Original subtitles

.

.

.

Kerrassaan aseistariisuvaa huomenta!

Aselakia tiukennetaan taas. Väittelemässä tasa-arvoinen pari:

Yhteiskuntatieteiden professori -

ja Harvardin kunniatohtori Erkko Saksala. -Hyvää huomenta.

-Ja amiksen keskeyttänyt metsästäjä, Jorma Ukkohalla. -Huomenta!

-Laki vaikeuttaisi aselupien saamista. Jorma, mitä näkiksiä?

-Onhan tämä naurettavaa.

Aseharrastajilla on sanonta: Aseet eivät tapa, vaan ihmiset.

-"Aseet eivät tapa, vaan ihmiset". Ei ollenkaan paskempi heitto.

-Elähtänyt klisee, jonka tää juntti oppi keskustelufoorumilta -

ja argumenttina kestämätön. -Aseet eivät tapa, vaan ihmiset.

Kuulostaa ihan haikulta.

-Tutkimusten mukaan aseiden rajoittaminen...

-Aseet ei tapa, ihmiset. Mä menin ihan kananlihalle.

Se on hyvin muotoillun argumentin voima. Näin se on, hitto vie!

Aseet ei, ihmiset kyllä.

-Autoistakin voisi sanoa, että autot eivät tapa, vaan ihmiset.

-Tuossa ei ole järkeä! Ja se plagioi Jorman haikua.

-Millä ihminen tappaisi ilman asetta?

-Pystyn tappamaan peukaloillani. Pitäisikö ne kieltää lailla?

Sitten me oltaisiin apinoita!

-Olipa merkillinen kommentti. Jorma, sulla oli ase mukana.

-Juu. Israelin armeijan kevyt- konekivääri 1970-luvulta. Komea!

-Oletko sä tosissas? -Ohhoh! Saaks testata?

Ottakaa lähikuvaa, vähän alakulmaa.

Ei hitto! Olo on ku 80-luvun äksönsankarilla!

Hasta la vista... Eihän tää oo ladattu? -Ei tietenkään.

(Klik.) -Aseet ei ole leikkikaluja.

-Joo ei tietenkään. Ei tietenkään.

-Semmonen muistutus... -Hahaa! Piu-piu!

Laukaus, laukaus, sarja! They're in the fucking trees!

-Hyvää huomenta! Nyt on tulenarka keissi.

Tässä on Keijo Lounas. Ikä: 45. Kotipaikka: Sysmä.

Siviilisääty: naimisissa. Tunto- merkit: parta. Lisätietoja: kuollut.

-Miten Keijolle kävi? -Todella ikävästi.

Sai eilen luodista metsästysreissulla.

Kukaan ei nähnyt mitään ja Sysmän poliisi on lomalla.

Lupasin meiltä yksikön. -Hei! Miks ihmeessä?

-Haluan auttaa syntypaikkani jamppareita...

-Sä olet Oulun Raksilasta. -Totta! Kuka on Sysmästä?

-Ei kukaan! Älä ota muiden keissejä! Ja miksi tulenarka?

-Uutta aselakia käsitellään tällä viikolla -

ja tämä voi vaikuttaa ratkaisevasti.

-Jos laki tulee, muutan Teksasiin Ison Berthan kanssa.

-Kenen? -Onko hän...

-Ensimmäisen maailmansodan tykki, jonka ostin netistä.

-Aivan, aivan... -Mitä?

-Hieno lakiuudistus on kyseessä!

Se varmistaa, että aseet pysyvät ammattilaisilla.

-Toi on banaani. -Huh!

Pelkäsin, että on päätynyt vääriin käsiin. -Ota lääkkeet. -Lääkkeet!

Paprikaa, jumalauta! Missä minun kamat on? -Asiaan!

-Uuteen aselakiin sisältyy nerokas psykologinen testi.

Testi on nimeltään HUST.

-Seulotaanko sillä hullut taviksista? -Ei ollenkaan.

Se tulee sanoista hullujen, seu- lonta, testi. Te olette koekaniineja!

-Tehtäis joskus jotain hyödyllistä. -Ei! Kaikki Hustiin!

