Original subtitles

Minkä ikäinen olet?

Yhdeksäntoista.

Tunnetko hänet hyvin?

Tunnen.

Jenya on OK. Tunnen hänet lukiosta.

Hän pääsi kouluun. Hänellä ei ole rahaa.

Marina, tule heti. Hän näyttää olevan kuollut.

-Kuka? -Sinun Svetasi.

Meidän täytyy laittaa hänet tänne.

No niin. Yksi, kaksi, kolme.

Nuori nainen, iältään 19 - 20 vuotta.

Ei henkilötodistusta.

-Tunnistatko tämän auton? -En.

-Tarvitsetko tätä? -Tarvitsen, Max.

Mitä sisarelleni tapahtui?

Mitä minun pitää tehdä?

Etsi.

Älä anna juttua muille.

Teen kuumia lettuja Dashaa varten.

Äiti, Dasha ei tule. Hän on kuollut.

Viime vuonna.

Tässä on satatuhatta.

Etumaksu. Peru kaikki toistaiseksi.

Painu tiehesi.

-En lähde. Anna rahani takaisin. -Ei ollut mitään rahaa.

-Hän on ryhmän keskellä. -Olegko?

Älä kerro, että se on sinulta.

Seis!

-Kolmesataa. -Vau.

Ivan Andreevitšin pitää joutua vankilaan.

Lähetä hänelle toinen huora. Ei omiasi, jotta et jää kiinni.

Tuloksen pitää olla sama.

Mistä Marina sai tällaisia rahoja?

Millainen nainen hän on, Artyom?

Olen parittaja, Tyoma. Myyn prostituoituja.

Järjestin miehen murhan, jotta en joudu vankilaan.

Minulla ei ole aavistustakaan, kuka oikeasti olen.

Sano jotain.

Mitä? "Kaikki on hyvin?"

-Minä korjaan asiat. -Miten?

Joudut vankilaan. Entä me? Mitä sanon lapsille?

Älä nyt. En ole vankilassa vielä.

Saan lyhyen tuomion. En ole tappanut ketään.

-Ei siinä sitten mitään. -Artem.

Oikeasti, olen nyt hankalassa tilanteessa.

Milloin kaikki alkoi?

Neljä vuotta sitten.

En tehnyt mitään tarkoituksella. Se vain meni niin.

Muistatko? Meillä ei ollut rahaa. Meillä oli ongelmia.

Se on siis minun syyni.

-En vain tiennyt sitä. -Mikään ei ole sinun syytäsi.

Ole kiltti...

Olen varsinainen idiootti.

Valehtelit minulle päivittäin neljä vuotta.

En tiennyt, kenen kanssa elin.

En huomannut mitään.

Tilanne on nyt tämä.

Menen poliisin luokse ja tunnustan kaiken.

Minut pannaan vankilaan. Sinä jäät lasten kanssa.

AN ORDINARY WOMAN 2

-Haloo. -Muru.

Missä sinä olet?

Tulin vessasta ja te olette poissa. Minä olen täällä -

kuin joku idiootti. Kumpikaan ei vastaa.

-Muutin mieleni. -Mitä se tarkoittaa?

Etkö tyydy hintaan?

Emme neuvotelleet. En edes nähnyt häntä.

Minä muutin mieleni. Älä soita minulle enää. Hyvästi.

Anteeksi mitä?

Jos huomaan, että toimit selkäni takana...

Narttu.

Oletko hullu?

Ehkä olen. Mitä sitten?

Soitatko Petyalle puolestani? Vai makaako hän kännissä ojassa?

-Vedä käteen. -Se sopii.

Tämä on jo sovittu teidän tyyppienne kanssa.

Mitä sovittu? Tarvitsen rahani takaisin.

-Mitkä rahat? -Rahat, jotka hävisin teistä.

-Tämä ei ole vielä sovittu. -Päästä irti.

