Original subtitles

.

.

.

.

Todella hyvä kypsyys täs kalassa, ja tää perunakakku oli aivan ihana.

Samoin tää valkoviinikastike.

Jos ihan pienen, pienen kritiikin saa sanoo, -

ni kalaan olis toivonu ihan pikkuriikkisen lisää suolaa.

-Höpö höpö. Tää oli musta ihan kympin suoritus. Bravo!

-Tää oli paskaa. Miks sä haluat syöttää mulle paskaa?

Kato, kato, kato! Itkeekö se, mitä?

Lopeta!

Hups, sori. -Tapa ittes, läski!

(Lorottaa.)

Kukko kiekuu!

Mä oon tosi, tosi huonolla tuulella. Ihan tapissa on nyt huono tuuli.

-Mä aistinkin negatiivisen pilven. -Turpa kiinni! -Hei! -Mä varotin.

-Haluut sä, et mä annan sulle reiki-hoitoa? -En. -Mee makuulle.

Käydään sun chakrat läpi.

Annetaan parantavan energian virrata... -Ai, se on sitä. Joo ei!

-Pulinat pois ja snorkkelit suuhun! Sukellamme keissiin. Plumpsis.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Tämän tietää nyt myös Jami Fläsk.

Tuo tribaloitu, rengasmerkkitähdillä aateloitu inhokkikokki.

Tv:stä tuttu mm. ohjelmastaan "Kusipää keittiössä".

Fläsk omistaa myös hienostelu- ravintola Chez Cuisinière Grass'n, -

josta ruokabloggaaja Herkkusuu-82 kirjoitti: -

"Mustekala-annos vei kieleni mennessään -

all the way to pleasure town, OMG, OMG, sydän, sydän..." -Asiaan!

-Asiaan! Ravintolalle kävi nyt näin. Pum!

Toivottavasti otti opikseen. Muissa uutisissa tänään...

-Hei, eiks toi pitäs selvittää? -Ei ole mitään selvitettävää.

Pelkkänä moraliteettina heitin sen.

Motiivina hybris, tekijänä karma. Tarinan opetus: älä ole kuspiä.

-Olen syönyt Grassissa. En tiedä, mitä. -Selviskö se? -Ei, minähän...

-Ei, ku se kusipää. -Helga, kunnioitusta uhria kohtaan.

-Ei tarvitse, sillä kuspiä selvisi, oli kylmiössä.

-Mennään selvittään tekijä. -Seis! Vielä tärkeämpi kysymys on, -

mitä tapahtui suomalaiselle perinneruoalle?

Kaikki on nykyään sitä cross eye kitcheniä! -Se on cross kitchen!

-Kuka muistaa vielä Patakakkosen? Jumalauta, se oli hieno show!

Ja se tunnari. Voi pojat, että sitä vislattiin! Viiu, viiu, vih hih hih hih!

Ruuissa oli vitamiinit kohdillaan, ja kuitua kuin manillaköydessä.

Josta saa muuten erinomaista puuroa, -

jonka resepti löytyy Jaska Kakkosen kirjasta Pula-ajan pöperöt.

Sieltä löytyy reseptit mykyrokkaan, rössypottuun, lyrskyryskyttiin...

Voi lyrskyryskytti, sinä luonnon lempeä laksatiivi!

Miltä tuntuu? -Mitä luulet, ananaspää?

Mee ite räjähtävän pommin viereen! -Ihan empaattisena pelinavauksena...

-Tarviin sitä yhtä paljon ku peräruisketta silmään!

Mee solmuvärjäämään joku paita! -Heh. -Mitä hymiset siinä, tuttiturpa?

Sussakin on enemmän miestä ku tossa taskukokosessa Reinikaisessa.

-Kiitos. -Tyhmä kysymys, mutta haluaisko joku satuttaa sua?

-Mistä mä tunnen ton kimityksen?

Oonks mä piessy sut jossain? Snägärijonossa? Yläasteella?

Pidättäkää Timo Hopitti, se se oli! -Se superkiltti tv-kokki? -Pidätetään!

-Se on kateellinen mun kolmesta Hankook-tähdestä, sil on kaks.

-Siis Michelin-tähdistä? -Eiks äiti opettanu, -

että jos ei oo mitään fiksua sanottavaa, ei kannata puhua!

-Äitiä ei paljon näkyny, mutta isä sano tuon monesti.

-Hankook on aasialainen rengasfirma.

Mistä te urpot luulette Aasia- ruokabuumin saaneen alkunsa?

