Original subtitles

Mikä puku?

Otan mustan. Kaksirivisen.

Olemme keskustelleet testituloksista ja suosituksistamme.

Varmistan vielä, että jos sinulla on kysyttävää…

Jos olisin veljesi, kieltäisitkö minua pelaamasta?

Kieltäisin.

Pelasin täällä 15 vuotta. Se oli rajua.

Mikä pelastus Lundqvistilta! Hyvänen aika. Mikä torjunta!

Kaikki, mitä puolentoista vuoden aikana on tapahtunut…

Odotan, että pääsen tänään sanomaan "kiitos".

Kierrät tuolta ylhäältä. -Montako ihmistä tänne tulee?

Katsopas vain.

Kävelemme kaukaloon ja sitten tänne.

Istunko minä tässä? -Siinä juuri.

Lundqvist torjuu!

Tässä pari pointtia lehdistötilaisuutta varten.

Tuokaa kädet tänne keskelle. Yy, kaa, koo… Tiimi!

Täytyy ottaa huomioon, että kuoleman riski on olemassa.

Vieläpä merkittävä riski.

Henrik! Henrik!

Tämä on musertavaa.

Madison Square Gardenin jäälle palaa -

Rangers-legenda -

newyorkilainen ikoni, numero 30: Henrik Lundqvist!

SYDÄN PELISSÄ

Vartuin Åressa.

Se on pikkukaupunki Ruotsissa.

Kouluun lähtiessä on pimeää,

ja kahden kolmen aikaan iltapäivällä alkaa taas hämärtää.

Se vaikuttaa ihmisiin. He ovat ehkä vähän pidättyväisempiä.

He puhuvat vähemmän ja hitaammin.

Mutta luulen, että he ajattelevat enemmän ennen kuin puhuvat.

Tavoittelin todella pitkään suorituskykyä.

Nyt tavoittelen elämää.

Uusien asioiden etsiminen vie minut takaisin lähtöpisteeseen.

Vartuin kaksosveljen kanssa. Halusimme aina tehdä samat asiat.

Kilpailimme aivan kaikessa.

Saimme sen jo syntymässä. Sen…

Kilpailemisesta nauttimisen.

Hei! -Terve.

Häviö ei ollut vaihtoehto.

Jos toinen voitti ja toinen jäi toiseksi,

voittaja ei osannut iloita, koska veljeä harmitti.

Sykkeeni nousee. -Joo.

Syke alkaa nousta nyt kun se lähestyy.

En osaa sanoa syytä.

Eivät vanhempamme ajaneet meitä kilpailuun tai valloituksiin.

Silti jo hyvin nuorena voittaminen oli tärkeintä.

Se oli kaikki kaikessa.

Mietin kyllä, miten kaikki alkoi.

Mietin sitä matkaa.

Eri joukkueita, eri tasoja.

Maajoukkue ja Ruotsin mestaruudet.

Niiden kautta pääsin pelaamaan ensi kertaa Madison Square Gardenissa.

13. LOKAKUUTA 2005

Se oli 23-vuotiaalle jännittävää aikaa.

Äkkiä muutin valtameren taakse ja aloitin uuden elämän.

Kova laukaus lähtee. Lundqvist poimii räpylään.

Gomez verkolla! Kiekko pysähtyy Lundqvistin rintaan.

Langenbrunner, McGillis. Matala veto, ja Lundqvist torjuu.

Madden verkolle. Hän harhauttaa ja ampuu. Lundqvist torjuu!

Kiekko on hänellä.

Se, miten yleisö huusi nimeäni, räjäytti tajuntani.

Melu oli valtava. Garden huudettiin aivan täyteen.

Hieno peli, ja ensimmäinen NHL-voitto Henrik Lundqvistille.

Halusin tehdä joka matsissa vielä enemmän,

koska voittaminen oli niin tärkeää.

Dumont suuntaa maalille. Dumont!

Lundqvist torjuu! Mikä pelastus!

Rangers ei ollut päässyt playoffeihin 8 vuoteen. Joukkue oli aika rempallaan.

Yhtäkkiä Hank tuli maaliin ja osoittautui supertähdeksi.

Zubrus. Räpylään jää! Upea torjunta Henrik Lundqvistiltä!

Yleisö villiintyi, ja sitten alkoivat Henrik-huudot.

Hyvä syöttö, mutta Lundqvist torjuu. Olipa suoritus!

Yleisön huudot tuntuivat syvällä.

Todella syvällä.

Ne tuntuvat sydämessä asti ja lämmittävät ja innostavat.

Hän on kuin rocktähti. -Gardenin yleisö rakastaa häntä.

Hän taitaa viihtyä itsekin.

Se oli Rangersin kaltaiselle seuralle unelmien täyttymys.

Tarvitsimme ankkurin, jonka varassa rakentaa uutta ja hyvää.

Se poika oli välittömästi ankkurimme.

Ensimmäisenä New Yorkin -vuotena tuntui kuin olisin elänyt unelmaani.

Sain pelata NHL:ssä.

Pääsin myös pelaamaan olympialaisiin kotimaani Ruotsin joukkueessa.

VUODEN 2006 OLYMPIALAISTEN FINAALIPELI

Hän oli läheisesti ja tiiviisti ruotsalainen, mikä oli minusta siistiä.

Hän vain palasi kotiin, vaihtoi pelipaitaa ja oli valmis voittamaan kultaa.

Lundqvistin täytyy nyt pelata paras pelinsä tässä kisassa.

RUOTSI VASTAAN SUOMI

Kolmannen erän alussa teimme 3–2-johtomaalin.

Sitten Suomi yritti nousta uudelleen.

Hän laukaisee! Kiekko osuu Lundqvistin olkapäähän!

Olimme tosi lähellä olympiakultaa.

30 sekuntia jäljellä, ja adrenaliini virtasi.

Kiekko putosi jäähän.

Selänne tulee penkiltä. Kiekosta taistellaan laidassa.

Lundqvist pelastaa!

Suomalaisella pelaajalla oli edessään tyhjä maali.

Lunqvist pelastaa!

Yritin lähinnä epätoivoisesti vain ylettyä kiekkoon.

Jokinen laukoo! -Torjunta!

Upeaa peliä Lundqvistiltä.

Sain kiekon kauemmas,

ja pelikellossa tikittivät viimeiset sekunnit.

Neljä sekuntia. Kolme. Ruotsi voittaa kultaa!

Tuntui kuin koko keho räjähtäisi kaikista tunteista.

