Original subtitles

Rakas äiti, -

äiti parka, onneton, kirottu äiti.

Lapsesi ovat menettäneet kotimaansa.

Tuskin näet heitä enää koskaan.

Siihen sinun on tyytyminen hammasta purren.

Äiti ressukka. Ajat ovat surkeat ja viheliäiset.

Mikään ei puhu sen puolesta, että ne vielä muuttuisivat.

Päinvastoin. Rakkain terveisin, tyttäresi Johanna.

PAKO POHJOISEEN

perustuu Klaus Mannin 1933 - 1934 maanpaossa kirjoittamaan romaaniin

Karin! Kuinka kilttiä, että tulit vastaan.

Olisin päässyt junalla. Selvitin jo yhteyden.

Tulin mielelläni. Olen koko ajan ikävöinyt sinua.

Ja Berliiniä, mutta sitten en enää sitä.

Tule.

Hotelliinko menemme? - Meillä on täällä huoneisto.

Luulin teidän asuvan kartanossa ympäri vuoden. - Melkein.

Talvisin käytämme huoneistoa muutaman viikon. - Vai niin.

Täällä on minun huoneeni.

Käy pitkäksesi.

Voi, Karin...

Pikkuveljeni Jens on tänään kaupungissa.

Hän hakee meidät myöhemmin päivälliselle.

Jens. - Johanna.

Tervetuloa.

Kiitos.

Pakenitte siis Saksasta. - Jouduin lähtemään.

Oliko teillä passi? - Ei, käytin väärennettyä.

Kauanko aiotte viipyä maassamme?

En tiedä vielä tarkalleen. Tuskin viikkoa pidempään.

Ystäväni ovat Pariisissa.

Ovatko hekin saksalaisia pakolaisia, kuten te?

En ymmärrä tätä kaikkea.

Kävin Saksassa kaksi vuotta sitten.

Berliinissä, Nürnbergissä ja Heidelbergissä.

Kaunis maa. Romanttinen ja samalla kunnioitettava.

Pidän Saksaa suuressa arvossa.

Kiitos.

Sillä, mitä Saksassa nyt tapahtuu, täytyy olla jokin tarkoitus.

Saksassa ei tapahdu mitään, missä ei ole mieltä ja järkeä.

Kaikki tuntuu äkkiä niin tarkoituksettomalta.

Karin...

Se oli hirvittävää.

Yksin pimeässä ja ahtaassa.

Ajattelin koko ajan: yritä kestää, älä puhu.

Vartijoiden askeleet, joskus huutoja muista selleistä -

eikä koskaan tiedä, mikä niihin on syynä.

Pelkäsin, että minut haetaan ja aletaan esittää kysymyksiä.

Välillä uskoin, että minut tapetaan.

Ehkä niin olisi ollut paras.

Tiedätkö, -

minusta tuntuu nyt kuin putoaisin aina vain.

Jotain kauheaa tapahtuu. Meille kaikille.

Olemme sen armoilla. Se saavuttaa meidät täälläkin.

Nukke on liian iso sohvalle. - Harmi.

Tytöt, teillä on ruoka syömättä.

Minun on täytynyt muuttua kovasti niistä ajoista.

Kaikki alkoi ystävyydestä Brunon kanssa.

Hän ei ole älykkö, vaikka hän on viisaan veljeni ystävä.

Bruno ei pohdiskele.

Hänelle tärkeää on vain antaa asialle kaikkensa, -

jopa verensä.

Mitä tarkoitat asialla?

Sitä, että tapahtuu muutos.

Oikeansuuntainen muutos, niin että elämästä tulee kannattavaa.

Kaikille.

Asia tarkoittaa tulevaisuutta, ja se voi olla vain sosialismi.

Saksassa tehdään salaa vastarintaa.

Se merkitsee kuolemanvaaraa. Lentolehtinen voi maksaa hengen.

Silti Saksassa jatketaan, vastoin lakia.

Jopa ulkomailla turvassa olevat jatkavat.

Pariisista matkustetaan jatkuvasti Saksaan.

Välillä pelkään Brunonkin jonain päivänä palaavan.

Se olisi kauheaa. Hän on etsintäkuulutettu.

Pommi-iskun takia, jossa hän oli osallisena.

Minun pitää pian mennä hänen luokseen Pariisiin.

