sinne kesti tunteja.

H�n j�tti meid�t ep�m��r�isen, lakkautetun liikehuoneiston eteen.

Muistan vihre�n oven. Ajattelin: "Se ei voi olla t�m� paikka."

Primal Scream ja Ride myiv�t valtavia m��ri� levyj�.

En ollut odottanut t�llaista.

Bobby Gillespie halusi n�hd� Thin Lizzyn soittavan Glasgow Apollossa -

mutta h�n oli liian nuori ja pyysi mukaan vanhemman Alan McGeen.

Siit� kaikki alkoi -

ja se tulisi muuttamaan brittil�isen musiikin ainiaaksi.

Kaiken perustana oli Alanin ja Bobbyn yst�vyys.

He olivat Glasgow'n punkkareiden vanhaa koulukuntaa.

He olivat parhaat yst�v�t, ja heill� oli sama visio.

Bobby on taiteilija, Alan mahdollistaja.

En olisi selvinnyt ilman Gillespiet�. -Punoimme yhdess� juonia.

Monet b�ndeist� olivat hyvi� yst�vi�. -Outsider, seikkailija, hullu...

Joukko sopeutumattomia, narkkareita, sosiopaatteja.

Vaikuttaa silt�, ett� ved�n puoleeni sekop�it�, tai tunnen vetoa heihin.

Kyse oli joka tapauksessa juhlimisesta.

Suuruudenhullusta visiostamme tuli kokonaisen sukupolven soundi.

Vet�ydyin koulussa syrj��n, mik� takasi n�kym�tt�myyden.

Kukaan ei ollut kimpussani. Gillespie oli "yksi pojista".

H�n oli my�s outo lintu, mutta ei ollut tajunnut sit� viel�.

En seurustellut juuri muiden kanssa.

Olin 15, Bobby 1 4.

Menimme katsomaan Thin Lizziet�. Olimme todella viattomia kakaroita.

Gillespiest� esimerkiksi Lynottin basso oli upea, koska se kiilsi.

Pidimme punkista, ja aloin huomata miten tyhmi� monet ihmiset olivat.

"Hetkinen! Min� en ole samanlainen kuin nuo idiootit."

Niin tapasin McGeen. H�n oli ainoa, joka halusi n�hd� Clashin.

Musiikki yhdisti meit�.

Kun ostin "God Save The Queenin", olin kuin mukana vallankumouksessa.

Luulin todella, ett� se oli t�rke��.

Ostin basson ja liityin b�ndiin. Min�, Innes ja h�nen naapurinsa.

Gillespiest� tuli laulaja b�ndiin, jolla ei ollut koskaan keikkoja.

Min� ja Innes k�nn�simme. Gillespie ilmehti ja elehti Sham 69:n tahdissa.

Niin alkoi uramme musiikin alalla.

Sodan lopussa se oli kyl�, jossa oli 2 000 asukasta.

Siit� tuli Skotlannin ensimm�inen uusi kaupunki.

Kokeilu onnistui hyvin.

T�m� on paikka, miss� ihmiset haluavat asua ja perustaa perheen.

Se on hyv� paikka varttua ja ihmisten el�� hyv�� el�m��.

Me olimme kolme ufoa kamalassa uudessa kaupungissa.

Meille huudeltiin kaduilla.

Tapasin Jimin yl�asteella.

Kaveri huomasi kirjoissani nimet "Velvet Underground" ja "Stooges".

H�n: "Treenaan karatea tuollaisten outojen b�ndien kanssa." Se oli Jim.

Alussa Douglas n�ytti 8-vuotiaalta. Is� luuli minua pedofiiliksi.

Pikku kaveri tuli kysym��n: "Voiko Jim tulla ulos?"

H�n avasi oven ja huusi Jimille yl�kertaan:

"Todd on t��ll�!" Mietin, miksi h�n kutsui minua Toddiksi.

Pian ymm�rsin, ett� se oli lyhennys sanasta "toddler".

Olin t�iss� tehtaassa.

Kaikki, mit� olimme ja kaikki mit� meill� oli, tuli rockmusiikista.

Kuuntelimme Einst�rzende Neubautenia, Shangri-Lasia ja muuta sellaista.

��rimm�isyydest� toiseen.

Meill� oli "Psychocandyn" luonnos kauan ennen kuin teimme kappaleen.

Elimme tyhji�ss�.

Se oli melko hy�dyllist�kin. Loimme jonkinlaisen jengimentaliteetin -

joka oli underground-henkinen.

Olin t�iss� British Raililla.

Pidin siit�, sill� siell� pystyi olemaan tekem�tt� kovin paljon.

En ole koskaan halunnut "oikeaa" ty�t�.

Olin 19-vuotias, minulla oli tytt�- yst�v� ja olin p��ssyt neitsyydest�.

Silloin Innes sanoi, ett� saisin potkut ellen tulisi Lontooseen.

En halunnut muuttaa Lontooseen, mutta en halunnut potkujakaan.

Lontooseen muuttaminen on suuri muutos nuoren el�m�ss�.

Siit� joko pit�� tai sit� vihaa. Noin kuukauden p��st� rakastin sit�.

Seuraava vuosi, 1988, oli fantastinen.

Minulla ei ollut rahaa, mutta uurastaminen b�ndin parissa -

oli hauskaa.

Parhaasta yst�v�st�ni tuli rumpali Alanin b�ndiin The Laughing Apple.

Viikonloppuisin roikuin mukana harjoitusk�mpill� ja keikoilla.

Mit� ajattelin h�nest�? H�n oli seko. Jo silloin musertavan l�sn�oleva.

Minulla oli tapana k�yd� paikassa, jossa oli tiistaisin indie-ilta.

Er��n b�ndin nimi oli T.V. Personalities.

Se oli ensimm�inen b�ndi sitten Clashin, joka todella tyrm�si minut.

Oli vaikea uskoa, ett� sellaisia sekop�it� oli olemassa.

Lavalla saattoi olla 16-1 7 henkil��. Se oli avoin kaikille.

Kaiken keskell� -

er�s sekop�ist� - luulen, ett� se oli Joe Foster - ottaa esiin sahan -

ja sahaa kahtia Rickenbackerin.

Luulen, ett� Ed Ball soitti bassoa. En ole aivan varma. Se oli hullua!

Seuraavana p�iv�n� varastin kaikki heid�n levyns�.

Sen j�lkeen olin t�ysin T.V. Personalitiesin lumoissa.

Ajattelin: "Voi luoja! Kunpa min�kin pystyisin tekem��n jotain sellaista!"

Sill� hetkell� Creation Recordsista tuli todellisuutta. Tein p��t�ksen.

Ilman T.V. Personalitiesia Creation Recordsia ei olisi olemassa.

Aloin j�rjest�� konsertteja 21-vuotiaana.

NME kirjoitti, ett� Alan McGee avaisi Lontoossa klubin The Living Room.

B�ndit alkoivat soittaa The Rock Gardenin ja muiden sijasta pubeissa.

Pubeissa oli joko strippareita tai b�ndej�.

Saimme sinne The Nightingalesit 50 punnalla. Yleis�� oli 200 henke�.

Sit� jatkui noin vuoden.

Siit� tuli nopeasti paikka, jossa k�ytiin joka viikonloppu.

Siit� tuli kantapaikka.

Ensi torstaina. Sama paikka, sama aika.

The Nightingales esiintyy, joten toivon ett� tulette taas.

Protestanttinen ty�moraali sai meid�t perustamaan yhti�n.

Monet L�nsi-Skotlannissa ovat sellaisia.

Sain kokoon 600-700 puntaa viikossa.

Min�, Joe Foster ja Dick Green joimme ne.

Kolmen kuukauden jatkuvan k�nn�ilyn j�lkeen omatuntoni alkoi kolkuttaa.

Minusta meid�n piti tehd� jotain rahoilla. Perustimme levy-yhti�n.

Meill� oli yhteinen p��m��r�. Tekisimme sen yhdess�.

Sek� min� ett� Joe Foster olimme hieman omahyv�isi�.

Innostimme toisiamme. Joe Fosterilla oli minulta puuttuvia ominaisuuksia.

Olimme Lontoon omahyv�isimm�t miehet.

Seison ylimp�n�, mik�li ymm�rr�tte yhteyden...

Tapaan fantastisen b�ndin, The Loft. He ovat my�s t��ll�!

Teimme muutaman keikan Alanille.

Sitten h�n kertoi perustavansa levy-yhti�n.

H�n kysyi, haluammeko tehd� singlen. Marssimme studioon.

Luulen, ett� h�n sanoi: "Minulla on 50 puntaa." Olimme toivoneet enemm�n.

Annoimme b�ndeille 100-200 puntaa ja l�hetimme heid�t Alaska Studiosille.

Hoidimme levyn painatuksen.

Kaikki k�vi nopeasti. Halusin ottaa laulun uusiksi. - "Se on ihan hyv�."

Siit� ei keskusteltu enemp��. "Hyv� on sitten. Antaa olla."

Halpa studio. Vaillinainen varustus.

Rajallinen aika. "Miten k�ytt�� se parhaiten?"

Mutta jollain kummallisella tavalla... Mit� v�hemm�n on...

sit� keskittyneemmin toimimme. -Ehdottomasti.

Joe Foster oli tuottajana tyypillisell� tavallaan.

H�n alkoi riidell� heti ��niteknikon kanssa.

Se oli h�nen tyylins� - luoda huono tunnelma.

Emme tienneet siit� mit��n.

Maksoimme studioajasta, joten kaikki saivat tehd� niin kuin me k�skimme.

Se oli ensimm�inen levy, josta Alan voi sanoa:

"Olen tehnyt yht� ja toista, mutta t�ss� meill� on ihan oikea b�ndi" -

"jonka min� l�ysin." Se oli Creationin ensimm�inen oikea levy.