Ulos siitä, mä yritän pimpata tästä paskasta syömäkelposta.

Katto-Kassinen, mee ettii propellias! Mene!

-Kuittailut tutista ja pituudesta kestän, mutta vertailu -

Astrid Lindgrenin vasten- mielisimpään hahmoon on liikaa!

Revin sun pään irti, kalju paska! Tatuoitu macho-pelle!

-Älä mussuta vaan tee jotain! -Mä pieksen sun loputkin raajat pakettiin!

-Älä mussuta, älä mussuta, älä mussuta! -Rauhoittukaa!

-Jos sä et ois jo sairaalakunnossa, mä niin hakkaisin sut siihen!

Kuulitko? Fläsk, mä meen räjäyttää sun loputkin raflat!

Ja tuhoan joka kaupasta sun kattilasarjan ja kodinkonesarjan, -

ja niiden tv-ohjelmien DVD:t ja muut tallennemuodot!

Huh. No niin, kaikki tuli ulos. -Ei menny nyt ihan putkeen tää.

-Ihan kivastihan se meni. Käyttäydyin meistä rauhallisimmin.

-Syyllinen voi olla kuka vaan! Minäkin meinasin piestä sen. Minä!

Kävelevä rauhankyyhky, sivistyneen sananvaihdon rintamamies.

Mitä? -Siinä oli jotain hyvin tuttua. -Niin minustakin. -Miten niin?

-Just aamulla käskit mua pitämään turpani kiinni. -Sä olit ärsyttävä.

-Kysyin vointiasi. -Turpa kiinni, ananaspää, vie mut töihin.

Pahaa jälkeä. Onneks kuolonuhreilta vältyttiin.

Mitä sä teet? -Rekonstruoin todennäköistä syyllistä.

Sano hei vanhalle ystävällemme Molotovin cocktailille. -Hei.

-Täytetty paistinrasvalla ja bensiinillä.

Köyhän miehen käsikranaatti kulinaristisella twistillä.

Tiesitkö, että termi on suomalaisen keksimä?

-Molotovin cocktail? -Kyllä.

Erään kapteeni Kettusen panos sotavokabulaariin. -Jännä. -Eikö?

-Me ollaan aika hyvä tiimi. Kun mun pedanttius kohtaa sun yleistiedon, -

niin meiltä ei jää melkein mikään huomaamatta. -Totta.

Tiimissämme on myös saksalaisten poliisisarjojen verkkaisuutta.

-Pitäiskö sen kunniaks syödä lounaalla bratwurstit?

-Vasta kymmenen.

Tutkitaan tämä tila ensin, ettei vaan mitään jää huomaamatta.

Jaaha....

Mistään ei saa enää mämmiä eikä rusinoista tehtyä kaikkea sellaista!

Eikä kunnollista russikkaa tai lumppisoppaa!

Missä linttuläpsy? Tai rievukkalöllö? Mössy? -Mites lääkkeet?

-Ja tropit naamaan naps! Sitten lounaalle, pitkästä aikaa.

Millon viimeksi oltiin? -Ei koskaan. -Onko siitä niin pitkä aika? -Kyllä on.

-Eikö olla lounastreffailtu? -Ei. -Varmasti ollu joku kerta? -Ei ole.

Olen sitä tietoisesti vältellyt.

-No, nyt niidenkin kertojen edestä, syökäämme itsemme tyrmhän!

-Et voi pakottaa. -Näin. -Hei!

Hankook-tähdet on vaan bonus. Meitsille on paras palkinto se, -

kun mä teen jollekin frendille hyvät mätöt ja se sanoo "tattis Timo".

Se on paras palkinto. -Miten sä kuvailisit Fläskiä?

-Huippujäbä! Tekee stadin parasta mustekalaa.

Mun safkoi fanittaa peruspulliaiset, sen safkoi fanittaa toiset kokit.

-Tunnetko kateutta? -En todellakaan! Erilaisuushan on rikkautta.

-Voitko hillitä noita latteuksia?

-Mun juttu on se, että mä etin koko ajan sitä next big thingiä.

Tänään mä testaan, miten lipeäkala mätchää lakritsin kaa.

-Missä olit viime yönä? -Oli äijien ilta, kokkailtiin krispii possuu, -

pistettiin sitä bunin väliin, vähän kimchii.

Päälle vähän korianterii, ja loppu on historiaa.

Josta en muista mitään, vedin koomat. -Kuulostaa akkamaiselta.

