Original subtitles

Miten niin? -Miten niin? Niin se nyt vaan on.

Jos tähdet on Jumalan silmiä, niin näkeeks se niillä helvettiinkin?

Joka paikkaan tietenkin. -Kallionkin läpi? -Maapallonkin läpi.

Miten Jumala voi muka kuulla ja muistaa ihmisten iltarukoukset, -

kun kaikki menee nukkumaan suunnilleen samaan aikaan?

Sillä on hörökorvat. -Joo, joo. Eikun ihan totta!

Totta, totta. Enkelit kertoo. -Ai morsettaa?

Isi... -Mmm? -Onks helvettiin lyhyempi matka kuin taivaaseen?

Jontti!

Jontti!

Jontti!

Jontti!

Jontti!

Jontti!

Sä vastaat, ku huudetaan! -Joo joo. -Mies vaan makaa ja uumoilee.

Hehkunks mä? -Nyt sisään siitä.

-Väärä suunta. Naaman kuuraus ja pehkuihin. -Onks valoa missään?

Ees korvissa?

Isää on hauska vakoilla, kun se luulee, ettei sitä huomata.

Kurkkia oven raosta, kun se soittaa neekerimusiikkia.

Tai teeskennellä nukkuvaa.

Tai kysellä hankalia, vaikka se ei uskokaan ihmeisiin.

Että valoa voi syödä, hehkuttaa otsaansa, ja lukea sen valossa.

(Vanhempien puhetta ulkoa.)

(Isä:) Hyppää kyytiin nyt.

Varo niitä verkkoja...

-Tää vene vuotaa. -Eikä vuoda.

(Nauravat.)

(Vauvojen itkua.)

Tohon mä en koske kepilläkään.

Jontti. -Saatte ite hoitaa sen.

(Vauva itkee.)

Miksi viattomien pitää aina kärsiä toisten möhläyksistä?

Kaikki oli muka niin suurta ja ihmeellistä.

Isä kantoi lahjoja kotiin joka päivä ja halusi järjestää ristiäisjuhlat, -

jonne kutsuttaisiin pappi ja puoli kaupunkia.

Viimeistä mallia.

Ne antoivat sille nimeksi Vieno, jonkun Kekkosen mukaan.

Vieno Carmen Putkonen. Aika tökerö nimi.

Ja vain siksi, että isä halusi maata sypressipuun alla -

ja viedä meidät lomalle Espanjaan.

("El Cumbachero" soi.)

Käydään viel läpi takahuoneet ja vessat ja sit häippästään.

Hei, kuulit sä? Pullot pussiin!

Heikko esitys. Koitas nukkua nyt.

Isi, mitä varten mun kikkeli tonottaa?

Kato vaikka. Miks se tuijottaa ja tonottaa tolleen?

Tonottaa... -Niin. Kuolenks mä?

Sillä nyt on vaan... sellasta taipumusta.

Onks se struuma? Kun Kuusiston eukon kaula paisui, se oli struuma.

Se kuoli. Kun ihminen kuolee, ni minne se menee?

Ei yhtään kysymystä enää. -Onks helvetissä raitiovaunuja?

Pää tyynyyn nyt. -Miten ne kiduttaa siellä? -Caramba.

(Vauva itkee.)

Jontti hei! Vieno itkee!

Jontti!

Siirrä persettäs, tappi.

Kenenkään nimi ei voi olla Länki, mutta Länki se vaan oli, -

eikä se itsekään tiennyt, mistä oli nimensä saanut.

Länki pystyi syömään ranskanleivän minuutissa, -

paukuttamaan kainaloita ja työntämään kielen jäiseen rautaan.

(Vauva itkee.)

Kokeile sitä!

Saat sen. Voit vaikka sytyttää ittes soihduks kokonaan.

Kato vaikka!

Rahaa! Jääkaappi on taas tyhjä.

Enemmän. Ei tää riitä mihinkään. -Eilenkin sait. -Äiti...

Onks nää kaikki sokeita? -Jokaisella on kaihtimet vähän liian alhaalla.

Kaskilahti.

Koponen.

-Mitä se teki? -Pisti. -Sattuks? -Äh...

-Pitikö meidän muistaa jotakin? -Että ollaan jonossa ja odotetaan.

-Pitikö jotakin muuta? -Toi sano, että siellä mitataan kikkelikin.

-Kukas semmosta on puhunu? Pitikö seistä hiljaa rivissä, pitikö?

