Original subtitles

Marraskuu 1944. Hollannin lounaisosa.

Kanadan joukot harhauttavat natseja, jotta brittikommandot

voisivat hyökätä mereltä saksalaisten kimppuun.

Vastahyökkäys vaarantaa operaation. Yksi sotilas tarttuu toimeen.

Hän tavallaan sekosi. En osaa kuvailla sitä muuten.

Hän tulitti kaikkea ja hyökkäsi isojen joukkojen kimppuun.

Ihan kuin hän olisi unohtanut kuolevaisuutensa.

Riittääkö se?

6. kesäkuuta 1944.

Liittoutuneet nousevat maihin Normandiassa. Länsirintama avautuu.

Fanaattiset natsit taistelevat armotta selviytyäkseen.

D-Day oli taistelu. Liittoutuneiden on vielä voitettava sota.

HITLERIN VIIMEINEN TAISTELU

Lokakuu 1944, Hollanti.

TULINEN SAARI

Majuri Ross Ellis ja kanadalainen kiväärikomppania Calgary Highlanders

tarpoo uupuneena tulvivalla maaseudulla.

Kova maa oli kortilla syksyllä 1944,

koska syksy oli ollut sateinen.

Saksalaiset pysäyttivät ajoneuvomme polderimaiden avulla.

Vetäytyvät saksalaiset räjäyttävät patoja

hidastaakseen liittoutuneiden etenemistä polderikenttien halki.

Joskus poldereille oli mentävä ilman panssariajoneuvoja.

Sotilaat joutuivat kahlaamaan vedessä

ja taistelemaan vedessä joskus jopa viikkokausia.

Padot suojaavat vihollisen tulelta, mutta sillä on hintansa.

Vihollisen kimppuun ei voi hyökätä, jos piileksii padon takana.

Padon harjalla eteneminen olisi nopeampaa,

joten kanadalaiset turvautuvat riskialttiiseen strategiaan.

Ylös siitä.

Yksi mies nousee syötiksi houkuttelemaan saksalaisten tulta.

Toiset etenevät alempaa tähystäen.

Kun hän kuulee vihollisen ampuvan,

he tietävät, millä polderilla vihollinen on

ja kuinka kaukana hän on. Sitten suunnitellaan hyökkäys.

Kanadalaiset ilmoittavat asemat

ja käskevät tykistöä tai jalkaväkeä iskemään niihin.

Vaarallinen taktiikka perustuu nopeille reflekseille ja onnelle.

Minulta kesti kauan tajuta,

että me uskottelimme itsellemme, että eteneminen onnistuu

ja me jäämme henkiin.

Se, joka ei jää henkiin, ei jää suremaan asiaa.

Kanadalaiset etenevät Hollannin halki tätä taktiikkaa toistaen.

Ellis ja Calgary Highlanders

ovat taistelleet tässä maastossa viikkokausia

raivatakseen reitin Antwerpenin satamaan.

Liittoutuneet valtasivat Antwerpenin brittien hämmästykseksi

ja Hitlerin ja Wehrmachtin kauhuksi.

He eivät uskoneet, että britit etenisivät niin nopeasti.

11. panssaridivisioona valtasi sataman ehjänä

Belgian vastarinnan avustuksella. Se oli huikea saavutus.

Antwerpen ratkaisee liittoutuneiden ongelman.

Antwerpen oli avainasemassa. Se oli syväsatama,

joka oli lähellä Saksan rajaa. Sieltä saattoi edetä Saksaan.

Normandia oli matkan päässä, joten varusteiden, polttoaineen,

ja ammusten kuljettaminen kuorma-autolla ei ollut vaihtoehto

enää kovin kauan.

Ennen sataman avaamista

armeijan on vallattava Schelden suisto,

joka on natsien tiukassa otteessa.

Satamien valtaamista ei pidetä hohdokkaana hommana,

kun sota on vielä kesken.

Montgomery oli niin innoissaan mahdollisuudesta

ylittää Rein ennen amerikkalaisia,

että hänestä Antwerpeniin ehti keskittyä myöhemminkin.

