Original subtitles

Lontoolaisessa ravintolassa pidettiin salainen tapaaminen 1949 -

kahden merkittävän ihmisen välillä.

Miehen ja naisen.

Mutta kaikki ei ollut sitä, miltä näytti.

Parrakas mies, Michael Dillon, oli syntynyt naiseksi.

Monimutkaisten operaatioiden jälkeen -

hänestä tuli salaa maailman ensimmäinen nainen, josta tuli mies.

Hänen vaalea kumppaninsa oli entinen Spitfire-lentäjä -

ja sotasankari.

Bob Cowellista tuli Britannian ensimmäinen miehenä syntynyt nainen.

Kun tarina levisi, siitä tuli sensaatio.

Roberta Cowellin tarina synnytti kuhinaa.

Se oli hemmetin jännittävää!

Tämä on tarina Britannian ensimmäisistä transseksuaaleista.

Kaksi uranuurtajaa, jotka uskalsivat haastaa tabun, uhmata lakia -

ja jopa vaarantaa henkensä tullakseen sellaisiksi kuin tiesivät olevansa.

Siitä ei puhuttu -

eivätkä kirurgit tehneet sellaista.

Mutta on muutakin.

Ensimmäistä kertaa ennennäkemättömät asiakirjat paljastavat salaisuuden -

heidän tarinansa takana.

Kyse ei ole vain rohkeudesta ja uhrauksista.

Se on tarina yksipuolisesta rakkaudesta.

Michael oli ylivoimaisen intohimoisesti rakastunut.

Rakastan sinua. Haluan sinut tänään ja joka ilta.

Näille pioneereille sukupuolenvaihto oli ainoa tapa olla oma itsensä -

mutta toiselle heistä se taival päättyisi tragediaan.

ROBERTA VOITTAA VUORINOUSUKISAT

Roberta Cowell valmistautuu Britannian kuuluisaan vuorinousuun -

Shelsley Walshiin.

Roberta on myös rikkonut ennätyksen, mutta siihen aikaan hän oli mies.

Sukupuolenvaihdos rekisteröitiin kuusi vuotta sitten.

Bob Cowellina hän oli kilpa-ajaja.

Robertana hän aikoo olla sitä taas.

Historiallisissa autokisoissa 1958 Worcestershiren Shelsley Walshissa -

oli yksi epätavallisimmista osallistujista.

Kuusi vuotta aiemmin Roberta Cowell oli Britannian ensimmäinen mies -

joka vaihtoi sukupuolta.

Nyt Cowell oli palannut, tällä kertaa naisena.

Shelsley Walsh on yksi vaikeimmista ajotaitokokeista.

Jos haluaa tehdä paluun, tämä on vaikea tapa tehdä se.

Roberta on päättänyt palata huippuajon pariin.

Hän kutsuu sitä ainoaksi tuntemakseen elämäntavaksi.

Britannian ensimmäisenä sukupuolensa vaihtaneena miehenä -

Roberta oli hetken aikaa julkkis.

Sitten hän katosi yhtä nopeasti kuin oli noussut kuuluisuuteen.

Kunnes 15 vuotta myöhemmin -

näin henkilön, jonka täytyi olla Roberta -

koska joku sanoi, että hän näyttää Marilyn Monroelta kaulasta ylöspäin -

ja mekaanikolta kaulasta alaspäin. Juuri siltä hän näyttikin.

Siihen aikaan Liz Hodgkinson oli nuori toimittaja -

joka yritti saada nimeä itselleen.

Kerroin hänelle, kuka olen. Sanoin olevani toimittaja.

Mietin, suostuisiko hän haastatteluun.

Sitten hän sanoi kuolemattomat sanat.

"Jos työnnät minut katuojaan ja sanot: 'Siellä ollessasi -

mitä pidät lyhyistä hameista?' suostun silti haastatteluun."

Ajattelin, että hän kuulostaa minunlaiseltani ihmiseltä.

Viisikymppisenä Roberta kertoi Lizille unelmoivansa yhä -

paluusta moottoriurheilun pariin.

Hän oli epätavallisin tapaamani ihminen.

Meillä synkkasi heti. Hän oli hauska ja nokkela.

Hän oli myös hyväsydäminen.

Välillämme ei tuntunut olevan suurta kuilua.

Hän oli hohdokas, käytti valtavia vaaleita peruukkeja -

ja hänellä oli aina tekoripset ja paljon huulipunaa.

Hänellä oli myös isot kädet.

Hän sanoi näyttävänsä siltä, että hänet saisi vitosella.

Roberta kertoi Lizille syntyneensä väärään biologiseen sukupuoleen.

Vaikka hänellä oli pojan vartalo, hän tiesi aina olevansa tyttö.

Hän ei muistuttanut ketään tuntemaani biologista naista.

Hän oli hulluna autoihin.

Autot olivat hänen juttunsa. Hän avasi konepellin. "Veistos!"

Hän kuolasi aina autojen perään -

tavalla, jolla useimmat miehet eivät kuolaisi, saati sitten naiset.

