Original subtitles

Aiemmin tapahtunut:

Päivää. Olen Prem Sharma, uusi lääkärinne.

Ei tässä kaivata toista lääkäriä penkomaan asioita.

He tulivat vasta maahan, ei heistä ole huolta.

Tarvitset haastavan työn. ― Minulla oli, ja siksi Rani kuoli.

Isä tekee kuolemaa. ― Soittakaa ambulanssi!

Sain vastauksen. "Lontoossa olisi paikka avoinna, soittakaa."

Pääsemme lähtemään täältä. ― Minä en lähde Lontooseen.

TOHTORI INTIASTA

Vastauksen saaminen kesti kaksi viikkoa.

Surkeampaa kuin Intiassa. Tämän maan terveydenhuolto.

Sain kuitenkin sinulle haastattelun Lontooseen.

Vaan haluanko Lontooseen? ― Tietenkin haluat.

Vastaanotto on Southallissa.

Missä se on? ― En tiedä. Lontoossa.

Miksi Lontoossa olisi parempaa? ― Älä ole niin vastakarvaan.

Sinun tarvitsee vain soittaa sinne.

Meidän olisi pitänyt etsiä päiväkirjaa tarkemmin.

Pengoit koko vastaanoton. Se ei ole siellä. ― Pakko olla!

Delhiläistohtori voi löytää sen koska tahansa.

Ehkä hän on jo löytänyt. ― Kysy.

Kysy päiväkirjasta. Ehkä hän antaa sen sinulle.

Tyhmä. Silloin hän tietäisi, miten tärkeä se on. ― Entä sitten?

Jos päässäsi olisi kerrankin ajatus, se kuolisi yksinäisyyteen.

Etelä―Wales 1963

Onpa nyt hiljaista.

Kaikki ovat jo käyneet tuijottamassa teitä.

Enää tulee niitä, jotka ovat oikeasti sairaana.

Mitä he sanovat minusta? He jotka kävivät tuijottamassa.

Haluatteko kuulla?

Mummin mukaan rouva Rees pitää teitä nuorena.

Rouva Robertsin mukaan olette mukava, ette hienostele.

Puhutte niin hienosti.

Rouva Jenkinsin mielestä olette älykkäämpi kuin tohtori Elwyn.

Rouva Morgan luuli teitä tummemmaksi.

Anteeksi, en olisi saanut sanoa niin. ― Miksi?

Se on ennakkoluuloisuutta. ― Onko? Ei minusta.

Mitä muuta he sanovat?

Rouva Bevan tuli oitis mummini luokse, kun oli nähnyt teidät.

En ehkä saisi sanoa tätä. ― Mitä?

Hänen mielestään te olette... todella siisti.

En ymmärrä. ― Sillä tavalla... siisti.

Hyvännäköinen. Hän pitää teistä.

Mutta ei hätää, hän on 81.

Minusta puhutaan paljon. ― Ei ole muuta puhuttavaa.

Soititko jo Lontooseen? ― En.

Milloin soitat? ― Kun ehdin.

He odottavat soittoasi. ― Minä soitan, kun ehdin.

Aikaahan meillä on täällä vaikka miten paljon.

Minä lähden kotikäynneille. Sinä voit pitää vapaapäivän.

Ilma on kaunis, ei kannata istua sisällä.

Tohtori Elwyn ei antanut koskaan vapaapäivää.

"Siisti."

Hyppää autoon.

Autoon!

Huomenta.

Kuka tuo oli?

Piiskuri. ― Mikä?

Jos joku lintsaa, hän piiskaa ja vie kouluun.

Ehkä tämä kylä ei olekaan takapajula.

Olet Owen Griffithsin poika. ― Ehkä.

En minä sinua paljasta. Inhosin itsekin koulua.

Pelkkää ajanhukkaa.

Haluatko vähän rahaa? ― Mistä?

Helppo homma, juuri sinulle sopiva.

Tohtori Elwynillä oli vihreä, nahkakantinen päiväkirja.

Nahkahihnalla sidottu.

Hakisitko sen minulle? ― Paljonko maksatte?

Hyvä poika.