Paitsi Neponen ja Helga lähtee Sysmään.

-Mä en voi lähteä Sysmään. Aila esiintyy tänään päiväkodissa.

Mun on oltava siellä. Mä tulen olemaan siellä. Näin!

Toki vaimo voi ottaa sen videolle.

-Helga, onko sinulla surullisia suunnitelmia karismakatseelleni?

-Njääh, mennään.

Repomiehen karisma, loputon karisma!

Mainitkaa Sysmässä nimeni! Se avaa ovia ja kaivaa ojia!

Ja antakaa joku niitä lääkkeitä, suatana!

(Ponnekasta musiikkia.)

-Mikko tässä. Mä kerron uudesta aselaista.

Mut ensin tutustutaan asekulttuuriin USA:ssa.

-Mä en jaksa tota tyyppiä. -Hiljaa, Darja! Suomen Tauno Palo on Mikko.

Noihin tummiin silmiin voisi vanha mieskin eksyä.

-Täällä New Yorkin, tai "The Big Macin", -

pahamaineisessa Brooklynissa aseväkivalta on päivittäistä.

Pelko on silti turhaa. Täällä pärjää sulautumalla massaan.

Hello, how are you? -Fuck off.

-Multa kysytään usein, miksen oo muuttanu Jenkkeihin.

Että johtuuko se siitä, etten oo saanu isoa roolia. Ei!

Kyse on siitä, haluaisinko mä oikeasti asua täällä.

Haluisinko mä Suomen olevan samanlainen ghetto?

Siksi uus aselaki on tosi pähee. Mitä se pitää sisällään?

Antakaa, kun mä kerron... Tai mä sain paremman idean.

-Älä vaan laula...

are you ready for another?

who needs guns, when we've got each other

-Voi vittu...

you and me baby, we don't need nothing but love

-Kiva päästä pois kaupungista. -On mukava päästä maalle.

-Kaikki on yksinkertaisempaa.

-Pääsen vihdoin koeampumaan tätä.

-Mikä toi on? -Tilasin netistä.

-Onkohan toi nyt fiksua? -Mitä tarkoitat?

-Mä pelkään, että sä haluat väkisin käyttää tota asetta. -Niin?

-Se tuo vaan lisää väkivaltaa maailmaan. -Niin?

-Vasaralle kaikki ongelmat näyttää nauloilta.

-"Vasaralle kaikki ongelmat näyttää nauloilta." Onpa hyvä sanonta!

-Se ei oo hyvä juttu. Ase ei ratkaise parhaiten...

Siis herranjumala! -Tä?

-Jaa, joo.

Joo. Joo!

-Mitä, jos laittasit...

-Hei, mä olen puhelimessa! Voitko olla hiljaa! -Anteeks.

-Ei oo paha paikka. Mä oon junassa.

Ei häiritse, mulla on todella hyvä puhelinvolyymi!

Saletisti ei häiritse! Joo, joo, asia vilpitön!

-Mitä mietit? -En kenenkään ampumista.

-Oletko valmis Hustiin, Pekka? -En lainkaan. Mistä tässä on kyse?

-Siinä on ase, löysin sen hedelmäkulhosta.

Jos vastustat kiusausta ampua minut, saat aseluvan.

Jos päädyn kuolleena lattialle... -En saa asetta.

-Joudut ehkä-listalle. Skarppaa nyt vähän, Pekka!

Ensimmäinen tehtävä: piirrä kuva lapsuudestasi, Pekka.

Lapsuus, jännä.

Oliko sellaista ja jos oli, niin millainen...

Aloitan hahmottelun lyijykynällä. Tylppä.

Ettet voi tappaa minua, senkin psyko.

-Voisinko saada hiilikumin? Ja säämiskän?

Guasseilla saisin varhaiset vuoteni imeväisenä heräämään henkiin...

-Saat turpaan, jos puhut lisää. -Jännä aggressio, täysin puun takaa.

-Hyvä, Pekka!

-Keijo oli hieno mies. -Otan osaa. -Osanottoni.