Tulin vain pariksi päiväksi tapaamaan sinua -

ja vähän lepäämään.

Jos kutsu käy, lähden huomenna.

Teiltä riistettiin kotimaa noin vain.

Sitä on vaikea kuvitella.

Otamme sen vielä takaisin.

Tämä metsä on jo meidän.

Entä tuo kylä? Onko sekin teidän?

On.

Hyvää päivää. - Päivää.

Lähdin Hannoverista pian kaksi vuotta sitten.

On mukava puhua jonkun Saksasta tulevan kanssa.

Maassamme tapahtuu suuria asioita.

En tosin ymmärrä sellaisesta paljon.

Siinähän te olette.

Äiti, tämä on Johanna. - Hyvää päivää.

Näytätte viehättävältä, -

vaikka varmaankin olette matkasta väsynyt.

Olkaa hyvä ja istuutukaa.

Maistuisiko tee?

Tarjoilisitteko meille?

Oliko matka kovin rankka? - Oli. Hän on väsynyt.

Ymmärrän. Otatko sinäkin?

Sitruunaa? - Kiitos ei.

Olkaa hyvä. - Ei kiitos.

Saksassa on kuulemma ollut levotonta viime aikoina.

Ei kai samanlaista kuin Venäjällä kuitenkaan.

Voiko Saksan tapahtumia kutsua vallankumoukseksi?

Ei voi. - Se on siis kunniallista.

Se ei ole vallankumous, mutta inhottavaa ja kunniatonta.

Unohdin aivan. Ragnarilla on päänsärky, hän jäi huoneeseensa.

Sitä sattuu tämän tästä. - Nouseeko hän päivälliselle?

Sitä ei voi tietää. Ehkä nousee, ehkä ei.

Ragnarista ei koskaan tiedä. - Mennään järvelle.

Talvisin täällä on kauheaa.

Kaikki on jäässä, eikä tule ollenkaan valoisaa.

Yhtä vähän kuin nyt tulee pimeää.

Mitä päiviä sellaiset ovat? Aamusta iltaan on sysimustaa.

Tapasittekin jo apulaisemme Susen.

Hän on ollut luonamme vuoden ja kuin perheenjäsen.

Mukavaa, että tulit.

Hauska tavata.

Ojentaisitko lautasesi?

Nyt teidän pitää nähdä kirjani.

Kuten näette, luen myös saksaa, mutta en paljon.

Mieluimmin Lessingiä tai Goetheä.

En koskaan Schilleriä enkä juuri nykykirjailijoita.

En ole koskaan pitänyt Saksasta kovin paljon.

Suuret ranskalaiset ovat täällä kaikki. Ihastuttavaa kirjallisuutta.

Olen lukenut vähän viime aikoina. On ollut muuta tekemistä.

Nythän teillä on aikaa.

Onko Rimbaud teille tuttu?

"Humaltunut venhe".

Näin ette voi tutustua siihen kunnolla.

Teidän pitää omaksua se itseksenne.

Kadehdin teitä, kun vasta nyt opitte tuntemaan purren, -

joka tyyniltä virroilta kaipaa kaukaisen meren päihtymykseen.

Todellinen elämä on toisaalla.

Runossa on myös surullinen lapsi, -

joka istuu mustan lammen reunalla jossain päin Eurooppaa.

Saksassa täytyy olla hirveää juuri nyt.

Olette tainnut kokea paljon.

Tässä on isä.

Hän ajatteli kaikkia.

Maamiehetkin arvostivat häntä, vaikka hän oli ankara isäntä.

Vain Ragnarin kanssa välit olivat huonot.

Ragnar pelkäsi isää.

Siksi hän oli niin harvoin kotona.

Hän oli aina matkoilla.

Kuitenkin vain hän oli paikalla tapaturman sattuessa.

Jens oli Amerikassa.

Minä olin Berliinissä. - Voi, Karin.

Mukavaa, että saan olla täällä.

Pariisissa taitaisi olla sietämätöntä.

Joutuisin keskelle politiikkaa ja kaikkea siihen liittyvää.

Huomaan vasta nyt, kuinka väsynyt olen.

Jos kutsu käy, tietysti tulen, -

mutta toistaiseksi on hyvä, että saan olla täällä.

