Original subtitles

.

.

Aaa...

Aaa!

Pam!

Jes! Jes! Jes, jes, jes, jes!

Kuka on pomo! Kuka on pomo! Hahaha!

Aaaaah!

-Kukko kiekuu!

-Arkista, täsmälleen eilisen kaltaista huomenta kaikille.

Studiossa tänään Hannu Smörö, elämäntapavalmentaja.

Tuttu kirjoistaan "Herätkää elämään" ja "Löysin itseni metsästä".

Laskutat luennoistasi aivan poskettomia, härskejä summia, -

mutta jos heittäisit katsojillemme pari ohjetta ihan pro bono.

-Herätkää elämään. -On kirjasi nimi, ei kelpaa.

-Puhkaiskaa arjen sovinnaisuuskalvo -

ja syntykää uudestaan arjen ulkopuolelle. -Ällöttävä mielikuva.

-Poistukaa mukavuusalueeltanne, that's where the magic happens.

-Check. -Rikkokaa kaavat. -No hitto! Pitäisköhän minunkin repäistä?

Laittaa lööpit laulamaan ilosointuista duuria. -Anna mennä.

-No, minäpäs sitten, himskatti soikoon... Tästä se lähtee.

Kravatti... ja pois! Sanoi kanavajohto mitä vaan, -

minä juonnan mainoskatkoon asti ilman kravattia ylänappi auki!

No niin, ja sitten mainoksiin. Voi pahus, kravattisolmu avautui.

Ei hitto näitä nakkisormia. Tuokaa se maskitypy tänne nyt heti!

-Huomenta. Arvatkaa, missä tämän päivän briiffi pidetään.

-Oisko tossa helikopterissa? -Mäkin arvaan niin. -Helikopterissa.

-Arvaan myös sotalintua.

-Toisinajattelijana sanon käskynjakohuoneessa.

-Voi sinua, kaavoihin kangistunut tyrannosaurus Pekka.

Oikea vastaus on: helikopterissa.

-Miks? -Koska alkaa jo tökkiä ne kaavamaiset briiffihuone-briiffit.

Nyt kyseenalaistetaan konventiot ja pannaan palasiksi koko järjestelmä.

-Sä katsoit kai aamu-tv:tä.

-Se on kaavoihin kangistuneiden vanhusten laavalamppu.

En katso sitä enää koskaan! Mutta siitä sain tämän idean.

-Ei kai kukaan saa potkuja tän rahanmenon takia? -Ei tietenkään.

Tai toivottavasti. En ajatellut niin pitkälle, sillä ma elän tässä ja nyt!

(Kopteri pörisee.) Sitten päivän keissiin. -Ei kuulu! -Puhu kovempaa!

-Sitten päivän keissiin! -Mitä? -Mitä? -Tulkaa nyt vähän vastaan, -

kun toinen yrittää tuulettaa pölyttyneitä rakenteita!

-Mut ku me ei kuulla mitään! -No sitten teeskentelette kuulevanne!

(Laukauksia.)

Olemme perillä! Lentäjä, soita metsästäjille "Juokse sinä hummaa"!

He inhoavat sitä! -Ei tässä oo mitään järkee!

Noi kaiuttimet osottaa tänne sisään, ulos ei kuulu mitään! -Höpö höpö.

Katso nyt, miten ne luikkii karkuun. -Lääkkeet! -Ei kuulu. -Lääkkeet!

-Ei kuulu mitään! -Lääkkeet!

-Jäänteet? On siellä jonkun jäänteet kyllä.

Aah! Rakastan palaneen hiusten käryä aamuisin.

-Ei täällä semmonen haise. Se saattaa olla aivoinfarktin ensioire.

-Taitaa olla tämä taas yksi Pöystin julmista piloista: -

pelotellaan Raunoa aivoinfraktilla... -Ei ole!

-Ja sitten huudatte, että lääkkeet. -Se on ihan totta. -Tää ei oo vitsi.

-Oho, nyt taisi kadota näkö toisesta silmästä. -Mitä?

-Eiköhän ne lääkkeet olekin ihan paikallaan.

No niin, ja päivän epistolaan!

Aaah! Muumio! Lapsuuteni painajaisista! Ne ovat täällä!

Oi äiti, miksi valehtelit minulle! Miksi!

