Original subtitles

Joulukuu 1944.

Natsit hyökkäsivät yllättäen Luxemburgiin.

USA:n joukot jäivät saksalaisten ansaan.

-Heidän tulisi antautua. -Meillä ei ole aseita!

USA:n alipäällystö punnitsi vaihtoehtoja.

He olisivat voineet astua esiin ja yrittää ampua singolla.

Toinen vaihtoehto oli antautuminen.

Kumpikaan ei kuulostanut hyvältä.

He päätyivät kolmanteen vaihtoehtoon.

Kesäkuun kuudentena 1944

liittoutuneet pääsivät Normandiaan ja avasivat ovet länteen.

Natsifanaatikot taistelivat yhä täysillä hengissä säilymisestä.

Maihinnousu oli taistelun takana. Sota tuli yhä voittaa.

HITLERIN VIIMEINEN TAISTELU Natsien vastaisku

15.12.1944, Ardennien metsä, Luxemburg.

Kaksi Saksan sotilasta hiippaili Clervaux'n hiljaisille kaduille.

Clervaux oli kaunis kaupunki, jota USA oli hallinnut

muutaman kuukauden ajan joulukuuhun 1944 mennessä.

Se sijaitsi kymmenisen kilometriä etuvartioston etulinjasta.

USA:n sotilaat lepäsivät siellä.

Kaupunki ei ollut vahingoittunut vapaustaisteluissa.

Se oli hyvä paikka, jossa sotilaat saivat hengähtää

ja nauttia olostaan muutaman päivän ajan.

Saksalaiset kulkivat kaupungin halki

ja murtautuivat apteekkiin. He olivat tulenjohtajia.

Tulenjohtajat ovat korkeasti koulutettuja.

He sijoittuivat mahdollisimman lähelle vihollisen etulinjaa.

He paljastivat tykistölle

vihollisen kohteiden sijainnit.

He avasivat radioyhteyden takahuoneessa.

Saksalaiset saivat tarkkailuaseman

USA:n linjojen taakse

lähelle USA:n 110. jalkaväkirykmentin komentopaikkaa.

Saksalaisten tulenjohtajien saapuminen

Clervaux'hun oli synkkä ennemerkki.

Idästä oli siis tulossa ongelmia.

Ongelmat yllättäisivät liittoutuneet täysin.

Normandiasta lähtien Saksan armeijaa pakotettiin

pois Ranskasta, Belgiasta ja Luxemburgista.

Takaisin Saksan rajojen sisään.

28. jalkaväkidivisioonan osana 110. jalkaväkirykmentti

vartioi osaa Ardennien metsästä

Luxemburgin ja Saksan välissä.

Yleensä USA:n divisioona partioisi vajaan kymmenen kilometrin linjaa.

Ardenneilla yksiköt joutuivat hajaantumaan.

28. divisioona kattoi lähes 50 kilometrin linjan.

Etulinjassa oli kolme rykmenttiä.

Jos Saksa hyökkäisi,

varalla ei olisi täyttä rykmenttiä.

Joukot olivat täysin levällään, eikä taustajoukkoja ollut.

Usalaiset pitivät aluetta hiljaisena sektorina.

Vanhemmat komentajat uskoivat,

että Saksa kokosi joukkojaan ja odotti USA:n hyökkäystä.

He eivät uskoneet, että kukaan hullu hyökkäisi metsän läpi.

Liittoutuneet unohtivat Hitlerin määrätietoisuuden.

Hän ei piiloutunut talven ajaksi,

vaan valmisteli valtavaa Wacht am Rhein -operaatiota.

Saksalaisten tavoite oli ottaa Antwerpen taas hallintaansa

ja katkaista liittoutuneilta heidän tärkein huoltoyhteytensä.

He halusivat iskeä kiilaa USA:n ja brittien välille.

Sekä sotilaallisessa että poliittisessa mielessä.

Jos Hitler onnistuisi, hän uskoi historian toistuvan.

Ardennien taistelun tärkein tavoite oli toistaa Dunkerquen tapahtumat.