Niin käy, kun voittaa.

Voiton synnyttämä huuma on uskomaton tunne.

Pelasitte hyvän ottelun. Onneksi olkoon.

Se teki hänestä enemmän kuin vain hyvän, nuoren Rangersin pelaajan.

Hän nousi supertähdeksi.

Ja Lundqvist torjuu! Rangers voittaa!

Henrik Lundqvist kuittaa 29. voittonsa,

joka on Rangersin vanha ennätys tulokkaiden osalta.

Se, että Lundqvist oli mukana ja pelasi, kuten pelasi,

käänsi koko New York Rangersin suunnan.

TOTTA SE ON: RANGERSILLE PLAYOFF-PAIKKA

Koko paketti. Se jokin. Tyyli.

Itsevarmuus. Usko. Tekniikka. Kilpailuvietti.

Hän oli välitön yleisömagneetti. Ja vielä Madison Square Gardenissa.

Mitä kuuluu? -Hyvää vain.

Pukeutuvatko muutkin maalivahdit yhtä hyvin?

Kyllä ja ei. Jotkut yrittävät… -Sano vain. Eivät pukeudu!

Eivät pukeudu. -Eivät niin.

Henrik Lundqvist!

NHL jatkuu lauantaina!

Hän rakasti New Yorkia. Samoin hänen perheensä.

Hän sopi joukkoon kuin kuka tahansa näyttelijä tai malli.

Hän kuului tänne. Pesunkestävä newyorkilainen.

Ajan kuluessa aloin kehittää tunteita New Yorkia kohtaan.

Rakastin sitä.

Larry Brooks kirjoitti New York Postissa "kuningas Henrikistä",

ja eräänä päivänä sitä nimeä huudettiin minulle kadulla.

Nauroin vain, enkä pitänyt sitä minään.

Se alkoi toistua, ja mietin, että kyllä se pian unohtuu.

Ei se unohtunut.

NEW YORKIN KUNINGAS

KYLLÄ KUNINKAAN KELPAA

KUNINGAS HYMYILEE

KUNINGAS HENRIKIN ENNÄTYKSET

He nousevat! Benning ampuu, ja uudestaan!

Vielä laukaus maalin edestä!

YLEISÖ HURRAA LUNDQVISTILLE

Mikä torjunta Henrik Lundqvistilta!

KUNINKAALLINEN KIUSANKAPPALE

Mikä torjunta Lundqvistilta! Henrik Lundqvist!

Mikä pelastus Henrik Lundqvistilta!

Hamhuis keskellä. Torjunta ja jatkopaikka!

Aivan uskomaton torjunta. Ja Henrik Lundqvist torjuu taas!

HYVÄ, HENRIK

JEESUS PELASTAA, MUTTA EI HÄN MIKÄÄN LUNDQVIST OLE

No niin. Kiitos teille.

Onnea, Henrik. Voittakaa illalla. -Kiitos.

Seuraavien 8–9 vuoden aikana joukkue kehittyi.

Voitimme enemmän.

Voittaminen toi minulle valtavasti iloa.

Jännitystä.

Yritin päästä lähemmäs sitä voittoa, jota me kaikki himoitsimme.

Se tietty voitto oli Stanley Cup.

Tunteakseni itseni täysin kokonaiseksi -

tarvitsin sen voiton.

VUODEN 2014 PUDOTUSPELIT

Gustafsson kiitää kiekon perään. Hän laukaisee ja tekee maalin!

Lundqvist epäröi.

1. KIERROS PHILADELPHIA

1. kierroksella meillä oli tilaisuus voittaa Flyers 6. pelissä -

ja jatkaa toiselle kierrokselle.

Hävisimme.

Flyers voittaa 5–2. Tulossa on seitsemäs peli.

Minulla oli kovat paineet pelata paremmin 7. pelissä seuraavana päivänä.

Giroux jatkaa ja yrittää taistella läpi.

Lundqvist torjuu eteensä ja ottaa kiekon.

Kiekko kiertää maalin eteen ja pysähtyy Lundqvistiin.

Hän peittää kiekon!

Lundqvist estää aikeet itsevarmasti.

Rangers voittaa 7. pelin ja jatkaa kohtaamaan Pittsburgh Penguinsin.

2. KIERROS PITTSBURGH

…pääsee irti ja heittää rystyn kohti maalia!

Upea torjunta!

Kun peli on tasan, ja panoksena on mestaruus,

joka ainoa torjunta on tärkeä, ja se on maalivahdille hieno tunne.

Se paine.

Lundqvist pysäyttää kiekon hienosti.

Siinä vain keskittyy, ja…

Ainoa ajatus on, että torju seuraava laukaus.

Torju seuraava. Torju seuraava.

KONFERENSSIN FINAALI MONTREAL

Jotenkin Lundqvist estää Vanekin maalintekoaikeet. Mikä torjunta!

Hank teki uskomattomia torjuntoja ja pelasi aivan mielettömästi.

6. ottelussa Montrealia vastaan Hank teki ihmetorjunnan,

jossa kiekko muutti suuntaa ilmassa.

Se torjunta vei meidät Stanley Cup -finaaliin.

STANLEY CUP -FINAALI LOS ANGELES

Luotimme itseemme.

Uskoimme voivamme voittaa.

Hetkemme oli tullut.

Willie Mitchell ampuu.

Lundqvist torjuu! Kiekko pomppii maalin edustalla.

Voiton ja häviön välinen ero oli silloin todella pieni.

Jarret Stoll, ja verkolle! Irtokiekko ja Williams perään!

Viides peli meni jatkoajalle.

Muistan jatkoajan viimeisen hyökkäyksen.

Hän tuli laitaa pitkin.

Martinez rakentaa nousua kolmella kahta vastaan.

Laukaus lähti -

ja osui puolustajaan.

Kun kiekko osui puolustajaan, tiesin olevani pulassa.

Osuttuaan puolustajaan kiekko muutti suuntaansa.

Se oli kauhea ja kylmäävä tunne.

Se hetki, kun keho melkeinpä pysähtyy hetkeksi ja sitä alkaa kylmätä.

Silloin tietää olevansa pulassa.

Kun tietää jo etukäteen, että tapahtumassa on jotain pahaa.

Martinez tulee. Laukaus torjutaan!

Rebound-maali!

Alec Martinez tekee Stanley Cupin voittomaalin!

Halusin kovasti voittaa, ja kävimme lähellä.

