Original subtitles

Oli 8. toukokuuta 1988 ja kello oli kaksi y�ll�.

Ontarion poliisi seurasi vuokra-autoa sivuteit� pitkin.

Oli l�hes mahdoton teht�v� seurata autoa keskell� y�t� -

niin ettei kukaan huomannut auton valoja.

Kun p�iv� valkeni, paljastui karmea rikos.

Se oli ollut hyvin v�kivaltainen rikos.

Se oli todella raaka.

Poliisin murhatutkimuksia tallennettiin -

filmille, paperille ja ��ninauhalle.

filmille, paperille ja ��ninauhalle.

N�emme t�m�n kauhean rikoksen n�iden tallenteiden kautta.

Kanadan vankiloissa istuu yli 35 OOO ihmist�.

M��r� vastaa pikkukaupungin asukaslukua.

Osa istuu lukkojen takana koko loppuel�m�ns� -

toiset taas palaavat normaaliin el�m��n.

Yksi ryhm� huolestuttaa viranomaisia muita enemm�n.

Heid�t on pakko vapauttaa -

vaikka rikosten uusiminen on hyvin todenn�k�ist�.

198O-luvulla yksi t�llaisista vangeista oli Douglas Worth.

Doug Worth oli ammattirikollinen.

H�n joutui vaikeuksiin jo nuorena autovarkauksista.

Dougin rikosrekisteri kasvoi. H�n muutti Ontarioon.

Siell� h�n syyllistyi useisiin raiskauksiin.

Viimeisin tuomio oli tullut intiaanityt�n raiskauksesta.

H�n oli raahannut tyt�n kuorma-auton takaosaan.

H�n oli kuristanut tyt�n vy�ll� -

ja tehnyt t�lle raakaa seksuaalista v�kivaltaa.

Douglas Worth sai kahdeksan vuoden vankeusrangaistuksen.

H�n ei kuitenkaan n�ytt�nyt kuntoutuvan vankilassa.

H�nen rikolliset taipumuksensa n�yttiv�t vain pahenevan.

H�n sai raivokohtauksia ja heitti -

virtsaa ja ulosteita muiden vankien ja vartijoiden p��lle.

H�nen hallussaan oli artikkeli Yorkshiren silpojasta -

joka oli terrorisoinut Englantia.

Worth oli kirjoittanut artikkeliin -

ett� se olisi h�nen suurin fantasiansa.

H�n julisti, ett� aiheuttaisi sekasortoa yhteiskunnassa -

kostoksi vankilassa viett�mist��n vuosista.

H�n julisti menev�ns� kirveen kanssa kouluun listim��n lapsia.

H�n julisti, ett� saisi sarjamurhaaja Clifford Olsonin -

n�ytt�m��n kuoropojalta.

H�n teki kaikkensa n�ytt��kseen, ettei h�nt� pit�isi vapauttaa.

Douglas Worth ei voinut vapautua ennenaikaisesti.

H�nen rangaistuksensa kuitenkin p��ttyi aikanaan.

H�net oli vapautettava, kun h�n oli k�rsinyt rangaistuksensa.

Sen j�lkeen h�n olisi vapaa kaikesta valvonnasta.

Kev��ll� 1987, kun Worthin rangaistus oli p��ttym�ss� -

er�s sosiaality�ntekij� l�hetti h�net mielentilatutkimukseen.

He halusivat asiantuntijan mielipiteen siit� -

johtuiko Worthin k�yt�s mielenterveysongelmista -

ja oliko h�n mahdollisesti vaaraksi itselleen ja muille.

Douglas Worthia arvioitiin kuukauden ajan sairaalassa.

Mielenterveysalan ammattilaiset olivat sit� mielt� -

ettei Worthin psyykkinen sairaus ollut parannettavissa.

H�net diagnosoitiin psykopaatiksi.

Todettiin, ettei h�nen tilansa mahdollistanut sit� -

ett� h�net olisi otettu psykiatriseen hoitoon.

Laki on laki. H�n oli istunut rangaistuksensa.

H�net oli pakko vapauttaa.

Kes�kuussa 1987 Douglas Worth vapautui vankilasta.