Hän avasi minulle toisen maailman, ja olin lumoutunut.

Pian Lizin tapaamisen jälkeen Roberta Cowell pyysi päivittämään tarinansa.

Roberta hamstrasi kaiken.

Ennen pitkää hän antoi Lizille läjän asiakirjoja -

sukupuolenvaihdoksen ajalta.

Papereiden joukossa oli jotain kiehtovaa.

Kasa kirjeitä, kaikki samalla käsialalla -

sekä valokuva komeasta nuoresta miehestä.

Hän alkoi kertoa Michael Dillonista.

Hän ei kertonut, että mies oli rakastunut häneen intohimoisesti.

Rakkauskirjeet paljastivat, että Michael Dillon oli lääkäri -

aristokraattisesta perheestä.

Roberta oli hänelle pakkomielle 1950-luvulla.

Kun Liz kaivoi syvemmältä, hän hämmästyi huomatessaan -

että Robertan ihailijalla oli myös oma salaisuutensa.

Michael Dillon oli syntynyt Laura-nimiseksi tytöksi.

Roberta Cowellin tavoin hänkin tunsi syntyneensä väärään sukupuoleen.

1940-luvulla Dillonista tuli maailman ensimmäinen nainen -

joka muuttui mieheksi leikkausten kautta.

Michael kirjoitti kaiken julkaisemattomaan omaelämäkertaansa -

jonka Liz on löytänyt.

Liz on koonnut tarinan vaikeasta suhteesta -

Britannian ensimmäisten transseksuaalien välillä.

Dillonin omaelämäkerta paljastaa, miten 9-vuotiaana tyttönä -

kaikki muuttui, kun hänen isoveljensä Robert -

peri perheen tilan Irlannissa.

Hänestä tuli Sir Robert, Lismullenin kahdeksas baronetti.

Se oli aristokraattinen titteli, joka vuosia myöhemmin aiheutti tragedian.

Laura Dillon syntyi tavallisena tyttönä -

ainakin biologisesti tai fyysisesti.

Kamppailu identiteetin kanssa alkoi käydä selväksi -

noin 14-15-vuotiaana -

kun hänen rintansa olivat alkaneet kasvaa, ja hän peitti ne vyöllä -

jotta hän olisi lattarintainen ja näyttäisi pojalta.

Kaveri koulusta sanoi, että jos hän tekisi niin, hän saisi syövän -

joten hän lopetti sen vastahakoisesti -

koska hän halusi näyttää pojalta. Hän halusi olla lattarintainen.

Sisimmässään hän tunsi olevansa täysin mies -

ja että mitä tapahtuikin, hän ei voisi elää naisena.

Menneisyytensä suurien perinteiden loistossakin -

Oxford on aina nykyhetken ja tulevaisuuden kaupunki.

Syksyllä 1934 -

19-vuotias Laura Dillon saapui Oxfordiin opiskelemaan teologiaa.

Myös naisilla on Oxfordissa samat mahdollisuudet miesten kanssa.

Laura Dillon ei halunnut jakaa mahdollisuuksia miesten kanssa.

Hän halusi olla sellainen.

Hän uskoi olevansa mies naisen kehossa.

Hän alkoi leikata hiuksiaan ja pukeutua kuin muut miesoppilaat.

1. lukukaudella hän liittyi yliopiston naisten venekerhoon.

Soutaminen oli Lauran tapa purkaa päättäväisyyttä ja tarmoa.

Hänestä tuli pian kerhon puheenjohtaja.

Oxfordin yliopiston naisten venekerho näki itsensä -

miesten venekerhon naisversiona, joka halusi voittaa Cambridgen.

Siihen maailmaan Laura astui.

Laura muutti Oxfordin naisten venekerhon onnen.

Menestys sai huomiota uutisfilmeissä.

OXFORD VOITTAA VENEILYKISAN

Miehistö tummansinisessä asussa harjoittelee kisaa varten.

Tämä on ainoa liikkuva kuva Laura Dillonista -

hänen uraauurtavan mieheksi siirtymänsä alussa.

Oxfordin toistuvat voitot siltä ajalta -

osoittavat, että siellä oli kantava voima.

Niin ei yleensä käy, ellei joku kerhossa -

saa sitä toimimaan. Hänellä oli suuri vaikutus, hyvin vaikuttava henkilö.

Soutumenestyksestään huolimatta Laura ei ollut sinut itsensä kanssa.

Oxfordissa hänet tuomittiin elämään naisena -

eikä miehenä, joka hän aina halusi olla.

Hieno urheilulaji, hienoa ajamista, kova vauhti.

Brooklandsin viimeinen ohjelma vuonna 1937.

Autot kiitävät ympäri kello kahdesta iltahämärään.

1930-luvun lopulla, kun Laura Dillon souti Oxfordissa -

Brooklandsin kilparadalla nuori mies Bob Cowell -

nautti hyvin erilaisesta urheilulajista.

Laura Dillonin tavoin Bob Cowell syntyi etuoikeutettuun perheeseen.

Hän varttui Croydonissa Brooklandsin kilparadan lähellä.

