Original subtitles

Downloaded from YTS.MX

Official YIFY movies site: YTS.MX

- Hei. Miten voit? - Hyvin. Kiitos.

Kenelle laitan?

Bobbille, "i: llä".

Esipuheessa sanot kirjoittaneesi kirjan -

ymmärtääksesi kuolemaa.

Niin. Se tuntuu minusta luonnottomalta.

En voi hyväksyä sitä, että elävän on kuoltava.

Kiitos.

Ingrid...

Tunti on kulunut.

Oikeastaan jo ylikin.

Moni odottaa yhä.

Niin. Teemme, kuten haluat.

Saanko signeerauksen?

Stella!

En nähnyt sinua.

Mikset tullut suoraan tähän?

Minua nolotti.

Vedät yleisöä!

- Paljon nuoria. - Kiitos.

Eikä vain naisia.

Stella, tässä on Anne. Ystäväni Stella.

- Hauska tavata. - Samoin.

Jään signeeraamaan kaikille.

Mutta katso, ettei tule lisää väkeä.

Selvä.

En ole nähnyt sinua ikuisuuksiin.

Asun nyt Bostonissa.

Käyn poikani luona -

ja Marthan luona sairaalassa.

Kai tiesit hänen syövästään?

Paha.

Martha Huntilla?

Häntä hoidetaan Manhattan Memorial Cancer Centerissä.

Luulin että tiesit.

En. En ole nähnyt häntä vuosiin.

En voi kuvitella, että Martha on sairas.

Käy katsomassa, hän ilahtuu kovasti.

Tietysti.

Tietysti käyn.

Kiitos, että kävit. Arvostan sitä.

Onneksi olkoon.

Kiitos.

Nähdään pian.

Hei sitten.

Hei.

- Kenelle laitan? - Francesille.

- Oletko se sinä? - Ei, vaan tyttöystäväni.

Hän ihailee sinua.

- Niin minäkin. - Kiitos.

Voitko kirjoittaa "Niin ei käy enää"?

Tietysti voin.

Kiitos.

Niin ei käy enää.

Toivottavasti ei.

Hei. Tulin tapaamaan Martha Huntia.

Hän taitaa olla 16. kerroksessa.

Hetkinen vain.

Kyllä, huone 1614.

Hissi on käytävän päässä vasemmalla.

- Kiitos. - Ei kestä.

Martha?

Ingrid!

Mikä yllätys!

Miten kuulit?

Törmäsin Stellaan, hän kertoi.

Anteeksi. En edes tiennyt, että olet sairas.

No, me omissa töissämme.

Aika on lipsahtanut meiltä.

Niin, ja asuin Pariisissa.

Kuulin sen. Olen lukenut sinusta.

Tiedän, että olet julkaissut taas kirjan,

joka myy erittäin hyvin.

Kiitos.

Miten sinä voit?

Lienet kyllästynyt kertomaan kaikille.

Se on kohdunkaulan syöpä, kolmas aste.

Ei leikattavissa, mutta saan hoitoa,

joten en taida kuolla ihan vielä.

Olen koekaniinina kokeellisessa hoidossa,

ja tulokset ovat odotettua parempia.

- Hienoa! - Niin.

Onpa hienoa! Tunnut olevan hyvällä tuulella.

Olo vaihtelee euforian ja masennuksen välillä.

Ikävä kuulla.

Se on normaalia, ja lääkärit varoittivat minua.

Ylämäkiä ja alamäkiä.

Kuulostaa absurdilta,

mutta hyväksyttyäni ja valmistauduttuani loppuun,

selviäminen tuntuu lähes pettymykseltä.

Älä sano noin.

Olin valmis lähtemään.

Kun sain alustavan diagnoosin,

en halunnut hoitoa.

Hyvä, että muutit mielesi.

Koska pelkkä ajatus...

Ja etten tietäisi...

Mutta tajusin, etten todellakaan -

ole valmis poistumaan juhlista ihan vielä.

Mutta olin kyllä tottunut ajatukseen.

On kai hyvä tottua ajatukseen,

mutta olla luovuttamatta.

Olet kokenut monta sotaa.

Ne ovat elämässäni joka päivä.

Voi Ingrid, olen niin iloinen nähdessäni sinut.

Olin soittaa sinulle tuhat kertaa.

Samoin!

On naurettavaa, ettemme ole nähneet.

Lupaan käydä niin usein, että tympiinnyt minuun.

Teetkö sen?

Lupaatko?

Saat pitää kiinni siitä.

Tyttäresi kai tietää.

Kyllä.

Kun olin päättänyt luopua -

hoidoista, kerroin hänelle,

ja hän sanoi vain:

"Se on sinun valintasi."

Piste. Kuin se olisi jotain triviaalia,

mikä ei liittyisi häneen mitenkään.

Miten teillä menee?

Samoin kuin aina.

Pidämme hädin tuskin yhteyttä.

Mitä hän tekee?

Hän pärjää hyvin.

Hän toimii klassisten muusikoiden agenttina.

Voi kuulostaa kamalalta,

mutten tunne hänen olevan tyttäreni.

Kuvittelen usein, että hän vaihtui syntymässä.

Mitä?

Mitä tarkoitat? Hän on aivan näköisesi.

Hänellä on kasvosi.

En ole koskaan kiinnostanut häntä äitinä.

Mikset?

Olin teini saadessani hänet.

En tiennyt, mitä tehdä vauvalle.

Kun aloimme tehdä töitä Paper Magazinelle,

me käytännössä elimme öisin.

Muistatko New Yorkin 80-luvulla?

Muistan.

Kaikki tärkeä tapahtui öisin.

Sitten lähdin sotakirjeenvaihtajaksi -

ja matkustin jatkuvasti.

Siitä ei ollut apua.

Työni vei kaiken aikani.

En ollut sellainen kuin äidin pitäisi.

Mutta Michelle alkoi vihata minua -

kauan ennen kuin olin paljon poissa.

Tunsin hänen katkeruutensa -

jo kun hän oli pikkutyttö.

Hän ilmaisi sen hyvin selkeästi.

Hän ei kestänyt isättömyyttä.

Hän näki muita tyttöjä isiensä kanssa -

ja halusi tietää omastaan.

Ensin en muka tiennyt kuka hän oli...

Se tavallaan pahensi asiaa.

Minä valehtelin hänelle.

Tietysti tiesin, kuka hänen isänsä oli.

Hänen nimensä oli Fred.

Tapailimme jonkin aikaa ennen hänen värväystään.

Sitten hän lähti sotaan -

Vietnamin sodan loppupuolella.

Kun hän palasi vuotta myöhemmin hän oli -

muuttunut.

Fred. Mitä on tapahtunut?

Hän oli rikkinäinen lelu.

Hei. Ei hätää.

Olen tässä. Se on ohi nyt, Fred. Olet kotona.

Se ei ole ohi minulle.

Minulla on yhä sota päässäni.

En pääse irti siitä.

Näen hallusinaatioita joka päivä.

Ja olin pilvessä lähes koko ajan.

En tiedä mitä teen elämälläni,

mutta tänne en jää.

Ei se mitään.

Saat tehdä mitä haluat.

Mieti, mikä on parasta sinulle.

Hyvä on.

Kiitos.

Saanko suudella sinua?

Tietääkö Michelle sen?

Hän alkoi kysellä isästään -

heti kun oppi puhumaan.

Mutta ei sellaista voi selittää lapselle.

Ennen murrosikää hän kaivoi kuilun välillemme.

Se määritteli hänen nuoruutensa.

Mutta silloin en enää ollut paikalla.

Olin New Yorkissa kanssasi, elin elämääni.

Järjestin tapaamisen Fredin kanssa -

kertoakseni hänelle tilanteesta.

Kävin ensiapukurssin,

ja koska olen sotaveteraani,

sain työn sairaalassa -

San Diegossa.

Hyvä uutinen, vai mitä?

Minullakin on uutisia sinulle.

Olen raskaana.

- Raskaana? - Niin.

Aioin muuttaa San Diegoon ensi viikolla.

Mitä sitten teemme?

