Original subtitles

BERMUDAN KOLMIO

Tämän kaukaisen ja salaperäisen valtameren keskellä -

sää voi muuttua tyynestä myrskyiseksi pienessä hetkessä.

Tämä meri on koitunut monen kohtaloksi -

ja syvät vedet kätkevät yhtä monta arvoitusta.

Vedet pitävät salaisuutensa piilossa.

Olemme 80 km Cape Canaveralista. Sukellamme tuntemattoman hylyn luo -

ja yritämme selvittää, mikä se on.

Tällä alueella uponneita aluksia ei ole tunnistettu.

Monet ovat yrittäneet ratkoa arvoituksen.

Tähän mennessä kukaan ei ole onnistunut.

Yli 5000 ihmistä on kadonnut täällä jälkiä jättämättä.

Katoamiset ovat tapahtuneet oudoissa olosuhteissa.

Pääsemme nyt ensi kertaa tutkimaan merenpohjaa.

Paljastamme legendat -

ja otamme selvää totuudesta tieteen avulla.

Voimme tehdä maailmanhistorian suurimman löydön.

Mayday! Mayday! Mayday!

Vesi tulvii sisään! -Mayday! Mayday!

Yli miljoonan neliökilometrin merialueella -

näyttää katoavan laivoja, lentokoneita ja ihmisiä.

Kukaan ei tiedä miksi.

Rannikkovartiosto, tulkaa tänne.

Alue on Puerto Ricon, Miamin ja Bermudan välissä.

Väitetään, että Atlantis upposi täällä -

ja että alueella on salaperäisiä voimia.

Jotkut syyttävät hyökyaaltoja tai sähkösumua.

Toiset eivät usko tavallisiin selityksiin -

vaan meri- ja lentokapteeneita sekoittaviin ajan vääristymiin.

Nämä eivät ole vain onnettomuuksia. Jotkin katoamiset ovat outoja.

Totuuden erottaminen tarusta on aina ollut haasteellista.

Joitakin tosiasioita on olemassa.

Bermudan kolmiossa äärisääolosuhteet kohtaavat toisensa.

Monet arvoitukset johtuvat niistä.

Monia aluksia on paikannettu, mutta ne nostavat uusia kysymyksiä.

Jotkin katoamiset ovat vielä vailla selitystä.

Merellä on tässä iso osa.

Mikään ei katoa maalla. Vastaus on meressä.

Nähdäksemme kolmion uudesta kulmasta -

meidän pitää kurkistaa veden pinnan alle.

Tunnemme merenpohjan muodon, muttemme paljon muuta.

Kuusta tiedetään paljon enemmän kuin merenpohjasta.

Asiaa on tutkittava holistisesti.

Merenpohjasta luodaan 3D-karttoja luotaimien ja satelliittien avulla.

Niin voimme tutkia Bermudan kolmiota alhaalta ylöspäin.

Bermudan kolmiossa on joitakin Atlantille harvinaisia ilmiöitä.

Ilmiöitä, jotka tekevät kadonneiden alusten löytämisen mahdottomaksi.

Ilman merta Bermuda näyttää nukkuvalta tulivuorelta -

joka on yhtä korkea kuin Saint Helena ennen sen purkausta 1980.

Saari seisoo yksinään Bermudan kolmion pohjoiskulmassa.

Etelämpänä sedimenttitasangon jälkeen -

on yli kahdeksan kilometrin syvyinen vajoama.

Se on Bermudan kolmion seisminen keskus -

ja monien viimeinen lepopaikka.

Eteläisin kulma, Puerto Rico, on Atlantin syvin osa.

Pohjaan on yli 8 kilometriä. Tänne katoavia aluksia ei löydetä.

Lännessä, Karibian saarien vieressä sijaitsee Blake Escarpment.

Sen terävimmät huiput ovat 20 kertaa Empire State Buildingia korkeampia.

Mannerjalustassa on satoja kilometrejä dyynejä -

joiden välissä virtaa voimakas Golfvirta.