Brittikenraali Bernard Montgomery sai kenraali Dwight D. Eisenhowerin

tukemaan suunnitelmaa Reinin ylittämiseksi.

Brittien kanssa käynnistettiin operaatio Market Garden.

Reittiä Antwerpeniin jäi raivaamaan vain pieni joukko.

Sitä tultaisiin pitämään Montgomeryn pahimpana virheenä.

Hän ei kyennyt ratkaisemaan liittoutuneiden huolto-ongelmia.

Montgomery siirsi XXX armeijakunnan Arnhemiin,

joten saksalaiset ehtivät tuoda 82 000 miestä,

4 000 kuorma-autoa ja yli 500 tykkiä Schelden pohjoisrannalle.

Se oli ehkä liioittelua, mutta se oli eräänlainen pienois-Dunkirk.

Viivytysten ja viikkojen vesitaistelujen jälkeen

Calgary Highlandersin on saatava Schelden niemi haltuunsa.

Saksan viimeinen sillanpääasema Walcherenin saari

vartioi reittiä Antwerpenin satamaan.

Kenraaliluutnantti Wilhelm Daser vastaa Walcherenin puolustuksesta

saaren keskellä olevasta Middelburgin kaupungista käsin.

Hitler on käskenyt Daserin puolustaa Walcherenia viimeiseen mieheen.

Liittoutuneet aikovat iskeä saarelle maa-, meri- ja ilmateitse.

Sissit iskevät samanaikaisesti etelä- ja länsirannoille.

Kanadalaiset iskevät Walcherenin itäreunaan,

missä pengertie yhdistää saaren niemeen.

Kanadalaisten oli määrä hyökätä pengertietä pitkin

ja kiinnittää saksalaisten huomio.

Sen oli määrä helpottaa suunniteltuja maihinnousuja.

Pengertie on alle 1,5 kilometriä pitkä ja vain 30 metriä leveä.

Sillan molemmissa päissä on vuorovesivyöhyke,

jolla on laskuveden aikaan juoksuhiekkaa ja mutaa.

Nousuveden aikaan alueella on voimakkaita virtauksia.

Tietä puolustetaan vahvasti.

Saksalaiset vartioivat pengertietä kranaatinheittimin ja konetuliasein.

Heillä oli 88-millinen panssarintorjunta-ase.

Pengertien jokainen neliömillimetri oli saksalaisten hallussa.

He selvästi pelkäsivät, että liittoutuneet iskevät sitä kautta.

Lokakuun 31. päivän iltana Calgary Highlanders kokoontuu.

He ylittävät pengertien keskiyöllä.

Ellis määrää kapteeni Frank Clarken B-komppanian ensimmäiseksi.

Clarke, radiomies Frank Holm

ja loput miehistä saapuvat pengertien itäpäähän.

He odottavat lähtökäskyä hiljaisuudessa.

On halloween. Miehet vitsailevat, mahtaako luvassa olla ilotulitus.

Ilotulitus todellakin nähtiin.

Tulta!

Tulta!

Walcherenin sillanpääaseman valtaaminen

edellyttää tiestä selviämistä.

Kun halloween vaihtuu pyhäinpäiväksi,

kanadalaiset aloittavat marssinsa kohti helvettiä.

Tulta!

31. lokakuuta 1944. Keskiyö. Hollannin lounaisosa.

Kapteeni Frank Clarke ja Calgary Highlandersin B-komppania

ylittävät pengertietä tykistötulen alla.

Kanadalaiset pitävät hallussaan itärantaa.

Nyt he valtaavat Walcherenin saaren,

natsien voimakkaasti linnoitetun aseman Atlantin vallilla.

Saksalaiset torjuivat edellisenä päivänä Black Watch -yksikön.

Highlanders toivoo iskunsa onnistuvan.

Tuliverho liikkui kohti saksalaisia pengertietä pitkin.

Saksalaiset tajuavat, mistä on kyse.

He tulittavat pengertietä pysäyttääkseen kanadalaiset.

Tykistötuli murjoo pengertietä kahdelta suunnalta.

Sillalle syntyy luotien ja kranaattien muodostama teräskuja.