Autot olivat hänen intohimonsa.

Se oli hänellä verissä.

16-vuotiaana hän hiipi Brooklandsiin -

vartijan ohi haalareissa. Hän kantoi ämpäriä kuin olisi kuulunut tänne.

Hän rakasti sitä. Se oli hänen elämänsä.

Bob Cowellille kilpa-ajo oli vallan, rohkeuden ja viriiliyden symboli.

Se oli myös uskomattoman vaarallista.

Menestyksekäs kilpaura toi hänelle kaapin täynnä palkintoja -

mutta hopeiden takana piili levoton luonne.

Yritin kuumeisesti näyttää maailmalle -

miten maskuliininen ja itsevarma voisin olla.

Huomasin, että alitajuntani oli pääasiassa naisellinen.

Ennen toista maailmansotaa sukupuolenvaihto oli mahdoton unelma.

Mutta Bob Cowell ja Laura Dillon halusivat löytää keinon -

hinnalla millä hyvänsä.

Vuosia kilpa-ajaja Roberta Cowellin uskottiin -

olleen Britannian ensimmäinen sukupuolenvaihdoksen tehnyt.

Mutta toimittaja Liz Hodgkinson on saanut selville edeltäjän -

Michael Dillonin, joka oli syntynyt Laura-nimiseksi tytöksi.

Myös professori Stephen Whittle syntyi naiseksi.

Tiesin jo varhain, että oloni oli epämukava -

tyttönä olemisen prosessissa.

Koulun urheilupäivänä, kun olin 10-vuotias, tajusin viimein.

Meillä oli tyttöjen ja poikien kisoja.

Muistan selvästi ajatelleeni -

että tulen aina olemaan väärässä kisassa.

Koko prosessi on luultavasti samanlainen kuin Lauran kokema.

Laura saavutti pisteen, jossa maskuliinisena naisena eläminen -

ei tuntunut oikealta. Hän ei ollut se ihminen, joka tunsi olevansa.

Se ulkokuori, kaikki, mitä muut näkevät -

tai odottavat sinulta, ei ole se ihminen, joka olet.

Usko siihen, että on loukussa väärän sukupuolisessa kehossa ei ole uutta.

1920-luvulla Saksassa -

seksologi Magnus Hirschfeld oli seksin ja sukupuolen tutkija.

Berliiniläisellä klinikalla tehtiin paljon kokeellisia töitä.

Vuohilta poistettiin munasarjat -

ja ne istutettiin kirurgisesti potilaaseen -

toivoen, että munasarjat tuottaisivat sopivia hormoneja -

ja muuttaisivat henkilön sukupuolta.

1930 tri Hirschfeld teki ensimmäisen sukupuolenvaihdoksen -

tanskalaiselle Lili Elbelle.

Vuotta myöhemmin Lili Elbe kuoli -

viidennen sukupuolenvaihdos- leikkauksen epäonnistuttua.

Sukupuolenvaihdoshoidon todellinen läpimurto -

tuli hormoniterapialääkkeiden kehityksen myötä 1940-luvulla.

Laura Dillon tarttui hoitoon nopeasti.

Laura pääsi käsiksi testosteroniin.

Vuonna 1940 Laura Dillon oli ensimmäinen ihminen -

joka käytti testosteronia vaihtaakseen sukupuolta.

Hän oli alkanut ottaa mieshormoneja.

Hänen käyttämänsä mieshormonit -

suurina annoksina madalsivat hänen ääntään -

jotta hän alkaisi kuulostaa mieheltä, ja kasvoille kasvaisi karvoja.

Melko nopeasti, kahden vuoden sisällä -

joku, joka oli aiemmin tunnistettu naiseksi -

tunnistettiinkin automaattisesti mieheksi.

Samaan aikaan Lauran tavoin -

kilpa-autokuski Bob Cowell oli myös epäröinyt sukupuoltaan.

Hän alkoi epäillä olevansa nainen.

Tukahduttaen nämä ajatukset vuonna 1941 -

hän nai yliopistoheilansa.

Ennen pitkää he saivat kaksi tytärtä.

Vaihtaen nopeat autot nopeisiin lentokoneisiin -

Bob liittyi RAF:ään ja ryhtyi Spitfire-lentäjäksi.

Hän lensi kaksi hävittäjäoperaatiota Ranskan yllä -

ennen kuin hänet ammuttiin alas Saksan yllä -

ja internoitiin sotavangiksi pahamaineiselle vankileirille -

Stalag Luft Onelle.

Sodan lopussa epäilykset hänen sukupuolestaan heräsivät -

kun hän palasi moottoriurheilun maskuliiniseen maailmaan.

Se oli osa sitä, että hän yritti todistaa olevansa mies.

Hän yritti todistaa itselleen yhtä paljon kuin muille.

Vasta myöhemmin, kun hän sai psykiatrista apua -

hän tajusi, että todellinen minäni -

ja henkilö, joka todella haluan olla, on nainen.

Laura Dillon halusi olla mies.

Vuonna 1944 hän pyysi viranomaisia muuttamaan syntymätodistuksensa.