Oletko aineissa?

Haluan vain puhua.

Valitsemasi numero on varattu.

Hei, Petya.

-Hei, Petya. -Anna puhelin minulle.

-Tarvitsen sinua täällä! -Anna se puhelin!

-Anna puhelimeni takaisin. -Olet nyt velkaa 300 000.

Olen rahaton. Mitä jos menisit töihin.

Rahaton? Hyvä on, ime minua sitten.

-Spurgutkaan eivät tekisi sitä. -Hetkinen, mitä?

-Kuole pois! -Paikallasi, narttu!

Narttu.

Älä, Oleg...

Oleg... Älä, Oleg.

Oleg. Soita ambulanssi.

Kymmenen viikkoa.

Onnittelut.

Tuletko neuvolaan tänne?

Paska.

Otin katumuspillerin.

Vuoditko verta?

No kyllä.

Vähän, mutta se on normaalia minulle.

Älä ole niin naiivi, Nika!

Olisit käyttänyt päätäsi. Tehnyt toisen testin.

Te tytöt hämmästytätte minua.

Varaa minulle abortti.

Odota nyt.

Mieti asiaa, puhu siitä.

Sinulla on aikaa.

Ei ole ketään, kenelle puhua.

On hyvä, että tapasimme nyt. Olen poissa ensi viikon.

-Tule 15. päivän jälkeen. -Etkö ymmärrä? Haluan sen nyt.

-Beletskayalla on aika huomenna. -Hyvä.

-Kello 13. -Täydellistä.

-Isä! -Hei!

Onnittelut, poika! Sait vihdoin perillisen!

Missä Katya on?

Hän suunnitteli tulevansa, mutta hän jätti väliin.

-Ehkä näemme täällä. -Ehkä.

Tulehan.

Voi luoja, miten pieni hän on.

On ihme, että hän hengittää.

Miten hän syö, isä?

Näetkö nuo letkut? Niiden kautta.

Tanya kulta, katso pikkuveljeäsi.

Hän on täysin avuton.

Sinä rakastat häntä, vai mitä? Olet kiltti hänelle.

Olen. Vauvaparka.

Hyvä tyttö. Vilkuta hänelle.

On kuin hän katsoisi sinuun. Hei, pikkuveli.

-Puhuitko Marinalle? -Mistä?

Tiedät mistä. Mistä rahat ovat peräisin.

Hänellä on muuta ajateltavaa.

Aivan.

Anna tämä hänelle. Hän tietää, mitä tehdä.

Tärkein on keitto termospullossa. Se on lämmintä ja maukasta.

Hän saa syödä sen heti.

-Anna se hänelle itse. -En anna.

Saatan esittää kysymyksiä, koska sinä et kysy.

Onko tämä sinusta hauskaa?

Etkö piittaa meistä?

Mitä haluat?

Haluatko, että tuuletamme likapyykkimme, kuten televisiossa?

Älä huuda minulle.

Anna tämä hänelle itse.

Etkä sinä todellakaan kuulustele häntä.

Katsohan sinua. Taisin loukata pikku Marinaasi.

Hei, Tanya. Tanya!

Tanya, tule tänne.

Mitä tapahtuu, jos letkut suljetaan?

Ei niitä suljeta. Mennään äidin luokse.

Äiti, kävelin yksin kotiin tänään.

Onpa outoa. Miten siinä niin kävi?

Katya ei tullut hakemaan.

Hänen ystävänsä vanhemmat toivat hänet kotiin. Voitko uskoa,

että Katya tarjoutui hakemaan hänet aamulla ja sitten -

hän katosi maan päältä.

Minäkään en saanut häntä kiinni. Milloin hän lähti?

Hän vei Tanyan kouluun aamulla. Hän sanoi menevänsä kokeeseen.

Sitten hän vain...

Akku varmaan loppui. Nuoret ovat aina kännykkä kädessä.