Nämä ovat kiinnostavia ilmiöitä, mutteivät ne selitä tapahtumia.

Jokaisessa onnettomuudessa on ollut jotain samaa.

Mikään kadonneista aluksista tai lentokoneista -

ei ole antanut hätäsanomaa hukkumisesta tai putoamisesta.

Ne ovat kadonneet jälkiä jättämättä.

Ehkä näillä katoamisilla on luonnollinen selitys.

Sää voi muuttua vartissa kirkkaasta myrskyisäksi.

Voi salamoida, sataa kaatamalla ja tuulla kovaa.

Monet alukset ovat uponneet kirkkaassa säässä kokeneissa käsissä.

Yksi tunnetuimmista kadonneista aluksista on USS Cyclops.

USS Cyclopsin katoaminen on yhä USA:n suurin merionnettomuusmysteeri.

Alus matkasi Etelä-Amerikasta kohti Keski-Atlantin valtioita.

Se katosi jättämättä jälkiä, hylkyä, ruumiita. Ei mitään.

320 kilometrin päästä Miamista löydettiin hiljattain hylky.

Kaikuluotainmittausten mukaan se on Cyclopsin kokoinen.

Nyt eräs yritys aikoo sukeltaa hylyn luokse -

selvittääkseen, mistä aluksesta on kyse.

Hylky voi kuulua parille alukselle, ja haluamme selvittää mille.

Olemme löytäneet arkistotietoa -

josta olemme saaneet johtolankoja hylyn tunnistamiseen.

Paikalliset kalastavat täällä, mutta kukaan ei tiedä, mikä se on.

Jos hylky paljastuu Cyclopsiksi, yksi Bermudan arvoitus ratkeaa.

Bermudan kolmion alueelta löytyy usein aluksia vääristä paikoista.

Jännittävintä on se, ettei hylyn pitäisi olla siellä.

Siellä ei tiedetä uponneen aluksia.

Hylylle pääseminen ei ole helppo tehtävä.

Sukelluksen ajoituksen on onnistuttava virtausten vuoksi.

Sukeltakaa nyt.

Alus on lähes 100 metriä pinnan alla.

Pohjassa on kylmää ja pimeää, noin 10 astetta lämmintä -

ja painetta kymmenen kertaa enemmän kuin pinnalla.

Sukeltajilla on aikaa 20 min tutkia hylky ja tunti nousta pinnalle.

Pohjalla heitä odottaa hyvä enne.

Piikkimakrillit saalistavat hylkyjen luona eläviä pikkukaloja.

Näimme piikkimakrilleja kaikkialla, joten tiesimme hylyn olevan lähellä.

Pohjalla katsoimme ympärillemme.

Kalat olivat lähellämme, joten tiesimme hylyn olevan lähellä.

Muutaman samean ja matalahappisen minuutin jälkeen miehiä onnistaa.

He löytävät hylyn ja ottavat mittoja etsien merkkejä tai johtolankoja.

Koralli peittää kaiken -

joten hylyn tunnistaminen on vaikeaa.

Yleensä alukset eivät näytä itseltään. Tunnistaminen on vaikeaa.

Korallin ja vanhenevan metallin seasta löytyi yksi vihje.

Pieni sähköpaneeli, joka on päällystetty pronssilla.

Takana on pieni laatta.

Se on kiinni tässä. Ehkä siinä lukee jotain.

Joskus alusten esineistä löytyy valmistajien tunnuksia -

joissa on patenttipäiväys. Se voi antaa vihjeen ajanjaksosta.

Ruumasta löytyy toinen johtolanka:

Sulaneet metallit viittaavat isoon tulipaloon.

Ruuma on iso johtolanka.

Metallissa on suuria jälkiä, jotka näyttävät lyijyltä.

Sitten löytyy vielä yksi johtolanka, perätykki.

Tämä löydös tekee arvoituksesta vielä monimutkaisemman.

Cyclopsin sivuilla oli neljä tykkiä, ei yhtäkään perässä.