Se oli rekisteröity alun perin Laura Maudiksi, tytöksi.

Todistus oli "korjattu" -

niin, että Laura oli syntynyt pojaksi ja hänen nimensä oli nyt Michael.

Hän alkoi miettiä, voiko mennä pidemmälle -

ja emättimen sijaan -

saada miehen elimet, mitä ei ollut ennen tehty.

Michael Dillon ajoi partansa kolmesti viikossa -

mutta hänellä oli silti naisen sukuelimet -

ja hän tarvitsi epätoivoisesti leikkauksen.

Dillon löysi brittiläisen lääkärin, joka voisi suostua siihen.

Hänen nimensä oli Sir Harold Gillies.

Harold Gillies oli armeijan kirurgi ensimmäisessä maailmansodassa.

Hän oli alkanut jakaa tekniikoita monimutkaisiin -

kasvojen jälleenrakennusleikkauksiin.

Oli myös ihmisiä, joilla oli merkittäviä vaurioita raajoissaan -

alaraajoihinsa ja sukuelimiinsä.

Sodan uhrien palaneen lihan ja murtuneiden raajojen korjaaminen -

teki Sir Harold Gilliesistä maan parhaan plastiikkakirurgin.

Toisen maailmansodan syttyessä Gillies jatkoi uraauurtavaa työtään -

sairaalassaan Rooks Down Housessa lähellä Basignstokea.

Tässä sairaalassa, noin 80 kilometrin päässä Lontoosta -

on lääkäreitä ja hammaskirurgeja kaikkialta maailmasta.

Gillies korjasi ihonsiirroilla haavoittuneiden kasvoja ja raajoja.

Ihonsiirto oli ennen ollut vaikeaa.

Gillies keksi tekniikan elävän ihon siirtämiseen ympäri kehoa -

rullaamalla sen putkeksi.

Kun toinen pää oli kiinni verenkierrossa -

hän saattoi ommella toisen pään -

uuteen paikkaan potilaan kehossa.

Harold Gillies hoiti useita sukuelimensä menettäneitä miehiä.

Ongelma ei ole vain fyysinen, vaan myös psykologinen.

Hän tajusi, että 1. maailmansodassa kehittämällään putkipedikkelillä -

voisi luoda uudelleen peniksen.

Uuden peniksen saattoi tehdä luomalla sisä- ja ulkopuolen.

Otetaan yksi ihonpala ja rullataan se niin, että alapuoli on ulkona.

Sitten tehdään toinen pala ihoa ja tehdään se toisin päin -

jotta ulkopinnalla on ihoa ulkopuolella -

ja sisäpinnalla myös ihoa sisäpuolella.

Kaksoisputki voi olla tehokas penis -

jos se ommellaan takaisin oikeaan anatomiseen asentoon.

Kesällä 1944 Michael Dillon vieraili Rooks Down Housessa -

Sir Haroldin sairaalassa Hampshiressa.

Dillon oli kuullut, että Gillies osasi rakentaa peniksen.

Hän pyysi Gilliesiä tekemään hänelle peniksen.

Dillonille mahdollisuus siirtyä hormonihoitojen ulkopuolelle -

ja sukupuolenvaihdosleikkaus tuntui vastustamattomalta.

Siitä alkoi taistelu, joka kesti lähes kymmenen vuotta -

mutta päättyi tragediaan.

Toisen maailmansodan lopussa -

Oxfordista valmistunut Laura Dillon -

oli muuttanut nimensä ja ulkonäkönsä ja eli nyt Michaelina.

Sukupuolenvaihdoksen suorittamiseksi Dillon toivoi leikkausta -

saadakseen tekopeniksen.

Sellaista ei ollut ennen tehty.

Vuonna 1945 Dillon pääsi Trinity Collegeen lukemaan lääketiedettä.

Hänen pyrkimyksensä muuttua naisesta mieheksi oli herättänyt -

kiinnostusta lääketieteeseen.

Hän oli kiinnostunut seksuaalisen suuntautumisen tieteestä.

Pakkomielle sai hänet kirjoittamaan kirjan nimeltään Self -

joka kertoo sukupuolikriiseistä.

Toimittaja Liz Hodgkinson on tullut Dubliniin -

tapaamaan entistä lääketieteellisen dekaania, professori Davis Coakleya.

Yliopisto on löytänyt uutta tietoa -

Michael Dillonin ajasta ja salaisista operaatioista.

Tämä on Michaelin opiskelijakansio lääketieteellisestä.

Siinä on hänen valokuvansa siltä ajalta.

Hän näyttää vakavalta laseissaan. Hyvin miehekäs nenäliinaa myöten.

Hän meni yliopistoon lokakuussa 1945.

Lääketieteellisessä hänen keskiarvonsa oli noin -

50, ehkä 54.

Myöhempinä vuosinaan hänelle tehtiin useita leikkauksia.

Tässä lukee, että hän on potilaana Basingstoken sairaalassa -

18. joulukuuta - 21. tammikuuta. Melkein kuukausi sairaalassa.