-Tässä. -Mitä se on?

Luumuja. Hyvälaatuisia.

-Tarvitset niitä. -Kiitos.

-Ehkä hän on poikaystävän luona. -Mitä?

-Äiti! -Minkä poikaystävän?

Se selittää asian.

Joku pyytää häntä ulos. Totta kai.

Mutta siskon hakeminen koulusta? Vai vielä.

Olette loistavat vanhemmat. Opetitte hänelle vastuuta.

Puhutaan vanhemmuudesta toisen kerran.

Totta kai, toisen kerran.

Sanot aina niin, mutta nyt on hyvä hetki.

Hän ei ole luonasi, vaan pelehtii kukaties kenen kanssa.

Se pitää oppia jo lapsena. Tanya, katsohan.

Tanya.

Tanya, on tärkeintä pitää lupauksensa -

eikä tuottaa pettymystä muille. Kuuletko?

Te vain lässytätte ja hemmottelette.

Äiti, vie Tanya kotiin.

Katya on varmasti jo kotona.

Äiti, voinko jäädä tänne? Viihdyn täällä. Voin katsoa TV:tä.

Mennään, Tanya. Tulehan.

Äitiä väsyttää. Synnyttäminen on kovaa työtä. Mennään.

Hei, Tanya.

Tehdään se ensi kerralla.

Mummi on oikeassa.

Voit jäädä ensi kerralla.

-Nähdään. -Tanya.

Tanya kulta, me tulemme takaisin.

Menen saattamaan.

Soittamaasi numeroon ei juuri nyt saa yhteyttä.

Hei, Lena.

Tässä on Katyan äiti Marina. Ei kai hän ole luonasi?

Hei, Marina. En ole nähnyt häntä tänään.

Hänen pitäisi olla kampuksella, eikö? Teillä on koe?

Saattaa hän ollakin, mutta en nähnyt häntä. Meillä on eri kurssit.

Lena, en ole vihainen hänelle.

En vain ole tavoittanut häntä hetkeen.

Sano vain, jos tiedät missä hän on.

Haluan vain kuulla, että hän on kunnossa.

En tiedä, oikeasti.

Minäkään en saa häntä kiinni. Meillä oli suunnitelmia aamuksi.

Onko hän Petyan luona?

Luultavasti. Soitin hänelle, mutta hänenkin puhelimensa on kiinni.

Voiko lähettää minulle hänen numeronsa?

-Hyvä on. -Kiitos. Kuulemiin.

-Haloo? -Hei, hei!

Mihin olet joutunut, Marina?

Kielsin soittamasta tähän numeroon, kuuletko?

-Helvetti! -Anna se takaisin.

Käytä omaa puhelintasi.

Zlata!

-Mennään. -Täällä on nainen.

Tule jo, Zlata. Isä odottaa.

Tule, tule.

-Tohtori Lavrov. -Päivää.

-Onnittelut pojastanne. -Kiitoksia.

-Toivottavasti hän kasvaa terveenä. -Kiitos.

Lahjoitatko vauvarahastoon? Mihin he tarvitsevat rahaa?

Ihan kuin olisimme miljonäärejä.

Joka kuu on jotain. Häitä, hautajaisia. 300 ruplaa olisi hyvä.

Mutta tämä...

Keskonen, vai mitä? Kuinka pitkällä hän oli?

Seitsemännellä kuulla.

Menikö synnytys hyvin?

Niin, luulisin.

Hei, Natasha.

Voitko antaa minulle vapaapäivän? Päätäni särkee.

Oikeasti, minua huimaa.

En voi avustaa...

Et kaunistele mitään. Kuka sinua paikkaa?

Kysy Semynovaa.

-Hyvä on. -Kiitos.

Hyvä on, äiti.

Puhutaan myöhemmin. Soita, jos jotain tapahtuu.

Hän ei ole kotona.

Meidän täytyy käydä Petyan luona.