He halusivat erottaa brittien ja USA:n armeijat

ja pakottaa brittiarmeijan jättämään Euroopan.

Hitler uskoi liittoutuneiden toivovan rauhaa.

Saksa voisi keskittyä itärajaan ja Neuvostoliiton kaatamiseen.

Yli 200 000 saksalaista sotilasta

satoine tankkeineen siirtyi salaa asemiin.

Kenraalimajuri Meinrad Von Lauchert

johti Hitlerin hyökkäystä Clervaux'n itäpuolelta.

Von Lauchert oli vasta palannut komennukselta Venäjältä.

Hän otti johtaakseen 2. panssaridivisioonan.

Kenraali Meinrad Von Lauchert oli kokenut upseeri.

Hän sai johtaakseen 2. panssaridivisioonan

päivää ennen vastahyökkäystä.

Hän ei siis osallistunut lainkaan operaation suunnitteluun.

Hän ei ehtinyt edes neuvotella rykmentin upseerien kanssa.

Von Lauchertin lähes 13 000 miehen joukot

tunkeutuisivat USA:n linjojen läpi ja ottaisivat tiet hallintaansa.

Saksalaisten tankit tarvitsivat päällystettyjä teitä.

Seitsemän näistä teistä kohtasi tärkeässä Bastognen kaupungissa.

Saksalaiset jatkaisivat pohjoiseen ja valtaisivat taas Antwerpenin.

Wacht am Rhein (Reinin vartio) -operaatiossa luotettiin

nopeuteen, yllätysmomenttiin ja Hitlerin uskoon siitä,

että vähäiset USA:n joukot kaatuisivat epäonnen jalkoihin.

Hitler aliarvioi yhä usalaisia.

USA oli osoittanut jo aiemmin

olevansa hyvä hyökkäävässä sodassa.

Hitleristä USA oli liian epävakaa puolustavaan sotaan.

USA ei ymmärtänyt, mistä sodassa oli kyse.

Varhain joulukuun 16. päivänä 1944

ensimmäiset jalkaväen joukot ylittivät Ourjoen veneillään

ja ohittivat vihollisen linjat näiden huomaamatta.

USA:n hallitsemassa metsässä

sotamies Leroy Scheller liittyi B-komppanian yöpartioon.

Jalkaväki oli juuri taistellut Hürtgenin metsässä

ja ottanut kunnolla nokkiinsa.

Joukot toimivat vain noin 50-66-prosenttisesti.

Miehistä oli huutava pula.

Partio jätti asemansa Marnachissa

seitsemän kilometrin päässä etulinjasta.

Yön hiljaisuudessa he pysähtyivät kuultuaan askeleita.

He piiloutuivat Saksan joukkueiden kulkiessa ohi pimeydessä.

Saksa ei käyttänyt tykistöään ennen taistelun alkua.

Sotilaat hipsivät pimeällä metsän halki,

koska he tiesivät, että USA:n puolustus oli heikoissa kantimissa.

Schaller partioineen piilotteli kylmässä yössä.

Se ei ollut taistelupartio.

He eivät etsineet toimintaa.

Se oli tiedustelupartio, joka selvitti, mitä oli meneillään.

He näkivät saksalaisten joukot

ja saattoivat ilmoittaa havainnoistaan ylemmilleen.

Uhan poistuttua he palasivat Marnachiin varoittamaan muita.

Clervaux'ssa Saksan tulenjohtajat

pysyttelivät yhä piilossa usalaisilta.

He olivat tutkineet kaupunkia

ja paikantaneet avainpaikat tulevan sulkutulen varalta.

Tulenjohtajat etsivät kohteita,

joihin pataljoona voisi iskeä. Tukikohtia ja tankkiasemia.

He halusivat iskeä kohteisiin mahdollisimman lähellä

joutumatta itse keskelle räjähdystä.

Sotamies Schaller tiimeineen raahautui Marnachiin.

He löysivät upseerin ja ilmoittivat havainnoistaan.

Kävi selväksi, että Saksan joukot olivat liikkeellä.