Vanhempani tukevat minua,

en ole yksin.

Mielestäni työ sairaalassa ei ollut hyvä juttu -

niin vaurioituneelle ihmiselle.

Sehän muistuttaa sotaa.

Hän kaipasi terapiaa ja kuntoutusta.

Se olisi ollut järkevämpää,

mutta hän halusi olla hyödyksi -

rauhoittaakseen omaatuntoaan.

Hän uskoi,

että ihmisten auttaminen kuoleman partaalta -

oli hänen paras mahdollisuutensa -

saada rauha sielulleen.

Minä saatoin vain vapauttaa hänet vastuustaan.

Hän lähti ennen Michellen syntymää.

He eivät tutustuneet.

Fred ei soittanut kertaakaan kysyäkseen hänestä.

Milloin kerroit hänelle?

Hän oli noin 12-vuotias.

Hän halusi tietää, missä isä asui,

enkä tiennyt enää.

Hän oli niin itsepintainen,

että jäljitin Fredin vanhan lukiokaverin,

joka kertoi, että Fred oli mennyt naimisiin,

mutta oli hiljattain kuollut.

Pyysin hänen vaimonsa numeroa -

ja soitin tälle.

Halusin tietää, mitä oli tapahtunut.

Hän kertoi,

että he olivat olleet palaamassa kotiin matkalta.

Onko tuo savua?

On.

Jokin palaa.

Tuo talo palaa.

Soitetaan palokunta.

Pysäytä auto.

Fred...

Mitä sinä teet?

- Käyn katsomassa. - Ei!

Tuo on hullua! Fred!

- Sisällä voi olla joku! - Fred, pysähdy!

Älä mene. Se on vaarallista. Katso minua.

Etsitään huoltoasema -

ja soitetaan palolaitokselle.

Etkö kuule huutoja?

En, en kuule mitään.

Fred, ole kiltti! Fred!

Fred, älä mene sinne!

Etkö kuule huutoja?

Joku pyytää apua!

Fred!

Pysähtykää!

Auttakaa minua!

Auttakaa!

- Mieheni on sisällä! - Tikkaat ylös!

Mieheni on sisällä!

Mieheni on sisällä!

Hän uskoi kuulleensa avunhuutoja.

Kaksi letkua takaosaan!

Hän meni taloon pelastamaan -

tulen vangiksi jääneitä.

Menkää autoon. Älkää menkö sinne.

Onko siellä muita?

- En tiedä. - Tikkaat ylös!

Palatkaa autoonne, rouva.

Yläikkunaan.

Se sammuu.

Selvä, pojat.

Valitan, emme voineet mitään.

Hän ei päässyt toiseen kerrokseen.

Hän varmaan tuupertui savusta ja liekeistä.

Entä muut ruumiit?

Ei ollut ketään muuta.

Talo on ollut hylätty jo kauan.

Siellä oli vain miehenne.

Mutta hän...

sanoi kuulleensa avunhuutoja.

Se on mahdotonta.

Siellä ei ollut muita.

Ei ollutkaan.

Minäkään en kuullut huutoja.

Yritin estää häntä menemästä sisään,

mutta en onnistunut.

Hän oli hyvin urhea.

Kerroitko Michellelle tuon?

Piti kertoa kaikki yksityiskohdat.

Annoin jopa hänen isänsä vaimon numeron.

Tiedätkö mitä?

Mennään takaisin sänkyyn. Olet väsynyt.

Mutta minun on kerrottava tämä.

Voimme jutella myöhemmin.

Eräänä päivänä...

- sain puhelun Fredin vaimolta. - Selvä.

Hän sanoi haluavansa osoitteen.

Halusi lähettää minulle jotain.

Ja pian sen jälkeen -

sain viestin postissa ja kirjeen,

jonka vaimo oli saanut Michelleltä,

jossa esitteli itsensä -

sanoen, että se oli hän,

Fredin tytär,

joka oli ollut palavassa talossa.

"Hän yritti pelastaa minut."

"Hän kuoli minun puolestani."

Niin Michelle sanoi vaimolle.

Tuohan on hullua!

Niin.

Hei!

Tässä kiusankappale Martha.

Et ole kiusankappale.

Miten voit?

Hyvin. Olen kotona.

Sain pari päivää vapaata hoitojen välillä,

olen kotona.

Olisi kiva jos tulisit käymään.

Muutto on kesken.

Sitten olet tosi kiireinen.

Tiedät, millaista muuttaminen on.

Mutta jos tuntuu yksinäiseltä, voisin tulla.

Mennään kävelylle puistoon.

En ehkä jaksa kävellä.

Selvä. Tehdään näin.

Hoidan tämän loppuun ja tulen sitten.

Kiitos, mutta älä tunne olevasi velvollinen.

- Nämä ovat sinulle. - Olet ihana.

- Ja toin pari kirjaa. - Kiitos.

Haluatko juotavaa?

Tee maistuisi.

- Yrttiteetä, jos löytyy. - Toki.

- Laitan nämä maljakkoon. - Selvä.

Ja kaikki nämä ovat sinulle.

Sinun on syötävä kaikki.

Vau! No, teen parhaani.

Rakastan hedelmiä.

Onko sinulla jotain uutta työn alla?

Itse asiassa on.

Teen tutkimustyötä maalari Dora Carringtonista -

ja kiihkeästä suhteestaan -

kirjailija Lytton Stracheyyn.

Tässä hän on.

Strachey oli gay,

joten Dora nai hänen heteroihastuksensa.

Siitä tulee kolmikon tarina.

Se ei ole uraauurtava,

mutta haluan nähdä, mihin se vie.

Tässä, katso.

Ikävä hänen kannaltaan,

mutta oli toinenkin, kuuluisampi maalari.

Leonora Carrington.

Se surrealisti, Leonora Carrington,

jonka nimi muistutti hänen nimeään.

Dora -

tunnettiin paremmin tästä -

oudosta rakkaustarinasta Stracheyn kanssa.

Hän omisti 17 vuotta elämästään tälle.

Siitä tulee kuvitteellinen elämäkerta,

joten keksin juttuja siihen.

En ole koskaan voinut sallia itselleni sitä.

Toivottavasti et.

Olet sotareportteri.

Ei sitä voi.

Tunteita ei voi näyttää.

Ne täytyy sulkea pois, jotta voi tehdä työnsä -

ja pysyä nykyhetkessä keskellä helvettiä.

Ehkä pitäisikin kirjoittaa sinusta.

Tuskin haluaisit kirjoittaa -

sairauksista ja hoidoista.

Olet väärässä.

Olen vain toimittaja,

riippuvainen sodista ja adrenaliinista.

Onko se mitätöntä?

Ei se ollut vain tragediaa.

Elämä jatkui.

Yhteen raporttiin lisäsin vähän fiktiota.

Todellako?

En kyllä julkaissut sitä.

Se oli Irakin sodan aikana.

Viimeinen päivä ennen Bagdadista lähtöä.

Onko tämä varmasti oikea tie?

On, käänny vasemmalle kujalta.

Hoidetaan tämä nopeasti.

LEHDISTÖ

Pysähdy tähän.

Martin, mitä teet täällä Bagdadissa?

- Näytät upealta. - Kiitos.

Anteeksi. Paco, Martin.

Karmeliitta, kuten minäkin.

Hauska tavata. Tämä on Martha.

Loistava toimittaja New York Timesista.

Ne karmeliitat, joista kerroin.

Mukava tavata.

Aiotteko jäädä Bagdadiin?

Kyllä, täällä me olemme.

Mutta olette yksin.

Kansalaisjärjestöt ja Punainen risti lähtivät.

Tiedän.

Tilanne ei ole hallinnassa. Hyvin vaarallista.

Tekin olette täällä.

Ohikulkumatkalla.

Lähdemme pian.

Emme voi pettää heitä nyt.

Ihmiset tarvitsevat meitä.

Niin, mutta se on silti äärimmäisen vaarallista.

Mutta tiedätte sen.

Emme voi pettää heitä nyt, rouva.