-Minä menen. -Minä myös.

-Sinun pitää levätä. -Artem.

En kertonut sinulle, mutta...

Katya ja Petya joutuivat ikävään tilanteeseen.

Mihin tilanteeseen?

En tiedä. Joku uhkaili Katyaa ja minä maksoin heidät hiljaiseksi.

Kristus, Marina. Kerrot tästä vasta nyt?

-Artem, minäkin tulen. -Ei!

Artem, etkö ymmärrä? En voi jäädä tänne yksin.

Nouse!

Hei! Ylös siitä!

Reippaasti nyt.

-Mitä? Mitä kello on? -19.30. Yritätkö ennätystä?

Nukahdimme vasta aamukahdeksalta.

Siellä on yllätys, missä nukahdit.

-Millainen? -Mene katsomaan.

Joku oksensi. Hullua, vai mitä?

-Olinko se minä? -Ihan totta.

Mene siivoamaan se.

Liikettä! Minun pitää syödä. Kävin jo kaupassa.

Varohan.

Hae pullonavaaja.

Mulkku.

-Onko uutisia? -Ei vielä.

Hän ei ole sairaaloissa. Me kysymme ystäviltä.

Artem, minä luulen...

Meidän pitää kysellä ruumishuoneiltakin.

Panen Tanyan ensin nukkumaan.

Oletko hullu?

Se on kauhea ajatus, mutta on ajateltava kaikkia mahdollisuuksia.

Lopeta. Tämä ei ole vitsi.

Rauhoitu, Marina.

Äiti, soita hätäkeskukseen kerran tunnissa.

Hyvä on, hyvä on.

Saanko Katyan sängyn, jos häntä ei löydetä?

Olen aina halunnut yläsängyn.

Mene pesemään hampaasi, Tanya. Nopsaan.

Nyt! Nopeasti, sanoin!

Hei. Olemme Katya Lavrovan vanhemmat. Etsimme häntä.

-Voimmeko puhua Petyalle? -Katya ei ole täällä.

Anna meidän puhua Petyalle.

Petya!

Sinua kysytään. Tule tänne.

-Hei, Petya. -Hei.

Oletko nähnyt Katyaa? Teidän piti tavata.

En ole nähnyt. Mikä on vialla?

Emme löydä häntä.

Hän ei vastannut puhelimeen. Nyt se on kiinni.

Hän on nukkunut koko päivän.

-Voimmeko tulla sisään? -Ei.

Hän sanoi, ettei ole nähnyt tyttöä.

-Kukaan ei kysynyt sinulta. -Mikä tuo äänensävy on?

Petya, puhuitko hänelle puhelimessa?

Ei, minä nukuin koko päivän. En tiedä, mitä on tapahtunut.

-Katso, hän valehtelee. -Minne olet menossa?

-Emme ole nähneet sitä lutkaa! -Sinä ketku!

-Lopeta! -Lopeta!

Vlad, nyt riittää.

-Rauhoittukaa! -Soitan poliisille.

Se muuttaa äänensävyänne.

Siitä vain!

-Lopettakaa. -Hiljaa.

Äiti!

-Onko Katya palannut? -Hän löytyi.

Kumpi? Saitteko osoitteen?

Kyllä, tiedän sen.

Mitä tapahtuu?

Menemme ruumishuoneelle.

Mitä? Mille ruumishuoneelle?

Uusi ruumis, tunnistamaton. Ei henkilöpapereita.

Se voi olla sekaannus.

Voisin viedä sinut kotiin.

-Marina. -Tulen mukaasi.

Marina.

-Minne? -Katsomaan häntä.

-Ei. -Päästä minut, sanoin!

Älä ole typerä!

Käsitätkö, että jos hänet on tapettu, tilanne muuttuu hulluksi?

-Jätä minut rauhaan! -Helvetti!

Joko riittää?

Syö paskaa!