Tämä merkitsee vain yhtä asiaa. Alus ei ole Cyclops.

Kuten niin usein Bermudan kolmiolla, yhdestä mysteeristä on tullut kaksi.

Vain yhdellä täällä uponneella aluksella oli ase peräosassaan:

Umtatalla. Se oli brittiläinen rahtialus -

jonka saksalainen sukellusvene upotti Miamin rannikolla vuonna 1942.

Se kuljetti malmimineraaleja katoamisensa aikaan.

Se selittää tämän hylyn ruuman sulaneet metallit.

Tässä on eräs ongelma. Umtata upposi satojen kilometrien päässä alueelta.

Miten hylky on voinut päästä tänne asti?

Yksi arvoitus on nyt saanut selityksen ja nimen.

Golfvirta on suuri merivirta, joka kiertää koko Pohjois-Atlantin.

Se tulee päälle nopeasti ja odottamatta.

Kuin joki itärannikon edustalla. Sitä vastaan ei voi taistella.

Bermudan kolmio nielee uhrinsa usein kokonaan.

Nyt tutkijoilla on onnea.

Tämä on harvinainen löytö: laivahylky kolmion keskellä.

Hylky ei ole silti oikeassa paikassa.

Poistamalla veden voimme paljastaa yhden Bermudan kolmion salaisuuden.

Tappavan merihirviön, joka tunnetaan Golfvirtana.

Jättimäinen pyörre ympäröi koko Pohjois-Atlantin.

Se tulee Meksikonlahdelta -

ja menee Floridansalmen ja Florida Keys-saarien ja Kuuban välistä.

Siitä alkaa Floridansalmi.

Täällä on noin 900 metrin laakso.

Vesi virtaa laakson poikki, mikä luo voimakkaan virtauksen.

Atlantin nopea Golfvirta on suuri luonnonvoima.

Golfvirta on merivirta -

joka on ympäröivää ilmaa lämpimämpi.

Se on hyvin dynaaminen ja liikkuu koko ajan.

Tämä luo epävakaita sääolosuhteita.

Golfvirran reitti ja sääolosuhteet -

vaikuttavat aluksiin.

Tuuli puhaltaa nopeammin Golfvirran alueella -

ja aallot nousevat korkeammiksi.

Golfvirta kulkee lähellä rannikkoa aina Cape Canaveraliin asti.

Ajatelkaa isoa jokea -

joka virtaa Floridan itäpuolella 3 - 4 solmun nopeudella.

Kymmenen tunnin kuluttua joen kuljettama esine on 50 km:n päässä.

Kahden päivän kuluttua se voi olla 160 km pohjoisemmassa.

Golfvirta kuljetti 8000 tonnia painanutta Umtataa -

300 kilometriä, ennen kuin se upotti aluksen.

Se kertoo Golfvirran voimakkuudesta ja vaikutuksesta Etelä-Floridaan.

Joskus alukset eivät ole siellä, missä pitäisi.

Miten tämä auttaa selvittämään arvoitukset?

Kartassa näkyy 250 kadonneen aluksen viimeiseksi tiedossa ollut paikka.

Melkein kolmasosa niistä on Golfvirran alueella.

Saako virta onnettomuudet näyttämään arvoituksilta siirtämällä hylkyjä?

Saako se meidät luulemaan, että Bermudan kolmio on oma ilmiönsä?

Pohjois-Atlantin merivirta ei selitä kaikkia katoamisia.

Asiantuntija Gian Quasar on huomannut katoamisissa tietyn yhdenmukaisuuden.

Mikään kadonneista lentokoneista tai aluksista -

ei ole lähettänyt hätäsanomaa uppoamisesta tai putoamisesta.

Se tapahtuu niin kohtalokkaan nopeasti -

ettei kapteeni ehdi lähettää hätäsanomaa.

Mikä luonnonilmiö iskee niin nopeasti, että kommunikaatio estyy?

Eräs voima on niin nopea ja vahva, että se pystyy tuhoamaan aluksen -

ennen kuin miehistö ehtii reagoida.

