Original subtitles

Daa―di―daa, dii―dii...

Yks voima sydämehen kätketty on, se voima on...

No, no, no! Jos tämä ois tapahtunu Köpiksessä, se ois aikamoinen rikos.

Tää onkin rikospoliisin miehiä.

Yks voima sydämehen kätketty on, se voima on puhdas ja pyhä

Se tuttuko on vai tuntematon, niin valtaa se mieliä yhä

Salamoina se tuntehet saa palamaan

Se taivaast' on kotoisin, kerrotaan

Ja isänmaa on sen nimi...

...vei valoa voittamaan meille

Höh!

(Lyöntejä.)

(Tukahtunut huuto.)

(Joku juoksee.)

Turva, heti tänne! Tuhma koira, hyi!

Turva! Tseh!

Turva! Älä herätä setää!

Turva...

Onko poliisi? Täällä on ruumis! Kuollut mies, puliukko.

Palacessa. Hotelli Palacessa.

Ei, siis minä soitan täältä. Ruumis on Tähtitorninmäellä.

Anteeksi.

Hyvä on. Minulla on uusi takki ja hattu, tunnette kyllä. Kiitos.

Kiitos.

Kuinka olette jo täällä? ―Tämä on nykyaikaa, neiti. Sisään, olkaa hyvä.

Missä ruumis on?

―Kuuluu poliisikuoroon. Sitä paitsi hänestä tuli tunti sitten isä.

―Ma minne ajan?

(Virta:) Anteeksi, että minä keskeytän.

Kerron, miksi kaikki alkoi onnettomien tähtien merkeissä.

Aluksi kaikki sujui normaalisti. Poliisi totesi, että: ―

Kuollut kuin särki. ―Sehän on tapettu. ―Rikospoliisi!

(Virta:) Onnettomuus ei tule kello kaulassa, sanoo vanha kansa.

Kamerasta se ei sano mitään.

On jo sinänsä kehnoa, että lehtimies osuu paikalle ennen rikospoliisia, ―

mutta että se on Pohjois―Euroopan röyhkein uutisnuuskija, ―

on se jo kohtalon julmaa leikkiä.

―Mitä? Mitä? Mitä?

Nopsanen, Iltalehti. Kiitos.

Mutta... ―Mutta nyt tuli hyvä kuva.

Mikäs ukon tappoi? Salamako? Tuskin.

Riita tytöstä? Ei, vanha mies.

Riita viinapullosta? Ei, siisti mies.

Mitä mitä? Lyöty. Ohhoh. Potkittu. Huhhuh.

Tekö hänet löysitte? Pelästyittekö?

―Hei, kuulkaa! Ei täällä saa kuvata! ―Tuli ruma kuva, suu auki.

―Ette kuvaa! Sakon saatte! Rulla pois!

―En minä kuvia julkaise. Vaan Iltalehti... Hyvä juttu tuleekin!

(Virta:) Poikien olisi tietenkin pitänyt ottaa filmirulla pois.

Mutta poliisikin on ihminen: toinen oli saanut pojan, ―

toinen oli juuri muuttanut maalta, uskoi ihmiseen.

En tahdo voida enää kertoa. Järjetöntä: hän löysi autonkin!

Kas, kas... Kas, kas... Hitto!

Viro?

Ruma juttu! Herkullinen juttu!

Kaksinkertainen palkka!

Rikki! Lättähatut!

Lättähatut! Kolminkertainen palkka!

Taksi!

Sinä aamuna minulla oli uusi puku ja uusi hattu ensi kertaa.

Elämä hymyili minulle.

Katsokaa miestä, joka luulee olevansa ilman huolia.

Katsokaa, miten älyttömät kasvot. Idiootti! Torvi!

No niin... Ette tiedäkään, että olen nyt ensimmäisen ryhmän päällikkö, ―

siis Palmunkin esimies.

Palmu itse kehoitti minua lukemaan tuomariksi ja sanoi: ―

―Muuten voin saada esimiehekseni vielä suuremman kollon, ―

vanhoilla päivilläni.

Nyt tarvitaan lukeneita miehiä, ―

jotka osaavat organisoida ja joilla on avaraa näkemystä.

Yksilön tilalla on nyt koneisto, ―

ryhmä, joka on verrattomasti tehokkaampi kuin yksilö.

Mutta... Sopeutumaton yksilö on aina hiekkaa rattaissa.

Palmu kehtaa puhua akateemisesta vartista vaikka ei ole edes ylioppilas.

(Summeri.)

Huomenta! ―Kiitos. Pane tuohon.

Malkanen.

Anteeksi.

Ilmoitus Tähtitorninmäen tapauksesta oli päällimmäisenä, ―

mutta oli kevätpäivä ja Suurkirkon portailla istui tyttöjä.

Toivoin, että minulla olisi ollut kiikari...

Myönnän olleeni hajamielinen, mutta poliisikin on ihminen!

Yks voima sydämehen kätketty on...

(Summeri.)

Se voima on kallis ja...

―Huomenta, kuorolainen. ―Päivää. Nyt on jo keskipäivä.

Jaa, jaa. Niin se aika menee, ei tahdo perässä pysyä.

Nykyaika on niin tehokasta...

"Service" on hyvä, tapahtumat tulevat luo.

―Eivät murhat. ―Voivat tulla nekin.

Tulee aika, jolloin sinun tehokas koneistosi tekee karkean työn, ―

kokoaa materiaalin filminauhalle.

Ja varsinaisen aivotyön tekee yksi mies tuolissa istuen. ―Tai sohvassa.

―Tai sohvassa.

Juo kahvia, katsoo filmiä ja lukee raporttia. Ja ajattelee.

Minä tuskin enää näen sitä päivää. ―Tuskin. Luojan kiitos.

―Vaikka eihän Tähtitorninmäelle kovin pitkä matka ole.

Onko siitä jo raportti? ―Mistä?

―Siinä se on jo. Nopeita poikia.

Kokki, tänne! Tilaa kahvia.

Malkanen, onko Tähtitornin jutusta kuvia? ―Ne ovat pian valmiit.

―Heijastuskone kuntoon.

Katsomme ne kankaalla, minä ja Palmu. (Summeri.)

―Kahvi tulee just, kolmelle.

Tuntuu mukavan sotkuselta jutulta. Ei olekaan aikoihin ollu... ―Shh!

"...löysi puliukon ruumiin." Puliukko!

(Malkanen:) Päällikkö!

Palmu. ―Kuvat ovat valmiina. ―Hyvä on. Tulemme heti.

Eihän tämä näytä puliukolta. ―Eihän se puliukko olekaan.

―Valot! Raportti.

"Ei ole mikään puliukko, vaikka vaatteet ovat..." Vaatteet! ―Tässä.

Vanhat mutta siistit. ―Sukat parsittu.

―Alushousut paikattu. Ei oo puliukko. ―Ei pidä sitten puhua puliukosta.

Jatketaan. Vammat, kuolinsyy.

Kallo murtunut iskusta. Kasvot näyttävät kolhituilta tai potkituilta

Kylkiluita poikki. Mustelmia joka puolella.

Ihan kuin olisi potkittu.

―Ei auton ruhjoma? ―Ei, se olisi toisen näköistä.

Autosta löytyi sormenjälkiä, verta ja purukumi. Raportti ei ole valmis.

―Lättähatut vai? ―Kenties.

Auto on varastettu. Juttu on kolmosryhmän pojilla.

Omistaja selvitetty. Auto hävinnyt 23:n maissa. Raportti tullee pian.

―Hyvä on. Pidetään yhteyttä kolmosryhmään.

Palmu ottaa jutun hoitoonsa.

―Olen päällikön huoneessa. ―Ja minä.

Uhrin nopea tunnistus. ―Saattaa olla vaikea juttu.

Ei taida löytyä sormenjälkien perusteella. ―Ei löydy.

―Kokki, mene patologiseen. Selvitä kuoleman syy ja hetki.

―Tilasin kolmelle... ―Ammatinvalinta nuorena! ―En ehtiny aamulla keittää.

―Palmu voisi itse mennä. ―Kokki on siinä parempi. ―Totta, mutta...