Vaikka jotkin asiat täällä hämmentävätkin, -

suuri hiljaisuus etenkin.

Huomenta.

Saako olla teetä? - Kiitos.

Toivottavasti olen Pariisissa, kun saavut.

Minun täytyy lähettää sähke. Saisinko kynän ja paperia?

Haen ne sisältä. - Kiitos.

Saitteko huonoja uutisia? - En, mutta tärkeitä.

Voiko sähkeen sanella puhelimitse? Sen pitää lähteä heti. - Järjestyy.

Kaikki sujui hyvin. Tulen pian luoksenne.

Ole varovainen.

Johanna

Nyt hän tulee.

Kuinka surkuteltava näky.

Kiitos.

Tässä makkaraleivät. - Kiitos.

Hyvää retkeä.

Täältä tulevat ravut.

Ja tässä... - Näyttääpä hyvältä.

Istuutukaa. Johanna tulee varmasti kohta.

Johanna!

Sen annetaan uuttua viikon tai kaksi.

Punaisessa on pihlajaa, -

vihreässä viinimarjaa, keltaisessa rakuunaa.

Mitä äiti tahtoo? - Zubrowkaa.

Ole hyvä.

Johanna, mitä tahdot? - Punaista.

Karin.

Minä aloitan. Otan leveäpyrstöisen.

Naaraat ovat parhaita.

Joka ravun kanssa kuuluu ryyppy.

Punaisten otusten kanssa pitää juoda.

Ensin yksi Johannalle.

Sitten Karinille ja minulle.

Tiedättekö, miten rapuja on paras pyydystää?

Niitä on täällä kaikissa puroissa, matalikoissa ja kivenkoloissa.

Illan hämärtyessä ne tulevat piiloistaan.

Keppeihin kiinnitetään lihanpaloja. Ravut tarttuvat niihin.

Juuri niin. Sitten näin.

Viihdyttekö luonamme? - Viihdyn.

Lyhyen aikaa kesällä täällä on kaunista.

Talvea on vaikea sietää. Siihen pitää tottua.

Olin tilalla harvoin isän vielä eläessä.

Minulla ei ollut tänne asiaa.

Olen aina ollut aika hyödytön ihminen. - Me kaikki olemme.

Niin kauan kuin emme tiedä, mitä tahdomme ja minne kuulumme.

Tiedättekö te? - Tiedän.

Tarkoitatte jotain poliittista. - Niin voi sanoa.

Oikeastaan tarkoitan kaikkea. Koko elämää.

Tiedän vain, mistä en pidä. Sitä on aika paljon.

Minulle ei ole vielä selvinnyt, mistä pidän.

Tahdon huoneeseeni. - Ette halua puhua kanssani.

Luulette kai, ettei minulla ole edellytyksiä ymmärtää teitä.

Oppisin mielelläni teiltä.

Ragnar.

Et voi jäädä tänne koko yöksi. Sinun täytyy nousta.

Olin unohtaa, millaisessa vaarassa perheeni on.

Kirjoitin äidille ja aioin lähettää kirjeen peiteosoitteeseen, -

ompelijattarelle, mutta kukaties nainen on vakooja, -

joka välittää kirjeet eteenpäin salaiselle valtionpoliisille.

Missä Ragnar on?

Joko puukauppa viimein on selvä? - Asia ei suju näin nopeasti.

Tilalla näyttää ylipäätään lohduttomalta.

Tilanne on sama kaikkialla. Tilanpito ei lyö leiville.

Meistä tulee köyhiä. Menetämme omaisuutemme.

Ennen ei ollut puhettakaan moisesta.

Onko maailman talouskriisi minun syytäni?

Olenko syypää kaikkeen?

Sinun pitää naida rikas nainen, poikani.

Huomaan, kuinka vieras olet minulle.

Matkustellessasi Japanissa ja Egyptissä -

isäsi rahoilla, jotka sinulla on ollut syntymästäsi asti, -

minä istuin Berliinissä Prenzlauer Bergissä tai Spandaussa.

Olen miettinyt, miten saisin seuraavan lentolehtisen jakoon, -

jotta saisimme edes pari ihmistä lisää puolellemme.

Se on vaikeampaa kuin uskoisi.

Äkkiä istun täällä, kun minun pitäisi olla Pariisissa.