Jaha, sinuako on kiittäminen olion lähettämisestä takaisin Hadekselle?

Itsepuolustusta vain, eikö totta? -Niin, mä luulin teereks sitä.

-Oksaltako ammuit? -200 metristä.

-Mikä kaliiberi? 222? -Helga, pliis.

-Totta, reikä viittaa vähintään 243:een. -Vähän kunnioitusta.

-Totta. Ja sulle enemmän, haukan- silmä. -Mitähän se teki puussa?

-Saahan velipoika omassa metsässä tehdä mitä haluaa. -Kauniisti sanottu

Gaianhan lapsia tässä ollaan, Artemiksen aroilla vaellellaan, -

Uranoksen tähtitaivas kattona... -Tämä on siis mun isoveli Hessu.

-Eihän se näitä metsiä voi omistaa. -Kyl Hessu omistaa nää metsät.

-Mitä seuraavaks? Sä ammut meiät tunkeilijoina?

-Darja, kunnioitusta nyt vähän... -Koko sun sukus oksettaa mua!

Ja otan osaa. -Mies muuttui muumioksi, jota luultiin teereksi, -

jonka ampui mies, joka paljastui omaksi veljeksi.

Nyt ollaan reisiä myöten jännässä!

Ma suuren ilon ilmoitan, sillä meillä on tänään TYHY-päivä!

-Kesken tutkimusten? -Mikä se on? -TYHYkö?

Selvästi on liian harvoin ollut TYHYjä. -Mikä se on?

-Tiedätte kyllä mikä TYHY on. -Minä en tiedä. -En mäkään.

-No, se on tietenkin työyhteisön yhteistyökyvyn...

...kyvykkyyden... hyödyllis... työhytystön hyttynen...

Hyvintyö... työ... hyttysen tyhyilyn...

Työhön hyllyttämis jölling kölling... Jumalauta, oli mikä oli!

Se on tyytymä... tyhyttämään...

Olen kutsunut lifecoach Hannu Smörön. -Ei sitä urpoa!

Se varmaan maksoikin ihan hulluna! -Hyvin halpa oli hän. Tervetuloa!

-Mä näen edessäni ihmisiä... -Joilla ois nyt ihan oikeitakin töitä!

-Hiljaa! Sinunkin työhynkkyä hoidetaan tässä. -Työhyvinvointia.

-Turpa kiinni, Neponen! -No, skipataan alkulämmittely.

Nyt mä tulen opettaan teitä elämään.

Mä tiedän, että te luulette elävänne. Mut se on vale.

-Joo, joo, I'll take the red pill. Voitko jo kertoa mitä yrität myydä?

-Mä haluun, että te kaikki kirjotatte listan asioista, joista te haaveilette.

-Anna mä arvaan: sit me tehdään siitä meidän to do -lista.

-Ei, vaan siitä tulee teidän lusikkalista, copyright Hannu Smörö.

-Bucket-listan suomalainen versio? -Mut sitä kutsutaan lusikkalistaksi.

-Se on teoriassa sama ku to do -lista? -Hiljaa! Kynä sauhuamaan!

-Sä pelkäät. -Älä ny viitti. -Toi tutti, toi pakkopaitaa muistuttava takki, -

noi kyyniset sivallukset, vanhan viinan katku... -Ei oo ees niin vanhaa.

-Taas pukkaa kyynistä comebackia. Sä olet yhtä defenssii koko mies.

Mä tiedän mitä sä pelkäät. -No, mitä? -Sä pelkäät elää.

-No, nyt on shaibaa, nyt on 24 karaatin shaissea.

-Älä pelkää enää! -Mitä hittoo sä teet? -Riko kaava!

-Näytä sille, Hannu! -Elä täysillä! -Aaaa! Lopeta!

Ookei, sä oot oikeessa. Mä oon pelänny elää. Se loppu nyt!

Hyvästi pelko! Terve rohkeus! Nyt mä uskallan elää.

-Jumalauta Pöysti, mikä läpimurto! -Mennään kaikki nyt töihin.

-Minne kaikki menee? Tiedättekö kuinka helvetisti tämä maksoi!

Tämä on teidän työhynttyytenne parhaaksi! -Työhyvinvoinnin. -Hiljaa!