Rouva Evans. ― Tohtori Sharma. En kutsunut lääkäriä.

Kuljin vain tästä ohi. Voisin katsoa miestänne.

Hän nukkuu. ― Hyvä.

Hänen pitääkin levätä. ― Hän voi ihan hyvin.

Tulen sitten toiste. ― Niin.

Mitä hän yritti? ― Hän oli vain huomaavainen.

Se oli kohteliasta. ― Onko tuo uusi hame?

Aika kirkkaan värinen. ― Eikä ole.

Minusta on. ― Nyt on kesä!

Tämäkin vielä.

Huomenta! ― Huomenta, tohtori.

Hei!

Oletteko tohtori? ― Olen.

Tulkaa! Gwynneth tarvitsee teitä.

Synnytys alkoi ja jokin on vialla!

Hän juoksee meillä, ihan kuin ei olisi muuta tekemistä.

Hän seuraa isäsi tilaa. ― Enemmänkin Megania.

Ihanko totta? ― Miksemme voi käyttää tohtori Morgania?

Hän olisi walesilainen. ― Tohtori Sharma antoi minulle vapaapäivän.

Antoiko?

Lähdetäänkö jonnekin? ― Minne?

Ihan minne vain. ― Lähdetään.

Tulkaa, tohtori!

Oliko tässä kaikki? Ette haluaisi Marmitea?

Anteeksi? ― Marmitea.

Oi, en halua!

Tilaisitteko intialaisen sanoma― lehden? The Hindustan Timesin.

The Hindustan Timesin. ― Mikä se on?

Sanomalehti. ― Ulkomainenko?

Intialainen. ― Emme tilaa sellaisia.

Onko teillä The Timesiä? ― The Bridgend Timesiä.

Ja kahta muuta paikallista sanomalehteä. ― Ei kiitos.

Sehän on lehmä. ― Hän on lehmä.

Miksette pyytänyt eläinlääkäriä?

Se on kallista. Valtiollinen terveydenhuolto on ilmaista.

Se on ihmisiä varten. ― Auttakaa, tohtori.

Gwynneth on kuin perheenjäsen. Älkää hylätkö hädän hetkellä!

En ole ollut lehmän kätilönä.

Osaatte kyllä. Sehän on periaatteessa sama asia.

Toin kuumaa vettä ja pyyhkeitä.

Pyyhkeistä en tiedä. Löytyikö esiliinaa?

Eiköhän käydä käsiksi.

Aivan.

Käydään käsiksi.

Kuka päästi sinut sisään? ― Ei kukaan.

Mitä ihmettä sinä teet?

Mikä sinulle tuli? ― Luulin, että lyötte.

Miksi löisin? ― Muutkin lyövät.

Minä en ole "muut".

Suurkiitokset. Luulin jo, että se on Gwynnethin menoa.

Perätilasynnytys ei ole aina vakavaa, ainakaan ihmisillä.

Varmasti pienokainen... ― Vasikka.

Vasikka selviää varmasti.

Kuulkaa, nimeän sen teidän mukaanne.

"Pikku tohtori Sharma."

Viettekö minut poliisiasemalle? ― En.

Miksi ette? ― Miksi pitäisi?

Murtauduin teille sisään. ― Ikkuna oli auki.

Niin mutta... ― Kaadoit vain jodia lattialle.

Minä yritin varastaa teiltä. ― Sitäkö olit tekemässä?

Keksit vain jotain tekemistä. ― Ei, vaan lupasin varastaa.

Olisin saanut siitä rahaa. ― Olitko lyönyt vetoa?

Onko kaiken takana joku tyttö? ― Herra Sharpe!

Hän maksoi päiväkirjastanne. ― En pidä päiväkirjaa.

Jonkun toisen päiväkirjan. Vihreän ja nahkaisen.

Käydäänpä Sharpen luona.

Jos haluatte maitoa, poiketkaa tänne. ― Kiitos.

Onko auto teidän? ― Romu vain.

Mikä malli? ― Prefect 53. Pidättekö autoista?

Rakastan autoja. Opin ajamaan Hindustan Ambassadorilla.

Minulla ei ollut varaa omaan. Prefect on mukava nimi.

