Original subtitles

Mieli tekee mitä vain pitääkseen vallan.

Se sanoo,

että ilman sen läsnäoloa kaikessa,

me emme toimi.

Emme voi rakastaa tai tulla rakastetuksi.

Huomatkaa töykeä äänensävy. - Älä viitsi!

Kiusaajan ääni. - Ohi!

Solvaava mieli.

Tämä on pelästynyt ego.

Voi luoja!

...jota etsimme, koska se ei kerro totuutta, vaan fantasiaa.

Fantasiat vaativat mieltä, ja mieli vaatii fantasioita.

OTAGO, AOTEAROA UUSI-SEELANTI

Äiti?

Kenttä on huono, ja minun pitää opettaa miestä kuristamaan minua,

joten en ehdi jutella. - Selvä. Minullakaan ei ole aikaa.

Halusin vain kertoa, että olen pian katvealueella.

Osallistun semihiljaiseen retriittiin erämaassa.

Älä siis odota kuulevasi minusta.

Dyl? Hitto, se meni poikki.

En kuule sinua, mutta heippa.

...mutta se on täällä meitä varten.

Ole hyvä. - Kiitos.

Hiljaisuus alkaa iltakuudelta tervetulotapaamisen jälkeen.

Wi-Fi toimii vain vastaanotossa, ja yritämme olla ilman puhelimiamme.

Jos saisin allekirjoituksesi tähän...

Kyse on siitä, että suostuit mukaan mainokseen.

En halua, että minua kuvataan. Siksi en allekirjoittanut.

Selvä.

Kerro se Markille elokuvakoulusta. Hän kuvaa.

Mutta kerrothan sinäkin hänelle? En halua tyttäreni tai eksäni -

näkevän, mitä sanon, jos sanon jotain.

Voin kirjoittaa lapun, mutta kerro sinä hänelle.

Minulla on paljon huolehdittavaa, joten arvostaisin sitä.

Selvä. Tiimityötä.

Joten... Neuvotteluhuone.

Silta. Labyrintti.

Huoneet ovat takana. - Mikä on hienoin huone?

Huone numero yhdeksän. - Kaikki ovat samanlaisia.

Se oli vitsi. Surkea vitsi.

Tulimme tänne valaistumaan, joten sillä ei ole väliä.

Otan kartan. - Roskisten luona on kenttää.

Se on vain hätätapauksia varten.

Kiitos.

Vastaanoton tekniikka on vain hätätapauksia varten.

Soita isälle, jos haluat puhua. - Miksi? En koskaan soita isälle.

Koska et saa minua kiinni. - Enköhän minä pärjää.

Jos jokin menee vikaan. Työsi on vaarallista.

Vahinkoja sattuu. - Voisitko lopettaa, äiti?

Uudessa-Seelannissa ei ole mitään vaarallista, joten pärjään hyvin.

Toki. Olen vain huolissani.

Mutta voisitko lopettaa sen? Se hämmentää minua. Ole kiltti.

Hyvä on. Kyllä. Anteeksi.

Dylan, Elmore on valmis. - Selvä. Minun pitää mennä.

Sanoinko jotain väärin? - Et, olen jo myöhässä töistä.

Tekstaan, kun hiljaisuus on ohi.

Selvä. Rakastan sinua. Toivottavasti se on hyvä kokemus.

Jos en jää pidemmäksi aikaa.

Älä soita minulle, jos en tekstaa.

Selvä. Rakastan sinua. - Heippa, kulta.

Ette ole eksyksissä. Ette ole rikki.

Kutsun teidät tähän hetkeen, ilman itseänne.

Ilman menneisyyttänne, joka johti teidät tänne.

Ja pysäköi autonne.

Ne ovat varmasti kiehtovia.

Kutsun meidät hiljaisuuteen.

Antamaan meille luvan olla...

...hieman mystisiä.

Retriitin hiljaisuus ei ole vain puhumisen välttelyä,

vaan tilaisuus olla sosialisoimatta.

Pyydän, ettette hymyile toisillenne.

Ei silmäniskuja.

Ei merkkejä.

Mutta...

Voitte käyttää taulua tai puhua Petunialle tai minulle, jos teitä alkaa ahdistaa.

Yrittäkää nähdä, mitä tapahtuu.

Yrittäkää nähdä, mitä tapahtuu, jos annatte itsenne hätääntyä ensin.

Se ei ehkä ole sitä,

miltä näyttää.

Toinen käsi.

Pidänkö liian kovaa? - Ei, mutta ei tarvitse painaa.

Totta. Seuraan sinua.

Muista, ettet voi satuttaa minua. Kaikki on hallinnassa.

Oletko valmis? - Olen.

Kolme, kaksi, yksi...

Oletko kunnossa?

Älä tee noin. - Ei se satu.

Anteeksi, mutta pärjäsit hyvin.

Toki. Kokeillaan uudestaan.

Haluatko kokeilla tätä? - Kyllä kai.

Ei. Ei kahdesti.

