Original subtitles

-Hei, äiti. -Hei, Vera-kulta.

-Hei. -Hei.

Odotamme koetuloksia,

mutta hänen pitäisi jäädä pariksi päiväksi.

Hänellä on pieniä naarmuja. Annoimme jäykkäkouristusrokotteen.

Hän on lievästi harhainen -

ja hieman sekava, mutta se ei liene mitään uutta.

-Miten jakselet? -Ihan hyvin. Missä Fedja on?

-Haluan viedä hänet kotiin. -On parasta jäädä tarkkailtavaksi.

Kyllä me lähdetään, jos sopii.

Itsepähän päätätte. Sanoin kumppanillenne, mitä ostaa.

Vastaava hoitaja kotiuttaa teidät.

-Hei. -Hei.

Ostin, mitä lääkäri käski tuoda.

Kiitos.

No niin, lähdetään kotiin.

-Vietkö hänet kotiin? -Jep.

Onnittelut, Olga.

Pääset kotiin.

Kasvihuoneeni jäi auki. Ilma kylmenee, kasvit paleltuvat.

-Annahan käsi. -Odota, kurkut ovat poimimatta.

Pue se itse.

Kun olit tajuttomana, keräsin kurkut ja suljin taimitarhan.

Sinäkö suljit sen?

-Ja poimit kurkut? -Kyllä, ja veimme ne jo kotiin.

-Mennään nyt säilömään ne. -Joo, säilötään ne.

Minulla ne tahtovat aina mennä happamiksi.

Koska et osaa tehdä sitä oikein. Purkkiin pitää panna laakerinlehti.

-Sitten niistä tulee herkullisia. -Kiitos. Pidetään korvan takana.

Lähdetäänpä sitten.

-Tietysti sinä... -Mitä vikaa siinä on?

Ei mitään. Lähdetään.

Näkemiin.

Marina. Luojan kiitos.

-Hei, kulta. -Äiti.

Hei.

-Katja? Missä Katja? -Hän lepää ruokailuhuoneessa.

Saan kyllä itse.

-Mitä kuuluu? -Hyvää.

Tuolla.

-Miten voit? -Ihan hyvin.

Missä Serjoža on?

Vein hänet eri sairaalaan. Kukaan ei tiedä siitä.

-Kerroitko hänelle, Antonina? -En kaikkea.

Ajattelin, että sinun olisi paras kertoa.

Selvä.

Lepää.

Mennään.

Menehän piirtämään.

Mitä tapahtui, Marina?

Luulin järjestäneeni kaiken.

Et järjestänyt.

Minä sen hoidin.

Ja äitisi.

Et voi tehdä näin.

-Hän kertoo huomenna kaiken. -Mitä jos hän ei palaa?

Hitto, Maksim. Hän pitää meitä ääliöinä. Etkö tajua sitä?

Tajuan. Mutta hänellä ei ole vaihtoehtoa. Hänet nitistetään.

Siitä vain, sääli häntä.

Mitä haluat, että teen? Soitan hänelle ja pyydän anteeksi?

No...

Selvä, hei sitten.

Lupasit, ettet salaa mitään.

Et osaa elää valehtelematta.

Ja sekoitit tähän äitinikin.

Äläkä sano, että teitte sen minun vuokseni.

Mutta niin me kuitenkin teimme.

Mennäänkö nukkumaan?

-Keitin teetä. Maistuuko? -Ei, kiitos.

Tytöt nukahtivat jo, luojan kiitos.

Mitä nyt tapahtuu?

En rakasta häntä enää.

Mitä?

Minua pelotti se ajatuskin, mutta nyt, tässä asunnossa,

minä yhtäkkiä tajusin, etten rakasta häntä enää yhtään.

Sitäkö sinä nyt ajattelet?

Sinun pitäisi ajatella sitä,

miten asunnosta saadaan rahat takaisin.

AN ORDINARY WOMAN 2

Hei, näen teidät. Avatkaa ovi.

Marina. Miten löysit meidät?

Piileksitte niin hyvin.

-Saanko tulla sisään? -Saat.

Meidän on puhuttava kahden, Galja. Voisiko Anatoli mennä kävelylle?