-Hän ilmeisesti kuoli hirvikiväärin laukaukseen...

-Mutta kivääri ei häntä tappanut. -Anteeks?

-Ammattilaisilla on sanonta: "Aseet eivät tapa, vaan ihmiset."

Haluan, ettei tästä jää epäselvyyttä.

Ase ei tappanut Keijoa, vaan joku tyyppi. -Aivan.

-Joku tyyppi tappoi Keijon... aseella. -Jos haluat hiuksia halkoa.

-Mitä tapahtui?

-Oltiin perusporukalla perusmetsästysreissulla...

Sitten metsästä kajahti laukaus.

(Laukaus.)

Eiiiiiiiiiiiii!

-Tiedätkö, kuka olisi halunnut satuttaa Keijoa? -En.

Kukaan meistä se ei ollut. -Miten voit olla varma?

-Ollaan tasapainoisia heteromiehiä ja rakastettiin Keijoa. -Okei.

-Korostan tätä heteroasiaa, jottei jää epäselvyyksiä.

-Joo... Ei sillä ole mitään väliä.

-Ei tietenkään, mutta heterojahan tässä ollaan kaikki. -Totta kai.

-Mitä toi katse tarkottaa? -Ei mitään.

-Mitäs sitten tehdään? -No...

-Jos mennään vähän nollaamaan?

-Ei voida työajalla testata sitä asetta. -Jaa...

-En halua neuvoa teitä, mutta me- nisin tapaamaan suurinta hyötyjää.

-Jätä poliisityö meille, jooko!

Sä oot yhä epäiltyjen listalla, joten me ei oteta sulta neuvoja.

Onko selvä? -On.

-Toi olis ollu meidän seuraava siirto. -Totta kai.

-Kuka tästä hyötyy eniten?

-Tutkija, joka auttoi uuden aselain säätämisessä.

-Aivan joo, se tyyppi. Älä sano enempää. Mennään, Helga.

Sanos vielä, kuka se olikaan?

-Erkko Saksala. -Saksalan Erkko! Niinhän se olikin.

Mut muista, me tarkkaillaan sua.

Tänään mun kanssa kokkaa upea näyttelijä Hinni-Minna Mansikka.

Tehdään lohta ja suklaakakkua. Tykkäätkö suklaasta? -Rakastan.

-Sama täällä! Sitten käydään rannassa kävelyllä.

-Rakastan kävelyitä ja merta. -Niin mäkin!

-Maalien kuivumisaikoihin vaikuttavat useat eri tekijät...

-Mikä mussa on vikana? -Sä olet pygmi.

-Syksyn kotimainen suursatsaus, Pygmit, torstaisin.

-Merihevonen, tuo merien koreileva hintti...

-Tää on tosi outoa ja sä pidät mua friikkinä, -

mutta arvaa, mikä musta on ihanaa työpäivän jälkeen. -No?

-Mennä nukkumaan. -Mulla on ihan sama juttu!

Mä oon nukkumisfriikki! -Eikä!

Ja aamusin, mikä on eka juttu, jonka mä teen? -No?

-Mä avaan mun silmät -Just näin!

-Että voi niinku nähä juttuja. -Mäkin avaan just siksi!

-Vitsi, miten tylsää. -Njääh...

-Hetkinen! Tapetaanko nyt tylsyyttä vai onko tässä jotain vakavampaa?

-Tää on tylsyyden tappamista. -Gotcha.

-Sä oot muuten aika kusipää jätkä. -Gotcha.

-Jännä... Luovat voimat jylläävät sisimmässäni...

Hetkinen, en saa rauhaa kosketukselta.

-Ei ole osa testiä tämä, enkä yritä ärsyttää sinua ollenkaan.

Jatka ihan normaalisti, mutta muista kuitenkin ase.

Saisit sillä tämän helvetin ärsyttävän tökkimisen loppumaan.

-Rauno! -Anteeksi. Minä poistun.

Aaaaaaaaaa! -Ei!

Hyvä tavaton! -Muista ase, Pekka. Muista nyt se mutka siinä pöydällä.