Murskaat omenan. - Hiljaa, yritän keskittyä.

Mitä yrität tehdä omenalle?

En näyttänyt noin. - Etkö? Hemmetti!

Tämä on epäreilua.

Miten? Okei.

Haluan voittaa sinut kaikessa. - Olet huono häviäjä.

Vaikuttavaa.

Kaksi siivetöntä lintua tässä.

Mitä hittoa?

Ei, aamiainen on ohi.

Hei!

Kiitos, että tulit. - Eipä kestä.

Olemme olleet hiljaa.

Lentokenttä oli katastrofi. - Olen pahoillani.

Täällä on kaunista. Mikä huone minulla on? - Huone numero yhdeksän.

Siistiä. Kiitos. - Eipä kestä. Seuraa minua.

Missä Elon on? - Hän meditoi. Tule.

Ei voi olla totta.

Hän haluaa, että kuolet hitaammin.

Sinun on noustava nopeammin, sitten nuoli osuu sinuun -

ja kaadut kameraa päin, jotta näemme sinut.

Olemme tehneet sen neljästi. - Yritetään uudestaan.

Viimeinen kertaus.

Kamera käy!

Kolme, kaksi, yksi... Nyt!

Poikki! Ei, ei, ei!

EKSYKSISSÄ ELON BELLON KANSSA

EI SAA HÄIRITÄ! ISTUNTO KÄYNNISSÄ

ÄLÄ IKINÄ ANNA PERIKSI TOIVOLLE.

Hei! Voisitko ottaa minusta kuvan?

Hiljaisuus on ohi. Elon rikkoi sen. Nukuitko pitkään?

Herätyskello ei soinut. Oikeastaan... - Se katoaa.

Voitko ottaa vielä pari?

Kelpaavatko nämä?

Olen ihan varjossa.

Sinulla on taustavalo, joten... - Oletko valokuvaaja?

En.

Olen ottanut joitain muotokuvia.

Kiitos. - Anteeksi.

Isäni oli öykkäri. Hän oli pieni ja aggressiivinen valkoinen mies.

Hän jätti minut rauhaan, kun kasvoin häntä isommaksi.

Rukoilin kehoani kasvamaan.

Mielen voimalla.

Nyt tuen häntä taloudellisesti, koska hän on sairas ja hän on isäni.

Siskoni sanoi hänestä jotain, enkä suhtautunut siihen hyvin.

En yhtään.

Mutta haluan kyllä.

Minua hävettää.

Ja pelkään, mitä siskoni sanoo.

Jos hän satuttaa siskoani, tapan hänet.

Mutta en enää, koska nyt olen kertonut teille suunnitelman.

Se olisi typerää.

Ymmärtääkö joku?

Mitä me teemme, Elon?

Teemme mitä?

Olet tehnyt tarpeeksi.

Onko selvä? - Selvä.

Katso, mitä ihmiset ovat tehneet tähän asti.

Onko kukaan muu valmis jakamaan häpeää?

Tai salaisuutta.

Minä olen. - Hyvä on.

Kiitos rehellisyydestäsi, Dion. Nöyrryn seurassasi.

En halua, että minua kuvataan. - Se sopii. Sammuta kamera.

Olen täynnä häpeää häpeän perään,

kun paljastan pinnallisen ja väljähtäneen salaisuuteni.

Tiedän olevani nuori -

ja eläväni nuorisokulttuurissa, jossa minut tunnetaan.

Mutta minua pelottaa, että menetän kaiken.

Aivan.

Niin siinä käy.

Luota vanhempiin.

Aivan, mutta tiedän, miltä tuntuu, kun joku...

...analysoi kehoani, ei himosta tai rakkaudesta,

vaan jostain iljettävästä syystä.

Joskus en saa lauseitani loppuun,

koska en tiedä, katsovatko tai kuuntelevatko he.

Luulin kasvavani siitä ohi, mutta tykkään kirjoittaa itsemurhaviestejä.

Ja unelmoin hautajaisistani.

Fantasiassa olen nuori.

En tiedä, mitä he katsovat, mutta en halua menettää sitä.

Kuolen mieluummin.

Se on häpeäni.

Mietin vain, Beverly, ovatko nämä itsemurha-ajatukset...

Ei, minulla on aikaa. - Tämä...

Tällainen illuusio...

Se on sellainen, jossa on -

sisäänrakennettu itsetuhomekanismi.

Tämä alus kuljettaa vain tietyn matkaa ennen kuin se tuhoaa itsensä.

Ja minut sen mukana. - Ei.

Olet matkustaja, et kulkuväline.

Olet lentokentällä ja tiedät, että kone putoaa. Älä nouse koneeseen.

Älä nouse kyytiin.

Onko selvä? Mutta joskus onnettomuudessa...

...on etunsa.

Onko muita? Vai ovatko kaikki sanoneet sanottavansa?

Hän ei ollut täällä aamulla.

Tämän jälkeen hävettää olla yli 40-vuotias.

