Original subtitles

(Puhelin.)

Tommi.

Huomenta. -Terve mieheen.

En kai herättänyt? -Tässä on kukuttu jo pari tuntia valveilla.

Pääsetkö käymään Annin kanssa kamarilla? Nyt heti aamusta?

Me nukutaan Annin kanssa eri osoitteissa, mutta mä kysyn.

Asia koskee sinua ja Asseria, mutta olis hyvä puhua Annille ensin.

Kuka? -Niin kuka?

Mitä sä huohotat?

Koko aamun oon ollut satulassa ja polkenut pää punasena.

Oot säkin vihdoin päässyt naisiin? Onneks olkoon! -Loppu se vittuilu!

Tuut Tremoloon klo 10 ja sitten puhutaan asiaa.

En tule. Nähdään huoltiksen edessä vartin päästä.

Hoidit sä sen? -Totta kai.

Nyt on sun vuoro hoitaa ne asiat, mitä sovittiin.

Mä teen aina niin kuin mä puhun. Tee sä samoin.

Loppu. -Kuule, älä...

(Napsahdus ja älähdys.)

Perille tuli ja luettu on, kiitos.

En kyllä muista pyytäneeni mitään lausuntoa Jussilasta.

Se oli kopio lausunnosta, -

jonka pyynnöstä annoin Keskusrikospoliisille.

-Sellaisen perusteella voi pidättää kenet tahansa ilman kuulustelujakin.

Käsittääkseni lausuntojen lähettä- minen koko linjaorganisaatiolle -

on maan tapa siellä Tyrisevällä.

Että siltä pohjalta! -Pitäiskö oikein kiittää?

(Tuuttausta.)

Päivystys. -Joko Hakala tuli?

Niillä meni aamukeikka pitkäksi. -En minä sitä kysynyt.

Sanokaa, että tulee minun huoneeseeni heti kun tulee.

Tässä sitä on: ryssien palauttamaa erää.

Kemiallinen analyysi vahvisti arveluni.

Glukoosia, ja sellasia määriä, -

ettei se ole voinut joutua vahingossa kuran sekaan.

Tai soran. Esimerkiksi Jussilan montulla.

Onhan se mahdollista. Mitä noille pitäs tehdä?

Murskata ja ajaa tienpohjaksi jollekin meidän omakotirakentajalle.

Huomenta! Ei kai täällä olla muuttopuuhissa? Tarvitaanko apua?

Sun apusi kyllä tiedetään. -Pankinjohtaja itte!

Oletko vaihtanut alaa?

Mitä? Ei... Palautellaan Aunen siskonlikan tyhjät pullot.

Olikos täsä kaikki? -Oli, suurin piirtein.

Kiitosta sitten vaan ja morjens!

Mistähän se sua kiitti? Tyhjistä pulloista? -Ei kuulu sulle.

Toistasattaa pallautuskelpoista pulloa.

Jos aatellaan, että keskihinta on 30 senttiä, -

paas äiti räknäten, paljonko se tekkee euroissa!

Mä olin tosissani lainalupauksen kanssa. Tilanne oli sellainen...

...että Helena heitti sut pellolle -

ja sun piti päästä köyrimään ensimmäistä vastaantulevaa naista.

Tollanen... Onaali-Ossi, eihän susta edes ole mihinkään!

Hely-rakas... Tilanne on nyt toinen.

Et sä vois ajatella, että me yritettäis vielä...

Sä et yritä mitään muuta kuin päästä pukille.

Vahinko, toi sun asenne.

Mä olin tuomassa sulle vuosisadan juttuvinkkejä, -

mutta jos ei kiinnosta...

Eikä sulla mitään juttuvinkkiä ole.

Se ryöstömurha Huukon montulla.

Siitä oli jo lehdessä. Mitä sä muka siitä tiedät?

Poliisit on sokeita. Tai sitten Härmälä on liian tuttu mies.

Mitä sä tolla tarkotat?

Miksei ryöstösaalista etsitty lähinurkista?

Kuten? -No Kantosen ja Jussilan nurkista. Asiahan on päivänselvä.

Vai... Olisko Härmälä jotenkin mukana jutussa?

Härmälä? Älä ny naurata!