Miten niin mennä kävelylle?

Asia on tärkeä.

Hyvä on.

Mene hetkeksi autoon istumaan.

Annatko minulle 30 prosenttiani?

-Halusitko kaiken itsellesi? -En tietenkään.

-Missä Liza on? -Hän on lähtenyt.

Minun on hoidettava yksi asia. Saanko käyttää tietokonettasi?

Toki, tule sisään.

Istu alas.

Ota osuutesi.

-Tässä. -Pane se laukkuun, kiitos.

www.eurodom.ru

Haloo. Saisinko Gulnara Janabekovalle?

Asialla on kiire. Olen poliisista.

Selvä, minä odotan.

-Älä unohda, että Anatoli on autossa. -Odota, Galja.

Gulnara.

Marina tässä.

Minun pitää pian tavata ne kukkia maahantuovat miehet.

Selvä, odotan soittoasi. Hei hei.

Galja...

Saanko jäädä tänne?

Meillä on vain yksi sänky.

Ole kiltti. Se olisi tärkeää.

Seuratkaa minua.

Mene ulos.

Hei.

Illalla 21. maaliskuuta vuonna 2018 -

Darja Martinova katosi.

Hänet nähtiin viimeisen kerran Kristalli-klubilla.

Ja siellä olit myös sinä.

Enkä ollut. Kuka sinä olet?

Se tiedetään, että hän nousi Ford Focusiin,

joka on rekisteröity Voevodin Georgille.

Hänet löydettiin myöhemmin metsästä n. 200 km kauempana.

Raiskattuna ja tapettuna.

En ole tappanut ketään. Kuule.

Soita Alexander Mihailovitšille.

DNA-testi vahvisti tappajan henkilöllisyyden.

Voevodin Georgi.

Hetkinen. Mitä on tekeillä?

Meillä on sopimus. Kerroin pomoillesi kaiken.

Siivosin vain jäljet.

Miten sait hänet autoosi?

Mitä? Mitenkö?

Olet tosi ruma.

Paraskin saatanan puhuja. Miksi puhut minulle noin?

Soita Mihailovitšille, hän kertoo.

Olen jo allekirjoittanut kaiken.

Hän oli minun siskoni.

Miksi?

Miksi tapoit hänet?

Mutta kun en tappanut.

Äiti asuu yksin. Hän on sairas.

Haluan päästä ulos. Allekirjoitin jo kaiken.

Hän ei voi käydä luonani. Hän on sairas.

Paskiainen.

Syytän kaikista selvittämättömistä tapauksista sinua.

Passitan sinut linnaan.

Mitä sinä minusta haluat?

Sitten en tee mitään.

En muista. Oikeasti en.

Olin kännissä. Kun on putki päällä, sekoan ja teen kaikkea hullua.

Voin vaikka vannoa, etten muista mitään.

Olen pahoillani. En oikeasti tiedä, mitä tapahtui.

Olin juonut paljon. Minut jätettiin yksin. Saatana.

Teinkö taas jotain hullua?

Anna anteeksi.

Ole kiltti!

Nyt saa riittää.

Nyt riittää. Rauhoitu.

Olen kauhea paskapää. Anteeksi, että tässä kävi näin.

Ole kiltti, älä itke.

Minulla on täällä tuttuja.

Voin järkätä hänet hirtettäväksi sellissään huomenna. Takuulla.

Ei, älä.

Olen kärsinyt hänestä vuoden.

Se paskiainen -

piinaa mieltäni.

Olen puhunut hänen kanssaan joka helvetin päivä.

Ja se saatanan saasta...

En halua...

Älä nyt, Vera.

Älähän nyt.

Kuule...

Tulehan.

Rauhoitu.

En halua...

Ehkä sinun kannattaisikin puhua poliisille.

Yritin jo. Martinova ei hyväksy todistustani.

Hän tietää, että valehtelen.

Hän jotenkin keksi, että se oli lavastus.

-Hän haluaa, että vasikoin kaikista. -Entä minä?

Kuka sinusta on kiinnostunut, Galja?

No vasikoi sitten.

En voi. He löytävät perheeni.

Mitä voit sitten tehdä?

En tiedä. Yritän miettiä.