H�n suuntasi Edmontoniin, miss� oli tehnyt viimeisen rikoksensa.

Poliisi tiesi, ett� Doug Worth aiheuttaisi ongelmia.

Asiasta ilmoitettiin Edmontoniin.

Douglas Worth otti j�lleen yhteytt� Mary Kellyyn -

ja t�m�n Shawn-poikaan.

Mary Kelly tapasi Douglas Worthin -

vieraillessaan yst�v�ns� luona vankilassa.

Mary tutustui Dougiin, ja sen seurauksena -

he jatkoivat suhdetta Dougin vapauduttua.

Shawn Kelly oli Maryn poika t�m�n aiemmasta suhteesta.

Doug oli v�kivaltainen kumppani.

H�nen tiedettiin hakkaavan Marya melko pahastikin.

V�lill� Mary ei voinut aikoihin poistua kotoa -

koska h�n oli niin hakatun n�k�inen.

Aluksi Ontarion ja Edmontonin poliisit -

pitiv�t silm�ll� Dougin liikkeit� -

mutta jossain vaiheessa Doug h�visi omille teilleen.

Syksyll� Douglas Worthin olinpaikka ei ollut tiedossa.

Vaarallista rikollista ei en�� valvottu.

Oli marraskuu 1987 Bramptonin kaupungissa Ontariossa.

Bramptonissakin poliisilla oli omat haasteensa.

Bramptoniin oli keskittynyt paljon ryhm�koteja -

ja huostaanottokeskuksia ongelmanuoria varten.

Kaupungin keskustassa oli my�s paljon asuntoloita -

joiden huoneita vuokrattiin lyhytaikaisiin tarpeisiin.

Osa ihmisist� on hyvin liikkuvaista sorttia -

ja paikasta toiseen muuttavia ihmisi� on vaikea j�ljitt��.

Joulukuussa 1987 Trina Campbell oli uusi asukas Bramptonissa.

H�n oli kotoisin Saskatchewanista.

12-vuotiaalla Trinalla oli paljon ongelmia el�m�ss��n.

H�nen vanhemmillaan oli pahoja ongelmia -

joiden takia Trina joutui muuttamaan sijaiskotiin.

Trina oli levoton menneisyytens� takia.

H�n alkoi karkailla sijaiskodista.

Sijaisvanhemmat eiv�t en�� pystyneet hillitsem��n h�nt�.

Trinan ajateltiin tarvitsevan v�h�n et�isyytt� perheeseen -

joten h�net pantiin ryhm�kotiin.

H�net sijoitettiin ryhm�kotiin Bramptoniin.

Trina oli 12-vuotias ja ik�isekseen melko lapsellinen.

H�n ei ollut kadulla p�rj��v�� tyyppi�.

H�n oli vain pikkutytt� -

joka tarvitsi huomiota ja rakkautta.

11. joulukuuta Trina meni kouluun Streetsvillen l�hell�.

Koulun j�lkeen koulubussi j�tti h�net -

samaan paikkaan, miss� h�n yleens�kin j�i pois kyydist�.

Bussinkuljettaja on viimeinen, joka n�ki h�net.

Ryhm�kodissa arveltiin ensin, ett� Trina oli karannut.

Arveltiin, ett� h�n oli ehk� l�htenyt etsim��n is��ns�.

H�n oli puhunut aiemmin, ett� haluaisi l�yt�� is�ns�.

Kun aika kului, meid�n huolemme alkoi lis��nty�.

Lopulta poliisi pyysi apua yleis�lt� -

ja j�rjesti etsint�j� Bramptonin alueella.

Jos joku n�kee h�net, pyyd�mme ottamaan yhteytt�.

Etsinn�t olivat hyvin intensiivisi�.

Levitimme kaduille 1O OOO katoamisilmoitusta.

Kyselimme naapureilta ja kaduilla kulkijoilta -

oliko kukaan n�hnyt tytt��.

Valitettavasti h�n oli uusi kaupungissa -

eik� kovinkaan moni tuntenut h�nt�.

Teimme kaikkemme l�yt��ksemme tyt�n.

Tammikuun alussa poliisi alkoi pel�t� pahinta.

