Original subtitles

Oli mukavaa istua vieressäsi lennolla.

Silver Lakeen, eikö niin?

Joka aamu ajaessani poispäin kurkotan puoleesi.

Miten avuton tunne, tämä toivominen, haluaminen.

Tiedän, että saavut pian lähtöni jälkeen.

Minusta se oli ihan sairaan hyvä.

Nostakaa kätenne, jos kannatatte tätä kevään numeroon.

Melkein yksimielinen päätös. Kirjoittajamme Kolt.

Sylvia Plath olisi ylpeä sinusta.

Onnittelut.

Kiitti.

Hei. Olen Martine.

Minä olen Peter. Tule sisään.

Julie odottaa jo näkemistäsi.

Miksi tunnet olevasi niin voimaton?

En uskalla lähestyä älykkäitä naisia. Tiedän, mitä aiot sanoa.

En pelkää torjutuksi tulemista, vaan että torjun itse.

Selvä. Mistä se johtuu?

Fiksut naiset miettivät ja puhuvat liikaa ollakseen hyviä sängyssä.

Olen oikea paskiainen, kun sanon näin naiselle.

Ymmärrän kyllä.

Leffa tulee ulos ensi viikolla. Pitäisi olla innoissaan.

Voisinpa sanoa, ettei se vastaa antamaani käsikirjoitusta.

Mutta he eivät muuttaneet mitään. Tekstini oli huono.

-Meidän on lopetettava. -Älä viitsi, Julie.

Näemme keskiviikkona.

Äänen mukana tulee elävyyttä.

Ötökän askeleet tai hengitys...

Millaista olisi kuulla sen pulssi?

Tai sydänsurut. Miltä ne kuulostaisivat?

-Tästä tulee hauskaa. -Olen tosi innoissani.

-Kiitos, kun otit aikaa tähän. -Tietysti.

Työstät nyt siis jotain isoa leffaa?

Joo, mutta sitä editoidaan vielä. Sinulla kävi tuuri.

Hei, Peter, onko nyt hedelmäkulhoilta?

-Martine, tässä on Kolt. -Hei.

Mikä on hedelmäkulhoilta?

Kaikki laittavat oman iltapalansa.

Kukaan ei ole vielä ottanut kokkausvastuuta. Ehkäpä sinä?

-Hei, David. -Hei, Kolt.

Olen juuri lähdössä.

Villejä suunnitelmia?

Viimeistelin pari juttua Peterille. Entä itselläsi?

Ei oikein mitään. Tein jo yhden historian jutun perjantaiksi.

Hyvä tehdä työt ajoissa.

Niin. En kyllä aina tee niin.

Annan neuvoja, joita en itse noudata.

Kaarnan syöminen puussa. Nopeasti.

Tuuli, ja tuulen kuljettama hiekka. Vain muurahaiset kuulevat nuo äänet.

Ole tarkempi. Palataan tuohon vielä.

Henkäily.

Tahmeat asiat. Keilat. Verta jalkakäytävällä.

-Selvän teki. -Niinkö?

Vanha juna.

Toisiaan vasten hierovat vartalot.

-Eli seksin harrastaminen. -Niin, mutta ei mitään...

Okei, hyvä tietää.

-Hei, isä. -Terve, kaveri.

Hei.

-Missä hän on? -Matkaväsymystä.

-Sujuiko? -Luulen niin.

Hän on mukava, ja todella lahjakas.

Kuka on vierastalossa?

Hän on Martine, Miriamin ystävä, joka tarvitsee isin apua.

-Arvatkaa mitä? Runoni pääsi lehteen. -Kulta, sehän on mahtavaa.

Soititko isällesi? Hän kirjoitti ennen runoja.

Ehkä hän voisi myydä runojaan ja ostaa meille poreammeen.

-Haluatko vastata? -En.

-Oletko varma? -Lapset vastaavat.

-He antavat vastaajan mennä päälle. -Etkä koskaan kuuntele viestejä.

Tulossa ollaan.