Minua pelottaa.

Sama täällä.

Mitä aiot tehdä seuraavaksi?

Lähden huomenna pois.

Hankin jo liput. Äitini ja poikani tulevat mukaani.

-Minne? -Pariisiin?

Pysymme siellä noin puoli vuotta, kunnes pöly ympärilläsi laskeutuu...

Mitä?

Mahtavaa. Voi taivas, Pariisiin.

Hetkinen, lähteekö Anatolikin?

Miksi ei?

Mitä?

-Anatoli Pariisissa... -Lopeta.

Hyvä on.

Koska näit viimeksi vauvaasi?

Tänä aamuna.

Mikä hänen nimensä on?

Serjoža.

Miksi?

Koska se oli isäni nimi.

Niin.

En käsitä, miten pysyt järjissäsi.

Minä en kykenisi siihen.

Sinähän kykenet jo.

Pärjäsit hyvin.

En olisi selvinnyt ilman sinua.

-Minne olet menossa? -Äiti.

Mitä?

-Marina on missä lie. Huolestuttaa. -Mitä voisit tehdä?

Ensin käyn Tiškinin luona,

kerron kaiken, jotta hän tietää kaiken vaarallisista päätöksistäsi.

-Sitten poliisille. -Jestas. Tytöt, isänne on seonnut.

Pysy siinä. Älä liiku.

-Ai. -Hei.

-Mitä sinä täällä? -Päästä hänet. Tekstasin hänelle.

Tule sisään. Tekstasit hänelle?

Enkö käskenyt olemaan puhumatta kellekään? Et välitä.

Rauhoitu. En kertonut kellekään, että tulen tänne.

-Mitä on tapahtunut? -Älä siitä välitä. Tule keittiöön.

Sinulla on varmaan nälkä. Laitan jotain syötävää.

Sinullakin on varmaan nälkä. Ruokin teidät molemmat.

Petja, pitäisitkö täällä kaikkia silmällä?

-Ei pahemmin nälätä, mutta hyvä on. -Pysy täällä.

Selvä.

-Älä lähde minnekään. Ole kiltti. -Äiti.

Hoidan kaiken.

HUORA

Ai, hei!

-Tyhjä. Viekää minut Tiškinin luo. -Tutkitaan paikka.

Menkää sisään.

-Missä hän on? -En tiedä. Hän ei ole täällä.

-Haloo. -Mitä olet vailla?

Kyllä, omistan kukkakaupan.

Kirjanpito on kunnossa, se on tarkistettu.

Gulnara tietää kaiken.

Voin luovuttaa kaikki välineet ja varaston teille vaikka heti.

Ja voitte salakuljettaa kamaanne niin paljon kuin huvittaa.

Tunnetko hänet?

-Voiko häneen luottaa? -Voi.

Milloin haluat rahat?

En halua rahaa. Haluan aseen ja ammuksia.

-Mitä? Aseen? -Ei me sellaista sovittu.

Naama kiinni, älä sinä sekaannu.

Jonkinlainen vedätys.

-Mitä hän haluaa? -Ei tietoa.

Mihin sinä asetta tarvitset?

Kunhan vain tarvitsen.

Hän on hämärä.

Ei tämä ole mitään lavastusta.

Sinä pysyt täällä.

Mitä nyt?

En yritä huijata teitä, oikeasti.

Valmistele asiakirjat.

Selvä.

Haloo, Ivan Andrejevitš?

Täällä on Marina Lavrova.

Muutin mieltäni ja haluan tehdä sopimuksen.

Tämäpä yllätys.

-Et siis puhunut poliisille? -En.

Todisteet ovat yhä minulla. Kymmenen miljoonaa ruplaa.

Keksitkö noita numeroita? Miksei yhdeksän tai kaksitoista?

-Noudatatko jotain ohjetta? -Suostutko vai et?

-Suostun. Tehkäämme niin. -Hyvä.

-Mitä tuumit? -On ollut hiljaista.

Ei hän kai ole oikeasti kytille puhunut.

Aivan, hae rahat.

Kerroin kaiken varalta lakimiehelleni.

Menen kuselle.

Petja!

Älä koske häneen!