Mä tekisin toimittajana läänin etsiville pari terävää kysymystä.

Jos sä et niitä tee, joku muu tekee.

Ja ylittää valtakunnallisen uutiskynnyksen.

Tää on sulle täydellisellä luottamuksella.

Ja sä tiedät, mitä lähdesuoja merkitsee.

Vedä kortsu päähäs. Siinä on sulle lähdesuojaa, mulkku!

Mihinköhän sheriffi mua tarttee?

Jos se vaan kaipaa piristystä harmaaseen aamuunsa.

Jaa? Pitäsköhän mun oikein hymyillä sille? -Kokeile piruuttas.

Ylikonstaapeli Hakala paikalla. -Hyvä.

Tai hyvä ja hyvä tässä tilanteessa.

Minulla on Hakalalle ikävä ilmoitus. -No sitä mä vähän arvelinkin.

-Nythän on niin, että juustohöylä on taas käynyt ja... -Niin?

Emmekä voi jatkaa Hakalan määräaikaista työsuhdetta.

Moi! -Terve.

Tultiin kun käsky kävi.

Sellaiseen kommunikaation muotoon ei kyläpoliisin kaluunat riitä.

Otatteko kahvia? -Kiitos. Sait ylipuhutuksi.

No joo, kyllä. -Voi istuakin.

Niin... Joskus ehtoosta aamuun. Vai mitä, Tommi?

Sori, vähän huono sanavalinta tämän katon alla.

Kauanko asiasta on tiedetty? -Määrärahoista?

-Siitä että mä saan kenkää.

Tämä ei ole minun ideani. Vapaita virkoja on haussa ympäri...

-...aina Hangosta Petsamoon. Tai Utsjoelle saakka.

Poliisikoulutuksellahan... -Kiitos, täytyy kattella ympärilleen.

Yksi asia ennen kuin menet.

-Niin? -Tällä ei ole mitään tekemistä sinun raporttisi kanssa.

Eipä tietenkään.

No? Anna tulla.

Mun täytyy käydä mukavuuslaitoksessa.

Jos uteliaisuus käy sillä välin ylivoimaiseksi, -

sille mä en voi mitään.

"Espoon pääpoliisiasema..."

Että kävellen kuntoon? Mihin sä pyörän jätit?

Koskeen. -Oisko pitänyt ite hypätä perässä jäähdyttelemään?

Et viittis olla vittuilematta.

Meillä on salkullinen rahaa ja mulla ei ole pennin latia.

Mä oon ihan kusessa.

Sulla olis tilillä 80 000, ellet olis myynyt Hattukangasta Torikalle.

Pakko mun oli myydä, kun sä et suostunut ostaan sitä! -Anna jo olla.

Pääasia, että hoidit istutustehtävän kunnolla, -

että Rummin murhaajat jää kiinni.

Mä en ois siitä niin varma.

Jussila ja Kantonen on Härmälän erityisessä suojeluksessa.

Älä huoli.

Mä olen houkutellut yhden pikku- linnun livertelemään ohi Härmälän.

Entä jos se ei riitä?

Jos ne siitä onnistuu luikertelemaan, -

meidän rajantakaiset ystävät hoitelee ne.

Oot sä varma, ettei ne hoitele meitä?

Älä unohda, kenen kanssa sä olet tekemisissä.

Mä olen miettinyt tän moneen kertaan.

Tyrjän Betoni tukehtuu rahoitus- vaikeuksiin Venäjän tilauksen takia.

Piiku tarvitsee rahoitusapua...

Eikä Kantosen likka voi yksin hoitaa sorabisnestä.

Ja mä olen sopivasti paikalla ja korjaan potin. -Me korjataan!

"Linjaorganisaatioon sopeutumaton, arvaamaton."

"Taustalla vaikea lapsuus alkoholisti-isäpuolen kanssa" -

"ja siitä juontava hallitsematon aggressio alkoholisteja kohtaan."

"Kaksi törkeää väkivaltatapausta virantoimituksessa" -

"johti erottamiseen poliisista."

Totta joka sana.

Miten niin? Sähän erosit itse.

No jaa, miten sen nyt ottaa.

Miten sä oot niin varma, että sä saat sen sorakuopan ittelles?