(Virta:) Kerroin tämän kaiken siksi, että ei epäillä poliisin toimintaa.

Kello oli vasta 9.30 ja tutkimukset jo täydessä vauhdissa.

No, Palmu rakastaa mukavuutta, mutta hänellä on oma tapansa edetä.

Tiesin hänen miettivän juttua, ―

ja saatoin syventyä lempipuuhaani, rikospoliisin uudelleenorganisointiin.

Sitä paitsi en mielelläni sotkeennu alaisteni tehtäviin.

Mutta olisi Kokki voinut soittaa ja varoittaa. Olisin saanut etumatkaa.

Kahden tunnin tarkkuudella; kuolema on tapahtunut kello 23 ― 01.

Kuoleman syy: kallonmurtuma. Päähän isketty raskaalla esineellä.

Mutta ruumiinavaushan sen vasta... ―Kiitos, professori.

Kuule, nyt sä keität mulle kahvit. Sullahan on sähköpannu kopissas?

―Mie paan likan hakemaan vehnästä. Sit myö juuaan ja haastellaan.

Mikä tää tarina oikein on? Iltalehti tahtoo tästä jutun. ―Mitä?

―Sielt soitti yks valokuvvaaja, et hää haluis tulla ottamaan kuvvii.

Rikospaikan kuvvii ei voi julkasta. Kielsin. Njet, sano venäläinen.

―Iltalehti... Kuule, onks Eikka vielä siellä?

―Siellähän se pannee kirjaimia peräjälkeen.

(Virta:) Kokin kunniaksi on sanottava, ―

että hän ei jäänyt odottamaan.

Tapahtumat vyöryivät voimalla, jota on vaikea vastustaa: rahan voimalla!

Valmisteltiin sensaatiota, valmisteltiin myyntiä!

Suomen Yleisradio, hyvää päivää. Nyt alkaa päivälähetyksemme.

Se on sitten kumma...

Mitä enemmän mietin juttua... ―Sitä enemmän sinua nukuttaa.

―Minä kerään voimia. Tästä tulee paha juttu.

(Summeri.)

On semmoinen tunne.

Nyt on piru irti! Lehtimiehiä on tupa täynnä.

Pannaan "varattu" päälle. ―Kokki!

―Oos hiljaa. Anteeks, päällikkö. Kattos tota. Siin on sullekin.

Kattokaas keskiaukeemaa.

Ei tällaista saa julkaista! ―Toi kuva onkin kuulemma karsittu.

―Tämähän on skandaali! ―Ei toi, mutta tästä uhkaa tulla.

"Poliisilla on tilillään lukuisia selvittämättömiä henkirikoksia."

"Onko rikospoliisin kehitys jäänyt jälkeen?"

"Ovatko sen menetelmät vanhentuneet?"

"Onko sen miehistöaines riittävän älykästä, ―

tai sen johto liian vanhaa tai liian kokematonta?"

Pojat, musta tuntuu, että tää koskee meitä kaikkia.

Se korutont' on kertomaa.

―Tämä on loppu. ―Tästä se vasta alkaa!

Siellä ne nyt on. Mitäs se pitkittämisestä paranee.

Päivää. ―Päivää. Istukaa, herrat.

Päälliköllä on kauhee kiire. Hän on luvannu lyhyen lausunnon.

―Oikein. Minulla on hyvin kiire.

Teidän mielenkiintonne suuntautuu varmaan Tähtitorninmäen juttuun.

Hyvä on.

Tutkimukset ovat käynnissä. Koneisto tekee työtä tehokkaasti.

Mitä te haluatte tietää? ―Kuka murhattu on?

Tässä vaiheessa emme voi sitä...

Niin, eihän poliisi voi sitä vielä tietää.

Herra Nopsanen, Iltalehti, ―

huomautan, että poliisi toimii tasan päinvastoin kuin lehdistö.

Paljastamme vähemmän kuin tiedämme, ―

te enemmän kuin tiedätte.

Mutta jos kerran haluatte tietää, hänen nimensä on Fredrik Nordberg.

―Ammatiltaan välittäjä, asui Eirassa. Vanha helsinkiläinen. ―Aivan.

Jaa... Niin se on pojat. ―Mikä?

―Tämä "P.S." vaikeuttaa yhteistyötämme.

―Miten teillä voi jo olla tuo lehti? ―Poliisin käsi on pitkä.

―Hyvät herrat, pyydän anteeksi... (Puhelin.) Haloo...

Hyvää päivää, herra komentaja. Tiedän. Olen puhunut lehdistölle.

Kyllä. Tiedän. Aivan. On hoidettu.

Täydellä teholla. Totta kai. Anteeksi, on kiire. Työ odottaa.

Mitä päällikkö käskee? ―Koko ryhmä juttuun. ―Hoidettu jo.

―Tähtitorninmäki eristettävä. Murhapaikka tutkittava. ―Hoidettu.

―Järjestyshäiriöistä tiedot poliisipiireihin. ―Otettu on.

―Lättähattuja tarkkailtava. ―Pyysin ilmoitukset päällikölle.

―Piiska menee Nordbergin asunnolle. ―Sinne menemme nyt mekin!

―Auto odottaa. ―Hyvä, että hoidit.

Mitä siitä tulisi, jos minun pitäisi tehdä kaikki itse. ―Ei mitään.

―Juu, ei yhtään mitään.

Yks rotaatioukko tunsi sen, kun se pyöri valssien välissä. ―Valssien?

―Eks tiedä, kuinka lehti painetaan?

Tunnisti Nordbergin, kun kone pysähtyi.

Päätoimittaja määräs, että kuva pois ja painos roskiin. Tää on vain mulla.

―Huomio ykkönen! ―Täällä. ―Olemme Merimiehenkadulla.

Murhatun asuntoa tyhjennetään. ―Mitä! Ketkä? Pidättäkää!

Sireeni!

18! Siitä sisään!

Pidätetyt ovat ylhäällä.

Keitäs täällä on? ―Ketäs luulette? Varkaita ja murhamiehiä!

―Kuinka te puhutte poliisille? ―Kysykää, kuinka mulle on puhuttu ―

ja sitte kysykää, mitä oon tehny. ―No mitä sitten?

―Oon harjottanu mun ammattia, tätä kuormis―chaföörin ammattia.

Aina oon maksanu sakot ja verot, mitä pollarit on laittanu, perkele.

Ei tässä kaupungissa pääse kuormiksella kääntymäänkään.

Ei oo helppoo olla yksityisyrittäjänä, perkele... ―Naisia on läsnä!

―Kaikki verot oon maksanu, eikä ole varkaaks eikä murhaajaks sanottu.

―Vaikuttaa rehelliseltä veronmaksajalta.

―Teidät siis tilattiin ajoon? ―Perkele, täältä tilattiin.

Ja kun mä kannan tavaroita alas, tulee tää poliisi ja kieltää, perkele.

Miten vois olla kantamatta, kun muutto on! Tää perkele...

Onko asia näin? ―On.

Te ette siis tiedä mitään? ―En, perkele, vaikka hirttäisitte.

―Saatte mennä. Rahat saatte täältä myöhemmin. Anteeksi vaan.

―Tälle kaverille olis käyny huonosti, jos... ―En epäile ollenkaan.

Olen komisario Palmu.

Neiti on... ―Saara Pohjanvuori.

Fredrik Nordberg oli... ―Setäni, isän veli.

―Nordberg... Pohjanvuori... Jaaha.

Tulin auttamaan häntä muutossa, ja täällä vasta kuulin...

Ihmettelin, missä setä on. Aloimme silti kantaa tavaroita alas.

Pojat kantavat ne takaisin. Olen pahoillani.

Mihin setänne aikoi muuttaa? ―Etelä―Haagaan, uuteen asuntoon.

―Miksi? ―Minun piti muuttaa hänen kanssaan. ―Asuitteko täälläkin?

―En, vaan kotonani, mutta riitaannuin isäni kanssa.

Kenelle tuo kolmas kuppi on? ―Se on...

Poikaystäväni piti tulla auttamaan. ―Mutta ei tullut? ―Ei.