Siinä ei sanota, miksi hän oli sairaalassa.

Ei.

Tiedämme nyt, että se oli Rooks Down, jossa Sir Harold Gillies operoi.

Siellä hänelle tehtiin sukupuolenvaihdosleikkaukset.

Heinäkuussa 1946 Michael Dillon vietiin Rooks Down Houseen -

ensimmäiseen salaiseen leikkaukseen sukupuolenvaihdosta varten.

Gillies oli siihen asti tehnyt rekonstruktiota -

menetetyistä ruumiinosista.

Häntä pyydettiin rakentamaan jotain, mitä ei ollut koskaan ollut.

En tiedä, mitä hän ajatteli -

mutta sen ajan lääketieteellisillä mielipiteillä -

jos hänen aikeistaan olisi tiedetty, näkymä olisi ollut hyvin synkkä.

Vain pieni määrä ihmisiä tiesi siitä.

Jos katsoo muistiinpanoja, en usko, että kukaan, joka on nähnyt ne -

tajuaa heti, että Gillies tekee sukupuolenvaihdosleikkauksen -

naiselle muuttaakseen hänet mieheksi.

Siitä ei puhuttu -

eivätkä kirurgit tehneet sellaista.

Monella tasolla se ei ollut asia -

josta kuulutettaisiin katoilta siinä vaiheessa.

Tri Bamji on päässyt käsiksi Dillonin potilastietoihin -

joissa kerrotaan Dillonin tarvitsemista 17 leikkauksesta.

Ensimmäisessä Dillonin vatsasta rakennettiin putkipedikkeli.

Jonkin ajan kuluttua putki leikattiin, vedettiin alas -

ja sen pää kiinnitettiin Dillonin virtsaputkeen -

jotta hän voisi virtsata putken läpi.

Useita leikkauksia myöhemmin häpyalueen ihoa -

nostettiin uuden peniksen yli ja alle kivespusseja varten.

Koko prosessi vei Harold Gilliesiltä yhdeksän vuotta.

Tämä on maailman ensimmäinen sukupuolenvaihdos naisesta mieheksi -

joka on tehty leikkauksella.

Ensimmäinen.

Jos ajattelen itseäni ja Michaelia painostamassa Gilliesiä -

tekemään sen, kyse ei ole niinkään rohkeudesta, vaan tyhmänrohkeudesta.

Jos olisin tiennyt, miten kivuliasta se on, olisin ampunut itseni -

koska se on aika synkkä prosessi.

Teetin sen vuonna 2000. Hän teki sen 55 vuotta aiemmin.

Se oli varmasti helvettiä.

Koko tämän ajan Dillonin on pitänyt salata, että tämä kaikki tapahtuu.

Hän käveli kepin kanssa ja esitti, että se oli vanha sotavamma.

Koko juttu oli yhtä kipua -

ja petosta. Sitä oli varmasti vaikea käsitellä.

Michael Dillonin muuttuessa mieheksi -

483 kilometrin päässä entinen Spitfiren lentäjä Bob Cowell -

pyöritti pientä insinöörifirmaa, mutta kaikki ei ollut hyvin.

Hän yritti olla kunnon mies.

Hänellä oli miehinen ammatti. Hävittäjälentäjä, kilpa-ajaja.

Mutta syvällä sisimmässään -

hänestä tuntui, ettei ole sellainen, vaan on oikeasti nainen.

Huonon itsetunnon piinaama Cowell harkitsi itsemurhaa.

Hän ei voinut elää valheessa ja jätti vaimonsa vuonna 1948.

Hän jätti perheen, ja koska olin pieni lapsi -

en tiennyt, mitä oli tekeillä.

Äiti huolehti meistä miten pystyi, mutta hän koki valtavan trauman.

Isäni poissaolo oli minulle tuskaa koko ajan. Tunsin kipua.

Halusin vain, että hän olisi läsnä.

Cowell pyysi apua seksologilta -

joka sanoi, että vaikka hän oli syntynyt pojaksi -

luonto oli tarkoittanut hänet naiseksi.

Hän alkoi käyttää naisten vaatteita ja vaihtoi nimensä Robertaksi.

Roberta jätti moottoriurheilun ja meni töihin muotialalle.

Kuten Michael Dillon ennen häntä, hän alkoi käyttää hormoneja -

muuttaakseen ulkonäköään, lihaksiaan ja kehittääkseen rintojaan.

Etsiessään todellista identiteettiään -

Roberta oli lukenut Michael Dillonin kirjan Self -

sukupuoli-identiteetistä ja sukupuolesta.

Se inspiroi häntä niin paljon, että vuonna 1949 -

hän etsi kirjailijan käsiinsä ja sopi tapaamisen Dillonin kanssa.

Se muutti sekä Robertan että Dillonin elämän.

Kun hän tapasi Robertan, hän tunsi ensi kertaa elämässään -

että oli olemassa sielunkumppani, jolle saattoi uskoutua.

Ensimmäistä kertaa oli joku, joka ymmärsi, mitä hän oli kokenut.

