Original subtitles

Hakuna matata Sana ihana on

Hakuna matata Kertoo kohtalon

Ei huolen häivää Päivä on huoleton

Filosofiaa Näin on se vaan

Hakuna matata

Hakuna matata Timon ja Pumba

Ei huolen häivää Päivä on huoleton

Filosofiaa Näin on se vaan

Hakuna matata Timon ja Pumba

Jos en tietäisi, että olet ötökkä, luulisin sinua kanaksi.

Tulehan nyt. Haluaisin vain kertoa sinulle jotain.

Lounaasta on jo melkein tunti, ja kuolen nälkään!

Onnenkuula!

Nyt nappaan sinut.

Sinulla kävi vain tuuri. Minä liukastuin johonkin.

Mikähän se mahtoi olla? -Onnenkuula!

Ahaa! Typerä marmorikuula!

Kuka tarvitsee tällaista keskellä viidakkoa?

Sen pitää olla jossain. Kaikki löytyy jostain.

Hei! Varo vähän!

Mikä hätänä, Pumba? -Kadotin marmorikuulani.

Ensinnäkin menetit monta kuulaa.

Sattuisiko se olemaan pyöreä ja sileä? -Näitkö sen?

Onko se sellainen liukas, jonka takia kaatuu pyllylleen, kun siihen astuu?

Minun ei ole sellainen. Se on onnenkuula.

Niin just. Onnenkuula!

Minun pitää löytää se! Ilman sitä minulla on todella huono onni.

Minne kadotitkaan tämän onnenkuulan? -Tänne jonnekin.

Kun tutkin napani tänä aamuna, se ei ollut siinä.

Säilytätkö sitä navassa? -Eihän minulla ole taskuja!

Olet vain kuvitellut sen koko onnenkuulajutun.

Tai sitten et.

Onnenkuula!

Sinä löysit sen!

Ei se taida sittenkään toimia.

Ruoka taitaisi tulla tarpeeseen. -Jospa se olikin minun vatsani.

Lounaasta on jo melkein tunti aikaa.

Ja minä luulin, että minun vatsani kurisi. Onpa ironista.

Juhuu, herra tiikeri! Sinulla on väärä ateria!

Ei tuon takia kannata liikutella leukoja.

Mutta katsopas, millaista lihaa tästä löytyy!

Järkevää puhetta.

Se on hieno kuula. -Se taitaa sittenkin toimia.

Ainakin minulla. -Sitten se pitää antaa sinulle.

Onnenkuula! -Kiitti, Timon.

Minun varpaani!

Minun... varpaani!

Ei tässä pitänyt käydä näin. Minullahan on onnenkuula.

No... Oletko kunnossa? -Sanotaan vaikka näin...

Hei! Siinähän se onnenkuula on! -Onnenkuula!

Kumpi teistä mahtaa olla herra P. Umba?

Se äännetään "Pumba".

Herra P. Umba.

Kappas. Ehkä olinkin väärässä.

"Olette voittanut kaksi edestakaista lippua Monte Carloon."

Minulle ei sentään tapahtunut tällä kertaa mitään pahaa.

Voi ei!

Tästä tulee mahtava reissu! Kiitos, että sain tulla mukaan.

Minähän voitin kaksi lippua. Ketä muutakaan olisin pyytänyt?

Ylävitoset! -Onnenkuula!

Tule isin luo. Tule isin kainaloon.

Kiitos, että lennätte Turbulenssiyhtiön koneella.

Tiedämme, että voitte valita yhtiön. Uskomatonta, että valitsitte meidät.

Kiitos kyydistä ja etenkin laskeutumisesta.

Voi ei! -Onnenkuula!

Numero kahdeksan. Musta.

Harmi, ettet voittanut mitään, Timon. -Ei tarvitse pahoitella.

Heitettäisiinkö voitoista kruunaa ja klaavaa?

Sopiihan se! -Onnenkuula!

Minä voitin!

Arvaa, mitä luulen?

Taisit tehdä sen tahallasi, jotta saisit onnenkuulani.

Miksi tekisin mitään niin järjetöntä? Olethan rakkain ja pitkäaikaisin ystäväni.

Joku unohti koneeseen ison rahasäkin.

Tässä, sir. Tämä on varmaankin teidän.

Noin käy, kun minun kuulani on sinulla!

Eikä minulla!

Onnenkuula!

Onnenkuula!

Älä! Se on liian vaarallista!

No mutta Timon! Sehän on onnenkuula!

Odota! Se ei ole sinulla! -Ai niin.

Olen tulossa, kamu!

Me selvisimme! -Arvaapa miksi?

Sinä otit sen talteen!

Se oli vähintä mitä voin tehdä, kun miettii, miten käyttäydyin.

Anteeksi, Pumba. Se ei toistu.

Älä turhaan murehdi. Se liittyi vain onnenkuulakuumeeseen.

Laitetaanpa nyt tämä onnenkuula johonkin turvalliseen paikkaan.

Mikä tuo on?

Kappas vain! Kaksi onnenkuulaa!

Näille tarvittaisiin jo hyllyt. -Mutta, mutta...

Entäs se "hyvä onni, huono onni, hyvä onni, huono onni..."? Mitä se oli?

Ehkä kuulat eivät liity siihen mitenkään.

Ehkä juuri siksi sitä kutsutaan onneksi.

Joten... Ne ovat vain kuulia.

Ihan tavallisen arkipäiväisiä kuulia.