Rakastan sinua, ja Bruno väittäisi sinua vihollisekseni.

Olet minulle vielä vieraampi kuin perhekuvissanne.

Luuletko, että ikinä pääsisin eroon sukuylpeydestä?

En ole oppinut alkeellisintakaan yhtälöä, -

että leipä on elämää.

Silti rakastan tätä maata, -

myös sen köyhyyden ja vielä enemmän sen vapauden tähden.

Vain sen tähden, vapauden vuoksi taistelisin.

Voisinpa rakastaa maatani kuten sinä omaasi.

Älä tule yöllä luokseni. Tahdon olla yksin.

Pitääkö minun hoitaa sinun asioitasi?

Painu helvettiin!

Tällä talolla on tietty luonne. En tahdo sen katoavan.

Tällaisessa paikassa on tiettyjä seikkoja, -

joiden pitää olla edustavia ja näkyviä.

Niinpä niin.

Nyt tunnistan teidät berliinittäreksi.

Tuolta he näyttävät iltaisin.

Johannassa ei ole mitään saksalaista. - Joutavia.

Hänet tunnistaa saksattareksi jo kaukaa.

Näethän, ettei hän voi elää Saksassa.

Kuinka niin ei voi? Hän varmaan vain kuvittelee.

Se on hänen asiansa.

Harvaa maata eliitti edustaa niin huonosti kuin Saksaa.

Saksan eliitti on elänyt maataan vastaan, ei sen myötä.

Sillä ei ole ollut vaikutusta maahansa.

Luultavasti se on lähinnä vihannut sitä.

Tuo menee kovin pitkälle.

Parhaat saksalaiset lienevät kauhuissaan siitä, -

mitä heidän maassaan nyt tapahtuu.

Keskellä Eurooppaa on käynnissä häpeällinen näytelmä.

On julkeaa ja häpeällistä -

vähätellä historiallista kansanliikettä tuolla tavoin.

Saksassa tehdään maailmanhistoriaa.

Suuri kansakunta on löytänyt itsensä löytämällä johtajansa.

Meidän kaikkien tulisi ottaa siitä opiksi. - Vaietkaa jo vihdoin!

Tiedättekö, mitä Saksassa on tapahtunut, -

mitä yhä tapahtuu päivästä toiseen?

Osaatteko edes kuvitella, mikä tuho siitä täytyy seurata?

Kansanliike. Kuinka naurettavaa.

Luulen melkein kuuntelevani Saksan radiota.

"Kansanliike" on häpeämätöntä petosta, -

jota harjoittaa vastuuton joukkio epätoivoisella kansakunnalla.

Puhukaa niin paatoksellisesti kuin tahdotte.

Mikään ei kumoa sitä tosiasiaa, -

että Saksan kansa seisoo liikkeen takana -

ja on sitoutunut sen johtajaan.

Eläköön Saksa.

Olen ulkomaalainen, mutta olen aina rakastanut Saksaa.

Juuri nyt rakastan sitä enemmän kuin koskaan.

Kohotan maljan myös suurelle poliittiselle liikkeelle, -

joka tuo meidän maahamme saman järjestyksen, -

saman vapauden ja voiman, -

josta Saksa tänä päivänä iloitsee.

Fasistinen liike maassamme eläköön ja voittakoon.

Kiellän sinua puhumasta noin talossani! - Sinunko talossasi?

Se on myös minun ja on aina ollut isänmaallinen.

Talo on minun, Jens.

Tiedustele tuomioistuimelta, jos omistus on sinulle epäselvä.

En suvaitse täällä raakalaisten ja murhaajien ylistystä.

Vaikka he alistaisivat valtaansa koko maailman, -

en siedä sitä täällä.

Vihaan heidän raakuuksiaan ja puhetapaansa.

Vihasin sitä Italiassa ja Saksassa. Täällä meillä vasta vihaankin sitä.

Osoitatko minulle ovea omassa kodissamme?

Tiedät, mitä tästä seuraa. - Mitä te teette? Ajatelkaa perhettä!

Odota vain.

Huomenna pääsemme tänne asti.

Jensiltä on kirje. Sinun on paras lukea se heti.

Helvetti sentään.

Lähdetkö silti matkalle kanssani? - Lähden.