Kun p�iv�t muuttuivat viikoiksi ja kuukausiksi -

aloimme pel�t�, ett� jotain ik�v�� oli tapahtunut.

Mik��n ei viitannut rikokseen.

Tapaus j�tettiin kuitenkin murharyhm�n tutkittavaksi.

Vastuun tutkinnasta ottivat Edward Toye ja Len Favereau.

Heid�n oli tarkistettava kaikki ep�m��r�iset yleis�vihjeet.

Auttamishaluisilta ihmisilt� tuli paljon vihjeit�.

He antoivat tietoja auttaakseen meit� l�yt�m��n Trinan.

Tiedoista ei kuitenkaan ollut apua.

Kaikki olivat vain luulleet n�hneens� Trinan.

Emme pystyneet j�ljitt�m��n h�nt� katoamisiltaa pidemm�lle.

Katoamisen tutkijat eiv�t olleet tietoisia siit� -

ett� tuomittu rikollinen Douglas Worth oleskeli alueella.

Worth asui sill� hetkell� yksin bramptonilaisessa asuntolassa -

l�hell� Trina Campbellin katoamispaikkaa.

Meill� ei ollut tietoa siit�, ett� t�m� sadistisaalistaja -

oli muuttanut alueelle.

Worthin omituinen k�yt�s alkoi her�tt�� huomiota.

H�n alkoi olla vainoharhainen.

H�nt� pidettiin yleisesti tikitt�v�n� aikapommina.

12-vuotias Trina Campbell oli kadonnut 2 kuukautta aiemmin.

Poliisilla ei ollut mit��n konkreettisia johtolankoja.

Trina oli edelleen kadonneiden rekisteriss�.

Alueella oleskeli yh� my�s Douglas Worth.

H�n asui tytt�yst�v�ns� Mary Kellyn ja t�m�n pojan kanssa.

Mary oli muuttanut Ontarioon Edmontonista.

Maaliskuussa 1988 Douglas Worth alkoi olla vainoharhainen.

H�n pelk�si, ett� poliisi oli taas h�nen per�ss��n.

H�n kertoi Marylle olleensa taas mukana jossain laittomassa.

H�n pyysi Marya auttamaan siirt�m��n todistusaineistoa -

jonka h�n oli aiemmin k�tkenyt.

H�n oli sanonut Marylle, ett� h�nell� oli aseita piilossa.

Jos poliisi l�yt�isi aseet, h�n joutuisi vaikeuksiin.

Mary vuokrasi auton ja ajoi Worthin paikalle.

Worth l�hti autosta ison kassin kanssa ja meni rotkolle.

Mary n�ki h�nen palaavan t�yteen lastatun kassin kanssa.

Mary huomasi kassin pohjassa tumman tahran.

Worth sanoi, ett� se oli vuotavaa auton vaihde�ljy�.

Mary kysyi asiasta, mutta heid�n suhteensa laadun takia -

h�n ei uskaltanut kysell� paljon.

Pari l�hti Bramptonista etsim��n kassille syrj�ist� piilopaikkaa.

He pys�htyiv�t mets�n laitaan kaupungin pohjoispuolella.

Worth katosi kassin kanssa mets��n. Mary j�i autoon.

Sitten Worth palasi autolle ilman kassia.

Kun he palasivat kotiin, Worth k�ski Maryn poikaa -

pesem��n auton tavaratilassa olleen tahran pois.

Shawn ja h�nen yst�v�ns� arvelivat, ett� tahra oli verta.

Autossa haisi oudolle. Se her�tti pojassa ep�ilyksi�.

H�n ei kuitenkaan sanonut mit��n siin� vaiheessa.

Tahra oli yh� n�kyviss�, kun auto palautettiin vuokraamoon.

Douglas Worth, Mary Kelly ja Maryn poika Shawn -

muuttivat Ontariosta Worthin kotiseudulle Nova Scotiaan.

Eric Daley pani heid�t merkille, kun he saapuivat.

He saapuivat ja asuivat naapurissani jonkin aikaa.

He pysytteliv�t l�hinn� omissa oloissaan.

He eiv�t vaikuttaneet ylett�m�n yst�v�llisilt�.