Tuonneko? ― Sinne.

Kukkulan yli, pellon poikki, portti, kinttupolku ja kylä.

Näkemiin! ― Näkemiin.

Olen aina halunnut laulaa yleisölle.

Laulaessani tunnen olevani liekeissä.

En kirjaimellisesti, mutta tunnen eläväni.

Eikö sinua jännitä, kun ihmiset katsovat? ― Ei.

Minua jännittäisi.

Se on siinä parasta.

Minusta sinä olet ihmeellinen.

Sinäkin olet.

Gina! ― Tohtori Sharma!

Mitä te teette täällä?

Tom? Yritän löytää tieni kylään.

Näen sen, mutta osaa oikeaa tietä.

Voimme viedä teidät autolla. Vai mitä, Tom? ― Totta kai.

Mitä?

Ei mitään. Tämä on ollut hassu päivä.

Sanoiko hän miksi hän haluaa sen päiväkirjan? ― Ei.

Hän lupasi viisi šillinkiä, jos löydän sen.

Sainpas sinut kiinni! ― Älkää satuttako lasta!

Kuka olette? Päästäkää hänet irti!

Hänen pitäisi olla koulussa. ― Eikä pidä!

Ja miksi ei? ― Minä opetan häntä.

Annan yksityistunteja. ― Onko se luvallista?

Tietenkin on. ― En ole kuullut moisesta.

Oletteko opettaja? ― Sosiaalityöntekijä.

Ovatko Bertram Russell, A. S. Neil ja William Reich tuttuja?

Cardiffin virastostako? Tunnen vain Pontypriddin väen.

Poika on minun kanssani. Kehtaattekin hyökätä noin.

En hyökännyt... ― Tämä häirintä saa nyt riittää.

Haluamme jatkaa oppituntia. Näkemiin.

Minä tarkistan tämän asian.

Naurettava mies. Ei ihme, ettei koulu kiinnosta.

Ette kai te opeta minua? ― En tietenkään.

Tulet vain mukaan herra Sharpen luo ja kerrot saman kuin minulle.

En halunnut sen englantilaisen raakalaisen lyövän sinua.

Hän on Walesista. ― Onko niillä muka eroa?

Voinko auttaa? ― Tohtori Sharma! Kiitos.

Oletteko muusikko? ― Nämä ovat Tomin nuotteja.

Teidän poikanne. ― Poikapuoleni.

Niin, teidän ikäisellänne tuskin on teini―ikäistä poikaa.

Huomenna on kykykilpailu. Tulkaa katsomaan.

Tom toi minut juuri kylään autollaan.

Missä olitte? ― Yhdellä maatilalla.

Avustin synnytyksessä. ― Kuka sai vauvan?

Gwynneth Joseph.

Autoin Ceri Josephin vasikan maailmaan.

Tekevätkö lääkärit sitä? ― Kerta oli ensimmäinen.

Miksei hän kutsunut eläin― lääkäriä? ― Liian kallista.

Tyypillistä Cerille.

Tuolla on vaimoni.

Rouva Sharma, en tiedä mistä poika puhuu.

Maksoitte hänelle murtovarkaudesta.

Hän voi sanoa mitä vain. ― Hän ei valehtele.

Mielikuvitusta riittää. ― Telkien taakse poika kuuluisi.

Herra Sharpe pitäisi teljetä. Olette valehtelija ja varas.

Julkeaa! ― Kamini!

Hän maksoi pojalle siitä, että tämä murtautuisi taloomme.

Vaimollanne on nyt paha väärinkäsitys. ― Ei ole.

Tämä kakara on kehitellyt päässään hölynpölyä.

Eikä ole!

Te olette vieraitamme tässä maassa.

Poika käyttää tilannetta hyväkseen...

Älkää pitäkö minua hulluna. Hän valehtee päin kasvoja.

Kysytään pojalta. Dan? Dan!

Häneen ei voi luottaa. ― Minä en luota teihin.

Mitä nyt? ― Älä metelöi.

En lopeta. ― Olet lapsellinen.

Naisparka. Vaikeaa olla kaukana kotoa.

Ehkä heilläpäin tuollainen on hyväksyttävää.