Muuten elämä on pian ohi emmekä ole rakastaneet toisiamme tarpeeksi.

Johanna, sinä uskot, -

että vain maallinen ja käsin kosketeltava -

on todellista ja merkityksellistä.

Se, mitä tarkoitan, ei ulotu maallisen tuolle puolen.

Salaisuus piilee sen sisällä.

Näin. Sisällä.

Pitää vain kokea elämää kylliksi käsittääkseen, -

että se aina yltää itsensä ulkopuolelle, -

sisälle salaisuuteen.

Ei. - Ota se.

Tahdon sinun aina voivan valita vapaasti.

Joka hetki.

Kirje lähetettiin kolme päivää sitten.

Brunon täytyy jo olla Saksassa. - Kuka on Bruno?

Mikä se on?

Ajauduin sattumalta tähän rakkauteen kuin maahan, -

jonka kieltä en opi ja maantietoa en tunne.

Tällä rakkaudella minut on lyöty.

Minun täytyi kai menettää kaikki, -

jotta minuun tulisi tilaa tälle rakkaudelle.

Ei. En näe silmiäsi.

Puhu lujempaa, Karin. Kuuluu huonosti.

Sähke Pariisistako? Lue se minulle.

Bruno, Kölnissäkö?

Miksi hänen annettiin lähteä?

Ei. En tiedä, kuinka nyt käy.

Kasvosi ovat kylmät. Minkä uutisen sait?

On sattunut jotain kauheaa.

Eräs henkilö on pidätetty.

Takaraivosi on ihastuttava.

Rakastan sinua loputtoman paljon enemmän kuin sinä minua.

Pystyykö sen mittaamaan? - Pystyy.

Oletko ollut hereillä pitkään?

Nukuitko hyvin?

Minne menemme seuraavaksi? - Jonnekin. En tiedä vielä.

Näin ei voi jatkua. En pysty tähän.

En vaadi, että asetut asemaani, -

mutta en voi esittää, että voisin aina vain uida ja ajaa läpi metsien.

Minun pitää lähteä luotasi.

Vielä on aikaa.

Tiedän poliittiset juttusi, -

mutta ne ovat abstrakteja ja kaukaisia.

Me olemme tässä.

Se ei ole abstraktia, vaan totta joka hetki.

Joka hetki, jona asiaa ei ajattele, on lähes petosta.

Ystäväni on pidätetty Saksassa.

Me olemme tässä vain kerran. Emme palaa.

Se on todellisuus, Johanna.

Meidän todellisuutemme. Täytyyhän sinun tuntea se.

Onpa täällä ihanaa.

Olen niin iloinen, että lähdimme matkaan.

Mikään ei voisi tuottaa minulle suurempaa iloa -

kuin juuri se, mitä teemme.

Lapsena makasin ruohikolla pitkälläni.

Ojensin käsivarret ja katsoin taivaaseen.

Tahdoin nähdä loppumattoman.

Sitten aloin pelätä, koska tunsin selkäni alla maapallon pyörivän.

Matkustamme joka päivä hieman edemmäs, -

kohti pohjoista, Jäämerelle saakka.

Siellä nousemme laivaan.

Sinun kuuluu iloita siitä. - Minähän iloitsen.

Aikaamme soveltaen, Napoleonin sanoja mukaillen, -

radio edustaa kahdeksatta suurvaltaa.

Sen keksiminen ja muovaaminen ihmisten yhteiselon tarpeisiin -

on totisesti mullistavaa merkitykseltään.

Radio ei voi olla olemassa itsenäisesti, ajasta irrallaan.

Enemmän kuin yksikään toinen julkisen elämän muoto -

sen tulee huomioida ajan tarpeet ja ilmentää niitä.

Saksan uusi politiikka on vapaa puoluerajoituksista.

Se koskettaa kansakuntaa kokonaisuudessaan.

Mitä musiikkia tuo on?

Tanssimusiikkia. Mennään, tahdon tanssia kanssasi.

Minun pitää kaunistautua.

Oikein kaunis.

Jos Euroopassa kaipaan jotain vettä, -

niin mustaa ja kylmää lampea, -

jonka reunalla lapsi hämärässä, surullisena -

laskee purtensa, hauraan kuin perhosen...

ajelehtimaan.