-Kiität minua myöhemmin. -Paskiainen!

-Petya, tule tänne! -Oleg, anna puhelimeni!

-Puhelin pois. -Oleg!

Mikä helvetin Oleg?

Se paska hänen koulustaan! Hän teki sen!

-Mennään hänen luokseen! -Petya!

Senkin paska! Haluatko taas selkääsi?

Ihan sama. Menen yksin.

-Anna puhelimesi. -Haista paska!

Minä välitän, Petya.

Paska! Perkele!

Hei. Tuletteko sisään?

Pukekaa maskit.

Tännepäin.

Pahoittelen sotkua. Nämä odottavat noutoa.

Meillä on ruuhkaa.

Voitteko siirtää tuon sivuun?

Valmista?

Se ei ole hän.

Katyalla on kierot pikkusormet, kuten minulla.

Lapsena hän pelkäsi, että kaikilla on suorat,

paitsi hänellä. Hän ajatteli, että se huomattaisiin.

Se ei ole hän.

Hyvä on. Tehdään ilmoitus poliisiasemalla.

Poliisi ei piittaa. Eivät he häntä etsi.

No mitä sitten? Istumme ja odotamme?

Mikä puhelin tuo on?

Odota.

-Niin? -Hei.

Mietin, onko se tuomasi tyttö näyttäytynyt uudelleen.

Mikä sinua vaivaa, Marina?

Et ole ollut huolissasi siitä koko päivänä,

mutta neljältä aamulla päätät soittaa?

Tiedätkö, missä hän on? Puhuitteko te?

Me puhuimme.

Hän peräytyi. Muutti mielensä.

-Milloin puhuitte? -Eilen aamulla.

En saanut sinua kiinni. Olet tavoitettavissa vain öisin.

-Etkö tavannut häntä? -Hän kieltäytyi.

Kun puhuitte, kuulitko jotain taustalla?

-Missä taustalla? -Puhelimessa.

Oliko hän jonkun seurassa?

Kuka tietää? Ehkä raitiovaunu vihelsi. Linja oli huono.

-Oliko hän raitiovaunussa? -En tiedä.

Jokin kolisi. Me puhuimme vain hetken.

Oliko hän hermostunut tai peloissaan?

Ei ollut. Minähän sanoin, hän kieltäytyi.

Mitä sinä kyselet?

Kuulemiin.

Mitä helvettiä?

Onko Katyan kampuksen lähellä raitiovaunulinja?

Kuka siellä oli? Mikä puhelin tuo on?

Aja kampukselle. Minä selitän.

-Kuka siellä? -Minä tässä, Petya!

Ei huolta! Kaikki hyvin!

Avaa ovi!

Tiedän, että olet siellä ja kuulet minua!

Avaa! Mitä teit hänelle?

Rauhassa nyt. Oletko varmasti oikealla ovella?

Soita poliisille. Unohdin puhelimeni.

-Poliisille? -Tyttöä murhataan! Soita!

Hän vihaa meitä niin paljon,

että on mieluummin prostituoitu -

kuin pyytää apua.

Hän on vain nuori. Hän pelästyi.

Hän luuli, että se olisi helppoa.

Ajatteletko niin muistakin tytöistä?

Että he ovat peloissaan? Hämmentyneitä?

He ovat eri asia.

-Katya ei olisi onnistunut. -Oletko varma?

Mitä jos hän ei olisi nähnyt sinua?

Artem, en tehnyt mitään väärää.

He halusivat töihin, joten annoin työtä.

Autoin parhaani mukaan.

Olet siis tarinan sankari.

Me tarvitsimme rahaa.

Jos olet unohtanut. Pitääkö siitä muistuttaa?

Rahaa? Marina, tyttäremme oli ryhtyä prostituoiduksi.

-Ja minä joudun vankilaan. -Pääsit pälkähästä.