Etuosto-oikeudella. -Ei helvetti, sä työnnät ilmasta rahaa Torikalle!

Pakko! Ittehän sä menit sössimään sen diilin!

Haista paska!

Sä kylvät rahaa sikafarmareille, mutta missä on mun osuus?!

Älä huoli, kyllä sä tulet osasi saamaan.

Keskusrikospoliisi, väkivaltaosasto, Holvasti.

(Hely:) Eräs kansalainen tässä.

Hetkinen, kenenköhän kanssa minä keskustelen?

Ei mitään nimiä, kiitos. Siitä Tyrisevän ryöstömurhasta.

Onko mahdollista, että paikallinen poliisi suojelee todellista syyllistä, -

koska on niin hyvää pataa epäillyn kanssa?

-Tuo on vakava syytös.

Täällä, siis Tyrisevällä on tapahtunut kummempiakin juttuja.

Te voitte puhua täydellä luottamuksella.

Sanokaa edes joku nimi.

Sori, mutta mä aion pysyä nimettömänä edelleen.

Tää nimeltä mainitsematon poliisi tietää kyllä, -

keitä Huuko Lammin montun naapurissa asuu.

(Tuuttausta.)

Härmälä.

Keskusrikospoliisista Holvasti, huomenta. -Huomenta.

-Tapaus Rummista soittelen.

Paikkakunnallasi ihmetellään, -

miksi ryöstöpaikan lähimpiä naapureita ei ole kuulusteltu.

Keneltä te saitte kuulla? -Nimetön vihje.

Täytyy ottaa vakavasti. -Vai niin.

Lähimmät naapurit ovat montun omistaja Jussila -

ja hänen yhtiökumppaninsa Kantonen.

He olivat ensimmäisenä ryöstöpaikalla...

Terävä havainto, mutta... -...ja epäilyjen ulkopuolella.

-Kuulemma. Onko heitä kuulusteltu?

Tai niitä lähinurkkia tutkittu? -En minä ainakaan.

-Kuulustelkaa ja tutkikaa. Jo tänään.

Janne, mä oon tosi iloinen, että sä oot taas täällä.

Tuntuu turvallisemmalta. -Älä odota liikoja. Haasteita riittää.

Mutta nyt mä uskallan taas puhua haasteista enkä ongelmista.

Henkilökunta sai eilen tietää sun nimityksestä, tuotantojohtaja Sivula.

Miltä kuulostaa? -Pelottaa.

Tota nyt ei usko kukaan! -Toivottavasti ei.

Aika mennä verstaalle. -Odota, saat onnitella uutta kunnanjohtajaa.

Sen ehtii myöhemminkin.

Onnittelut Tyrisevän uudelle kunnanjohtajalle.

Määräaikaisella sopimuksella, mutta kiitos.

Mennään sisälle ja jutellaan hetki. -Kiitos, mielellään.

Rikospoliisilta tulee enemmän hyviä neuvoja kuin ehtii toteuttaa.

Käskivät kysyä sinulta, että voisitko antaa Asserille alibin? -No kysy.

-Ne selvitti tuoreeltaan, että valetie oli tehty Asserin kauhakuormaajalla.

Miksei olis? Sehän oli lähin varastettavissa oleva.

Sitä mä olen niille tolkuttanut. -Tarkkaan ottaen en voi antaa alibia.

Mä nukun yläkerrassa ja isä nukkuu alakerrassa.

Onnea. Mullahan vastuu helpottaa, kun palaan entiseen hommaani.

Et palaa. Jatkat käyttöpäällikkönä.

Jos joku unohti kertoa, niin nyt tiedät.

En tiedä. Sain aika turpaani Venäjän hässäkästä.

Nyt unohdetaan se, ja katsotaan yhdessä eteenpäin.

Onko jotain, johon pitäisi heti tarttua?

Nollakasia sais tulla äkkiä tai täytyy muuttaa viikko-ohjelmaa.

Sorjosen montullahan sitä on valmiina. Mikä mättää?

-En tiä. Ei ole toimittanut kuormaakaan kahteen viikkoon.

Lupaa kyllä höylisti, mutta mitään ei tapahdu. -Kohta tapahtuu.