Kiit�mme The Loftia...

L�hdimme soittamaan Glasgow'hun.

Se oli l�hes Lontoon kopio pukeutu- misen, yleis�n ja musiikin suhteen.

Tuntui kuin olisimme olleet molemmissa paikoissa samanaikaisesti.

Er��n� sunnuntai-iltana vuokrasimme diskon nimelt� Daddy Warbucks.

Musiikkia oli sek� liven� ett� nauhalta.

"A Clockwork Orange" heijastettiin seinille ihmisten tanssiessa -

13th Floor Elevatorsin tahdissa.

Tapasimme mm. Bobby Gillespien ja n�imme b�ndej� kuten Felt -

Jesus and Mary Chain, The Loft... Kaikki b�ndit olivat Creationin.

Kuulimme paljon psykedeelist� musiikkia. Se oli todella cool klubi.

Soitimme Splash Onessa.

Muistan, ett� humalaisia perheenj�seni�ni nousi lavalle.

"Min�kin haluan soittaa b�ndiss�! Rummut t�nne!"

Ajattelin, ettei t�m� ehk� ollutkaan kovin hyv� idea.

Ensimm�inen kontaktimme Creationiin oli Bobbyn kautta.

Kerran �iti kertoi, ett� joku kaveri oli soittanut ja kysynyt b�ndist�mme.

H�n kysyi Bobbylta, oliko h�n kuuluisa ja h�n vastasi: "Ei viel�."

Minusta tuntui, ett� minun kannattaisi soittaa h�nelle.

Kun tapasimme, heill� oli jo soundi, imago ja filosofia valmiina.

He tarvitsivat vain rumpalin. Ja se rumpali olin min�.

H�n sanoi: "Kaverillani, Alan McGeell� on levy-yhti�. H�n auttaa."

Otimme yhteytt� Alaniin. Aluksi h�n ei ollut erityisen kiinnostunut -

mutta j�rjest�isi keikan. Tulimme Lontooseen ensimm�iselle keikallemme.

Kiinnitimme joitakin loistavia b�ndej� ja meill� oli upeita iltoja.

Perustimme levy-yhti�n ja teimme 10-11 single�.

Sitten tapasimme Jesus and Mary Chainin.

H�n oli aivan villi: "Viisi albumia! 10 albumia! Meist� tulee rikkaita!"

Luulimme, ett� h�n tuli hulluksi -

mutta h�n halusi julkaista levymme, mik� riitti meille.

Kuusi viikkoa my�hemmin heid�n singlens� Upside Down oli menestys.

Se on loistava, voimallinen levy.

Samalla tavoin kuin "Be My Baby".

Se on ��nir�j�hdys, joka inspiroi yleis��. Muuta ei tarvita.

Ajattelimme, ett� siit� tulee hitti.

Se oli fantastista, mutta samalla se oli tavallaan antikliimaksi.

Istuimme Alanin huoneistossa Tottenhamissa -

ja taittelimme levykansia, jotka laitoimme muovitaskuihin.

Min�, William, Douglas, Bobby ja Alan.

V��rink�ytt� tapahtui enemm�nkin k�yt�nn�n syist� kuin huvin vuoksi.

K�ytimme amfetamiinia, jotta pysyisimme valveilla.

Ajattelin: "Marc Bolan ei tehnyt n�in, eik� my�sk��n Bowie."

"T�ytyy olla olemassa jotain muutakin." Ja se piti paikkansa.

Mary Chain ei pystyisi saamaan aikaan mellakkaa.

Alan pystyisi siihen miss� tahansa.

Tiesimme, ett� North London Polyssa syntyisi mellakka -

sill� ihmiset puhuivat siit�.

Ihmiset rynt�siv�t lavalle, verhot ja PA-laitteet revittiin alas.

Poliisi sy�ksyi sis��n pamput ojossa. kuin Notting Hillin mellakoissa.

Sulkeuduimme pukuhuoneeseen. Ihmiset hakkasivat ovea vasaroilla.

Outo tapa viett�� perjantaita... Tsekkaa b�ndi ja tapa sitten heid�t.

Mit� tapahtui? -Tarkoitus on kuunnella musiikkia.

He saisivat suunnata energiansa jonnekin muualle.

Maailman suurin rocktapahtuma. 72 000 ihmist� Wembleyll� -

ja viel� useampi Amerikassa. Walesin prinssin ja prinsessan -

seuraan liittyi Live Aidsin perustaja.

Kuinka Alan McGee sopii t�h�n kuvaan?

Onko h�n yst�v�llisesti hymyilev� varjo?

Vai seisooko h�n vuoren huipulla ja nauraa hullun naurua -

huutaen.: "Seuratkaa minua"? Veikkaan viimeksi mainittua.

Alan alettiin ottaa tosissaan. Yhti� sai lis�� huomiota.

New Musical Express kirjoitti heid�n levyist��n ja artisteistaan.

Ihmiset olivat uteliaita. Heid�n ymp�rill��n tapahtui aina jotain.

Mary Chainin singlen tuottamilla rahoilla h�n vuokrasi toimiston.

P��dyimme siivouskomeroon Hatton Gardenissa.

Suurin osa ty�st� tehtiin pubissa.

Alan oli kerran hyvin innoissaan: "Pat, Pat - Ed Ball tulee meille!"

"Ed - T.V. Personalities!"

Se oli todella mukavaa. Ed oli toimiston ilopilleri.

Ed oli yksi pojista ja Dick oli hauska tyyppi...

Se oli hienoa aikaa el�m�ss�.

Soitimme Biff Bang Pow'n l�mmittelyb�ndin�. Tapasin McGeen.

Dick Green oli my�s mukana b�ndiss�. Joku raivostui McGeelle -

ja heitti muovisen olutlasin: "Biff Bang Pow on huono!"

Se osui McGeen p��h�n.

McGee laski kitaransa: "Helvetin kusip��! N�yt�n sinulle viel�!"

Kaveri sy�ksyi alas kierreportaita McGee ja Dick Green kannoillaan.

Yh� useampi seurasi per�ss� kierreportaita Camdenin kaduille.

Se oli ensimm�inen tapaamiseni Creationin jengin kanssa.

Soitin kahdessa b�ndiss�.

Olin mukana Jesus and Mary Chainissa ja Primal Screamissa.

En ole muusikko. Soitin rumpuja, koska en osannut muuta.

Yksinkertaista, mutta se toimi. Oikeastaan halusin laulaa.

Primal Scream oli alussa huikea. Bobby oli upea.

Emme halunneet olla keskinkertaisia. "Viel� yksi helvetin b�ndi."

Halusimme tehd� jotain suurta. Tiesin, ett� meist� tulisi suuria.

Muistan, kuinka istuin Glasgow'ssa ja unelmoin soittamisesta maailmalla.

Tiesin, ett� olimme hyvi�. "Olemme parempia kuin kaikki muut."

Primal Scream perustui yst�vyyteemme.

He olivat parhaita. -Olin kiertueella heid�n kanssaan.

Olin Amsterdamissa Weather Prophetsin ja Primal Screamin kanssa.

He muuttuivat s��teist� pikkupojista rockt�hdiksi.

Viina, naiset ja huumeet. Musiikki oli nelj�nnell� sijalla.

Meit� oli min�, Kizzy ja Paul Mulreany meid�n b�ndist�mme.

Py�rimme toimistossa likaisissa farkuissa ja n�ytimme kulkureilta.

Sitten paikalle ilmestyy Scream, joilla ei ole mit��n, ei edes b�ndi�.

Innes, Bob ja Throb ilmestyv�t nahkatakeissaan ja kampauksissaan.

He ovat j�rkytt�v�n cooleja. "Katsokaa! Ihan oikeita popt�hti�!"

Heill� ollut mit��n, mutta sill� ei ollut v�li�.

Teimme sopimuksen Mary Chainin menestyksen j�lkeen.

Rob Dickens n�ki minussa jotain. Se kannusti minua eteenp�in.

Kun perustimme Elevationin, halusin Alanin innostuksen -

ja h�n meid�n jakelu- kanavamme ja rahoituksen.

H�n antoi Elevation Recordsin, jonka h�nen yhti�ns� tukahdutti alkuunsa.

Mutta heill� oli Primal ja Weather Prophets.

En ollut yht� ihastunut Weather Prophetsiin.

Se ei toiminut. En usko, ett� se henki toimii suurissa levy-yhti�iss�.

Sellaiset b�ndit eiv�t toimi normaaleissa organisaatioissa.

Ne ovat hyvin m��r�ilevi� ja heid�n mielipiteens� ovat etualalla.

Se ei toimi suuressa organisaatiossa.

Se opetti meille paljon. Palasimme vahvistuneina indien pariin.

Se auttoi minua l�yt�m��n The House of Loven ja The Valentinesit.

Et ole antanut t�ysin periksi, Alan...

Alan sai Jesus and Mary Chainin kukoistamaan.

Maanantaina julkaiset House of Loven singlen.

Kaikki yrittiv�t olla cooleja.

Sellaisia b�ndit ovat...

Mutta se vei voiton kaikesta.

Olimme l�mmittelyb�ndin� jossain...

H�n tuli luokseni ja kysyi, haluaisimmeko tehd� levyn.

"Mik�s siin�."

Guyn tullessa mukaan kuvaan, olimme skotlantilaisia ty�l�iskakaroita.

H�n oli kuin Kenneth Branagh...

"Hei, mit� kuuluu? Min� olen Guy. Kuka sin� olet? Mukava tavata."

Minulla oli kokemusta suuresta yhti�st�.

Minulla oli sopimus CBS:n kanssa. Se peruttiin. Ymm�rsin prosessia.

H�nell� oli PR-valokuvia.

Creation oli hyvin pieni yhti�. He eiv�t tehneet mainosta.

Se oli hieman kuin... He olivat katusoittajia.