Mutta ei täällä.

Mitä tapahtui? ― Griffithsin poika teki taas kolttosiaan.

Näinkin sinut kävelyllä tohtorin kanssa.

Me vain törmäsimme... ― Mikä siinä. Kaunis päivä.

Miten saatoit sanoa niin!

Syytit häntä valehtelusta! ― Hän valehteli!

Miksi Sharpe palkkaisi lapsen murtautumaan työhuoneeseeni?

Luuletko, että keksin kaiken?

Luulet niin. Et usko minua!

Siinä ei ole mitään järkeä! ― Miten sinä uskallat?

En ole koskaan valehdellut sinulle. ― En sanonut niin.

Etkö aio tehdä mitään? ― Puhun pojan isälle.

Voitte juoda yhdessä. ― Se tapahtui vain kerran.

Viihdyt kyläläisten kanssa paremmin kuin minun.

Olen heidän lääkärinsä. Haluan heidän luottamuksensa.

Ja sinä haastat riitaa. ― En...

Häpesin koko kylän silmissä!

Vai häpeät sinä minua?

Haaveissain susta unta mä näen.

Päiväunissain.

Haaveissain susta unta mä näen.

Ja öisinkin.

Laulatko tuon huomenna kilpailussa? ― Haluatko?

En ehkä pidä siitä, että laulat muille tytöille.

Laulan heille, mutta ajattelen sinua.

Gina? Sinäkö siellä?

Mummi raivostuisi, jos näkisi että suutelemme.

Mennään meille. Megan on poissa eikä isä tule alakertaan.

Ei, ei vielä. Mutta ihan pian kyllä.

Tom toi minut autolla kotiin.

Rouva Davies.

Olinkin juuri menossa.

Viisi puntaa.

Yksi, kaksi, kolme, neljä...

Katsotaan.

Hän häviää aina.

Ottaako tohtori tuopillisen? ― On minun vuoroni tarjota.

Ei tässä hätää ole, tohtori.

Hävisitte aika paljon. Onko teillä varaa tarjota?

Onko kellään varaa mihinkään? Mitä asiaa teillä oli?

Pitikö tohtori Elwyn päiväkirjaa?

Hänellä oli niitä monta. ― Missä ne ovat?

Haluatteko nähdä?

Hän kirjoitti aina. Ajatuksiaan kylästä, ―

ihmisten kertomia juoruja, vähän paikallisväriä.

Tohtori Elwyn oli ylpeä walesilaisuudestaan.

Kaikki ovat täällä kirjastossa.

Yksi kirja kattaa viisi vuotta, aina 30―luvulle asti.

Etsittekö jotakin tiettyä? ― Missä on uusin?

Se jäi varmaan kesken.

Se on kai vastaanotolla.

Tietääkö poikanne näistä? ― Dan? En usko.

Hän ei välitä kirjoista. ― Entä herra Sharpe?

Vai herra Sharpe.

Tässä laaksossa häntä kiinnostaa vain se, ―

miten pian hän saa siirron pois.

Pääseekö tänne kuka tahansa? ― Milloin tahansa.

Mutta nyt te saatte tarjota sen kierroksen.

Mielelläni, mutta nyt minun on mentävä kotiin.

Kamini! Olit oikeassa.

Owen Griffiths näytti Elwynin vanhat päiväkirjat.

Ne olivat juuri sellaisia kuin sanoit.

Poika ei puhunut omiaan. Olit oikeassa.

Olisi pitänyt uskoa sinua. Pyydän anteeksi.

Pahinta oli se, ettet luottanut minuun.

Kami...

Griffiths! Owen Griffiths!

Herra Sharpe kysyy Owen Griffithsiä!

Sharpe kysyy Griffithsiä. ― Minä tulen.

Hävisit kuulemma taas eilen.

Huono pelionnesi tiedetään. Paljonko nyt meni?

Ei kuulu teille. ― Siis paljon.

Pelasitko omiasi vai... ― Omia rahojani.

Se, että veit rahaa kaivosmiesten rahastosta, ―

ei varmaan ole periaatteessa väärin.

Menihän se kaivosmiehen tarpeisiin.