Onko tuttua? -Ei ole mun asiakkaitani.

Kuka? -Johan Rummi -vainaa se siinä, hyvässä hapessa vielä.

Tehän näitte hänet onnettomuuspaikalla.

No joo, mutta se oli semmosta sotkua, ettei siitä selvää saanut.

Eikä Asserikaan tunnistanut uhrissa mitään tuttua? -Oisko pitänyt?

Ne vaatii sinultakin alibin.

Mikäs siinä. Eiköhän poliisin sana riitä.

Niinahan asusteli siihen aikaan Pirunpellossa.

-En mä ollut vieraslistalla! Täytyy mennä, isä odottaa montulla.

Mulla olis vähän asiaa... Tommille vielä. Kahdenkeskistä.

Mä meen tonne oottaan.

Sorjonen. -Sivula tässä, terve.

Miksei kivimurske kulje meille?

(Nauraa.) Onko Keski-Suomesta loppunut kivimurske kesken?

Mennään asiaan. Nollakasin kivi- mursketta Tyrjän Betonille ja äkkiä.

Millä lihaksilla sä tollain puhut? -Tyrjän Betonin tuotantojohtajana.

Oisit heti sanonut. Sitä rupee tulemaan tämän päivän aikana.

Auto on jo tulossa. -No hyvä. Mä en kysele kahta kertaa. Ei muuta!

Jos tämä menee tätä loukkoa loitommalle, -

musta tulee entinen poliisi ilman eläkeputkia.

Mistä tää löytyi? -Rummin povitaskusta.

Kahtena kappaleena, niin kuin näet.

Öljyläikät on sen aseesta, joka oli samassa taskussa.

Tykin mä luovutin etsiville. Mitäs arvelet?

Tällä paperilla Rummi houkuteltiin Huukon montulle.

Tästä paperista ei tiedä kukaan muu kuin me kaksi.

Ja tietysti se, joka tämän kirjoitti.

Ennen pitkää se alkaa ihmetellä, miksei sillä ole toivottua vaikutusta.

Eli miksei sua pidätetty saman tien.

Niinkö ajattelit? -Niin.

Selvä.

Paperitavaraa löytyi enemmänkin Rummin auton etupenkin alta.

Oliko niissäkin mun nimi?

Ei sentään, siellä oli nippu sadan euron seteleitä.

Tuuman paksuinen nivaska.

Joku on hukannut ne kiireessä. -Tai jätti tahallaan.

Miksi se niin olis tehnyt? -Osoittaakseen mitä salkussa oli.

Niin. Sillä rosvolla ei ole ollut pikkurahan puutetta.

Se kyllä näytti, missä mittakaavassa saaliin osalta liikutaan.

(Palovaroitin.) Saatana! Tämäkin vielä!

(Koputus.)

Saatana!

Soitetaanko palokunta?

Ei tarvi. Härmälältä tais palaa vaan käämit.

(Tekstiviesti.)

Miten sä olet jaksanut nyt, kun...

Kun vaihtoehtoja ei ole, on pakko jaksaa.

Isältä jäi paljon kesken, enkä mä aio pettää isän luottamusta.

Ymmärrän. Onneksi sulta löytyy luonteenlujuutta kantaa iso vastuu.

Kyllä kai... Tai toivottavasti.

Tuntuu vaan niin pahalta, kun huomaa jäävänsä yksin.

Ja että sakaalit on saaliinjaolla niin pian.

Se on sakaalien tapa, valitettavasti.

Onneksi ne luikkivat tiehensä, kun niitä vähän potkii persuksille.

Ihanaa kuulla noin miehekästä puhetta.

Isähän oli betonimies loppuun asti, vaikka neuvoksen tittelin saikin.

Olis paljon kyseltävää ja kerrottavaakin, -

mutta sulla tuskin on aikaa kesken työpäivän.

No, työpäivä loppuu aikanaan.

Mulla menee tänään myöhään, mutta sopisko tavata vielä illalla?

Mä oon iltaihmisiä.

Voileivät syöt sitten kaffetauolla, -

etkä rapsi yhtään salaattia välistä pois.

No en, en. -Syö terveellisesti, niin kostut.

Oot poikapaha laiha kun kenkännaru...