Saammeko ottaa kuvan -

teistä ja lähetysasemasta?

Hyvä on.

Voitte kuvata lähetysasemaa ja minua,

mutta hän ei halua perheensä näkevän häntä.

- Se huolestuisi. - Totta kai.

Ymmärrän täysin,

mutta kuva teistä olisi hieno juttu.

- Selvä. - Hyvä.

Tässäkö?

Ehkä pikku askel lähemmäs...

Siinä on hyvä, jotta näen vauriot.

Se oli siinä.

Kauanko siitä on,

kun viimeksi näimme?

Viisi vuotta.

Viisi vuotta.

Muistatko Liberian?

Miten voisin unohtaa?

Minulla on julkaisemattomia kuvia sinusta.

Jos kerrot osoitteesi, lähetän ne sinulle.

Ehkä lähetystöön.

Ei, pidä ne.

Siten pidän sinulle seuraa.

Hyvä on.

Oli todella hienoa nähdä sinut.

Pärjäile.

- Hyvästi. - Pysy turvassa.

Miten tunnet karmeliitat?

Tapasimme Sierra Leonessa.

Meistä tuli rakastavaiset.

- Niinkö? - Joo.

Sen jälkeen tapasimme useammin.

Aina paikoissa, joissa oli sota.

Harrastitteko seksiä?

Tietysti, joo.

Bernardo ei luopunut fyysisistä iloista.

Hän oli aina pahimmilla konfliktialueilla.

Luulen, että seksi oli hänen paras turvansa.

Se karmeliitta on varmaan hänen kumppaninsa.

Luuletko niin?

Ehdottomasti.

Vain siten voi jäädä Bagdadiin -

pelkäämättä sotaa.

- Miten ihana tarina. - Jep.

Et kirjoita siitä.

En tietenkään.

Mutta eikö se ole syntiä hänelle?

Ei syyllisyyttä?

Ovathan he katolilaisia.

En tiedä. Hän ei koskaan puhunut siitä.

Sodan kauhujen jälkeen -

syyllisyys seksistä -

ei paljon paina.

Siihen tottuu.

Tiedän sen.

Kirjoitin heidän tarinansa,

rakkaustarinan, jollaiseksi sen kuvittelin,

mutta se jäi tietokoneelleni.

Aiot siis kirjoittaa -

Dora Carringtonin hullusta rakkaudesta.

Ja yhteydestä Virginia Woolfiin,

jota Stracheykin tavoitteli romanttisesti.

Mikä ryhmä!

Ihailen kovasti heidän vapauttaan.

Strachey kuoli mahasyöpään -

18 vuotta Doran tapaamisen jälkeen,

ja Dora eli vain kaksi kuukautta sen jälkeen,

kunnes ampui itseään vatsaan.

Hän oli vasta 38.

Järkyttää tuollainen symmetria.

Stracheyn mahasyöpä ja Doran ampuminen vatsaan.

Se järkytti minuakin.

Mitähän Virginia Woolf ajatteli -

Carringtonin kuolemasta?

Ehkä Virginia näki -

jonkinlaisen varoituksen,

peilin, josta hän heijastui?

Kuin hänkin olisi tuomittu?

Olenkohan minäkin tuomittu?

Et! Et tietenkään.

En ole tuntenut ketään eläväisempää.

Tällä viikolla aloitan uuden,

kokeellisen immunoterapian.

Sitä on jo kokeiltu,

ja se tuntuu toimivan kohdunkaulansyövässä.

- Sehän on hieno uutinen! - Niin.

Ilmoita, kun voin tulla.

Ilmoitan.

Symmetriasta puheen ollen,

muistatko sinä -

Damian Cunninghamin?

Miten voisin unohtaa?

Perin hänet sinulta.

Jaettu rakastaja.

- No... - Täytyy sanoa,

että seurustelunne tuntui kauhealta -

seurustelumme jälkeen.

Emme jakaneet häntä,

koska olitte jo eronneet, ja olit ulkomailla.

En olisi jatkanut sitä,

ja suoraan sanoen en ollut uskollinen.

Mutta hän oli kiihkeä ja innokas rakastaja,

toivottavasti sinullekin.

Ei valittamista.

Hei.

Mitä nyt?

Se ei ole tepsinyt.

Maksassa ja luustossa on etäpesäkkeitä.

Olisi pitänyt totella vaistoa.

En olisi saanut ryhtyä tähän kidutukseen.

Tähän ripuliin, oksentamiseen ja väsymykseen -

vain päätyäkseni tähän.

Ei olisi pitänyt langeta turhaan toivoon.

Hyvä on.

Mitä lääkäri sanoo?

Kerro.

Että voin elää kuukausia,

ehkä vuoden.

Hän haluaa minun jatkavan hoitoa,

vaikka se näyttää toivottomalta.

Ehkä se toimii tällä kertaa.

En halua rypeä itsesäälissä.

Mutten ole vahva. Olen pahoillani.

En halua kokea musertavaa tuskaa.

Sitä ei voi olla hillitty piinassa.

Ei osaa ajatella selkeästi.

Voi ajatella vain yhtä asiaa,

sitä helvetin syöpää.

Olen huolehtinut terveydestäni.

Nyt kadun sitä.

Sydämeni on kuulemma vahva. Mitä se tarkoittaa?

Kehoni jatkaa taistelua,

ja minä kärsin viime henkäykseeni asti?

En tiedä.

En tiedä, miten auttaa sinua.

Olen kovin pahoillani.

Mielestäni ansaitsen hyvän kuoleman.

Ainakin ilman kouristuksia viime hetkinäni.

Kuoleman edes ripauksella arvokkuutta,

siististi ja kuivana.

Mutta tiedän, että pyydän liikaa.

Miksi olet jalkeilla, Martha?

Olen saatana kyllästynyt tähän.

- Voitko auttaa häntä? - Totta kai.

Mennään takaisin sänkyyn.

Tule. Anna minun auttaa.

Siitä vaan.

Noin.

Minusta tulee vielä narkkari.

Taidan jo olla sellainen.

Ei se mitään. Ihan totta.

Tässä, tämä auttaa.

Oletko yhä täällä?

Olen.

Pyydänkö tuomaan ruokaa?

Onko nälkä?

Ei.

Ingrid...

Pitääkö minun hyvästellä lähimmät ystäväni?

Sinun pitäisi tehdä mitä tahansa haluat.

Haluan vain rauhaa ja hiljaisuutta.

Oletko miettinyt,

miten haluat viettää aikasi?

Ja missä.

Haluaisitko lähteä jonnekin?

Katso.

Vaaleanpunaisia lumihiutaleita.

Pitihän ilmastonmuutoksessa olla jotain hyvää.

No...

Ehdin nähdä sen.

Muistatko Joycen novellin Kuolleet lopun?

Hämärästi.

"Lunta sataa,

putoillen yksinäiselle kirkkomaalle,

laskeutuen hiljaa universumin läpi."

"Laskeutuen hiljaa,

kuin viimeisen laskeutumisensa -

kaiken elollisen -

ja kuolleen päälle."

Alkaa olla myöhä, ja...

minun pitäisi lähteä.

Kiitos.

Nähdään huomenna.

On vielä puoli tuntia leffan alkamiseen.

Mennäänkö hakemaan paikat ennen ryntäystä?

Ei. Haluan puhua kanssasi yhdestä asiasta.

Selvä.

En aio lähteä nöyryyttävässä tuskassa.

Sain käsiini eutanasiapillerin.

Älä kysy miten.

Pimeästä verkosta löytää lähes mitä vain.

Minulla on myös paljon opioideja kipuun.

Älä katso minua noin,

en pyydä sinua muuttamaan mieltäni.

En tiedä, mitä sanoa.

Toivon, että sanot kyllä.

Kyllä mille?

Avunpyynnölleni.

Missä asiassa?

Olen kohdannut kuolemaa useasti,

mutta minulla on aina ollut seuraa.

Me toimittajat olimme tavallaan liikkuva perhe.

Tämäkin on sota,

en pelkää sitä.

Mutta -

kuten aiemminkin kuolemaa kohdatessani,

en halua olla yksin, Ingrid.