Clarken miehineen etenee, kunnes heidät pakotetaan juoksuhautoihin

saksalaisten taukoamattomalla tulella.

Pengertie näyttää tasaiselta,

he löytävät sen varrelta saksalaisten kaivamia juoksuhautoja.

He kitkevät niissä olevat saksalaiset. Saksalaiset pakenevat.

Kanadalaiset painuvat juoksuhautoihin.

Clarke ja radiomies Frank Holm

syöksyvät juoksuhautaan suojautuakseen tulelta.

Loput B-komppaniasta etsii suojaa pimeyden keskellä

saksalaisten moukaroidessa.

Kenraaliluutnantti Wilhelm Daser johtaa puolustusta

Middelburgista käsin.

Walcherenia puolustaa Saksan 70. jalkaväkidivisioona.

Sen lempinimi on "valkoinen leipä".

70. divisioona koottiin vain pari kuukautta aiemmin.

Se koostui pääasiassa niin sanotusta mahasotilaista.

Itärintamalla haavoittuneita,

jotka kärsivät vatsaongelmista.

Heidät koottiin yhteen ruokavaliollisista syistä.

He eivät voineet syödä saksalaista ruisleipää.

He saattoivat syödä vain nuudeleita ja valkoista leipää.

Siksi divisioonan lempinimi oli Weiss Brot, vaalea leipä.

Terveysongelmat heikentävät taisteluvalmiutta.

70. divisioona ei pystynyt pahemmin liikkumaan.

He pystyvät taistelemaan vain linnoitetuissa asemissa.

He eivät voineet pahemmin liikkua.

Ennen hyökkäystä liittoutuneet pommittivat yhdeksää tuliasemaa,

mutta Daserilla on yhä käytössään raskaat asepatterit.

Hän ei usko, että vihollinen uskaltaisi hyökätä rannikolle.

Daser uskoi liittoutuneiden tulevan maata pitkin.

Hän sijoitti suuren osan joukoistaan Walcherenin itälaidalle.

7 000 miestä puolustaa pengertietä

noin kolmen kilometrin päässä Middelburgista.

Juuri sitä liittoutuneet toivoivatkin.

He aikovat iskeä mereltä saaren ulkoreunoille.

Sotilaiden määrä ja tulitus saaren itälaidalla

vaikeuttaa Calgary Highlandersin pyrkimystä

harhauttaa vihollista tarpeeksi.

Clarke on nalkissa pengertiellä. Hänen täytyy toimia.

Huolimatta siitä, että raskas tuli on kaatanut hänen miehiään,

Clarke hyppää juoksuhaudasta ja painaa päälle.

Hän huomaa, etteivät joukot etene.

Hänen täytyy tutkia asiaa ja tehdä sille jotain.

Radiomies Holm on yhä juoksuhaudassa.

Frank Holmia ei käy kateeksi. Radiomies on haluttu kohde.

Hänet yritetään tappaa yhteyksien katkaisemiseksi.

Holm ei ole turvassa edes juoksuhaudassa.

Tykistötuli osuu poteroon

ja lennättää kottikärryt ilmaan.

Holm ei kuitenkaan haavoitu.

Clarke jatkaa etenemistä.

Hän huomaa kraatterin, joka estää komppanian etenemisen.

Saksalaiset räjäyttivät sen estääkseen liittoutuneiden kulun.

Nyt se toimii suojapaikkana miehille, jotka eivät tahdo edetä.

Clarke kurkkaa ulos ja arvioi vihollisen asemia.

Selvitettyään missä asemat ovat

hän palaa Holmin luokse ja ilmoittaa asemat päämajalle.

Holm ja radio ovat toimintakunnossa räjähdyksestä huolimatta.

Calgary Highlanders kantaa reppumallista 18-langatonta.

Yksi mies kantaa radiota ja toinen käyttää sitä.

Toimintasäde on 24 kilometriä,

mutta taistelun meteli rajoittaa kantomatkaa.

Clarken ilmoittaessa koordinaatteja radio alkaa vinkua.

Saksalaiset ovat jumittaneet signaalin.