En olisi arvannut, että Euroopasta löytyy näin harvaan asuttua seutua.

Tämä ei olekaan enää oikein Eurooppaa.

Missä tarkalleen olemme? - Täällä ylhäällä.

Pelkäätkö kuolemaa?

Lapsena pelkäsin. Heräsin keskellä yötä.

Kuolemalla oli kasvot, ja se tuijotti minua pimeästä.

Joinain hetkinä tahtoisin kuolla.

Kuolisin mieluummin kuin mitään muuta.

Koskaan enää ei tarvitsisi liikauttaa kättä.

Kannattaako eläessään kamppailla minkään puolesta, -

ellei elämässä jokin ole vialla, vaan itse elämä?

Niin ei sovi ajatella, mutta minkä sille mahdan?

Ajatus hyökyy ylitseni kuin iso, tumma aalto.

Synkistäen kaiken.

Tuntuuko sinusta nyt siltä?

Ragnar...

Mitä jos kuolema korjaisi meidät kummankin samalla hetkellä?

Jos saisimme kuolla yhtaikaa -

ja ainiaaksi luopua kaikesta?

Sinähän tiedät, mitä tahdot täällä maan päällä.

Sinulla on päämäärä. - Se ei päde enää.

Sillä ei ole enää voimaa. En enää...

En koe sen ansaitsevan rakkautta.

Kerran sen kuitenkin on tapahduttava.

Mikä? - Minulle on voinut tulla viesti.

Minun täytyy sähköttää Karinille seuraava osoitteemme.

Hotellin nimi on "Grand Hotel de Paris et Londres".

Pyydä häntä kiirehtimään.

Miksi ei voinut käydä huonosti?

Miksei hevonen voinut olla viimeinen näkyni?

Näky olisi ollut suurenmoinen.

Auto-onnettomuus kaukana pohjoisessa.

Ragnar, en halua jättää sinua. Ennemmin kuolen.

En halua enää osallistua. Minulla ei ole siihen oikeutta.

Voitto ei olisi minun. Elämäni on sinun käsissäsi.

Olen matkannut jo näin kauas kanssasi.

Miksi tämä ei voinut päättyä tähän? Se olisi ollut kaunista.

Tahdotko todella Islantiin? - Jopa ehdottomasti.

Tahdon pysyä kanssasi.

Onko onnen tavoittelu jo rikos tässä maailmassa?

Lähdetään siis Islantiin.

En ole lukenut näitä roskalehtiä Berliinistä lähdettyäni.

Tilaa itsellesi juotavaa ennen kuin luet tuota saastaa.

He tekevät kauheita asioita. - Vanhat huoratko?

Ei. Saksassa.

Kommunistien päämaja Berliinissä puhdistettu

Teidänkin maastanne on natsien lehdessä toiveikas kirjoitus.

Maanne fasisteilta toivotaan paljon.

Siitä en tiedä mitään. Täällä se sakki ei saa jalansijaa.

Anna jo vihdoin sen sonnan olla.

En ole pitkään aikaan kuullut Saksasta. - Sinun ei pidäkään.

En halua sinun kuulevan mitään Saksasta.

Etkö voi unohtaa mitään? - Pelkään unohtaneeni jo liikaa.

Laske vihdoin irti siitä kirotusta, alhaisesta maasta!

Se on totisesti omahyväisin ja inhottavin maa kaikista!

Pitääkö heidän aina hakea lunastusta -

ja esittää Wagnerin suuria oopperoita?

Suurta mystistä huumaa, -

gongin kumahduksia ja pitkäperjantain taikoja.

Niiden taustalla ovat paraatimarssi, juutalaisvastaisuus -

ja puolijumalina palvotut vanhat kenraalit.

Se on niin naurettavan kyvytön elämään, -

tuo kansa ylväine erityisongelmineen.

Se ei ole koskaan astunut sivilisaation piiriin.

Nyt se on jälleen noussut ja tahtoo hajottaa kaiken.

Muun maailman pitää vapista ja murehtia -

ja olla kohtelias sille häijylle narrille.

Millainen kansa!

Kuvottaa ajatella sitä.

Inhottaa ajatella sen lahjaa, joka aina on palvellut pahaa.

Niin paljon lahjakkuutta eikä lainkaan moraalista selkärankaa!

Ole kiltti.