Minä pyydän sinua -

olemaan naapurihuoneessa.

Mennään nyt vain paikoillemme.

Toki,

mutta haluaisin jatkaa puhumista, jos sopii.

Hyvä on.

Tiedätkö, milloin haluat tehdä sen?

En täsmälleen.

Kuukauden sisällä?

Ennen kuin tilani pahenee, etkä tunnista minua.

Seuraavina viikkoina voinen melko hyvin,

mutta haluan tehdä sen pian.

Lääkärini luulevat, että palaan -

viemään hoidon loppuun.

On paras, etteivät he epäile mitään.

Missä haluat tehdä sen?

En halua olla kotona.

Enkä halua palata onnellisiin paikkoihini.

On aina virhe palata -

jonnekin, missä on ollut todella onnellinen.

Silloin vain pilaa hyvät muistot.

Ymmärrän sen.

Minun on varmaan helpompi luopua elämästä,

jos ympärilläni ei ole tuttuja asioita,

intiimejä asioita.

Se voisi pidätellä minua.

Pitäisin jostain tuntemattomasta paikasta,

mukavasta, turvallisesta,

eikä liian kaukaisesta.

Tarvitsetko apuani paikan löytämisessä -

tai päästäksesi sinne?

En, en.

Voin huolehtia siitä itse.

Tarvitsen sinne jonkun seurakseni,

naapurihuoneeseen.

Etkö haluaisi jonkun läheisemmän?

Olemme hyvin läheisiä.

Niin tietysti olemme.

Olemme hyvin läheisiä. Minä vain...

Emme nähneet toisiamme vuosikausiin.

Entä Stella?

Tai Maggie?

Tai Vanessa?

Olette olleet ystäviä lapsesta asti.

Myönnän ajatelleeni heitä ensin.

Kysyin kaikilta kolmelta.

Kaikki olivat kauhuissaan ja kieltäytyivät.

He ymmärsivät sen,

mutta sanoivat, etteivät voisi -

auttamaan minua riistämään henkeäni.

Ehdottomasti eivät.

- Entä tyttäresi? - Ei olisi reilua hänelle.

Olen ollut poissaoleva äiti.

En halua tyrkyttää kuolemaani hänelle.

Voisit edes kysyä häneltä, päästää osalliseksi.

Olemme vieraita toisillemme, Ingrid.

Hän teki sen selväksi kun kerroin -

epäilyksistäni hoidosta.

"Se on sinun valintasi", hän sanoi.

Hän on oikeassa.

Aivan.

Oli miten oli,

ihmiset haluavat, että jatkat taistelua.

Niin meidät on opetettu näkemään syöpä.

Taisteluna potilaan ja sairauden välillä,

eli hyvän ja pahan välillä.

Jos selviää, on sankari.

Jos häviää,

ei ehkä taistellut tarpeeksi.

Ihmiset eivät halua käyttää sanoja -

"kuolemaan johtava" tai "parantumaton".

Sanovat pessimistiseksi puheeksi.

Pahimpia juttuja -

tulee syöpäsairaiden tukiyhteisöltä.

Jotkut pitävät syöpää lahjana,

mahdollisuutena henkiseen kasvuun.

Hevonpaskaa!

Heidän pitäisi tajuta, että minä taistelen näin.

Syöpä ei saa minua, jos minä ehdin ensin.

Ja mitä järkeä on odottaa,

kun olen valmis lähtöön?

Oletko täysin varma, että olet valmis?

Täysin.

Ensidiagnoosista asti.

Tiedät, että pelkään hirveästi kuolemaa.

Tiedän.

Olen lukenut kirjasi.

Siksi en pyytänyt sinua ensimmäiseksi.

- Mutta ymmärräthän sinä minua? - Ymmärrän.

Kadehdin sinua. Hallitset elämääsi.

Kaipaan seuraasi vain edeltävinä päivinä,

kuin olisimme lomalla.

Haluan vain tietää, että kun se tapahtuu,

naapurihuoneessa on joku.

Se kauhistuttaa minua.

Ymmärrän.

Sinulla on täysi oikeus tehdä se,

ja ihailen sinua,

mutten tiedä, pystynkö löytämään sinut kuolleena.

En ole niin vahva.

Olet paljon vahvempi kuin luulet.

Niin tai näin, minun piti yrittää.

En voi vastata nyt,

mutta lupaan miettiä asiaa.

Nyt olen liian hämmentynyt ja kauhuissani.

Minä ymmärrän.

Ymmärrän, että tämä tuli äkkiä...

ja on hämmentävää.

Keksin jonkun.

En kai ollut liikaa?

Et.

Martha?

Hei, Ingrid.

Tein päätökseni.

Käy sisään.

Omistaja on korusuunnittelija.

Hän on ystäväni, joten en maksa paljon vuokraa.

Vaikutelmana on,

että tämä on kalustettu roskistavaroilla.

Ei kokonaan.

Vaatii taitoa valita tavaroita roskiksesta.

Muuttosi on yhä kesken.

Kaipaatko apua?

En.

Teen sen myöhemmin.

Ja silti olet menossa Marthan kanssa.

Hän on täysin yksin, Damian.

Kukaan hänen ystävistään ei auta tässä.

En edes ollut ensimmäinen valinta.

Aivan kuin tytärtä ei edes olisi.

Yhteisinä vuosinamme -

hän ei edes kertonut tyttärestään.

Tiedän, se on -

surullinen tarina.

Hirveä, hirveä väärinkäsitys.

Kerroitko, että pidämme yhteyttä?

En...

Puhuimme sinusta yleisellä tasolla.

- Hänellä on kivoja muistoja sinusta. - Niinkö?

Suhteemme oli enimmäkseen fyysinen.

Hän oli aina lähdössä jonnekin,

siksi rakastelumme tuntui kiireelliseltä.

Se tuntui kuin seksiltä terroristin kanssa,

aina viimeiseltä kerralta.

Hän rankkaa sinut aika korkealle rakastajana.

Olisi kiva tietää sinun arvosanasi.

Uskomatonta, että flirttailet yhä kanssani.

- Olen vakavissani. - Etkä ole.

Marthan tilanne tässä on vakava.

Kauhistuttaako kuolema sinua?

Julkaisit siitä juuri kirjan.

Pääsitkö sen yli kirjan ansiosta?

En.

Hei. Miten voit?

Paremmin.

Paljon paremmin, koska suostuit.

- Missä olet, kotonako? - Juu.

Kastelen kasveja.

Luulin, että sinulla on joku siihen hommaan.

Niin onkin.

Mutta tänään halusin tehdä sen, ja nautin siitä.

Selvä. Hyvä juttu.

Oletko jo päättänyt, minne menemme?

Siksi soitinkin.

Lähelle Woodstockia, pari tuntia kaupungista.

Se näyttää upealta.

Aika kallis, mutta tilaisuus vaatii sitä.

Tiedätkö miten kauan...

Vuokrasin sen kuukaudeksi.

Minulla on enemmän kuin riittävästi aikaa.

Kuukaudeksi?

Veriarvoni ovat matalat,

ja joudun pitämään tauon ennen uutta hoitoa,

ja vain sinä tiedät,

etten aio palata sairaalaan.

En ole valinnut päivää.

Tarkoitan,

ettei sitä voi tietää.

Mutta olen valmis lähtöön.

Sanoisin jopa olevani kärsimätön.

Aion pitää luennon -

lähellä Woodstockia kahden viikon päästä,

joten voimme tavata.

Ei taida olla hyvä ajatus.

Olen Marthan kanssa koko ajan.

Soitan, jos voin.

Tarvitset asianajajan.

Niin, pitäisi etsiä sellainen.

Anna minun auttaa, mutta hänelle pitää kertoa.

Ei, siinä tapauksessa ei.

Tämä on ehdoton salaisuus.

Martha ei edes tiedä sinusta.

Selvä. Mutta jos tarvitset jotain, kerro.

Olen huolissani sinusta.

Kiitos.

Tämän kartan mukaan -

menemme ylös portaita ja sitten sisään.