Juu, niin. Vaikka ei meijän suvun miehet oo koskaan syömällä lihonu.

Salaattia syömällä kumminkaan.

(Puhelin.)

Autoilija Sulo K. Ras... (Sorjonen:) -Anna olla. -...tas.

Nyt ajat mun montulle ja vähän äkkiä.

Tai et kostu kivimurskeesta yhtään mitään.

Mites ne mun ajokorvaukseni?

Sä voit rokottaa omasta osuudestas niin paljon kun ikinä kehtaat.

Mutta nyt montulle ja äkkiä!

Et kai sä sen keppaheikin hommiin enää lähre?

En... Täytyy vaan poiketa neuvottelemassa ajokorvauksista.

-Ja piräkin kans puoles. Sä oot kuule nykyään itsellinen yrittelijä.

Ja Sorjonen... Se ei oo kuule yhtään mikkään.

-Juu, ei ookkaan.

Hei, hei, hei! Mikäs se unohtu?

Ai niin joo.

Tuot sitten ruokatunnille tullessas mulle pyörän postin nurkalta.

Siinä avain. Älä hukkaa. -Tuoraan, tuoraan. Ei hukata.

(Käynnistysyritys.)

Saatana...

Maltoitte nousta! -Samat sanat! Ne on kalliita tunteja, kun peli seisoo.

-Mihin sitä ollaan parraana arkiaamuna lährössä?

-Jari saa kertoa, jos haluaa.

-Kattoo ny, mihin jeepin suunta kääntyy.

Että oliko jotain asiaa?

-Heitä muutama kuorma nollakasin mursketta Betonille ny saman tien.

Mites tuo anomakki? -Paskana taas.

En kyllä ruppee lapioittemaan sepelikuormia.

Siinä touhussa irtoo lavat. -Mihkä ne siitä irtoo, jos on uusi auto?

-Ei kun mun omat lavat.

Pyydät Asserilta kuormaajaa lainaksi.

Sanot, että tarttet omiin ajoihis.

Jos se rupee kitisemään hinnasta, niin lyöt rahat näppiin.

Mistä mulla täsä semmottia rahoja on?

-Siinä.

Turha räkiä peukaloon. Siinä on tasan tonni etumaksus.

Ja kuitin otat. -Otetaan, otetaan.

Taas toi, vaikka juur nähtiin. Et kyllä sitten pyyrä sitä kahveelle.

-Äläs ny, oltiin sentään kaks vuotta saman pankin hommissa.

Pankinjohtajalla sitä riittää kiiruita.

Ainahan niitä. Toivottavasti en häiritse teidän aamutoimianne.

Ei täsä mittään. Potsit on ruokittu ja muijat ja mukulat on piiskattu!

(Torikka nauraa.) Vai niin.

No kahveelle ny. Vai mitä, äiti? -Juu, kahveelle.

Juur olin pyytämäsä...

No kiitos, sehän sopii, kun olis tota asiantynkääkin.

Kyä täytyy sannoo, että meirän äiteellä on köykänen jallaannousu.

Kattoo ny pankinjohtaja ittekin. -Mmm, niin näyttää olevan.

Vaikka kyä sitä sillainkin sanotaan, -

että sika itteensä kehuu ja mielipuoli muijaansa.

Mennään ny, ettei käskyt harvene.

(Huokaisee.) Etti täältä ny sitten jotain.

Paas kaataan meille kolmannet kupilliset.

Kiitos, minulle riittää. Sopiiko, että mennään asiaan?

Kyllä asiasta aina jutella voi, meni syteen taikka saveen.

Aivan, tehän olitte Sorjosen kanssa maakaupoissa jokin aika sitten?

Juu, oltiin niin.

Pakko tunnustaa, että harmittaa, että oma tarjous myöhästyi.

Niin, kai se pienen rahan puutteessa -

Hattukankaan meitille semmotteella kiireellä takasin möi.

Mä olisinkin maksanut aivan liikaa.

No tiedä häntä. -Vaikkei me sitä ilman saatu.

Ei niin, ittemme kippeeks maksettiin, kun mä totuuden puhun.

Ja jos mä oikein toden sanon, enkä yhtään valehtele, -

niin persnettoa tuli ja rutkasti.