Vihollisen viestinnän häirintään panostetaan paljon.

Tehokkain keino on selvittää vihollisen taajuus

ja lähettää sillä melua, joka peittää viestit alleen.

Paras keino puolustautua on vaihtaa taajuutta.

Jos yksi taajuus on jumitettu,

vaihdetaan toiselle tai kolmannelle.

Yhteisen taajuuden löytäminen ottaa aikansa.

Lopulta löytyy toimiva kanava.

He ottavat yhteyttä komentaja Ross Ellisiin.

Tykistö raivaa asemat, joiden sijainnin Clarke ilmoittaa.

Tykistön ansiosta B-komppania voi jatkaa etenemistä

pengertien saksalaiseen päähän.

Saksa iskee takaisin raivokkaasti.

Mutatasankojen tarkka-ampujat liittyvät taistoon.

Tykistö ei kyennyt tuhoamaan saksalaisten 88-millistä.

Sillä torjutaan yleensä tankkeja.

88 suuntaa lävistävät ammuksensa kohti pengertietä.

88:lla on pelottava maine. Se on monikäyttöinen ase.

Sillä torjutaan tankkeja ja lentokoneita.

Sitä käytetään avoimilla paikoilla myös sotilaita vastaan.

Saksalaiset ovat muokanneet sitä pengertietä varten.

Ammukset pomppivat tietä pitkin.

Kuin keilapallo. Se silpoi kaiken tielleen osuvan.

Suojautukaa!

Saksalaisten raskas tulitus tekee tuhoisaa jälkeä.

Komppania ei pysty etenemään, joten Clarke anoo lupaa vetäytyä.

Hän tajusi, että miesten urheista yrityksistä huolimatta

he eivät pystyisi etenemään. Heidän täytyi vetäytyä.

Vetäytykää!

Kanadalaiset jättävät pengertien Daserin miehille.

Heidän on keksittävät toinen keino sen valtaamiseksi,

mikäli he tahtovat Walcherenin natsien antautuvan.

Vetäytykää!

1. marraskuuta 1944. Länsi-Hollanti.

Kanadalainen Calgary Highlanders

iskee Walcherenin saaren itäreunalle

harhauttaakseen saksalaisia liittoutuneiden sissi-iskuilta.

Joukot joutuvat vetäytymään Walcherenin pengertieltä.

Aamukuudelta heillä on uusi suunnitelma.

Majuri Bruce Mackenzien D-komppania

saapuu pengertien itäpäähän valmiina toimintaan.

Kanadalaisten tykistötuli alkaa taas.

Ampu tulee!

Pengertiehen keskitetyn tykistötulen

on määrä edetä 50 metriä kahden minuutin välein.

Ideana on, että hyökkäävät sotilaat seuraavat tulitusta

ja tykistötuli tukahduttaa vastarinnan.

Tulirintamaa levennetään

mutatasangoilla vaanivien tarkka-ampujien tuhoamiseksi.

Mackenzien kaikki miehet eivät ole kokeneita,

ja pengertien kaaos saa heidät tolaltaan.

Kanadalaisten tappiot ovat olleet musertavia.

Kiväärikomppaniat kuten Calgary Highlanders

muodostavat 75 prosenttia kaatuneiden määrästä.

Armeijat etsivät vahvistuksia.

Kanadalaisten tilanne on erilainen.

Tässä vaiheessa sotaa Kanadan armeija

on oma lukunsa Länsi-Euroopan suurten armeijoiden joukossa,

koska miehet ovat vapaaehtoisia.

Kaikki sotilaat ovat mukana vapaaehtoisesti.

He lähtivät sotaan omasta tahdostaan.

Vahvistuksia yritetään haalia ottamalla sotilaita

muista tehtävistä eturintamalle,

joskus olemattomalla koulutuksella.

D-komppanian vahvuus on noin 125 miestä.

Kun he taistelevat halki Hollannin,

Highlandersin vahvuudesta uupuu noin 17 prosenttia.

Majuri Mackenzien on inspiroitava keltanokkiaan.

Hänellä on yksi haaste.