B�ndi oli hyv�. Guy oli hyvin kunnianhimoinen ja pyrki eteenp�in.

Kiertueella John Peel soitti levylt� jotain l�hes joka ilta.

Kaikki k�vi hyvin nopeasti.

Musiikkilehdist� piti heist�. Kaikki halusivat haastatella heit�.

Guy Chadwick ja Terry Bickers olivat aikansa Morrissey ja Marr.

Se oli ensimm�inen Creation-albumi, joka myi.

Se pelasti heid�t. Se muutti kokonaan yhti�n tilanteen.

Puhelin soi taukoamatta, lis�henkil�kuntaa palkattiin.

Se oli yhti�n kulta-aikaa.

He olivat rokin villiel�imi� -

jotka olivat olleet olevinaan mammanpoikia.

Kiersin kaksi vuotta heid�n mukanaan... He eliv�t villi� el�m��.

He menettiv�t t�ysin otteensa.

Tilanne ry�st�ytyi k�sist�.

Koin hermoromahduksen ja huumeiden aiheuttaman psykoosin.

Join aivan liian paljon. En kest�nyt yht�kkist� kuuluisuutta.

Olin vajonnut pohjalle samaan aikaan, kun b�ndi oli suosionsa huipulla.

Mit� paremmin menestyimme, sit� syvemm�lle vajosin.

Suuret levy-yhti�t ihailivat Alania.

Heille h�n oli mies, jolla oli "avain". Ja se pitikin paikkansa.

He pitiv�t h�nest�, kun taas h�n inhosi heit� koko syd�mest��n.

Pyysin Alania manageriksemme, mutta h�n halusi enemm�n "lihaksia".

Creation huolehti meist� kun h�n juhliskeli.

McGeess� oli valtavasti munaa, ja h�n oli valtavan rohkea.

H�n kohtasi raskaan sarjan edustajia: EMI, RCA, MCA, CBS...

H�n tarkasteli heit� aurinkolasiensa takaa.

H�n sanoi: "Teemme kaikkien aikojan parhaan sopimuksen."

"He olivat tarjonneet n�in paljon rahaa..."

House of Love sai viimeisen suuren sopimuksen.

He siirtyiv�t Fontanaan.

Kun Jesus and Mary Chain p��tti l�hte� suuren levy-yhti�n suojiin...

Ensimm�inen isku on pahin...

Mit� kovemmin sinua ly�d��n, sit� kovemmin annat takaisin.

Kosto oli oikeutettu. House of Loven menestys sinet�i sen.

Se oli viimeinen kerta, kun Creation menetti b�ndin.

Kaikki b�ndit pysyiv�t yhti�ss�.

Hyv�t naiset ja herrat. L�hdemme lopullisesti Downing Streetilt� -

11,5 suurenmoisen vuoden j�lkeen.

Olemme iloisia voidessamme j�tt�� maan parempaan tilaan -

kuin miss� se oli tullessamme valtaan.

Rockin suuret nimet, hakkasivatpa he kitaroitaan tai ulvoivat -

olivat t�yshulluja.

The Valentines oli hyv�. -Joe Foster l�ysi heid�t -85.

Kevin ei laulanut silloin. He eiv�t olleet erityisen hyvi�.

Uskoimme aina itseemme. Nelj�n vuoden j�lkeen kaikki alkoi sujua.

Tapasimme Alanin kiertueella -88.

Huhuttiin kaverista, joka j�rjest�isi keikan.

H�n halusi Biff Bang Pow'n The Valentinesin l�mmittelyb�ndiksi.

H�n soitti l�mmittelyb�ndiss�. -"Emme ryhdy l�mmittelyb�ndiksi."

He olivat niin h�m�ri� tyyppej�.

Min� ja Dick emme suostuneet siihen.

Soitimme heid�n j�lkeens�, ja yht�kki� tapahtui muodonmuutos.

H�n tiesi mit� h�n halusi.

Se oli brutaalia ja fantastista.

Olimme vihaisia ja t�ynn� energiaa, mik� teki vaikutuksen h�neen.

Min� ja Dick vilkaisimme toisiimme... "Meid�n on teht�v� se."

Menimme pukuhuoneeseen kysym��n, haluavatko he Creationille.

Teimme EP:n asenteella "mik� ettei".

Huomasin...

Yritin taivuttaa kitaran kielt� niin kuin Chuck Berryll� oli tapana tehd�.

Pixies teki my�s niin koko ajan. Muunteli s�velt�.

En onnistunut siin�. K�ytin kahta kielt� ja tremoloa.

Huomasin, ett� se kuulosti hyvin ilmeikk��lt�.

Soundimme syntyi 4-5 p�iv�n aikana.

Kun tulimme ulos studiosta, meill� oli soundi valmiina.

En uskonut, ett� siit� tulisi niin hyv�.

"Isn't Anything" on fantastinen levy.

Onnekkuuskin on lahjakkuutta.

H�n oli taitava l�yt�m��n b�ndej�, jotka jatkoivat entisten lopettaessa.

Jo kuuden keikan j�lkeen yhti�t tarjosivat sopimusta.

Muistan, ett� opiskelin taide- historiaa. Tulin kotiin lounaalla -

ja panin uuniin pastaa ja papuja.

Puhelin soi. Joku sanoo, ett� kaveri Warnerilta haluaa jutella kanssani.

Kaveri sanoo, ett� h�n on kuunnellut nauhamme ja haluaa tehd� sopimuksen.

Olin aivan mykistynyt.

Tyhmyytt��n kaveri kehuu b�ndi�, jonka kanssa aikoo tehd� sopimuksen.

H�n sanoi: "Aion tehd� sopimuksen."

L�hdin sielt� v�litt�m�sti. Minulla oli suuri matkapuhelimen rumilus...

Muistan sanoneeni... "Dick, anna minulle Riden puhelinnumero."

Kaksi tuntia my�hemmin Dick soitti rumilukseen: "018 65 blaa blaa..."

Otin heihin yhteytt�.

Olimme Soup Dragonsin l�mmittely- b�ndin�. Alan McGee ilmestyy sinne.

Riden j�senet olivat koululaisia. Heit� oli vaikea suostutella.

Jos he olisivat olleet vanhempia, se olisi k�ynyt helpommin.

K�vin kaikilla heid�n keikoillaan kahden viikon ajan -

kunnes he tekiv�t sopimuksen.

Yhti�n b�ndit puhuivat puolestaan.

McGeell� oli joitakin suosikeistamme, joten se oli melko helppo p��t�s.

Tiesin, ett� heist� tulisi kuuluisia. Kaksi lahjakkuutta samassa b�ndiss�.

Juuri sit� indie- lehdist� tarvitsi silloin.

Toinen single nousi listalle.

B�ndist� tuli heti suosittu liveb�ndi.

Julkaisimme singlej� solkenaan ja soitimme yh� suuremmissa paikoissa.

Niin jatkui vuoteen -93 asti.

Se oli kuin unta...

Kukaan meist� ei ollut odottanut sellaista, kun aloimme soittaa.

Ensimm�inen levy myi heti kultaa.

Uskoimme, ett� meist� tulisi yht� suuria kuin Beatlesist� -

koska homma kasvoi kasvamistaan.

Melodian ja melun yhdistelm� oli siihen aikaan harvinainen.

Pidimme esim. Sonic Youthista, Dinosaur Jr:sta ja H�sker D�st�.

Vaikutti silt�, ett� olin alan ainoa, joka kiinnitti sellaisia b�ndej�.

Se tuntui t�rke�lt�. B�ndit kuulostivat niin erilaiselta.

Olin ainoa, joka halusi ne.

Kun niit� alkoi ilmesty� -

Telescope, Slowdrive ja Swervedriver, kukaan muu ei halunnut niit�.

En uskonut itsek��n, ett� heist� tulisi niin suuria jopa USA:ssa.

Luulen, ett� Swervedriverin synkkyys vetosi moniin amerikkalaisiin.

Swervedriver k�ytti kai erilaisia huumeita kuin useimmat Creationilla.

K�ytimme enimm�kseen amfetamiinia ja siideri�.

En ajatellut shoegazing-rockia...

Ainoat keng�t, jotka he n�kiv�t, olivat ne jotka "surfasivat" edess�.

Sitten alat tajuta: "Hitto, t�lle on teht�v� jatkoa."

Matkustimme ensimm�isen kerran paikkoihin kuten Japani ja USA.

Kuvaan mukaan tulivat Seymour Steinin kaltaiset.

Alanilla oli yhteyksi� USA:n suuriin yhti�ihin.

Sire oli cool indie-yhti�, jota johti musiikkihullu kaveri.

Heist� oli tullut suuri tekij�.

Ride oli fantastinen sattuma.

He soittivat ennen er�st� b�ndi�ni - The Mighty Lemon Drops.

Kun kuulin, ett� he olivat Creationilla -

ajattelin, ett� heid�t kannattaa tsekata, mik� pitikin paikkansa.

He olivat nuoria, loistavia muusikoita. Kappaleet olivat hyvi�.

Parin p�iv�n p��st� tein sopimuksen Alanin kanssa.

Alan sopi kolmesta b�ndist� Siren kanssa:

Ride, Primal Scream ja The Valentines.

Yhteydet Sireen ja Warneriin olivat ratkaisevassa asemassa.

Amerikkalaiset eiv�t ymm�rt�neet mit� sanoin, mutta he uskoivat minua.

Ihmiset ymm�rt�v�t, ett� Alanilla on jotain loistavaa takataskussaan -

mutta amerikkalaiset eiv�t ymm�rr� puoliakaan siit�, mit� h�n sanoo.

H�n piti meid�t pinnalla.

Se oli helppoa. Sanoin vain, ett� heist� tulee maailman suurimpia.

Sanoimme: "T�m� sinun on myyt�v� jenkeille." Sitten h�n h�ipyi.