-Että sitä venytetään ja tarkistetaan venttiilit.

-Koko kulli röntgeniin.

-Jos vielä kuulen sanankin, niin koko luokka istuu, syyttömätkin!

Missäs sinä oot maleksinu? -Tupakalla.

-...palla? -Tyttö poltti sydämen, mut poika Bristolin.

"Me seco al sol. Kuivattelen itseäni auringossa". -Koko remppa ylös.

Jontti tiskaa ja sinä hoidat matot.

Risto hei! -"Vamos del mal al peor".

"Olemme joutumassa ojasta allikkoon".

Miksei Länki saanu tulla meille kattoon telkkaria, ku niillä ei oo?

Toimintaa! Ja tiskattuas viet Vienon pihalle. -Tuskin.

"No puedo permi tirme..."

Tahallaan! -Niinpä tietysti.

-"En voi suoda itselleni ylellisyyttä..."

(Jontti vaihtelee radioasemia.)

Luultavasti siinä on hihna oikovirrassa tai proppu palanut.

-Proppu? -Niin. Poks.

-Poks... Varsinainen asiantuntija.

Jontti, hei! Yksitellen.

Kai tän silti voi jättää tänne? -Ilman muuta.

Kyllä me se saadaan kuntoon. -Annas nyt niiden olla, ihan totta!

Mihinkäs se poika katos?

Onks jätepaperia? -Kerrankin tulit oikeaan aikaan.

Vasta paketoin ne.

Tyhjennä sinä lehtihylly, mutta jätä päällimmäiset. Minä haen valmiit.

(Torven soittoa.)

(Soittaa "Katso kenguru loikkaa".)

("Pikku-pikku bikineissä".)

Eija, se sun elokuvaraha on keittiön pöydällä.

Muodin ratas pyörii nyt kenkien piirissä.

Rauhallisessa rinnakkainelossa ovat leveä ja terävä kärki -

sekä monia muunnelmia näiden väliltä.

Kun meillä on talvi, lumet, hanki ja jää, -

kelpaa Floridassakin hiihdellä, mutta vähäisemmissä vaatteissa.

Jos tuijottaa samaan paikkaan kauan, -

niin se kuva mitä näkee, palaa kiinni silmään. Varsinkin kirkkaat.

Kun kipinät sinkoilevat tai salama iskee.

Mutta salaman iskiessä pitää olla varovainen ja laskea, -

kuinka kaukana ukkonen jyrähtää.

Miten meni? -Raskasta. Lupasivat taas huomiseksi lunta.

Niinpä...

Mikä täällä haisee?

Isi, voiks salaman niinku vangita ja tehdä siitä sitten pattereita?

Nyt unten maille niinku olis jo. -Ihan totta. -Caramba.

Ja sitten itse pääesiintyjäämme.

Hän tulee kaukaa, kuten me kaikki tiedämme.

Bothuhin Vadu.

-Nice to see you, Bothuhin.

We wish you happy days here in Finland.

Hello, hello, hello!

-Moro.

-Bothuhin on kaupungin ensimmäi- nen neekeri, lienee myös läänin.

Meillehän neekeri on tuttu elokuvakankaalta -

ja lakupötkön käärepaperista.

Mutta hän tässä, hän on aito.

Hän on kotoisin Luandasta.

Tulisitko Sirpa näyttämään, missä se Luanda sijaitsee.

Ja mikä on asukasluku - antaas niiden taateleiden olla pussissa -

ja pääelinkeino ja pinta-ala!

Nostetaankos se leuka länteen ja selkä pohjoiseen?

Pysyiskö se katse seuraavan tunnin paremmin tuossa?

Ja se selkä suoraksi!

Mihinkäs sinä oot menossa? -Äiti käski tulla sun kanssa kotiin.

Mun pitää hoitaa vielä Kuusiston katto. Joku on saanu jäitä niskaansa.

Jos mä autan sua? -No niin, tules nyt sieltä.

Osta jotain kivaa ittelles.

Onks jätepaperia? -Just käytiin... -Saanks mä sit lasin vettä?

Joo, totta kai, tietysti.

Isi, kuuletsä? Caramba.

Ottaisit sä jotain muuta? -Joo, samanlaisen.

Isi, mikset sä vastaa? Mies vaan makaa ja uumoilee. Ihan totta.

Se on kaikkien kanssa ihan samanlainen. Aika rasittava tyyppi.