Minuuttien kuluessa

Saksan tulenjohtajat rikkoivat radiohiljaisuuden

ja paljastivat avainkoordinaatteja Saksan tukikohdille.

Kello 5.30 Marnachin B-komppania kuuli kaukaisia pamahduksia

ja näki tykkien paukkuvan yläpuolellaan.

Saksan hyökkäys oli alkanut.

16.12.1944, Luxemburg.

Saksalaiset laukaisivat yhteislaukaukset,

joista alkoi Ardennien taistelu.

USA:n kersantti JJ Kuhn näki tykistön hyökkäävän.

110. tykistörykmentti puolusti 16 kilometrin matkalta maantietä

Ourjoen toisella puolella.

Vähät joukot eivät voineet puolustaa koko linjaa.

USA:n komppaniat vartioivat tärkeimpiä tienhaaroja.

B-komppanian Marnach

vartioi yhtä ainoista päällystetyistä teistä Bastogneen.

Saksalaiset yrittivät hyökätä nopeasti

ja ylittää USA:n rintaman

päästäkseen Maasjoelle ja aina Antwerpeniin asti.

Aika oli kortilla. Piti löytää hyviä teitä.

Päiviä aiemmin kersantti Kuhn oli huomannut natsien rykelmiä.

Hän yritti kertoa siitä kenraali Hurley Fullerille.

Tajusiko hän, miten suuri operaatio oli

ja mitä Hitler juoni? Ei tietenkään.

Hän tajusi varmasti, että jokin oli muuttunut saksalaisten puolella

ja että se vaikuttaisi B-komppaniaan.

Vain sillä oli väliä. Hyvänä aliupseerina

hän halusi ilmoittaa asiasta ylemmilleen.

Kuhnin huolia ei kuunneltu.

Kenraali Fuller, kolme kilometriä länteen Clervaux'sta,

heräsi Saksan tykistön iskuun aivan komentopaikkansa vieressä.

Hän kiiruhti alakertaan kertomaan komentajilleen.

Tykistö oli ehtinyt tuhota puhelinlinjat,

ja radiotaajuudet olivat tukossa.

Fuller ei voinut tietää hyökkäyksen laajuutta

eikä kutsua lisävoimia divisioonasta.

Kommunikaatio oli katkennut kokonaan.

Fuller tarvitsi lisätietoa järjestääkseen puolustuslinjansa.

Hän lähetti lähetin ottamaan yhteyttä komppanian komentajiin.

Vähän matkaa koilliseen kersantti Frank Olsen

viereisestä 112. tykistörykmentistä

lähti metsään katsomaan vartiovuorossa olevien perään.

Ardenneilla oli tosi pimeää

metsän ja vuodenajan takia.

Sotarintamalla oli tosi pimeää.

Kun hän kulki poteroiden välillä, laukaukset alkoivat viuhua.

Metsä oli täynnä saksalaisia sotilaita.

Olsenin täytyi toimia ja varoittaa tukikohtaansa.

Hän riisui kypäränsä,

koska se olisi paljastanut hänet usalaiseksi.

Kypärä kainalossaan hän juoksi komentopaikkaansa.

Matkalla hän kohtasi lisää saksalaisia.

Hän törmäili heihin. Yksi kiroili hänelle

tajuamatta, että hän oli usalainen. Olsen ja muutama muu

pääsivät pois metsästä yksinkertaisella harhautuksella.

Olsen pääsi karkuun joukkoja.

Hän saapui komentopaikalleen.

Yhtäkkiä koko metsä kylpi valossa.

16.12.1944, lähellä Luxemburgin ja Saksan rajaa.

Ardennien taistelun alkuhetkinä

USA:n kersantti Frank Olsen pakeni tulitaistelua

Saksan sotilaiden kanssa aivan komentopaikan ulkopuolella.

Yhtäkkiä yötaivas kirkastui.

Saksalaiset heijastivat valonheittimiä mataliin pilviin.

Se loi keinotekoista kuunvaloa

ja valaisi viholliskohteet.

Valo heijastui pilvistä

ja auttoi saksalaisia näkemään kohteita.

Oli vain yksi ongelma.

Sama koski usalaisia.