―Jospa hän on työssä? ―Ei. ―Miksei? Arkipäivänä.

―Hänellä ei ole työtä. ―Opiskelija? ―Ei.

―Mitä hän tekee? ―Hänellä on ollut hyvin vaikeata.

Hän on ollut lastenkodissa. Hän on kunnon poika, vaikka...

―Vaikka onkin lättähattu! ―Ei, vaan nahkatakki! Ette tunne nimiä.

―Onko niillä eroa? ―Suuri ero!

―Hänestäkö tuli riita kotona? ―Mitä sitten? ―Muuten vaan.

Pojan nimi ja ikä? ―Ville Valkonen, 17 vuotta.

―Kävikö Ville täällä? ―Kävi, usein.

―Ehkä hänellä oli avain tänne. ―Ei, minulla on.

―Näyttäkää hänen kuvansa. ―Hänestäkö tässä onkin kyse!

Korea poika. ―Mitä vikaa siinä on? Ei ihminen voi mitään näölleen.

―Ei, mutta se voi auttaa. ―Ei Ville ole mikään naissankari!

Hän on ujo ja rehellinen, vaikka onkin nahkatakkisakissa.

Jossainhan hänenkin täytyy olla.

Kaikki vain hätistelee pois, mutta kukaan ei sano, minne mennä.

―Soo soo...

Setä tahtoi todella auttaa Villeä, mutta nyt hänkin on kuollut.

―No, meillä on ikävä tapa kysellä. Keitetään kahvia ja jutellaan.

Kertoisitte meille sedästänne.

―Ja mä kipasen hakemassa sarvia ja sämpylöitä ―

ja päällikölle ompeluseurapullaa. Kaks lusikallista kuppia kohden.

(Kokki yskii.)

No niin. Tätä minä pelkäsin.

Teidän kahvinne on hyvää.

Setänne tutki siis tähtiä? ―Ja teki horoskooppeja? ―Niin.

Se oli hänelle vakava asia. Hän ajatteli asioista vakavasti.

―Mitä muuta hän teki? ―Hän harrasti filateliaa.

―Oliko lahkolaisia? ―Postimerkkejä! ―Hänellä oli suuret kokoelmat.

―Mikä hänen ammattinsa oli?

―Hänellä oli antikvariaatti, mutta se ei kannattanut ja se suljettiin.

―Oliko hänellä säästöjä? ―Oli kai, mutta hän tuli toimeen vähällä.

Hän teki veroilmoituksia, piti kirjanpitoa ja sellaista...

Te siis lähditte täältä eilen iltapäivällä työhönne.

Puhuiko setänne mitään illasta? Mitä hän aikoi tehdä tai muuta?

Hän aikoi mennä Tähtitorninmäelle, viimeisen kerran. Niin hän sanoi.

Viimeisen? ―Mitä se tarkoitti?

―Hän ei jaksa käydä Haagasta asti.

Kaukoputki painaa, ja hänellä oli sydänvika.

―Oliko hänellä kaukoputki? Missä se nyt on? ―En minä tiedä.

Eikö se ollut Tähtitorninmäellä? ―Ei.

Odotatteko lasta? ―Odotan.

Poikaystävällenne? ―Niin.

Siksi setä hankki uuden asunnon. Meidän kaikkien piti muuttaa sinne...

Tiedättekö Villestä mitään? ―En, ja olen niin levoton.

Miksi ikkuna on naulattu kiinni?

―Setä pelästyi, kun seisoin ikkunassa ja aloin voida pahoin.

Koska se tapahtui? ―Noin kuukausi sitten, kun olin alkanut odottaa.

Kokki, sinä jäät tänne ― töihin. Kanna tavarat ylös, pojat auttavat.

Neiti ei saa rasittaa itseään. Tulemme pian takaisin.

Pankaa kaikki entisille paikoilleen.

Saanko kuvan takaisin? ―Varmasti, mutta ette vielä. Lainaan sitä.

Rauhoittukaa! En voi kertoa vielä mitään. Aikaisintaan illalla.

Voitte kuvata vainajan asunnon.

Lehtimiehet ovat lapsia tai lauma ajokoiria. Kun heittää luun, niin...

―Entä suuri yleisö? Sakaaleja haaskalla, vai?

Olisipa diktatuuri! Nuo otsikot...

―Äläs nyt. Vapaa lehdistö on demokratian peruskiviä.

―Huomio A, täällä ykkönen.

Päällikkö haluaa kootut tiedot eilisen järjestyshäiriöistä.

Pyytäkää Malkanen A:han. Loppu.

―Kissakin jää joskus hiirettä, jos pitää liian kiirettä.

―Paitsi jos hiiri on jättänyt kolonsa osoitteen. ―Perillä ollaan.

Löytöpaikka. Ruumis raahattu pensaikkoon luultavasti käytävältä.

Tuossa on kaikki alueelta löydetty. Romua, tuskin asiaan vaikuttavaa.

Muun muassa nämä. ―Viimeinen laivastovierailu...

―Ja kaupungilla on puhtaanapitolaitos!

―Tuskin niillä on noita lamppuja.

―Kasiaisiakos ehtit, häh? ―Poistukaa! Häiritsette poliisia.

―Älä töni, saatana. Mee ehtiin kasiaisia sinäkin.

―Hajaantukaa!

―Ootko lukenu Iltalehteä? ―Poliisi ei saa selvitettyä murhia!

―Mut kasiaisii löytyy! Ei sunkan perkele lättähattuja ruohon seassa...

Tässä voisi sen sijaan olla jotain. Eikös lompakko puuttunut?

―Mistä tämä löytyi? ―Tuolta toisesta pensaikosta.

Huomio A, soittakaa numeroon 37 477 neiti Pohjanvuorelle ―

ja kysykää, minkälainen lompakko Nordbergilla oli. ―Selvä.

―Päällikkö, Malkanen tässä. Häiriöitä oli eilen toistakymmentä.

―Hyvä. Mutta sitä ennen, ota nimi ja osoite: ―

Ville Valkonen, Elimäentie 14 A 63. Pidätettävä heti kuulusteluja varten.

―Päällikkö, Ville Valkonen on eilen ollut pidätettynä ―

erään kahvilan edustalla sattuneen kahinan takia.

Valkonen päästettiin vapaaksi kello 23. ―Hyvä, Malkanen!

Kiitos. Nyt etsitään Ville!

Tiedotus kaikille autoille: tehostettu lättähattujen tarkkailu.

Poliisin kunnia on nyt kyseessä!

―Käsitän. Muita ohjeita? ―Kaikki tiedot heti minulle! Loppu.

Näkevät, että poliisi toimii!

Löysimme verta ja sormenjälkiä. Vertaamme niitä omistajan jälkiin.

Startissa käytetty vanhoja kikkoja. Luultavasti nuoria poikia.

―Mutta tarpeeksi ovelia, ―

että ovat sairaalassa valenimellä tai nuolevat haavansa itse.

No? Mitäs nämä ovat? ―Mitähän mahtaa.

Kaukoputki on seissyt siinä!

―Löytää sokeakin kana joskus kukon. ―Sinun ikuiset sananlaskusi!

―Jaa―a... Helsinki on kaunis kaupunki.

―Päällikkö! A kutsuu!

―Mutta liika kiire pilaa senkin.

Lompakko on musta ja vanha. ―Tässä on hyviä sormenjälkiä.

―Päällikkö, lättähatut katselevat kaukoputkella Kaivopuistossa.

―Pidättäkää heti kaikki! Kaukoputki huoneeseeni. Loppu.

Kissa on kohta hiirien niskassa.

Jeparit!

―Kaikki pysyvät paikallaan!

Ei pötki pitkälle!

Huomio A!

―Kenenkäs putki tämä on? ―Ton, joka otti hatkat.

―Mikäs sen nimi on? ―Ville. ―Ville... Ville mikä?

―Tietääks joku sen sukunimee? ―Tuskin sillä onkaan.

―Kyllä se muisti pian virkistyy. Mitä te katsoitte tällä?

―Sopii tsiikaa, ei se potkase.