Worthin rikollinen menneisyys ei ollut monien tiedossa -

mutta sukulaiset tiesiv�t h�nen v�kivaltaisista taipumuksistaan.

Sukulaiset pelk�siv�t h�nt�, samoin paikallinen poliisi.

He tiesiv�t, ett� Worth pystyi satuttamaan ihmisi�.

Pelko oli perusteltua.

Parin viikon sis�ll� Worth alkoi tehd� tunnustuksia.

H�n puhui sisarelleen ja t�m�n miehelle tekem�st��n rikoksesta.

H�n kertoi murhasta.

Doug kehuskeli tappaneensa miehen Bramptonissa.

H�n kertoi suuttuneensa ja katkaisseensa miehen jalan.

H�n ei aikonut palata vankilaan kenenk��n takia.

H�nen oli siis pakko tappaa mies.

Dougin sisaren mies Wayne s�ik�hti kovasti Dougin puheita.

Doug yritti selitt��, ett� h�nen oli ollut pakko tappaa mies.

H�n sanoi my�s, ett� perheen t�ytyi pit�� yht�.

Sharon ja Wayne eiv�t kertoneet keskustelusta kenellek��n.

Joku muukin oli kuitenkin kuullut tunnustuksen.

21. huhtikuuta 1988 Shawn Kelly tapasi koulukuraattorin -

ja paikallisen poliisin, Hugh Muirin.

H�n kertoi pelostaan Douglas Worthia kohtaan.

H�n oli j�rkyttynyt ja itki. Kului jonkin aikaa -

ennen kuin saimme h�net rauhoiteltua.

H�ness� n�kyi v�kivallan merkkej�.

H�nen kasvoissaan oli ruhjeita ja punaisia j�lki�.

H�n pelk�si Worthin tappavan h�net ja h�nen �itins�.

Muir kysyi Shawnilta Bramptonin ajoista.

Kysymykset johtivat yll�tt�v��n paljastukseen.

H�n vihjasi minulle useampaan otteeseen -

ett� oli kuullut keskustelun, jossa Worth oli my�nt�nyt -

tappaneensa jonkun. Olin kuin �llik�ll� ly�ty.

Muir otti yhteytt� Bramptonin poliisiin.

Soittaja puhui Nova Scotiassa asuneesta miehest� -

joka oli kehuskellut tappaneensa miehen Bramptonissa.

Meill� ei ollut silloin yht��n selvitt�m�t�nt� henkirikosta.

Stellartonista soittanut poliisi v�nk�si -

ett� mies oli sanonut tappaneensa jonkun.

Ja jos se mies sanoi tappaneensa jonkun, h�n oli tappanut.

Ontarion poliisi ei voinut tehd� paljonkaan ilman ruumista -

mutta Nova Scotiassa Shawn kertoi vuokra-auton tahrasta.

Toye ja Favereau ryhtyiv�t toimeen uusien tietojen valossa.

He l�ysiv�t vuokraamosta Mary Kellyn vuokraaman auton.

Saimme avaimet autoon ja menimme tutkimaan sit�.

Avasimme tavaratilan. Sen pohjassa oli tumma tahra.

Aloimme k�sitt�� -

ettei kyse ehk� ollutkaan vain humalaisen kerskailusta.

Auto vietiin tutkittavaksi Torontoon.

Bill Towstiak valokuvasi tahrat ennen tarkempaa tutkimista.

H�n l�ysi tavaratilan pohjamatosta hiuksia.

H�n vei n�ytteet heti laboratorioon testattaviksi.

H�n sanoi, ett� veri oli per�isin ihmisest� -

ja kaiken lis�ksi jo kuolleesta ihmisest�.

Veriryhm� oli muuten harvinainen -

mutta yleinen alkuper�isv�est�n keskuudessa.

Sill� hetkell� ei ollut selvitt�m�tt�mi� murhia -

mutta alkuper�isv�est��n kuulunut tytt� oli kateissa.

Siin� vaiheessa yhteytt� Trinan katoamiseen ei n�ytt�nyt olevan.

Trina Campbell oli sill� hetkell� ainoa kateissa oleva.

Aloimme ep�ill�, ett� asioilla voisi olla jokin yhteys.