Niin saimme kokoon parisataa tuhatta dollaria.

Ajat olivat yh� melko kovat.

Pari kolme vuotta elimme ennakoilla.

Meist� oli puhti poissa, sill� olimme myyneet b�ndit.

Acid housella oli suuri vaikutus yhti��n.

Kuulin sit� klubeilla Brightonissa 1987. Se kuulosti...

"Mit� sontaa!"

Housemusiikki ja tanssi- kulttuuri ovat nousussa.

Levyill� oli vahva rumpubiitti.

Vaihtoehtoinen crossover- musiikki alkoi olla suosittua.

Tammikuussa -89 olimme indie- klubilla James Williamsonin kanssa.

He soittivat kaikki levymme. Klubi oli surkean n�k�inen.

Ehdotin, ett� menisimme pit�m��n hauskaa "haciendalle".

H�n koki ilmestyksen.

Menimme sis��n. Siell� oli 2 000 -

t�ysin sekop�ist� ihmist�.

Wilson piti hovia baarissa.

Halasimme. Lavalla oli 600 nuorta.

Hiki valui Shaun Ryderin otsalta, ja h�n oli kuin j�rjilt��n.

H�n johti 600 ihmist�, jotka heiluivat lattialla.

K�vimme katsomassa keikkaa Astoriassa.

J�in paikalle j�lkeenp�in. Se muuttui rave-klubiksi.

Aivan kuin olisin saanut iskun kasvoille.

Yht�kki� vain tajuaa, miten fantastista se on.

T�m� on huumemainos.

Se toimi.

En ollut kokenut sellaista vuosiin. Likaista, seksik�st� energiaa.

Kerroin siit� seuraavana p�iv�n� Mary Chainin harjoituksissa.

"Olitko diskossa?" he kysyiv�t. V�hitellen kaikki kokivat saman.

"K��nnyin" acid houseen. Muutin jopa Manchesteriin.

McGee on aina ollut nopea omaksumaan uusia nuorisokulttuureita.

Soitin Wilsonille ja sanoin tulevani. "Lasket leikki�", h�n sanoi. - "En."

"Erasmuksella on huoneisto. Haluatko sen?" Otin sen.

Meill� meni kovaa vuoden verran.

Tony Wilson haastatteli h�nt�.

Herrasmies vasemmalla on Alan McGee, Creation Recordsin johtaja.

Miksi Manchester? -Paremmat huumeet.

H�nen klassinen vastauksensa: "Paremmat huumeet."

Mutta niin asia on. Et muuttaisi sinne mist��n muusta syyst�.

Alan tajusi, ett� t�ss� oli jotain, mik� sopisi Primal Screamille.

Muistan, kun kerroin siit� Primalille.

H�n ja Jeff Barett olivat acid housen lumoissa. Se oli heille kuin uskonto.

Veimme Bobbyn Escapeen huhtikuussa -89.

Sin� iltana kokeilimme...

Ensimm�inen ei vaikuttanut mitenk��n.

Toinen toimi.

Gillespie tajusi heti. Kes�kuussa h�n oli "keksinyt" acid housen.

Se muutti Creationin musikaalisesti ja elvytti yhti�t� ja sen toimintaa.

Sama p�ti Creationin b�ndeihin.

Se oli villi� energiaa.

Huumeiden aikaansaamaa, mutta villi�.

Se kuului musiikissa.

Bobby oli �lyk�s, Kevin Shields oli �lyk�s. Se vaikutti heihin molempiin.

Guy Chadwick riisui vaatteensa klubeilla.

Olen vakuuttunut siit�, ett� tyhmint� mit� voin tehd�, on k�ytt�� huumeita.

H�n oli t�ysin sekaisin.

Ecstasy ei ollut hyv�ksi minulle.

Olimme gayklubilla huumeiden vaikutuksen alaisena, house soi -

ja Guy alkoi riisuutua. Vahdit huusivat: "�l� riisu vaatteitasi!"

H�nell� ei ollut mit��n tajua uhkaavista vaaroista.

Tulen hulluksi, kun otan huumeita.

Ian Brown seisoi er��ss� nurkassa ja n�ki, kun yritin pukea Chadwickia.

"Mit� sin� teet?"

Onnea matkaan. Toivottavasti saamme lis�� haastatteluja -

ennen kuin joudutte telkien taakse.

Vuoden -88 lopussa ja -89 alussa muutin toimiston Hackneyyn.

Silloin alkoivat juhlat.

Mik��n ei ollut organisoitua.

Toimisto sopi hyvin Creationille. Kaikki oli ep�j�rjestyksess�.

Se oli kuin labyrintti. Kaikki oli r�nsistynytt�.

Portaat johtivat pieniin huoneisiin...

Huoneet olivat vastenmielisi�.

Se oli kummallinen huoneiden sekamelska.

Kaaos.

Kun tulimme sinne, meit� oli 7-8, pian jo 12.

He olivat Alanin kavereita.

Kell��n ei ollut kokemusta levy-yhti�ist� tai yrityksist�.

Se oli vaihtoehtoista toimintaa.

Siell� voit olla oma itsesi.

Kenenk��n ei tarvinnut olla olevinaan muuta kuin oli.

Yhti� oli t�ynn� sekop�it�. Sitten mukaan tulivat Tim Abbot ja veli.

Alan soitti ja halusi tavata.

Meist� tuli hyvi� yst�vi� - "rikoskumppaneita".

H�n esitteli minut Dickille, joka sanoi: "Voisit vilkaista yhti�t�."

Se oli kreisi paikka, mutta saimme paljon aikaan. Myimme kohtalaisesti.

Ehk� emme tarpeeksi pysy�ksemme hengiss�, mutta kaikki saivat palkan.

Yhti� toimi jotenkuten.

Ihmiset yrittiv�t parhaansa. He viihtyiv�t. Heill� oli hauskaa.

Se jakso oli upeaa aikaa. Teimme ainutlaatuisia levyj�.

Kukaan ei h�mm�stynyt, kun Primal Scream teki hitin.

He olivat meill� 6,5 vuotta ennen kuin tekiv�t hittisinglen.

Levy, joka sai kaiken liikkeelle oli nimelt��n Loaded.

Andrew Weatherall toi mukanaan suuren m��r�n "virvokkeita".

H�n oli meid�n ik�isemme ja varttunut samanlaista musiikkia kuunnellen.

H�n piti punkista, rockista, dubista ja diskosta.

H�n oli fantastinen henkil�. Hyvin oikeudentuntoinen.

Muistan ensimm�isen kuulemani Weatherallin tuottaman kasetin.

Se oli uskomatonta. En unohda sit� koskaan.

Soundi oli uusi, mutta b�ndi oli yh� Primal Scream.

Se oli kuin tanssimusiikin ja indien yhdistelm�.

Kun "Loaded" ilmestyi... "He ovat tehneet tanssilevyn!"

Levyst� julkaistiin koepainos. -Se oli k��nnekohta.

Se muutti kaiken. En ole koskaan kuullut mit��n vastaavaa.

L�hdimme kiertueelle. Rakastimme soittamista. Yleis� vain puuttui.

Kun palasimme Englantiin, yleis� oli hulluna Loaded-levyyn.

Se oli kaikkialla viikon single ja nousi listoille.

Useimmat indie-levyt, jotka nousevat listoille, putoavat sielt� nopeasti.

Mutta t�m� levy pysyi siell� viikkoja. Se oli todellinen hitti.

Nyt Alan sai Primal Screamin sinne, minne se kuului - Top of the Pops.

Istuin bussissa Lontooseen, kun sain puhelun Alanilta:

"Haluatko tuurata Duffya Primal Screamissa Top of the Popsissa?

Minun piti olla soittavinani kosketinsoittimia.

Niin esiinnyimme Top of the Popsissa.

Ty�tt�myyskorvauksen sijaan McGee maksoi meille 70 puntaa viikossa.

Saimme hieman ennakkoa. Rakensimme studion ja ostimme samplerin.

Sitten aloimme tehd� "Screamadelicaa".

B�ndi oli p��st��n vialla...

Meill� oli Englannin kuumin b�ndi, mutta he eiv�t osanneet tehd� levy�.

Se oli liian monimutkaista.

"Screamadelican" tekemiseen meni kuukausia. Sit� ei kasattu noin vain.

Oli teht�v� singlej�, remixej� ja koko tanssipuoli, mik� oli seuraava -

suuri soundi ja hyvin j�nnitt�v��.

Aikakausi inspiroi meit�, ja se heijastui musiikkiin.

Tulimme suoraan klubilta ecstasypilvess�.

Menimme Andrew lnnesille, jolla oli nelikanavainen dekki. Aloimme t�ihin.

Olimme aina olleet taitavia tekem��n kappaleita, mutta tekniikan avulla -

soundista tuli modernimpi.

Kun toivo oli jo melkein menetetty, he tekiv�t "Higher Than The Sunin".

Julkaisin sen, jotta kiinnostus pysyisi yll�.

Saimme The Orbin miksauksen "Higher Than The Sunista".

McGee kuuli sen: "Se ei ole hitti, mutta meid�n on" -

"julkaistava se singlen�."

Screamadelicasta tuli vuoden levy.

Musiikki oli ��rett�m�n vaihtelevaa.

Ei vain punkia tai rockia... Levy oli tehty John Coltranen hengess�.

Se oli yhteenveto koko ajanjaksosta. Se oli kultainen hetki.

He onnistuivat vangitsemaan jotain, johon kokonainen sukupolvi samaistui.

Iltana, jolloin levy valmistui, meit� oli 7-8 henke� toimistolla.

Paul Cannell oli tehnyt auringon.

H�n sanoi, ett� h�n oli n�hnyt mielenkiintoisen l�isk�n sein�ll�.

"Voitko kuvata sen?" Omistimme koko iltap�iv�n l�isk�n kuvaamiselle.