Kyse ei ole sinusta. - Ei, mutta...

Olet nuori. Jonain päivänä saat tietää, miltä se tuntuu.

Jos et... - Tapa itseäni, niinkö?

En tarkoittanut sitä.

Tarkoitin, että jos et ole valaistunut.

Haluatko tulla eteen?

Hyvä on. Toki. - Kiitos.

Vanhempani testasivat aina menestymismahdollisuuksiani,

kun he eivät olleet masentuneita tai juoneet kaikkia rahojaan.

Mutta se teki minusta terävän. Olin terävä.

Mutta nyt saatan olla terävä viiltävällä tavalla.

Ennen se tuntui johtavan johonkin. Soitin pianoa.

Teininä esitin soturiprinsessaa TV-sarjassa.

Muistan Flora the Fiercen. Se oli hyvä.

Kiitos.

Vanhempani halusivat olla onnellisia, vaikka eivät olleet.

Minäkin haluan olla onnellinen, mutta onni ei kestä.

Joten päätin kauan sitten, että ehkä on jotain enemmän kuin onni.

Olen elänyt siitä lähtien yhdessä sen "jonkin muun" kanssa.

Joten minua hävettää, että kaiken tämän jälkeen -

olen yhä vain yhdessä.

Olen yhä ahne, takertuva, laiska ja vainoharhainen ihminen,

joka elää rahoilla, jotka tienasin hahmolla, joka aiheutti syömishäiriön.

Toivottavasti olen hauska. Osaan olla...

Olen minä.

Joskus olen vain kusipää.

Samaistuuko kukaan tähän?

OLEN PÄÄSSYT SIITÄ YLI KAUAN SITTEN.

USKOMATONTA, ETTÄ ÄITINI KUOLI VANHUUTEEN.

Taisit löytää tupakkanurkkani.

Jäin kiinni.

Poltatko sinä?

En ole munkki. Olen valaistunut.

Vain yhden viikossa. Muutamia imuja.

Luulin, että valaistuneet eivät kutsu itseään valaistuneiksi.

Eivätkö kuolevaiset paljasta heidät niin?

Olen nähnyt nunnien polttavan.

Minusta tuntuu, että siitä kannattaa nauttia niin kauan kuin sitä kestää.

Valaistumisesta.

Etkö usko, että se kestää? - En usko.

Sinä hymyilet. Paljon, itse asiassa.

Kasvosi muuttuvat täysin. Se on hienoa.

Joten... On joku.

Tai ei kukaan.

On molemmat.

Molemmat. - Niin.

Selvä.

Kuinka lähellä olit? - Minäkö?

Sanoit olleesi samalla aaltopituudella jonkin muun kanssa. Kuinka lähellä?

Erottamattomia, mutta samalla erillisiä.

Ehkä se on molempia.

Ei.

Ehkä.

Tietää olevansa paikassa, joka ei ole jokapäiväinen.

Miksi se ei ole tavallinen? Eikö kaikelle ole tilaa?

Se on valaistumista. Siinä on kaikki.

Niin, siinä on kaikki, mutta samaan aikaan -

valaistumisen ja nykyhetken välillä on ero.

Mikä estää sinua valaistumasta nyt?

Oletko sinä valaistunut nyt?

Olen, vaikka en ole tietoinen siitä -

tai sanoista, joilla sen voi selittää tavalla, joka on sinulle tyydyttävää.

Niin, se voi tapahtua juuri nyt.

Olen ollut tällä matkalla hetken ja puhun vain omasta puolestani...

Voimme puhua vain omasta puolestamme. - Kenen muun puolesta puhuisit?

Sanon vain, että on ollut hetkiä, jolloin...

...olen tuntenut todellisen yhteyden kaikkeen.

Hetkiä, jolloin olen ollut uskomattoman järkyttynyt,

ja ne olivat -

sekä väistämättömiä että ihmeellisiä.

Mutta sitä tietää, ettei sitä tapahdu joka päivä.

Sitä tarkoitan. Molempia.

Elon sanoi juuri niin.

Mutta sanon sen nyt. Me molemmat sanomme niin.

Niin sanotte.

Tuntuuko sinusta, että tyytymättömyys tulee sisältäsi?

Tuntuu.

Kuulostaa siltä, että tiedät, mitä sinun pitää työstää.

Ei muuta!

Mitä teet lämpimän pakopaikkasi ulkopuolella?

Jokin kiinnitti huomioni. - Ole hiljaa.

Paleleeko sinua? - Tarkoitan...

Mene istumaan vanhaan... Mene istumaan tuohon, jos haluat.

Se olisi mukavaa.

Me emme... Emme saa mennä näyttelijöiden asuntovaunuihin.

En kerro kenellekään. Tarjous on voimassa. - Kiitos paljon.

Onko se tuolla? - On.

Vai menetkö vain käymälään?

Pomo.

Ei!

Hyvä on, luovutan!

Sinun on otettava hänet. Hän on niin tylsä.