Selvä.

Katsos tätä.

Niin kaunista!

Paljon kauniimpaa kuin valokuvissa!

Onko tuo aito Hopper?

Olisivat tuskin jättäneet sitä tänne.

Erittäin hyvä kopio.

Näyttää aidolta.

Kuuletko ne?

Eikö olekin ihanaa?

Voimme lojua auringossa, kuten taulussa,

ja tuntea iltatuulen henkäyksen.

Mikä olo?

Oikein onnellinen.

Haittaako jos otan tämän?

Ei tietenkään. Sinun talosi.

Tämä on aika pieni. Katson alakerrasta.

Hyvä on.

Otan tämän, sopiiko?

Hyvä juttu!

Eihän haittaa, etten ole naapurihuoneessa?

Kuulen hengityksesi!

Ja huutosi!

Selvä!

No niin.

Puretaan tavarasi.

Kiitos.

Puran ne myöhemmin.

Et ole huoltajani, Ingrid.

Olet vieraani.

Hyvä on.

Menen purkamaan tavarani.

Martha?

Mikä hätänä?

- Et usko tätä! - Mitä?

Unohdin sen!

Unohdit minkä?

Sen eutanasiapillerin!

Toin kaiken muun! Täytyy palata.

Selvä, palaamme heti aamulla.

- Älä huoli. - Ei huomenna.

Pitää mennä heti!

Minun pitää varmistaa, etten hukannut sitä,

tai vain keksinyt asiaa.

Selvä.

Toisen pillerin osto olisi erittäin mutkikasta.

Minulla on ystävä, joka tuntee matemaatikon,

joka löysi sen pimeästä verkosta.

Se on hyvin hämäräperäistä,

puhumattakaan laittomuudesta.

On pelottavaa -

tietää, että kaikki se on olemassa -

ihan tietokonenäyttöjemme takana.

Tunnen olevani rikollinen.

En uskonut palaavani tänne enää.

Näkemään tuota ihanaa maisemaa.

Elämä yllättää aina.

No niin, aletaan etsiä.

- Selvä. - Aloitan keittiöstä.

Löydämme sen kyllä.

Mieti paikkoja, joita käytät piiloina.

- En ole koskaan piilottanut mitään muuta. - Etkö?

Muistan vain, että panin sen kirjekuoreen.

Selvä.

Jospa aloitan työhuoneestasi?

- Sopiiko? - Sopii.

Minne laitoin sen? Minne?

Voi taivas. Emme ikinä löydä sitä.

HYVÄSTI

Löysin kirjekuoren.

Siinä se on!

Mistä löysit sen?

Pöytälaatikostasi.

Siinä oli avain, avasin sen.

Miten saatoin unohtaa?

Jätinkö jopa avaimen siihen?

Sinun piti ottaa se, ja viime hetkellä unohdit.

Ei se ole outoa.

Kiitos.

Niin outo tunne.

Kuin olisin täällä kuolemani jälkeen.

Voi luoja, älä sano noin.

On liian aikaista pitää itseäsi aaveena.

Siivoan vähän ennen lähtöämme.

Kiitos.

Anna anteeksi tämä sähläys.

Olen tosi pahoillani.

Ei se mitään.

Miten hieno paikka palata.

Typerä jääkaappi.

Tarvitsetko apua?

Onnistuin.

Ehkä -

pillerin unohtaminen oli tavallaan merkki?

Ehket ole niin valmis kuin luulet.

Kielsin sanomasta noin.

En muista sellaista.

Luulen sanoneeni niin monia asioita.

Se on kemoterapia-aivojen ongelma.

Muistini pettää ja hämmennyn niin helposti.

Se voi jatkua jopa hoidon lopettamisen jälkeen -

vuosien ajan.

Säästyn ainakin siltä.

Kun kirjoitan,

kun kirjoitin,

minun piti oikolukea tuhat kertaa.

En voi enää luottaa arvostelukykyyni.

Miksi sitten luotat tähän päätökseen?

Mistä tiedät, ettei sekin johdu kemoterapiasta?

Olen pannut pillerin pöydän ylälaatikkoon.

Jos unohdan,

mitä en usko,

sinä muistutat minua.

Enkä haluaisi puhua tästä enää.

Eikö se ole minunkin asiani?

Toki. Tietysti.

Jätän allekirjoitetun kirjeen poliisille -

kertoen heille kaiken,

myös pillerin nimen ja ostopaikan.

Sinun nimeäsi ei näy missään.

Sinun tarvitsee vain sanoa, ettet tiedä mitään.

Älä hievahda siitä.

En halua kertoa enempää.

Niin on parempi.

Ja tämä on tärkeää.

Nukun ovi auki,

ja sinä päivänä kun se on kiinni,

on päivä, kun se on jo tapahtunut.

Se on merkki, ovi kiinni.

Tiedän sen olevan vaikeaa.

Mutta ajattele olevamme lomalla.

Voit kirjoittaa, voimme tulla ja mennä...

Tuskin pystyn keskittymään.

Ja jos kirjoitan,

saatat ilmestyä tekstiin, enkä halua sitä.

Niin.

Se voisi mutkistaa elämääsi, jos tulee tutkinta.

En tee sitä.

Odota kuolemaani asti.

Voi taivas!

Voitko olla sanomatta "odota kuolemaani asti"?

Lupaan sen.

Haluaisin löytää kuntosalin -

parina päivänä viikossa.

Vain minä syön,

enkä halua lihoa, kun sinä kuihdut.

Anna nyt mahdollisuus.

Otan sinut kiinni.

Katso! Minä syön.

Olen käytännössä pitänyt kuolemaa käsissäni.

En ikinä kuvitellut, että se olisi niin kevyt.

Martha?

Hyvää huomenta.

Huomenta!

Laitan aamiaista.

Otatko paahtoleipää?

En, kahvia vain.

Ota siitä, se on valmista.

On mehua, hedelmiä,

mitä vain haluat.

Eilinen käytökseni ei ollut hyväksyttävää.

Ymmärrän täysin, että se sai sinut suunniltasi.

Mutta tässä tilassa -

en voi luvata mitään.

Joten kaiken varalta...

laitoin rauhoittavaa lääkettä tähän laatikkoon.

Jos olen sietämätön,

ota yksi ja rentoudut.

Olisi ollut tarpeen illalla.

Olet ainutlaatuinen, Martha. Sinä todella olet.

Tein ostoslistan.

Tarvitsemme muutaman jutun.

Haluatko jotain?

Enpä usko.

Tuletko kanssani kauppaan?

Ehkä toisena päivänä.

Täällä on niin mukavaa.

Jäisin tänne, ellei haittaa.

Ei tietenkään.

Löysin myös salin lähistöltä.

Sepä hienoa.

Se on mielestäni hyvä idea.

No niin sitten.

Otan puhelimeni, jos tarvitset jotain.

Kiitos, kulta.

Toivoin voivani käydä salilla tänään.

Oletteko jäsen?

En, olen vain käymässä täällä.

Jos käyttää kuntosaliohjaajamme,

ei tarvitse olla jäsen.

Hyvä on, sitten käytän.

Pidätte varmasti Jonahista.

Kiitos.

Haluatko aloittaa lämmittelyn askelluksilla?

- Selvä. - Se käy?

Pystytkö tekemään tätä 30 sekuntia?

- Kyllä kai. - No niin, kokeile.

Ja lähtee. Hyvä.

Keskity jalkaan.

Jos pystyt, liikuta kättäsi...

- Selvä. - Joka askelluksella.

Ja se oli siinä.

Hienoa. Olet aika vahva, neitokainen.

Olen hengästynyt.

Jos haluat, voimme tehdä eri versioita.

Voit mennä näin.

Edestakaisin.

Tai hyppiä vasemmalle -

ja oikealle ja takaisin päälle.

- Selvä. - Kokeile vielä.

Hyvä.

Keskity coreen.

Ja hengitä.

Sisään ja ulos.

Loistavaa. Vielä yksi.

Onko kaikki hyvin?

Kun keho on kunnossa, kestää kauemmin kuolla.