He saattoivat käyttää hyväkseen keinovalon

ja pysäyttää monta hyökkäysaaltoa.

Olsen miehineen kaatoi saksalaisia helposti.

Etelämpänä, 110. rykmentin alueella,

kersantti Kuhn määräsi B-komppanian puolustamaan Marnachia.

Suuremman hyökkäyksen pelossa

hän lähetti tulenjohtajan seuraamaan toimia korkealta.

Kuhnin paras ase olivat tulenjohtajat.

Tulenjohtaja hallinnoi tulivoimaa ja vastaa kaatuneista.

Hänellä on tujut aseet.

Kauempana kersantti Stanley Showman

johti pataljoonansa palavien rakennusten ohitse.

19-vuotias Showman oli taistellut rykmentissä Normandiasta asti.

Showman oli tottunut taistelemaan. Hän oli loistava aliupseeri.

Kun hän kuuli sulkutulen äänen,

hän osasi odottaa hyökkäystä.

Sellaista ei tehtäisi huvikseen. Hän alkoi valmistautua siihen,

mitä oli tulossa yksikköä kohti.

He asettuivat kaupungin laitamille.

Savu ja sumu vaikeuttivat näkemistä.

Yhtäkkiä metsästä ilmestyi

joukoittain saksalaisia. Marnach on metsän ympäröimä.

Showman pataljoonineen avasi tulen.

Alkuun hyökkäys oli saksalaisten verilöylyä.

Showman kaatoi saksalaisia tien varrella.

Lisää saksalaisia ilmestyi metsästä kaupungin pohjoispuolelta.

Ampukaa!

Kersantti Kuhn vastasi siihen

pyytämällä tykistön apua rykmentin päämajasta.

Tulta!

Usalaisten ampuessa tulenjohtaja soitti

ja tarkensi ohjeita, jotta saksalaiset saatiin ammuttua.

Toisessa maailmansodassa tykistö kaatoi eniten sotilaita.

Moni uskoo virheellisesti, että käsiaseet tappoivat eniten.

Tarkat kudit karsivat vihollisen rivejä.

Saksalaisia tuli silti aina lisää.

Kuhn kuvaili sitä eeppiseksi tragediaksi.

Sadoittain saksalaisia kaatui.

Hän ei ymmärtänyt, miksi saksalaiset toimivat niin.

Ihmisyyden nimissä se oli todella traagista.

Saksalaisten ensimmäinen aalto ei saanut Marnachia vallattua.

Vaikka Saksan jalkaväki yritti parhaansa,

vain pienet rykelmät odottivat kylissä ja tärkeillä teillä.

Tarvittiin lisää tulivoimaa.

Tankkien avulla päästäisiin etenemään nopeammin.

Von Lauchertin tankit eivät olleet vielä ylittäneet Ourjokea.

Silta oli yhä keskeneräinen. Suunnitelmat eivät toimineet.

Saksalaiset olivat tukkineet tien metallisella portilla.

Portin sai avattua ja siirrettyä pois tieltä,

mutta avainta ei löydetty ajoissa.

Säilyttääkseen yllätysmomentin

saksalaiset räjäyttivät portin vasta sulkutulen alettua.

Vihdoin silta saatiin korjattua,

mutta se vei kauemmin kuin oli odotettu.

Hyökkäysvaunut saatiin liikkeelle vasta iltapäivällä.

Marnachissa B-komppania kaatoi yhä Saksan jalkaväkeä.

Osa saksalaisista pääsi USA:n tukikohtaan asti.

Muut kiersivät kylän pohjois- ja eteläpuolelta.

He jatkoivat kohti Clervaux'ta

ja 110. rykmentin komentopaikkaa kolmen kilometrin päässä.

Kenraali Hurley Fuller hätääntyi, kun tietoja alkoi tulla takaisin.

Koko rintama oli hyökkäyksen kohteena.

Kommunikaation ollessa epävarmaa Fuller lähetti oikean kätensä,

everstiluutnantti Daniel Stricklerin,

divisioonan päämajaan kenraali Norman Cotan luokse

kertomaan mittavista hyökkäyksistä.