Se oli kuin Jeesus paahtoleiv�ss�. "Haluan l�isk�n levyn kanteen."

Siin� oli valkoista ja sinist�.

Bobby halusi tehd� sis�kannen.

Ajattelin: "Mit�h�n t�st�kin seuraa..."

Laitoin nelj� levykantta auringon ymp�rille ja sanoin: "Siin� se on."

"Haluan siit� punaisen", h�n sanoi. Sitten se oli valmis.

McGee k�vi usein Amerikassa ja Euroopassa.

H�n oli jatkuvasti matkoilla. Tapasin h�nt� vain pikimmiten.

Se oli kuin et�suhde.

Mutta kun Primal Scream alkoi menesty� "Screamadelican" my�t� -

McGee oli todella korvaamaton yst�v�n�, neuvonantajana ja tukijana.

Olimme sokissa. Min� ja Dick painoimme 60 000 levy�.

Emme tienneet, miten se otetaan vastaan.

Meill� ei ollut aavistustakaan. Meist� se oli hyv� levy.

Olin ylpe� siit�, ett� yst�v�ni oli tehnyt t�m�n fantastisen levyn.

Screamadelica oli ensimm�inen levy, josta tuli todella suuri.

"Bandwagonesque" ja "Loveless" myiv�t my�s hyvin.

Kaikki tapahtui hyvin nopeasti.

Oli fantastista julkaista kolme hyv�� levy� niin lyhyen ajan sis�ll�.

Se oli puhdas sattuma.

Tarkoitus ei ollut julkaista niit� niin l�hekk�in.

Mutta se oli upeaa.

Vaikka k�ytinkin paljon huumeita, ymm�rsin ett� olimme huipulla.

Jos menestys viel� paranisi t�st�, se tuntuisi melkein kummalliselta.

T�m� kappale on Shaking Stevensin - kuin moderni Elvis Walesista.

Skotlanti on aina ollut l�hell� syd�nt�ni.

B�ndej� kuten Teenage Fanclub alkoi ilmesty�. Teimme heist� kuuluisia.

Kuka olisi voinut aavistaa? Norman Blake, Boy Hairdresser...

Min� ja Douglas tunsimme Bobby Gillespien.

Asuimme Bellshilliss�, 15 kilometrin p��ss� Glasgow'n keskustasta.

Er��n� lauantaina l�hdimme kaupunkiin tapaamaan Bobia ja muutamaa muuta.

Tapasimme, ja aloin auttaa BMX Banditseja.

Sitten perustettiin The Boy Hairdressers ja Teenage Fanclub.

Bobby sanoi, ett� he halusivat meille koska eiv�t viihtyneet yhti�ss��n.

En tiennyt, ett� he olivat niin hyvi�.

Emme tehneet sopimusta Creationin kanssa.

Menimme studioon, ja Creation maksoi levytyksist�.

Kaikki "Bandwagonesquen" kappaleet olivat tosi hyvi�.

Se "r�j�ytti" Amerikan.

McGee on hyvin sosiaalinen persoona, joka tuntee kaikki.

Norman oli mukana BMX Banditsissa perustaessaan Teenage Fanclubin.

Luulen, ett� Alan halusi vakuuttaa ihmiset siit�, ett� BMX Bandits -

oli kuuntelemisen arvoinen.

H�n piti kai minua jonkinlaisena koomikkona -

joka halusi tehd� levyj�.

Minua ja McGeet� yhdisti hiustenv�ri. H�n on my�s punatukkainen.

"Punatukkainen kaveri, joka tekee musiikkia. H�nt� ei kiusaa kukaan."

Soitimme joka puolella Iso-Britanniaa samaan aikaan kun Nirvana oli t��ll�.

Tiemme kohtasivat useita kertoja, ja meist� tuli yst�vi�.

Nirvanan avustuksella he esiintyiv�t mm. ohjelmassa Saturday Night Live.

Vietin paljon aikaa New Yorkissa ja ymm�rsin, ett� Fanclub toimisi.

Kun Gillespie sanoi minulle, ett� Norman halusi jutella kanssani -

ajattelin: "T�m� toimisi USA:ssa".

He halusivat brittiversioita omista b�ndeist��n. Fanclub oli sellainen.

Kiitos. N�kemiin.

Se oli skottib�ndi, joka yritti olla amerikkalainen.

Teenage Fanclubista ei voinut olla pit�m�tt�. He olivat sosiaalisia.

Se oli heid�n suuri lahjansa.

Oikeastaan kiinnit�n henkil�it� ja toivon, ett� he tekev�t hyv�n levyn.

En tiennyt ett� The Valentines tekisi "Lovelessin", kun kiinnitin heid�t.

Yht�kki� olimme kuuluisia.

Teimme levyn 8 viikossa. Kaikki meni pieleen. Creation oli menossa nurin.

Aloimme tehd� "Lovelessia". Mik� painajainen.

K�vin studiossa studion j�lkeen.

Creation l�ysi studion, joka oli sulkemassa, ja pani meid�t sinne.

Niin jatkui 22 kuukauden ajan.

Levyn tekoon kului paljon aikaa, ja se maksoi 275 000 puntaa.

Creationin konkurssi ei johtunut siit�. Syy oli minun ja Dickin.

Se ei ollut yksitt�isen henkil�n syy.

He eiv�t parantaneet tilannetta, mutta eiv�t my�sk��n huumeet.

H�nell� oli eniten menetett�v��.

Kaikilla muilla oli talot, perheet, vakituiset suhteet...

Alanilla oli vain Creation - h�nen lapsensa, h�nen lahjansa maailmalle.

Se olisi helposti voinut menn� nurin.

Kadotimme visiomme -

mutta sill� aikaa sain idean ja tiesin, mit� halusin tehd�.

Teimme t�it� hitaasti. Emme olleet pikkutarkkoja tai tehneet uusintoja.

Teimme vain kaiken hitaasti.

Se on joidenkin kohdalla melkein kuin sairaus. He eiv�t valmistu koskaan.

Kevin k�rsii siit�. H�n ei voi vain sanoa: "Niin asia on."

Yhti� piti meid�t pinnalla jatkamalla projektia.

Harva yhti� olisi suostunut siihen.

Se on kuin rockin Sikstuksen kappeli.

Emme sekaantuneet prosessiin.

Kiristin Kevini� emotionaalisesti tekem��n minulle levyn.

Feikkasin hermoromahduksen ja itkin puhelimessa -

mik� auttoikin. H�n uskoi minua.

Levyn saaminen oli painajainen, mutta se onnistui.

Teimme levyn valmiiksi kahden kuukauden toimeliaisuuspuuskassa.

Se oli metalli-kone- musiikkia poplevyll�.

Se saattoi olla viimeinen suuri rocklevy. Se oli jotain uutta.

Sen j�lkeen on menty taaksep�in.

Se oli kaiken vaivan arvoista. Saimme k�rsi� paljon.

Kevin sai k�rsi� paljon, mutta se oli sen arvoista.

Kaikki 50-, 60- ja 70-lukujen el�m�kerrat ja omael�m�kerrat -

ja kaikki tarinat, mit� olimme lukeneet -

elettiin Creationin tiloissa Hackneyssa.

"Hankkikaa kunnon huumeita!" olisi voinut olla Creationin mantra.

Toimistossa vallitsi ep�j�rjestys. Kaikki olivat pilvess� ja sekop�isi�.

Otin ecstasya ensimm�isen kerran t�iss�.

McGee ilmestyi joka perjantai kello 12 mukanaan ecstasya.

Sitten alkoivat juhlat.

Keskuksessamme oli kaiutinpuhelin.

Kiertoa oli paljon...

Alan huusi: "Juhlat bunkkerissa! Lopettakaa ty�t ja tulkaa t�nne!"

"Bunkkeri" oli kellari, joka oli Alanin, Dickin ja Timin toimisto.

Ihmisi� alkoi ilmaantua - b�ndej�, jotka olivat paikalla. Juhla alkoi.

The Valentines ja Primal Scream olivat siell�...

Oli parasta olla valmiina juhlimaan.

Menit sinne perjantaikokoukseen ja poistuit sielt� maanantaina.

"Mit� tapahtui? Mik� viikonloppu!"

"Mist� kokouksessa oli kyse?"

Toimistossa vallitsi t�ydellinen kaaos.

Kuvitelkaa, millaista oli palata sinne maanantaina...

Siell� lemusi alkoholilta, ja joka puolella oli rojua...

Aloitin maanantain siivoamalla toimiston -

ja yritin olla ajattelematta, mit� kirjoitusp�yd�ll�ni oli tapahtunut.

Rautatie kulki Westgate Streetin ohi.

Kerran seisoin Paul Mulreanyn kanssa kahdella suurella betonikorokkeella.

He soittivat Frankie Knucklesia ja tanssivat kuin mielipuolet.

Kello oli seitsem�n aamulla. Ihmiset olivat matkalla t�ihin.

Kun he olivat matkalla t�ihin, me irrottelimme... He olivat ymm�ll��n.

Niin hullua oli Creationin meno. Yhdeks�lt� tutkimme myyntilukuja.

"Ed, soita Rough Tradeen ja ota selv��, paljonko olemme myyneet."

Hetke� aiemmin olimme tanssineet sekop�isin� ecstasy-tanssiamme.

Sen j�lkeen emme ole olleet entisell�mme.

H�n oli moottori - kiihdytti kuin mielipuoli.

Kilpa-autot k�viv�t sellaisella polttoaineella.

Joku ehdotti, ett� k�visin Creationilla kun olin Lontoossa.

Ihmiset sanoivat, ett� Alan piti meist� ja yleens�kin musiikista.

Se sai minut uteliaaksi.

H�n ajatteli kai: "Mik� ettei?"