Opi olemaan ilman sitä kansaa. - Mutta minähän kuulun siihen.

Puhun sen kieltä. - Ihminen voi vapautua.

Olet viisas, eikä sinulla ole kansallisia ennakkoluuloja.

Pystyt ilmaisemaan itseäsi muilla kielillä. - Ragnar!

Näen asian aivan toisin kuin sinä.

Maailman kurjuus ei ole lähtöisin jostain tietystä kansasta, -

vaan erään luokan itsekkäästä vallasta.

Ei pidä vihata yhtä kansaa, vaan kaiken tuhoavaa talousmuotoa.

Niin kauan kuin kapitalismi on voimissaan, -

kurjuus ei lopu milloinkaan missään.

On väärin ja tyypillisen saksalaista -

tehdä talouskysymyksestä elämänkatsomus.

Muut kansat pärjäisivät talousmuodon kanssa -

joutumatta heti aineellisen hurmion valtaan.

Nationalismin jälkeen preussilaisuus pitää huolen, -

että järkevästä tulee onnettomuus.

Katala saksalainen onnettomuus.

He aloittavat sodan.

Sosialismi nousee sodasta kauheana ja hirviömäisenä.

Niin he onnistuvat pilaamaan myös sen -

ja tekemään siitä muulle maailmalle sietämättömän.

Itsestäänselvän, välttämättömän taloudellisen uudistuksen.

Niin syntiluettelosta tulee loputon.

En ole luonteeltani taistelunhaluinen, -

mutta toivon Saksalle suunnatonta tappiota.

En tiennyt sinun vihaavan kansaani noin syvästi.

Se on kansani. Olisi turha väittää muuta.

Vaikka oppisin kymmenen muuta kieltä, -

olen sidottu siihen lukemattomin säikein.

Voisin oikaista puheesi sanan sanalta.

Lähestulkoon, mutta minulla ei ole oikeutta eikä syytä -

puolustaa maatani sellaisena kuin se nykyään on.

Sen häpeä on liian suuri.

Meidän pitää rakentaa tulevaisuus, -

joka osoittaa puheesi vääriksi.

Kiitos.

Bruno ammuttu. Sinua tarvitaan Pariisissa.

Pikku rakkaani, mikä hätänä?

Minun pitää lähteä.

Lähdetkö Pariisiin veljesi luo?

Milloin palaat? - En palaa.

Mitä aiot? - Minulla ei ole enää valinnanvaraa.

Minulla on nyt esikuva.

Hän varmaan halveksi minua kuollessaan.

Ehkä esikuva on väärä tai tarkoitukseton.

Yksikään uhraus ei ole turha.

Ei pidä paikkaansa. Historia on täynnä turhia uhrauksia.

Meillä ei ole oikeutta tuollaisiin pohdintoihin.

Meillä elävillä.

Et enää ajattele minua. Olet jo jättänyt minut.

Enkö ole enää läsnä? Oletko jo unohtanut kaiken?

Pystypäinen Johanna, mikä on tuo kohtalo, -

jonka eteen sinun pitää kaikki uhrata, -

niin ettei haavoittunut sydämesi ikipäivänä parane?

Koetko voiton? Millaisen?

Millainen on uneksittu voitto, kun sen kokee?

Hotellihuoneet Pariisissa, Prahassa ja Zürichissä -

toimivat kohtalosi näyttämöinä.

Puhut kokouksissa ja kirjoitat lehtiin, -

toimit kuriirina, ehkä jaat Saksassa kiellettyä aineistoa.

Ehkä sinut jo pian ammutaan.

Ensin kuitenkin kidutetaan ja ivataan.

Tai sitten koet suuren maailmansodan, -

ehkä jopa selviydyt siitä, mutta se ei ole luultavaa.

Olet pitkän aikaa koditon, mutta et ole vapaa, -

vaan riippuvainen köyhyydestäsi -

ja salaperäisen, näkymättömän puoluejohdon käskyistä.

Kaikki tämä uskon tähden, -

tulevaisuuden tähden, jota itse et näe.

Sinulla ei ole valinnanvaraa.

Siihen sinun täytyy alistua. Kuolema ei sinua vielä huoli.

Mene, tartu tehtävään ja lähde matkaan.

Suomennos Nina Granqvist Yle