Aivan fucking same mikä on.

-34 riekkoa! Mikä mieletön saldo! -Eikö? -No, todellakin! Äijä!

-Minun takia yrittävät nyt rauhoittaa riekkoja Lapista.

-Tai teikäläinen hoitelee viimeisetkin. Äijä!

-Nyt loppu tuo tappamisen hehkutus!

Millaset välit teillä oli sun veljen kanssa? -Ai Hessun kanssa?

Muistan, kun istuttiin sukukokouk- sessa bissellä ja mietittiin, -

että oltaisko me frendejä jos ei oltais veljiä.

Tajuttiin, että ei oltais. Sen jälkeen ei olla nähty, siit on nyt 10 vuotta.

-Aha. Mitä se teki siellä metsässä? -En tiedä.

Heikki vihas luontoa. Ja aseita. Oli sellanen urbaani hyssykkä.

-Siinä selvis kuolinsyykin. -Tä?

-Jos ois ollu ase, se ois metsästäny ravintoa. Luonnonvalintaa.

-Luonnonvalintaa! -Luonnonvalintaa.

-Metsä on täynnä ravintoa. Ja aseet on sitä paitsi täysin luonnottomia!

-Se on ihan biologiaa. Miks ihmisellä ois muuten herkkä liipasinsormi?

-Saanks mä mennä? -Saat, mene toteuttamaan itseäsi asein.

-Et! -Mitä se on muka tehny?

Ampui muumion metsästyskauden ulkopuolella? Heh heh.

-Se oli mun veli. -Aivan. Otan osaa.

-Kukko kiekuu!

-Vatsalaukun sisällön perusteella -

hän oli syönyt vaan marjoja joita ei sais syödä.

Ja kuolinsyy: uusavuttomuudesta seurannut aliravitsemus.

-Uusavuttomuus, tuo sukupolvemme keripukki.

-Eli kuolemaan ei liity rikosta? -Ei, jos tyhmyys ei ole rikos.

-Aloite on vetämässä. -Onko muuta kysyttävää?

-Miks te patologit ootte aina korostetun ronskeja tyyppejä, -

joita työn vastenmielisyys ei vaivaa tippaakaan?

-Miks poliisit on mammareita, jotka ei kestä nähdä verta? Katos tätä.

Säälittävä homma teillä. -Ehkä. Mut sä syöt nyt jotain sisäelintä.

Se lihis on tossa pöydällä. -Eikä ole. -Onhan. -Oho, niinpäs onkin.

-Ei vieläkään natsannu, se piirakka on tossa.

-Mitä? -Ei mitään.

Ja numero yksi. Silläkin uhalla että kuulostan kliseiseltä: -

Päätalon Iijoki-sarjan lukeminen Iijoella.

Autenttinen lokaatio, Päätalon jouheva proosa, nautinto taattu.

Rauno. Tässä kokeessa ei kannata luntata, se olisi itsepetosta.

-Minuun iski hirveä tyhjän sivun kammo!

Aivan blokissa olen nyt! Eikö ole enää yhtään haaveita Raunolla?

Takana dementian sumentama sohjo, -

edessä valkoisen paperin sokeuttava hohde!

Katsoin niin kauan sohjoon, että sohjo katsoi minuun! Yhyhyy!

-Rauno, mulla on sulle jotain. -Jotain sivuntäytettä ehkä?

Pientä itsepetosta leivän väliin? Itsepetos kahdella nakilla...

-Ukulele, tuo kielisoittimien nokkahuilu.

-Heikki Marmeladson, kirjanpitäjä. 40 vee, pari hehtaaria metsää.

Ainoa sakko polkupyörän väärinpysäköinnistä.

-Naimaton, ei lapsia, ei parisuhdetta ressukalla.

-Miks ihminen on muka onneton, jos sillä ei oo parisuhdetta?

Kaikki ei tykkää parisuhteista. -Ei edes lemmikkieläintä.

-Kaikki ei tykkää eläimistä. -Eikä kasveja. -Kaikki ei tykkää kasveista.

-Yhtään ystävääkään ei löydetty. -Kaikki ei tykkää ystävistä.

-Kuolema huomattiin sattumalta.

-Kaikki ei tykkää, että niiden kuolema huomataan.