Minkäslaisessa hintahaarukassa sun tarjoukses olis pyöriny?

En sitä ihmeisiin kykene minäkään.

Siinä se olis ollut 100:n ja 150:n välissä.

Jaa, niinku tonni?

Niin, hävettää tunnustaa, mutta niillä tietämillä.

Hattukangas ny on mitä hän on.

Mutta kyllä kaikella hintansa on, nyt kun siihen se nostolupakin tuli.

-Niin, 300 000 kuution. -300 000 kuution?

Tuo olikin minulle uutta.

Paas äiti hakeen ne paperit, niin saaraan tutkia.

Toppaa se raharemmi! Helevettiinkö se Sutki jäi?

Kai se sieltä tulee, kun ehtii.

Mitä nyt?

Käytiin Härmälän luona. Se halus näyttää sen uhrin kuvan.

Minkähän varten? -Jos olis vaikka tunnettu.

Olishan tuo voinut käydä täällä sen näyttämässä.

Tämä taitaa nyt jäädä kiinni siitä 5 000:sta.

Halvattu, kun oli unohtua.

Hattukankaan läpitte mennee takamaille tievarraus.

En mä sitä ikinä tuu tarviin, mutta kaiken varalta.

-Niin, kaiken varalta.

-Kun äiteekin sanoo varalta, niin kuin vanhallapiialla tissit.

(Nauraa.) Joo, mutta pannaan tän varauksen takia 5 000 pois siitä.

Eli lopullinen hinta olisi 100...

...ja 30? -Jetsulleen.

Se jää auki siitä, mitä me ollaan äiteen kanssa kaavailtu, -

mutta menköön näin tuttujen kanssa.

(Torikka:) Pitäsköhän jonkun nyt nipistää mua?

Jos tää on sittenkin unta?

Vai pitäsköhän mun nipistää sua? -Älääs ny. Nyt on pantava hösseliks.

Ai, semmotteeksko sitä nykyään sanotaan?

Mä en laittanu siihen mittään siitä puustosta...

Meinaaks sää, että...?

Meinaan. Kantosen naapurillahan on se mettäkone. -Niin onkin.

Sehän sen panee parissa päivässä sileeks.

Nyt ajat sinne ja sovit urakasta.

Mut jos se peruu tän takia kaupan? -Ei se pysty.

Täsä on sanktio sen varalle. -Mikä se on?

Menes nyt!

Mutta, jos sittenkin... -Mene nyt. Katotaan illemmalla.

Terve, Kantonen.

Meinasitko sakottaa vai pääsenkö pelekällä varotuksella?

-Ei mitään sellasta.

Käviköhän Huukon montulla outoja vieraita ennen sitä lavastusta?

Siellähän on hypännyt kaikennäköstä rosvoa ja poliisia ja hihhulia.

Mistä näitä kaikkia muistaa?

Vilkases kuitenkin tätä.

Saatko tuttua?

No tuttua en saa, mutta tuo saattas kyllä olla rahaton lehmänostaja, -

joka kävi siellä Sorjosen ja Östelän kanssa.

-Kävi milloin? -Joskus talven päällä.

Näkikö heidät siellä joku muu? -Ei siellä ollut muita kun minä.

Olet varma, että on sama mies? -En, kun sanon, että vois olla.

Mitenkä niin? -Hän on se uhri.

Mitä se mulle kuuluu? Näyttele kuvias Sorjoselle ja Östelälle.

(Englantia:) Kaikki on hallinnassa. Poliisi huolehtii niistä kavereista.

Todisteet ovat ilmiselvät. He joutuvat vankilaan.

Kantonen ei ole mikään kovin fiksu mies.

Vain hänen tyttärestään on syytä olla huolissaan.

Ja tytön poikaystävästä Jussilasta.

Kun ne kaverit ovat vankilassa, saamme montun.

Sorjonen muuten teki rikos- ilmoituksen autonsa rusinoimisesta.

Siinähän teki, mutta senttiäkään en maksa.

Se on siitä kaluston varastamisesta eikä piisaakaan.

Jos haluat hyvän neuvon, niin pidä tasapelinä.

En aio panna tikkua ristiin sen ilmotuksen eteen.