Niitten jumppatunti loppu just.

Jaaha, lähdetäänpäs autoon.

Mitä me on tehty? Ei me niitä ammuttu.

Ruskea nahkatakki, tumma tukka, komea poika. Kuuntelen.

Haloo?

―Saara, anna anteeks. Mä oon kauheen pahoillani.

Mä en käsitä. Mä en tosiaankaan käsitä.

Mä en kestäny, kun kerroit siitä. Lapsesta.

Tunnetko tämän putken? ―Kai mä sen tunnen.

―Kenen omaisuutta se on? ―Mun.

―Sinun? Ei siis Nordbergin? ―Ei. Se antoi sen mulle.

―Koska? ―Eilen.

―Mihin aikaan? ―Yöllä.

Se lupas sen mulle jo aiemmin, mutta käski hakea yöllä.

―Käski tulla hakemaan... Mistä? ―Tähtitorninmäeltä.

Miksi sieltä? ―No kun se oli siellä tähtiä tsiikaamassa.

―Miksi ei kotoa? ―En mä tiedä.

Tai... Ettei sen tarttis kantaa, kun sillä on huono sydän. Tai oli.

―Tiedät siis, että hän on kuollut? ―Luin Iltiksestä.

Koska teidän piti tavata? ―Kello 12.

―Viipyikö hän niin myöhään siellä? ―Usein. Mä olin megessä monesti.

No niin... Mitä siis tapahtui?

Sinä menit sinne. Koska? ―Se oli siinä vähän jälkeen 12:n.

Mutta Nordberg ei ollu siellä. ―Missä hän oli?

―Se oli menny kotiin. Tai niin mä ainakin ajattelin sillon.

―Mistä sinä putken sait? ―Patsaan vierestä kuten aina.

―Eikös se ollut hieman omituista? Kallis kapine... ―No joo, ―

mutta mä olin myöhässä. Aattelin, että Nordberg oli lähteny kotiin.

―Ja sitten sinä otit putken? ―Se olis voitu vaikka pihistää!

―Ja sitten rupesit näyttämään kavereille tyttöjä suihkussa...

Se oli niin mielenkiintoista, ―

että unohdit auttaa omaa tyttöäsi ja putken lahjoittajaa muutossa.

Miten menit Tähtitorninmäelle? ―Mä... Mä menin...

―Autossa, jonka olit sitä ennen varastanut Väinämöisenkadulta.

Sitä ennen osallistuit häiriöön kahvilan edessä Annankadulla.

Rikoit ikkunan, sinut pidätettiin, ―

mutta päästettiin vapaaksi kuulustelujen jälkeen.

Sen jälkeen menit ja ajoit auton puuhun Tähtitorninmäellä.

Et suinkaan kuvitellut, että sinulta otettiin sormenjäljet huvin vuoksi!

Molemmat ovat sinun. Nämä löytyivät autosta.

Keitä tovereita sinulla oli? ―Mä en kaveria kavalla.―Hyvä on.

Sinun tyttösi odottaa lasta. ―Mitä pirua se skoudeille kuuluu!

―Ehkä ei varsinaisesti, mutta se kiinnostaa inhimilliseltä kannalta.

Ja haluat kai kuulla, että Saara oli hyvin levoton puolestasi.

Miksi et tullut? ―Ei kuulu teille! ―Ehkäpä kuuluu.

Käyttäydyt omituisesti, ja minua kiinnostaa, mitä eilen tapahtui.

Ketkä olivat sinun toverisi?

―Jos te, saatana, luulette, että tapoin Nordbergin...

―En ole sanonut mitään sellaista, mutta se ajatus on lähellä, ―

jos et pian esitä jotain uutta.

Vain sinä voit auttaa itseäsi. Kenen kanssa olit?

Me saamme heidät kiinni. Meillä on heidänkin sormenjälkensä.

Teen ehdotuksen: Soita heille.

Käännän selkäni, kun väännät numeron.

Pyydä heitä auttamaan sinua.

Kukaan ei voi kuunnella sinua, tämä on suora linja.

Arska, täällä Ville. Mä oon posessa. No putkassa, dorka!

Ne syyttää mua Nordbergin murhasta. Kai hiffasit Iltiksestä?

No joo joo.

Kuule... Sä voisit jeesaa mua.

Ne ehdottaa, että sä tulisit tänne ja puhuttais asiat selviks.

Luulen, että pääsisit snadimmalla, jos tulisit itte.

Et siis tule?

Kiva tietää toikin, Arska.

Ei, mä en petä kaveria. Oo rauhassa!

Malkanen, kenen numero on 701 718?

Piiska salamavauhtia sinne! Arska―niminen mies tänne! Loppu.

Miten te saitte numeron selville? ―Kun on taito kuunnella.

―Joo, hän on suuri salapoliisi. ―Kuule, nuku sinä vaan.

―Kumma, kun tähän aikaan päivästä nukuttaa. ―Tähänkin aikaan.

Tähän pitäisi saada korvatyyny. Kuule, puhupas komentajalle.

Hyvää päivää, Arska... ja pimu.

Morjens, inspehtori. ―Sä saatanan pollarin vasikka!

―Hiljaa! Hän ei ole kertonut mitään. Istukaa.

Saaks ottaa rotsin vek? Saaks röökaa?

Saat mitä vain, kunhan kerrot, mitä eilen tapahtui.

Katsokaapa näitä. Tuntuuko tutulta? ―Miten niin?

―Luuleeks inspehtori, et me päästettiin ilmat tosta ukosta?

―Tai suhattu haitariks toi kaara?

―Tää on kova kasvo tää inspehtori.

Nämä painuivat äsken kuvaan. Nämä löytyivät autosta.

Katto pirua!

Mä oon alaikäinen... ―15 mutta ei 17.

―Onks toi joku vaksi? ―No ei. Aivan.

Konstaapeli, Arska kolmosryhmään. Hän lienee tuttu siellä.

―En mä tehny sitä, ainakaan ajanu. Ville ajoi! ―Älä ulvo, hölmö.

Mä tiesin, että Arska on hölmö, mut että se on tollanen... Voi juma!

Kuka ajoi? ―Arska tietysti. Ville ei ois ajanu puuhun.

―Arska on olematon suhari. Mä varotin sitä...

―Ja Arska lainas auton. Ville tuli mukaan vaan, kun me pyydettiin.

Tai kun mä pyysin... ―Älä viitti!

―Ville... ―Usko nyt!

No, inspehtori. Pääsenks mä himaan?

Vai... pistätteks te mut selliin?

Mä oon 17.

Älä viitti, vaksi! Se on sulta ohi jo.

―Kotiin siitä!

Kampaa tukkasi, laita hame päällesi ja pidä pyllysi kurissa!

―Mä tahdon, et mut pidätetään! Inspehtori...

―Kotiin tai saat selkääsi!

No niin, Ville Valkonen. Tyttöjä pitää ihan pois tyrkkiä.

―Toihan on kiertopalkinto.

―Riitelitkö Nordbergin kanssa Saarasta eilen? ―En. Kuinka niin?

―Miksi et auttanut muutossa? Miksi sinulla on kaukoputki?

Miksi hänet murhattiin juuri siellä, mistä hait hänen kaukoputkensa?

Ja miksi hänen murhattiin juuri samaan aikaan?

Et vastaa, koska et pysty. Koska sinä murhasit Nordbergin.

―Jumalauta, se ei ole totta! ―Pidätän sinut epäiltynä murhasta.

No? ―Kolmosryhmä pidätti Arskan.

―Ja ensimmäisen ryhmä pitää tästä pojasta huolen.

―Jospa minä otan Villen. No niin, kyllä tämä selviää.

(Puhelin.)

Haloo. Ei, en voi vielä antaa lausuntoa.

Kyllä, niin voi sanoa. Olemme jäljillä. Kiitos, kuulemiin.

(Puhelin.)

Haloo? Ensimmäinen ryhmä, päällikkö.

Ai päivää, herra hallitusneuvos...

Jaaha, onko niin? Sehän on ikävää.

Totta kai me siinä tapauksessa...