Se on yllättävä hyökyaalto -

joka on kymmenkertainen ympäröiviin aaltoihin verrattuna.

Asiantuntijat pitivät näitä pötynä, kuin merenneitoja tai merihirviöitä.

Eivät enää.

Hyökyaallot kuuluvat syviin meriin, ja ne upottavat aluksia hetkessä.

Vuonna 1984 tämä Marques-priki seilasi Bermudalla -

kun siihen iski uskomattoman iso ja voimakas aalto.

45 sekunnissa 36-metrinen alus ja 19 miestä 28:sta -

huuhtoutui mereen.

Meritutkijat Hans Graber ja Brian House -

selvittävät hyökyaallon syntyä.

Tuulikitka synnyttää normaalit aallot merenpinnan yllä.

Mitä voimakkaampi tuuli on, sitä suuremmat ovat aallot.

Hajoavista aalloista roiskuu paljon vettä.

Veden pinnassa ja sen alapuolella on paljon enemmän liikehdintää.

Tämä on tyypillinen myrskyaalto -

mutta hyökyaalto on erilainen.

Graber simuloi sitä nyt.

Ainutkertainen tapahtumaketju johtaa hyökyaaltoon.

Ensin tulee pieni hidas aalto, jota seuraavat isommat ja nopeammat.

Niiden lähestyessä toisiaan muodostuu hyökyaalto.

Hyökyaaltoja pidetään harvinaisina, mutta totuus on hirvittävä.

Avomerellä on tuhansia hyökyaaltoja.

Bermudan kolmio on kuulu näistä kuolettavista aalloistaan.

Merenpohjalla voimme nähdä jäänteitä vanhasta meritulivuoresta -

joka sijaitsee avomerellä 1000 km rannikosta.

Tämä on Bermudan saari. Pohjoisen myrskyt luovat isoja aaltoja -

jotka kulkevat etelään ja hajaantuvat saaren ympärille.

Saaren takana ne yhdistyvät jälleen.

Näin myrskyt muodostavat jättimäisiä hyökyaaltoja.

Hyökyaallot tarjoavat selityksen joillekin katoamisille -

mutta 150 lentokoneen katoamista ne eivät selitä.

500 henkeä on kuollut täällä, kaikki kirkkaassa ilmassa jälkiä jättämällä.

Satoja lentokoneita on kadonnut. Mitä oikein tapahtui?

Kysymys on kiinnostanut tutkijoita viiden torpedopommittajan -

ja niiden pelastuslennon kadottua vuonna 1945.

Nyt tiede voinee viimein selittää -

legendaarisen lentue 19:n katoamisen.

Bermudan kolmio kätkee salaisuutensa myrskyisän meren alle.

Olemme nähneet, mitä pinnan alla on -

mutta mikään siitä ei voi selittää lentokoneiden katoamista.

Vastauksen etsintä vie meidät faktan ja fiktion rajamaille -

perehtyessämme tarinaan, josta kaikki alkoi.

On 5. joulukuuta 1945.

USA:n torpedopommittajalentue oli harjoituslennolla.

Jokaisessa koneessa oli kolme miestä, ja polttoainetta 1500 kilometrille.

18 ryhmää oli jo lähtenyt, kun lentue 19:n viisi pommittajaa -

valmistautuivat nousemaan hyvissä sääolosuhteissa.

Lentue 19 oli merivoimien tavallinen koulutuslento.

Lentue nousi ilmaan kello 14.10.

Tehtävänä oli lentää 200 km itään -

pommittaa harjoitusmaalia ja lentää sitten takaisin.

Lentoon olisi pitänyt kulua vähän yli kaksi tuntia -

joten valoa olisi laskeutumisen jälkeenkin.

Lentue ei tullut takaisin.

Henkiinjääneitä tai silminnäkijöitä ei ole.

Sen sijaan radioviestejä on.

Ne kertovat hämmentyneestä lentueesta.

