Original subtitles

.

.

.

.

Terveen orvaskeden väristä huomenta kaikille.

Vielä vuosi sitten minua ei olisi saanut tähän kuppaiseen gettoon -

edes aseella uhaten, -

mutta nyt kaupungin halpojen vuokratalojen tilalle on kohonnut -

tämä upea uusi hoitolaitos HiPo, eli Hiuspohjantautien klinikka.

Täällä Hipossa erikoislääkärit työskentelevät yötä päivää -

pelastaakseen ihmisraukkoja hilse-, sieni- ja silsainfektioilta, -

noilta sosiaalisten tilanteiden liukumiinoilta.

Skalpologian erikoislääkäri Pasi Völker, -

te olette yksi niistä sankareista, jotka... -Istukaa.

-Hyvä idea, tehdään tästä autenttinen tilanne.

Völker, kertokaahan...

Hei! Mitä helvettiä te teette?

Päästä irti! Irti!

-Allergeeninen myelinisoiva b-tyypin infektio. -Irti! Irti!

Poikki! Poikki! Poikki! Poikki! Pärkkele!

(Murinaa.)

(Hälytys.)

Kukko kiekuu!

Hyvää huomenta!

Viime yönä Hiuspohja-klinikka potkittiin takaisin kivikaudelle.

Tämä on järjetön rikos, motiiveiltaan sysipimeä ja täyttä dadaa.

En usko poliisin voivan tehdä tälle mitään.

Pistetään se kansioon "henkimaailman hommia" -

ja siirrytään maallisempiin asioihin. Tässä on Topi, tässä Topin omistajat.

Topi on kadonnut. Topin omistajat ovat siitä hyvin, hyvin surullisia.

Topi nähtiin Itä-Pasilassa juokse- massa rusakon perässä metsään.

Jumalauta, miten kiehtova mysteeri! Nyt kaikki sitä selvittämään.

Mitä? -Pitäiskö kuitenkin tutkia kuka tuolla klinikalla on riehunu?

-Mennään nyt ainakin ihailemaan, tai siis kauhistelemaan sitä tuhoa.

-Olisiko palveluiden yksityistämistä protestoiva lääkäri? -Anarkistiryhmä?

-Eikö Topi herätä tunteita kivisydämissänne? -Totta kai.

Mut poliiseina meitä kiinnostaa... -Sinäkö sen veit? Jumalauta!

Nyt alat laulaa ennen kuin sisäinen tutkinta puristaa totuuden ulos!

-Lääkkeet! -Lääkkeet!

Hyvä on! Nimeni on Rauno Repomies ja olen nosokomefoodibbo.

-Nosokomefoobikko? -Niinhän minä sanoin. Pelkään sairaaloita. -Miks?

-Koska Rauno pelkää kuolemaa! Sigmund Pöysti ratkaisee.

Säästin sulta kahen vuoden terapiamaksut. -Jumalauta, Sigmund!

Ei ole kyse mistään niin symbolisesta, -

vaan ihan käsinkosketeltavasta horrorista. Miettikää nyt!

Hoitohenkilökunta, sairaalabakteerit, aikuisvaipat, -

aikuisvaippaihottuma, kiisseli! Miten se kiisseli minua riivaakaan!

-Et kertonu, miks...? -Sairaaloista en halua kuulla enää sanaakaan.

Topista kuulen mielelläni kokonaisia lauseita.

Esimerkiksi, että jos olisin Topi, niin menisin... -Yks kysymys.

-Liittyykö se Topiin? -Njäh...

Jollain on nyt mennyt yli hilseen.

No hei, jonkun oli pakko sanoo se.

-Outo haju. Tunnet sä? Tulee verhoista. Tuu haistaan, Pöysti.

-Mulla on mun tutkimusmetodistandardit.

En haistele verhoja tai petivaatteita. En kyykisty, ryömi, kanna esineitä.

Mä tutkin ihmisiä, en hajuja.

-Ihmiset valehtelee, hajut ei. -Et sanonu tota oikeesti!

-Sinuna en sanois mitään, "jollain on menny yli hilseen". -Totta kyllä.

Pöysti ja Neponen poliisista. -Istukaa. -Selvä.

Onkohan teillä käsitystä...?

Äää! Mitä sä teet? -Epidermologinen ruber planus. -Päästä irti!

Neponen! Ota se irti! -Kolmen viikon nefrotoksinen hoito -

yhdistettynä päivittäiseen natriumfluoridihuuhteluun.

Näkemiin.

Punajäkälätauti! Naurettavaa! Mullako punajäkälä? -Mikä se on?

-En tiedä mikä on punajäkälä, mutta mulla ei sitä ole. Ihme puoskari!