Kun kuolema tulee,

mieli haluaa lähteä, mutta keho taistelee.

Sydän lyö "ei" joka lyönnillä.

Tuota...

sitä parempi syy huolehtia itsestään.

- Asun kuolevan ystäväni kanssa. - Otan osaa.

Istutaan.

Tule tähän.

Voinko tehdä jotain?

Kunpa voisin halata, -

muttemme saa enää koskea asiakkaita -

oikeusjuttujen ja muun takia.

Se on ongelma, -

sillä on vaikea korjata -

ihmisen asentoa vain sanoilla, -

ja kosketus on niin tärkeää.

Maailma on absurdi ja epäinhimillinen.

En usko parannusta siihen kovin pian.

Mutta kiitos, tunsin halauksen.

Olen aikonut lukea tämän kirjan.

Ihana nimi, eikö vain? Erotic Vagrancy.

Haluatko ostaa sen?

En ehtisi lukea loppuun.

Pidän kirjojen asettelusta.

Katso.

Martha Gellhorn.

The View from the Ground.

Hän kirjoitti, että -

sitä rakastaa vain yhtä sotaa, -

sen jälkeen tekee vain velvollisuutensa.

Mikä oli sinun?

Bosnia, ilman epäilystäkään.

Bosnialaisten taistelu eloonjäännistä -

täydellisesti varustettua armeijaa vastaan

vei sydämen meiltä kaikilta, -

jotka todistivat hävittämistä.

Naispuolisia sotakirjeenvaihtajia on vähän.

Sota on miesten juttu.

On tavallaan muututtava yhdeksi miehistä,

eikä se ollut ongelma minulle.

Olen aina elänyt kuin mies.

Luulen, että Michelle kaipasi oikeasti sitä,

että hänellä olisi äitihahmo elämässään.

Siinä, täytyy myöntää, hän oli oikeassa.

Älä ole niin ankara itsellesi.

Hei, katso kuka tulee tänne!

Juhlien henki!

"Miten pahaksi se voi mennä?"

"Kunniallinen navigointi urbaanielämässä."

Huvittaako mennä?

Olen kuullut sen jo, -

enkä haluaisi toistaa sitä iltaa.

Meillä kaikilla on omat maailmanloppumme.

Onko sinulla kamalaa kanssani?

Ei. Tarkoitin häntä, hänen luentoaan.

- Globaali kriisi, ilmastonmuutos. - Niin.

Hei.

Ihanat hiukset.

Kiva.

Kun painajaiset saapuvat,

ajattelen kaikkia rakastamiani miehiä.

Kuulostaa laululta.

Hyvältä.

Vaikka vain yhden illan.

Joskus ajattelen Damiania.

Ajattelen yhä, että seksi on paras keino -

karkottaa uhkaavat ajatukset kuolemasta.

Kuten niillä espanjalaisilla karmeliitoilla.

Sodat tekivät minusta kevytkenkäisen naisen.

Hyvä.

Pidätkö vielä yhteyttä?

- Kehen? - Damianiin.

Silloin tällöin.

"Miten pahaksi se voi mennä?"

No...

paljon pahemmaksi kuin voit kuvitella,

Damian-kulta.

Hei.

Miten voit?

Yritin kirjoittaa.

En pysty.

Tässä sodassa en pysty kirjoittamaan mitään.

Entä lukeminen?

Rakastit lukemista.

Olen yrittänyt.

Joidenkin lempikirjailijoideni kirjoja.

Se taika on kadonnut.

Tarkoitan Faulkneria,

Hemingwayta.

En pysty keskittymään.

Mieleni vain lentää tyhjyyteen.

Jos olet liian väsynyt,

voisin lukea sinulle.

Ei vain lukeminen,

kaikki nautinto on vähentynyt.

On vaikea tietää, mihin kiinnittää huomio enää.

Aikani on hyvin vähissä,

enkä halua tuhlata sitä.

Hyvä on.

Entä musiikki?

Voin kuunnella vain linnunlaulua.

Onneksi kuulemme niiden serenadin joka päivä.

Musiikki häiritsee keskittymistäni.

Se tulee minun ja askareeni väliin,

vaikka se olisi vain ajattelua.

Ehkä kemoterapia vaikuttaa kuulemiseeni.

Voi kulta.

Olen kutistunut hyvin pieneksi osaksi itseäni.

Kaipaan kehon ja mielen rauhaa.

Ja saada vain puhua, kun muistot valtaavat minut.

Puhunko liikaa?

Et. Puhu niin paljon kuin haluat,

on ihana kuunnella sinua.

TORSTAI, 25. HUHTIKUUTA

Mitä nyt?

Mikä hätänä?

Ovesi oli kiinni, joten ajattelin...

Olen kauhean pahoillani.

Avasin ikkunan,

ja tuuli varmaan sulki sen.

Voi luoja!

Onko reilua olla vihainen minulle,

koska olen yhä elossa?

Ajattele sitä harjoituksena.

Nyt tiedät, millaista se on.

Tiedät, miltä se tuntuu.

Sinun täytyy soittaa puheluita -

ja toimia siten kuin puhuimme.

Et tiennyt mitään,

ja me olimme lomalla...

Ole kiltti ja lopeta!

Hyvä on.

KIRJE TUNTEMATTOMALTA NAISELTA

Mennäänkö nukkumaan?

Vai haluaako neitokainen katsoa vielä elokuvia?

Sanoitko, että heillä on Muistot?

Vai näinkö unta?

On heillä se.

Haluatko katsoa sen?

Kyllä, kiitos.

No niin.

MUISTOT

Kyllä, sanomalehdet ovat oikeassa.

Lumi on tavallista kaikkialla Irlannissa.

Sitä sataa koko synkällä keskustasangolla,

puuttomilla kukkuloilla.

Pehmeästi Allenin turvesuolle -

ja kauemmas lännessä, pehmeästi laskeutuen -

synkkiin kapinallisiin Shannonin aaltoihin.

Yksi kerrallaan meistä kaikista tulee varjoja.

Lunta sataa,

sataa sille yksinäiselle kirkkomaalle,

jossa Michael Furey lepää haudattuna.

Pudoten vaimeasti universumin läpi -

laskeutuen hiljaa -

kuin viimeisen laskeutumisensa -

kaiken elollisen ja kuolleen päälle.

Kuuletko ne?

Päivä koittaa...

ja olet elossa.

- Tämä on liikaa. - Onko?

- Tämä on rankempaa kuin luulin. - Selvä.

Minun pitää istua.

Selvä. Mennään istumaan tähän.

Minä autan.

Otan vastaan. No niin.

No niin.

Selvä.

- Paljon parempi. - Hyvä.

Ennen tänne tuloa tein uuden testamentin.

Ei puhuta tästä nyt.

Jätän asunnon -

ja kaiken siellä Michellelle ja sinulle.

Löysin sotapäiväkirjasi laatikostasi.

Mitä haluat tehtävän niille?

Saanko lukea ne?

Tietysti saat lukea ne.

Saanko kertoa tarinasi?

Saat tehdä mitä haluat.

En ole silloin täällä.

Saanko sanoa näin?

Et.

Hyvä on.

Ei puhuta tästä nyt.

Selvä, nähdään siellä. Hei sitten.

Rakas Ingrid...

Niin kaunis päivä tänään, että minusta tuntui...

Hei.

Hei.

- Onko kaikki hyvin? - On.

Tämä tuulenhenkäys on ihana.

Ole varovainen, se on vähän viileä.

Ellet tarvitse minua, menen salille.

Mutta voin jäädä jos haluat.

En, mene vain. En halua olla ilonpilaaja.

Et ole ilonpilaaja. Olet ollut kiltisti.

Oletko puhunut treenarillesi minusta?

No... se tuli puheeksi.

Puhuin hyvässä kunnossa olemisesta -

ja siitä, miten sydän lyö selvitäkseen.

Siitä, mitä puhuit sairaalassa.

Hän katsoi minua kuin hullua,

joten sanoin, että minulla on sairas ystävä.

Muista, ettet tiedä mitään mistään.