Ep�ilyksi� vahvisti katsaus Worthin aiempiin rikoksiin.

Huomasimme, ett� h�n oli k�ynyt nuorten tytt�jen kimppuun.

Trina vaikutti t�ydelliselt� uhrilta.

Worth oli nuorten intiaanitytt�jen per��n.

Huhtikuussa 1988 Favereau ja Toye l�htiv�t Nova Scotiaan -

tarkkailemaan Douglas Worthin puuhia.

Mit��n ruumista ei ollut l�ytynyt -

mutta he uskoivat olevansa murhaajan j�ljill�.

Olimme varmoja, ett� Doug Worth oli tappanut Trina Campbellin.

Huhtikuussa 1988, 4 kuukautta Trina Campbellin katoamisesta -

poliisi saapui Nova Scotiaan tutkimaan t�rke�� johtolankaa:

Douglas Worth -nimist� miest�.

Todisteita miehen yhteydest� tytt��n ei ollut -

mutta mies oli kehuskellut tehneens� murhan Ontariossa.

Nova Scotian poliisi tarkkaili Douglas Worthia.

H�nt� valokuvattiin Pictoun kaupungissa Nova Scotiassa.

Doug Worth sopi pedofiilin profiiliin.

H�n saalisti nuoria poikia ja tytt�j�.

Kun tarkkailimme h�nt� -

n�imme h�net usein seuraamassa nuoria intiaanitytt�j�.

Se antoi sek� paikalliselle ett� kansalliselle poliisille -

lis�� motivaatiota napata mies.

Ep�ilykset Trina Campbellin surmasta olivat vahvoja -

mutta todisteita ei juuri ollut.

Tiesimme, ett� meid�n oli l�ydett�v� ruumis.

Jos kyseess� oli murha, meid�n oli l�ydett�v� ruumis.

6. toukokuuta 1988, l�hes kahden viikon selvitysten j�lkeen -

tutkimuksissa tehtiin ensimm�inen iso l�pimurto.

Douglas Worthin sisar Sharon ja t�m�n mies Wayne -

p��ttiv�t lopulta puhua poliisille.

Heid�n omatuntonsa ei en�� kest�nyt salailua.

Molemmat vahvistivat Douglas Worthin tunnustuksen.

He kertoivat my�s ep�illyn muuttuneesta mielentilasta.

Ep�ilty pelk�si k�yden kiristyv�n ymp�rill��n.

H�n oli alkanut pel�t�, ett� murhan uhri l�ytyisi.

H�n p��tti irrottaa uhrin p��n ja piilottaa sen eri paikkaan.

Doug oli pyyt�nyt sisareltaan ja langoltaan apua -

jotta p��sisi Bramptoniin hakemaan uhrin p��n.

Ilman p��t� ruumista olisi vaikea tunnistaa.

Tieto tarjosi poliisille kauan odotetun mahdollisuuden.

Douglas Worthin vainoharhaisuus voisi tarjota todistusaineistoa.

Halusimme l�yt�� ruumiin. Teimme suunnitelman.

P��timme antaa ep�illylle rahaa ja vuokra-auton.

Sisaren ja langon piti sanoa ep�illylle -

ett� t�m�n pit�isi etsi� ruumis ja h�vitt�� se.

Sharonilla ja Waynella oli t�rke� rooli suunnitelmassa.

Sharon oli haluton tekem��n yhteisty�t�.

Siin� vaiheessa p��timme kertoa h�nelle -

ett� ep�ilimme, ettei Doug ollut tappanut aikuista miest� -

vaan Trina Campbellin. Olimme l�hes varmoja -

ett� h�nen uhrinsa oli Trina Campbell.

Doug oli vahtinut Sharonin tytt�ri�.

Toinen tytt�rist� oli Trina Campbellin ik�inen.

Sharonista tuntui, ett� �itin� h�nen oli pakko suostua.

Sharon ja Wayne meniv�t Douglas Worthin luokse.

He tarjosivat t�lle poliisilta saamansa rahat ja vuokra-auton.

He sanoivat, ett� suunnitelma kannattaisi toteuttaa pian.

Se toimi. Douglas Worth ja Mary Kelly l�htiv�t matkaan.