Niin ovat. Tapasin sinut ennen kuin sain onnenkuulan... siis kuulat.

Ja se on koko elämäni onnekkain asia.

Hei, Pumba. -Niin, Timon.

Johtuuko se minusta, vai eivätkö ötökät maistu enää yhtä hyviltä?

Minusta ne olivat aika makoisia.

Muistatko ne vanhat hyvät ajat?

Takaa-ajon jännityksen? Tuoreiden toukkien kirpeyden kielen päällä?

Kaikki se ihanuus on poissa.

Mitä rienausta!

Aloin miettiä tällaista. Miksi tyytyä tavallisiin ötököihin -

kun voi syödä ötököitä à l'orange tai cordon bleu?

Maalataanko ne siis erivärisiksi niin kuin pääsiäismunat?

Ei, tyhmä. Me kokkaamme!

Osaammeko me kokata? -Voimme opetella.

Ennen kuin aloitamme, haluan varoittaa teitä.

Tällä kurssilla vain vahvimmat selviävät.

Jos ette selviä ja haluatte mennä itkemään äidin luo -

ehdotan, että poistutte.

Me taidamme olla kahdestaan, Pumba.

Oikein hyvä.

Aloitetaan laittamalla hyvin varovasti valkuaiset....

...kulhoon.

Valkuaisetko? Nämä näyttävät ihan valkoisilta.

Lisää jauhot.

Sitten lisätään taikina. -Ai niinkö? Selvä.

Ei tuollaista, senkin tomppeli.

Näitä!

Mitä te hölmöt oikein teette?

Oletko varma, että tämä on parempaa kuin ötökät?

Ihan varma. Maista sitä!

Sammuta se!

Imbesillit! Ette ole kokkeja vaan kökköjä!

Pahoittelut ystäväni puolesta. Hänellä on kieli solmussa.

Moro, köksä! Mites kokkaa?

Nyt riittää! Kun palaan, teidän pitää ignoorata itsenne.

Älkää palatko enää koskaan!

Voi jukra, Pumba! Kokkaaminen ei olekaan meidän juttumme. Lähdetään!

Kuule, Timon. -Niin, Pumba?

Minkä takia kävelemme paikoillamme?

Koska emme ole oikeasti lähdössä.

Ai jaa! Minkä takia?

Koska se tomppeli sanoi, ettei meistä ole kokeiksi, mutta onhan meistä.

Miten todistamme sen? Viimeistelemme sen, minkä aloitimme.

Kun hän maistaa luomustamme, hän rukoilee, että opettaisimme häntä.

Tai sitten voimme mennä syömään ötököitä.

Tätä paistetaan 250 asteessa tunnin ajan.

Miten kauan se on ollut siellä? -Neljä sekuntia.

Entäs nyt? -Kuusi sekuntia.

Ja nyt? -Seitsemän sekuntia.

En kestä tätä! Suurennan lämpötilaa, niin se paistuu nopeammin.

Olenko sinusta nero vai nero?

Hetkinen. Älä kerro. Minä tiedän tämän. Nero vai..?

Pumba. Meillä on ongelma.

Juokse, Pumba! -Nero vai... nero? Mietitäänpä...

Anna minulle kuppi, Pumba.

Ja lautanen.

Anna TJO. -TJO:ko?

Torjuntaohjus. -Viimeinen käytettiin eilen. Muistatko?

Tiesinkin, ettei se ollut pelkkä dough-jà-vu.

Tiedän, miltä tämä näyttää. Mutta se ei johdu meistä. Se oli...

Keittiötä vihaava buffalolauma. -Hyvin keksitty. Hän taisi uskoa sen.

Kuka lähtee ötökkäjahtiin?

Ei noin nopeasti, karvakamu.

Emme ole vieläkään todistaneet Claudelle, että osaamme kokata.

Eikö meidän pitäisi todistaa se ensin itsellemme?

Mistä sait noin älyttömän idean?

Pahkasikojen itsensäkehittämisoppaasta.

Olen viikon itsensäkehittämisopas -kerhossa.

Ennen kuin Claude maistaa keitoksiamme ja tykkää niistä, emme lähde minnekään.

Anteeksi. -Kielsin teitä palaamasta enää koskaan!

Teimme sinulle jotain. -Se saa sinut kuolaamaan.

Enemmän kuin yleensä. -Mikä tuo naurettava sekoitus on?

Timonin ja Pumban parfait.

En mistään hinnasta suostu maistamaan... parfait'tanne.

Kävisikös... soufflé?

Auts!

Tai entrée?

Buffet?

À la carte?

Flambé?

Gratinée?

Tai pieni risqué?

Kun satelee.

Ja kelkka lentelee.

Ja atomisäde...

Ja tienvarsicafé...

Tai pöytä ikkunan vieressä ja ikkunasta aukeevat veet?

Hyvä on! Te törkyeläimet voititte!

Julistan molemmat erinomaisiksi kokeiksi!

Klassisen kokkauksen mestareiksi! Pääsenkö nyt teistä eroon?

Itse asiassa et. -Enkö? Miten niin en?

Et edes maistanut sitä. -Anna tänne!

Nyt maistoin! Ja rakastan sitä! Enemmän kuin elämää.

Lähden nyt ja kerron tästä kaikille!

Ei se ollut noin hyvää. -Ei kokkaaminen olekaan niin vaikeaa.

Ei olekaan.

Arvaa, mitä nyt tekisi mieli? -Ötököitä!

Ötököitä!

Tuolla on yksi!