Lounaalla Michael Dillon tunnusti jotain -

minkä oli salannut vain muutamalta ystävältään.

Hän paljasti, että viisi vuotta aiemmin hän oli ollut nainen.

Kun katsoin häntä nyt, se tuntui kerrassaan fantastiselta.

Melko uskomattomalta.

Sitten tapahtui jotain outoa.

Michael Dillon rakastui korviaan myöten.

Roberta ja Michael eivät maininneet tätä omaelämäkerroissaan -

mutta kirjeet paljastavat erikoisen rakkaustarinan -

Britannian kahden ensimmäisen transseksuaalin välillä.

Kirjeitä ei ole ennen nähty julkisesti.

Michael Dillon oli ylivoimaisen intohimoisesti rakastunut.

Hän purki sydäntään -

ja sanoi, ettei ollut koskaan tuntenut näin ketään kohtaan.

"Esimerkiksi, rakas Bobbie, tarvitsen kaksi viskiä -

ennen kuin voin aloittaa 'rakkaan Bobbieni'.

En ole koskaan kutsunut ketään siksi. Tiedät, millaisia estoni ovat.

Estot eivät estä minua sanomasta, että rakastan sinua."

Se toistetaan kolme kertaa. "Haluan sinut", kolme kertaa.

"Haluan sinut tänä iltana ja joka ilta."

Hän kirjoitti paljon suudelmia. Hän lopettaa tuhansiin suudelmiin.

"Rakastan sinua."

Hän lähetti myös kihlasormuksen, jonka löysi jostain sukuholvista.

Se oli hyvin vakavaa.

Tässä on nainen, joka on muuttunut mieheksi.

Hän hullaantuu mieheen, joka haluaa muuttua naiseksi.

Jos sen kirjoittaisi romaaniin, sitä ei uskoisi, mutta niin kävi.

Nauttiessaan uudesta elämästään sinkkunaisena -

Roberta ei ollut kiinnostunut Michaelin kosinnoista.

Hän halusi Michaelin lääketieteelliset yhteydet.

Dillon esitteli Robertan Sir Harold Gilliesille -

joka suostui toiseen sukupuolenvaihdokseen.

Tällä kertaa hän muutti miehen ruumiin naisen ruumiiksi.

Cowellilla oli ongelma. Laki oli häntä vastaan.

Vuonna 1949 Michael Dillon paljasti entiselle Spitfire-lentäjälle -

Roberta Cowellille olleensa nainen.

Syvästi rakastuneena hän esitteli Roberta Cowellin lääkärille -

joka oli suorittanut sukupuolen- vaihdoksen, Sir Harold Gilliesille.

Roberta halusi Gilliesin vaihtavan kehonsa miehestä naiseksi.

Se oli ensimmäinen kerta Britanniassa.

Mutta edessä oli suuri este.

Englannissa 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa -

kirurgi ei saanut poistaa kiveksiä -

ellei sille ollut selkeää lääketieteellistä syytä.

Jos Robert Cowellille tehtäisiin orkidektomia -

sitä ei voisi tehdä englantilainen kirurgi.

Se rikkoisi lakia.

Mutta laki ei pysäyttänyt Cowellia.

Toimittaja Liz Hodgkinson on löytänyt todisteita siitä -

miten pitkälle Roberta ja Michael olivat valmiita menemään -

mahdollistaakseen Cowellin sukupuolenvaihdoksen.

Ratkaisu oli, että Dillon suorittaisi kastraation itse.

"Minä, R. C., eli Robert Cowell, joka hän yhä oli -

pyysin vapaasta tahdostani ja suostuttelin L. M. D:n -

Lawrence Michael Dillonin, joka on epäpätevä mies -

ja 5. vuoden lääkäriopiskelija, tekemään minulle orkidektomian."

Se on lääketieteellinen sana kastraatiolle.

"Toivon, että hänet vapautetaan vastuusta tässä leikkauksessa -

mahdollisen verenvuodon tai verenmyrkytyksen takia.

Haluan käydä sen läpi tietäen, että kumpikin voi olla kohtalokas."

Robertin halu, tahto ja suostuttelu- taidot olivat niin voimakkaita -

että Dillon suostui siihen.

Jos Michael Dillon olisi paljastunut -

hänen uransa olisi ollut ohi ja hän olisi joutunut vankilaan -

mutta hän oli valmis tekemään sen itse.

Cowell käski Gilliesin olla huolehtimatta orkidektomiasta.

Gillies ei kysellyt mitään.

Kastraation jälkeen -

Gillies saattoi yrittää toista uraauurtavaa operaatiota.

Rakennettua vaginaa Cowellille.

Gillies osasi muuttaa miehen naiseksi -

mutta hän ei ollut tehnyt sellaista.

Hän, yleiskirurgi ja gynekologi -

lainasivat ruumiin, veivät sen Harley Streetille -

ja harjoittelivat leikkausta ruumiilla.

Jos Gillies ja hänen ystävänsä olisivat jääneet kiinni siitä -

että he olivat leikanneet ruumista niissä olosuhteissa -

heidät kaikki olisi erotettu.