He aloittivat pitk�n matkan Bramptoniin.

Aloimme seurata heit�.

Ontarion poliisi seurasi vuokra-autoa koko ajan.

Operaatioon osallistui my�s kaksi muuta j�ljitysautoa.

Me Bramptonissa johdimme tutkimuksia.

Pidimme yhteytt� kaikkiin tarkkailijoihin.

Olimme yhteydess� radion ja puhelimen v�lityksell�.

Oli 7. toukokuuta kello 13.

Quebeciss� Len Favereau tiimeineen k��ntyi takaisin.

Tilalle tuli Mike Cederbergin johtama tiimi.

Tarkkailimme autoa koko ajan. Se oli jatkuvasti n�kyviss�mme.

Kun Mary ajoi, h�n ajoi reilua ylinopeutta.

Doug nukkui etupenkill�. Kun Doug her�si, Mary hiljensi.

Doug oli kielt�nyt her�tt�m�st� huomiota.

Kello 2O auto k��ntyi yll�tt�en Port Hopen kaupunkiin.

Douglas Worth k�vi useassa eri kaupassa.

Ihmettelimme, mit� oli meneill��n.

Tarkkailijat seurasivat heit� kauppaan -

ja kysyiv�t kauppiaalta, mit� ep�ilty oli halunnut.

H�n oli etsinyt lapiota.

Pari l�hti Port Hopesta ilman lapiota.

Lapion etsiminen sai poliisin yh� vakuuttuneemmaksi.

Tiesimme, ett� he aikoivat tehd� sen, mit� me halusimmekin.

He olivat palaamassa Ontarioon hakemaan ruumista.

Ep�ilty aikoi h�vitt�� kaikki todisteet.

Sit� h�n oli menossa tekem��n.

Oli 7. toukokuuta 1988. Kello oli 22.3O.

2O tunnin ajomatkan j�lkeen ep�ilty saapui Bramptoniin -

miss� h�n oli sanonut murhanneensa jonkun.

Poliisi toivoi, ett� ep�illyn halu h�vitt�� kaikki todisteet -

johdattaisi tarkkailijat Trina Campbellin ruumiin luo.

Siin� vaiheessa suunnitelmamme toimi t�ydellisesti.

Pidimme ep�ilty� koko ajan silm�ll�.

Pari ei j��nytk��n y�pym��n, kuten poliisi oli arvellut.

Douglas Worth joi oluen ja l�hti ajamaan kaupungin halki.

H�n ajoi samaa tiet� kuin aiemmin kassin kanssa.

H�n oli v�itt�nyt, ett� kassissa oli ollut aseita.

Tajusin, ett� he aikoivat tehd� sen juuri silloin.

Heit� seurattiin pohjoiseen hyvin syrj�iselle seudulle.

Muita autoja ei n�kynyt.

On suorastaan h�mm�stytt�v��, ettei tarkkailijoita huomattu.

Douglas Worth alkoi ajaa pienen Terra Novan kaupungin ymp�rill�.

Kello oli kaksi y�ll�. Oli pime�� -

ja Doug Worthilla oli selv�sti vaikeuksia l�yt�� paikkaa.

Kello O4.15 Douglas Worth pys�k�i auton tien laitaan.

Sek� h�n ett� Mary Kelly j�iv�t istumaan autoon.

Poliisi arveli, ett� pariskunta aikoi nukkua hetken.

Siin� vaiheessa autoa oli hyvin vaikea tarkkailla -

koska se oli pys�k�ity tien laitaan.

Tarkkailijat olivat sek� it��n ett� l�nteen johtavilla teill�.

Siten oli mahdollista n�hd� auton valot -

ja ilmoittaa muille, kun auto olisi taas liikkeell�.

Kello O5.OO poliisi odotti yh�, ett� auto liikkuisi.

Pitk� ty�vuoro alkoi vaatia veronsa.

Olin valvonut l�hes 48 tuntia. Olin juuri vaipunut uneen.

Kello O5.45 kuulin radiosta huudon -

johon havahduin. Poliisi huusi, ett� auto oli l�htenyt.

Paikalta oli ollut toinenkin poistumistie.

Aurinko oli nousemassa.