Alanin tapaaminen oli kiinnostavaa. En ymm�rt�nyt juuri mit� h�n sanoi -

mutta ymm�rsin, ett� h�n oli innostunut.

Min� ja Alan kuuntelimme noin kahdeksan kappaletta.

Niin syntyi "Copper Blue". H�n kysyi: "Kuinka saan sinut meille?"

Sitten kaikki halusivat ostaa sen minulta, mutta julkaisin sen itse.

Kun Sugarin albumi nousi 3. sijalle, se tuntui l�pimurrolta.

Myimme kultaa Englannissa, p��simme NME:n kanteen - vuoden albumi.

Taloudellinen tilanne alkoi tuntua paremmalta. Pian se paheni taas.

Luulen, ett� heill� oli jatkuvasti taloudellisia vaikeuksia.

Heid�n tavoitteensa ja visionsa olivat suuremmat kuin tulot.

McGee kiersi USA:ssa ja Euroopassa myym�ss� oikeuksia.

Niill� rahoilla h�n osti studioaikaa b�ndeille -

mutta ei maksanut studiota ennen kuin se oli v�ltt�m�t�nt�.

Ihmisten mielest� olimme suistuneet raiteilta.

Olimme aina veloissa jollekin, joka painoi levyj�.

Joskus he l�hettiv�t jonkun l�ksytt�m��n meit�.

Rakensin kaapin, jonne piilouduin.

Jokaisessa puhelussa oli kyse rahasta: "Miss� rahamme viipyv�t?"

Kun he tulivat, olin heille hyvin ep�kohtelias, jolloin he l�htiv�t.

Aina k�vi niin, ett� Alan sijoitti enemm�n rahaa levyyn -

kuin mit� se tuotti.

Oli vain ajankysymys...

H�nen olisi pit�nyt pit�� huolta taloudesta.

Musiikkialalla on vain yksi keino - siirty� suurempaan levy-yhti��n.

Olimme konkurssin partaalla. Kiinnitimme talomme.

Teimme kaikkemme selviyty�ksemme. Alan taisteli entist� kovemmin.

"Alan, mik� saisi sinut lopettamaan?"

"Tulet hulluksi kaikista huumeista."

"Hoidat yhti�t� ja kest�t enemm�n kuin kukaan muu" -

"mutta vaarannat terveytesi."

H�nest� tuli yh� kiihke�mpi ja maanisempi.

Siihen tottui v�hitellen. Kaikki olivat l�hes samanlaisia.

Muistelen, ett� Alan oli melko ep�ilev�inen kaiken suhteen silloin.

McGee soitti minulle jonkin aikaa "Screamadelican" j�lkeen ja sanoi:

"Olen pett�nyt teid�t. Myyn yhti�n." H�n oli mielest��n ep�onnistunut.

Emme uskoneet koskaan p��sev�mme yhteisymm�rrykseen heid�n kanssaan.

Sanoin vain: "Anna minulle rahat."

Uskoimme kaikki Primalin l�pimurtoon. Aika tuntui kyps�lt�.

Sonyn rahojen avulla voisimme p��st� pinnalle.

Sonyn mukaantulo muutti kokonaan tunnelman.

My�s uusia huumeita ilmestyi mukaan kuvaan.

Alanin persoona oli kaiken takana.

En tiennyt, ett� h�n oli sellainen.

Huumeet tekiv�t h�nest� arvaamattoman ja vaikean k�sitell�.

Luulin olevani samaa luokkaa kuin Beethoven ja Shakespeare -

ja luovani metafyysist� historiaa Creation Recordsia johtamalla.

Elin t�ysin harhakuvitelmissa.

Creationiin liittyi niin suuria odotuksia -

ett� maailma oli valmis ottamaan vastaan Alanin esittelem�n b�ndin -

koska se oli Creationin.

Kuin maalaus, jossa kaksi sormea kohtaavat...

Se oli viimeinen suuri rockb�ndi. B�ndi, jota kaikki olivat odottaneet.

McGee tuli luokseni er��ss� baarissa.

H�nell� oli taivaansininen pusero, valkoiset farkut ja punaiset keng�t.

Ajattelin: "Kuka kaheli t�m� on?" H�n oli ajellut p��ns� paljaaksi.

N�ytti silt� kuin h�n olisi k�ytt�nyt puoli vuotta LSD:t�.

Muistan riidan - soittaisimmeko vai emme?

Sanoimme: "Soitamme tai muuten..." Ja niin tapahtui. Me saimme soittaa.

Min� ja pikkusisareni n�imme keikan. "Minun pit�isi kiinnitt�� heid�t."

H�n sanoi: "Pid�n kovasti b�ndist�nne."

En ottanut vastaan Noelin demoa.

H�n kysyi, haluammeko levytys- sopimuksen Creationille. "Haluamme."

"Selv�." Sitten k�ttelimme.

He soittivat keikan loppuun. Puhuimme Beatlesista, Sex Pistolsista jne.

Kaikki oli selv��. Ajoin takaisin Manchesteriin.

Seuraavana p�iv�n� soitin ihmisille, jotka tuntevat McGeen ja kysyin:

"Onko se pelkk�� paskapuhetta?" He vakuuttivat sen olevan totta.

Sitten h�n soitti: "Haluaisitko tulla Lontooseen?" Vau, ajattelin.

Jos olet ensimm�inen, joka lupaa sopimuksen, he suostuvat.

Olin se kaveri. On aavistettava, kun kyse on jostakin todella hyv�st�.

Tiesin sen... Minulla oli my�s tuuria, koska olin paikan p��ll�.

H�n oli vakuuttunut siit�, ett� kaikki menisi p�in helvetti�.

H�n ei soittanut en�� demoamme ihmisille, sill� h�n luuli -

ett� niin hyv� b�ndi ei tekisi sopimusta h�nen yhti�ns� kanssa.

Pid�n Primal Screamia ja meit� l�hes samanlaisina ihmisin� -

mutta meill� on erilainen musiikki- tausta. Me pit�ydymme kitaroissa.

He olivat lippulaiva. Siksi b�ndit tulivat Creationille.

Muistan, kun he tulivat ensimm�isen kerran.

Voin n�hd� h�net edess�ni. H�n n�ytti fantastiselta. Halusin olla h�n.

Noel oli t�ysi tollo bisneksen suhteen.

Juttelimme huumeista ja musiikista. -Emme jutelleet levytyssopimuksesta.

Chris Abbotin p�yd�n takana luki: "Pohjoista tiet�m�tt�myytt�."

Noel kysyi, mit� se tarkoitti. - "Ei mit��n erityist�."

Ajattelin: "Se kuvaa minua. Rakastan jo nyt t�t� paikkaa."

Jos olisin tiennyt, ett� h�n pit�� U2:sta, sopimusta ei olisi syntynyt.

L�hdimme Sawmill Studiosille, Cornwalliin. Soundi oli jo valmiina.

Alan saapui my�s sinne ja kuunteli "Rock 'N' Roll Starin" miksauksen.

"Rock 'n' Roll Star" on helvetinmoinen kappale...

Varsinkin jos sen vet�� pasuunalla.

Se alkaa ja... Se on kerrassaan mahtava...

Sitten se h�ipyy v�hitellen...

Alan sanoi: "Se on loistava, mutta lis�tk�� hi-hatia toiseen s�keeseen."

Ensin en tajunnut...

"Eik� sinulla ole muuta sanottavaa?"

"Oliko se okei ensimm�isess�?"

Ajattelin, ett� h�n on p��st��n vialla. Kuka v�litt�� hi-hatista?

L�hdimme kiertueelle. Se oli mahtavaa. Aloimme saada huomiota.

Yleis� alkoi l�yt�� keikoillemme, ja homma alkoi irrota.

Sana "ilmi�" on k�rsinyt inflaation, mutta se sopi hyvin heihin.

Kyse oli musiikista, vaatteista, huumeista, jalkapallosta -

ja juhlimisesta. Kukapa ei olisi halunnut olla keskell� sit� kaikkea?

He saivat energiaa kaaoksesta.

He olivat "uusi Beatles".

Kaikki k�vi nopeammin kuin kukaan olisi osannut odottaa.

Joku keksi sanan "britpop".

Yleis� oli hulluna Blursin "Parklifeen" ja Oasikseen -

Pulpiin ja Elasticaan sek� niiden seuraajiin.

En usko, ett� musiikilla oli ollut sellaista vaikutusta sitten 60-luvun.

Se teki ajasta hyvin j�nnitt�v�n.

Kaiken lis�ksi k�ynniss� oli Blurin ja Oasiksen v�linen "sota".

H�nell� oli kisassa viel� yksi "hevonen", mik� johti listoille.

Voitimme taistelun, mutta h�visimme sodan.

Kaksi Britannian suurinta yhtyett� on aloittanut suuren listasotansa.

Musiikkiteollisuus ei ole kokenut vastaavaa sitten Beatles-Stonesien.

Mill� on merkityst� ja mill� ei?

Joillakin asioilla on "merkityst�".

Jos sellainen henkil� yritt�� tehd� hittilevyn -

ja jos se on hyv�, eik� ole oikein esitell� se maailmalle?

"Definitely Mayben" j�lkeen muutimme t�nne. Creationissa oli nyt tyyli�.

Oli suurta muuttaa toimisto Hackneysta Primrose Hilliin.

Primal Screamin studio oli nurkan takana. He olivat usein pubissa.

Joku oli koko ajan hakemassa pubista gin tonicia ja Jack Daniel'sia.

Alan sanoi: "K�y hakemassa minulle 500 tupla-Jack Daniel'sia."

Kadulla k�veli lapsia...

Moni ei tiennyt, mit� heid�n piti tehd� tai miss� heid�n piti istua.

Joku seisoi aina jossain nurkassa.

"Onko sinulla kirjoitusp�yt��? En tied�, mit� teen t��ll�."

