Original subtitles

Jérémie Kafando Ouagadougou, Burkina Faso

Fedir Nestertšuk Kamin―Kašyrskyi, Ukraina

Lin Yao Shanghai, Kiina

Mila Dean Tucson, Arizona

UNETON ELÄMÄ

Elämää tämäkin on.

...yli 10 riunaa 265 gramman pakkaukselta.

Pienin nettohinta on näytteellä nro 4, 15 riunaa 600 grammalta.

Työtä, jatkuvaa työtä eikä muuta.

Mietin, mistä toimittaja oli saanut tietää.

Kukaan ei tiedä tästä, en ole kertonut kenellekään.

Hän tiesi, missä olin ollut töissä Lutskissa, ―

ja toimittaja olikin ystäväni poika.

Olin samalla työpaikalla hänen isänsä kanssa.

Yövuorossa kaikki alkoivat väsyä aamua kohti.

Minua ei väsyttänyt.

Isä oli kai kertonut minusta pojalleen, ―

ja tämä sai siitä jutunaiheen.

Siitä se lähti maailmalle.

Kuvernementin uutisia.

Eläkkeellä oleva puolueaktivisti kärsii unettomuudesta.

Hän ei ole nukkunut yli 7000 yöhön, ―

mutta voi mainiosti.

Resonanssi. 63―vuotias Kamin―Kašyrskyin asukas ―

ei ole nukkunut yli 8 vuoteen.

"Saan unilääkkeistä pahemman päänsäryn kuin viinasta", ―

sanoo Fedir Nestertšuk, joka ei ole nukkunut 5 vuoteen.

Mies potee unettomuutta.

Volynialainen askarruttaa maailman tiedemiehiä.

Uneton mies 20 vuotta nukkumatta.

Harva tietenkään uskoi tai uskoo vieläkään.

Meidän kylässäkin kysellään, onko se totta vai ei.

Anteeksi vain, mutta en ala todistella kenellekään, ―

nukunko vai en.

Kaikki sanovat, että tämä on kotini, ―

minun murjuni.

Jos teillä on asiaa ja radio on päällä, ―

riittää kun sen sulkee, sillä minä olen paikalla.

Tämä on minun murjuni.

Kuulen kaiken mitä tapahtuu lavalla ja myös kaiken sen ulkopuolella.

Se on mukavaa. Tämä on minun murjuni.

Täällä Ouagadougoussa ―

käy paljon väkeä katsomassa Cito―teatterin esityksiä.

Jérémie on täällä yöllä, ja päivisin myös.

Kaikki tuntevat minut, ―

koska olen aina paikalla, kellon ympäri.

Näette minut, jos tulette tänne. Olen Cito―teatterin vartija.

Minä, Jérémie, en pelkää.

Tulitpa tervehtimään tai hakkaamaan minua, ―

olen valmiina.

Odotan sinua.

Maailma on tehty niille, jotka elävät päivisin.

Toisenlaisilla on todella vaikeaa.

Aika kuluu nopeammin, kun tv on päällä, ―

koska silloin tajuan paremmin, että on hiljaista.

Kun ei ole työtä, on paljon enemmän aikaa kulutettavaksi, ―

koska päivällä normaaliin työaikaan ―

toiset ihmiset käyvät työssä.

Minä en käy töissä, ―

joten aikaa on kaksi kertaa niin paljon kuin muilla.

En pysty nukkumaan.

Sitä tunnetta...

...en osaa pukea sanoiksi.

Se on kuin erikoinen mielikuvien valtakunta.

Kirjoitin viisi päiväkirjaa.

Revin ne, kun tulin Shanghaihin.

Kaupungissa on liian hermostuttavaa.

Tunnen itseni niin pieneksi.

Kun mietin elämääni, ―

näen valonsäteen pääni päällä.

En koskaan haaveillut sairaanhoitajan ammatista.

Vanhempani päättivät puolestani.

He valitsivat minulle ammatin.

He ovat molemmat lääkäreitä.

"Lopettakaa lääkintä."

"Asettakaa potilas makuulleen ja antakaa pistoksena" ―

"0,1 prosentin vahvuista adrenaliinihydrokloridia" ―

"0,5 ― 1 millilitraa..."

"Lopettakaa lääkintä..."

Olin joka vuosi koulun paras oppilas.

Vuoden alussa seisoin aina palkintokorokkeella.

En pitänyt koulusta.

Huomasin silloin, ―

että hyvät arvosanat saivat vanhemmat iloisiksi.

Aloin ajatella, että voisin parantaa heidän suhdettaan sillä tavalla.

Päätin olla ahkera, ―

vaikka se olisi kuinka vaikeaa tai en pitäisi siitä.

Halusin olla paras.