Doug Worthin auto ei ollut en�� siin�, miss� sen piti olla.

Kahden p�iv�n seuraamisen j�lkeen ep�ilty oli kadonnut.

Poliisi pelk�si, ett� operaatio oli ep�onnistunut.

Pelk�simme kadottaneemme ep�illyn lopullisesti.

Poliisi yritti ep�toivoisesti pelastaa operaation.

Autot levitt�ytyiv�t ymp�ri laajaa maaseutua.

Aloin muistella, miss� olimme ajaneet edellisen� iltana.

Terra Nova oli syrj�inen pikkukyl�.

Reilu vartti my�hemmin Cederberg yht�kki� huomasi auton.

Auto oli tyhj�.

Yritin soittaa muille tarkkailijoille kertoakseni -

ett� auto oli Terra Novassa.

Olimme kuitenkin radion kuuluvuusalueen ulkopuolella.

Ajoin toiseen paikkaan ja tiedotin asiasta radiolla.

Kuulin r�tin�� ja sitten kuulin toisen poliisin sanovan -

ett� h�n oli saanut viestini ja v�litt�isi sen muille.

Kun Cederberg palasi autolle, ep�ilty tuli juuri mets�st�.

Doug kantoi tummaa urheilukassia.

En koskaan unohda sit� n�ky�. Helpotuksen aalto -

k�vi ylitseni, kun n�in auton ja ep�illyn.

Ep�ilty ei kiinnitt�nyt meihin huomiota.

Siin� vaiheessa tiesimme, ett� h�n oli tehnyt sen -

mit� olimme halunneetkin h�nen tekev�n.

Douglas Worth ja Mary Kelly suuntasivat etel�� kohti.

Poliisi p��tti seurata autoa viel� Bramptoniin asti.

Worthille ei haluttu antaa mahdollisuutta selittelyyn.

Mietimme, milloin pid�tt�isimme h�net.

H�n saattaisi keksi� jonkin selityksen -

jonka varjolla voisi puolustautua.

Emme halunneet, ett� h�n sanoisi -

l�yt�neens� p��n ja olleensa viem�ss� sit� poliisiasemalle.

Annoimme h�nen siis ajaa Bramptonin poliisiaseman ohi.

Se oli viimeinen paikka, mihin h�n olisi voinut ilmoittautua.

Bramptonin j�lkeen p��timme, ett� oli aika pid�tt�� h�net.

Poliisi valmistautui vaaralliseen pid�tykseen.

Tarkkailuautot ymp�r�iv�t ep�illyn joka suunnasta.

Pid�tyksen t�rkein vaihe on usein juuri itse pys�ytt�minen.

Emme tienneet, oliko ep�illyll� aseita.

Oli toukokuu 1988.

Kolme poliisiautoa piiritti Douglas Worthin ajaman auton.

Worthilla ep�iltiin olleen mukanaan ratkaisevia todisteita:

murhan uhrin j��nteit�.

Hidastimme h�nen ymp�rill��n.

Ensin h�n ei tajunnut, mit� oli tapahtumassa.

H�n ihmetteli hidasteluamme.

Sitten viimeinenkin auto tuli, ja ep�ilty oli motissa.

Nousimme kaikki yht�kki� autoistamme.

Juoksimme ep�illyn auton luokse. Yritimme toimia nopeasti.

Yritimme saada ep�illyn h�keltym��n tilanteesta.

H�n ei sanonut mit��n. H�n oli aivan hiljaa.

H�n ei ollut tiennyt, ett� olimme seuranneet h�nt�.

Douglas Worth ja Mary Kelly pid�tettiin.

Autoon ei koskettu, ennen kuin Steven Rocke tuli paikalle.

Minua pyydettiin valokuvaamaan paikka.

Rikospaikoista otetaan aina panoraamakuvat.

Panoraamakuvien j�lkeen otin l�hikuvia autosta.

Kun pistin p��ni autoon, haistoin heti hajun.

Se oli selv�sti m�d�ntyv�n lihan haju.

Kun katsoin takaistuimelle -

n�in lattialla harmaan urheilukassin.

Kuvasin kassin ja avasin sen. Sen sis�ll� oli j�tes�kki.