Emme me voi kysyä pidätetyiltä, keiden poikia he ovat. Kuulemiin.

Ettekö saa heitä pysymään hiljaa? ―Ne eivät tottele. ―Ovi auki!

Ulos sieltä! Hiljaa! Hiljaa!

Hiljaa...

Pääsette kotiin. Kuka on hallitusneuvos Jakkaralan poika?

That's me, boss! ―Jaaha...

Kerro isällesi, etten vapauta sinua hänen takiaan vaan muista syistä.

Saatte mennä. Parantakaa tapanne. ―Mitkä tavat? ―Huonot tavat!

Palmu! Et sunkan sinä vain... ―Nukkuu. On väsynyt.

―Haen pojalle huovan. Mahtaisko sillä olla nälkä?

―Alpio, ovi kiinni! ―Ei, mihin se lähtisi, poika parka.

―Jos minä tuon teille kutimen!

―Tulee mieleen toinenkin yksinäinen vartiomies: ―

Kokki on varmaan ikävystynyt. ―Tai tukehtunut pullaan.

Käristänkö teille lisää? ―Kiitos, riittää tällä kertaa.

(Röyhtäys.)

Hakataanko selkään? ―Ei uskalla, voi tulla ylös.

―Jos se oli röhkäisy eikä röyhtäisy?

―Voi olla. Olen kuullut miehestä, jolle kasvoi aasin korvat.

―Ja yhdelle pukin sorkka.

Niin että jos syö paljon sianlihaa... ―Haa haa haa.

Tiedetäänkö Villestä? ―Kyllä, hänet on pidätetty.

Maukasta ruokaa. Ville saa teistä hyvän emännän.

Ville on meidän tallessa. Nukkuu ja näkee unta teistä.

Noh, ei saa olla huolestunut, pikku neiti.

Ville on pian sylissänne. Lupaan sen teille. ―Mutta...

―Mutta ensin täytyy selvittää setänne murha.

―Kun ehditte, olis asiaa. ―Jaaha.

Onpas siistiä.

Oikein hyvä järjestys. Setä taisi olla... ―Palmu, en tarkottanu...

―Setä taisi olla tarkka mies? ―Äärimmäisen tarkka.

Mikään ei saanut sotkea järjestystä. ―Palmu, mä tarkotin...

Tässä on hänen käsialaansa. Hyvin mielenkiintoista.

Jos komisariota kiinnostaa nähdä...

Kiitos, tyttöseni. Jaa―ha!

Maailmankaikkeus on kaunis. ―Mitä?

Tähdet olivat sedälle rakkaita.

Hän sanoi: "Tähdet kertovat paljon, jos vain on malttia kuunnella."

―Niin... ―Palmu, aika rientää.

―Kun kerkiät, voin kertoa, että laatikko on murrettu.

―Kuka tämän on tehnyt? ―Kuka se on mahtanu olla?

Huomasin sen, kun tutkin täällä. On, sormenjäljet on otettu.

Kaikki tarpeellinen on tehty ja vähän omastakin päästä.

Lyhyesti: kaksi pankkikirjaa, kuitteja ja avattu kuori.

Mutta rahaa on kadonnut paljon.

―Setä... ―Setä nimittäin voitti maaliskuun arpajaisten päävoiton: ―

7 miljoonaa miinus verot, jää 4,9.

On tosi: valtio riistää törkeesti.

Saaran kirja: puoli milliä, KOP. Sedän: yksi milli, PYP.

Kuitti uudesta osakkeesta: 2 milliä. Tekee yhteensä 3,5 milliä.

Kysymys: missä on 1,4 milliä?

―Osakkeen hinta? ―2,7 milliä. 700 tonnia maksettava maanantaina.

Laskin heti, että jotakin puuttuu.

Puuttuu muutakin. Verokuitti.

―Se se oli koko ajan kielen päällä. ―Jos varas vei senkin?

Miksi ihmeessä? ―Veroilmoitukseensa. Eks käsitä?

Testamentti määrää kaiken teille, huomaan. Tiesittekö tämän?

Tiesin. Setä kertoi.

―Setä ja Ville riitelivät, eikö totta? ―Kyllä. Miten niin?

Setä moitti Villeä tuhlaamisesta, mutta siinä iässä...

―Siinä iässä ollaan äkkipikaisia.

Tässä taitaakin olla jutun avain.

―Apropos, löytyikö muuten sedän avaimia? ―Ei.

―Eikä vainajan taskuista eikä murhapaikalta...

Oliko puhetta abortista? ―Palmu!

―Ei ollut eikä ole! Kyllä minä lapseni elätän. Ja Villen myös!

Ville on parempi kuin moni hyvän kodin poika, ―

vaikka ei sillä olekaan kotia... ―No on jo aika saada sitten.

Niistäkää nenänne ja pyyhkikää nuo kauniit silmänne.

Päällikkö auttaa takin päällenne.

Palmu, maaliskuun päävoitto meni Rovaniemelle. ―Oletko varma?

―Yks kaveri on... ―Sitä epäilinkin.

Setä valehteli! ―Tai tyttö. ―Ei tuo tyttö!

Morjens, inspehtori! ―Miten...

Sun dekkarit päästi mun venttaan.

Mä valehtelin sulle. ―Ahah. Missä?

No kun sanoin, että mistä mä tiesin, mitä Ville teki sillä aikaa.

Kyllä mä sen tiesin. ―No? Kerro.

Katsos, kun mä oon hulluna Villeen.

Mä jätin Arskan kääntään autoo ja juoksin Villen perään.

Mut Ville ei välittäny musta. Se haki vaan setää tai mikä se oli.

Ville ihmetteli, miten sen putki oli siinä yksin.

Myönnän, että roikuin siinä ja se tyrkki mua pois.

Mä ajattelin, että kyllä mä otan sut. Mä olin aivan hurjana.

Just kun mä meinasin saada pusun, se työnsi mut pois, ja...

(Jarrut ulvovat. Rysähdys, lasin kilinää.)

Se oli Arska. Se oli ajanu puuhun.

Ja vähältä piti, ettei se ollu itekin sirpaleina.

Vannon tän kaks sormea vaikka missä.

Kyllä minä sen uskon. Siinä sivussa meni sirpaleiksi minun teoriani.

Pistä varattu päälle, niin mä lohdutan sua, inspehtori. ―Ei...

Inspehtori...

Ei väkisin, inspehtori.

Ajattelin, että en niinku... pysty mihinkään ja...

Sitten mä tykkäsin, että...

―Pystyt.

Kertokaa vaan, jos tahdotte jotakin.

Niin rohkeita ja energisiä nuo nykyajan plikat.

―Etkös pistä tota ovee lukkoon? ―Ei. Ville ei nuku, jos ovi on lukossa.

Ville vapautetaan. Hän on syytön. ―Ei! Et voi tehdä sellaista Alpiolle.

Mitä?

―Sitä paitsi murhaaja rauhoittuu, jos sanomalehdistö...

Plikka ei saisi olla täällä. ―Luvaton rakkaus on makeinta.

Ei, lehdistölle ei ole muuta. Valitan.

Juu, juu... Eikä ole kylmäkään. ―Ei, eikä pahasti tuulekaan.

Mutta se onkin kevättä jo.

No mutta päällikkö! Tähän aikaan! ―Ja tähtiä kattelemassa!

―Nyt on pilvessä. Kyllä sinä sen tiedät.

No, mitäs näkyy? ―Arvaa.

Brasilialainen laiva.

Arvaas nyt. ―Uspenskin katedraali. Ryssän kirkko.

Arvaas nyt.

Presidentinlinna.

Arvaas nyt. ―Ruottin lähetystö.

Poliisilaitos. Minä häpeän. ―Tää on poikkeus. Sattu huono tuuri.

Hei... Mitäs tää on? Tyttö yöpaidassa!

No niin, se on ohi jo. ―Palmu kamppas! Se ei ollu reilua. Palmu!

Tulkaa, pojat! Töihin!

Palmu! Herää kahville.

En minä nukkunut.

―Juu ei, sä mietit. ―Mut ääneen. Siinä se teki virheen.