Kenraali Cota vastasi määräämällä, että linjassa oli pysyttävä.

16.12.1944, Ardennien metsä, Luxemburg.

Kenraali Meinrad Von Lauchertin jalkaväkisotilaat

piirittivät Marnachin kylän.

Osa hyökkäsi, toiset jatkoivat Clervaux'n kaupunkiin.

Vaikka usalaiset olivat alakynnessä, he eivät antautuneet.

Tulta!

He pitivät pintansa.

Sellaista ei edes huomioi,

kun lukee tapahtumista jälkikäteen.

Etulinjan sotilaat taistelivat vihollisen keskellä.

Viholliset yrittivät päästä lävitse.

Sotilaiden käskettiin sinnitellä, maksoi mitä maksoi.

Vaikeuksista huolimatta B-komppania

pystyi taistelemaan Saksaa vastaan Marnachissa.

Kun komentava upseeri sai sirpaleista,

hänet täytyi viedä toisaalle leikattavaksi.

Kersantti Kuhn nousi vastuuseen B-komppaniasta,

vaikka olikin vain aliupseeri.

Saksan hyökkäyksen jatkuessa

C-komppania saapui idästä tuomaan taustatukea.

Saksalaiset eivät saaneet vallattua Marnachia,

mutta ympäröivät kylän.

C-komppania käännytettiin.

Turhautunut ja epätoivoinen B-komppania

kutsui hätäisenä kaikkia USA:n joukkoja.

Mörssärin ammukset alkoivat loppua.

D-komppanian upseeri

kolme kilometriä pohjoiseen vastasi avunhuutoon.

Luutnantti Glen Vannattalla oli jeeppi täynnä mörssärin ammuksia.

Hän kiiruhti B-komppanian avuksi.

Hän pysähtyi mäelle kaupungin ulkopuolelle

tarkkailemaan molempien puolten asemia.

Sitten kuski lähti ajamaan vauhdilla

väistääkseen Saksan tykistöä ja käsiasetulitusta.

He pääsivät perille ja toivat B-komppanialle ammukset.

Luojan kiitos, että tulitte.

Sitten he pakenivat pikaisesti.

USA:n tykistön ja uusien varusteiden turvin

kersantti Kuhn miehineen

saattoi yhä hidastaa saksalaisia, jotka yrittivät päästä Marnachiin.

Yön tullen

Saksan puolitelavaunut ja tankit etenivät hiljaisuudessa kaupunkiin.

Usalaiset eivät odottaneet sitä.

Heillä oli vain jalkaväkeä ja käsiaseita.

Ja muutama kevyt sinko.

Tulenjohtajat olivat Marnachissa.

B-komppania ei ollut valmis panssarivaunujen hyökkäykseen.

Etulyöntiasema siirtyi.

Natsit päihittävät USA:n konekiväärit ja suojamuurit.

Kersantti Showman joukkoineen

pakitti pois etulinjalta.

He piiloutuivat kivirakennukseen.

He näkivät saksalaisten puolitelavaunun pysähtyvän ulos.

Kun saksalaiset nousivat kyydistä,

usalaiset ampuivat suojansa uumenista.

Saksalaiset kaatuivat, ja vaunu pakeni paikalta.

Pian saksalaisten panssarivaunu jyräsi pitkin katuja.

Se pysähtyi metrien päähän ja tähtäsi kohti usalaisia.

Amerikkalaiset!

Saksalaiset käskivät antautua.

Amerikkalaiset, tulkaa ulos!

Vaihtoehdot olivat vähissä.

He saattoivat astua esiin

ja yrittää ampua singollaan.

He saattoivat aina antautua. Showman ei suostunut siihen.

Hän valitsi toisin.

Showman miehineen pakeni metsään

Marnachin kylän palaessa.

Usalaiset eivät murtuneet, kuten saksalaiset olivat olettaneet.

Saksa oli suunnitellut valloittavansa Bastognen

toisen päivän keskipäivään mennessä.