Hermot kaput.

Kiva kämppä.

Mikä sun nimi on? -Inkku.

Tai niinku Inkeri virallisesti.

Mä oon Joonas. Jontti epävirallisesti.

Syöden vähän, juoden vettä, hauskan seuran viihdykettä.

(Paukuttaa kainaloaa.)

Uni öisin, reipas työ, -

joka päivä lepoon aika, siinä terveyden taika.

-Lehikoinen voi mennä ulos.

Mun pitäis päästä vessaan.

Eihän se ole mies eikä mikään, joka ei pikkuhätää pidättele.

Länki hei, odota vähän!

Käydään vaihtamassa sun housut ja ryöstetään vaikka kauppa.

Ihan totta, nehän jäätyy...

Joku kuolee kohta.

Kilo perunoita.

Mites Jontilla koulu menee? -Hyvin. Oulu-, Siika-, Pyhä-, Kala...

Niin, ja Längelmäveden reitti.

Inkiväärii, kardemummaa, huulipunaa, partavettä...

Loistavaa, varma elinkautinen.

Tarttee varmaan kadota maasta vähäks aikaa.

Mitä sä siinä virnistelet?

Millä me saadaan prätkä kuntoon? Myymällä koulussa partavettä?

Omat on murhees. Mä ainakin otan pestin kevään ensimmäiseen laivaan.

Tolla äänellä? Sumusireeniks, vai?

Onks teil aina tämmöstä? Miks sen pitää soittaa kylpyammeessa?

Siel on parempi kaiku.

Se Pikkis kusettaa meitä.

Juoksuttaa edes takas, eikä varmaan anna ajaa sen prätkällä.

Mikä toi on?

Lääkettä.

Sieltä kaupasta.

"Veeti-ihokarvanpoistoainetta". -Haluut sä kokeilla sitä?

Kun ei kerran hypyt maittanu, ni Lehikoinen kuuraa salin.

Pojat...

Hakekaas talonmies.

Pojat!

Haloo!

Pojat!

Pojat!

Nyt sinne tuli joku. Lääkäri varmaan.

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen...

Sehän varisee ku joulukuusi. Ja toi luulee, et sil on keripukki.

Oikeen viihtyisät vapaa-ajan tilat teillä. Ja harrastukset.

Todella henkevää.

Kyllä minä äpäräpoikien vihat tunnen. Et sinä ole ainoa.

Turha teille on saarnata, mikä on oikein, mikä väärin.

Lutikka mikä lutikka. -Hakkaa tumppuus.

Pahassa me ollaan kaikki hyviä, usko pois. Tai sinut pannaan uskomaan.

Ai niin, minä juttelin tämän talon omistajan kanssa.

Oli todella yllättynyt...

...vuokralaisistaan.

Siinä on sulle paatti. Ei muuta ku nokka Honoluluun.

Varsinainen seula.

Ollaanko me kivellä vai missä me ollaan? Ja mikä on päivän menu?

Sun menus on paskahuussissa. -Turpa rullalle tai tapan!

Onks teillä Provianttia?

Marseille'n bouillabaisse ja kortonki mieheen.

No, mitä te siinä vielä toljotatte?

Hakekaa jotain ruokaa, jos te tänne meinaatte majoittautua.

Kilo perunoita.

(Koputus.)

Syöt sen ja nuolet lopuksi. Ja tippaakaan et jätä.

Ilman voita? -Ilman, ja jäähtyneenä.

Koko Rantakatu itää teidän perunoistanne.

Mitä pitempään emmit, sen enemmän syöt.

Taas myöhässä harjoituksista. Tekisit sinäkin jotakin. -Ohhoh.

-Mitä toi nyt tarkoitti? -Niinpä. -Mitä? -Ei mitään. -Ei mitään!

Aamusta iltaan katolla. Viimaa siellä, viimaa täällä.

Pitkää päivää, perkele, ja kotonakin lunta niskaan. Missä se torvi on?

-Missähän mahtais olla? -Missä mahtais olla?

Lisää!

Lisää!

Ensin varastaa, sitten valehtelee.

Takaisin ja paikalla!

(Radiosta:) Tampere nolla, etelä-lounas yksi, räntää, seitsemän.

Kauhava yksi, itä kaksi, räntää, neljä.

Vaasan lentokenttä yksi, pohjois- koillinen yksi, heikkoa lumisadetta...

Kai se on sopivaa?