Tule tänne ja anna suukko.

- Pärjäätkö? - Pärjään.

- Hei. - Hei.

Valehtelin hänelle, en pidä siitä.

- Sinun täytyy harjoitella. - Valehteluako?

Niin. Virallisesti et tiedä Marthan aikeista.

Niin.

Löysin asianajajan, jos kaipaat sellaista.

Kiitos. Ei puhuta siitä nyt.

Miten luentosi meni?

Eivät ilahtuneet, etten halunnut kysymyksiä.

Lopulta -

alkoi mutina, ja joku sanoi minua pelkuriksi.

Ei se vaivaa minua.

Käytin liikaa aikaa -

maineestani välittämiseen, ja miksi?

Mitä teet ajalla, jonka sait takaisin?

Teetkö enemmän sitä, mitä rakastat?

Täytyy myöntää, että kiinnostukseni asioihin -

on kutistunut ikääntyessäni.

Martha sanoi samaa pari päivää sitten.

On niin vähän asioita, joista hän voi nauttia.

Ymmärrän.

Mutta sinä et ole sairas.

Mutta tunnen samoin, etenkin pandemian jälkeen.

En käy elokuvissa tai kuuntele musiikkia.

Luen paljon,

mutta vain luentoihini liittyvää.

Käytkö yhä gallerioissa? Rakastit sitä.

Yhdessä kävimme koko ajan -

ja puhuimme taiteen voimasta.

Pidätkö yhä siitä?

Vaikka jokainen runoilija kirjoittaisi runon -

ilmastokriisistä, yhtään puuta ei säästyisi.

Olet sentään yhä kiinnostunut puista.

Olen kiinnostunut myös seksistä.

Sitten ei mene kovin huonosti.

Kun olin nuori,

jos päivä meni ilman seksiä, se oli vajavainen.

Muistan sen.

En ole nostalginen,

mutta kaipaan iltoja, jolloin joimme -

ja käytimme huumeita, harrastimme seksiä, -

eikä se vienyt huomiotamme siitä,

mitä oikeasti halusimme tehdä.

Sinä joit ja käytit huumeita.

Ainakin minua enemmän.

En tiedä juomisistasi, mutta näytit aina -

yhtä känniseltä kuin me muutkin.

Mutta olit olennainen osa bileitä.

Siihen asti kun kyllästyit -

ja lähdit Eurooppaan.

Haluatko puhua siitä?

Kerro luennostasi.

Myönnän, että minusta on tullut monomaani.

Poikani ei enää puhu minulle,

koska en peittänyt järkytystäni siitä,

että hänen vaimonsa odottaa taas lasta.

Pitää kartella vaimoa,

ettei hän saa keskenmenoa.

Mitä? Miten voit sanoa,

että toinen lapsi ei käy?

Heidän kolmantensa!

Mikä on seuraava looginen vaihtoehto?

Ihmisten joukkoitsemurha?

Ihmisten pitäisi alkaa tiedostaa -

asuinplaneettansa tila.

Ehkei tämä ole paras aihe sinulle.

Asut kuolevan naisen kanssa maailmassa,

joka myös on henkitoreissaan.

Pidätkö tilannetta niin epätoivoisena?

Pidän. Lue tutkimukset -

niin näet, mitä maailma tekee niillä.

Ta vapautuu ilmaan enemmän kuin koskaan.

Ennemmin tai myöhemmin,

ja pelkään että ennemmin,

kaikki tämä tuhoutuu.

Mikään ei jouduta planeetan loppua -

enemmän kuin uusliberalismi -

ja äärioikeiston nousu.

Molemmat ovat täällä, marssimassa rinnakkain.

Anteeksi, en halunnut masentaa,

mutta ärsyynnyn tästä.

Et voi paasata ihmisille, ettei toivoa ole.

Se on traagista.

Ehkä on ikävää minun sanoa niin,

mutta olen menettänyt täysin uskoni,

että ihmiset toimisivat oikein.

Elän joka päivän -

odottaen löytäväni Marthan ruumiin,

mutta se ei estä minua -

nauttimasta joka hetkestä hänen kanssaan,

päinvastoin.

Opin häneltä, ja sinunkin pitäisi,

sillä on monta tapaa elää tragediassa.

Tietenkin se on tuskallista,

mutta kestän sen.

Yritän elää samalla ilolla kuin hän,

ja samalla kiitollisuudella, joten -

kaipaan vähiten tuollaista puhetta.

Olen aina ihaillut sinua siitä.

Mistä?

Olet niitä harvoja, jotka osaavat kärsiä -

saamatta muita tuntemaan syyllisyyttä siitä.

Uskotko siinä menevän vielä kauan?

Ei enää kauan. Minä päivänä tahansa.

Sinun on oltava valmis.

Tunnen poliisit.

Kyselevät kaikenlaisia kysymyksiä,

kaivelevat suhdettanne kuin raadonsyöjät.

Tarvitset henkisen käsiksen.

Minulla on sellainen.

Hyvä. Pysy vahvana ja pitäydy tarinassasi.

Ja kun se tapahtuu,

soita poliisille ennen kuin minulle.

Soitan tyttärelle -

ennen sinua.

Hyvä on, mutta mieti tarkkaan mitä sanot.

Minun piti kertoa sille juristille tilanteesta.

Miksi tämä pitää käydä läpi kuin rikolliset?

Eikö kuolevilla pitäisi olla oikeus -

päättää elämänsä arvokkaasti?

Sitten on, kun horjuva terveydenhuoltomme -

romahtaa täysin.

Martha?

Rakas Ingrid...

Niin kaunis päivä tänään,

että minusta tuntui, että on hetkeni lähteä.

Minua lohdutti, ettet ollut alakerrassa,

vaikka se olikin ajatuksena.

Mutta tiedät, että improvisoin aina,

ja olen lähes onnellinen,

että kun minä hiivun aurinkotuolissa,

sinä olet ulkona maailmalla -

kokien jotain erilaista kuin kuolemani.

Kukaan ei voi syyttää sinua osallisuudesta.

Olet ollut seuranani niin paljon -

kuin kukaan voi olla toisen seurana.

Soita tyttärelleni ja sano, että olen pahoillani.

Ja kiitos, rakas.

Martha.

Teen, mitä ikinä haluat.

Illallisen jälkeen katsoimme Buster Keatonia.

Kerroin sen jo.

Ettekö huomannut mitään outoa,

mikä olisi saanut epäilemään?

Yrittäkää muistaa.

Muistan sen täysin. Oli hauska ilta.

Ei mitään eleitä? Eikö hän sanonut mitään?

Toivotimme hyvät yöt, sitten menin yläkertaan -

ja valvoin myöhään lukien kirjaa,

jota Martha suositteli, Erotic Vagrancy.

Elizabeth Taylorista ja Richard Burtonista.

- Tiedättekö sen? - En.

Meistä molemmista se oli tosi hauska.

Yrittäkää vastata vain kysymyksiini.

Mitä teitte seuraavana aamuna?

Lounastin ystävän kanssa.

Palattuani kutsuin Marthaa,

ja kun hän ei vastannut,

menin hänen huoneeseensa.

Hän ei ollut siellä,

joten menin takapihalle,

jolloin näin hänet.

Ensin luulin, että hän nukkuu -

aurinkotuolilla.

Hermostuin kovasti ja soitin ambulanssin.

He tulivat nopeasti, ja ensihoitajat -

sanoivat, etteivät voineet tehdä mitään.

Sitä pilleriä ei osta vahingossa,

ellei mieti itsemurhaa tai murhaa.

- Ettekö tiennyt mitään siitä? - Mistä?

Siitä, että hänellä oli se laiton aine.

En. Hän käytti kipulääkkeitä,

laastareita ja pillereitä, mutta hän -

ei kertonut niistä tarkemmin minulle.

On outoa,

jos olitte niin hyvät ystävät,

ettei hän sanonut mitään teille.

Sitä pilleriä ei voi ostaa apteekista.

Sitä on hyvin vaikea saada.