Tämän ei ole tarpeen tapahtua. Pyydän sinua perumaan lausuntosi.

Etkö ole miettinyt sitä? "En tiennyt."

Ehkä et halunnutkaan.

Etkö koskaan miettinyt tai kysynyt, miten meillä menee?

Sinä vain pakenit! Lähdit vain!

Sinä hylkäsit meidät.

Anna mennä, jatka vain.

Jo riittää. Minulle riittää.

Se oli tarpeeksi.

Olen vain väsynyt.

Tiedätkö, mitä kautta Katya menee kampukselle?

En tiedä.

Odota sitten autossa. Minä tutkin alueen.

Avatkaa ovi.

Poliisi! Ovi auki.

No niin. Mitä täällä tapahtuu?

-Missä hän on? -Vaiti.

Ei mitään. Mikä on vialla?

Naapurit kuulivat kirkumista. Onko täällä muita?

-Ei. Olin nukkumassa. -Näytä meille.

POLIISI

Kuka kirkui?

En tiedä, en kuullut. Hän kertoi siitä.

Pyysi puhelintani.

Tiedän, että hän on täällä.

Etsikää kaikkialta.

Mitä teit hänelle?

-Kenelle? -Tunnen hänet collegesta.

Hän yritti murtautua sisään eilen.

-Varmaan aineissa. -Mitä paskaa.

-Paperit? -En ottanut mukaan.

Katso eteenpäin.

-Hengitä ulos. -Teidän pitää etsiä!

-Humalassa tai jotain. -Siltä näyttää.

-Hän tulee mukaamme. -Mitä?

-Tule. -Mitä?

Mitä te teette? Tutkikaa asunto.

He puhuivat eilen aamulla yhdeksän aikaan.

Hän sanoi kuulleensa raitiovaunun.

Ehkä jossain täällä?

-Mennään katsomaan sitä naista. -Mitä naista?

-Tuolla oli nainen. -Missä?

Tuolla.

Tuollako?

Mene seisomaan tuonne, kulta.

Marina...

Mitä?

Mennään kotiin.

Kello on melkein kahdeksan.

Meidän pitää nukkua.

-Sitten kysyn koululta. -Hyvä on.

Artem, katso!

Reippaasti, Anton!

-Herra, rouva. -Päästäkää! Hän on tyttäreni!

Rauhoittukaa. Hänet viedään ensiapuun.

-Mitä on tapahtunut? Katya! -Häntä on puukotettu. Hän on tajuton.

Kaikki hyvin. Olen kirurgi.

-Menkää sairaalaan 57. -Hätäkeskus antaa ohjeet.

-Mikä keskus? -Numero neljä.

Elvytys! Rouva, pois tieltä.

-Minä en ole tiellä. -Intuboikaa.

Katya...

-Mennään. -Kohta.

Mitä? Missä ajaja on?

Rauhoittukaa, lähdemme pian.

-Hetkinen. -Sairaala 57, Fedrošenko.

-Miksi emme lähde? -Kysy häneltä.

-Miksi emme lähde? -Keskus neljä?

-Kiitos. -Miksi emme lähde?

-Vaiti. -Menetämme aikaa.

-He soittavat takaisin. -Ota rahat. Mennään.

Pane ne pois. He soittavat.

Olkaa hyvä.

Etkö ymmärrä, että hän tekee kuolemaa?

Keskus soittaa heille!

Saimme puhelun. 57, mennään.

Seuratkaa ambulanssia omalla autollanne.

AMBULANSSI

RAKKAANI

-Haloo? -Nika.

-Tarvitsen sinua sairaalalla. -En ole töissä tänään.

Tyttäreni tulee ensiapuun. En pysty tähän ilman sinua.

-Hanki verta, O-veriryhmä. -Mitä hänelle tapahtui?

Artem?

Pihdit.

Pyyhi.

Sieni.

Tekstitys: Riikka Strandman www.plint.com