Osa minusta kipuilee tästä aina.

Muutaman vuoden ajan meillä oli siihen mahdollisuus.

Se vaatii hyvin monen asian loksahtamista paikoilleen.

No…

Sitä ei vain tapahtunut.

Inhosin sitä tunnetta.

Se on kuulunut elämääni varmankin lapsesta asti.

Häviö tuotti minulle kamalan olon.

Kun hän voitti, hänestä tuntui mahtavalta.

Kun hän hävisi, hän oli rikki.

Hän asetti ne paineet itselleen ja eli sen mukaisesti.

Kun Henrik päästi helpon maalin,

näin, miten se sattui häneen, joten minuunkin sattui.

Hyvä syöttö Karlssonilta.

Maali!

Kun kiekko menee maaliin, siitä saa kuulla katsomosta.

"Se olisi pitänyt torjua" tai jotain. Sellainen sattuu.

Pientä turhautumista havaittavissa.

Frölundan aikoina hän potkaisi vessan oven sisään.

Lundqvist ei saanut haluamaansa vihellystä ja reagoi näin.

Suihkun saippua-automaatteja kävi sääliksi.

Käytävältä asti kuuli, miten Henrik kiroili ruotsiksi.

Tappion jälkeen hänestä pysyttiin kaukana. Hänen annettiin toipua.

Hänen vaimonsa sanoi jotain hassua piristääkseen häntä.

Me muut nauroimme, mutta Henrik vain tuijotti meitä.

Kuin häviön jälkeen ei sopisi nauraa.

Vaimoni tiesi tämän.

Häviö saattoi tuntua vielä seuraavana päivänä aamiaisella.

Usein sanotaan, että sehän on vain peliä.

Ei se ollut minulle pelkkää peliä.

Se tuntui elämältä.

Seuraavana vuonna olimme taas lähellä.

Sen jälkeen alkoi tuntua siltä, että tilaisuus lipui käsistä.

Joukkue alkoi muuttua.

Pelaajia lähti,

ja me voitimme harvemmin.

Henrik pelasi upeasti, mutta joukkue hävisi silti.

Pikkuhiljaa alkoi kypsyä ajatus siitä,

että nyt oli aika ruveta purkamaan tilannetta.

NHL-uransa kaikki 13 kautta Rangersissa pelannut Henrik Lundqvist -

on sitoutunut pysymään mukana uusiutumisprosessissa.

Hän sanoi: "En halua olla missään muualla. On mahtavaa olla täällä -

ja nähdä, miten pitkälle edistymme tänä vuonna."

Päätin sitoutua. Halusin jäädä New Yorkiin.

Halusin puskea haasteiden läpi ja selvitä toiselle puolelle.

Halusin uuteen, kilpailukykyiseen joukkueeseen.

Aistin, että sellaista ei ollut suunnitelmissa.

Viimeinen kertani Gardenissa oli kolmannen erän aikana.

Tulin toisen veskarin tilalle.

En tiennyt silloin, että se olisi viimeinen eräni Gardenissa.

Rangers halusi selvästi siirtyä Hankista eteenpäin -

ja tehdä tilaa seuraavalle pelaajasukupolvelle.

Se ei ollut helppoa hänelle eikä seuran johdolle,

koska hän oli kuin koko Rangersin keulakuva.

Tuleva alkoi jo häämöttää. Viesti oli:

"Sinun on aika jatkaa eteenpäin."

On jotenkin erityistä istua autossa -

ja vain ajaa.

Silloin ei tiedä, minne on menossa.

Luulen, että olen koko elämäni ajan ollut aina menossa jonnekin.

Jimmy. -Hank tässä.

Hei. Mitä kuuluu?

Urheilijoilla on samanlainen mieli kuin muillakin,

mutta he käyttävät sitä varmaankin eri tavalla.

He keskittyvät enemmän vain yhteen asiaan.

He päättävät, mikä on heille kaikkein tärkeintä.

Sitten he keskittyvät siihen.

Sen sijaan, että he tekisivät monia asioita,

he keskittyvät kaikkein tärkeimpään.

Se oli hassua. Aloin jutella Jimmylle.

Ensimmäisellä kerralla hän kysyi: "Mitä sinä haluat?"

Vastasin heti, että haluan olla onnellinen.

"Se on valinta."

"Ei minulle", vastasin.

On aika harvinaista, että joku tekee tuollaisen uran kuin sinä -

ja pysyy niin kauan samassa paikassa.

Niin.

Emme aina muista,

että olemme ihmisiä ja kokemuksemme on inhimillinen.

Millaisen kokemuksen minä haluaisin?

Minulle oli vaikea ajatus, että oma suunnitelmani ei…

Että se ei toteutuisi.

Tämä kuulostaa hassulta, mutta kun meillä on päässämme kuva siitä,

millaisia meidän pitäisi olla…

Jos emme saavutakaan tavoitteitamme,

se voi tuntua hyvin haastavalta.

Näin on.

Tajusin, että minun piti muuttaa kuvioitani hiukan.

Minun piti tavallaan muuttaa suhtautumistani onnellisuuteen.

En voinut enää ankkuroida onnellisuuttani menestykseen.

Halusin olla onnellinen muuten vain.

Mietin voittamista ja häviämistä.

Eikö voittamisen määritelmä ole se, minkä itse haluat sen olevan?

Minusta tässä on kyse voittamisen määritelmästä.

Mitä mieltä olet? Kyse on siitä, miten koet…

Vaikkei voittaisi aina, voi silti tuntea olevansa voittaja,

mutta lopulta kuitenkin -

käy hyvin selväksi, onko voittanut ja miten paljon.

Voisi sanoa, että voitit New Yorkin sydämen.

Sinua arvostetaan siellä valtavasti urheilijana.

Niin. -Eli sinä voitit.

LUNDQVIST OSTETAAN ULOS

Uudistusprojektin ja uuden sukupolven seurauksena -

olin vapaa joko pelaamaan jossain muualla -

tai lopettamaan.

RANGERS OSTAA LUNDQVISTIN SOPIMUKSEN ULOS

Olin selvästi kallistumassa lopettamisen puolelle.

Taistelin asian kanssa jatkuvasti. Pelaisinko vielä vai en?

En osannut kuvitella pelaavani missään muualla.

Juttelin hänen kanssaan.

Hän sanoi: "Urheilijaa houkuttaa se, mikä sai minutkin aloittamaan.

Rakkaus lajiin ja suuruuden tavoittelu.