-Vähän on väkinäistä toi vastaan vänkääminen.

-Mä heitän nyt kliseisen ja tylsän teorian, -

mutta koska tää on Suomi, se osuu todennäkösesti naulan kantaan.

Spartacus on Heikin ainoo perijä,-

joten Spartacus ampu Heikin saadakseen sen massit.

Traagista, mutta niin tyypillistä. Mennäänkö sen kunniaks baariin?

-Pisti sen oksalle istumaan, jossa se muumoitu, -

ja ampu sitten sitä haulikolla päähän? -200 metristä.

-Kuulostaa separilta, mutta se on kansanrikoksemme luonne.

Mennäänkö baariin? -Muumioi- tuminen vaatii ainakin kolme viikkoa.

Spartacus oli silloin Inarilla riekkoja pyytämässä. -Ai pyytämässä?

Ihan ku riekoilla ois jotain sanottavaa asiaan. Lahtaamassa riekkoja!

Mut joo, totta se on. -Mennäänkö baariin? -Voidaan mennä.

-Nykyään kaikki ravaa Goalla ja Thaikuissa reppumatkoilla, -

joten eiks ekstriimeintä oo elää sovinnaisesti?

Mennä vaikka seuramatkalle Turkkiin.

Nauttia täyshoidosta suomalaisten Esojen ja Päivien kanssa.

-Kuulostaa helvetiltä. -Älä oo noin sovinnainen.

Mä oon iloinen, ettei kukaan lähteny sen helppoheikin kusetukseen.

Neponen kun tykkää niin paljon donitseista ja arjen pienistä teoista.

-Mitä? -Se Smörö toi donitseja kahvihuoneeseen, monta pakettia.

-Miten helposti ja pienellä vaivalla saa toisille hyvän mielen.

-Ja Helga pysty vastustamaan sitä vihanpurkurastia, -

jossa ammutaan automaattiaseilla nyrkkeilysäkkejä. -Eikä!

-Et sä lukenu sitä ohjelmaa? -En!

-Silti keräännyitte minun temppeliini kuulemaan minun ilosanomaani.

Hei! Minne te meette? Darja?

Muut mä ymmärrän, mutta sinä? -Valitsen pienemmän pahan.

Kokosi puolesta sä oot aina pienempi paha, -

mut persoonana Smörö ärsyttää mua vähemmän. -No, huh huh!

Hauku vielä mun äitiä, niin oot loukannu mua kaikilla tavoilla!

Hauku sitä! -Se on ryssiny sun kanssa aika pahasti, -

ku sä et oo päässy eroon tutista. -Siitäkin onnistuit koukkaamaan.

Lähe meneen siitä, mä jään juomaan teiän tuoppeja.

Siinä mielessä minä olen tässä se ainoa voittaja.

Hienoa hei, todella hienoa.

-Juuri näin, erittäin hienoa. Näin pitääkin.

(Konetuliase.)

Hahahahahaha!

Kukko kiekuu!

-Neponen, hae mulle kahvi. -Hae ite. -Tä?

-Mä oon tänään anti-Neponen.

Hannu käski meitä olemaan persooniemme vastakohta. -Aha.

Onks Helga hellä ja naisellinen, -

Routalempi jämäkkä ja kiinnostava ja Darja rationaalisesti ajatteleva natsi?

-Hannu sanoikin, että sinä olet porukan ankeuttaja. -Ankeuttaja?

-Ankeuttaja, ankeuttaja, mene pihalle! -Missä Repomies?

(Matalaa kurkkulaulua.)

...jaa, jaa, jaa...

...jabbadii...

-Kiitos. Ensi viikolla kokoonnutaan örinäkurssille kellariin, -

kun täällä alkaa Täpinää Tassuihin -kurssi.

-Jaha, no kyllä se... Ensi viikolla sitten.

Se Täpinää Tassuihin kuulosti mielenkiintoiselta.

Minä voisin sitä... Pitääkö mimmoset tossut olla siinä?

Smörön nettisivut? Säkin jäit siis koukkuun? -En!

Ja tää on tutustumista viholliseen, niinku Sun Tzu sanoo.

Sen miehen nettisivuilla ei lue harrastuksina kotoilu ja ekoilu.