Lentue lensi siksakkia meren yllä, ja navigointijärjestelmä sekosi.

Kouluttajaluutnantti C. C. Taylor yritti lentää maamerkkien mukaan.

Hän luuli olevansa Keys-saarien yllä ja yritti lentää Floridaan päin -

mutta lensikin 22 minuuttia koilliseen Atlantilla.

Kello 17.05 Fort Lauderdalen tukikohtaan saapui radioviesti -

jossa eräs lentäjä kertoi Taylorin ohjanneen heidät väärään suuntaan.

20 minuutin kuluttua laivastotukikohta paikansi lentueen.

Lentue lensi sitten tunnin länteen, ennen kuin se kääntyi taas itään.

Laivaston raportin mukaan tämä oli kohtalokas päätös.

Koko lentue katosi, eikä sitä enää koskaan nähty.

Laivaston mukaan lentue jatkoi edestakaisin lentämistä -

kunnes se putosi Atlanttiin polttoaineen loppumisen vuoksi.

He lensivät unohduksiin.

Onko teorian takana toinen totuus?

Tunti lentue 19:n mahdollisen putoamisen jälkeen tapahtui mahdoton:

Lentotukialus USS Solomons raportoi tutkahavainnon.

Olisiko kyseessä voinut olla lentue 19?

Se havaitsi 4 - 6 konetta 1500 metrin korkeudessa.

Ne olivat Flagler Beachin lähellä, missä lentueen olisi pitänyt olla -

jos se olisi pitänyt kurssinsa länteen.

Tunti myöhemmin yli 100 aluksen ja lentokoneen etsiessä Ientuetta -

tutka-asemilla havainnointiin tunnistamaton lento maan yllä.

Brunswickin ja Jacksonvillen välissä Okefenokeen suoalueella -

havaittiin viisi tuntematonta konetta kello 20.50 sinä iltana.

Koneita ei tunnistettu -

mutta niiden kurssi oli sama kuin lentue 19:n.

Vastoin laivastolta tultua tietoa lentue olisi jatkanut länteen -

eikä se olisi pudonnut mereen -

vaan pohjoisen Georgian soihin.

Ei voi olla vain yhteensattumaa, että kolme eri asemaa -

havaitsee sillä alueella viisi tuntematonta konetta -

jotka eivät olisi lentue 19.

Se ei uponnut mereen, vaan putosi Okefenokeen suoalueelle.

Lentue 19:n selittämätön katoaminen -

voi johtua inhimillisestä virheestä.

Ehkä laivasto etsi Ientuetta väärästä paikasta.

Lopullista pommittajien katoamispaikkaa ei tulla löytämään.

On ironista, ettei lentue pudonnut Bermudan kolmioon -

vaan suohon, joka on luonnonsuojelualue.

Kätkeytyykö totuus muihin syihin?

Koneissa oli kaksi kompassia, magneettinen ja gyroskoppinen.

Jos toinen pettää, toisen pitäisi toimia normaalisti.

Vaikka ne toimivat eri tavoin -

Taylorin radiosanomista käy ilmi, että molemmat eivät toimineet.

Olisiko luonnonvoima voinut aiheuttaa tämän onnettomuuden?

Vastaus löytyi 25 vuoden päästä.

Bruce Gernonin ohjaama lento alueella 25 vuotta myöhemmin -

valaisee tätä arvoitusta.

Kun huomasin olevani Miami Beachin yllä -

tajusin todistaneeni ihmeellistä ilmiötä.

Bruce Gernon väittää selvinneensä Bermudan kolmion voimista -

kun hän lensi kahden matkustajan kanssa Bahamalta Floridaan 1970.

Tarkoituksenamme oli lentää Bahaman Andros-saarelta -

suoraan Biminiin ja sitten Palm Beachin lentoasemalle.

Nousimme ilmaan tarkalleen kello 15.00.

Sää muuttui pian huonoksi.

Golfvirran yllä 160 km Miamista muodostui ukkospilviä -

jotka pakottivat Gernonin kiertämään myrskyn.