Luettavaa oli niin paljon, ―

etten pystynyt enää nukkumaan.

Ilman unta taas en pystynyt enää opiskelemaan kunnolla.

Noidankehä tuli aina vain pahemmaksi.

Täällä kävi ulkomaalaisia Venäjältä, Unkarista, ―

Japanista ja Sveitsistä.

Oli englantilaisiakin.

Tuli hyvin paljon puheluja ja kirjeitä.

Kirjeissä ei ollut tarkkaa osoitetta, vain lääni ―

ja vastaanottaja: "Se joka ei ole nukkunut 20 vuoteen."

Perille tulivat.

Viimeksi olin televisiossa selvänäkijöiden kanssa ―

ohjelmassa Selvänäkijöiden taistelu.

Siinä oli kaksi äärimmäisyyttä, toisena kazakstanilainen nainen, ―

joka oli nukkunut 16 vuotta.

Hän oli nukahtanut 4―vuotiaana ja heräsi aikuisena.

Erikoista on se, ―

että hän oli kasvanut sillä aikaa aikuiseksi ―

ja sanoi osaavansa useita kieliä.

Kaikki, mitä teen myöhään yöllä, johtuu kyllästymisestä.

Sitä vain haluaa tehdä jotain.

Autolla ajaminen auttaa useimmiten levottomuuteen.

Joskus se silti vain pahentaa asiaa, ―

koska ajellessa ei tee mitään, ei ole matkalla mihinkään.

Ei ole päämäärää.

Jos on valmiiksi todella levoton, olo vain pahenee.

Aivoni eivät mene koskaan pois päältä.

Ajattelen koko ajan ja päähän tulee ideoita.

Jotkin asiat voivat hidastaa sitä.

Jos katselen vaikka todella tylsää ostoskanavaa, ―

pääsen sellaisesta irti.

Tai jos katson elokuvia, jotka olen nähnyt tuhansia kertoja.

Minä hoidan kaiken.

Teen kaiken, mitä pitää tehdä.

Koska minä pidän työstäni.

Tämä ei ole aivan pieni paikka.

Monille näyttelijät ovat tuttuja vain televisiosta.

Mutta minä puristan heidän kättään joka päivä.

Kun teen töitä, ―

siivoan vessaa tai lakaisen pihaa...

Kun kasetti loppuu, ―

panen luudan syrjään, vaihdan kasetin ―

ja jatkan lakaisemista.

Olen iloinen, kun kaikki lähtevät.

On ilmaa hengittää ja olen tyytyväinen.

Kun työt on tehty, ―

istun lavalla ja katselen tähtiä.

Aivan yksin.

Yön kuluessa ―

voi kuulla kaukaa monenlaisia ääniä.

Liikenteen melu ―

sekoittuu eläinten ääniin.

Aluksi pidin yön äänistä, ―

mutta vähitellen ―

ne muuttuivat häiritseväksi meluksi.

Vanhempani riitelivät yön pimeydessä.

Yritin pysyä valveilla, jotta voisin suojella äitiä.

Isäni on komea mies.

Hän hymyilee ja pukeutuu hyvin.

Mutta hän on äkkipikainen.

Ei yhtään kärsivällisyyttä.

Hän menettää helposti malttinsa.

Kun isä näki, että tulin huoneestani, ―

hän sanoi hellällä äänellä:

"Mene takaisin nukkumaan, huomenna on koulupäivä."

Minä vain seisoin enkä lähtenyt, vaikka hän sanoi niin.

Tiesin, että niin kauan kuin seisoin siinä, ―

he eivät voineet enää riidellä.

Silloin he lopettivat.

Äiti vain itki.

Minä hain vadillisen vettä ja pesin hänen kasvonsa ja jalkansa.

Hän pyysi minua menemään takaisin sänkyyn, ―

mutta minä siivosin sotkut.

Neljän ja puolen vanhana päätin ruveta supermieheksi.

Minulla oli viitta ja paita.

80―luvun paita säihkyi, ―

ja jalassa oli punaiset pöksyt ja siniset sukkahousut.

Niitä pidin kuusivuotiaaksi.

Minulla ei ollut säännöllisiä nukkumaanmenoaikoja.

Odotin, kunnes kaikki nukkuivat, ―

otin pehmoleluja hyllyltä ja aloin leikkiä hiljaa.

Keksin kaikenlaisia tarinoita.

Jatkuvasti auki oleva ruokakauppa.

Leikkejä:

1. Pyöritä pulloa ja suutele sitä, mihin se osuu.

2. Kirjoita nimesi sokerilla mahdollisimman nopeasti.

3. Kokeile, saatko vedettyä kumikäsineen päähäsi.

4. Pelottele muita asiakkaita, käytä mielikuvitustasi.

Varoitus: Ei mitään varoitettavaa.