En tiedä missä Meriheppa on. Odota, kysyn.

-Kolt, Avi soittaa! -En tahdo puhua hänen kanssaan.

Okei, kerro se hänelle itse.

-Vanhemman tiukka ote. -Hyvin tehty.

Käsivarsi ympärille.

-Pesen kasvoni. -Mitä?

Selvä, telkkari menee päälle.

Hei! Minne matka?

En tule tunnille.

Haluatko tieteen, talouden tai urheilun?

Voin ottaa tieteen.

Miten Davidin kanssa menee?

No, se on monimutkaista.

Kemiaa ainakin on. Mutta se ikäero...

Ja hän tekee töitä Peterille...

Olemme molemmat vähän peloissamme.

On hyvä olla varuillaan.

Sinulla on paljon aikaa. Olemme vasta 16-vuotiaita.

Inhoan, kun ihmiset sanovat noin.

En tiedä. Mitä mieltä sinä olet?

-Emme tarvitse altaan siivousta. -David.

Anna olla, kieroilette kuitenkin.

Assistenttini. Hyvä tyyppi.

Viemäri on tukossa kuolleen liskon takia. Ei siitä kannata maksaa.

Tässä on vieraamme, Martine. Ötökkätaiteilija.

Hauska tavata. Suokaa anteeksi.

Mahtava tyyppi. Kun mitään isompaa työtä ei ole-

-hän yrittää korjata kaikkea. Minun elämääni.

Mitä seuraavaksi? Kelloja?

Suunnatun mikrofonin voima. Kuin taikasauva. Näytän sinulle jotain.

Mene tähän makuulle.

Pidä kuulokkeet.

Sulje silmäsi.

Kerro, mitä luulet kuulevasi.

En tiedä. Kuulostaa kaukaiselta konsertilta.

Moottoritie. Vuoret saavat aikaa kaiun.

Koitetaanko toista? Sulje silmäsi.

Entä tämä?

-Kuin tuuli puhaltaisi puiden läpi. -Hyvä on.

Kerro mitä kuulet nyt.

Puu.

Mutta millainen?

Mutta millainen?

En tiedä.

-Väsyttää. -Italiaksi!

-Olen tosi väsyttää. -Tosi väsynyt.

Tosi väsynyt. Tämä kukkula väsyttää.

Tämä kukkula väsyttää minua.

Vaikka on tuollaiset sääret?

Terve! Haluatko tapella?

Sinä olet Julie. Saanko halata?

Toki, halataan vaan.

Uskomatonta, saan tavata sinut.

Olet yksi Miriamin postfeministiystävistä.

Olen nähnyt kuvia, joissa istutte altaan äärellä tosi keskittyneinä.

Teillä taisi olla aika mahtavaa.

-Buona sera. -Ciao, kaverit.

-Hei. -Moi.

-Tykkään farkuistasi. -Kiitti.

-Onko niissä vetoketjut? -Joo, on.

-Mennäänkö? -Joo. Menemme näyttelyavajaisiin.

Minä en osaa ajaa.

Olen newyorkilainen. Se olkoon tekosyyni. Osaatko sinä ajaa?

Ei vielä. Mutta pian harjoitellaan.

Niinpä. Onko nälkä, Meriheppa?

Muista, huomenna kello yhdeksän. Näyttelijät.

Olen paikalla. Julie, harmi, ettemme ehtineet jutella.

-Julie, voisinko saada sekkini? -Toki, palaan pian.

Yksi nisäkäs munii. Vesinokkaeläin!

Täytyy lopettaa.

-Kiitos, kun tulit kanssani. -Kiitos, kun otit mukaan.

Minun ei varmaan kannata...

-Okei. -Tulin vasta. Tulin tekemään töitä.

Minusta on parempi jättää tällainen väliin...

No mutta, tämä oli todella mukavaa.

Todella mukavaa.

-Doug, hei. -Herätinkö sinut?

Et, olen ollut hereillä jo pari tuntia.

-Kaikki hyvin? -Joo, kaikki sujuu hyvin.