Onko teillä ollu kivaa? -Joo.

Tehdään jotain hyvää ruokaa. Lihapullia vaikka.

(Ovi käy.)

Vittu!

Mä toin sulle sämpylöitä.

Mmm...

Juustoo...

Mä inhoon lehmänhikee.

Kokeile. Saat lainata sitä ens yöks.

Siinä on beduiinin hampaanjäljet kahvassa. Kato vaikka.

Isä lähetti.

Sillä oli kauhea taistelu aavikolla.

(Jäätä tippuu katolta.)

Mitä sä siellä oikein teet? -Ai minäkö?

Tota...

Sitä ei moni tajuakaan, kuinka kauan...

...tähden valolla kestää, ennen kuin se törmää silmään. -Ai silmään?

Niin, se valo. -No, kuinka kauan?

Autolla ajaa aurinkoon 200 vuotta.

Niin, teijän.

Kuka perkele päästi sen pojan sinne? Maihin, saatana!

(Auto tööttää.)

Mitä helvettii me näillä tehään? -Vinkuu. Vittu ku ei kuule mitään.

Noilla räjäyttäis kivitalon.

Jos paukuttelusta on kysymys, niin minä olen mukana.

Se Oswaldi, se oli pelkkä välikappale.

Eläköön anarkismi ja veriset vaatteet. Ja giljotiini.

Ja konjakki. Jota ei muuten ole.

Sanos mulle, mitä me näillä tehään. -Suojaudutaan. -Ai jaa. Keneltä?

Mistäs minä tiiän.

Kumpi se näistä on? -En minä tiedä. Toi tai toi.

(Pikkis:) Kato, isäs uus tyttöystävä. Tais käydä käry.

Vittu, löi. -Naamaan, vittu.

Kuka alotti, vittu? -Iho umpeen, perkele.

Nyt se nupopää tulee.

Vittu, se pääs irti.

Ripa...

-Toimiiko jalat?

Entä naama?

Länki!

Länki!

Hei, odota vähän!

(Vaikeroi.)

(Straussin valssi soi.)

Pyykkitupaankaan ei kehtaa enää mennä.

-Kaikki järjestyy, ihan totta.

-Jontti joutuu käymään kaupassa, ku ventovieraatkin tuijottelee.

-Päästävät ulos parin päivän päästä.

Juttelin eilen sairaalan talousvastaavan kanssa.

Antavat meille puut taas hoitoon. Iso urakka. -Kun ei kiinnosta.

Ei tippaakaan. Sun niskas, raha- huoles tai missä, milloin ja miten.

Haluan vaan kuulla, aiot sä palata kotiin vai et.

-Onks tää nyt oikee paikka puhua?

-Älä kysy sitä multa. Kato vähän etees, mies! Hyppykulli!

Huudanko kovempaa? Huudanko? Hyppykulli.

Saanks mä mennä jo? -Mene, mene.

Kokeile. -Mitä? Mistä?

Kokeile, kokeile.

Arvaa, tuntuuko miltään.

Ei miltään.

Ja arvaa mitä? -No. -Mä tunnen vieläkin mun varpaat.

Ihan totta. Mä voisin vaikka kaivaa nöyhtää niistä.

Kutita vaikka.

Kutita, kutita.

Reilusti vaan.

Vähän ylempää. Siitä.

Pääasia, ettei kouluun tartte mennä. -Niin. Kaikki lähetti terveisiä.

(Laivan sumutorvi.)

Ensimmäinen laiva.

Vauhtii, vauhtii!

Vauhtii, vauhtii!

Perkele!

Jos kadottaa jotain, saa aina jotain tilalle.

Niin kuin sokeat tai kuurot tuntevat sellaista, -

jota tavalliset ihmiset ei tunne.

Tai niin kuin Länki nauroi, kun kutitin sen varpaita, -

vaikka niitä ei enää ollut. Tunsi sellaista, mitä ei ollut olemassa.

Kun kevät kului, Länki muuttui vakavammaksi, eikä käynyt koulussa.

Eikä isäkään lopettanut Inkerin luona käymistään, -

vaikka äiti luuli, että kaikki oli taas hyvin.

Caramba! Laiskuus paistaa läpi.

No, kumpi leikataan? -Ylempi tietenkin. Se, joka varjostaa.

Kato, jotain on sentään tarttunu.

Hattu takas! Heti!

Aika... ohut menu.

Näkisit mun mutsin.