―Nyt täällä on kodikasta. ―Joo, ei ole siistiä. ―Ja on yö.

Yö on mukava. Kun ihmiset nukkuu, on turhat säpinät poissa.

Yöllä näkee paljon selvemmin. Muistan vanhat ajat, kun...

―Tiedän. Oli kourallinen miehiä, mutta palava into. Nyt on koneisto.

Ai―jai... Tiputit päällikön pöydälle.

(Summeri.) Sisään!

Tässä on kaikki sen alueen jutut. Kolmosryhmä saadaan vasta aamulla

―Murha on ainoa syy.

―Voit mennä nukkumaan. ―Kato, ei ihminen oo mikään kone.

Jos Nordberg näki jotain ja kiristi, se oli tietenkin murha.

Ei kukaan maksa viittä miljoonaa pikku jutusta.

Mutta mikä todistaa, että ukko kiristi, kiltti mies?

―Miks tää kiltti mies valehteli arpajaisvoiton?

―On murhamiehiä, jotka eivät taittaisi kärpäseltä siipeä.

Liika kiltteys voi olla vika. ―Hyvä on.

Jos hän näki murhan kaukoputkella, miksi se olisi Tähtitorninmäellä?

Miksi emme tutki kaikkia murhia?

―Liian suuri homma ja sitä paitsi epätodennäköistä.

Miksi hänet murhattiin? ―Koska hän jatkoi kiristystä.

Hän sai ensin 3,5 miljoonaa, sitten pyysi lisää 1,5. Yhteensä viisi.

Eli päävoitto miinus verot.

Setä ei olisi hukannut verokuittia.

Murhaaja otti avaimet, meni asuntoon ja etsi, muttei löytänyt.

―Mitä hän etsi? ―Vaikkpa omaa nimeään.

Miksi en huomannut aikaisemmin. Palmu, teoriasi on oikea.

Pyörät pyörimään täydellä teholla! Puuttuu vain murhaaja.

Malkanen! Ai niin, on yö. Missä kaikki ovat? ―Mitä löysit?

Putken. Setä rakasti tähtiä. Putki oli sen symboli.

Hän kiristi ja samalla tavallaan tahrasi rakkautensa.

Siksi hän halusi antaa putken nuorelle miehelle. Uusi sukupolvi!

Ville, hänen rakkaan Saaransa siittäjä.

Sillä tottahan tiedätte, mikä tämä on? ―No?

Asiahan on päivänselvä: sukupuolisymboli.

Majuri Vadenblick.

Carl Gustav Vadenblick.

Mitä me tiedämme hänestä? ―Mitä me köyhät rikkaiden asioista.

Kuulopuheista vaan. ―Ja kuulustelupöytäkirjoista.

Mutta miten muokkaat tästä murhan?

―Saan palkan siitä, että koetan ottaa selvää. Vähäisen palkkani.

Majuri Vadenblickin asunto näkyy juuri putken sijaintipaikkaan.

Etäisyys... Niin.

Voiko murhan nähdä lahden yli? Ja putosiko rouva näistä ikkunoista?

―Katotaan putkella Tähtitorninmäeltä.

Ja mennään käymään asunnossa.

―Juu, ja sanotaan, että anteeks, mutta me vähän mittailemme.

―Siellä on vain apulainen kotona. Yks kaveri on talkkarina talossa.

Se kertoi, että... ―Saa kertoa minullekin. Mennään.

―Joo, härkää sarvista ― tai sonnia.

Tuolta se putos ja kuoli heti. Kuudes kerros, tietäähän sen.

Se oli kova ryyppäämään, varojen puutetta kun ei ollut.

Jotain tämmöstä osattiin odottaakin.

Ne kuljetteli sitä parantoloissa, ―

mutta se oli tottunu saamaan kaiken.

―Entä majuri? ―Majuri hautas sen, peri rahat ja nai siskon.

―Siskon? ―Nuoremman siskon, joka ei ryyppää. Ei ryyppää majurikaan.

Se on raaka ja kova mies, sotilas. Vaikka ryyppäähän ne upseeritkin.

―Vain apulainen on kotona?

―Nuori ja hiljainen, tuli rouvan kuoltua.

Entinen ryyppäs rouvan kanssa.

Ne toimitti sen Etelä―Amerikkaan, siitä alkoi kulkea kummia juttuja.

Mutta palveluksessa on mukava olla. Muuta kuin vähän pölyjä pyyhkii...

Rikospoliisi. Katsoisimme vähän sisään. Majuri on maalla?

Älkää pelätkö. Emme tee mitään emmekä vie mitään.

Lähdemme pian.

Anteeksi, tarvitsemme vähän valoa.

Tästä ikkunastako rouva putosi?

(Kokki huutaa.)

Helposti menisi. ―Palmu, toi on koninleikkiä.

Gutzeitin talo. ―Vanha Helsinki häviää vähitellen silmistä.

Pian on minun vuoroni... ―No niin.

Eiköhän tämä jo riitä.

Ori mieheksi!

Aivan kuin täällä ei asuttaisi. Kartanossako majuri asuu?

Se on varmaan kuollut rouva. ―Joo. Helsingin tavoitelluimpia naisia.

Viina vei, niin kuin monen muunkin. Itsemurha. Jos oli.

Kukas tämä sitten on? ―Mairen tytär edellisestä avioliitosta.

Hukkui purjeveneen kaatuessa. Majuri pelastui.

Aikoinaan kerrottiin rumia juttuja, ettei se ollutkaan onnettomuus, ―

että majuri olisi vietellyt tytön.

Sitten majuri meni naimisiin Mairen kanssa. Lapsia ei onneksi tullut.

Maire kuoli, ja majurilla on nyt jo kolmas Melkosen suvun nainen.

Samalla majurin osakkeet yhtiössä ovat lisääntyneet.

―Eihän tällaisesta ollut mitään oikeuden pöytäkirjoissa.

―Minulla on tuttavia pörssissä, vaikka ei uskoisi.

Kuolema tuntuu kulkevan majurin kantapäillä. Mistä sitten johtuneekin.

Kiitos! Hyviä juomia se majuri ainakin harrastaa.

Kolme tähteä? ―Tähtien yläpuolella: VSOP!

Eiköhän lähdetä. ―Ei täältä mitään löydy. Muinaismuistoja vain.

Kiitoksia ja anteeksi häiriö.

Hei! Hattu!

Ei se ollutkaan mykkä.

Niin, en voi kieltää, etteikö kysymys olisi kiusallinen, ―

mutta suoraan kysymykseen suora vastaus.

Minusta ei ole paha, ―

että tutkitte sisareni Maire Vadenblickin kuolemaa.

Olen nimittäin sitä mieltä, että asia ei ole vielä selvä.

Tiedätte, että sisareni oli sairas, mutta ei hän olisi tehnyt itsemurhaa.

Se on minun käsitykseni.

Hänen veljenään ja suvun päämiehenä ―

toivoisin totuuden tulevan esiin, mikä se lieneekin.

On kuitenkin kysymys muustakin kuin itsestäni: ―

yhtymästä, jota johdan.

Maailma käyttää armotta tilannetta hyväkseen, ―

jos tällainen asia hoidetaan... Niin, jos sitä ei hoideta hyvin.

Meillä on ollut jp tarpeeksi ikävyyksiä lehdistön kanssa.

―Ymmärrän, herra vuorineuvos. Lehdistö voi olla armoton.

―Nyt alkuun vuorineuvos voi auttaa meitä toimimaan hienotunteisesti.

Meitä kiinnostavat majuri Vadenblickin raha―asiat.

―Mitä voin tehdä?

―Antakaa selvitys majurin omaisuudesta ja asemasta yhtiössä.

Entä kuinka paljon osakkeita on hänen toisella vaimollaan, ―

teidän toisella sisarellanne?

―Hyvä on, saatte ne.

Minulla ei ole syytä kieltää, etten hyväksynyt kumpaakaan avioliittoa.

Vadenblickin ja minun välejä ei voi kutsua sydämellisiksi.

―Myös majurin pankkiasiat sisarenne kuoleman jälkeen kiinnostavat meitä

Soitan pankinjohtajalle. ―Kiitos.