Tein sen vain kerran ja maksan takaisin.

Et, jos häviät aina. ― Mitä te haluatte?

Intialainen tohtori puhui kanssasi.

Mitä asiaa hänellä oli? ― Halusi vain jutella.

Politiikasta, Gandhista, Etelä―Afrikasta.

Eikö muusta? Eikö vaimostaan?

Vaimostaanko? Ei. ― Elwynistä?

Ei. Miten niin?

En halua hänen aiheuttavan harmeja. ― Kelle? Teillekö?

Tiedän, ettet pidä minusta.

Minua kiinnostaa vain kaivoksen tuottavuus.

Jotta teistä tulisi aluejohtaja. ― Kyllä, jos niin haluat ajatella.

Yritä ymmärtää, ―

että jos pysymme tuotannossa, kaivos pysyy toiminnassa.

Tiedätkö, monta kaivosta täällä suljetaan lähivuosina?

Tiedän.

Ilman kaivosta tämä kylä kuolee.

Pidä se mielessä.

Tom laulaa tänään kilpailussa. Hän voittaa varmasti.

Hänellä on niin kauniit silmät.

Saanko kertoa salaisuuden?

Hän suutelee aivan ihanasti.

Voisin suudella häntä koko päivän.

Itse asiassa... suutelinkin!

En voi uskoa, että kerroin sen teille.

Jos isoäiti tietäisi, hän sulkisi minut huoneeseeni.

Mitä sanoit? ― En mitään!

Sydämessänne ei ole vikaa, rouva Davies.

Sitten se johtuu huolista. Murhetta murheen perään.

Ihmiset ovat niin julkeita. Saan sydämentykytyksiä.

Se on aivan normaalia.

Järkyttyisitte siitä, mitä näen kaupassani. ― Aivan varmasti.

Haloo? Haloo?

Äiti? Yhdistäkää...

Kolmannen kerran! Miten tämä maa voi hallita kansakuntia?

Mitä tuo maksaa? ― Haluan puhua äidilleni.

Onhan hänellä isäsi, jolle voi nalkuttaa.

Se oli vitsi. ― Ei naurata.

Sekoan tänne enkä saa edes puhua äidilleni.

En minä sanonut... Kamini!

Gina, tiedätkö mitään päiväkirjasta?

Päiväkirjasta? ― Pitikö tohtori sellaista?

En tiedä.

Herra Sharpe etsii sellaista.

Kuulin siitä. ― Kaikki ovat kuulleet.

Etsin sitä kaikkialta eilen ja tänä aamuna.

Ehkä asia ei kuulu minulle.

Olettehan te luotettava?

Tarkoitan, että hyvä ihminen. ― Toivottavasti.

Tohtori vannotti, ettei tämä saa joutua vääriin käsiin.

Se on kymrin kielellä.

Oletko lukenut tätä? ― En osaa kymriä hyvin.

Kuka voisi kääntää tämän? ― Isoäitini.

Joku joka ei lavertelisi. ― Ymmärrän.

Kyläläiset tietäisivät kaiken parissa tunnissa.

Onko muita? ― Ei oikeastaan. Ystävänikään eivät osaa kymriä.

Tulitko tohtoria tapaamaan? ― En.

Rouva Sharma!

Voisitteko opettaa minua, niin kuin lupasitte?

Se oli ennen kuin jätit minut herra Sharpen kynsiin.

Mikä tämä on? ― Hajuvesiä.

Näen sen, mutta miksi annat tämän minulle? ― Hyvitykseksi.

Varastitko sen? ― En, se on äidin.

Kysyitkö lupaa ottaa sen? ― En ole nähnyt äitiä vuosiin.

Isä ei käytä tätä, joten te voitte ottaa sen.

Kiitos.

Tarkoitin, että ei pisaraakaan alkoholia.

Ei edes lääkkeeksi. ― Kiitos, tohtori.

Soititteko sen puhelun, josta rouva muistutti?

Ovatko nämä äidiltäsi? Etkä ole lukenut niitä.

Olen lukenut vähän. ― Osaat siis lukea.

Lue tuosta.

Olitteko opettaja Intiassa? ― En.