Kun ensimmäinen päivä kääntyi yöksi,

saksalaiset yrittivät yhä valloittaa pientä Marnachin kylää

31 kilometriä itään Bastognesta.

Saksalaiset olivat edenneet alle kymmenen kilometriä.

Marnachin piti olla helppo kohde.

Saksalaiset joutuivat käyttämään tankkeja

murtaakseen puolustuslinjat. Suunnitelma oli epäonnistunut.

USA:n joukot eivät kestäisi paljon kauempaa.

USA:n tulenjohtaja

ohjasi tykistöä Saksan kimppuun.

Hänen viimeiset sanansa hohkasivat epätoivoa.

Tuntemattoman tulenjohtajan viimeiset sanat olivat:

"Vauhtia, he tulevat ylös portaita!"

Hän piti kirjaimellisesti kiinni siitä, että asemaa ei jätetä.

Von Lauchert jätti miehensä valloittamaan Marnachia

ja määräsi loput 2. panssaridivisioonasta

jatkamaan kohti Clervaux'ta.

Clervaux'ssa USA:n kenraali Hurley Fuller

kuuli tankkien saapuneen Marnachiin.

Hän pyysi jälleen joukkoja B-komppanian avuksi.

Fuller alkoi ymmärtää,

miten vakava hyökkäys oli kyseessä

ja miten tiukoille rykmentti joutuisi.

Willtzissä Cota ei vielä ihan tajunnut tilanteen vakavuutta.

USA:n vahvistukset marssivat kohti Marnachia.

He toivoivat piirittävänsä saksalaiset kaupungin ulkopuolella.

Kun joukot lähtivät Clervaux'sta varhain aamulla,

Saksan joukot saavuttivat jo heitä.

Usalaiset joutuivat piirityksen kohteeksi.

17.12.1944, lähellä Clervaux'ta, Luxemburgissa.

Natsit aloittivat toisen päivän

toivoen lopettaakseen sotimisen länsirintamalla.

Kenraali Hurley Fuller vastasi tähän

lähettämällä kaksi jalkaväkikomppaniaa ja tankkeja

auttamaan Marnachin kylässä jumissa olevia sotilaita.

Joukot eivät päässeet pitkälle, ennen kuin saksalaiset hyökkäsivät.

Vauhtia!

Apujoukot epäonnistuivat.

Kuin henkilöauto törmäisi valtavaan rekkaan.

Usalaiset hämmästelivät Saksan sotavoimien vahvuutta.

Komppanian päämajassa Marnachissa

kersantti Kuhn ja aina vähenevät B-komppanian miehet

toivoivat yhä saavansa tukivoimia tai tulevansa pelastetuiksi.

Kun Saksan tankki jyräsi läpi ovesta,

saksalaiset ryntäsivät sisään.

Kuhn ja loput B-komppaniasta pakotettiin antautumaan.

Marnachin kaaduttua

Fuller valmisteli Clervaux'ta hyökkäyksen varalle.

Clervaux joutui muuttumaan

syrjäisestä tukikohdasta

ja rentoutumispaikasta taistelun keskipisteeksi.

Komentopaikastaan Claravallis Hotelista

Fuller määräsi miehiä linnaan,

josta näki etelästä tulevat tiet.

Saksan tykistö kävi yhä päälle.

Fuller ei tiennyt, että sitä ohjattiin lähistöltä.

Usalaisten siirtyessä uusiin asemiin

saksan tulenjohtajat kertoivat heti kaikista muutoksista.

Fullerin miesten kamppaillessa kenraali Meinrad Von Lauchert

saapui kaupungin liepeille tankkeineen.

Hän otti kohteekseen usalaisten hallitseman linnan.

Paksut seinät kestivät, kuten jo vuosisatojen ajan.

Von Lauchert turhautui.

Hänen oli vallattava Clervaux nopeasti,

jotta saksalaiset pääsisivät etenemään.

Hän ei halunnut lähettää kaupunkiin hyökkäysvaunujaan.

Von Lauchert oli kokenut upseeri.

Hän tiesi, että kaupunkiympäristössä

vaunujen ohjattavuus ja nopeus kärsisivät.