Kaikki liikkumatta!

-Petja! -Kaikki naamat umpeen!

-Helvetti soikoon. -Saakeli.

-Elääkö hän? -Mitä helvettiä? Perkele.

Tutki hänet.

Etkö saa häntä hiljenemään?

-Saanko viedä tytön pois? -Saat. Menkää.

-Tarvitaan ambulanssi. -Mikä saatanan ambulanssi?

Olet helvetti lääkäri. Hoida se.

-Paskapäät, soittakaa ambulanssi. -Ole hiljaa.

Hän tukehtuu.

Saakeli, tee se, ei sitä kukaan muukaan tee. Onko selvä?

Hänet täytyy leikata.

Isä, auta häntä. Ole kiltti.

Hae kylppäristä pumpulia ja sidontatarpeita.

Ja desinfiointiainetta.

Eteisen laatikossa on teippiä. Tuo sitäkin, nopeasti.

Sidettä.

Teippiä.

Älä liiku.

Anna toinen.

Kulta, tuo se Tanjan pieni vesipullo.

Teippiä.

Hetki vain.

Nopeasti.

Hyvä.

Anna tänne se.

-Isä. -Niin?

Pitäisikö hänet viedä sänkyyn?

Ei kannata turhaa liikutella häntä.

-Mutta ambulanssia kyllä tarvitaan. -Ei käy.

Kyllä hän selviää.

Esittelee vielä mimmeille arpeaan.

-Oletko edes ihminen? -Mene sinä sohvalle!

Istu, minä sanoin!

Tule tänne.

Mitä?

Kuule.

Luonnonvaraministeriön Permjakovilla on oma autonkuljettaja,

Dimitri Panin, erään jätehuoltoyrityksen omistaja.

Sillä on toinenkin omistaja,

joka omistaa yrityksen nimeltä Lotos.

Se voitti tarjouskisan kaatopaikan rakennusprojektista Balašihassa.

-Harhaileeko ajatus? -Ei, kuuntelen tarkasti.

Kaatopaikkaan liittyi joku skandaali, sitä vaadittiin suljettavaksi.

Lotosin voittamaan tarjouskisaan osallistui eräs toinenkin toimija.

Suuri yritys nimeltä Aroma.

Et tainnut tajuta mitään?

-En. -Olet sentään rehellinen.

Etsi Aroman johtajan nimi.

Martinova näki sinut kerrostaloni ulko-ovella.

Hänen täytyi selvittää rekisterinumerosi.

-En vastannut hänen kysymyksiinsä. -Miksi et tullut tänne heti?

Halusin korjata asian.

-Uskoin pystyväni siihen. -Pystyitkö?

Tarvitaan Lopatin. Tiedän, että hän on tämän takana.

Satuin Ivan Andrejevitšin luona kuulemaan erään keskustelun.

-Minulla on hänelle tärkeää tietoa. -En tiedä, kuka hän on.

Voit kertoa sen tiedon minulle.

Jos et tunne häntä, tiedolla ei ole merkitystä.

Senkin lehmä.

Teitkö diilin heidän kanssaan?

Että vasikoit koko sakin?

Siksi sinun annettiin mennä.

Mikset sano mitään?

Voin hiljentää sinut tähän paikkaan, ja kaikki on ohi.

Yhtä on ammuttu.

Penska hyökkäsi ja me... Tiedäthän.

Anna puhelin kirurgille.

-Haloo. -Haloo, Artem Igorevitš.

Selvä. Puhu hiljempaa.

Puhu vaimollesi.

-Haloo. -Marina?

Petja on haavoittunut.

Oletko kunnossa?

Tioma...

Haloo?

Hei, Marina.

Aiotko jatkaa vehkeilyäsi? Mitä Martinova käski sinun tehdä?

En minä hänelle mitään kertonut.

Käsitätkö, että saan yhdellä sanalla sinut vasikoimaan heidät kaikki?

En minä valehtele!

Mitä tietoa sinulla on Lopatinista?

Puhun vain hänelle, kasvotusten.

Tarvitsen takeita.

Mitä haluat? Sinulla on viisi minuuttia aikaa.

Näytä henkkarisi, kiitos.