Taidanpa vaan haistella ja jättää mässäilyn ikään ku iltapäivään.

Kyllä köyhä pelkällä hajuaistilla elää.

Se vaatii vaan jumalatonta treeniä.

Sä lupasit järkätä mulle hommia.

Kato kato, nyt niitä tuli. Niitä on vaikka kuinka paljon.

Hurry, hurry, no hurry.

Vasta sitten, ku niillä on pipot silmillä.

Nyt.

Tööt-tööt!

Elävä fasaani.

Tööt-tööt... Kuoleva fasaani.

(Auto tööttää.)

("Tiikerihai" soi.)

Tanssi vielä kerran. -Ei makeata mahan täydeltä.

Mutta jos haette äitinne tänne, niin comme ci, comme ca.

Kun he astuvat ulos salongista, ette tunnista heitä kuin äänestä.

Tällä viikolla kaksi jakausta, yksi hinta. Miehet päivällä, naiset illalla.

Ei öisinkään rauhaa saa

Ja unissaankin hän odottaa

Hän toivoo, että edes yhden kerran

Nuo ranskalaiset korot seisahtais...

"Hiusterapeutti Ilmari Lätti. Kampaus puoleen hintaan."

Onks tää mulle? -Iltaisin on enempi tilaa, päivät on miehille.

Jaa...

Äiti unohti sateenvarjon.

Paljon ne kengät maksaa?

Sata, sukilla...

-Sinustahan on, Länki, tullut jo iso poika.

Miten koulussa menee?

Ööh...

Kuule Länki, uskotko sinä ufoihin?

Juu...

Jonkin verran. Tavallaan...

Niin, että maa on tähtien taivas.

Näinhän se on. -Se on väärä mies. Mä oon tässä ja äiti odottaa.

Nähdään.

Mitäs poika mittailee?

Kävikö täällä vaalea, pitkä nainen? Tai varasiko ajan?

Minkä muotoinen? -Niin kuin Gina.

Gina?

Lollobrigida. Puskurilta. Muuten ihan eri, rumempi.

Mitäs pidät?

Vaude!

Entäs takaa? -Hilpeä Sputnik.

Mitäs tehään? Mulla jäi rahaa yli.

(Venäjää.)

(Naurua.)

Turkoosia tai violettia...

Tämä kevät on rakkauden ja voimakkaiden värien...

Marsipaani.

Tököttiä sinne, tököttiä tänne.

-Tököttiä?

-Nuoliko tämä visvakieli sinua? -Tupeerasi. -Kullilla tupeerasi.

-Kulli...

-Kuoletko siihen vai lähetkö menemään?

Huimasenko minä vähän sieraimiin, häh!

Alahan mennä siitä, ettei taas tartte soittaa maijaa.

Saatanan uppotukki!

Missä ne sun kengät on?

Sunhan piti ostaa niillä rahoilla uudet.

Mitkä kengät?

Venttiilit nakuttaa. Se on ryssän paatti, näkee savusta.

Zadot nitzivo.

Et sä mitään venäjää osaa. -Varmaan osaan, mä osaan mitä kieltä tahansa.

Se on "snakkaatsä sloboo". -Snakkaatsä loboo. -Eiku "sloboo".

Snakkaatsä sloboo. -Yhtä aikaa: snakkaatsä sloboo. Okei.

Jos sä noin hyvin snakkaat, sä voit puhuu mut johonkin laivaan.

Älä nyt suutu. Tai suutu, jos suutut.

Voit sä pistää pään mun puseron alle? -Ai päänkö?

Niin.

Hää fädis kää fäd.

Ihan vaan vähäks aikaa.

Ai nytkö? -Niin.

En kai mä voi kaikkia kamoja kerralla viedä. -Haet ku haet.

Kai herralla joku osoite on. -Kai mä nyt sen sulle jätän.

Kokkolasta löytyy, saatana, jos haiku tulee, perkele!

Aika hyvä, vai mitä? -Täydellinen jujutus.

Mitä varten sulla on kengät jalassa?

Katos vaan. -Äiti suuttuu.

Tampataanko me huomenna matot? -Koitas nyt nukkua.

Caramba.

Kun isä muutti Kokkolaan, äiti alkoi kävellä aamutakissa päivälläkin, -

eikä tuoksunutkaan enää samanlaiselta.

Kuljeskeli öisin edestakaisin, siivosi ja pinoi lehtiä aikajärjestykseen.