Jay. Lähdemme nyt ulos.

Lähdemmekö nyt? Hyvä on.

En ole saanut kamaani. - Et tarvitse sitä.

Oletko varma?

Minulla ei ole mitään sanottavaa.

Eikö se ole hyvä asia?

Mitä haistat?

Mitä?

Olet ällöttävä peto.

He jättävät sinut rauhaan, koska haiset.

Luuletko pääseväsi minulta pakoon?

Et pääse. Olen sinä.

Huomenta.

Nukuitko hyvin?

Unet.

Nukuitko hyvin? - Hyvin. Oikein hyvin.

Mistä näit unta? - Että olin paskiainen.

Tuhma mieli.

Muista.

Älä ajattele, Lucy.

Mene raivon luo. Mitä siellä on?

Lisää pelkoa. - Selvä. Pysy pelon luona.

Pysy pelon luona.

Pysy.

Mitä siellä on?

Avaruus.

Mielenkiintoista.

Kiitos.

Haluaako joku muu tulla?

Viime yönä minusta tuntui kuin minut olisi kaadettu ulos astiasta.

Olin kauhuissani, mutta sekin virtasi ulos minusta.

Se muuttui vaahdoksi.

Kaikki sekoittui minuun, ja minusta tuli...

Latte. - En osaa selittää sitä.

Rauhaa ei voi selittää, Beverly. Nauti siitä.

Näytä ryhmälle kasvosi.

Se, mikä on herännyt sisälläsi, voi tarttua kuin flunssa.

Kiitos paljon, Beverly.

Huoneessa on rauhallista tänä aamuna. Eikö olekin kaunista?

EI TEKNOLOGIAA HUONEESEEN.

Välttääkseni sekaantumisen muihin hakijoihin,

kutsun harjoitusta "uudestisyntyneeksi".

Muodostakaa parit.

Antakaa sydämenne avautua toisen vetovoimalle.

Siinä se.

Löysivätkö kaikki parin?

Meillä on pariton määrä osallistujia. - Voin jättää väliin.

Ei tarvitse.

Pussailu alkakoon. - Elon.

Ei, pilailin vain. Anteeksi.

Tämä ei ole ihan sitä.

Kääntykää kaikki sumuista vuorta kohti.

Oikealla on tuoreita äitejä ja vasemmalla vastasyntyneitä.

Tuoreet äidit, hakekaa huovat.

Vauvat, ette voi kävellä, puhua tai hallita niskaanne.

Äidit, lapsenne pitää juoda, ja se on elämänne seuraava tunti.

Kuulostaa hauskalta.

Luulen, että sinä olet äiti, koska olet oikealla.

Vauvat, saatte tilaisuuden tuntea itsenne vapaiksi ilman odotuksia.

Äidit, teidän pitäisi rauhoittaa lapsenne käyttämättä oikeaa kieltä.

Lapsenne haluavat asioita, joista he eivät edes tiedä.

Äidit, voitte kuiskailla toisillenne vartin välein omalla kielellänne.

Kiitos, Mark. Kiitos.

Kakkasiko pikkuinen?

Petunia!

Vauvani taisi... - En kakannut!

Ei, ei, ei.

Ole kiltti ja lopeta.

Vauvat.

Etsikää vauva,

joka ei ole äitinne.

Etsikää vauva, joka ei ole äitinne, vauvat.

Ja nyt, äidit...

Etsikää äitinne ja kertokaa heille, mitä haluatte sanoa.

Etsikää äitinne.

Kertokaa heille, mitä haluatte sanoa.

Etsikää äitinne.

Kaikki, mitä sanot itsellesi, on valetta. - Nussin ketä haluan.

Senkin kylmä, ei mitään kuningatar.

En mene helvettiin. - Tee se.

Hänellä on syöpä.

Mitä?

Olen pahoillani. Olen äitisi, mutta...

Tee mitä?

Tapa itsesi.

Beverly.

Beverly.

Beverly, en tarkoittanut sinua.

Ei! Älä seuraa minua!

Tarkoitin äitiäni. - En välitä.

Tarkoitin äitiäni. - Olet pelkkää tuskaa.

Yritin tutustua sinuun, koska tunnen vastustusta, mutta ei.

Olet toksinen painajainen.

Pysy kaukana minusta!

Nauti huoneestasi!

Kuulin, että se on kiva!

Se, mitä olet tuntenut, toi sinut tänne.

Jyrkänteelle.

Tässä luvussa tutkimme mielen viimeistä rajaseutua -

ja sitä, mikä voi vaikuttaa egolle katastrofilta -

tai täydeltä tuhoutumiselta.

Nyt riittää!

Ymmärrän. En ole mitään.

10 000.

9 999.

9 998.

9 997.

Elon! - Niin, Petunia.

Haluatko jotain?

Ei, kiitos. En tarvitse. - Hyvä on.

Elon! Et enää kerro, miten se tapahtui.

Herätys.

Ei.

Onko päätös lopullinen?