Hän joutui kuitenkin myrskyn ympäröimäksi.

Hän huomasi pilvitunnelin avautuvan edessään ja yritti lentää sinne.

Kiihdytin tunnelin aukkoa kohti.

Silloin tapahtui jotain ihmeellistä.

Koneen tultua tunneliin muodostui outoja viivoja.

Koneen lennettyä tunneliin pilvet alkoivat pyöriä sen ympärillä.

Minulle tuli silloin outo tunne -

painottomuudesta. Se kesti vain 10 sekuntia.

Tuntui kuin olisin liukunut eteenpäin samalla kun leijuin.

Gernon selvisi vain 15 vuoden lentokokemuksensa ansiosta.

Tunneli oli 16 km pitkä. Sen läpi lentämiseen kuluisi 3 min.

Siihen kului paljon vähemmän aikaa, vain noin 20 sekuntia.

Arvoitus kasvoi, kun lennonjohto ei havainnut konetta tutkassa.

Konetta ei havaittu, koska olimme sähkösumun ympäröiminä.

Transponderimme ei voinut antaa tietoa paikastamme sumun läpi.

Silloin tajusin, etteivät navigointivälineemme toimineet.

Se oli erittäin epätavallista.

Gernon oli päässyt myrskyn ohi, mutta jokin oli vialla.

Kun olin tullut ulos tunnelista, taivas muuttui oudon harmaaksi.

Kaikki oli kellertävän harmaata.

Sumun keskellä hän sai viestin.

Lennonjohto oli paikantanut hänet.

Hän oli suoraan Miamin yläpuolella.

Oli outoa, että olin Miami Beachin yllä.

Se ei täsmännyt ajallisesti.

Lennonjohto ei voinut olla oikeassa. Hänen pitäisi olla Golfvirran yllä.

Jotenkin hän oli matkannut 160 km kolmessa minuutissa.

3000 kilometriä tunnissa.

Miten se voi olla mahdollista, kun koneeni huippunopeus oli 320 km/t?

Niin kauas päästäkseni minun olisi pitänyt lentää 3200 km/t.

Gernon ei ole ainoa, joka on kokenut oudon magneettisen sumun.

1927 kokenut lentäjä väitti oudon sumun sekoittaneen lentolaitteiston -

ja hänen kompassinsa. Hän oli Charles Lindbergh.

Vuonna 1927 Lindbergh lensi kotiin Kuubasta.

Hän lensi yöllä määränpäänään Saint Louis.

Kun hän oli Floridansalmella, 65 km sieltä missä minulle tapahtui sama -

hän joutui outoon sumuun. Hän kertoi siitä viimeisessä kirjassaan.

Hän piti sen salaisuutena 40 vuotta -

koska hän ei pystynyt antamaan ilmiölle selitystä.

Voisiko syyllinen olla tämä sähkösumu -

joka lähettää kapteenit hautaan?

Mikä voi aiheuttaa tämän ilmiön?

Joidenkin mielestä sumun aiheuttaa Bermudan kolmiossa oleva voimanlähde.

Bermudan kolmiota tarkasti tutkimalla arvoitukset voivat ratketa.

Aluksia upottavat hyökyaallot ja hylkyjä siirtävä Golfvirta -

eivät voi selittää sitä, miten viisi torpedopommittajaa katosi -

tai sitä, mitä Bruce Gernonille tapahtui.

Jotkut uskovat yliluonnollisiin selityksiin -

joiden mukaan merenpohja on yhteydessä aurinkokuntamme voimiin.

Magneettisia ilmiöitä on olemassa. Niiden synnystä voidaan kiistellä.

Aurinkomyrskyt voivat pommittaa aluetta latautuneilla hiukkasilla.

Aurinkomyrskyn lämpötila on 26 miljoonaa astetta -

mikä Vastaa 10 miljoonaa tulivuorenpurkausta.

Voiko aurinkomyrskyillä olla vaikutusta Bermudan kolmioon?