Olen tehnyt töitä koko elämäni,

ja korvieni välissä oleva lihas on nyt vahvimmillaan."

Hank oli saavuttanut paljon, mutta hän oli tulokkaita parempi.

Hän luki ja ymmärsi peliä paremmin.

Siitä luopuminen kirjaimellisesti elämänmittaisen työn jälkeen on vaikeaa.

Se kuului hänen äänessään.

Minusta tuntui, että pitäisi palata kaukaloon kokeilemaan.

Aloin käydä jäällä New Jerseyssä.

Luistelin joka päivä ja tajusin, miten rakastan peliä ja kilpailemista.

Siksi päätin, että haluan pelata.

MITÄ MAALIVAHTI HENRIK LUNDQVIST AIKOO?

Kuulin huhuja Lundqvistin tulosta Washington Capitalsiin.

Capitals vaikutti täydellisen sopivalta.

Joukkueella oli loistavat ydinpelaajat.

Se oli uskottava haastaja, joka tarvitsi veskaria.

Sopimuksen allekirjoittaminen tuntui kuin uudelta luvulta.

Hän soitti minulle ja oli selvästi innoissaan maisemanvaihdoksesta -

ja voittoa tavoittelevaan joukkueeseen tulosta.

Tutkin täällä uusia nurkkia.

Isi!

Hyvältä näyttää. Tytöt voimistelevat.

Tuolla taas on -

se iso talo.

Ajattelimme, että hänelle olisi kuin kasvojenkohotus -

siirtyä uusiutuvasta seurasta kilpailukykyiseen seuraan.

Tavoitteemme oli voittaa.

Hän tiesi, että joukkueemme oli yksi niistä, joilla oli mahdollisuus voittaa.

He etsivät asuinpaikkaa ja itse asiassa asuivat minun luonani.

Koko perhe oli meillä. He olivat innoissaan.

Kun hän tuli seuraan ja pääsi jäälle…

Kaikista oli mahtavaa saada Kuningas meille.

Hän työskenteli selvästi kovaa.

Hän näytti harjoituksissa kaikille olevansa tosissaan.

Hän näytti hyvältä ja motivoituneelta.

Eikä hän päästänyt paljon maaleja.

Hän olisi hyvin voinut olla ykkösmaalivahtimme.

Washingtonissa oltiin sitä mieltä, että antakaa tulla.

"Nyt kun meillä on Lundqvist, painetaan kaasua."

Halusin myös todistaa itselleni ja muille, että osaisin vielä.

Pestini loppui aika kuoppaisesti -

New Yorkissa, ja minulla oli mielestäni vielä annettavaa.

Tulin verikokeeseen.

Nimi? -Lundqvist. L-U-N-D-Q-V-I-S-T.

Uudessa joukkueessa terveys tutkitaan ja ihan kaikki käydään läpi.

Tutkimuksissa kuultiin jotain, mikä piti testata tarkemmin,

ja lopulta sydämestäni löytyi vuoto.

Olin pitkään tiennyt, että minulla oli ongelma.

Pikkuvika. En miettinyt sitä lainkaan.

Ei mitään oireita.

Jäällä olo oli mahtava.

Sinä syksynä tosin huomasin, että kun nousin kotona portaita, väsyin.

Muuten en ajatellut koko asiaa.

Olin tottunut väsymään jäällä, joten en pitänyt sitä minään.

Seurasi paljon kokeita, kuvauksia ja keskusteluja usean lääkärin kanssa.

Hänelle tehtiin kokeita. Hän ei kertonut asiasta tarkemmin,

mutta eräänä päivänä hän tuli kotiin, ja jokin oli selvästi vinossa.

Hän jutteli vaimonsa Theresen kanssa hiljaa.

Siitä pystyi aistimaan, että jokin oli vialla.

Muistan, että menin alakertaan pakkaamaan laukkuni.

Valmistelin isot laukut muuttoon kahden päivän päästä.

Meillä oli tärkeä puhelu lääkärien kanssa, ja koetulokset tulivat.

Aortan koko huolettaa meitä varsinkin, koska pelaat…

Tiedän, että olet maalivahti -

ja että sinulla on suojavarusteet, mutta osumia voi silti tulla.

Minusta se on tärkeää aorttaläpän ahtauman kannalta.

Aortan osalta riskinä on valtimon repeytyminen.

Siinä on aivan merkittävä kuoleman riski.

Ahtauman vaarana on taas on se,

ettei sydänlihas saa tarpeeksi verta äärimmäisessä rasituksessa.

Se voi kasvattaa rytmihäiriöiden ja äkkikuoleman riskiä.

Jos olisin veljesi,

kieltäisitkö minua pelaamasta?

Kieltäisin.

Jep.

Entä…

Entä leikkaushoito?

Onko jotain, mitä voisitte tehdä nyt, ja…

Kauanko leikkauksesta toipuminen kestäisi?

Tämä olisi sinulle iso operaatio.

Ajatus jäälle palaamisesta ei olisi oman etusi mukainen -

näin ison leikkauksen jälkeen.

Tämä on raskasta. Olen ollut tosi innoissani ja motivoitunut.

Tämä on musertavaa.

Jos en pelaa jääkiekkoa, kuka olen?

Entä sitten itsetunto? Mitä se tarkoittaa sinulle?

Itsetunto.

Mielikuva itsestämme.

Niin, mielikuva itsestä.

Jos näemme itsemme etupäässä arvokkaina…

Jos ansaitsemme mielestämme haluamiamme asioita,

silloin on todennäköisempää, että pidämme itsestämme.

Silloin myös teemme sen mielikuvan mukaisia päätöksiä.

Kun se tapahtui, sitä oli vaikeaa uskoa todeksi.

Kaikki oli loksahtamassa paikoilleen, ja…

Se oli henkisesti todella haastavaa.

Niiden tunteiden käsittely -

ilman suuttumusta tai liikaa pettymystä.

Seuraavaksi piti selvittää, missä ja milloin leikkaus tehtäisiin.

Keskusteltuamme asiasta useiden lääkärien kanssa -

ykkösvaihtoehto olivat Cleveland Clinic ja tohtori Roselli.

Keskustelin Lundqvistin muiden lääkäreiden kanssa -

ja varmistin, että tieto kulkee hyvin.

Sitten otin yhteyttä Henrikiin ja Thereseen.

Läppäsi on todennäköisesti vielä epätavallisempi -

kuin tyypillinen kaksipurjeinen läppä,

ja läpän alueelle on kertynyt kalkkeutumaa.