Sitten he siirtyivät Cowelliin -

loivat tarvittavat osat -

ja poistivat tarvittavat osat.

Leikkauksen aikana Gillies poisti Cowellin peniksen -

ja rakensi sen tilalle vaginan.

Hän teki plastiikkakirurgisen toimenpiteen Robertan kasvoille -

muokaten hänen suutaan naisellisemman näköiseksi.

Roberta oli ensimmäinen brittimies, josta tuli nainen.

Jonkin aikaa hän piti sen salassa.

Sitten vuonna 1952 -

George Jorgenson julkisti sukupuolenvaihdoksensa Tanskassa.

Kun Christine Jorgenson nousi valokeilaan -

yleisö järkyttyi ja hämmästyi.

Roberta taas ei ollut tyytyväinen.

Roberta oli sensaatiomainen ihminen.

Hän uskoi, että hänen tarinansa olisi vuosikymmenen sensaatiomaisimpia -

mutta hän jäi toiseksi, ja se suututti hänet.

Hän luuli olevansa ensimmäinen, mutta ei ollut.

Janoten omaa vuoroaan parrasvaloissa ja rahattomana -

maaliskuussa 1954 Roberta myi tarinansa Picture Post -lehdelle -

8 000 punnalla, eli 200 000 punnalla nykyrahassa.

Se oli uutta ja valtavaa. En keksi parempaa tarinaa.

COWELLIN SENSAATIO

KAHDEN LAPSEN ISÄSTÄ TULEE NAINEN

KIRURGIN POJASTA TULEE TYTÄR

Fleet Street jahtasi pian Robertaa.

Picture Postin toimitus suojeli häntä -

muulta Fleet Streetin lehdistöltä, joka tavoitteli Roberta Cowellia.

Hän oli kadonnut. Jotta voisimme pitää tarinamme salassa -

Roberta vietiin pois Ranskan kautta Italiaan.

Italiassa loput Rat Packista -

kuten kutsuimme heitä, brittilehdistö sai hänet kiinni.

Se oli jännittävää. Koko juttu oli täysi kymppi.

Roberta näytti nauttivan huomiosta, mutta muut eivät.

Hänen vastahakoiset vanhempansa poseerasivat kameroille.

Robertan entistä vaimoa ja lapsia ei näkynyt missään.

Sain tietää siitä, kun tartuin sanomalehteen.

Olin juuri lukemassa sitä, kun isoäitini tuli huoneeseen ja sanoi:

"Älä lue sitä. Siinä on inhottava juttu."

Pidin sen tietysti itselläni ja kiiruhdin pois sen kanssa.

Menin lukemaan sitä ja kävin läpi koko lehden.

Tajusin yhtäkkiä, että hän on isäni.

Myös Michael Dillon oli poissa lehdistöstä.

Robertan kieltäytyminen kosinnasta särki hänen sydämensä.

Dillon pelkäsi julkisuutta Robertan paljastuksen jälkeen -

ja pakeni merelle.

Michael sai töitä laivan kirurgina -

ja matkusti maailmalla neljä vuotta salaisuuttaan varjellen.

Toukokuussa 1958 kaikki muuttui.

Hän oli hytissään, kun oveen koputettiin.

Hän sai sähkeen, jossa luki:

"Aiotko ottaa arvonimesi muutoksen jälkeen?"

Hän sanoi, että hänen sydämensä pysähtyi.

Mitä se oli? Kukaan ei tiennyt siitä. Salaisuus oli säilynyt 15 vuotta.

TRI DILLONIN OUTO TAPAUS

Sunday Express -lehti selvitti Michaelin salaisuuden.

"Tri Dillonin oudossa tapauksessa" -

paljastui, että hänen veljensä on Sir Robert Dillon, Lismullenin baronetti.

Toimittaja oli löytänyt ristiriidan Dillonin suvusta.

Tämä on Burke's Peerage vuodelta 1956.

Nyt haen Debrettin.

Tämä on vuoden 1954 painos, joten ikä on hyvin samanlainen.

Voimme verrata näitä kahta saman perheen osalta.

Burke's Peeragessa on yhä Laura Maude Dillon -

jota kuvailtiin baronetin siskoksi. Devrettissä ei ole siskoa -

vaan veli, Laurence Michael. Molemmilla on sama syntymäaika.

Erojen havaitsemiseksi pitäisi olla pakkomielle sukututkimukseen.

Se ei ole mahdotonta. Monilla on.

Tai sitten olisi pitänyt saada vihje.

Todennäköisin juorulehdille vihjaaja oli Roberta Cowell.

Dillon, hyvin yksityinen mies, oli paljastettu julkisesti.

Hyväksynnän toivossa hän kääntyi perheensä puoleen.

Michael meni tapaamaan veljeään kertoakseen tapahtuneesta -

ja kysyäkseen, voisivatko he olla ystäviä -

koska he olivat veli ja sisko, tai nyt veljekset.

Kauhistunut Sir Robert ei suostunut olemaan tekemisissä Michaelin kanssa.