Miten tiedätte niin paljon? ― Luen paljon.

Minun piti opettaa sinua. ― Lukekaa te.

Älä nyt laiskottele. ― En ole laiska.

Lue sitten. Älä tuhlaa aikaa. ― En pidä lukemisesta.

Tyhmeliini. ― En ole tyhmä enkä laiska!

Olen samanlainen kuin muut. ― Dan!

En tarkoittanut sitä.

Et sinä ole tyhmä. Olet aika älykäs.

Verrattuna useimpiin tässä kylässä.

Joku jopa kysyi, asunko savimajassa.

Näytänkö siltä, että elän savi― majassa? ― Ei, vaan palatsissa.

Asuisinpa. ― Minä olen tyhmä. Kaikki sanovat niin.

Koska et osaa lukea. ― Mistä tiedätte?

Huomasin sen. Eikö kukaan ole opettanut sinua?

Kaikki aina suuttuvat, koska en osaa.

Herra Sharma? Anteeksi, että häiritsen.

Ceri Josephilla on asiaa, mutta hän ei kehtaa tulla.

Voi ei. Sikako nyt synnyttää?

Ei, hän pahoittelee eilistä. ― Asia on unohdettu.

Hänellä on teille lahja. ― Ei tarvitse.

Hänelle olisi tärkeää saada kiittää teitä.

Hyvä on sitten.

Maitoako hän toi? ― Ei sentään.

Tein töitä koko yön ja nyt se pelaa.

Kone kehrää kuin kissanpentu.

En voi ottaa tuota. ― Miksette?

Terveydenhoitohan on ilmaista. ― Ihmisille.

Ilmaista ihmisille, mutta lehmä on eri asia.

Niin, mutta en millään voi...

Voin maksaa siitä kymmenen puntaa.

Tämän arvo on 30, ellei enemmän.

Gwynnethin vuoksi saatte sen 25:llä.

Haluatteko autostanne 25 puntaa? ― 20. Sovittu.

Minulla ei ole rahaa. ― Maksatte kun jaksatte.

Voisitteko ajaa minut kotiin?

Minulla on jo kiire Gwynnethiä katsomaan.

Tohtori ei ehdi kuskaamaan sinua. ― Se vie vain hetken.

Miten hän löytää takaisin? ― Tule mukaan oppaaksi.

Sieltä on hankala matka takaisin. ― Tiedän.

Rouva Evans tulee mukaan opastamaan tien takaisin.

Tuletteko? ― Mikä siinä.

Hienoa. Pääsen kokeilemaan, miten auto kulkee.

Tehdään sopimus. Minä luen yhden kirjeen, sinä toisen.

Sinun vuorosi. ― Ei me sovittu näin.

Te luette kirjeen, sitten minä yritän lukea.

Nyt on teidän vuoronne.

Rouva Sharpe odottaa alhaalla. ― Mitä hän haluaa?

Onnea matkaan. ― Kiitos.

Miten hän sai minut maksamaan tästä? ― Te puhuitte rahasta.

Hän halusi antaa sen. ― Olin vain kohtelias.

Tietenkin hänen piti tinkiä. ― Miksi?

Ylpeyden vuoksi.

Mikä naurattaa? ― Ei mikään.

Vaikutamme yksinkertaisilta, mutta emme ole tyhmiä.

Dickie on pahoillaan eilisestä. ― Onko?

Hän voi olla tylympi kuin mitä oikeastaan on.

Näin meidän kesken: hän ei ymmärrä naisia. ― Ei niin.

Häntä harmitti pojan käytös.

Poika varmaankin valehteli. ― Ihanko totta?

Olen pahoillani. Poika on häpeäksi kylälle.

Mitä ajattelettekaan meistä? ― Unohdin jo koko asian.

Muut täällä eivät ole paljon parempia.

Ahdasmielisiä ihmisiä. Hyvin vaikeaa Dickielle.

Mitä ihmiset puhuvatkaan? Jopa tohtori Elwyn.

Hän oli tavallaan pahin. Hirvittävän ennakkoluuloinen.

Hän inhosi englantilaista Dickiä.

Mitä hän olisikaan ajatellut teistä?