En ole nähnyt sitä vielä...

...mutta heti kun saan netin...

Ei, ei. Kyllä se saadaan ajoissa valmiiksi.

Okei. Palataan.

Hei. Anteeksi, että olen myöhässä.

En löytänyt kirjoittamaani dialogia.

Ei se mitään. Otan tästä pari kopiota.

-Hei, olen Martine. -Hei.

Kiitos, kun tulitte.

Arviot ovat tulleet.

Osa hyviä, osa ikäviä.

Mitä tunteita ne herättävät sinussa?

En halua puhua niistä.

Selvä.

Näin viime yönä unta.

-Isoäidistäsikö taas? -Ei, sinusta.

Selvä.

-Saanko puhua siitä? -Tietysti.

Olin siinä lasitalossa, jossa kuvasimme elokuvan.

David Strathairm söi muroja megafonista.

Pidin tauon. Jokin veti minut makuuhuoneen suuntaan.

Sinä makasit lattialla...

Ylläsi oli pitsialusvaatteet. Rintaliivit, stringit...

...ne narut, jotka tulevat stay-upeista alushousuihin...

Olin kiihottunut. Tulin luoksesi.

Koskettelin sinua hellästi, sitten enemmänkin.

Sinä et piitannut minusta. Et reagoinut minuun lainkaan.

-Niinpä aloin puhua sinulle. -Mitä sanoit?

Sanoin, ettei minua tarvita enää kuvauksissa.

Et vastannut mitään. Hermostuin. Aloin kerjätä.

Otin housut pois, koska halusin sinun näkevän, että minulla seisoi.

Katsoin sinuun ja sanoin, että rakastan sinua.

Sitten me panimme. Niin helppoa se oli.

-Tule tänne. Löysin sen. -Mitä?

-Täällä, maassa. -Onko siellä turvallista?

Täällä on tahmeaa.

Okei, kiva.

-Ken. -Ken, niin. Anteeksi.

Haluan jotain kovempaa. Olet suojeleva aviomies-

-mutta hieman peloissasi samalla.

-Kun esitän kysymyksen? -Niin.

Olet yhä pehmeä ja pelokas.

Et niin karski.

Esität kysymyksen ihan tosissaan.

-Mutta kysyn, koska olen peloissani? -Niin.

Mutta et ole kauhusta kankea.

Tarkoitan siis...

...että pelkosi ei pidättele sinua.

Pelkäät, mutta pelko jotenkin motivoi sinua.

Näin kävi aiemminkin.

Teimme kahdeksan ottoa, enkä huomannut mitään eroa.

Minusta on hyvä tehdä hienosäätöä.

Ei minua se haittaa, kunhan ohjaaja sanoo asiansa.

Oletko työskennellyt näyttelijöiden kanssa?

Hän otti ennen nakukuvia poikaystävästään.

Googlasin sinut. Hienoja kuvia.

Arvostamme apuanne. Saatte tästä palkan, totelkaa häntä.

Palkka kattaa bensakulut. Hän ei osaa ohjata.

-Olen pahoillani. -Anteeksi.

Oletko kunnossa?

En edes ole näin tuohtunut!

Anteeksi, Peter. En halunnut, että tässä käy näin.

Mitä höpötät? Et tehnyt mitään väärin.

Hei... Onko kaikki hyvin?

Onko jokin muu pielessä?

-Älä ole niin ankara itsellesi. -Kiitos.

-Kuulin jotain. -Joku on ulkona.

David.

Okei, minun pitää mennä.

-Anteeksi. -Ei, ei se mitään.

Miksi edes tuhlaat aikaasi minuun?

Minusta sinä ansaitset saada apuani.

Okei.

-Terve. -Moi.

Hei! Oletko vapaa?

Joo. Olen kyllä surkea kokki.

Ei se mitään. Pilko vain tämä persilja.

-Alkaako sujua? -Mitä?

-Oletko saanut töitä tehtyä? -Todellakin.

Paljon hommia.

Tajusin juuri, että näin kerran töitäsi.