BARONETTI PUHUU VELJEKSI MUUTTUNEESTA SISKOSTAAN

Se oli tietenkin hyvin järkyttävää Michaelille.

Millaisten arvojen sanomalehden päätoimittaja ajatteli -

viiden minuutin lehtijutun oikeuttavan sellaisen hyökkäyksen -

lääkärin uraa vastaan?

Hänestä oli tullut mies, ja kaikki valokuvat näyttivät miehisiltä.

Ihmiset olisivat sanoneet: Mutta hän ei ole alapäästä. Etkö tunne tarinaa?

Se on hyvin alhaista.

En usko, että hän kesti sitä.

Julkisuuden ja perheen hylkäämisen musertamana -

Dillon teki radikaalin päätöksen.

Hän pakeni Intiaan ja ryhtyi buddhalaismunkiksi.

Hän uppoutui naisilta kiellettyyn miesten yhteiskuntaan.

Hän uskoi, ettei kukaan ymmärtäisi -

ja että häntä kohdeltaisiin halveksuen, torjuen -

huudellen ja vislaillen ynnä muuta.

20 vuotta myöhemmin hänellä ei olisi ollut ongelmia.

Hän olisi sopinut joukkoon. Häntä olisi ymmärretty.

Hän etsi aina totuutta itsestään.

Hän halusi olla aito mieleltään ja ruumiiltaan.

Opiskellessaan hänestä alkoi tuntua, että buddhalaisuus sopi hyvin -

hänen ajattelutapaansa.

Syrjäisessä Himalajassa Dillon ei löytänyt rauhaa.

Häntä ei hyväksytty buddhalaisluostariinkaan.

Ihmiset tiesivät, että hän oli erilainen ja että hänet oli leikattu.

Häntä painostettiin jatkuvasti -

hylkäämään se, mitä hän oli tehnyt itselleen.

Toukokuussa 1962 Dillon julkaisi omaelämäkertansa käsikirjoituksen -

Himalajalta.

Tämä varautunut mies paljasti -

ainutlaatuisen elämäntarinansa.

Kaksi viikkoa myöhemmin raportoitiin -

että Michael Dillon oli kuollut. Hän oli vain 47-vuotias.

Hänen kuolemaansa ei tutkittu lainkaan.

Siitä oli vain ilmoitus. Timesissa oli ilmoitus -

että hän oli kuollut. Kukaan ei tiennyt, mihin hän kuoli.

Uskon, että hän riisti oman henkensä.

Hän tunsi tulleensa tiensä päähän. Hänellä ei ollut enää syytä elää.

Robertankin oli käännettävä selkänsä entiselle elämälleen.

Yritin ottaa yhteyttä Robertaan.

Sain tietää, että hän asui Richmondissa.

Kirjoitin hänelle kahdesti, mutta en ollut saanut vastausta.

Halusin Robertan ymmärtävän, että ymmärrän, että hän kärsi -

mutta ymmärtävän myös, että me koimme tuskaa.

Emmekö voisi pitää yhteyttä?

Roberta kuoli vuonna 2011, 93-vuotiaana.

Hän ei koskaan vastannut lastensa tapaamispyyntöihin.

Siksi Diana tapaa Liz Hodgkinsonin -

Robertan ystävän yli 20 vuoden ajalta.

Diana, hei! -Liz.

Uskomatonta tavata Bettyn tytär.

On mahtavaa tavata Bettyn ystävä. En voi uskoa sitä.

Minulla on paljon kysyttävää. En tiedä, mistä aloittaa.

Tämä on Dianan tilaisuus saada tietää isästä, jota hän ei tuntenut.

Huomaan yhdennäköisyyden. -Niin sanotaan.

Eikö olekin uskomatonta?

Jos pitäisi tiivistää, sanoisin, että hän oli yksi fiksuimmista -

nokkelimmista ja ärsyttävimmistä tapaamistani ihmisistä.

Hän kuulostaa tuhmalta. -Hän oli hauska.

Olin ylpeä isästäni siinä, mitä hän oli tehnyt.

Sodan aikana hän lensi Spitfirella -

ja taisteli maan puolesta.

Kesti kauan hyväksyä se, mitä oli tapahtunut.

Sitä paheksuttiin, eikä sitä ymmärretty.

Kunnioitan sitä, mitä hän teki ja että hänen oli pakko tehdä se.

Tunnen myötätuntoa.

Mutta se satutti meitä.

Pieni loukkaantunut lapsi sanoo yhä:

"Minun isäni, meidän isämme."

Roberta Cowell ja Michael Dillon olivat pioneereja.

Sukupuolenvaihdos vaati suurta rohkeutta.

Heitä auttoi nerokas ja uskalias kirurgi -

Sir Harold Gillies.

Heidän saavutuksensa raivasi polun, jota muut saattoivat seurata.

Nykyään sukupuolenvaihdos hyväksytään laajalti.

Niille, jotka tekevät muutoksen, kuten Robertalle ja Michaelille -

taival ei ole koskaan helppo.

Suomennos: Niina Mahosenaho Iyuno