1. Pane ostoskärryihin tavaraa ja jätä ne minne sattuu.

2. Keilaile greipeillä.

3. Pue mallinukkeja.

4. Saa toiset matkimaan kissaa.

5. Laula sisäpuhelimeen.

6. Pakota henkilökunta pelaamaan koripalloa.

7. Kaahaa invakärryillä.

8. Ole punaniska.

9. Kuulu roskasakkiin.

10. Kysele paljon.

Yritän todella kovasti olla kyllästymättä.

Eräänä yönä ―

kolmen neljän aikaan ―

sain päähäni leikata lehdestä kuvia ―

ja liimata ne seinälle.

Esimerkiksi Fatoun kuvia.

Rakastin abidjanilaista tyttöä, ―

jolla oli samanlainen kroppa.

Muistan tytön aina, kun katson kuvaa.

Hymyilyttää, kun ajattelen mitä kaikkea teimme yhdessä.

Välillä katselen vihaisena.

Kun katsoin tyttöä niin, ―

hän sanoi aina: "Jérémie, rakastan sinua, kun suutut!"

Tiedätkö, miksi tässä on silmä?

Koska en sulje silmiä yöllä!

Aivan kuin silmäni olisi otettu tuohon kuvaan.

Se on hauska ajatus.

Yöllä, kun ketään ei ole missään, ―

näen paljon kissoja.

Kuten teatterissakin, ―

niiden joukossa on näyttelijöitä, ohjaajia, ―

lavastajia, ―

assistentteja, tuottajia ja johtajia.

Katselen kissoja ja kuvittelen olevani ohjaaja.

Seuraavana päivänä teatterin väki kysyy:

"Mitä näyttelijöillesi kuuluu?"

Vastaan, että harjoittelimme sitä ja sitä, ja kaikki nauravat.

Sitten on oikein paksu kolli, ―

joka ei juoksentele kuten toiset.

Se hiipii aivan hiljaa ―

ja pysähtyy näyttämön keskelle.

Se nostaa häntänsä, ―

tekee tällä lailla ―

ja katsoo ympärilleen.

Sitten se jatkaa matkaansa ja häipyy.

Koska minä olen kissojen ohjaaja ―

ja se ottaa touhun tosissaan, ―

meissä on jotain yhteistä.

Olen samanlainen. Se on ohjaaja kuten minäkin.

Se haluaa olla mukana. Se kissa olen minä.

Kun olen tehnyt työni, ―

lähden jaloittelemaan ―

ja pysähdyn usein yövartijoiden eteen, kuten tässä naapurissa.

Hän nukkuu! Katson enkä voi olla nauramatta.

Varsinaisia yövartijoita!

Jos yöllä tuntuu hyvältä, ―

päivä ei mene hyvin.

Kello seitsemästä kymmeneen ajatus ei kulje.

Mutta iltapäivällä kolmen neljän jälkeen ―

kaikki näyttää jo todelta.

Joskus kyse on yksinäisyydestä, ―

mutta haluan todella olla yksin.

Se ei aina ole haitaksi.

Minulla ei ole mitään yksin olemista vastaan.

Istun ja lasken ikkunan tahroja ―

tai katselen seinän pintaa ―

ja kuvittelen, mitä voin nähdä siinä.

Katselen kiviä maassa.

Se tunne on kuin yrittäisi uida hyytelössä.

Odottelen silti joka yö.

Tunnen itseni hyvin väsyneeksi.

Tulen täyteen energiaa.

Olen iloinen, kun saan nukutuksi.

Minulla on hyvä olo. Tunnen itseni hyvin väsyneeksi...

"Lopettakaa lääkintä..."

Minulla on hyvä olo.

Tunnen itseni hyvin väsyneeksi...

Pienenä halusin ruveta laulajaksi tai tanssijaksi.

Se oli silloin ennen.

Nyt on liian myöhäistä.

En pysty nukkumaan.

Hyvää yötä kuu.

Hyvää yötä lehmä, joka loikkaa yli sen.

Hyvää yötä valo ja pallo punainen.

Hyvää yötä nalleille ja pikkuisille palleille.

Hyvää yötä kisut ja hyvää yötä lapaset.

Hyvää yötä kellolle ja hyvää yötä vaatteille.

Hyvää yötä mökille ja hiirulaiselle.

Hyvää yötä kampa ja hyvää yötä harja.

Kaikki toiset nukkuu jo. Kavereille hyvää yötä.

Hyvää yötä tädille, joka aina hyssyttää.

Hyvää yötä tähdet ja hyvää yötä ilmalle.

Hyvää yötä kaikki äänet.

Kalle Mattila ja Eero Balk YLE 2011 www.opensubtitles.org