Ihmiset keskittyvät siihen liikaa. Se ei auta heitä.

Voitko kertoa sen minulle uudestaan?

En.

Se ei auta sinua, Petunia. - Hyvä on.

Se on pelkkä tarina.

Niin?

Älä yritä liikaa. - Selvä. Anteeksi.

Älä editoi äläkä yritä. Et ole rikki.

Olet tarpeeksi.

Mistä sinä tiedät?

Minä vain tiedän.

Toivottavasti olet oikeassa.

Koska en ollut tarpeeksi äidilleni.

Tai lapseni isälle tai lapselleni.

Millä tavalla? Mikä sinun tarinasi on? - Pysyäkseni hengissä...

Pysyäkseni hänen rinnallaan.

Lapseni haluaa jotain.

En tiedä, mitä se on, ja pelkään,

ettei minulla ole sitä.

Joten...

Toivon, että olet oikeassa. - Älä toivo!

Älä toivo!

Ole.

Älä koskaan, ikinä,

anna periksi toivolle.

Ole vain.

Haluatko vettä?

Haluan kiittää Elonia ja kaikkia täällä.

Minua pyörryttää.

Ja Beverly, kasvosi... Kiitos.

En tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Mutta olen antautunut sille.

Tuntuu kuin puhuisin, mutta...

Ehkä sanani ovat tyhjiä.

Ehkä tyhjyys on parempi.

Ehkä minulla ei ole mitään sanottavaa.

Pidä sitten turpasi kiinni!

Ei!

Ei!

Voi luoja!

Älä ikinä luovuta!

Pysäyttäkää hänet!

Hän vuotaa verta!

Ehkä aivotärähdys tai selkäranka...

Tiedätkö mitä, Dion? Ehkä sinun pitäisi tappaa isäsi.

Hän kuulostaa kusipäältä.

Turpa kiinni.

Oletko nähnyt Elonia?

En, hän on pahis. Tämä on kansalaispidätys.

Kansalaispidätystä ei ole olemassakaan. - Ota kymmenen askelta taaksepäin.

Tämä on rikospaikka. Se pitää tutkia.

Hän haluaa, että kannan hänet autoon.

En vastustele, jos hän kantaa minut.

Muuten kusen ja paskon housuuni, jos mahdollista.

Ja haju jää autoon.

Elon!

En usko, että hän tarkoittaa sitä.

Olemmeko jo perillä?

Olemmeko jo perillä?

Terveydeksi.

Heitä köysi. - Selvä. Vielä kerran.

Ota tuosta kiinni ja lyö.

Hups! Minun mokani. Anteeksi.

Kolme, kaksi, yksi, käy!

Väärä käsi!

Helvetti!

Dylan. - Peräänny!

En näe häntä!

Lähettäkää köysimiehet. Dylan! Sano jotain!

Dylan. Sano jotain!

Päävamma. Aivotärähdys.

Paradise Hillsissä. Kuvauksissa.

Jeneane, anna minulle yksi sellainen.

Nekin tappavat sinut.

Ne eivät tuhoa aivojani sisäisellä verenvuodolla.

Hei. - Haluan tappaa itseni.

Ei. Anteeksi, mutta en saa liikkua.

En halua satuttaa sinua enempää. - Olet dramaattinen.

Tämä on kuin unta. Siitä tykkää, mutta ei tiedä, miksi.

Olet niin outo. - Sinä olet outo.

Tulen katsomaan sinua myöhemmin. - Selvä.

Huolestuin, koska hänellä on yhä peruukki päässä.

Sinun pitää ehkä hypätä ambulanssiin. - Irrotan pinnit ja otan sen pois.

Kukaan ei koske päähän. Eikö teillä ole ylimääräisiä?

Hänellä on se ylimääräinen.

Sinun pitää levätä. Ei puhelinta, näyttöjä eikä alkoholia.

Meditaatio voi auttaa. Aivotärähdysklinikalla kerrotaan lisää.

Et siis saa juoda itseäsi humalaan puolivälijuhlissa. Olen pahoillani.

Tykkään nähdä ihmisten yllätyskumppaneita.

Sinulla ei taida olla ketään. - Ei olekaan.

Onnekas.

Elmoren tyttöystävä tulee. Hän on kuulemma mukava.

En luota mukaviin ihmisiin. Mikä on edes mukava?

Pieni hetki, minä... No niin. Pannaan vauhtia.

Ei, en tarkoittanut sinua. Sinulla ei ole kiire.

Menen kävelylle. - Niinkö?

Kyllä. Tuntuu siltä.

Selvä. Varo kasvojasi.

Puhelimesi taitaa soida. - Okei.

Isä?

Dylan, onko äitisi soittanut? - Ei.

En ole kuullut hänestä. Hän on jossain hiljaisuusretriitissä USA:ssa.

Hänet on pidätetty, Dylan.

Hän ilmeisesti löi DJ:tä tuolilla.

Mitä äiti on tehnyt?

Hei. - Hei.

Lucy. - Niin.