Se selittää, miksi läppäsi petti näin nuorena.

38 vuotta on hyvin vähän.

Tiedän että 15 vuoden jälkeen sinua sanotaan vanhaksi maalivahdiksi,

mutta olet nuori mies. Olet tosi nuori.

Olisi hienoa nähdä sinut taas kentällä,

mutta jos sydämesi taistelee huonosti avautuvaa läppää vastaan liian pitkään,

sydänlihakseesi voi kehittyä muutoksia, jotka lyhentävät elinikääsi.

Sydämesi toimii nyt kuin treenaisit kaikki päivät.

Silloinkin, kun istut paikallasi.

Sydämesi kamppailee avautumatonta läppää vastaan.

Huolena on se, että jos rasitat itseäsi kovaa, kuten pelatessasi,

sydämesi voi törmätä rajaan, jossa se ei saa tarpeeksi verta,

koska sydänlihas on paksuuntunut ja työskentelee täysillä.

Se voisi olla iso ongelma. Voisit jopa kuolla.

Joko läpälle tehdään jotain tai sitten lopetat pelaamisen.

Hei, Caps-fanit.

Tämä on aika tunteellinen ja raskas päivä.

Olen jo monen viikon ajan käynyt sydämeeni liittyvissä kokeissa.

Jututettuani pitkällisesti lääkäreitä eri puolilta maata -

ja saatuani vihdoin viimeiset koetulokset alkuviikosta…

En valitettavasti voi pelata joukkueessa tällä kaudella.

NHL-TÄHTIMAALIVAHTI SANOO MENEVÄNSÄ AVOSYDÄNLEIKKAUKSEEN

Ei ollut järkeä mennä asioiden edelle tai miettiä, miten kaikessa kävisi.

Halusin ottaa joulusta ja uudesta vuodesta kaiken irti -

ja valmistautua Clevelandiin sitten, kun olisi sen aika.

Mitkä juhlat! Ja mikä vuosi!

Kippis! Hyvää uutta vuotta! Nämä ovat vuoden bileet!

Voikaa hyvin. -Eikä voida.

Pane se poikki nyt… -Hän on hullu!

Ei tätä näe kukaan. -Hullu!

Hän on hullu.

Täällä ollaan uuden vuoden aattona 2020.

Hei, Charlise. -Hei.

Juli? Mikä sinusta on ollut hyvää vuonna 2020?

Hyvää on se, että aiomme rakentaa uuden kodin. Se on jännittävää.

Uusi kotimme.

Tarvitsin leikkauksen, mutta kysymys kuului: miten pian?

Olisimme varmaankin voineet odottaa pari kuukautta, mutta sanoin:

"Tehdään se mahdollisimman pian, jotta pääsen toipumaan."

Hola. -Hola.

Hola. -Amigo.

Tämä on taustakuvani.

Hola. Hola.

Hei.

Täältä tullaan, Cleveland.

Saat valita yhden vierailijan sairaalaan. Oletan, että se on vaimosi.

Jep.

Hän voi tulla mukanasi leikkauspäivänä, odottaa leikkauksen ajan sairaalassa,

tavata tohtori Rosellin ja vierailla luonasi leikkauksen jälkeen.

Okei, hyvä.

Ja sitten sulkeuduin kuplaani.

Olen saanut paljon vammoja, mutta sydämeni on ollut terve.

Se tuntui paljon pelottavammalta.

Jo pelkkä leikkauksen yksityiskohdista puhuminen.

Hän oli kuin superihminen. Käykö Teräsmies leikkauksissa?

Ei. Entä Ihmenainen? Ei.

Äkkiä silmien edessä olikin aivan erilainen leffa.

Eikä edes leffa, vaan todellisuus.

Tiedän, että leikkaus oli vaikea. Olen itsekin fysioterapeutti.

Tiedän, miten sydän toimii ja mikä häntä vaivasi.

Tiedän, että operaatio oli suuri ja vaarallinen.

Päivää. -Hei.

Valmista on. Kaikki meni hyvin.

Hienoa. -Ei ongelmia.

Kiitos teille. -Se läppä oli surkea, kuten odotimmekin.

Hänellä tulee uuden läpän ansiosta varmasti olemaan parempi olo.

On päivänselvää, että tämä oli oikea ratkaisu.

Olen hermoillut koko päivän. Nyt voin taas hengittää.

Ainakin hiukan? -Kyllä vain.

Sitten heräsin ja näin Theresen.

"Millainen päiväsi oli?" kysyin.

Se oli erilainen kuin minun.

Hänellä taisi olla raskaampaa.

Leikkauksen jälkeen kaikki oli jotenkin aika helppoa.

Arkielämä siis.

Mistäköhän se johtuu?

Aluksi en miettinyt tulevaisuutta juuri yhtään.

Taisit olla vain iloinen, että olit elossa.

Joo.

Hän voi aluksi hienosti, mutta painui sitten alamaihin eikä edes syönyt.

Sanoin hänelle, että hänen täytyy nousta. Hänen täytyi nousta jalkeille ja kävellä.

Ei voi vain maata sängyssä ja sanoa: "En kestä tätä.

En halua syödä enkä kävellä."

"Ylös!" sanoin. "Sinun on vain käveltävä."

Kun näin videopuhelussa, miten hän puhui ja liikkui…

Muutosta huippu-urheilijasta siihen tilaan oli rankkaa katsoa.

Minun piti nousta kävelemään avustettuna, jotta sydän joutuisi töihin.

Muutaman päivän päästä pystyin jo kävelemään vastaanottotiskin ympäri.

Pian teidät potkitaan jo pois täältä. Pääset kotiin.

Edistymisen saattoi tuntea.

Vaikka askeleet olivat pieniä, ne toivat itseluottamusta.

Älähän nyt pillastu.

Se tuntui kuin peliltä. Se, miten keskityin kuntoutumiseen.

Se oli outoa.

Oli outoa olla siellä ja kokea se kaikki.

Tavallaan taisin padota kaikki tunteet siihen asti,

että lähdin sairaalasta.

TERVETULOA KOTIIN, ISI RAKASTAN SINUA, ISI

Tytöt näyttivät tosi söpöiltä. Ja mahtavilta.

Tuntui siltä, että tunteiden -

ja stressin ja pelon ja surun piti päästä ulos.

Miksi täällä on niin kylmä?

Pelaan kolme minuuttia ja sitten lepään kaksi.