-No, ehkä me ollaan vähän neitejä. Mut sekin on ihan fine, vai mitä?

Hyi sadveetana!

Ilakoita, vilakoita, silakoita, tilakoita!

Tervetuloa, ensimmäiset asiakkaat.

-Eiks tää oo ollu tässä jo pari kuukautta? -On. -Kuin kotiin palaisi.

Pari annosta muikkujönttösiä, tytinää ja kekkipunkuloita, -

juomaksi lanttusahtia. -Ei voi olla oikeita ruokia.

-Kaksi annosta tytinää? -Yksi riittää. -Mitä?

-Entä kekkipunkuloiden kypsyysaste? Raaka, medium, kypsä, kengänpohja?

Keittiön suositus on kengänpohja. -Kengänpohja siis minulle.

Miellyttävä juippi. Suomalaisen palvelualan tulevaisuus, sanon ma.

Hampaat ja sormenjäljet poissa, dna tuntematon.

Löysimme myös vierasta kudosta, mustekalaa.

-Uhri oli siis eräänlainen kraken, merihirviö?

-Ei, vaan uhri oli kuollut mustekalan päälle. -Aivan.

Voisiko rannekellosta löytyä joku paljastava kaiverrus?

Rakkaudentunnustus? Onnentoivotus? -Tyhjä. -Pahus.

-Hei!

-Kokki! -No, tän pitäis helpottaa ja kummasti.

Siinä lista tyypeistä, joille me ollaan tehty toi tatska.

-Eihän tää helpota yhtään. -Kokit ja käsitatuoinnit, mikä siinä on?

-Entä ne, joilla se on ranteessa? -Kolme ekaa sivua. -Voihan fan.

-Mitä, jos vertaamme näitä Fläskin työntekijälistaan?

Niitä ei voi olla montaa.

Siinä viimesen vuoden aikana töissä olleet kokit.

-Näitä on hemmetisti! -Ne kesti viikon tai kaks. Raadollinen maailma.

-Ketkä oli eilen töissä? -En tiedä, Fläsk hoiti palkkauksen.

-Sä oot ollu jo viis vuotta Fläskin sous-chef? -Kyllä. -Otan osaa.

Mites sä oot jaksellu? -Olen... vapaa. (Puhelin.) -Joo?

Valvontakamerakuvaa? Loistavaa! Me tullaan!

Siinä se nakkaa sen cocktailin! -Ei sillä ollu kädessä pulloa.

-Mitä muutakaan se ois tehny? Päätelkää nyt! -Tää ei todista mitään

-Hitto, ku te hyysäätte noita! -Kuka toi on?

Saatko kuvaa tarkemmaksi? -Hetkinen...

Hopitti! -Vaikee uskoo siitä.

Ja se sano, että se ei muista illasta mitään. Hmmm.

Repo, no Repo-Repomies! Repo, Repo, Repo, Rauno Repomies!

Repo, no Repo, Repo! Repo, Repo, Repo, Repo, Repo! Rauno mies

Aika pitkä lounas. -Neposen Tommi.

Sinulla on paha tapa huomautella toisten lounaiden kestosta.

-En oo ennen niin tehny. -On myös paha tapa vänkyttää vastaan. -Ei ole.

-Taas vänkytät vastaan. Kohta taas huomauttelet lounaamme kestosta.

-Kellohan on jo kolme. -Ja sitten vänkytät siinä. -No...

-Ja sitten taas kestosta ja sitten tulee vänkkyä. -Mmm...

-Onks Pöysti kunnossa? -Sisus- kalut totuttelevat kunnon ruokaan.

Ei ole nähneet sisuskalut pitkään aikaan köttyröötiä ja kekkipunkulaa.

Pikku hiljaa alkaa siitä sitten olo kohentua Pöystillä ja näin ja...

Sinne meni Pöysti. Kollegoidensa rakastama, oman ruumiinsa pettämä.

Onneksi hän sai nauttia viimeisen ehtoollisensa -

mentorinsa Rauno Repomiehen surrealistisessa seurassa.

-Nehän sano, että se selviää vatsa- huuhtelulla. -Voi, niinhän ne sanoo.

Godspeed, Pöysti. Godspeed.

Oletko nyt Grassin edessä? -Joo, syvennyksessä...

-Mitä on kädessäsi? -Molo... -...tovin cocktail?

-Ei, vaan molo, mä oon kusella. -Kusella? Entä toinen käsi?

-Nojaa seinään. -Miksi virtsaat juuri siihen?