Miriamin luona. Yövyit hänellä.

Ai niin. Sain pitää kamojani siellä käräjien ajan.

Koska poikaystäväsi ei ollut halunnut kuviin?

Hänestä kai tuntui, että manipuloin hänet poseeraamaan alasti.

-Auts. -Niin.

Se ei ollut kivaa. Mutta opin paljon.

Ei meidän tarvitse puhua siitä.

Asuitko sinäkin New Yorkissa?

Asuin. Missä sinä asut?

Asuin eksäni kanssa Hell's Kitchenissä.

Nyt asun kämppisten kanssa Brooklynissa.

-Kaksi kämppistä. -Olet mitä, 23-vuotias?

23... Minä opiskelin silloin taidetta.

-Tavallaan. -Miten niin "tavallaan"?

Päätehtäväni oli olla Leroyn tyttöystävä.

Tapaat hänet illalla.

En suosittele sitä uraa.

Ei mennyt kuin 20 vuotta saada elämäni raiteilleen.

Jatka samaan malliin.

-Voit paeta. Olet vapaa. -Oletko varma?

-Olen, nähdään seitsemältä. -Selvä.

-Milloin sait tietää keliakiasta? -Olin Rod Stewartin seurassa.

Hänellä oli illalliskutsut. Hän puhui gluteenista.

Minä pyysin kertomaan lisää. Kukaan ei tiedä, mitä gluteeni on.

-Minä tiedän... -Jotkut ehkä. Minä en.

Tiedätkö edes, kuka Peter Frampton on?

-Nuo eivät edes tiedä sitä. -Eivätkö?

-Tiedän minä. -Hän ei tiedä.

En ole koskaan kuullut Framptonista.

Jo riittää. Ei puhuta minusta. Julie...

...annoit minulle jotain...

Annoit minulle jotain kodin kaltaista. Kiitos.

-Asutko yhä bussissa? -Joskus. Alkaa kyllästyttää jo.

Tahtoisin kiittää Julieta ja Peteriä. Olen onnekas.

-Ilo on meidän puolellamme. -Eipä kestä.

Julie, näytät kauniilta.

Ihan totta. Näytät tyttäremme ikäiseltä.

En näytä, mutta kiitos.

Mutta sinulla on nyt tämä tyyppi, herra Komistus.

Peter, kuulin että miksauspöytäsi on entisessä treenihuoneessani.

Huone oli jo äänieristetty.

Hyvä, että joku hyödyntää sen tilan.

-Peter sai juuri ison leffan. -Niinkö?

Hän menee Hollywoodiin.

Mieletöntä. Hieno juttu.

Martine, mitä sinä teet?

-Mikä kuulustelu tämä on? -Haluan tietää.

-Juuri nyt työstän kuvia ötököistä. -Ötököistä?

Teen elokuvaa. Peter auttaa äänten kanssa.

-Milloin se julkaistaan? -Ei sitä varsinaisesti julkaista.

Se tulee pyörimään luuppina hänen ensimmäisessä soolonäyttelyssään.

Eräässä galleriassa. Iso juttu.

Ei kai nyt iso, mutta jonkinlainen juttu edes.

Kerro hänelle. Siitä on kiva kuulla.

Sinulla on hyvä lähtöajatus. Ihminen vastaan luonto.

Henkilökohtainen vastaan yhteisön monimutkaisuus.

Loppujen lopuksi siitä jää käteen...

Mitä E.E. Cummings sanoikaan? Runoa voi ymmärtää ymmärtämättä.

Meidän ei pitäisi puhua töistä. Opin sen kantapään kautta.

Suokaa anteeksi.

Kultaseni, äiti kertoi, että runosi julkaistaan lehdessä.

Kaksikin.

Kaunis ja fiksu siis.

Anteeksi.

-Kerro lisää. Se on hienoa. -En ajatellut heidän pitävän niistä.

-Pieni hetki. -Oletko kunnossa.

-Olen. -Et kuulosta siltä.