Pieniä askelia.

Clevelandissa on kaunis sää.

Koko kokemus oli valtava.

Minä itkin.

En edes tiedä, miksi. Minä vain itkin -

pari tuntia päivässä.

Ja kun se pato murtuu, silloin…

Kaikki pääsee ulos.

Edelliset yhdeksän päivää -

olivat aika haastavat.

Olen kokenut sellaista, mitä en ikinä odottanut kokevani.

Nyt minulla on hyvä haaste katsoa,

miten kuntoudun ja mille tasolle.

Sitten nähdään, pelaanko vielä jääkiekkoa,

mutta tämä on hidas prosessi varsinkin ensimmäisinä viikkoina.

En tiedä, johtuiko se siitä, että olin työstänyt itseäni koko vuoden,

mutta ei ollut vaikeaa tuntea olevansa onnekas ja kiitollinen.

Ei lainkaan vaikeaa.

13. päivä leikkauksen jälkeen.

Eilinen kontrollikäynti sairaalassa meni hyvin. Kaikki näytti hyvältä.

Nyt on aika palata New Yorkiin ja aloittaa kuntoutus.

Saa nähdä, kauanko se vie.

On tämä ollut aika älytön kokemus.

Välillä katselen arpea.

Tuntuu surrealistiselta, että tämä tapahtui, mutta tapahtui se.

Jatketaan eteenpäin.

Mitä mietit? Tämähän oli kiva matka.

Teimme siitä hyvän perheloman.

Teimmekö tosiaan? -"Teimmekö?"

No niin.

Nähdään, Cleveland.

Hyvin tämä meni.

Nyt kuntoutumaan.

Heti leikkauksen jälkeen elin niin tiukasti hetkessä,

etten miettinyt paljoakaan asioita, jotka pitäisi tehdä,

tai sitä, mitä tapahtui.

Olin vain läsnä, ja se seesteinen olo…

Haluaisin olla siinä aina.

On kulunut melkein kaksi ja puoli viikkoa.

Nyt on päivittäisen treenini aika.

Kävelen ympäri asuntoa.

Minulle sanottiin, että ensimmäinen tavoite oli kuntoutua ihmiseksi,

ei jääkiekkoilijaksi.

Osa minusta ajatteli: "Joo joo, mutta kuntoudun vielä pelaajaksikin."

En voi käyttää käsiäni paljoa.

Parantelen rintaa vielä kolme tai neljä viikkoa.

Rakastan haasteita.

Yritin palata ja pelata uudelleen korkealla tasolla.

Se oli tavoitteeni.

Yritän pysyä hyvällä tuulella, ja…

Joo. Jatkan vain kävelyä.

Toimenpide meni näin.

Rintakehäni avattiin ja osa läpästäni korvattiin uudella.

Osa aortastani korvattiin putkella.

Kun rintakehä on avattu, huolena on tietenkin kontakti.

Siinä saa olla varovainen.

En saanut ajaa autoa enkä tietenkään mennä jäälle -

leikkauksen jälkeen kontaktiriskin takia.

Kysyin kyllä siitä.

Lääkäri sanoi "panevansa rintaani pari ekstralevyä, joten ei huolta".

Se oli sentään Henrik Lundqvist, ja mietin rintaan lauottavia kiekkoja.

Montako levyä sinne meni?

Pari kappaletta? -Kolme ja viisi. Se näyttää hyvältä.

Se on kyllä vahva, mutta…

Therese ei tainnut olla aivan varma, että minun kannattaisi palata kaukaloon.

Se oli kuitenkin tavoitteeni.

Kun suurin sokki oli laantunut,

tuntui hyvältä tajuta, että seuraava askel riippui kokonaan minusta.

Minun päätökseni.

Oloni koheni päivä päivältä.

Juttelin lääkäreille. "Siltäkö sinusta tuntuu? Sitten voit lisätä tämän."

Vajaan seitsemän viikon jälkeen koin olevani valmis palaamaan jäälle.

Se oli uskomaton tunne.

En ollut uskoa, että puin taas varusteet ja pääsin kentälle.

Tämä kaveri oli juuri tullut avosydänleikkauksesta -

ja hän oli muutaman viikon päästä jäällä kuin ei mitään olisi tapahtunut.

Kuka pystyy sellaiseen?

Rakkauteni lajiin oli niin suurta.

Olin täällä New Yorkissa jäällä. Luistelin kuukauden, ja oloni oli mainio.

Joka päivä ja joka viikko oloni oli parempi ja vahvempi, ja -

silloin aloin puhua Washingtonille, että tulisin mukaan.

"Tulen takaisin, ja…"

"Se tapahtuu."

Eräänä päivänä tunsin valtavan kivun rinnassani.

Ja selässä.

Oli melkein kuin olisin saanut puukosta.

Voin pahoin neljän tai viiden päivän ajan.

Mietin, oliko se venähdys.

Ajattelin, että ehkä venäytin lihaksen, koska rintani oli avattu.

Samalla viikolla minun oli määrä palata Washingtoniin -

ja jatkaa pelaamista.

Samaan aikaan minulla oli kolmen kuukauden kontrolli Clevelandissa.

Perjantaina lähdin Clevelandiin kontrollikäyntiä varten.

Sitten lensin New Yorkiin pakkaamaan,

ja samana sunnuntaina palaisin Washingtoniin.

Portti Comfort plus -lennolle on nyt auki. Voitte nousta koneeseen.

Menin Clevelandiin, missä tehtiin kokeita.

Siellä selvisi, että minulla oli sydänpussitulehdus -

eli tulehdus sydämen ympärillä.

Suunnitelmat muuttuivat New Yorkiin lentämisestä,

pakkaamisesta ja Washingtoniin ajamisesta kolmen kuukauden liikuntakieltoon.

Sydänpussitulehdus on kuin oire.

Huono juttu siinä on, että kun aktiivisuus lisääntyy,

se voi ärsyttää sydäntä ympäröivää tilaa.

Se laukaisee tulehduksen. Hänen piti rentoutua ja rauhoittua.

Sanoimme hänelle, että nyt liikuntaa ei saanut harrastaa -

lasten kouluun saattamisen lisäksi vielä kolmeen kuukauteen.

Se ei ole jatkuvaa.

Kun liikun, täällä tuntuu joskus kuin painetta. Se ei ole jatkuvaa.

Se voi tuntua liikkuessa hetken ja hävitä taas.

Sitten se taas palaa, mutta ei joka päivä. -Hyvä on.