Olen puolustusasianajajasi Leonard Gow.

Voit kutsua minua Leoksi horoskooppimerkkini mukaan.

Onko horoskooppimerkkisi leijona? - Ei, se on neitsyt.

Miten niin? Mitä se tarkoittaa? - Ei mitään.

Mitä haluat sen tarkoittavan? - Että olen erityinen.

Olet hyvin erityinen. - Äitini tapasi sanoa niin.

Lucy, syyteneuvottelusi alkaa vartin päästä.

Haluatko vankilaan?

Aiotko esittää Gandhia?

Tai Nelson Mandelaa.

Vaiko keski-ikäistä valkoista naista, joka löi mallia tuolilla.

Hän ei ole vain malli, vaan myös DJ ja todella ärsyttävä ihminen.

Saanko kysyä jotain? - Toki.

Muistutanko äitiäsi?

Itse asiassa vähän.

Onko hän kuollut?

On.

Mistä tiesit?

Koska minäkin olen kuollut.

Hän vihelsi niin kovaa, että tärykalvot puhkesivat.

Äänekäs nauru.

Aina hyvin rehellinen.

Hän ei takuulla ollut täysin rehellinen.

Mihin haluat vedota?

En tunne syyllisyyttä.

Sinä melkein tapoit hänet. Se oli hitonmoinen isku.

Hei, Dyl! - Halusin nähdä, miten voit.

Näytät voivan ihan hyvin.

Niin, luulen... Luulin, että kaikki oli hyvin.

Mutta taidankin rypeä melkoisissa pohjamudissa.

Oletko avoin?

Tarkoitatko ihmisenä?

Ei, sinä...

Oletko avoimessa suhteessa?

En.

Hei, äiti. - En kuuntele vastaajaani.

Minusta tuntuu todella pahalta.

Olet niin nätti. Et yhtä nätti.

Et ole yhtä nätti. Sinä olet nätti.

Sinäkin olet nätti. Olet vähän nätti.

Sano se.

Sinusta luovutaan.

Oletko kuullut mitään? - Mistä?

Hei... - Ei mitään.

Mene nukkumaan.

Älä komentele minua.

Anteeksi.

Tuo näyttää aseelta. Saanko vilkaista?

Se on vain kävelykeppi. Tämän takia.

Se on vain keppi.

Kiitos.

Helvetti. Herää.

Herää, herää, herää.

Olen pahoillani.

Tervetuloa Armstrong Airwaysille.

Evakuointitilanteessa matkustajia kehotetaan jättämään matkatavaransa.

Kaikki.

Mahdollisessa hätätilanteessa -

kannattaa ensin panikoida yksin.

Ja jos kone yllättäen laskeutuu, muista olla antamatta periksi toivolle.

Anteeksi, en halua häiritä, mutta lentokone putoaa.

Voimme tehdä jotain.

Mitä? - Voisimme suudella.

Turvavyö on jumissa.

Ei!

Äiti?

Saisinko sipsejä, kiitos?

MALLI HERÄSI. HÄN EI OLE MURHAAJA.

Ei! Viekää hänet pois! Häivy!

SANOITKO, ETTÄ OLEN TULOSSA?

YLLÄTYS

Tämä ei ole syntymäpäivä, vaan oikeudenkäynti. Helvetti.

Äiti!

Mitä sinä täällä teet?

Tulin tukemaan sinua.

Miksi?

Pärjään kyllä. Minulla on asianajaja. Hän on kiva.

Hänestä olen ihana kuin hänen äitinsä. Voitko kuvitella?

Ostin sinulle lahjan.

Kiitos.

VIIMEINKIN EI MITÄÄN

Saisinko huoneen? Halvimman, kiitos.

Meillä on täyttä häiden takia.

Voisinko nukkua huoneessasi?

Totta kai, kulta.

Näytät merirosvolta.

Tuo on minun.

Haluatko halauksen?

Oliko se vahinko?

Aiotko satuttaa minua? - Enkö ole jo tehnyt niin?

Kadutko sitä?

En tiedä, Dylan.

Se tuntui sillä hetkellä oikealta.

Väkivalta ei ole ratkaisu. - En etsinyt sitä.

Työsi on väkivaltaista. - Se on vain esitystä.

Se ei näytä teeskentelyltä.

Mutta se ei ratkaise mitään. - Hyvä on. Sinä haiset. Mene suihkuun.

Ihan vakavasti nyt, äiti. Miksi teit sen?

Hän oli ihan helvetin ärsyttävä. - Se ei riitä syyksi.

Sinäkin olet ärsyttävä.

Uhkailetko minua? - Ehkä.

Et voi voittaa minua.

Minulla on enemmän elämänkokemusta kuin sinulla.

Mutta olen isompi, vahvempi ja nuorempi.

Ja olet loukkaantunut. - Sinä loukkaannut.

Se oli vitsi.

Kuolen nälkään. Entä sinä?

Saanko palan pizzaasi? - Et.