Olin kerran lämppäämässä Wilcoa, ja unohdin sanat. Keksin vain jotain.

Uskokaa, se oli kamalaa.

-Hän on kunnossa. -Mitä tapahtui? Loukkasinko?

Et, anteeksi. Ei minua voi loukata.

Tempeh oli hyvää, mutta olen allerginen.

Hyvä, että maistui.

Minulla on kysymys.

Aikooko Leroy ikinä pukeutua muuhun kuin flanellipaitoihin?

Hän on kuin sarjakuvahahmo. Tai amissi.

Yksi asu.

Hänellähän olisi rahaa hankkia vaikka mitä.

Kysyn kai siksi, etten ollut illallisella varma, mikä vuosi on.

-Haluatko puhua illallisesta? -Mitä?

-Haluatko puhua pikku ihastuksestasi? -Anteeksi mitä?

-Mitä, etkö kuullut? -Kuulin kyllä.

Mistä oikein puhut? Häiritseekö jokin?

Katselit koko illan eksääsi sillä silmällä.

-Meillä on lapsi. -Entä sitten?

Käsitän kyllä, hän viehättää sinua. Hän on viehättävä.

Okei, mistä tässä on kyse?

Älä nolaa minua.

Se kuulostaa kolkolta.

-Kolkolta? -Niin, jotenkin lattealta.

Korvaväsymystä. Sitä sattuu.

Korvasi ovat väsyneet.

-Johtuu kaiusta. Voiko sen poistaa? -Tauon paikka.

Minusta tämä pitää saada valmiiksi.

Minusta olisi parempi kuulla se tuorein korvin.

Peter, meidän on saatava tämä valmiiksi.

Ole kiltti.

Okei.

-Kuule, siitä... -Niin.

-Silloin siellä vierastalossa... -Olen todella pahoillani.

Minusta olet todella viehättävä-

-ja älykäs ja kaunis.

Arvostan työtäsi. Se saa minut innostumaan omasta työstäni.

Taisin vain mennä niiden tunteiden mukana.

Peter, ei tehdä siitä isoa juttua.

Ollaan, niin kuin sitä ei olisi tapahtunut...

Avioliitto on mutkikas juttu.

Minusta meidän pitäisi vain jatkaa tämän tekemistä.

Niin. Olet oikeassa.

Anteeksi. Fyysinen läheisyytesi tuottaa tuskaa.

-Tämä talo on täynnä ihmisiä. -Huone on äänieristetty.

-Sano tämä. -Panino?

-Nosta alusvaatteet. -Eivät ne ole alusvaatteita.

-Mitä ne ovat? -En osaa sanoa sitä.

Katsotaan.

Tuo olisi seksikäs... isoäidin mielestä.

Et ymmärrä mitään, mitä sanon.

Se on yöpaita.

-Tuletko nukkumaan? -Missä keksini on?

-Mikä keksi? -Söitkö viimeisen?

-Ei niitä ole enää. -Olet kurja.

-Tuletko sänkyyn vai luetko? -Luen.

Henkeni vain sattuu tuoksumaan suklaakekseiltä.

Ota lisää.

Pidätkö Avista?

Pidän. Minusta hän on kultainen.

-Pidätkö itse? -En minä tiedä.

Ei hän mikään unelmapoikakaveri ole.

Isäsi tuntui unelmapoikakaverilta.

Muttei ollutkaan.

Ei, ei ollut.

Mistä sitten tietää, milloin löytää oikean tyypin?

En tiedä, voiko sitä tietääkään. Sitä vain...

...on valmis. Ja valitsee jonkun.

Masentavaa, äiti.

Ei se minusta masentavaa ole.

Ihmiset muuttuvat, ja itsekin muuttuu.

Joko muututaan yhdessä...

...tai sitten erotaan.

Nähdään aamulla.

-Öitä. -Nuku hyvin.

Moi.

Hei, mitä sinä täällä?

Voinko tulla uimaan kanssasi?

Tarvitset aikuisen vahtimaan sinua.

SInä olet aikuinen.