Jaksaisitko vielä hakea ne isän housut narulta? -Nytkö, yöllä?

Mee nukkumaan.

Jontti! Pikkis! Odottakaa!

(Elvis:) She's my sweetie-pie and I love her so

She's my sweetie-pie and I love her so

She's a sweetest in the world and she's my steady girl...

Pikkusen valinnanvaraa, vai mitä?

Sentti tota ja sentti tota, ja faija ei huomaa mitään.

Pysyy, pysyy.

Pysyy, pysyy, pysyy...

Tuu nyt jo sieltä.

Mihinkäs pappa jököttelee? Menossa vai tulossa? Miekkaillaanko?

Putosiko minulta lakki? -Anna sen nyt olla.

Ollaanko sitä puu-, vesi- vai kivikuntaa?

Lopeta! -Pane sä vaan sitä äijääs.

Lopeta! -Vittu, mä tapan sut! -Kokeile! -Ei tunnu missään!

Päästä se irti! -Anna tulla vaan!

Vitun alamittanen klenkka!

Säkin siinä, saatana. -Maksa velkas, kusiaivo!

Kaikki mitä me ollaan sulle hommattu! Takasin sieltä!

Kuulit sä?

Älä sitä nyt silmiin tunge! -Pitääkö vaihtaa juuriharjaan?

Anna tänne se! -Kuuraat ittes joka puolelta.

Ja sitten peset hampaas, vaikenet ja painut pehkuihin.

Ainakaan viikkoon et liikahda mihinkään.

Kuka teitä juotti? Ja mitä?

Ja kenen kanssa? Pikkiskö?

(Ovea kokeillaan.)

Avaisit nyt oven.

(Koputus.)

Jos minä laitan jotain iltapalaa. -Mä oon ihan unessa jo.

Hyvää yötä sitten.

(Vauva itkee.)

Jaa, vai että merille pitäis päästä vaikka väkisin?

Ole, poika, perkeleen varovainen sen terän kanssa. -Jep.

Missäs päin se sun isäs majailee? -Saharassa. -Justiin.

Siel on hiekkaa vähän enemmänkin.

Siis millä dyynillä? -Alabamassa.

Aivan. Niinku både och.

Niin, kai se sielläkin pyörii. -Just.

Sulla pitäis olla papinkirjat ja paperit kunnossa, -

jos sä laivaan hommiin aiot.

Että oot niinku olemassa. Ettet oo tämmönen incognito.

Kai mä nyt olemassa oon. -Niin sitä moni luulee.

Mutta kukaan ei kysele, ku henki lähtee.

Mitä tämä on?

Miksi sinä olet siinä? -Kusettaa.

Täällähän on paskakiehkura.

Nii-in. -Eikö sinulle ole opetettu mitään?

Taottu järkeä?

Tuo on bidee. Je t'aime. L'amour.

Keramiikkataiteen lahja rakkaudelle.

Sieltä ei tullut vettä. -Korjaat sen heti!

Ja sitten korjaat luusi. Ajan sinut bussitolpalle. Onko sinulla rahaa?

Kyllä me ilmotellaan, jos jotakin alkaa kuulua.

Tuskin teidän siinä kannattaa istuskella.

(Linja varattu.)

Ei se pääse!

Mikä se sellainen äiti on?

Poika yksin ja maailma raatelee.

Sillä ei oo lapsenvahtia, mutta se lupas lähettää rahaa Kokkolaan, -

jos ajetaan sitä kautta. Ajetaanko?

Ei tänne ole tultu seisoskelemaan.

Hae harja ja kihveli, niin katsotaan.

Rakkausko juoksuttaa? -Tavallaan.

Tässä ammatissa silmä harjaantuu.

Näkee jakauksesta asiakkaansa animan.

Olenkin usein leikillisesti tokaissut: -

Salon Chevalier seuraa aikaansa jopa 75 kilometrin tuntinopeudella.

Alun perin minusta piti tulla taiteilija.

Mutta taiteen maailmassa on liikaa peilejä, kateutta, kaunaa.

Minä olin monessa mukana.

Kreivitär Mariza, Victoria ja hänen husaarinsa. Onko tuttuja?

Varmaan hesalaisii.

Eikö olekin hieno?

Vain muutama hiuskiehkura ja itämaan tietäjät ovat valmiit.

Mennäänkö me jonnekin?

Muutama kotikäynti vielä. Nuku sinä vain.