Mitä muuta pitää näyttää?

Haluan tietää, kenen kanssa puhun.

Riittääkö tämä?

Tuttusi piti minua vankinaan. Pakenin ja puhuin poliisille.

Mitä tietoja sinulla on?

Kuulin, että Permjakov pyysi antamaan raskauttavan materiaalin -

Lopatinista Karpilovskille tai Karlovskille, en muista kummalle.

Minkä materiaalin?

En tiedä.

Näinkö sinä hoidit homman, Igor?

Tapaan tänään Permjakovin. Toivottavasti saan todisteita.

Mitä sitten?

Miksi kerrot minulle tämän?

Olen vain väsynyt.

En sano, että pidän sinusta. Minä vain...

En jaksa enää olla tässä mukana.

En välitä tippaakaan, mitä puuhailet.

Ajattelin vain,

että sen, joka on vahvempi, pitäisi murskata toinen.

Ja arvelin, että te olisitte.

Haluan, että te kaikki katoatte elämästäni.

Lopullisesti.

Missä hän odottaa?

Voin näyttää.

Niin.

Selvä.

Miten aiot viedä hänet sairaalaan, kun häntä on ammuttu?

Soitan puhelun. Ambulanssi hakee hänet kirjaamatta sitä.

He ovat minun väkeäni. Myös kirurgi.

Leikkaamme hänet itse ja kirjaamme sen kotitapaturmaksi.

Jos hiiskut ampumisesta kellekään, tapan sinut. Onko selvä?

-Ymmärsitkö? -Oikein hyvin.

Selvä, menoksi sitten.

Max, nouse ylös. Lavrova menee tapaamaan asiakasta.

-Soitiko hänelle? -Lavrova soitti. Tuo todisteita.

Mikset kertonut, että salakuuntelit heitä?

Vauhtia, kello käy!

Lopatin, mistä kukista sinä pidät?

Neilikoista, pareittain.

Lopeta tämä sirkus.

En minä tätä sirkusta aloittanut.

Et halunnut jutella kunnolla.

Meiltä loppuivat keinot, mutta joku ratkaisu on löydettävä.

Tiedätkö mitä, fiksaaja?

Älä luule, että olet muita parempi.

-En anna sinulle sitä kaatopaikkaa. -Niinhän sinä luulet.

Tästä tilanteesta on löydettävä ulospääsy.

-70-30. -Et ole tosissasi.

Et pääse osille, Lopatin. En rupea tinkimään.

Onko selvä?

-En halua verenvuodatusta. -Hyvä on.

40-60.

Tyhmäkö sinä olet? Vai kuuro?

Unohditko sen kotiin?

-Täälläkö se sitten on? -En tiedä. Osoite oli tämä.

Tuonne.

Rauhoitu nyt.

Et kai halua kuolla tähän?

-Käskin panna sen pois. -Komenna miehiäsi.

Mikä kansio sinulla on minusta?

Minkä aioit antaa Karlovskille?

-Mikä kansio? Mistä sinä puhut? -Älä esitä tyhmää.

-Yritätkö yllyttää minua? -Rauhoitutaan nyt. Pankaa aseet pois.

Hei, odota!

Poliisi! Pudottakaa aseet!

Perhana!

Tarkkana, Max.

Onko siellä ketään? Kädet ylös, tule esiin!

Soita ambulanssi.

Mitä jos se ei olisi toiminut?

Mene nyt.

Kuulen sireenit.

Miksi olet...

Miten ihmeessä?

Vera, mihin hän on lähdössä?

Miksi?

Mitä, paskoitko housuusi?

-Isä? -Hän on kunnossa.

Häntä tikataan juuri, sitten hän saa nukkua.

Mene sinäkin nukkumaan.

Mitä nyt? Kaikki on nyt hyvin.

Rauhoitu. Kaikki on nyt ohitse.

Voi, älä itke.

-Älä nyt, rakas. -Isä...

Äiti muuten soitti.

Sanoi hoitaneensa kaiken. Siksi meidän annettiin mennä.

Hän tulee pian.

Ja kaikki on taas hyvin.

-Marina tuli takaisin. -Milloin?

Juuri äsken.