Hyvä huomio. En vai ole kovin...

Menehän takaisin petiin. Lupaan olla polskimatta.

Voitko viedä minut huoneeseeni? On pimeä.

En tahdo herättää vanhempiasi.

-Mennään varpaisillaan. -Okei.

Minullakin oli tällaisia tarroja, kun olin ikäisesi-

-mutta minulla oli myös lintuja ja mehiläisiä.

Kaupassa oli vain avaruusjuttuja.

Ne näyttävät hyvältä.

No niin.

Hyvää yötä.

Voimme kuunnella, mitä hän tekee syntikalla.

Siitä olisi apua.

Hän soittaa mieluummin syntikalla kuin työstää tätä.

Hyvä siitä tulee. Älä huolehdi.

David, hakisitko kaupasta niitä ruokia äänten tekoon?

-Haluan saada valmista ennen juhlia. -Etkö halua tehdä ensin tätä?

Martine pärjää sen kanssa.

Selvä. 20 minuuttia menee.

En osaa käyttää tätä.

Paina vain välilyöntinäppäintä ja tule tänne katsomaan.

Valmista?

Haluan syntikkaa koko leffaan.

David, ota sinä Martine kyytiisi.

Kiva.

-Osaatko reitin? -Joo.

Kas noin. Ota lisää.

Kuuluu asiaan.

Tepsii paremmin, kun yskii. Ettekö tienneet?

-Väistämätön kohtaaminen. -Väistämätön?

Pieni kaupunki. Luoja, miten hyvältä näytät.

Kiitos. Mukava nähdä sinua.

Oletko Rosen ystäviä? Etkö saa sanoa?

-Voimmeko mennä juttelemaan? -Hyvä vitsi.

Haluan olla kahden kanssasi.

Se ei liene hyvä ajatus.

Oletko varma? Näytät siltä.

-Miltä? -Että haluat olla kanssani kahden.

-Missä olit? Äitini on pilvessä. -Häivytään.

Minun täytyy kertoa jotain. Kävele kanssani.

En voi. Nähdään maanantaina.

Tule kävelemään.

Et tiedä, miten hulluksi minut teet.

En kai tee työtäni hyvin.

Olet liian nokkela ollaksesi ammattilaiskuuntelija.

Minun on etsittävä tyttäreni.

Suo minulle minuutti ajastasi.

Tämä on jo mennyt liian pitkälle.

Pudota lasisi.

Jos muuttaisit tänne, voisit asua Westsidessa.

En pidä rannasta.

-Hei, miten menee? -Minun on häivyttävä.

Mennään.

Unohdin laukkuni.

-Selvä. -Nähdään pian.

Hei, Peter.

Minun on mentävä.

Hei.

Mitä vittua sinä teet?

-Mitä? -Haluatko saada minut sekaisin?

Onnistuit siinä jo, ennen kuin panit Davidia.

En yritä saada sinua sekaisin. En halunnut tässä käyvän näin.

Minä tunsin välillämme yhteyden. Paskat siitä.

Käytän aikaani sinun hyväksesi. Sinä petit minut.

Petin? Sinä olet naimisissa.

Niinpä, olen naimisissa! Minulla on perhe!

Minun on saatava tämä korjattua.

Tulin tekemään töitä, ja sinä olit kimpussani.

Tein vain mitä täytyi, jotta saan homman valmiiksi!

Ota tiedostosi ja tee itse leffasi.

Helvetti!

Haluan oppia käytännöllisempiä sanoja.

Miten niin käytännöllisempiä?

En minä tiedä. Mikä on "matkalaukku"?

-Matkalaukku? -Niin, mikä se on italiaksi?

Kappas. Haluat niin kovasti tietää.

Etkö ole runoilija? Et tarvitse käytännön sanoja.

En ole runoilija.

-Olet kirjoittanut paljon runoja. -Joitakin.

Millaisia runoja? Runoja minusta?

Olet! Ovatko ne seksikkäitä?

-Ei. -Rakkausrunoja?

Ei. Vihaisia runoja.