Eteneminen on ajoitettava keskityksen mukaan

saksalaisten tulitusta vältellen.

Bruce Mackenzie tajusi, että tilanne on aika tiukka.

Hän tiesi, että kestää 20 sekuntia ladata ammus

aseeseen, mutta 20 sekuntia on 20 sekuntia.

Kun ammus osuu maahan, noustaan ylös, lyödään maihin

ja odotetaan seuraavaa.

Tulta! Eteenpäin!

D-komppania syöksyy sillalle liittoutuneiden tulen perässä.

Eteenpäin, miehet!

Highlanders etenee tykistön niittäessä tarkka-ampujia.

Osa Saksan tykeistä vaikenee.

Mackenzien pataljoona

pääsee kraatterin ohi kersantti Emile Lalogen johdolla.

Keskityksen loputtua tuli pakottaa heidät juoksuhautaan

25 metrin päässä pengertien päästä.

Tiesulku estää pääsyn Walcherenille.

Laloge huomaa saksalaisten konekivääriaseman

ja käskee lähetin tilata Mackenzielta tykistötulta.

Lähetti ei selviä perille.

Pengertietä puolustetaan voimakkaasti.

Hyvän johtajuuden merkitys korostui.

70. divisioona ei pystynyt taistelemaan kuin eliittijoukot,

mutta jos he saavat tehtävän, johon he pystyvät,

lopputulos on tyydyttävä.

Brittisissit alkavat nousta maihin Walcherenin saarelle.

Liittoutuneiden suunnitelma oli todella ovela.

Calgary Highlanders harhautti saaren itälaidalla,

ja päähyökkäys tehtiin mereltä käsin.

Se hämmensi saksalaisia ja sitoi puolustuksen muualle.

Laloge tietää, ettei komppania voi edetä

konekivääritulen lakaistessa pengertietä.

Hän hylkää asemapaikkansa

ja juoksee itse Mackenzien luo.

Mackenzie tilaa tykistötukea asemansa eteen.

Hän tilaa tasan kahden minuutin keskityksen. Hän katsoo kelloaan.

Ammusten takoessa maata Mackenzie katsoo kelloaan.

Hän tahtoo miehet liikkeelle viimeisen ammuksen jälkeen.

Keskitys oli niin sanotusti riskiliike.

Sodan matematiikka on raakaa. Tasapainoa haettaessa

sattuu vahinkoja. Ihmisiä kuolee. Miten vahingot minimoidaan?

Viimeisen ammuksen laskeuduttua Laloge johtaa D-komppanian

saksalaisten tiesululle.

1. marraskuuta 1944, Lounais-Hollanti.

Majuri Bruce Mackenzie ja Calgary Highlanders

ryntäävät pengertien päässä olevalle tiesululle,

joka estää pääsyn Walcherenin saarelle.

Keskityksestä huolimatta kanadalaiset saavat niskaansa

puolustajien tulitusta.

D-komppania painaa eteenpäin.

He ylittävät tiesulun.

Saksalaiset antautuvat. Rynnäkkö onnistui.

Kanadalaiset ovat saavuttaneet Walcherenin ensimmäistä kertaa.

Heitä odottaa kiittämätön urakka.

Heidän on harhautettava natseja samalla kun sissit

nousevat maihin saaren muissa osissa.

En tiedä, tajusivatko he taistelevansa

pitääkseen saksalaiset asemissa,

mutta heidän käskettiin vallata pengertie.

D-komppania ohittaa tiesulun ja siirtyy puolustusasemiin.

Mackenzie lähettää saksalaiset vangit takaisin

ja antaa majuri Ross Ellisille luvan

lähettää lisävoimia auttamaan saaren valtaamisessa.

Pengertien ylittäminen on edelleen haastavaa.

Perästä tulevat komppaniat

saivat yhä niskaansa saksalaisten tykistötulta. 88 oli yhä asemissa.

Tulitus on armotonta. Monta miestä kaatuu.

Pysykää liikkeellä!

Ellis lähettää Frank Clarken ja B-komppanian sillalle

A-komppanian kanssa.