-Fläskin arvostus toisten kokkien silmissä herättää katkeruutta, -

jonka olen haudannut niin syvälle hyvän meiningin alle, -

että se nousee pintaan vaan vahvassa humalatilassa.

-Et voisi kuitenkaan räjäyttää ravintolaa? -En.

Ravintolan seinään virtsaaminen on pahin mihin kykenen.

Hups, nyt menee lahkeelle, aijaijai...

-Jumalauta, mikä noitapiiri täällä on käynnissä?

-Käytämme uusia, jänniä metodeja. -Kun eräät istuu 3 tuntia lounaalla.

-Get a fucking hold of yourself! -Mulla tosiaan taitaa olla toi tapa.

-Hei! -Nyt old school -poliisimetodit käyttöön!

Keissi vaati jo yhden hyvän miehen hengen, -

en halua menettää muita pimeyden ruhtinaalle!

-Pim, olette kissoja.

-Mouurr. -Miau.

-Jännä.

En mä tiiä kuka se ruumis on. Mä tein kylmiössä inventaariota.

-Ketä sinulla oli töissä?

-En mä niiden nimii muista, jaksa mitään mattivirtasii opetella.

-Miten sä sitten puhuttelet niitä? -No, katotaas.

Lauantaina duunis oli Namunaama, Sakkoliha, Krisukasa, Römppä, -

Mamuprinssi, Kusipallero, Pökäle ja Kamelinvarvas.

Oliks muuta, Kamasutra ja Räkäjarru? -Voi hitto, mikä sika.

-Nyt on vatsahuuhtelu tehty.

Tiedoksi, että petäjä, sikuri ja voikukka eivät ole ihmisruokaa.

-Lupaan, että pohjoisin ruoka mitä tästä lähin syön on lasagne.

-Sä nyt et erota lasagnea lasikuidusta.

-Mitä vielä? Mitä vielä!

Mä haluun toisen huoneen! -Ei onnistu.

Teiät molemmat on merkattu myrkkylogolla. -Mitä se tarkottaa?

Ruokamyrkytystä? -Ei. -No, niinpä tietenkin, haista sinäkin paska!

Jaha, katsotaas. Tuossa Namunaama, hän on Pökäle,-

tossa on Kamelinvarvas ja tässä Kusipallero. -Kiitos.

Uhri on joku näistä, aletaan käydä näitä läpi.

-Ssss!

-Ohoo, pitkää päivää pukkaa näköjään. Tuttu tunne. Voimia sulle.

Mauuu.

Huh huh, enää kaks kokkia jäljellä. Römppä ja Kusipallero. (Puhelin.)

-Haloo. Kyllä, ei, jännä, kuulemiin.

-No? -Patologi.

Uhri ei kuollut räjähdykseen, vaan hetkeä aiemmin sydänkohtaukseen.

-Mustekalaa piti hieroo kahdeksan tuntia, -

muuten siitä tuli Fläskin mielestä liian sitkeetä.

-Uhrin alta löytyi mustekalaa. -Ekat viikot meni niitä hieroessa.

Yötä päivää, 24/7. Se oli monille liikaa.

-Mistä löytäisimme Römpän, oikealta nimeltään Jari... Römppä, katos vaan.

-Piti tulla töihin, mut ei oo näkyny.

-Onko hänellä samanlainen tatska? -On. -Sen on pakko olla se.

-Vielä yksi kysymys... -Ei taas.

-Miksi lempinimesi on Kusipallero?

-Mun oikee nimi on Pasi Kullero.

-Anteeks. -Noin ne nauraa kaikki...

Nauttiessamme siankorva- snäckseistä haluan tilanneraportin.

Neponen. -Fläsk oli pulassa jo ennen räjähdystä.

Entiset työntekijät valmisteli ryhmäkannetta. Se olis tullu kalliiks.

Nyt se varmaan unohdetaan. -Darja. -Uhri oli kokki Jari Römppä, -

joka sai sydänkohtauksen hierottuaan mustekaloja 52 tuntia.

-52 tuntia! Sairas mies, mutta ei ansainnut kuolla. Helga? -Miau.

-Pekka. -Vähän nyt tuoksahtaa.

-Tuhma kissa, Helga. -Ei, vaan tämä keissi.

Uskon Fläskin räjäyttäneen uppoavan laivansa -

vakuutusrahojen ja vihaisten työntekijöidensä säälin toivossa.

-No, sairaalaan laittamaan miestä rautoihin niinku olis jo!

-Darja, pitäiskö sun ettii se ohje, miten Helgan hypnoosi puretaan?