Nyt ei tunnu mitään. -Selvä.

Sydänpussitulehduspotilaille on tarjolla uusiakin vaihtoehtoja,

mutta ne ovat kehittyneitä biologisia hoitoja,

jotka vaativat pistoksia ja pitkiä kuureja.

Pistoksia annettaisiin vähintään kerran viikossa vähintään vuoden ajan.

Se olisi toivottavasti pitänyt tulehduksen aisoissa -

hänen palatessaan kovemman rasituksen pariin,

jotta hän voisi ehkä pelata vielä uudella kaudella.

Hänen olisi pitänyt olla valmis pistämään itseään joka viikko -

sekä samalla myös ymmärtämään, että sekään ei välttämättä riittäisi.

Olin tosi ärsyyntynyt. Vihainen.

Pettynyt. En ollut oma itseni.

Päässäni vilisi ajatuksia.

Leikkauksen kohdalla oli olemassa suunnitelma,

mutta nyt mitään suunnitelmaa ei ollut.

Olin -

vähän eksyksissä.

Päätin lähteä muutaman päivän reissulle pohjoiseen.

Ajattelin kerätä ajatuksiani.

Käydä varikolla.

Tarvitaan pientä nollausta.

Se, että sain olla siellä minkään häiritsemättä, oli välttämätöntä -

prosessini kannalta.

Jos tehtävänä on päätös, kaikkein vaikeinta on,

jos ei tiedä, onko päätös oikea vai väärä.

Olin käyttänyt urallani suuren osan ajastani pelini analysoimiseen.

En ollut analysoinut itseäni paljoakaan.

Halusin muuttaa itseäni ja säätää asennettani.

Kun pelasin, minulla oli tapana keskittää itseni katsomalla yhtä pistettä.

Ensimmäisten sekuntien ajan ajatukseni laukkaavat kaikkialla,

mutta lopulta on vain se piste.

Ajatuksia ei ole.

Sitä minä tavallaan teen täälläkin. Yritän keskittää itseni -

katsomalla yhteen pisteeseen, ja lopulta kaikki muu vain katoaa.

Se mies, joka lähti Manhattanilta,

oli ärtynyt ja pettynyt.

Sinne palasi mies,

joka oli onnellinen, rento ja rauhallinen.

Tarvitsin vain aikaa -

saadakseni sen energian ulos.

Tuntui kuin olisin saanut negatiivisen energian pois kehostani.

Aivan.

Ja se negatiivinen energia -

oli kytköksissä odotuksiisi ja siihen, mitä olit kuvitellut.

Kun elämä päättikin toisin, se kävi liian raskaaksi.

Juuri niin.

Hassua, miten elämä kulkee.

Kamppailin asian kanssa kauan.

Mietin, pitäisikö minun pelata muualla? Pitäisikö pukeutua uuteen pelipaitaan?

Päätin tehdä sen ja innostuin, mutta sitten sydän kieltäytyi.

Kahdesti.

Näin kuvat ja tulehduksen mittakaavan.

Parantuminen voisi kestää viisi kuukautta tai sitten vuosia.

Silloin minusta alkoi tuntua, että minun ei ollut tarkoitus enää pelata.

No niin. Elokuun 17. päivä, 2021.

Taitaa olla viimeisten treenieni aika.

Olen päättänyt -

lopettaa urani.

Tämä on liian monimutkaista.

Se tulehdus ja…

Jep. On aika tehdä jotain muuta.

Tämä oli hauskaa.

Melkoinen kyyti.

Jatketaan nyt eteenpäin.

Päätin siis lopettaa urani. Olin valmis.

Kuntoutus ei sujunut hänen toivomallaan tavalla.

Saimme kaikki sopeutua siihen.

Tunsin sen täällä asti.

Yritin käsitellä asiaa ja miettiä, miltä minusta tuntuisi samassa tilanteessa.

Kuten sanoin, se oli hänelle raskas matka.

Kapteeni Erik. -Onko kaikki hyvin?

Sanoisin niin. Mitä kuuluu? -Hyvää.

Ruotsin kesä alkaa siitä, kun Henrik tulee perheineen kotiin Ruotsiin.

Siinä on se merkki. "No niin, kesä on nyt tullut."

"Lundqvist tuli kotiin."

Tunnen jo, miten alan rentoutua.

Tällaisena päivänä rentoutuu väkisinkin.

Puhuimme paljon hänen kehostaan.

Kaiken tämän aikana luin myös erään munkin kirjoittaman kirjan.

Hänellä oli litania, jolla hän osoitti kiitollisuutta kehoaan kohtaan.

Muistan, miten keskustelimme siitä.

Henrikin keho antoi hänelle fyysisessä mielessä uran.

Kesken kaiken keho koputti häntä olalle ja sanoi:

"Hei, tarvitsen hengähdystauon.

Täällä on päällä tilanne, joka kaipaa sinun huomiotasi."

Hänen piti kiinnittää huomionsa uuteen asiaan. Se oli hänelle uutta.

Kiitos kyydistä. -Kiitos vain.

Maistuisiko kahvi? -Totta kai.

Kun jättää taakseen asian, jota on rakastanut koko elämänsä…

Jotkut lopettavat, kun ovat kyllästyneet,

eivätkä enää pidä jutustaan. Minä rakastan sitä.

Siksi tässä on surua.

Kun ajattelen Madison Square Gardenia ja kokemaani innostusta,

arvostan sitä valtavasti.

Mutta kun katson tulevaisuuteen,

tavoitteenani taitaa olla hankkia erilaisia kokemuksia,

mutta tuntea silti iloa.

Linnut ovat jo rivissä kivellä.

Elämä haluaa kai omalla tavallaan parastamme.

Niin, ja kaiken keskeltä sitä on joskus vaikeaa nähdä.

Sinä olet yhä siinä. -Se on totta.

Ilman luistimia vain. -Niinpä.

Kun meillä on jotain odotuksia,

niiden pitäisi olla tietynlaisia, koska ne voivat rajoittaa meitä.

Se taas johtaa kärsimykseen. Oletko samaa mieltä?

Olen. Se oli kyllä pieni ongelma.

Loppua kohti aloin ajatella, miten asioiden pitäisi olla.

Sen sijaan, että olisin vain elänyt, yritin tietyllä tavalla -

piirtää reittisuunnitelmaa.

Se tuotti stressiä ja pettymyksiäkin.

Minusta emme usko tarpeeksi siihen, että ajatuksemme luovat todellisuuttamme.