Joukkojen on etsittävä ja tuhottava 88

ja muut saksalaisten asemat,

ennen kuin Walcheren voidaan vallata.

Radiomies Frank Holm

joutuu erilleen B-komppaniasta ja Clarkesta.

Tykkien ammukset iskeytyvät lähistölle.

Holmin onneksi laitteet suojaavat häntä, mutta radio on mennyttä.

Holm vetäytyy etsimään uutta.

Kun A- ja B-komppaniat saavuttavat tien pään,

A-komppania kaartaa oikealle.

B-komppania puskee D:n ohi vasemmalle.

Padot estävät kanavien vettä tulvimasta alueelle.

Frank Clarke johdattaa B-komppanian padon reunalle.

Rinne suojaa heitä saksalaisten tulelta.

50 metrin päässä on rakennuksia, jotka tarjoavat suojaa.

Alue on kuitenkin tyhjennettävä saksalaisista.

Clarke on menettänyt radiomiehensä. Hän ei voi tilata tykistötukea.

Hän määrää lähettejä etsimään uutta radiota.

He eivät pääse pitkälle. Clarke turhautuu.

Hän näkee Ellisin seisovan päämajansa luona,

mutta hän ei saa Ellisin huomiota, koska radio ei toimi.

Pitäisikö hänen vilkuttaa? Hänet ammuttaisiin.

Ellis tarkkailee B-komppaniaa vastarannalta.

Komentokeskus on sijoitettu lähelle pengertietä.

Kun Ellis katsoo kanavan yli,

hän ei voi tietää, miksi Clarke on maassa.

Ilman viestiyhteyttä Ellis katsoo avuttomana,

mutta päättää lopulta toimia.

Hän menee pengertietä pitkin katsomaan, mistä on kyse.

Hänellä on Balmoral-takki. Ei kypärää.

Hän sanoi kirjeessä,

että jos hän saa luodin päähänsä, kypärä suojaa

yhtä paljon kuin Balmoral.

Tiedustelijan saattama Ellis

ja prikaatin majuri ylittävät pengertien.

Yhtäkkiä lähistölle osuu tykin ammuksia.

Ellisin itsevarmuudella on sittenkin hintansa.

Keskipäivä. 1. marraskuuta 1944.

Walcherenin pengertie, Hollanti.

Kanadalainen Calgary Highlandersin majuri Ross Ellis

on menettänyt radioyhteyden etujoukkoihinsa.

Ellis lähtee matkaan

hakemaan lisätietoja upseereiltaan.

Hän eteni juoksuhaudasta toiseen.

Haudoissa oli miehiä, jotka suojautuivat kivääritulelta.

Kas niin. Hyvä. Mennään.

Ammuksen räjähtäessä tiedustelija syöksyy suojaan.

Kun hän katsoo ylös, hän näkee Ellisin juttelevan miestensä kanssa.

Lähdetään, pojat.

Ellis jatkaa pengertietä pitkin. Hän kurkkaa jokaiseen juoksuhautaan.

Kraatterin luona Ellis päättää tilata paikalle puskutraktorin.

Kraatteri on täytettävä, jotta tankit saataisiin saarelle.

Lähetti tulee kertomaan, ettei A-komppanialla ole johtajaa.

Upseerit ovat haavoittuneita tai kuolleita.

Ellisin seurassa oleva majuri George Hees

sanoo voivansa siirtyä A-komppanian johtajaksi.

Heesillä ei ollut taistelukokemusta,

mutta hänelle annettiin kivääri ja hänet lähetettiin matkaan.

Hees ja tykistökapteeni

suuntaavat kohti A-komppaniaa saksalaisten tulittaessa.

88-millisen ammuksia pomppii pitkin pengertietä.

Ideana oli pysäyttää pengertietä kulkevat joukot.

Ammus lentää niin nopeasti, että se tekee jauhelihaa

jokaisesta tielle osuvasta.

Kun Ellis palaa päämajaansa,

hän tilaa täsmäiskun 88:n vaientamiseksi.

Tällä kertaa käytetäänkin ilmavoimia.