Aurinko on hyvin kuuma ja polttaa jatkuvasti ilmakehäänsä.

Niin tapahtuu joka suuntaan. Kutsumme tätä aurinkotuuleksi.

Auringon pinta ei ole tasainen. Se on rakenteikas.

Siinä on tummia ja vaaleita kohtia, jotka roihuavat.

Niitä kutsutaan soihtupurkauksiksi.

Aurinkomyrskyjen tiedetään häiritsevän sähkölaitteistoja.

Olisivatko ne voineet saada lentue 19:n kompassit sekaisin -

tai aiheuttaa Bruce Gernonin navigointijärjestelmän kaatumisen?

Bermudan kolmio sijaitsee 25 astetta päiväntasaajasta pohjoiseen.

Alueen magneettikentän järkyttämiseen tarvittaisiin isoa aurinkomyrskyä.

Bermudan kolmio ei ole erityinen paikka aurinkomyrskyjä ajatellen.

Niillä on suurempi vaikutus korkeammilla leveysasteilla.

Matalammilla leveysasteilla se on pienempi.

Jonkin on täytynyt aiheuttaa ilmiö.

Tästä eteenpäin voi vain arvailla.

Koin jonkinlaisen aika-avaruuden vääristymän.

Voiko sellaisia olla olemassa?

Voiko voimakas magneettikenttä aiheuttaa ne?

Kysymys ei ole niin utopistinen, miltä vaikuttaa.

Merenpohjassa on paikkoja, joissa on outoa magneettista toimintaa.

Joidenkin tutkijoiden mukaan maankuoren piidioksidi -

luo ajoittaisia magneettikenttiä, jotka sekoittavat kompassin.

Luonnon piidioksidi aiheuttaa magneettisia häiriöitä -

ja Bermudan kolmiossa on kaksi piidioksidiesiintymää.

Piidioksidia syntyy merenpohjalle, kun kuolleet merieläimet mädäntyvät -

Bermudan kolmion keskiön tasangolla.

Toinen lähde tuottaa vielä enemmän piidioksidia:

maankuoren seisminen toiminta.

Merenpohjasta paljastuu alue, jossa mannerlaatat ovat aktiivisia:

Bermudan kolmion eteläosan vajoama, jota kutsutaan Puerto Ricon haudaksi.

Karibian mannerlaatta on lännessä ja Pohjois-Amerikan idässä.

Laattojen liikkeet loivat Puerto Ricon haudan.

Seisminen toiminta voi olla voimakasta -

ja jotkut uskovat sen luovan häiritseviä magneettisia kenttiä.

Geologia antaa vastauksen joihinkin sähkömagneettisiin poikkeavuuksiin.

Magneettikenttä, joka sekoittaa kompassin, on osa arvoitusta.

Sekään ei vielä selitä oudointa.

Kun Gernon oli päässyt ulos salaperäisestä sumusta -

hän sai kuulla olevansa Miamin yläpuolella -

ja lentäneensä 160 km vain kolmessa minuutissa.

Hänen olisi siis pitänyt lentää yli 3000 km tunnissa -

koneella, jonka huippunopeus oli vain 300 km/t.

Voisiko selitys löytyä itse paikasta?

Meteorologian professori D. Paresin mielestä alue on ratkaiseva -

koska siellä muodostuu voimakkaita myrskyjä.

Noin 87 % pudonneista koneista oli lentänyt samanlaisissa olosuhteissa.

Ne lensivät Floridan yllä korkea- ja matalapaineen risteyskohdassa -

eli transitioalueella.

Näillä alueilla syntyy voimakkaita ukkosmyrskyjä.

Professori Pares uskoo asiassa olevan muutakin.

Ukkosmyrskyihin latautuu paljon maan sähköistä energiaa.

Energia jakaa hiukkaset positiivisiin ja negatiivisiin ioneihin.

Pares uskoo ionisoituneen ilman vaikuttaneen Gernonin kompassiin.

Tämä on lentokoneen kompassi.

Käytän pientä kelaa, jossa on paristo.