-Jumalauta, mitä sinulla on kissoja vastaan?

-Ei mitään, mut Helga on ihminen. -Mä en oo löytäny sitä vielä.

-Voi, ku Pöysti olis täällä. -Älä murehdi, Neponen.

Sieltä se meitä pilven reunalta katselee. Helga, kiss kiss! -Mauu.

(Fläsk:) Älä mussuta, älä mussuta, älä mussuta!

Pöysti! Back from the dead!

Ja karaistuneempana versio 2.0:na toivon ma. -Kiitos vaan.

Ja varsinkin niistä visiiteistä ja pahoittelevista kukkakimpuista.

-En minä käynyt, enkä lähettänyt... Ai, jumalauta, ei saa vanhaa miestä!

-Jami Fläsk, olet pidätetty. -Mistä? -Tapoit Jari Römpän!

Ja yritit peittää jälkesi ja pelastaa itsesi polttamalla ravintolasi!

-Kuka on Jari Römppä? -Tunnet hänet nimellä... Römppä.

-Ai Römppä. Miten mä muka tapoin sen? -Työllä. -Hah hah hah!

En usko, että siitä voi saada syytettä. -Totta, jännä porsaanreikä siinä.

-Ja mites, Kamasutra, aiot todistaa sen?

-No... en kyllä tiedä. ku poltit kaiken... Hitto!

-Ksssssss! -Just niin Helga, kssssssss!

-Painukaa siitä, mulle on tulossa iltapalaks -

kateenkorvaa suoraan Valamäen private stäshistä.

-Joo, te ootte ihan väärillä jäljillä.

Tommoseen vedätykseen vaadittas teräspallinen nero.

Ainoot pallit, jotka Fläskiltä löytyy on sen jääkaapissa, ja nekin on pässin.

Ja aivot, ja nekin sian.

Kokit ottaa niin paljon tatskoja ja on niin korostetun äijiä, -

koska ne pelkää että muuten alalle hakeutuvaa miestä pidettäs neitinä.

Machoillaan, että voitais uskottavasti leikkiä -

niiden fancy pancy -kastikkeiden kanssa!

-Nyt mä muistan ton kimityksen!

Sä oot se tyyppi, joka haukku meiän palvelua tylyks! -Niin olen.

Niillä hinnoilla luulis irtoavan tarjoilijoilta edes yks lämmin hymy!

Ja arvaa mitä muuta!

Se mustekala-annos oli... sitkee. -Ei jumalauta ollu sitkeetä!

Ei oo yhtään sitkeetä annosta lähteny mun keittiöstä!

Ja ihan varmaan on enemmän palleja ku sulla, Katto-Kassinen!

Tän alan huipulle selviää vaan kovimmat! Sellaset ku mä!

Ja ne, jotka on ollu mulla duunissa! Joko niistä tulee samanlaisia, -

tai sit ne kuolee kokkiveitsi kädessä! -Niinku Römppä? -Just niin!

Mä luulin, että se feikkaa, ku se alko ähkiä siinä lattialla.

Mä oon nähny kaikki temput! Kaikki! Eikä kukaan kuseta mua, ei kukaan!

No, voihan...

-Jos totta puhutaan, ni se mustekala-annos oli ihan sikahyvä.

Paras annos, mitä oon ikinä syöny. -Totta kai se oli.

Pyytäisin anteeksi, jos vatsakipusi olisi minun vikani. -Se oli.

-Kukaan ei pakottanut sinua syömään. -Sinä pakotit. -Enkä.

-Aseella uhkasit pöydän alla. -Ei ollut panoksia siinä aseessa. Katso vaikka.

Ja niin ratkesi keissi suomalaisen perinneruuan ansiosta. -Miten?

-Itse sain siitä keissin ratkaisemiseen tarvittavaa energiaa.

Pöystin sain Fläskin huonetoveriksi, jossa Pöysti pehmensi hänet.

-Voi jeesus, mä lähen baariin. -Lähden mukaan.

Lanttuvodka jäi testaamatta, ja Lapin puikulakossu.

-Etsin ohjeen, miten ton hypnoosin saa purettua. -Miksi ei Pekka kelpaa?

Helga? -Hypnoosi loppu jo tänä aamuna.

-Mutta siltihän sinä... -Kyllä. -Nuolit Darjan kättä... -Kyllä. -Jännä.

-On niin jännä, että toivoisin, että unohtaisit tämän. -Toki.

Tekstit: Kari Vetri Yle