Miten tommoselle epäsosiaaliselle autistille on ees annettu virka?

Surkee esitys. -No, niinpä.

-Onkohan se jotain vakavaa? -Mikä? -No, se punajäkälä.

-Sähän sanoit, että... -Sanoin, enkä usko sanaakaan mitä se pelle sano!

Toisaalta autistit näkee joskus asioita mitä muut ei. Kuten Rainman.

Huonoa road trip -seuraa, loistava laskemaan tulitikkuja.

-Mulla on teoria. -Ai punajäkälästä? No kerro, älä kiduta pidempään!

-Eiku tosta vandalismista. -Miten sä voit välittää töistä, -

ku kollegan henki on vaakalaudalla? -Ehkä sä nyt vähän ylireagoit.

-Onks liian myöhästä kääntyä ja hakee se resepti? -On. -Ookoo!

Pöysti!

My man. Long time, no C-section. Long time, no C.

Thomas Howell. Long time, no CBGB...

-Lopeta! -Sori, ei olla nähty pitkään aikaan, oli ehtiny vähän kertyä.

-Tiedätkö mitään HiPo-klinikan tuhosta? -Ette kai te epäile minua?

-Se lääkäri kritisoi sun päänahkaa.

-Puoskarin mielipidekö heilauttaisi itsetuntoani? -Samaa mieltä!

Ketä kiinnostaa jonkun valelääkärin mielipiteet?

-Silti, tommonen paljastus. -Mikä paljastus? -Että sulla on peruukki.

-Eihän ole. -On. -Ei ole.

-Mun vuoro. Miten sä kestät ittees päivästä toiseen?

-No, aamulla sanon peilikuvalleni: "Juhani, sä olet hitsin hyvä jätkä."

Käytän sitä myös mantrana aina, kun tulee suru puseroon.

Vaimoni tuli itse asissa kerran sisään kesken aktin ja sanoi, -

että se oli melko karmivaa se hokeminen.

Onhan se vähän sellaista mekaanista mölinää. Haluatteko teaserin?

-Ei kiitos, eiköhän tää ollu tässä.

Ai, Juhani, moi.

Tiiätsä, sä oot hitsin hyvä jätkä.

Juhani, Juhani, Juhani, sä olet hitsin hyvä jätkä.

(Ärinää ja murinaa.)

Kukko kiekuu!

-Pöysti, löysin internetistä valokuvia -

pitkälle edenneestä punajäkälätaudista.

-Häh? Mistä sä kuulit? Neponen!

-Sori, se lipsahti. Me puhuttiin uutisstudion lavasteista, -

ja mulle tuli tarve kertoo joku salaisuus itsestäni.

-Tä! Ei toi ollu ees sun salaisuus!

Olisit kertonu, mitä sä sanoit Kiira Korvesta sillon baarissa? -Nyt!

-Mun isällä oli punajäkälä. Annas mä vilkasen. -Nytkö kaikki tietää tästä?

-Tietää mistä?

Jaahas, yks jätetään ringin ulko- puolelle! Onko reilua, Pöysti, onko?

-Ei ole kivaa tuo, vähän nyt on työpaikkakiusaamista tässä.

-Millä pappilan bordellin kirkon- miehen logiikalla olen kiusaaja?

-Pöystillä on punajäkälä. -Mä tiesin siitä. -Kattokaa mitä saitte aikaan!

Tää on psykosomaattista! Just ku mä olin onnistunu unohtaan sen.

No niin, sinäkin Raunoseni! Anna tulla, kerro oma hoitoniksi!

-Ehei kiinnosta minua sinun punaräkätauti.

Meillä on näköhavainto Topista tai Topia muistuttavasta koirasta!

Etelä-Haagassa! The shit is on!

Jonkun kansanparantajan klinikka on tuhottu, -

mutta en usko, että Topi-rukka liittyy siihen mitenkään.

Neponen ja Pöysti poliisista.

-Tervetuloa. Mä oon aina arvostanu poliisia.

On varmaan rankkaa tavata ihmisiä vaan sillon, -

ku niille on tehty jottain pahhaa. -Joo. Kiitos noista sanoista.

-Juodaanko kupit chaita? -Mikä ettei?

-Mikä kutittaa? -Ei mikään! -Sä oot nyt ystävien seurassa.

-Ei, ei, ei! -Eiku ihan tosi. Nyt puhutaan. Jalat ylös ja defenssit alas.

Silmät kiinni, ja sitten hengitellään, kaikki lähtee hengityksestä.

Kerros, Pöysti, mikä sinua vaivaa?

-No, en mä... -Sillä on punajäkälä. -Sä oot hirvee lörppösuu!

-Sori, mulla katos kaikki estot, lojaliteetit ja muut.