Sanomme usein asioita, kuten "aion päättää urani tässä vaiheessa" -

tai "näin minä haluan".

Jos elämä haluaakin jotain muuta, todellisuutta on vaikeaa hyväksyä.

Kun katson, mitä minulle tapahtui ja mitä kaikkea opin,

näen eron hyvän ja huonon ajattelutavan välillä.

Eron siinä, miltä minusta tuntui.

Se minulla on mukanani koko loppuelämäni ajan.

Tuntuu hullulta sanoa, että tämä oli hyvä kokemus, mutta tavallaan se oli.

Onko tulossa auto?

Joo. Voin soittaa.

Hengitä syvään. -Hengitän.

Venyttele.

Selkäni on kipeä. Johtuuko se siitä, että lopetan oikeasti?

HENRIK LUNDQVIST -ILTA MADISON SQUARE GARDEN

Pelipaitani jäädytetään Gardenissa.

Kaikki meni tosi nopeasti.

Niin paljon asioita.

No niin.

Menoksi. -Menoksi!

Kun sirkus tulee tänne, eläimiä pidetään täällä.

Onko täällä sirkus?

Hei. Nyt se tapahtuu. -Mitä kuuluu?

Hyvää Henrikin päivää. -Kiitos samoin.

Aioin rehvastella kuuluisuudellasi.

Pärjäättekö matolla? -Joo. Harjoittelimme sitä.

Näimme, kun harjoittelitte. Kuljette käsi kädessä.

Vilkutatte ihmisille. -Ehkä hiukan nöyrempi vilkutus.

Kuningattaret vilkuttavat näin.

Henrik! Henrik!

Oli iso juttu istua pukuhuoneessa koko perheeni kanssa,

kun he olivat ensi kertaa New Yorkissa yhdessä… Tai ylipäänsä.

Äiti, isä, siskoni, Joel.

Jos yleisö hurraa, tiedät…

Kyllä se hurraa. -Siitä tulee vaikeaa.

Vaikeaa tulee. Olen jo nyt kyyneleet silmissä.

Nenäliinoja täytyy aina olla mukana.

Rangers-legendat ovat paikalla.

Näytin vain heille paikkoja, ja…

Aloin heti itkeä. -Tiedän tunteen.

Itse en pystynyt puhumaan koko asiasta kymmeneen vuoteen liikuttumatta.

En edes liioittele.

Hyvähän se on, että on tunteita. -Niin on.

Siksihän me pelaamme. -Joo.

Tällä seuralla on vain muutama pelaaja, jonka pelipaidat on jäädytetty.

Tuoko se teidän välillenne jonkinlaisen veljeyden tunteen?

Onko teillä kuin entisten presidenttien kerho?

Tulit ruotsalaisnuorena Amerikkaan ja NHL:ään,

ja pian pelipaitasi on yksi 11 paidasta maailman kuuluisimman areenan katossa.

Mainitsit jo aiemmin surrealistisuudesta, mutta nyt kun se on tapahtumaisillaan,

miltä sinusta tuntuu?

Halusin olla niin läsnä kuin mahdollista -

ja olla mahdollisimman avoin sille, mitä oli tapahtumassa.

Rangersin fanit, aika on tullut.

Tänään numero 30 nousee kattoon ja pysyy ikuisesti -

maailman kuuluisimmalla areenalla.

Suljin silmäni, vedin pari kertaa syvään henkeä,

ja sitten kuulin kaiken.

Kuulin, miten perheeni esiteltiin.

Hänen vanhempansa: Henrikin isä Peter ja äiti Eva!

Kuulin yleisön äänet.

Se tavallaan keskitti minut. Olin todella tiukasti hetkessä.

Päätin vain sulkea silmäni ja kuunnella.

Rangers-legenda!

Newyorkilainen ikoni!

Numero 30, Henrik Lundqvist!

Kun astuin areenalle, polviani hiukan heikotti.

Sinä iltana tavoitteeni oli vain kokea se kaikki.

Ei minun tarvinnut esiintyä, vaan olla oma itseni ja nauttia.

Minulla oli ikävä teitä. Todellakin oli.

Tunsin yhteyden.

Tuntui kuin he olisivat siellä kanssani ja minä heidän kanssaan.

Tämä on ollut upea kokemus, ja olen saanut siitä paljon iloa.

Se on ollut osaltaan tekemässä matkastani niin erityisen.

Kiitos kaikille täällä ja koko kaupungille.

Nyt mietin aikaani täällä New Yorkissa.

Kaikea, mitä olen kokenut.

Tapaamiani ihmisiä ja sitä, mitä jääkiekko on antanut.

Kaikki palautuu yhteen tunteeseen, ja se on kiitollisuus.

Olen kiitollinen kaikesta,

mitä tämä seura on antanut minulle ja perheelleni.

Therese, tämä on ollut monivuotinen vuoristorata,

eikä sen heilahtelu ole aina ollut helppoa.

Nyt vihdoinkin puhun lähes jokaisella aamiaisella, ja…

On ollut…

On ollut jännittävää aloittaa uusi luku.

Se oli upeaa.

Tämä kokemus kulkee aina mukanani. Kiitos teille.

Kiitos, kiitos. Arvostan tätä.

Oli hienoa tuntea areenalla rakkautta kaiken tapahtuneen jälkeen.

Se oli pakahduttavaa.

Miten sitä edes voi kuvailla?

Siitä tuli lämmin rauhan ja täyttymyksen olo.

Koin olevani kokonainen.

Onneksi olkoon, Henrik!

Kiitos kaikesta, mitä olet antanut New Yorkin kaupungille -

ja New York Rangersille.

Miltä huominen näyttää? -Huomenna…

En tiedä päivästä, mutta juhlat pidetään illalla.

40-vuotissyntymäpäiväni. Siitä tulee hauskaa.

Tämä on siis oikea juhlaviikko. -Jep.

Niin voisi sanoa.

Jos mietit vuoden tai kolme taaksepäin, sen jälkeen on tapahtunut aika paljon.

Asiat voivat kasvaa enemmän kuin arvaatkaan.

Niin. Sellaista elämä kai on.

THERESELLE, CHARLISELLE JA JULILLE

JOELILLE JA GABRIELLALLE, ÄIDILLE JA ISÄLLE

MINUA YLÄ- JA ALAMÄISSÄ TUKENEILLE FANEILLE. -HENRIK

Tekstitys: Riku Kanninen