Hei, saanko pyytää...

Poliisikuoro matkustaa Kööpenhaminaan, rahaa kerätään.

Hyvä asia. Pienetkin summat otetaan kiitollisina vastaan.

Olkaa hyvä. ―Kiitos oikein paljon.

Nyt munasit oikein... ―Älä nyt, rohkee rotan syö.

Tää ei ole edes vitsi. ―Hieno mies. Ei halunnut lahjoa.

No niin! Sitten teemme pienen laskutoimituksen, lapsukaiset.

Vasemmalla majurin ja rouvan nostot pankista 11. ― 13. maaliskuuta.

Lisäksi majuri myynyt osakkeita 850 000 markalla.

Yhteensä 3 550 000 mk.

Oikealla Nordbergin ja Saaran talletukset ja osakemaksu.

Melkein samat päivät, ja summa 3 500 000! Valot!

―Sulla on aina ollut hyvä laskupää. ―En ole hyvä kielissä kuten sinä.

―Joo, pojat. Alea jacta est. Eli nyt tartumme oritta sarvista.

Lähdemme tapaamaan majuria, mutta sitä ennen...

Joo.

Vadenblick? Tunnen ukon.

Olin samassa porukassa Kannaksella.

Kovanaama. Tapatti miehiä. Rohkea mutta hullu. Istutaan.

Mitä siitä? ―Kirjoituksessanne oikeudenkäynnistä ―

rouvan kuolemaa pidetään itsemurhana.

Olihan kirjoitus teidän? ―Oli.

Kirjoitin asiasta, mutta lopetin, koska henki on kallis. Ja leipä.

Mutta se ei ollut itsemurha. Piru kun on krapula, suuta kuivaa.

Ahaa! 1 + 1 = 2. 2 +2 = 5.

Nordberg tiesi, että majuri tappoi vaimonsa.

Hän kiristi rahaa. Sai. Kiristi lisää. Tapettiin. Aamen!

Saanko tulla mukaan? Ylihuomenna olen päätoimittaja ja kehun teitä.

―Ette! ―Pääsette eduskuntaan!

―Ammumme armotta, jos näemme teidät kannoillamme.

―Älkää helvetissä! Servus!

(Sireeni.)

Ei sireeniä! ―Etelä―Suomi kuulee. ―Olis ollut säestystä.

Otetaas taas. Yks, kaks, kolme: ―

Kenet kerran nuijamme maahan lyö, se maassa on!

Laulakaa vähän lyyrillisempää.

Läksin minä kesäyönä käymään...

...ja mun sydämeni etsi lepoa ja rauhaa

Kyllä Suomi on kaunis.

(Laukaus.)

Perkeleen äijät, menkää pois!

Ammuin varista, enkä osunut. ―Penteleen poika!

Taisi olla Vadenblickin heimoa. ―Jos tuo oli poika, niin...

...hurudan är faija.

Talo on ainakin komee. ―Tuolta taitaa tulla isäntä.

Perkele, pian te tulittekin. ―Kun kerittiin. Palmu. ―Tervetuloa.

Isä! Toi ukko otti mun kiväärini pois. Tapa se!

Poika ampui ikkunaan. ―Mä ammuin paskalintua yksityisalueella.

―Ja kehtasit antaa aseesi pois? Häpeä! Ylös huoneeseesi. Heti!

Kai teillä on käsiraudat mukana?

Se perkeleen äijä ajaa maitteni halki, vaikka...

Ettekö olekaan uusi nimismies? ―En, olen vanha komisario Helsingistä.

Tuomari Virta, murharyhmän päällikkö.

Minä... Me siirrämme papereita arkistoon tilanahtauden vuoksi...

Tämä on pelkkä muodollisuus... Rouva Vadenblickin kuolema...

Eräitä tosiasioita, jos sopii... ―Vai niin. Sisään, herrat.

Annika!

Annika! Tule alas!

Vaimoni.

Poliiseja Helsingistä.

Ehkä tarjoilet teetä. Englantilaiseen tapaan.

Olkaa hyvä, herrat.

Kiitos. Anteeksi. En juo teetä.

Olen itsekin maalta ja kaikki tällainen kiinnostaa.

Katselisin vähän, jos...

―Totta kai. Nyt kelpaa katsella. Olen laittanut paikat kuntoon.

Perkele, kun sain tämän sodan jälkeen, kaikki oli rappiolla.

Tein velkaa, ostin koneita. Kiinnitin kaiken kattoa myöten.

Pelasin hasardia.

Kun maata pilkottiin muualla, minä suurensin ― väkisin!

Ei maa saa olla lökäpöksyjen käsissä. Ja minä voitin!

Kunhan muutaman moukan naapurista vielä nitistän...

Menkää ja katselkaa. ―Kiitos.

Kiitos...

Anteeksi.

Eräs lehti aikoinaan vihjaili vaimonne kuolemaa hämäräksi.

Anteeksi, neiti Melkonen. ―Rouva Vadenblick!

―Suokaa anteeksi, olen hölmö. Sotken. Rouvahan onkin rouva.

Vainaja oli sisarenne.

―Mitä helvettiä sinä siellä täriset? Jos olet sairas, mene yläkertaan.

Niin, Maire oli hänen sisarensa, ja tiedätte kai, että alkoholisti.

Helvetti, mitä sain kestää hänen kanssaan.

Minä en siedä holtittomuutta. Minä kärsin nähdessäni vetelyyttä!

Tämä maailma menee päin helvettiä!

Kaikki veltostuu, mätänee.

Se menee vielä siihen, että suuri pommi ratkaisee koko sotkun.

Kuri pitää olla! Sota oli hyvä, se piti kansan kuin nyrkissä.

Tietysti lehdistö vihjaili. Koko Suomi tiesi, miten Maire joi.

Haaskallehan sakaalit tulevat.

Sinä iltana meillä oli jatkot. Oli vieraita.

Oli riitaa Mairen ja minun välillä.

Hän uhkasi tappaa itsensä. Kaikki kuulivat sen.

Kuulin huudon. Ryntäsin olohuoneeseen.

Näin hänen putoavan. Hän huusi ja putosi, kunnes...

Suokaa anteeksi. En ole kunnossa. Menen yläkertaan.

Melkoset ovat tuollaisia. Hermot.

Naiset hysteerikkoja, miehet demokraatteja.

Demokratia on pelkuruutta. Ei uskalleta ottaa vastuuta.

Vuorineuvos Melkonen... Hänhän on demokraatti.

Olitte toissa iltana vaimonne kanssa kaupungissa yhtiön kokouksessa.

―Melkonen siis kertoi... Hyvä on.

Olimme ja riitelimme, myönnän sen. Yrittää painostaa!

Annikakin on värvätty, veljensä talutusnuorassa. Akat!

Uskoin maalaisilman tekevän hyvää, mutta ei. ―Kenelle? ―Annikalle.

Hei, tulkaa pian katsomaan.

Katsokaa, tuossa on voimaa.

(Nainen kirkuu.)

Mikä on? Miksi huusit?

Kuuletko?

Mistä tämä on tullut?

Etkö kestä nähdä kuvaa ruumiista. Puliukko, mikä lie...

Tunsin sen miehen. ―Tunsitte? Mistä te hänet tunsitte?

―Olen käynyt hänen luonaan. ―Tutkimme hänen murhaansa.

Miksi tapasitte hänet? ―Hän teki horoskooppeja...

Hän teki minulle horoskoopin. ―Mitä helvetissä olet taas sotkenut?

Horoskooppeja...

―Tapasitteko usein? ―Pari kertaa.

Tähdet kuulemma määräävät kohtalon. ―Uskoitteko?

―Hän kertoi asioita, niin kuin ne ovat.

Hän ennusti sellaista, mikä myöhemmin tapahtui. Sitten...

―No, rauhoittukaa rouva. Sitten hän kertoi jotakin ikävää?

Hän sanoi, että tähtien mukaan minun ei...

...että ei pitäisi mennä naimisiin, että tähdet ovat sitä vastaan.

―Roskaa!