Kuvasin j�tes�kin ja avasin sen.

Sis�ll� oli lis�� j�tes�kkej�.

Kun avasin viimeisen j�tes�kin, siell� oli p��.

Kasvonpiirteiden tutkiminen vahvisti tutkijoiden ep�ilyt.

P�� kuului tyt�lle, joka oli aiemmin kadonnut Bramptonista.

Kun katsoimme Trinan kuvaa ja l�ytynytt� kalloa -

huomasimme samankaltaisuuden hampaissa.

Tajusimme l�yt�neemme Trina Campbellin j��nteet.

Bramptonin poliisi syytti Douglas Worthia murhasta.

Kuulustelussa Worth ei osoittanut katumusta.

H�n vain tuijotti meit�, kun puhuimme h�nelle.

Kyse ei ollut siit�, oliko h�n tappanut Trinan vai ei -

vaan halusimme tiet��, miksi h�n oli tappanut.

Tiesimme, ett� h�n oli tehnyt sen.

Yhdess� vaiheessa h�n hypp�si yl�s tuolistaan -

nosti k�tens� ilmaan ja huusi: ''Kuka hitto sin�kin olet?''

H�n k�ytt�ytyi hyvin ylimielisesti.

H�nen silmiss��n oli paholaismainen katse.

Poliisi palasi mets��n Bramptonin pohjoispuolella -

ja otti haltuunsa Trina Campbellin loput j��nteet.

Ruumis oli jo melko m�d�ntynyt.

Siin� n�kyi kuitenkin selvi� merkkej� pahoinpitelyst�.

Luista n�kyi, ett� tyt�n jalka oli murrettu -

ennen kuolemaa. Luussa oli veritahroja.

Lapsiparkaa oli kidutettu ja sitten h�net oli tapettu.

Uutinen raa'asta murhasta j�rkytti koko maata.

Se oli kerta kaikkiaan kauheaa.

En ymm�rr�, miten kukaan voi tehd� jotain sellaista.

Miten kukaan voi tehd� jotain sellaista toiselle ihmiselle?

En voi ymm�rt�� sit�.

Mary Kellyst� saatiin juttuun arvokas todistaja.

Avunantosyytteist� h�nt� kohtaan luovuttiin.

H�n oli osallistunut ruumiin k�tkemiseen vastoin tahtoaan.

Mary Kelly� oli pahoinpidelty todella pahasti -

koko suhteen ajan.

H�n oli kuin Doug Worthin s�tkynukke.

22. maalikuusta 199O, vain hyvin lyhyen harkinnan j�lkeen -

Douglas Worth tuomittiin murhasta.

H�n reagoi tuomioon voimakkaasti.

Doug Worth huusi, ettei ollut mik��n el�in.

Se oli ironista. H�nt�h�n pidettiin aivan el�imen�.

Douglas Worth tuomittiin elinkautiseen vankeuteen.

Yhteis�ss� oltiin tietenkin helpottuneita ja iloisia siit� -

ett� se hirvi� saatiin lopultakin pois kaduilta.

Trina Campbellin murha johti Kanadassa lakiuudistukseen.

Douglas Worth oli vapautunut vain puoli vuotta ennen murhaa -

vaikka oli itse uhannut tehd� uusia rikoksia -

mik� her�tti keskustelua v�kivaltarikollisten k�sittelyst�.

Doug Worthin vapauttaminen oli kiistanalainen kysymys.

Olisiko yhteis�� voitu suojella?

J�rjestelm� petti. Ansaitsemme parempaa suojelua.

Vuonna 1997 rikoslakiin tehtiin lis�ys.

Vaaralliset rikolliset voidaan nyt pit�� lukkojen takana.

Kun mietin t�t� juttua, n�en mieless�ni Trinan kuvan.

N�en sen viattoman hymyn ja ne onnelliset kasvot.

Mietin, miten traagisesti h�nen el�m�ns� p��ttyi.

Pelastimme sent��n tulevaisuuden Trina Campbelleja.

On hienoa saada olla mukana ryhm�ss� -

joka pit�� sellaiset hirvi�t poissa kaduilta.

Suomennos: Saara N�rhi http://www.opensubtitles.org/