No menköön mato rasvoineen. Kyllä se teki niin hyvvää.

(Englantia:) Miten niin Rummi?

Hänen veljensäkö?

En välitä, tekeekö hän hommia sinulle vai ei...

Kyllä... mutta emme voi alkaa suunnitella kostoa.

Poliisi huolehtii tästä, sano hänelle niin.

Kaikki on hallinnassa. Saamme rahat, kun poliisi löytää sen.

Luota minuun.

Ei jutella tästä vielä Saaralle.

Rupee suotta seuhtomaan meitin asioitamme. -Jos sä haluut niin.

Yks juttu mun tarttee sulle tunnustaa.

-No? Tai ei sun tarvi.

Mä en osaa tanssata valssia.

-Älä huoli, on meillä monta kuukautta aikaa harjotella.

Juhannukseen asti.

Mitä jos mentäis Tampereelle kattoon sulle hääpukua? -Sulle kans.

-Okei, mutta ei prinsessaunelmaa, tänikäselle morsiamelle.

-Sen kerran kun Kievarissa on häät, -

niin kamppeet on oltava viimesen päälle!

Jaa, että lainaisin kuormaajani sille Ketkulle? -Ei kun mulle.

Veisin vaan siitä omasta kasastani.

Sivula oli sanonut, että olis pakko tuora. -Niin varmaan.

Siinä olis tonni etumaksua. -Sain Sorjoselta kottia.

Niin rahan puutteessa en oo, -

että mun vehkeet sen rosvon montulle joutais.

En olis viittiny muuten ruinata, mutta kun tässä on omakin lehmä ojassa.

Ettei menis taas lapiohommiks.

Anna Sorjosen lapioida vuorostaan. -En mää kyä usko, että se ruppee.

Miten niin ei suostu? Kai sä tarjosit sille sitä tonnia?

Juu, juu. Mutta siitähän se oikein suuttukin.

-Sunhan piti pyytää sitä omiin hommiis! Puhu sille vielä.

Puhu itte! -Jumalauta, Sutki.

Sulla ei oo varaa ruveta kukkoileen mulle! Tuliko selväksi!

(Puhelin.)

Asseri.

(Englantia:) Puhunko autoilija Kantosen kanssa?

Hä? -Sinullahan on tytär, kaunis tytär...

Niet ponimai. Ja nietu pum pum!

Sinä varmasti haluat hänelle kaikkea hyvää?

Hänen nimensähän on Anni?

No oisit heti sanonu. Se on joku humpuukikauppias.

Sano sille, ettei enempi soittele mun kännykkään.

Anni Kantonen.

Siis Anni? - Johan minä sanoin.

Sano isällesi ja Jussilalle, että me tiedämme kyllä.

Hetkinen, tiedätte mitä?

Otamme yhteyttä lähiaikoina.

Siihen saakka sinä olet turvassa.

(Tuuttausta.)

No sehän vähällä luovutti. -Joo...

Minkälaisen mielikuvan sä sait soittajasta?

Nuorehko mies, puhui englantia melko sujuvasti.

Melko? -Mmm, itämurre puski selkeesti läpi.

Ehtikö se sanoa jotain Asserille? -Jotain.

Mutta isä ei tainnut käsittää siitä paljon mitään.

Härmälä. -Holvasti, iltaa.

Ehtoota. -No, löytyikö kotietsinnässä mitään merkittävää?

Nivaska uusia seteleitä.

Siis mitä? Mistä? -Pirunpellon ulkovarastosta.

Puolen viidettä tonnia. -Siis puolen mitä?

No neljä ja puoli tonnia.

Uusia seteleitä, löysä banderolli ympärillä.

Luultavasti ryöstösaaliista peräisin, mutta en tekis tästä johtopäätöksiä.

Jättäkää päätelmät meille.

Miksei tästä tullut heti ilmoitusta? Minähän nimenomaan sanoin.

-Mulla on täällä muutakin tekemistä kuin tanssia teidän pillinne mukaan.

Vai niin.

Mä lähetän miehet sinne nyt heti. -Miehiä? Mitä varten?

Pidättämään Jussilan ja Kantosen. -Ei helvetissä!