-Ja hyvä niin, sillä minulla on siihen täydellinen lääke.

Ikivanha Bong-Bong-uute Kiinasta. -Mitä siinä on?

-Tiedättehän, mitä makkarasta sanotaan? -Se on junttien entrecôte.

-Jos siitä haluaa nauttia, ei pidä nähä miten se tehhään. Sama pätee tähän

-Ei kiitos, mä suhtaudun tähän vähän skeptisesti.

-Ymmärrän täysin. Kaikilla on oikeus mielipitteeseensä.

Voi vitsi, te vaikutatte hyviltä tyypeiltä.

Synty heti hyvä fiilis tähän meidän välliin.

Kyllä sen vaan aina jotenkin tuntee, eikö niin? -Joo-o. -Joo.

Miten kadonneen koiran mysteerin selvittely etenee? -Joo... ihan hyvin.

Ainakaan se ei oo tuolla kahvihuoneessa. -Ei.

Tai jos on, niin se on piiloutunu kaappeihin. -Pitää vielä tsekata ne.

-Loistavaa poliisityötä! Ei kelvannut Topille piiloksi aseman kahvihuone, -

mutta joku muu saattoi kelvata... Mikä?

-Tihutöiden suhteen me ootellaan tuloksia... -Hienosti dedusoitu!

Eiköhän se keissi ollut siinä! Nyt kaikki hauvajahtiin!

-Rauno, sun sairaalafobia alkaa olla työmme kannalta erittäin häiritsevä.

-Ei ole häiritsevää siinä! Eikä ole tässä mitään syvempiä traumoja!

-No, kai sä kerrot, ku oot valmis. -Hyvä on!

Jumalauta, miten julmia te olette!

Väkisin pakotatte avaamaan tämän Pandoran lippaan, -

vaikka niin stoalaisesti olen yrittänyt pitää sitä lukossa vuosikaudet. Aijai!

Kaikki alkoi, kun olin viisivuotias.

Aurinko paistoi ja linnut parittelivat.

Minä uppouduin viattomaan leikkiini enkä huomannut lähestyvää autoa...

"Aaaaaa!" oli reaktio pikku-Raunolla, -

kun tuo auto murskasi tulevaisuuden suunnitelmat. Siltä iltapäivältä.

Sillä ei siinä kovin ikävästi käynyt. Pieni murtuma jalkaan.

Mutta todellinen vaara piili sairaalan sisällä.

Lääkärini oli eetteripäissään lastoittanut jalkani miten sattuu.

Luut kasvoivat vinoon, ja jalka oli katkaistava uudelleen.

Ainoa puudutus oli pirtu, joka sekin virtasi vain lääkärin suonissa.

Vietin seuraavat kuukaudet sängyssä.

Kiitos pirtun, homma meni kuitenkin reisille ja aloitimme alusta.

Syksy muuttui talveksi ja pirtu amfetamiiniksi, -

joka vaati saman korjausliikkeen. Vuodet vierivät...

-Kauan tää vielä jatkuu? -Jumalauta! Keskeytit upean kasvukertomukseni!

-Jäi junnaamaan. -Kasvatin jännitettä kliimaksia kohti. -Hyppää siihen.

-Lopulta lääkäri lähti Amazonakselle, -

jossa hänelle jäi myrkkykaktustrippi päälle.

Mies ei löytänyt takaisin Suomeen ja sain tervehtyä rauhassa. The loppu.

Jumalauta Pöysti! Dramaattisinkin tarina latistuu, jos kampittaa sen!

-Mä en usko että toi "the loppu" ois toiminu, vaikka se kasvatus -

olis ollu kuinka huikee tahansa. -Sitä ei nyt saada koskaan tietää! Hö!

The virus has entered your brain. Why didn't you come to us before?

-I didn't think it was serious! -It is. Dead serious.

Kukko kiekuu!

Tuota, sä varmaan muistat...? -Istukaa. -Okei, kiitti.

Mä en oo tässä nyt poliisina vaan... -Jaha, jaa. -Hei, sä tutkit mut jo!

Lopeta! Lopetaaaaaaa! Mä en ole esine! Mä olen ihminen! Ihminen!

Huomenta. Tää tapaus valvottaa näköjään meitä molempia.

-Joo todellakin, mä oon ihan maanisella kyttävaihteella.

-Kenellä olis motiivi käydä sekä HiPo-klinikalla, että...?

Hetkinen... Toi haju.

-Neponen, mitä me puhuttiin tosta? Ja mun puhekupla-alueesta?

-Se on sama ku HiPo-klinikan verhoissa, ja se tulee susta.

-No, mä saatoin käydä sen kansanparantajan luona.