Hawker Typhoon suunniteltiin torjuntahävittäjäksi,

mutta se sopikin loistavasti matalalentotehtäviin.

Yli 600 km/h:n vauhtia lentävä kone moukaroi sukellusveneitä

ja pehmitti saksalaisten asemia ennen D-Dayta.

RP3-raketteja ampuva ja matalalla lentävä

Typhoon murskaa vihollisen taistelumoraalin.

1. marraskuuta Typhoonit lentävät lukuisia tulitukitehtäviä.

Ne iskevät Walcherenin etelä- ja länsiosiin.

Takaisin!

Ellis on lajittelumoodissa.

Hän hoitaa ongelmia sitä mukaa kun niitä ilmaantuu.

Uudet upseerit A-komppanialle.

B-komppanian viivytysten syy ei kuitenkaan selviä hänelle.

Jatkakaa tulittamista.

Walcheren saaren laidalla

B-komppania on kaivanut itselleen poteron padon kylkeen.

Heitä on jäljellä enää 25 miestä.

Hämärän laskeutuessa saksalaiset käynnistävät vastahyökkäyksen.

Liekinheittimet ja luodit tuhoavat vasemmalla olevat joukot.

Tämä on ensimmäinen kerta Calgary Highlandersille.

He eivät ole ennen nähneet liekinheitintä.

Se on yhtä paljon psykologinen kuin fyysinen ase.

Se kauhistuttaa ikiaikaisen tulipelon kautta.

Clarke käyttää kranaatinheittimiä saksalaisten pidättelemiseksi.

Kun päämajassa kuullaan saksalaisten vastarinnasta,

Ellis käskee komentajien vetäytyä tiesululle.

Vaikeinta taistelussa on perääntyminen.

Perääntyminen niin, että voi samalla jatkaa

vihollisen tulittamista.

Vain komppaniat A ja D saavat käskyn.

Clarken B-komppanialla ei ole radiota,

eivätkä he saa perääntymiskäskyä.

Muiden vetäytyessä

B-komppanian asema paljastuu entistä selvemmin.

Romahdus on vain ajan kysymys.

1. marraskuuta 1944.

Kolme Calgary Highlandersin komppaniaa

vapisee Walcherenissa natsien vastahyökkäyksen alla.

Kun hän huomaa, että komppanioiden välissä on aukko,

kapteeni Frank Clarken on toimittava nopeasti.

Korpraali Richard Wolfe jää vapaaehtoisena

pidättelemään saksalaisia.

Hän ampui suojatulta kranaatinheittimellä,

jotta saksalaiset eivät pystyisi seuraamaan kanadalaisia.

Se oli sankarillista. Hän jäi vangiksi. Hän ei ehtinyt paeta.

Majuri Bruce Mackenzie ja D-komppania ovat tulen alla.

Mackenzie tajuaa liian myöhään, ettei B-komppania seurannut häntä.

Aukon takia hänenkin komppaniansa on haavoittuvainen.

Mackenzien uusin johtaja Emile Laloge puuttuu peliin.

Laloge on kokenut sotilas.

Hän liittyi armeijaan 1939 ja palveli Pohjois-Afrikassa.

Hän koulutti alokkaita Englannissa,

kunnes hänet lähetettiin rintamalle juuri ennen D-Dayta.

Laloge määrättiin Calgary Highlandersiin

yhdeksän päivää ennen Walcherenin taistelua.

D-komppanian niskaan sataa kranaatteja.

Laloge poimii niitä käteensä ja heittää takaisin.

Omat kranaattimme olivat erilaisia, mutta idea oli sama.

Sokka vedettiin pois. Sitten laskettiin seitsemään ja heitettiin.

Sitten vain toivottiin, että se räjähtää perillä.

Hän näki kranaatin laskeutuvan lähelle.

Jos hän hyppäisi sen päälle, hän kuolisi itse.

Toinen vaihtoehto on heittää se takaisin

ja toivoa parasta. Ei se ole sen kummempaa.

Kyse on vaistosta.

Laloge näkee aukon avautuvan D- ja B-komppanian välille.