Kela synnyttää oman sähkömagneettisen kenttänsä.

Kun tuon kelan -

kompassin lähelle, se sekoaa täysin.

Gernonin kompassi meni sekaisin ja myös pyöri ympäri.

Kun liikuttaa kelaa, kompassi alkaa pyöriä.

Lentokoneessa tapahtuu juuri näin sähkösumun iskiessä.

Ionisoidun ilman voima synnyttää sähkösumun.

Ionisoidut hiukkaset kiinnittyvät lentokoneeseen -

sekoittavat laitteiston -

ja estävät kapteenia näkemästä ulos ikkunoista.

Tämä energia voi selittää sumun, joka kietoutui Gernonin koneen ympärille.

Miten se voi selittää nopeuden?

Olisiko kyseessä voinut olla madonreikä?

Havainnoidaan sitä paperilla.

Piste Aja piste B. Nyt taitamme paperin.

Menemme pisteestä A pisteeseen B -

mutta välimatka on nyt paljon lyhyempi.

Tästä on kyse madonreiässä: tilan kutistumisesta.

Madonreikää ei ole todistettu tieteellisesti.

Fyysikko Miguel Alcubierre väittää, että jos on tarpeeksi energiaa -

voi matkata valoakin nopeammin -

tilanteessa, jossa syntyy madonreikä.

Einstein väitti, ettei mikään voi kulkea valoa nopeammin.

Sitten löydettiin pimeä energia -

joka on mystinen voima, joka voi selittää selittämättömän.

Painovoiman lailla pimeä energia on voima -

muttei se vedä vaan työntää.

Se on teoreettinen voima, jolla on kosmisia vaikutuksia.

Alcubierren mukaan aluksen ympärille syntyy kupla -

ja sen takana pimeän energian määrä nousee. Aika-avaruus laajenee.

Aluksen edessä pimeä energia muuttuu negatiiviseksi -

jolloin aika-avaruus luhistuu.

Silloin takana on työntö- ja edessä vetovoima.

Aluksessa oleva ihminen kuin ratsastaa aallolla eteenpäin.

Teoria selittää myös sen, miksi Gernonin kone hävisi tutkasta -

miksi sillä oli laskeutuessaan liikaa polttoainetta -

ja miksi se lensi nopeammin kuin voi.

Hän kuvasi työntyneensä istuimessaan taaksepäin -

tunteneensa kiihdytyksen ja sitten painottomuuden tunteen.

Se Vastaa sitä, mitä madonreiässä voi tapahtua.

Kokiko Gernon pimeää energiaa?

Jotkin tutkijat eivät usko tähän teoriaan.

Alcubierren ilmiön syntyminen vaatii hirveästi energiaa.

Siihen tarvitaan kahden biljoonan biljoonan vetypommin voima -

mutta tri Gerald Cleaver ei usko Gernonin kohdanneen sellaista.

Tämän mukaan madonreiässä vapautunut energia -

oli yhden prosentin biljoonasosan -

biljoonasosan miljoonasosa tarvittavasta energiasta.

Tästä voidaan kiistellä niin kauan, kunnes tämä voidaan todistaa -

toisen koneen kanssa.

Silloinkin ihmiset epäilisivät.

Perinteinen tiede ei tunnusta madonreikäteoriaa.

Paresista se selittää parhaiten Bermundan kolmion arvoitukset.

Se tapahtui oikeasti.

Tarinan huomiotta jättäminen ei ratkaise mitään.

Sitä pitäisi tutkia.

Voisimme ratkaista suuren arvoituksen -

ihmiskunnan historiassa.

Bermudan kolmiosta voi varmuudella sanoa vain yhden asian:

Jokainen kysymys herättää uusia kysymyksiä.

Jotkin teoriat lienevät utopistisia -

mutta siihen asti, kunnes tiede vahvistaa tai kumoaa ne -

Bermudan kolmion arvoitus jatkaa ihmetyttämistämme.

Suomennos: Leena De Blasio www.broadcasttext.com