Ja tällä voi olla jotain tekemistä sen muumion kanssa. -Miks olis?

-En tiedä, mut ois kiva pidättää tää asshole. -Nyt ei ole hyvä meininki.

-Tuli hälytys. Kalapuikkoviiksinen poliisiunivormuinen -

iäkkäämpi herrasmies on kiipeämässä Stadionin torniin.

Ehkä itsemurha-aikeissa. -Meillä on tässä tilanne päällä.

Kato minkälaisia kuvia tää urpo on poustannu, hitto mikä pelle.

-Pelkään että oma kaasujalkani on turhan hellä tähän rastiin.

Vaikka anti-Pekka olenkin.

-Käske sinne meidän oma kalapuikkoviiksinen -

poliisiunivormuinen iäkkäämpi herrasmies... Hetkinen.

-Hulluutta ma sanon, hulluutta, on tutussa ja turvallisessa pysytellä, -

kun voi tällaisia elämyksiä kokea! Aijai, nyt rauha...

Aikalisä, Rauno, ennen kuin teet mitään peruuttamatonta.

Voiko kyse olla nyt lusikkalista- tehtävässä epäonnistumisesta -

ja sen käynnistämästä ikäkriisistä, joka on sumentanut harkintakykysi, -

minä-kuvasi ja mielipiteesi hyvästä elämästä? (Tekstiviesti.)

Jahas, motivaatiotekstaria mestarilta. Katsotaas.

"Live or die trying". Aika hyvin pantu!

Paskanmarjat tässä mistään kriisistä on kyse! Nyt eletään, jumalauta!

-Repomies! Mitä sä teet! Ja mikä ihmeen asukokonaisuus toi on?

-Keskity olennaiseen. -Aivan.

Meillä on ollu erimielisyytemme, mutta sä oot... ihan ok poliisi.

Esimiehenäkin siedettävä, ja miehenä välttävä...hkö...ish.

-Kiitos kauniista sanoista Pöysti, -

mutta en jaksa kivuta noita rappusia enää alas, tämä on nopeampaa näin.

Heeee.... -Aaaaa!

-Äläkä huuda minun korvaan, Pöysti!

Äläkä purista minua sieltä! Tulee kummallisia tuntemuksia!

No, huh huh. Ootsä kunnossa?

-Aleksis Kiven viimeisiä sanoja lainaten: Minä elän!

Ai, vasen käsi turtuu ihmeellisesti nyt. Aaa-a...

-Sä sait lievän sydänkohtauksen. Miks sä hyppäsit sieltä?

-Smörö ehotti sitä, vai mitä? -Et syytä mestaria. -Mestaria?

-Smörötä et hauku. -Lopeta toi kriiseily ja rauhotu. -Rauhotun.

-Sairasloman jälkeen jatkat elämää surrealistiseen tyyliisi. -Jatkan.

-Mä en usko sua. Mä vihaan tota sun ärsyttävän tietävää hymyä.

Onko jotain mitä sä et kerro? -Ei ole mitään nytten.

-Ihanko varmasti? -Ihan varmasti. -No, hyvä. -Hyvä.

-Sano nyt jotain. -En sano mitään nytten.

Taas sä oot Smörön sivuilla. -Mä oon ihan koukussa!

Tää on ku maatuska-nukke, josta paljastuu yhä kreisimpää shittiä!

-Paljon mainoksia.

Ukulelekurssi, huovutuskurssi, kurkkulaulua, base jump -kurssi...

-Mulle tuli sellainen olo, ettei me nähdä jotain ilmiselvää asiaa.

-Mulle myös! Vitsi, mitä telepatiaa meillä.

-Ai jaa? Sit se ei varmaan oo mitään. -Aha. -Hei!

Ukulele sen muumion kämpässä, se huovutettu hattu Repomiehellä, -

base-hyppy... Soita Smörö tänne! -Pitämään TYHY 2:n? High-five!

-Kuulusteltavaks! Ei selvästikään oo mitään telepatiaa tässä.

Okei, mä möin Raunolle hänelle räätälöidyn Bucket listin, -

copyright Hannu Smörö.

-Räätälöidyn? Eiks sen pointti oo, että se tehdään ite?

Kaikillahan on omat haaveensa? -Monet ulkoistaa haaveilunkin.