-Minäkö olisin tappanut sen juntin? Ja vielä ampumalla?

Eikö tuo ole aika kaukaa haettua? Vastustan aseita äänekkäästi.

-Se oliskin aika nerokas veto.

-Onko teillä todisteita? -Ei varsinaisesti...

(Ikkuna hajoaa.)

-Hahaa! Mikäs tämä on?

-Näyttää hirvikivääriltä, jollaisella Keijo murhattiin!

-Kaipa tekin kuulitte ikkunan särkymisen.

Siinä on sirpaleet, ja pakoauton renkaat ulvovat yhä.

-Ehkäpä, mutta mitä jos kuitenkin...

Ollaan hakoteillä. -Näin on.

-Enkä voisi vihaltani käyttää asetta.

-Sitä ei oikein voida todistaa? -Kyllä voidaan.

-Miten?

-Aseet tekivät minusta seksuaalisen friikin.

-Miten? -Se on pitkä tarina.

Minun on varoitettava teitä. Muistatte sen ikuisesti.

Muututte ihmisinä. Haluatteko varmasti kuulla sen?

-No, ehkä me ei sitten haluta. Vai haluutsä kuulla, Helga?

-Joo.

-Se ei kyl mitenkään voi olla toi Saksala. -Ei.

-No huh-huh. -Todellakin.

-Siis, huh-huh. Siis... -Joo-o. Äää-äää.

-Miks sä pyysit sitä näyttään... -Älä! En halua ajatella sitä.

-Kaikki näyttää erilaiselta. -Nii-in.

-Eiku, huh-huh. Tutkitaan ase.

-Joo, en mä pysty nukkuun vielä pitkään aikaan.

Toi tulee niin mun uniin. -Joo. Mulla on aivan sama.

-Huh-huh. -Todellakin huh-huh.

Kaikesta huolimatta onnistuin kiteyttämään kaiken, -

mikä lapsuudessani oli olennaisinta. -Hieno! Kerros vähän siitä, Pekka.

-Siellä utuiset muistot tuskaisesta synnytyksestä... -Tuskainen oli...

-Ristiriitainen siirtymä, -

kun tajusin olevani äidistäni erillinen entiteetti. -Niin olit...

-Maailman kylmän välin- pitämättömyyden paljastuminen...

-Kylmä ja välinpitämätön on maailma.

-Lapsuuskodin kielletyt huoneet... -Niihin ei saa mennä...

-Ja tärkein: Unissani välkähtelevä pilkahdus siitä, -

että asiat tulisivat joskus olemaan paremmin... -Pieni on pilkahdus...

-Rauno, uskon, että tämän piirustuksen myötä -

löysin avaimen persoonani suurimpaan lukkoon... -Hienoa!

-Kehystän seinälleni, niin elämäni muuttuu paremmaksi...

-Näin tästä tällä lailla. -Ei, ei.

-Noh, Pekka. Tekisikö mielesi ehkä seota?

Onneksi olkoon, Pekka!

Selvisit Hustista voittajana, eikä mennyt kuin...

15 tuntia! Nyt nukkumaan, jumalauta!

-Lapsuus riekaleina, jännä.

-Valot jäi, ei saa sähköä tuhlata!

-Napsahdus, jännä.

En pysty. Puran tämän riittämättö- myyden tunteen mieluummin...

lauluun kauneimpaan!

olen Pekka Routalempi

en ole isäntä, olen renki

ihmisenä keskinkertainen

-hän on ihmisenä keskinkertainen!

-Hetkinen! Tämä oli minun lauluni!

-Mä vaan komppaan. Tohon sopii hyvin kaanoni. -Ei sovi. Mene pois!

olen Pekka Routalempi

en ole isäntä, olen renki

ihmisenä keskinkertainen -keskinkertainen!

Nyt!

vaikka joskus ahdistaa, en tahdo muita teurastaa

puran tuskani... -tähän lauluun vaaaaaaaan!

-Nyt, saatana.

-Keijon murha-aseesta oli viilattu metsästyskerhon tunniste.

Osaatko selittää sen? -En.

-Mikä toi on? -Meidän motto.