Miksi en? - Koska kysyin jo, ja se on minipizza.

Olen väsynyt ja nälkäinen. - Ole kiltti.

Ole kiltti. Muutin mieleni. - Ei!

Se ei ole kovin hyvää.

Ole hyvä.

Vihaat minua, vai mitä?

Se ei vaatinut paljoa.

Etkö mene suihkuun?

Mitä nyt?

Olenko sinusta huono äiti?

Voitko lopettaa?

Olinko huono?

Ei sillä ole väliä.

Olit joskus huono äiti, mutta et ole huono ihminen.

Käyttäydyit vain huonosti.

Mitä halusit minulta?

Halusin, että saat haluamasi tai että saan annettua sen sinulle.

Jotta katsoisit minua etkä odottaisi katsovasi pois.

Kun olin todella pieni, luulin, että yritit paeta minua.

Mutta olit vain onneton. Se oli vaikeaa aikaa.

Millä tavalla olin huono?

Et ollut huono.

Sinun... Isoäitisi oli vaikea ja monimutkainen,

ja sinun oli vaikea antaa minulle, mitä tarvitsin.

Mitä tarvitsit?

On vaikea keksiä jotain yhtä tiettyä asiaa.

Olit aika takertuva.

Kamppailin normaalien masennusoireiden kanssa, kuten muutkin lapset.

Ja sanoit, että olen kuin äitisi, joka yritti itsemurhaa.

Sinä yritit. - Ei, se oli vitsi.

Hyppäsit naapurin katolta. - Uima-altaaseen huvin vuoksi.

Otit unilääkkeitä ja alkoholia. Ja se oli matala puoli.

Ei, se oli syvä puoli. Otin unilääkkeitä ja join ollakseni sekaisin.

Olin välillä surullinen, mutta uskoin pärjääväni.

Halusin sinun ajattelevan, että pärjään hyvin!

Ne olivat hemmetinmoiset bileet. - Kello oli kahdeksan. Viilsit itseäsi.

Anteeksi, viiltelit itseäsi veitsilläni. - Tein sen kahdesti.

Se oli avunhuuto, enkä kommunikoi enää niin.

Se on aika manipuloivaa. - Se ei tapahtunut aamulla, vaan yöllä.

Muistan, kun hyppäsit katolta auringonnousu selkäsi takana.

En unohda sitä koskaan. - Mitä tarkoitat, äiti?

Et ollut siellä. - Kyllä olin.

Etkä ollut! - Olinhan!

Missä minä olin? - Olit retriitissä.

Kun palasit, sanoit, että jos olisin kuollut,

haluaisit uskoa pääseväsi siitä yli.

Toivon, että pääsen siitä yli.

En halua olla onneton, koska rakastan sinua. Haluan olla vapaa.

Olet onneton ja vapaa, jumalauta!

Dylan. - Ei.

Asianajaja! Aamiaiselle!

Sieltä hän tulee. Tässä on tyttäreni.

Hei. Dylan. - Leonard. Asianajaja.

Hauska tavata. - Samoin.

Oliko sinulla takki?

Mitä haluaisitte tilata? - Mietin vielä.

Otan ison kasvissyöjän annoksen ja...

Onko kastikkeessa lihaa? Antaa olla sitten.

Haluaisin pekonia. Saanko sen rapeana, mutta en poltettuna?

Minkä kanssa?

Minä otan lettuja.

Onko teillä erikoisannoksia? - Ehkä. Vilkaisen kylttiä.

Äiti... - Kyllä, kiitos. Mitä?

Saisimmeko ensin kahvia?

Se vie aikaa. Mitä saisi olla?

Kahvi mustana, kiitos. - Mustana minullekin.

Mitä maitoa teillä on? - Meillä on kaikkea.

Minäkin otan mustana ja lasillisella kookosmaitoa.

Meillä ei ole kookosmaitoa.

Soijamaitoa sitten, lämmitettynä.

Ja unohdetaan erikoisuus. Minäkin otan kasvisaamiaisen.

Pekonillako? - Rapeana, kiitos.

Jos menet tuohon suuntaan, niin kerro, mikä erikoisannos on.

Kasvisaamiainen, lettuja, kasvisaamiainen rapealla pekonilla -

tai ehkä erikoisuus ja kolme kahvia mustana ja lasi soijamaitoa.

Lämmintä maitoa. - Ja ehkä erikoisannos.

Kiitos paljon.

No niin.

Lucy, minun on kysyttävä jotain. Voinko tehdä sen tyttäresi edessä?

Totta kai.

Sanoitko Beverly Woodsille, että hänen pitäisi tappaa itsensä?

Sanoin, mutta minun ei ollut tarkoitus sanoa sitä hänelle.

Se oli roolileikkiä.

Kenelle sanoit niin? - Minulle. Eikö niin?

Ei.

Se et ollut sinä.

Miksi käyttäydyt kuin vihaisin sinua, Dylan?

Koska käyttäydyt kuin vihaisit minua.