Huomenna ollaan Kokkolassa.

(Ukkonen.)

Jaaha, siellä vohkitaan sähköä Hokkasen tolpasta.

Otahan hattu pois silmiltä.

Maksapasteijaa...

Suolakurkkuja...

Siel on ainakin neljä laivaa kaijalla, mut slobopaattiin mä en mee.

Ööh...

Senkun kirjotat, siin on papin leimat ja kaikki.

Taidat saada selkääsi.

(Turkkia.)

This is nothing, nothing at all. -Jep.

Grow up five years and we'll meet again. -Yes, yes. Se on sailor too.

Snakkaa, että minä bra. -Go home.

Jep.

Home is easy. No rush, no hurry.

Hakkaa tumppuus.

Yes, home is nice. -Nussi nenääs.

Vitun sardiinipurkki!

Mitä vittuu sä siihen raapustit?

Tavaa, saatana! -Rättipää on rättipää. -Tavaa!

Tre små troll, de lekte med en boll...

...och bollen var av guld...

Det hette Trip, Trap, Trull!

Otetaanko alusta, mitä?

Tavataanko vähän? Tavataanko?

Ontuva harakka!

Kyllä minä sut tunnen. Ja beduiinin hampaanjäljet.

Itte ikävissäs purru. Kussu alles ja purru.

Niin pientä ja julmaa. Opiskele maantiede ennen ku valehtelet!

Isääs et oo koskaan nähnykään.

Anna se pistooli takas!

Takas se pistooli, kuppa, ja kaikki ne rahat!

Vitun kusiaivo!

Caramba. Mä tulin hakemaan sut kotiin.

Tiedät sä, mitä ne on siellä tekemässä? -Missä? -Missä!

Kotona, jumalauta!

Koko kaupunki pengottu ylös alas.

Äitis on itkeny ittensä kuiviin, ja sinä toljotat siinä.

Toi akka vois ainakin painua huitsin nevadaan.

Remmiäkö pitäis saada?

-Ottasik sä jotain? Vettä vaikka?

Elokuvissa sut ois tapettu.

Koirat ja poliisit tonkii ympäri mettiä!

Ajatuksen hitustakaan päässä!

Et mene minnekään! Takaisin ja heti!

Jontti!

Jontti, hei. Tuu takas.

Caramba.

Mitä mies? -Paskaa ja vittua.

Kiva ku sä elät. -Niin, on siinä omat hyvätkin puolensa.

Tota... Ei sul oo lainata vitosta, et mä voisin vipata sut leffaan?

Herätä mut sitten, ku jotain alkaa tapahtua.

Heti kotiin sieltä.

Just jännä kohta. -Kipin kapin nyt. Nyt!

Et uskaltanu ees kotona käydä vaatteita vaihtamassa!

Et mee minnekään!

Takaisin!

Ne löysivät Längen takin rannasta.

Vähän ennen kuin koulu loppui, -

meidät kutsuttiin juhlasaliin ja opettaja sanoi että meri otti omansa

Että se oli Jumalan tahto. Sitten me rukoiltiin, -

mutta minä pidin käsiä taskussa, vaikka itkettikin.

Kesällä isä tuli käymään, hakemaan levysoittimensa, -

ja olisi halunnut tulla meidän kanssa saareen, -

mutta äiti ei päästänyt.

Syksyllä se putosi puusta, -

katkaisi jalkansa ja rakastui sairaanhoitajaan.

Ja meni salaa naimisiin Espanjassa.

Lähettivät joululahjaksi härkätaistelijajulisteen.

Siinä luki "El Cordobes" ja ylälaidassa "Olé!".

Istu keskemmällä, saatana! -Anna olla.

Siirrä persettäs nyt! -Koko ajan.

Vasemmalle!

Joskus kun tuijottaa tähtiin, tai vaikka vain sulkee silmänsä, -

voi kuulla Längen käheän naurun. Ei helvetissä sillä lailla naurata.

Ja vaikka sanotaan, että kuolleet merimiehet muuttuvat lokeiksi, -

niin ei Länki taivaalla liidä.

Se istuu jossain laivan kannella ja ahmii leipää suuhunsa.

Voiko rakkauskirjeen lopettaa vain "moido"?

Se tuntuu paremmalta kuin jotakin imelää.

Mutta toisaalta "täällä ollaan, moido" on aika lyhyt.

Jontti!

Jontti!

Jontti!