Jokaisen nurkan takana saattoi odottaa liittoutuneiden tankki.

Von Lauchert lähettikin kaupunkiin jalkaväkensä.

Heidän oli tarkoitus paikantaa tankkeja ja poistaa vastarinta.

Saksalaisten mennessä Clervaux'hun

USA:n sotilaat alkoivat ampua linnasta käsin.

Saksalaiset yrittivät panna hanttiin mutta tuhot jäivät vähäisiksi.

Koska saksalaisia oli paljon enemmän,

he pääsivät linnan ohitse

ja jatkoivat taistelemaan Claravallis Hotelille.

Fuller oli onnistunut hidastamaan Saksan etenemistä jo kaksi päivää.

Miehet maksoivat siitä hengellään.

Numerot ovat vain numeroita.

Usalaisia oli kolmasosa tai vähemmän

riippuen ihan siitä, mistä puhutaan.

Apua saattoi saada kolmen tunnin kuluttua,

mutta se ei auttanut tilannetta.

Fuller ei voinut hidastaa hyökkäystä enää kauan.

Hän pyysi Cotalta vahvistuksia

tai lupaa pakittaa ja luoda uutta puolustuslinjaa.

Pyynnöt evättiin.

Cota käski pysymään asemissa. Kukaan ei palaisi elävänä.

Fuller lähetti viimeiset tankkinsa saksalaisia vastaan.

Tankit kulkivat kapeita teitä linnalle päin.

Johtava tankki lähti kohti sivutietä.

USA:n tankit syttyivät tuleen,

ja Fullerin viimeisetkin apujoukot oli kaadettu.

Von Lauchertin miehet saivat edetä rauhassa.

Saksan panssarijoukot pääsivät Clervaux'hun,

lähemmäs Fullerin komentopaikkaa Claravallis Hotelissa.

Komentopaikassa oltiin jo paineen alla

jalkaväen hyökkäysten takia.

Vartijoita tulitettiin, ja heidät ajettiin sisään hotelliin.

Joukot miettivät, mitä tekisivät.

Paetako vaiko polttaa paperit?

Vaiko kerätä uudet joukot taistelemaan Saksaa vastaan.

Tai käydä tankkeja vastaan kaikin mahdollisin asein.

Fuller päivitti tilannetta Cotalle.

Hän varautui määräämään joukkonsa perääntymään.

Kranaatti räjähti hotellin toisessa kerroksessa

ja pimensi sähköt.

Fuller ja hänen viimeiset miehensä jäivät jumiin hotelliin.

17.12.1944, Clervaux, Luxemburg.

2. panssaridivisioona, jota johti Meinrad Von Lauchert,

pääsi usalaisten hallitsemaan Clervaux'n kaupunkiin

kymmenen kilometriä usalaisten linjan taakse.

Fuller miehineen jäi ansaan hotelliin,

joka toimi heidän komentopaikkanaan.

Saksan sotilaat marssivat sisään. Tulitaisteluita käytiin aulassa

ja pohjakerroksen käytävillä.

Fuller kävi kuuluisan keskustelun

28. divisioonan esikuntapäällikkö Gibneyn kanssa.

Fuller vertasi itseään Alamon taistelun kenraali Travisiin.

"He jyräävät meidät."

Fuller ei uskonut, että Gibney

ja kenraali Cota ymmärsivät tilanteen vakavuuden.

Hän palasi sotatantereelle.

Yhtäkkiä huoneessa räjähti. Moni miehistä loukkaantui.

Moni sai vammoja. Fuller joutui toimimaan lääkintämiehenä

ja tyrehdyttämään verenvuodon.

Hän sitoi silmät mieheltä, joka sokeutui räjähdyksessä.

Muut olivat liian huonossa kunnossa.

Tulitus jatkui pohjakerroksessa.

Henkilökunnan jäsen löysi poistumistien.

Hän löysi paloportaat,

jotka johtivat yläkerroksista vuorten rinteille,

kunhan ei vain pudonnut tikkailta alla olevalle tielle.

Fuller liikkui varovasti 15 metrin korkeudessa.