Minä... En todellakaan vihaa sinua.

Rakastan sinua. Rakastan sinua enemmän kuin elämää.

Leikin roolileikkiä äitini kanssa. Anteeksi.

Minun pitää käydä vessassa.

Se, mitä tein Beverlylle,

oli epäreilua.

Meidän pitää toimia oikein. Vai mitä, Leo?

On hyvä, että kadut, mutta oikeus on suhteellista lain kannalta.

Rikoit lakia, joten teit jo väärin.

Aivan. Anteeksi.

Oletko kunnossa?

Olen pahoillani kaikesta. - Ei, olen nähnyt pahempaakin.

Onko vessa ulkona?

Ei. Vain erämaa.

Lucy!

Tämän pitää loppua.

Kaiken tämän hölynpölyn ja julmuuden.

Sinun pitää lopettaa, koska olet aikuinen.

Mutta sinäkin olet aikuinen.

Dylan, sinun on keksittävä tapa antaa minulle anteeksi,

ja sitten antaa anteeksi sinulle, koska et antanut minulle anteeksi.

Minun olisi pitänyt sanoa:

"Olet hurjin ja pelottavin asia, joka minusta voi tulla,

ja jos kuolet, minun on uskottava, että pääsen siitä yli, koska en tiedä pääsenkö.

Pääsen hädin tuskin yli kaikesta muusta."

Sinun ei ehkä olisi pitänyt sanoa mitään.

Sinun olisi pitänyt halata minua ja hakea ammattiapua.

Mutta arvostan sitä.

Totta.

Totta. Helvetti! Tarkoitan...

Mikä vitun sotku.

Teeskennelläänkö, että hukuimme jokeen?

Nytkö?

Niin. Olemme aaveita.

Se helpottaa paineita.

Nyt tiedän.

Oletko valmis? Minun olisi pitänyt sanoa:

"Rakas tyttöni...

Pidä huolta itsestäsi.

Rakastan sinua hyvin paljon."

Minun olisi pitänyt...

Hän sanoo, että erikoisannos on Benedictin munat -

ja röstiperunat savulohella,

kapriksella, wasabimajoneesilla... - Takaisin elämäänkö?

Takaisin elämään. - ...ja kaalisalaatilla.

Löysitkö äitisi? - Löysin. Hän on... Äiti!

Mitä toisella puolella on? - Kansallispuisto on susialuetta.

Täällä on susia, äiti!

Minun on haettava hänet. Anteeksi. - Poliisi ei katso pakoa hyvällä.

Kasvoin täällä ja tunnen alueen. - Äiti!

Ja haluan tulla mukaan, ellei minua kielletä tulemasta mukaan.

Tule!

Täällä on hyviä vaelluspolkuja -

ja puroja, joista voi juoda, jos ne ovat laitumien yläpuolella.

Äiti!

Melkein täydet kuuluvuudet.

Lucy!

Syödään.

Täyttävää, eikö?

Anteeksi.

Anteeksi.

Saanko...

Saat.

Entä jos olemme vihollisia taistelussa?

Tunnemme molemminpuolista raivoa ja kunnioitusta, mutta tänään me nussimme.

Ja huomenna lähdemme sotaan.

Eikö se ole tarpeeksi pervoa, että viettelet äitisi asianajajan?

Eikö? Selvä.

Hyvä on.

Vihdoinkin olet minun.

Onko sinulla kondomia? - Ei.

Lucy!

Tunnen tämän paikan.

Tunnen sen. Lähellä on luola.

Mennäänkö?

Lucy. Oletko täällä?

Älä mene liian kauas. Melkein kuolin täällä.

Miksi? Onko tuolla lohikäärme?

Ei, kadotin luolan suun etsiessäni toista puolta.

Oli pilkkopimeää, kunnes näin valon edessäni.

Ja vasta nähtyäni puut tajusin, että se oli tuloreittini.

Käännyin jossain vaiheessa ympäri. Olin onnekas.

Siellä ei näe eteensä ja voi kulkea loputtomasti edestakaisin.

Dylan, tule takaisin. Tiedän, missä äitisi on.

Oletko kunnossa? - Olen.

Näitkö mitään? - En.

Mistä tiedät, missä hän on?

Hän on ylhäällä.

Onko hänellä puhelin mukana?

Selvä.

Dylan!

Tule alas sieltä! - En!

Hitto. - Tule tänne.

Voisitko tulla alas? - Tule tänne.

Hyvä on.

Leo, ota kuva minusta ja tyttärestäni ennen kuin joudun vankilaan.

Et joudu vankilaan.

Ole oma itsesi. - Olen oma itseni.

Ole oma itsesi.

Otettu. - Hyvä. Sitten vielä aito kuva.

Käyttäydy niin kuin olisit yksin.

Oletko nyt tyytyväinen?

Millainen kuvasta tuli? - No...

Silmät kiinni. Dylan ei hymyile.

Ryppyjä. Kaksoisleuka.

Tekstitys: Emilia Hietala