Ette varmasti uskonut Britanniaa tällaiseksi. ― En.

Pelästytit minut.

Minä en valehdellut! ― Paras ettei hän tiedä kaikkea.

Hän pitää minua typeränä. ― Ai koska olette intialainen?

Ehkä. ― Intialaiset ovat viisaita, jos he ovat sellaisia kuin te.

Eivätkä kaikki walesilaiset ole yhtä tyhmiä kuin rouva Sharpe.

Ei ihme, että hän luopui tästä. ― Hän ei yrittänyt huijata.

Töihin sitten. ― Mitä teette?

Ei se korjaannu itsestään. ― Osaatteko te muka?

Miehen on hallittava pelit ja vehkeet.

Tohtori!

Puhutteko kymriä? Puhuitte sitä Josephin kanssa.

Puhun kyllä.

Saanko pyytää palvelusta? ― En tiedä mitään autoista.

Tohtori Elwyn jätti vastaanotolleen päiväkirjan.

Kiinnostaa, mitä siinä lukee, mutta se on kymriä.

Katsoisinko minä sitä? ― Voisitteko?

Epäilen, että herra Sharpe haluaa kirjan haltuunsa, ―

ja tohtori Elwyn halusi pitää kirjan salassa.

Olen vaiti. ― Käyhän se teille?

Onhan minulla aikaa, kun hoidan Garethia.

Miksi Sharpea kiinnostaa tohtorin päiväkirja?

Ei aavistustakaan.

Olen pahoillani! Herra Powell pyysi soittamaan heti.

Tiedän... Hänellä on ollut kiireitä.

Varmasti hän olisi soittanut.

Uskon sen. Olen kiitollinen.

Näitte niin paljon vaivaa...

Minä sanon heti kun hän tulee...

Tarkoitatteko todella?

Herra Powell...

Ymmärrän.

Yrittäkää käynnistää.

Se toimii! Ihailen teitä!

En ole korjannut moottoria aikoihin.

Voittaako se ihmisten hoidon? ― Auto tekee mitä tohtori sanoo.

Kotiinko? ― Pubiin. Pitää kuulla Tomin esitys.

Katsotaan, mihin tämä pienokainen pystyy.

Ehkä Elwyn hävitti kirjan. ― Ainakaan se ei ole siellä.

Jos Sherpat eivät ole löytäneet sitä, eivät he löydäkään.

Mitä? ― Heidän nimensä on Sharma.

Typerä nimi.

Uskoiko hän mitä sanoit? ― Hän ei epäillyt mitään.

Rouva ei ole erityisen älykäs. ― Hyvä.

Palkitaanko minut siitä, että autoin sinua kiltisti?

Nottinghamissa olisi avoinna aluejohtajan paikka.

Ihanko totta? ― Minun nimeni on mainittu.

Dickie! Pääsisimme täältä Englantiin.

Uusi hieno talo. ― Uusi auto.

Perhe saisi kasvaa. ― Au. Satutit minua.

Sen piti tuntua hyvältä. ― Ei tuntunut.

Valitse aina rahat.

Kamini! Arvaa mitä sain?

Jouduin maksamaan hieman, mutta...

Mitä? ― Sinun olisi tarvinnut vain soittaa yksi puhelu.

Tiedätkö, miten syvästi minä häpesin?

Enoch on isän ystävä ja nyt se paikka on mennyt.

Tämä on hyvä paikka. ― Ei ole! Meidän piti päästä Lontooseen!

En ole koskaan sanonut haluavani Lontooseen.

Juuri siinä onkin vika. Sinä et koskaan sano mitään.

Me emme kuulu tänne. Minä haluan lähteä.

Etkö sano mitään?

Minä... menen nukkumaan.

Jos kaivoksessa on terveysongelma, virasto varmasti tietää siitä.

Tai meidän pitää kertoa Sharpesta.

Sinun piti hakea Elwynin päiväkirja. ― En löytänyt sitä.

Kerroit tohtorin rouvalle pikku sopimuksestamme.

Poikani on... ― Mene kotiin. Nyt on jo liian myöhäistä.

Suomennos: Maija Rantanen YLE 2012