"Miksi seisot siin� paperi k�dess�si?"

"Olen ollut t��ll� puoli jo vuotta... Kukaan ei tied�, kuka olen..."

Ne olivat hauskoja aikoja. Koskaan ei voinut tiet��, milloin se loppuisi.

Olimme yleens� viel� sekop�isempi� kuin b�ndit.

Kunnes Oasis ilmestyi sinne. He voittivat minut ja Timinkin.

Pomolla oli aina huumeita!

H�nell� oli aina numero jollekin, joka oli siell� viidess� minuutissa.

Minusta alkoi tulla ammattimainen narkomaani. Tulin yh� hullummaksi.

Minusta oli tulossa sekop�� Alan McGee.

USA:ssa moni halusi kanssani ulos, sill� olin juhlimisen ammattilainen.

Mutta juhliminen vaati pian veronsa. Useimmiten h�n ei ollut paikalla.

En muista, mit� tapahtui sill� olin niin kiinni omassa b�ndiss�ni.

Luulen, ett� h�n k�ytti liikaa huumeita. Se oli liikaa h�nelle.

En tied�, mit� tapahtui, mutta luulen ett� h�n tuli sairaaksi.

Se tapahtui jo hyvin varhain, "Morning Gloryn" yhteydess�.

H�n oli poissa kuvioista, mutta me muut jatkoimme t�ysill�.

Olin juhlinut kuusi vuotta, mik� johti tavallaan antikliimaksiin.

Ensimm�inen romahduksen merkki n�htiin luultavasti lennolla L.A:hin.

Muistan sen. Vedin viivan kokaiinia vahvistimen p��lt�.

Sitten nousin koneeseen.

Hoitaja haki minut koneesta. Sitten hankkiuduin ulos.

Menin Swervedriverin konserttiin t�ydess� persk�nniss� taas.

Jos h�n olisi lopettanut silloin, kaikki olisi j�rjestynyt v�hitellen.

Minun ei olisi pit�nyt alkaa taas juhlia, mutta olin narkomaani.

H�n oli kuin "Ne 600 urhoollista" yhdess� henkil�ss�.

H�n oli kuin raivokas h�rk�.

Ajattelin, ettei h�n ole pys�ytett�viss�.

H�n nousi yl�s, jatkoi matkaa ja t�rm�si taas.

Tuntui kuin niskassani olisi ollut rautaputki.

Asetuin Mondrianiin ja hypp�sin suihkuun. En pystynyt rauhoittumaan.

Soitin respaan. He kutsuivat ambu- lanssin. Paikalle tuli 19 hoitajaa.

He mittasivat verenpaineen. Se oli korkea.

Jouduin py�r�tuoliin. El�m� alkoi tuntua omituiselta.

Sain happinaamarin.

P��n sis�ll� tunsin olevani aivan normaali -

mutta en ollut tippaakaan normaali.

Tunsin itseni idiootiksi.

Minun oli pakko lopettaa.

Oli vaikea tiet��, miten vakava tilanne oli.

Oliko kyse rajatilakokemuksesta? Vaikea sanoa, mutta se oli vakavaa.

Tilanne oli vakava.

H�nen suhteensa yst�viin ja ymp�r�iv��n maailmaan muuttui.

Minun oli pakko vet�yty� syrj��n.

Paraneminen kesti kauan.

Kaipasimme Alanin energiaa.

Yht�kki� h�n oli poissa. Sit� ennen Alan oli ollut popmusiikin kuningas.

Seurasimme h�nt� kaikkialle. H�n oli kuin Hamelnin pillipiipari.

"Miss� Alan on?" - "H�n on sairaalassa."

Jonkin aikaa en v�litt�nyt mist��n.

"Hoidan asioita kunnes paranet. Sitten saat tehd� itse p��t�kset."

"Olet liian sairas tekem��n p��t�ksi�. Et n�e selv�sti."

Dick joutui hoitamaan asioita. Luulen ett� h�n oli aluksi eksyksiss�.

H�n oli kaveri, joka piti matalaa profiilia.

H�n viihtyi paremmin taustalla. H�n oli kuin jang ja Alan jin.

He t�ydensiv�t hyvin toisiaan.

Yritimme toimia yhdess� korvataksemme Alanin energian.

Homma sujui kohtalaisesti. Saimme aikaan enemm�nkin.

Liike-energia oli olemassa. Meid�n tarvitsi vain ohjata.

Dick piti kaiken koossa. H�n on yhti�n mystinen sankari.

Ilman Dicki� emme olisi onnistuneet.

Boo Radleyn "Wake Up Boo!"...

Se oli ensimm�inen kerta, kun sain 65 paikallisasemaa soittamaan kappaleen.

Ensimm�isen kerran p��simme 65 A-listalle. Se oli virstanpylv�s.

Se oli yll�tys, vaikka olimme tehneet paljon ty�t� Boo Radleyn eteen.

Muistan konsertit ja Martin Carrin. Todella hyv� kitaristi.

"Kitara kuulostaa vahvalta! Upeaa." Ja se vahvistui edelleen.

"Miten h�n menettelee?" Se oli todella hyv�� popmusiikkia.

Alan oli silloin sairas. H�n l�hetti minulle kortteja studiolle.

H�n k�ski meid�n k�ytt�� kaikkia keinoja, ja niin me teimmekin.

Tyhj�st� NME:n kanteen muutamassa p�iv�ss�.

Unelmasta tuli totta. -Ensimm�inen ykk�ssija.

Unelmoit sellaisesta lapsena. Ja se k�vi niin helposti.

Halusin, ett� jotain tapahtuisi. Nyt se vaikuttaa mahdottomalta.

"Morning Glory" oli kaikkien aikojen v�hiten odotettu levy.

Kukaan ei odottanut levy�, sill� se julkaistiin pian ensimm�isen j�lkeen.

Menimme kuuntelemaan sit�... Se oli t�ynn� mahdollisia singlej�.

"Morning Gloryn" menestys...

Se oli k��nnekohta Oasiksen historiassa -

ja k��nnekohta my�s Creationille.

Albumi ylitti kaikki odotukset.

"Wonderwall" oli k��nnekohta kaikille - kansainv�linen hitti.

Kukaan ei tiennyt, miten suuri albumista tulisi. Se oli uskomatonta.

"Oasis antaa aavistaa, milt� Beatles olisi kuulostanut t�n��n."

Se on hieman haikeaa, sill� sellainen albumi on kaikkien unelma.

Alan haaveili maailman parhaasta b�ndist�. H�n sai sen -

mutta oli liian huonossa kunnossa voidakseen nauttia siit� kaikesta.

H�n unelmoi b�ndist�, joka menestyisi USA:ssa, ja niin tapahtui.

Me muut juhlimme kuin hullut auringon noustessa ja laskiessa.

Se oli upeaa.

Heill� oli jotain, mit� muilta Creationin b�ndeilt� puuttui.

Yleis� otti vastaan vaihtoehtob�ndin, jolla oli todella hyvi� kappaleita.

Oasis nousi nopeasti kuuluisuuteen, mutta se oli hyvin loogista.

He siirtyiv�t soittamaan pienist� klubeista keskisuurille klubeille.

Muistan, kun he soittivat New Yorkissa The Theaterissa.

Se oli looginen askel heille.

Tuntui kuin mik��n ei olisi en�� niin kuin ennen.

Creationista tuli kuuluisa.

McGeen ja Gallagherin kaltaiset kaverit tapasivat Tony Blairin.

Mutta se enteili Creationin loppua, sill� kaikki muuttui kaupalliseksi.

Pieni, vaihtoehtoinen yhti� ei pystyisi selvi�m��n sellaisesta.

Oasis oli ��rett�m�n suosittu, mik� oli eduksi my�s meille.

Kaikki odottivat kai, ett� McGee l�yt�isi seuraavan Oasiksen.

He tulivat katsomaan keikkaamme. Luulen, ett� se oli nelj�s keikkamme.

Pubin nimi oli Monarch Camdenissa.

Keikan j�lkeen menimme pukuhuoneeseen.

"Olette tosi hyvi�, Gruff, mutta saisitte laulaa englanniksi."

H�n vastasi: "Niinh�n me teimmekin."

Alan sai p��h�ns�, ett� Oasis oli h�nen l�yt�ns�. H�n voisi uusia sen.

"Something for the Weekend" olisi voinut olla Blurin kappale.

Halusin luoda oman Blurini.

En aavistanut, ett� tein sopimuksen walesilaisen anarkistijoukon kanssa.

Kun Oasis teki l�pimurron, raha alkoi virrata. Saimme tehd� mit� halusimme.

Creation soitti: "Super Furry Animals on tehnyt laulun sinusta."

"He haluavat k�ytt�� kuvaasi levyn kannessa." Suostuin heti.

"Saanko kuulla heit�?" Olin p��ssyt vankilasta ja otin selv�� kaikesta:

Uusista huumeista, joita oli tullut markkinoille, soundista.

Koetin saada kiinni kaikesta, mik� oli mennyt minulta ohi.

Palasin takaisin. Kaikki, mit� sen j�lkeen on tapahtunut, on t�rke��.

Olen kuin uudestisyntynyt!

Oli uskomatonta, ett� olemassa oli yhti� joka antoi meid�n tehd� -

sellaista, mit� ei voi uskoa todeksi ja mist� voi vain unelmoida.

Olipa kyse mist� tahansa ideasta: "Siit� vain!" He olivat niin avoimia.

He eiv�t ajatelleet koskaan rahaa.

Ostimme panssariajoneuvon 11 000 punnalla Nottinghamista.

Varustimme sen kaiutinj�rjestelm�ll� -

niin ett� voimme osallistua reiveihin eik� varusteita voitu takavarikoida.

Otimme sen mukaan Radio 1 :iin.

Otimme levyn mukaan hy�kk�ys- vaunuun. Se p��si A-listalle.