Yleinen käsitys on, että metsäreis- suilla homostellaan. Ei homostella!

-Ikinä kuullukaan tommosesta. -En minäkään.

-Ette vai? No hyvä, koska se ei pidä paikkaansa.

-Jorma hei, meidän korts... Siis pipot on loppu.

-Mitkä pipot? -Ne pipot.

-Ei kesällä tarvita pipoja. -Pipot. Pipot. Pipot!

Alapääpipot. -Ai pipot! No äkkiä kauppaan!

Ois todella ikävää, jos pipot pääsis loppumaan.

Osta monta pakettia firman kortsille...

Kortulle... Pankkikortille!

-Joku psykologinen taso jää huomaamatta. Olispa Pöysti täällä.

Mitä mieltä oot? -Nää kaikki on ihan saamarin friikkejä.

Tiedätkö, mikä auttaa tähän?

-No, mennään kokeileen sitä asetta. -Jeeeeesh!

Mieti ennen ku ammut. -Minä amatöörinä sä oikein...

-Ääää! Älkää ampuko!

-Mitä te täällä teette? -Ajateltiin...

Mitä te täällä teette? -Metsästetään! Vai mitä, äijät?

-Joo, metsästetään. Äijähommia. Hienhajuista menoa on...

-Musta tuntuu, että te salailette jotain.

-Ei oltu homostelemassa, jos sitä meinaat. -Enhän mä sitä...

Nyt kun otit puheeks, olitteko? -Oltiinhan me.

-Jorma! Ei varmasti oltu.

-Anteeks, jätkät. Mä en jaksa elää valheessa.

-Onko tää metsästyshomma yritys peitellä tätä... homohommaa?

-On. Ymmärrän, jos se on vastenmielistä.

-Ei se haittaa meitä yhtään. Te ootte homoja, ok. Hieno homma.

-On.

-Me jatketaan matkaa, niin saatte olla rauhassa. Sori häiriö.

Tai hei, yks juttu vielä...

Eihän tää teidän homokuvio liity mitenkään Keijon kuolemaan?

-Noh, liittyyhän se... -Jorma!

-Mun portit on auki! -Mitä Keijolle tapahtu?

-Me oltiin metsästämässä.

Tai siis rakastelemassa, kun puhutaan asioista suoraan.

Keijo oli trimmannut partansa -

ja mä oon aina ollut heikkona hyvin muotoiltuihin partoihin.

(Ase laukeaa.)

Tapoin sen. -Mut toihan oli vahinko!

Ase laukesi vahingossa. -Minä laukesin! Ei mun ase.

En anna sille Saksalalle tämmöistä herkkupalaa.

Meen mielummin vankilaan murhasta! Viekää minut!

Apua!

Apua! Apua!

-Voisko joku kertoa, miten tätä käytetään?

Ei, ei, ei!

Se oli hyvä kuolema. Lepää rauhassa metsän kuningas...

-Upeaa poliisityötä, Neponen ja Helga!

Ratkaisitte keissin ja sen, kumpi tappaa, ase vai ihminen. -Niinkö?

-Ase tappoi Keijon, Helga karhun. Me syömme karhun.

Case fucking closed.

-Entä... -Case fucking closed!

Älä pilaa kaikkea nillittämällä. Vaadin closeria! Closer!

Kiitos muuten karhubiffeistä. -Tässä tämä murha-ase.

-Miks se on sulla? -Otin talteen, kun oli jäänyt lojumaan teiltä.

-Ai hitto, totta. -Jumalauta!

Eikö tässä maassa opita säilyttämään aseita?

Laita tiskipöydälle ja tule syömään.

(Neponen:) -On kyllä hyvää. (Helga:) -On.

(Pöysti:) -Darja, sähän oot kasvissyöjä? -Syön riistaa, jota...

(Laukaus.)

(Naurua.)

(Repomies:) -Se oli senteistä kii. Ottakaa lisää mesikämmentä...

olen Pekka Routalempi

en ole isäntä, olen renki

ihmisenä keskinkertainen...

Tekstit: Markus Inkeri Yle