Vihaisia?

Minun on saatava kuulla.

Lausu minulle, italiaksi.

Englanniksi.

"Joskus tapaa henkilön, joka näyttää oikealta."

Hänen ihonsa on kuin pellavaa ja tukkansa yönmusta.

Ja hän kävelee.

Kun hän kävelee, naiset ihailevat ikkunoidensa takaa.

Kaikki kaupungin naiset-

-salaisine haluineen.

Sinä olit sellainen mies siellä, mistä tulit.

Mutta tämä ei ole kaupunkisi.

Sanasi ovat käärmeitä, joita surmaan miekoillani.

Ne ryömivät sisääni ja tapan ne kiltteydelläni.

Näen sinut auringon silmin.

Luulet jääväsi mieleeni-

-miehenä, jolla oli valta opettaa.

Sinulla ei tule koskaan olemaan mitään, eikä ketään.

Kaikista vähiten minua.

"Jos kertoisin muille-

-he nauraisivat sinulle, kovempaa kuin olemme nauraneet."

Piditkö siitä?

Hemmoteltu pikku narttu. Yritin vain olla kiltti.

-Härnääjä! -En käsitä.

Etkö käsitä? Opiskelit kolme kuukautta, etkä käsitä?

Oletko tyhmä? Tyhmä pieni paskiainen.

-Basta! -Kuka helvetti tuo on?

Soitan kohta poliisille.

Tuo on espanjaa.

Paskat minä siitä. Häivy!

Lutkat puolustavat toisiaan.

Oletko kunnossa?

Olen. Tuo kasvi ei taida olla.

En halua selittää.

Voimme siivota sen, ennen kuin kukaan näkee.

Äiti suuttuu, kun menetin opettajani.

Provosoin häntä vihaisella runollani.

Ehkä hän provosoi sinut kirjoittamaan vihaisesti.

Minun pitäisi kirjoittaa italia.

En ajatellut kenenkään olevan täällä.

-Palasin juuri kävelyltä. -Missä kävit?

Hyperionilla. Sitten käännyin ja...

Joku pysäytti autonsa, koska luuli minua prostituoiduksi.

Ehkä hän vain piti sinua kuumana.

Ei samalla tavalla kuin tuo italialainen.

Hän oli niin kuumana, että heitteli tavaroita.

Haluan Martinen lähtevän heti.

Ymmärrät varmaan, miksi joudumme lopettamaan.

Annan sinulle listan kollegoistani.

Voi ei!

Tapahtunut oli minulta ammatillisesti suuri rike.

En halua toimia niin.

Niinkö? Etkö edes vähäsen?

-Kolt, tule. Vesi on lämmintä. -En halua kastua.

Äiti täytti ilmapatjan. Mene sen päälle.

Voimmeko tehdä kuperkeikan? Tehdään yhtä aikaa.

Tuoksuu hyvältä.

Dustyn lempiruokaa.

Olen lähdössä.

-Soitan taksin. -On jo tulossa.

Lähetän tiedostot pikapuoliin.

Saatan lisätä syntikkaa. Se voisi toimia.

Kiitos.

-No niin! Kuka haluaa? -Juustoleipiä!

Halusitko sinäkin? Nämä ovat minulle ja Merihepalle.

-Grillileipiä! -Eivät ole sinulle.

Okei, ota yksi. Tuo on minun.

-Miltä vesi tuntuu? -Hyvältä.

-Kylmää. -Ei hassumpaa.

Kaiken kovan työn jälkeen?

Kiitti lounaasta.

Hei. Olen lähdössä.

-New Yorkiin? -Niin, palaan illalla.

Kiitos paljon kaikesta.

-Kotisi on upea. -Selvä.

Jos tulet joskus New Yorkiin, tai jos Kolt tahtoo taidekouluun...

Tämä on luultavasti viimeinen kerta, kun kuulet meistä.

Onnea leffan tekoon.

Suomennos: Sonja Lahdenranta www.O P E N S U B T I T L E S.org www.sdimedia.com