Ja nyt teistä tuntuu, että... ―Olen vastuussa hänen kuolemastaan.

Sinun on parasta levätä hieman. Haluatko, että suljen ikkunan?

Sairas. Perkele, ne hermot. Lääkärit käskivät levätä...

Täällä sitä on, mutta tämä ei riitä. Siksi rakennan Kotkanpesän hänelle.

Näytän sen teille. Se on lähellä.

Tähän tulee Kotkanpesä!

Tämä on tervettä elämää. Täällä katoavat perkele hermotaudit!

Hyvät herrat, tulkaa perässä!

Kiertäkää te sieltä vaan.

Täällä vartioivat esi―isäni vuosisatoja sitten.

Ei näkynyt silloin laivoihin.

Rantarosvoja.

Se oli aikaa! Silloin mies oli mies.

Silloin kuri oli kuria. Nyt on vain mämmikouria ja kusipäitä.

Tämä on muuten Annikan lempipaikka.

No, tähän tulee kyllä kaide.

Saatana, kun lipsahti!

Tällähän näkyy somasti. Purjevene tuolla....

Saa olla varovainen... ettei tuuli kaada venettä ja käy hullusti.

Onko tuo vaimonne huoneen ikkuna, joka on tännepäin? ―On.

Jaa―a. Sitä minä epäilinkin.

Rakennatteko Kotkanpesän puusta? ―Ei, vaan kivestä ja graniitista.

Se tulee vuosisatoja varten, ei vain tätä päivää varten.

Eilen laskettiin peruskivi.

Laitoin mukaan sukuni paperit, vaiheet rantarosvoista lähtien.

Saavat lukea tulevat polvet, perkele, miesten tarinoita.

Näkevät, että heikkojen raukkojen aikanakin on elänyt miehiä.

Heil Hitler! Jos noita olis paljon, äänestäisin ens kerralla SKDL:ää.

Vielä kerran: käännytään ympäri ja pidätetään majuri. ―Ei.

―Pidätetään rouva sitten. ―Ei.

―Hän on hengenvaarassa. Usko minua. ―Ei ole. Usko sinäkin minua.

―Mutta kun en usko! Voit olla taitava pidättämään syyttömiä, ―

mutta minä haistan paremmin syyllisen. Toistaiseksi.

―En voi pidättää ihmistä ilman näyttöä.

Tämä on vapaa maa ― toistaiseksi.

―Poiketaas kahveelle, kun siellä oli vaan sitä englantilaiseen tapaan.

Ja sinusta tein päällikköni.

Anteeksi...

...että ei pitäisi mennä naimisiin, että tähdet ovat sitä vastaan.

Selvä on. ―Mitä?

―Annika ei ole hermosairas, vaan kuolemanpelossa. Hän tietää kaiken.

Nordbergin kasvot lehdessä saivat hänet ymmärtämään.

Hän on aina pelännyt majuria, mutta nyt hän on hengenvaarassa.

Majurikin on hullu ori, joka ruhjoo esteet tieltään. Mennään!

Mutta miten lehti oli huoneessa? ―Sano sä, Palmu, mä en iite viitti.

―Se oli tämän maanviljelijän keksintö.

Kyllä kesämökki olis mukava saada.

Shh! Poika juoksee varoittamaan.

Isä! Isä! Isä!

Miksi kukaan ei vastaa? Onkohan...

―Kotkanpesä. Ovat varmaan siellä. Nyt on kiire.

Mene rannan kautta, me rinnettä ylös.

―Suoraan pihan yli? ―Siitä vaan.

Äiti?

Ei!

(Laukaus.)

Kokki! Sattuiko? ―Sattu niin pirusti, kylkeen.

Ei näy ainakaan verta. ―Verta... Sehän oli toi liukumiina taas.

Mutta joku ampui!

Mitä helvettiä? Tekö ammuitte? ―Emme, vaan meitä ammuttiin.

―Miksi olette taas täällä? Omituista. ―Tässä on paljon omituista.

―Jäi kysymyksiä, siksi palasimme.

―Ei erityisen tahdikasta. ―Ei enää. Sen vaiheen olemme sivuuttaneet.

Ensiksi: missä on vaimonne? ―Vaimoni?

(Palmu:) Luojan kiitos!

―Hän järkyttyi käynnistänne. Kävimme Kotkanpesällä.

Hän on taas kunnossa, mutta en halua, että hän tapaa teitä enää.

Tulkaa.

―Hei! Kuka ampui? Laukaus pelasti rouvan elämän. ―Miten niin?

―Hetken päästä hän olisi maannut ruhjoutuneena rantakalliolla.

Tuossa on reikä!

Olipa hiuskarvan varassa.

Kokki, ei olla lopussa vielä.

Odotan kysymyksiä.

―En kysy, missä olosuhteissa eräs sotamies kuoli Kannaksella 1944.

Enkä kysy, mitä oikein tapahtui, ―

kun purjeveneenne kaatui 1947 ja eräs nuori neitonen hukkui.

Mutta minä kysyn, mitä Nordberg näki kaukoputkensa läpi ―

lokakuun 5. päivänä Tähtitornin― mäeltä? ―Mistä minä tiedän?

―Mahtoiko nähdä, kuinka te työnsitte Mairen alas 5. kerroksen ikkunasta?

Keksitte tarinoita kuin akka.

Miten on selitettävissä, että summat ja ajat sopivat näin hyvin?

―Hah haa! Hölmöt! Sattuma.

(Palmu:) Syytän teitä ―

vaimonne Maire Vadenblickin ja Fredrik Nordbergin murhasta.

―Hullut! Ette voi todistaa mitään.

―Minä voin: aioitte äsken työntää vaimonne alas kalliolta. ―Siat!

Keksitte tarinoita, näette näkyjä.

Todisteet? ―Räjäytämme ne esiin.

Peruskivi, jonka alle muurasitte sukunne pahat teot...

Murhaaja!

Tapoit Sinikan, Mairen, Nordbergin. Nyt olet tappanut oman poikasi!

Halonen, pois linjalta!

(Laukaus.) Perkele!

No niin, Vadenblick! ―Tappakaa!

Kuka ampui? Halonen? ―En. ―Kuka piru sitten?

―Minä piru.

Piste... Ei sitä koskaan tiedä, millä oksalla piru istuu.

Jo riittää verenvuodatus, olen nähkääs humanisti.

Olisin voinut tappaa tuon. Teki vähän mielikin.

Muistatko, kun ammuit sen sotamiehen?

Se siitä...

Oli hyvä näytös: vanha kartano, hullu natsi ja poliisit.

Vain Iivana Julma, ja Suomen Itämeren―kysymys olisi valmis.

En kuullut kaikkea, mitä puhuitte sisällä. Muuten juttu on valmis.

Ei hätää, lapsi. Se paranee. Kaikki järjestyy.

Se on vain lihashaava. ―Luojan kiitos!

Viemme hänet autolla kaupunkiin. ―Kiitos.

―Tuletko mukaan, äiti? ―Tietysti.

Täydellinen tunnustus. ―Nordbergin avaimet.

Niin synkkää tarinaa ei kuultu konsa.

Jaa, pojat! Se on sitten kevät!

Niin, sittenpä ei liene enää muuta kertomista, ―

sillä mitäpä penkoa roskakasaa kauemmin. Jaa...

Saara ja Ville menivät naimisiin, ja Alpio oli sulhaspoikana.

Minä ja Palmu hankimme Villen ammattikouluun ―

ja autamme häntä yhä.

Niin että arvoitukset on ratkaistu.

Paitsi yksi: kuka oli se neiti, joka löysi ruumiin?

Siis... Pojat unohtivat kysyä sitä.

Alli Pelkonen. Se olen minä.

Kuule, kuinka soitto kaikuu, ―

Väinön kanteleesta raikuu...

Mihin te oikeastaan olette matkalla? ―Avaamme ikkunoita Eurooppaan.

―Vuorineuvos Melkonen maksoi koko kuoron matkan.

Palmu on maskottina, se kun ei laula. ―Yleensä.

Paitsi joskus...

Mutta se onkin jo toinen juttu.