Komppanian Bren-kiväärimies on kaatunut. Saksa painaa päälle.

Laloge ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Paikalla on toimiva ase. Se voi pelastaa hengen.

Työkaluja ei ole. Vihollinen lähestyy.

Mitä siinä voi tehdä? Asetta pitää potkia.

Sitä pitää takoa maata vasten.

Se toimii.

Brenin ansiosta B-komppania saa D-komppanian kiinni.

Yhtäkkiä Saksa aloittaa vastahyökkäyksen.

Perääntyminen pysähtyy.

Laloge luopuu Brenistä ja ottaa PIAT:n.

PIAT on Britannian jalkaväen käyttämä panssarintorjunta-ase.

Muutkin kansanyhteisön maat käyttivät sitä. Siinä on jipponsa.

Siinä on voimakas ja suuri jousi, joka on viritettävä.

Se on hankalaa taistelussa.

Laloge ei epäröi.

Hän tarttuu aseeseen, virittää sen

ja ampuu kohti saksalaisia.

B-komppania saa tilaisuuden rynnätä pengertielle.

Laloge taistelee vain yksi asia mielessään.

Hän puolustaa miehiään kaikin keinoin.

Laloge sekoaa. En tiedä, miten muuten sitä kuvailisi.

Se on niitä tilanteita,

joissa sotilas alkaa vain ampua.

Hän ampuu kaikkea. Hän ampuu vihollisia.

Hän käy suurten vihollisjoukkojen kimppuun.

Ihan kuin hän olisi unohtanut kuolevaisuutensa.

Lalogen suojatulen ansiosta Clarken miehet selviävät aukosta

tovereidensa luokse.

Saksalaisen kranaatin sirpale haavoittaa miestä Clarken vieressä.

Clarke tekee lastan kivääristä jalan tueksi.

Olisi liian vaarallista yrittää evakuoida häntä.

Mies lasketaan juoksuhautaan.

Tarpeeksi korkealle, ettei hän hukkuisi vuoroveteen.

Clarke ja Mackenzie vetävät joukkonsa pois

tiesulun ohi pengertielle.

A- ja C-komppaniat torjuvat Saksan vastahyökkäyksen.

Calgary Highlanders pitää pengertietä hallussaan

tykistötulen ja vastahyökkäysten raivotessa.

Aseman ansiosta Kanada voi iskeä uudestaan seuraavana päivänä.

Maisonneuve hyödyntää kanadalaisten asemaa

ja jatkaa iskua Walchereniin. He painostavat saksalaisia idästä.

Highlanders ja toiset pataljoonat

pitivät saksalaiset kiireisinä 36-48 tunnin ajan.

Siinä ajassa sissit saivat noustua maihin saaren toisella laidalla.

Maihinnousu on menestys. Liittoutuneet valtaavat Walcherenin.

Viikon taistelun jälkeen

Wilhelm Daser ja 70. divisioona antautuvat.

Kun Hitler kuuli tappiosta, hän raivostui,

mutta samalla hän oli hyvin huolestunut

liittoutuneiden iskuista Saksaan.

Aachenin taistelussa menetettiin ensimmäinen saksalainen kaupunki.

Urheus pengertiellä

tuo Emile Lalogelle arvostetun kunniamitalin.

Kapteeni Frank Clarke ja majuri Bruce Mackenzie

palkitaan urheudesta palveluksesta.

Majuri Ross Ellis saa kunniamaininnan johtamisesta.

Hän saa myös DSO:n taistelusta Hollannin puolesta

ennen kuin taistelu-uupumus kukistaa hänet joulukuussa.

Kaikki selvisivät sodasta ja palasivat Kanadaan.

Jahka Antwerpenin kanavasta on raivattu miinat,

liittoutuneiden ensimmäinen rahtilaiva saapuu 28.11.1944.

Hitler takoo Antwerpeniä V1- ja V2-raketeilla.

Hitler suunnitteli uutta hyökkäystä.

Mikä sen kohde olikaan? Antwerpen.

Siitä kehkeytyy Ardennien taistelu,

ja sota Euroopassa jatkuisi vielä monta kuukautta.