Ihmiset etsiv�t syyt� siihen, miksi b�ndi oli noussut niin suureksi.

Niin ei ollut k�ynyt sitten Beatlesin. Miten he voivat nousta -

tyhj�st� ja houkutella niin paljon v�ke�?

Champagne Supernova!

Knebworth ylitti kaikki odotukset.

En koskaan ep�illyt sit�. Olin varma siit�, ett� tavoittaisimme yleis�n -

mutta en olisi uskonut, ett� kaikki olisi niin suurta.

He l�hettiv�t Bentley-limusiineja hakemaan Creationin v�en -

ja viem��n heid�t Knebworthiin.

Jopa Super Furry Animals matkusti Knebworthiin Bentleyll�.

Emme edes esiintyisi.

Meid�t lenn�tettiin helikopterilla. Muistan, ett� py�rimme paikan yll� -

ja n�imme, kuinka tuhannet ihmiset vaelsivat paikalle.

Se oli uskomaton n�ky.

N�imme sen matkan p��st�. Se oli kuin unta.

Se on yksi harvoista kerroista, jolloin Noel meni sanattomaksi.

H�nell� ei ollut mit��n sanottavaa. Sit� ei ollut tapahtunut ennen.

Se oli hauskaa, mutta siihen liittyi er�s huono puoli. Se oli liioiteltua.

VIP-telttoja erityisalueilla, joita varten tarvittiin 15 eri ranneketta.

"En p��ssyt sis��n! Min� maksan t�st�!"

H�n oli maksanut teltasta, mutta h�nt� ei p��stetty sis��n.

"Kuka sin� olet?" -Hucknall joi siell� olusiamme.

"Mick Hucknall. - H�ivy t��lt�!"

Olin maksanut teltasta nelj�nnes- miljoonan, mutta en saanut juotavaa.

Kun ilotulitus alkoi, se muistutti AC/DC:n konserttia.

Ei ollut en�� kyse b�ndist� tai yhti�st�. Se oli vain "event".

Ajattelin: "T�ss� ei ole kyse meist� eik� edes Oasiksesta."

"En tied�, mit� t�m� on. Meid�n pit�isi l�hte� t��lt�."

Meid�n olisi pit�nyt lopettaa Knebworthiin. Se oli lopun alku.

Indien maailma ei palannut ennalleen. Se tavallaan tappoi indiemusiikin.

Mutta olimme ainakin viimeisi�.

Creation Records... Luulen, ett� sen j�lkeen indiemusiikki kuoli.

Menestys, jonka saavutimme ja jota olimme tavoitelleet...

Se oli lopun alkua.

Aivan kuin Rooman valtakunta. Kun se vaikutti vahvalta, se alkoi murentua.

Kehitys kulki indieyhti�ist� kohti monikansallisia yhti�it�.

Se oli kaukana siit�, mit� Creation oli ollut alussa.

Jotkut muutokset olivat askel parempaan, suurin osa huonompaan.

Moni vaikutti olevan t�iss� siell�, koska se n�ytt�isi hyv�lt� CV:ss�.

Niin kai k�y menestyksen my�t�...

Kun b�ndist� tulee kuuluisa, Hackneyn narkkarit eiv�t pysty hoitamaan sit�.

He palkkasivat v�ke�, jota ei kiinnostanut musiikki.

He olisivat voineet aivan yht� hyvin myyd� s�ilykkeit�.

Sony n�ki liikevaihdon, joka alkoi olla valtava.

He tajusivat, ett� t�m� sekop�� saattaa alkaa k�ytt�� taas huumeita.

Olin vastuussa taloudesta, mik� oli hieman vaarallista.

Kuin mielipuolella olisi hullujenhuoneen avaimet.

Kun on tekemisiss� sellaisten ihmisten kanssa, he haluavat lis��...

He eiv�t halua julkaista Nikki Suddenia, Felti�, Slaughter Joeta...

He haluavat b�ndej� kuten Primal Scream, Oasis ja My Bloody Valentine.

Menestyneet b�ndit p��tyiv�t lopulta suuriin yhti�ihin.

Silloin ajatuksena oli, ett� Creation pysyisi itsen�isen�.

Sonyn oli heikennett�v� valtaani. He sijoittivat omiaan ymp�rilleni.

Muodostimme hallituskollektiivin.

Ihmisi� ja henkil�kunnan asioita oli liikaa.

Alkoi olla vaikea k�sitell� niin suurta m��r�� ihmisi�.

Kun on oltava 50 ihmisen pomo... Halusin paeta sit� kaikkea.

Ei kovin hyv� johtajan ominaisuus.

Luulin aina, ett� ihmiset tiet�v�t mit� tekev�t. Hoidan oman ty�ni.

Tied�n mit� teen, joten oletan ett� muutkin tiet�v�t mit� tekev�t.

J�ljell� olimme vain min� ja Dick, loput olivat Sonyn v�ke�.

Meid�t oli piiritetty. He ottivat vallan.

Fiksu taktiikka: Erota ty�ntekij�t ja korvaa heid�t omillasi.

Sitten voimme ��nest�� ne kahelit nurin.

En usko, ett� h�n sairauden j�lkeen panosti yhti��n koko syd�mell��n.

Ehk� se oli osittain minun vikani, koska olin demokratisoinut yhti�n.

Sen j�lkeen h�n ei sopeutunut t�ysin takaisin yhti��n.

Juuri mik��n ei ollut ennallaan, eik� h�n ollut sama kuin ennen.

Er�s hyv� asia oli viimeisen Mary Chainin levyn, Munkin, julkaiseminen.

Saimme potkut Warnerilta ja tarvitsimme sopimuksen.

Alan pelasti meid�t pinteest�.

Tied�n, ett� kaikki suuret yhti�t kielt�ytyiv�t julkaisemasta sit�.

Mutta Alan teki sen.

He uskoivat Mary Chainiin, kun kukaan muu ei tehnyt sit�.

Minusta he ovat suuria. Jim ja William Reid ovat fantastisia.

Mahtava b�ndi! Yksi kaikkien aikojen parhaista.

Soitin er��n� aamuna Dickille. Se oli synkk� helmikuun aamu.

Kysyin: "Nautitko t�st�?"

H�n vastasi: "Vihaan t�t� kaikkea." Sanoin: "Niin min�kin."

Joten ajattelimme...

"Mit� yrit�mme saavuttaa?"

"Annoimme jo kaikkemme." Menimme tapaamaan paria Sonyn kaveria.

"Aiomme lopettaa." Se oli vaikeaa, mutta saimme tarpeeksemme.

He kertoivat lopettavansa yhti�n. Meid�n levymme olisi viimeinen.

Tunsin pettymyst�. Se oli niin tarpeetonta.

Kunpa he vain olisivat hoitaneet raha-asiat paremmin.

S�ilytimme ainakin arvokkuutemme.

Emme uskoneet p��sev�mme eroon siit� ennen kuin vuoden 2000 lopussa.

He laskivat, ett� jos he p��st�isiv�t meid�t marraskuussa 1999 -

he s��st�isiv�t puoli miljoonaa puntaa. Min� ja Dick hurrasimme.

P��simme eroon siit� ennen vuosikymmenen loppua.

Tunsimme itsemme huijatuiksi.

Olimme tehneet parhaan levymme, mutta he sulkivat toimiston -

viikon tai parin p��st� levyn julkaisusta. Homma j�i kesken.

Maksoimme henkil�kunnalle.

Maksoimme laskut ja pidimme itse loput.

Julkaisimme Primal Screamin levyn.

Oasis julkaisi albumin omalla nimell��n.

Lopetimme huipulla, mutta se ei ole rock'n'rollia. Yritys meni nurin.

Nostradamus sanoi, ett� luomakunta (creation) tuhoutuisi vuonna 1999 -

joten ihmiset olivat huolissaan siit� -

ett� tulisi maailmanloppu.

H�n ei ollut m��ritellyt tarkemmin, ett� kyse olisi levy-yhti�st�.

Kaikki vihjaukset siit�, ett� rock and roll on toivoton tapaus -

ovat harhaluuloa.

Unelmamme ovat niin valtavia, ettei niit� voi toteuttaa.

Ainoa s��nt� joka p�tee on se, ett� on iloittava kaikesta.

Kun palaamme kuuhun 20 vuoden kuluttua, Creationin lippu liehuu.

Se oli kuin ��rimm�isen h�iriintynyt perhe.

Kun on kokenut jotain niin fantastista -

kietoutuu yhteen syv�llisemm�ll� tavalla.

Sit� ei voi noin vain unohtaa.

Luulen, ett� kaikki b�ndit haluaisivat takaisin Creationille.

Mitk��n b�ndeist�mme eiv�t olisi menestyneet ilman Creationia.

Emme olisi pystyneet siihen kaikkeen ilman Alania ja Dicki�.

Kukaan muu ei olisi panostanut Primal Screamiin.

Se oli fantastinen milj�� luoda musiikkia ja keskustella siit�.

Meill� oli joitakin uskomattomia ideoita.

He l�ysiv�t mielenkiintoisia b�ndej�, joiden kannatti p��st� esille.

Alan uskoo ihmisiin. H�n ottaa riskin kun h�n kiinnitt�� artistin.

Olipa sinulla mik� idea tahansa, h�n maksaa, sill� h�n uskoo sinuun.

H�n antoi meille vapauden tehd� niin kuin halusimme.

He rahoittivat unelmamme.

Vaikka heill� ei ollut rahaa, he etsiv�t sit� auttaakseen meit�.

Ja se tuotti tulosta. He julkaisivat fantastisia levyj�.

Se kannatti lopulta.

En olisi onnistunut ilman Gillespiet�.

Kirjoitimme uusiksi pophistoriaa.

[StB] Releases 2011 SimplyTheBOSS http://www.opensubtitles.org/