Ja ihan syystä, tää oravanpyörä on tehny monien haaveista tuhnuja.

-Möit listan myös Marmeladsonille, etkö? -Ei voi muistaa.

-Ja sä oot antanu kaikille saman listan? -Hyvän bisnesmiehen lailla.

-Sä olet aiheuttanu ihmisen kuoleman. -Lakeja en ole rikkonu.

Listassa on pienellä präntillä pykälä, jossa luovun kaikesta vastuusta.

-Anna tähän se. Kurkkulaulukurssi, hatun huovutus, base-hyppy...

Kolmen viikon survival-rasti luonnossa. Siihen se Hessukin delas!

-Luojan kiitos me tajuttiin tää ennen ku Rauno pääsi siihen asti.

-Niinpä. Ootsä puhunu sen kanssa? -En kolmeen viikkoon. -En mäkään.

-Jos Rauno on muumio, sä olet mennyttä kalua!

Kiitti näistä, kiva ele.

Eiks kukaan tee töitä ku Rauno on poissa? Mitä toi on?

-Kadonneen aarteen metsästäjät.

Harrison Ford nuorena. Tai keski-ikäisenä.

-Rauno lähti kolme viikkoo sitten suorittamaan survival-tehtävää, -

eikä siitä oo sen jälkeen kuulunu mitään! Missä Darja?

Hahahahahaha!

Oho... Se näytti niin kivalta, niin mä halusin... -Shh, mä tiedän.

Kvak, kvak.

Haa, jumalauta...

(Pöysti:) Rauno Repomies! Jos kuulet tämän, -

niin tuu jollekin aukiolle mistä me nähdään sut!

-Rauno... Repomies...

Njääh.

Rauno, tuu nyt esiin, jumalauta!

-Mitä me tehään? -Sytytetään metsä, savustetaan se ulos.

-Kellään mitään muita ideoita? -Hetkinen.

Juokse sinä humma, kun tuo taivas on niin tumma...

-Juokse sinä humma... Juokse sinä, Rauno...

Rauno?

Rauno Repo... mies.

Rauno Repo... Repomies!

Aaaaa, aaaaa!

Hei, hei, hei, täällä ollaan!

-Rauno! Sä oot elossa! Mahtavaa!

Lopeta toi, todella häiritsevän näköstä!

Miten sä lihoit kaiken takas viikossa? -Ei voi poliisimies olla laiha.

Liian laiha olet itse, by the way. -Jos en ois näin sopusuhtainen, -

se base-hyppy olis päättyny kasiraajahalvaukseen.

-Mikä kokemus! Niin kuin se metsäkin! -Sä meinasit kuolla!

-Mä meinasin elää! -Jumalauta sun kanssas!

-Sinne menee Pöysti, joka elää telkkaripelien kautta sen sijaan, -

että itse menisi ja kokisi, niin kuin mestarinsa Rauno.

-Et ole minun mestari, äläkä seuraa. -Vähän seuraan ja opetan elämään, -

rikkomaan kaavan, ja kaarnan, josta saa kivasti leipää tehtyä.

Kuunteles... -En kuuntele yhtään.

-Itsekin menin kerran metsään, koska halusin elää täydesti.

Tahdoin imeä kaiken ytimen elämästä, -

ja heittää pois kaiken, joka ei ole elämää, -

jotta en kuollessani huomaisi, että en koskaan elänyt.

Sain anemian ja paleltumia.

Päädyin amputoimaan yhden varpaani, söin sen nälissäni.

Melko typerästi tehty nyt kun miettii, vielä sydäntalven aikaan.

Jännä arviointivirhe minulta, hyvin jännä.

Hei, et jätä mua tänne ilman mitään, mähän kuolen tänne! -Siinä.

-Ton kirjotti haamukirjottaja! Ei mul oo tästä touhusta mitään hajua!

Mä en erota mustikkaakaan jostain...

Enhän mä tiedä edes mitään marjojen nimiä, hei!

Hei! Apua, hei! Apua!

Juokse sinä humma kun tuo taivas on niin tumma -

ja taival on pitkänlainen

Eihän se tyttö minun kyytiini tullut, kun olen poika hurjanlainen

Hummani hei, hummani hei, huputiti hummani hei

Tekstit: Kari Vetri Yle