Olen tosi pahoillani.

Ei se mitään.

Tioma, älä riisu takkiasi.

Mennään ulos juttelemaan. Ihan nopeasti vain.

-Tioma... -Tioma, mitä?

Ajatella, mitä me koimme. Meidät melkein tapettiin.

Oletko nyt lopettanut ne jutut?

Olen.

-Kaikki on ohi. -Selvä.

Teet nyt seuraavasti.

-Pysyt lasten kanssa kotona. -Ei se niin mene.

Sinä ja minä menemme nyt -

rauhassa takaisin kotiin.

Ja kahden viikon sisällä katoat elämästäni.

Ei riitelyä, ei tappelua. Muutat vain pois, kun olet valmis.

Saat halutessasi tavata lapsia.

Mitä sinä oikein höpiset?

Voitko kuvitella, miltä se heistä tuntuu?

Me olemme aikuisia, ja meillä on velvollisuuksia.

-Saimme vasta pienen poikavauvan. -Kaikki kyllä hoituu.

Emme rakasta toisiamme enää. Se on totuus, ja tiedät sen.

Eikä se ole kellekään hyväksi.

Ei yritetä hätäpäissään parsia tätä kasaan vinksalleen.

Ollaan kerrankin rehellisiä.

Miksi vinksalleen?

Oletko vielä vihainen siitä Nika-jutusta?

Miten Nikan lapsen käy?

Entä se lapsi?

Nika ei sanonut minulle mitään.

Ymmärrätkö? Hän päätti yksin pitää sen lapsen.

Vastuu on nyt hänen.

En halua sitä. Se ei ole minun asiani.

Meillä on oma perheemme.

Kuule. En välitä enää mistään mitään.

Sinä muutat pois kahden viikon päästä. Onko selvä?

Minä päätän, mikä on tälle perheelle parasta.

Marina...

2 VIIKKOA MYÖHEMMIN

-Hei. -Hei, isä.

Melkein myöhästyin. Kauhea ruuhka.

-Miten jakselet? -En hullummin.

-Onko kaikki kotona valmista? -On, mummi odottaa ja kokkaa.

Soitin äidille. He tulevat pian.

-Tanja, rakas, miten voit? -Ihan hyvin.

-Miten koulussa menee? -Hyvin.

-Mitä sinä nyt opiskelet? -Tadaa!

Jee!

Hei. Ota laukku.

Kiitos.

-Ole hyvä. -Kiitos.

Kiitos.

Hieno poika!

Lähdetään.

Katja, auta Tanjaa turvavyön kanssa.

Anna vauva. Ota kukat.

Kas noin. Sain ne.

Jos tulee kuuma, ota vauvan lakki pois, jooko?

Katja, istu sinä takana. Äiti tulee etupenkille.

Siellä ei ole tilaa. Istu sinä eteen.

Entä me?

En tiedä. Emme mahdu kaikki.

Anna avaimet ja tilaa taksi. Vai mitä?

Ja ei kun menoksi.

Katja, anna puhelin.

Syksyllä mut jätettiin

Ja talvella mut jätettiin taas

Ja yhtenä karkausvuoden keväänä

Mut jätettiin, ei toisinpäin

-Mitä tämä hölynpöly on? -Ei se ole hölynpölyä.

Anna puhelin tänne.

Tää on laulu tytöille

Tytöille opiksi...

Mitä sitten?

-Soita vain sitä hänelle, Katja. -Miksi?

-Soita nyt vain. -Ei, kuuntele Katjan laulua.

Soitin sen jo kerran.

Syksyllä mut jätettiin

Ja talvella mut jätettiin taas

Ja yhtenä karkausvuoden keväänä

Mut jätettiin, ei toisinpäin

Tää on laulu tytöille Tytöille itkulauluksi

Tytöille tiedoksi, kuinka onneton oon

Tää on laulu tytöille Tytöille itkulauluksi

Tytöille tiedoksi, kuinka onneton oon

Tää on laulu tytöille Tytöille itkulauluksi

Tytöille tiedoksi, kuinka onneton oon

Tää on laulu tytöille Tytöille itkulauluksi

Tekstitys: Päivi Vuoriaro www.plint.com