Luulen, että kun hän vuokrasi talon,

hän tiesi jo, mitä aikoi tehdä. Vai mitä?

Se on mahdollista,

mutta hän ei kertonut minulle mitään.

Hän oli uupunut viimeisestä hoidosta -

ja halusi pitää tauon -

ennen seuraavaa kemoterapiajaksoa.

Hän ei ollut luovuttaja.

Eikö hän valittanut?

Eikö sanonut mitään, mikä ennakoi -

loppua?

Teillä oli suuri vastuu.

Hän valitti joskus.

Mistä hän valitti? Mitä hän sanoi?

Hän oli menettänyt keskittymiskyvyn.

Ei voinut lukea tai kirjoittaa, esimerkiksi.

Hänen elämänsä oli vain selviämistä.

Minusta on hyvin vaikea uskoa,

ettei hän sanonut mitään epäilyksiä herättävää.

Oli ilmeistä, että hän oli hyvin sairas,

mutta hän halusi pitää lomaa -

ennen uutta hoitoa.

Sanoin sen jo.

Puhuimme myös -

joidenkin Marthan läheisten ystävien kanssa.

Enimmäkseen heidän todistuksensa vastaa omaanne.

Mutta yksi heistä, Stella Byrne,

kertoi, että lopetettuaan kemoterapian -

Martha pyysi häntä seurakseen -

maaseudulle taloon,

jossa hän aikoi tehdä itsemurhan.

Pyysi häntä, ja lainaan,

"olemaan naapurihuoneessa."

Hänen ystävänsä kieltäytyi.

En ollut naapurihuoneessa,

vaan alakerrassa.

Kun kerroin rva Byrnelle itsemurhasta,

hän ei ollut yllättynyt.

Marthan teolle on toinenkin sana, eutanasia.

Sanokaa miksi haluatte,

mutta minulle ystävänne teko on rikos,

ja poliisina, ihmisenä ja uskovaisena -

vastustan perin pohjin rikoksen tekemistä.

Ja tietysti siinä avustamista.

Damian, voitko tulla poliisiasemalle?

Tämä ei lopu.

Ystävänne Martha -

kertoi kaiken rva Byrnelle,

muttei kertonut teille mitään aikeistaan.

En sano enää sanaakaan.

Jos olen pidätetty, lukekaa syytteet.

Muuten odotan käytävällä asianajajaani.

Kovin kaukonäköistä.

Miksi hankitte asianajajan?

Kysykää ystävältänne,

hän todisti kuulustelun.

Taidatte valehdella.

Ettekä varmaan kieltäytyisi,

jos ystävä pyytäisi apua itsemurhaansa.

Päästä hänet.

Hei.

Hei.

- Miten voit? - Ihan hyvin.

Tässä on asianajajani, Sarah.

- Hauska tavata. - Kiitos, kun tulit.

Tietysti. Damian kertoi faktat.

Pitäisikö tietää jotain kuulustelusta?

Hän kohteli minua kuin tappajaa.

Mutta olit kanssani.

Ei hän piittaa, väittää minua osalliseksi.

Selvä, mutta...

Hän puhui Marthan ystävälle, Stella Byrnelle,

joka sanoi Marthan lähestyneen häntä ensin,

ja hän oli kieltäytynyt.

Kaikki varmaan tallennettiin.

Ja tämä poliisi todisti kaiken.

Voitte tulla sisään nyt.

Menen yksin. Olen asianajaja.

Ei huolta, tämä on selvä tapaus.

- Kiitos kun tulit. - Ei kestä.

Jessus! Mikä kusipää!

Minua ei ole koskaan kohdeltu noin.

Ikävää, että sait vastaasi uskonkiihkoilijan,

mutta hän ei vaivaa sinua enää.

Teen valituksen.

Kiitos kaikesta sinulle.

Joudut olemaan tavoitettavissa kaksi vuorokautta,

rikosteknisten muodollisuuksien ajan.

Soittavat minulle, jos on tarvis.

Olen talolla.

Onko sinulla tiedot?

On, sain ne Damianilta.

Soittakaa, jos jotain ilmenee.

Palaan toimistolle.

- Otan osaa suruun. - Kiitos.

- Kiitos, Sarah. - Hei sitten.

Uskomatonta, että Stella kertoi sen.

Nurkkaan ahdistettuna.

Heillä on Marthan tietokone ja puhelin.

Puhuivatko he?

En tiedä, hän ei kertonut mitään.

Mitä haluat tehdä?

Palata talolle pakkaamaan Marthan tavarat.

Anteeksi.

Haloo?

Puhelimessa.

Se on Michelle.

Marthan tytärkö?

Kyllä, tietysti. Tietysti voit tulla käymään.

Olen menossa sinne juuri. Tekstaan osoitteen.

Selvä, nähdään pian.

Palaan kaupunkiin.

Kerro kun palaat,

niin autan muuttosi kanssa.

Kiitos kaikesta.

Voit kertoa sitten, miten Michellen kanssa meni.

Teen sen.

- Kiitos. Soitan sinulle. - Selvä. Pärjäile.

Hei, olen Michelle.

Ingrid.

Hei.

Mennäänkö sisälle?

Käy sisään.

Haluatko nähdä äitisi huoneen?

Haluan, kiitos.

Se on tuolla.

Laitoin kahvia.

Haluaisitko?

On myös teetä.

Ei, kahvi käy hyvin. Kiitos.

Ole hyvä.

Kertoiko hän minusta?

Tietysti kertoi.

Olit kuulemma pahoillasi,

ettet tavannut isääsi.

Hän kertoi siis isästäni?

Niin.

Eikö hän olisi voinut auttaa isääni -

tämän palattua sodasta?

Hän auttoi parhaansa mukaan.

Isäsi palasi pahasti vaurioituneena -

ja halusi muuttaa muualle aloittamaan alusta.

Suunnitelmiin ei kuulunut sinä tai Martha.

Äitisi hyväksyi suhteen lopun ja...

Hän näki isäsi huonon tilanteen -

ja suuteli antaakseen hänelle mielenrauhan,

ja se suudelma johti pidemmälle.

Sinä olet sen hetken hedelmä.

Äitini ei kertonut mitään siitä.

Sitä on vaikea selittää lapselle.

Hän olisi voinut kertoa myöhemmin.

Olitte jo niin vieraantuneita,

että se ei tuntunut mahdolliselta.

Hän oli teini, elämä edessä,

ja isäsi muutti San Diegoon -

eikä halunnut tutustua sinuun.

Siispä, Ingrid,

olinko siis täysin väärässä Marthan suhteen?

Olit epäreilu,

mutta ei sinua voi moittia,

että halusit tuntea isäsi.

Surullinen tarina, tuskallinen molemmille.

Älä ole niin ankara itsellesi.

Martha ei ollut täydellinen äiti.

Niin, ei ollut.

Voinko yöpyä täällä?

Tietysti! Äitisi vuokrasi tämän.

Rakas Martha,

haluaisit ehkä tietää,

että palasin taloon -

keräämään tavarasi.

Tyttäresi tuli tapaamaan minua.

Vapisen yhä.

Hän näyttää niin sinulta.

Hän kysyi, voisiko jäädä ja nukkua sängyssäsi,

ja tietenkin suostuin.

Kuolemasi on varmaan lähentänyt häntä sinuun.

En uskonut periväni häntä,

vaikka vain päiväksi.

Talo on täynnä sinua.

Kun tulin sisään puhuttuani poliisin kanssa,

näin ensimmäiseksi huoneesi oven,

ja se oli auki.

Sanoin itselleni: "Hän on elossa."

Tulin kuuntelemaan lintuja.

Äidilläsi oli tapana herätä näin,

aamunkoitteessa,

ja maata siinä.

Katso, sataa lunta.

Lunta sataa hiljalleen.

Yksinäiseen uima-altaaseen, jossa emme uineet.

Lumi laskeutuu metsään,

missä kävelimme, ja sinä makasit -

uupuneena maassa.

Laskeutuu tyttäresi ja minun päälleni.

Laskeutuu elävien ja kuolleiden päälle.

Tekstitys: Timo Porri