50-vuotias mies yritti selvitä

ryömimällä vaakasuoria tikkaita.

Sokeutunut sotilas yritti pitää hänestä kiinni.

Fuller ja jokunen sotilas pääsivät pois kaupungista.

He pakenivat metsään. 110. rykmentin komentopaikka kaatui.

Noin sata USA:n sotilasta puolustivat muureja

keskiaikaisessa linnassa.

Saksalaiset tykittivät muureja ja portteja vaan eivät päässeet sisään.

He päättivät kokeilla muuta.

He päättivät ampua palopommeja

ja sytyttää linnan katon tuleen.

Ehkä sillä pääsisi puolustusjoukoista.

Pommi tulee!

Se toimi. Linna syttyi tuleen.

USA:n komentaja ei halunnut uhrata

kellarissa olevien siviilien henkiä. Hän päätti antautua.

Clervaux'n kaaduttua

tie Bastogneen avautui ja saksalaiset jatkoivat matkaa.

Matka hidastui joka risteyksessä.

Koko rintaman matkalla

vastarintaliikkeen miehet hidastivat armeijan etenemistä.

Saksalaiset taistelivat neljä päivää Bastognesta.

He saivat liittoutuneiden linjan vetäytymään taaksepäin.

Liittoutuneet ehtivät vahvistaa Bastognea.

Taistelu jatkui vielä viisi viikkoa.

Saksalaiset eivät valloittaneet Bastognea ajoissa.

Operaatio oli tuomittu epäonnistumaan.

Kuukauden kuluttua

liittoutuneet pakottivat saksalaiset taas pakittamaan.

110. rykmentin 3 200 miehestä

vain yksi seitsemästä välttyi kuolemalta tai sotavankeudelta.

110. rykmentti taisteli kuolemaan asti.

Kolmessa päivässä rykmentti murtui.

Lähes kaikki asiakirjat tuhoutuivat.

Uhrausta ei huomioitu.

Kukaan ei saanut mitaleja tai kunniamerkkejä.

Myöhemmin,

kun presidentin kunniamainintoja jaettiin,

kukaan ei ollut puhumassa 110. rykmentin puolesta.

Kenraali Hurly Fuller sekä kersantit JJ Kuhn ja Stanley Showman

jäivät saksalaisten vangeiksi

ja viettivät loppuajan sodasta sotavankileireillä.

He vapautuivat vuonna 1945, jolloin heidät palautettiin USA:han.

Kenraali Fuller puhui 110. rykmentin puolesta.

Hän ei ollut tarpeeksi vaikutusvaltainen.

Hänen ei onnistunut saada kunniaa rykmentilleen,

vaikka hän miten toivoi sitä.

Koska hän itse oli joutunut sotavangiksi,

kunnian hakeminen oli aina kiistanalaista.

Oli se sitten kohtuullista tai ei.

Kenraali Von Lauchert pureutui syvemmälle liittoutuneiden linjoihin

kuin lähes kukaan muu Saksan komentajista.

Kenraali Meinrad Von Lauchert

taisteli yhä liittoutuneita vastaan kynsin ja hampain

2. panssaridivisioonan kanssa. Hän jatkoi taistelua,

kunnes oli selkä Reiniä vastaan maaliskuussa 1945.

Siihen mennessä rykmentistä ei ollut jäljellä paljon.

Reinin vartio

ja Ardennien taistelu tuli kalliiksi molemmille osapuolille.

Saksan armeija menetti noin 120 000 sotilasta.

Saksalaiset menettivät viimeisetkin reservinsä.

Kun Neuvostoliitto hyökkäsi isosti tammikuussa 1945,

Saksan rintama romahti nopeasti.

Kahdessa viikossa Neuvostoliitto oli 80 kilometriä Berliinistä.

Ardennien taistelun todellinen voittaja

ei ollut USA, vaan Neuvostoliitto ja Stalin.

Liittoutuneiden piti järjestäytyä uudelleen

ennen etenemistä Saksaan.

Saksalaiset taistelivat nyt kotikentällään.

Sota myllersi Euroopassa vielä neljän kuukauden ajan.