Odotatte heitä toimipisteessänne. Loppu.

Ei saatana!

Ai, omia ovat.

Oletteko Tommi Jussila? -Ehtoota.

Nouskaa ylös ja vastatkaa. -Onnistuu se tästäkin.

Eikö teitä ole opetettu tervehtimään?

Aivan turha soittaa suutaan. Te lähdette mukaan.

Mihinkä tässä mennään? -Se selviää kyllä.

Luotonen, ottakaa tuo puhelin. -Onks muita puhelimia?

Pitäiskö olla? -No niin, sit mennään.

No niin.

Että tämmönen komennus. -Joop.

Mennään seuraavaksi Kantoselle.

Ei kai noi aio Asseriakin pidättää? -Kyllä ne aikoo.

Sori, mun pitäs saada sun autonavaimet. -Mitä sä niillä?

Kävi käsky korkealta, että pitäis viedä tutkittavaksi.

Jaa. No siellä ne on virtalukossa.

Mikäs poliisioperaatio täällä on alkamassa?

Isä, älä nyt hermostu, mutta sun täytyy lähteä Tommin mukaan.

-Mihinkä? -Läänille kuulemma.

Minulla ei ole asiaa lääninherroille.

Olette pidätetty osallisuudesta Johan Rummin ryöstömurhaan.

No niinpä tietennii.

Mehän päästettiin se Tommin kanssa hengiltä -

ja korjattiin rahat parempaa talteen!

Kaikkea mitä te sanotte... -Mitäs jos en lähekään?

-Isä, älä! Mä lähden mukaan. -Ei käy. Me mennään nyt.

Ja mihinkään ette lähre, ennen kuin oon tuonut isän lääkkeet.

No niin, mennään.

Sinä sitä taas jouvuit opaskoiran virkaan.

Valitettavasti. Et Asseri usko, kuinka hävettää.

No, älähän nyt. Pian minä sieltä takasin tuun.

Äläkä nyt keksi täällä itestäs mitään järetöntä.

Muista pittää ovi lukossa.

-Muista sinä ottaa lääkkees. -Otetaan, otetaan.

Jos siltä tuntuu.

(Puhelin.)

Piiku. -No, Relander tässä, iltaa.

Mä oon tässä sun talon edessä. Anteeksi, kun meni näin myöhään.

Ei se mitään. Mä tuun avaan sulle oven.

Okei, kiitos.

Miten ne tämän teki? -Pidätyksen?

-Ei vaan, lavastivat Tommin ja isän syylliseksi.

-Erittäin tökerösti. Mutta niihin KRP:n miehiin se meni täydestä.

Muutama päivä, niin kaikki on taas kunnossa.

Kukahan senkin selvittää? -Asseri pyysi sua pitämään ovet lukossa.

Onko sillä joku erityinen syy? -Oli. Sattuu olemaan mun isä.

Mä päivystän toimistolla muutaman yön. Voit soittaa, jos jotain tulee.

Ootko tarjoamassa putkaa vai toimiston sohvaa?

Sovitaan siitä sohvasta.

Tommi Jussila tässä automaattisesti. Jätä viesti. (Piippaus.)

Niina tässä, moi. Terveisiä yöpuulta.

Voit soitella myöhempäänkin.

Ja jos et, -

mä tulen sun uniisi pidättämään sut välipitämättömyydestä.

Hyvää yötä, sorakeisari.

-Ota ylös tämä matkapuhelinnumero ja selvitä, kuka tämä Niina on.

050 72...

Sutki. -Tuu mun montulle.

Ketä soitti? -Mitä?

Vaikka sulla olis varvi kesken, -

tuut sinne viidessä minuutissa tai mä tuun hakeen sut!

Ei oikeastaan kettään. Pittää mennä kattoon, jäikö hyttiin valo.

Ai se ketku taas?

No niin...

Kuule jos sä nyt meet, takasin ei ole tulemista.

Meinaat sä, että ei ollenkaan?

Meinaan. Ja saat ihan itte valita.

Ai?

Jos mää sitten tuun. -Tuu vaan, mutta ilman hattua!

Tekstit: Teija Kontio Yle

Suomennos: Leo Bessonoff www.opensubtitles.org Yle