Se Völker on ihan sekasin, mutta se kansanparantaja on mahtava tyyppi.

-Joo, se oli mukava. -Sairaan kiva.

-Ymmärsi meiän hankalaa suhdetta asiakaskuntaan. -Todellakin.

Tosi miellyttävä. -Ja karismaattinen. -Se on hyvä sana: karismaattinen.

-Kröhöm. Mennään tapaan Vullia. -Nerokas idea! Mennään!

-Pyydetään siltä lista Bong Bong -uute-asiakkaista -

ja katotaan onks siinä Völkerin potilaita. -En kuunnellu yhtään.

-Auttoks se uute? -Ei, mut kusenhaju vie huomion pois tästä kutinasta.

Pöysti, Pönderiino! -Vullikka!

-Ai, te ootte jo noin frendejä. -Tommi, mitä äijä?

-Sä tiedät mun nimen. -Tottakai.

Me puhuttiin susta Pöndiksen kanssa eilen. Miten mä voin olla avuks?

-Me tarvitaan kaikkien nimet, jotka on saanu Bong Bong-uutetta.

-Ei onnistu. Kansanparantajia sitoo tiukat eettiset säännöt. -Ymmärrän.

-Heh heh! No, ei kai! Tommi, minun mies.

Toi on vaan kansanparantaja- huumoria. Oottakaapa vähän.

Kas tässä. Nää on hyvin arkaluontosia dokumentteja.

Ette saa ottaa näistä kopioita tai puhua näiden sisällöstä, onko selvä?

-Totta kai. Me luvataan. -Heh heh! Jätkä meni jo toistamiseen!

Tommi, minun mies. -Neponen, sä oot niin helppo!

Vähän retkutettiin. -Näin on!

-Tomppoliini. -Toi on hyvä!

-Höpölisti. Pökelö.

Hitto, miten hyvä tyyppi. -Kyllä. Kukas tää on?

-Tää on Kari Kinttu. Tää on sen äidin talo, Kari muutti tähän vuos sitten.

-Jyrätään nää mammanpojat äkkiä, ni voidaan jatkaa Vullin fiilistelyä.

-Mikä ois mulle hyvä lempinimi? Nepanderi, neppis, neandertaali...

-Toi on hyvä, pidä toi. Neandertaali!

Kinttu? Kari Kinttu?

Lämmintä.

-Yäidäbädää-dä-ää.

-Kari Kinttu! -Ääää!

-Pöystiiii!

Jumalauta! Neitseellisen Neposen nappasi. -Tää on niin tätä.

Kauniiden naisten sijaan se valitsee hajuttoman ja mauttoman insinöörin.

-No, kaunis ja kaunis... Kiitos, Darja.

-Älkää loukkaantuko. Valinta oli Neposen ja minun välillä.

Vähäinen testosteroni sinetöi hänen kohtalonsa. -Heh heh. -Mitä!

-Nyt tarvitaan tarkkaa psykologista ja strategista pelisilmää.

Pekka, hae tainnutuspyssy. Ammut hirviötä kankkuun.

Hirviö putoaa maahan. -Neponen myös. -Joka putoaa hirviön päälle!

Hirviö toimii siinä kivasti tyynynä eikä Neposelle käy kuinkaan.

-Miten sä varmistat, ettei Neponen jää alle?

-Ampumalla hirviötä vasempaan pakaraan. -Täh? -Ballistiikkaa!

-Aika hataralla pohjalla toi sun... -Jumalauta!

Sotatilanteessa päätöksiä pitää tehdä sadasosasekunneissa.

Nukutusnuoli vasempaan pakaraan -suunnitelma on nyt valmis, -

ja sen kanssa meidän on vain elettävä. Pekka! -Roger.

Pöysti! Jumalauta, et mene sinne!

Kinttu! -Pois täältä! Tai mä pudotan tän!

-En ole koskaan sanonu tätä rikolliselle, koska ne on luusereita -

ja mun ylemmyydentunto on ollu täysin oikeutettua.

Mut... mä tiedän miltä susta tuntuu. -Mitä?

-Häh? -Mä tiedän, miltä tuntuu olla Pasi Völkerin mielivallan kohteena.

Onko liikaa pyydetty, että lääkäri kysyis edes, että mitä kuuluu?

Ei mun mielestä... -Ei se tehny tätä mulle!

Tää oli sen kansanparantajan vika, sen Vullin. -Mitä? Älä viitti!

En usko! -Vähän vaikee on uskoo Vullista. On se niin hyvä tyyppi.

-On, mutta se on paska lääkäri. Aivan paska.

Multa meni mahtava kaupungin vuokrakämppä alta sen Hipon takia.

Muutin takas äidin luo, masennuin ja menetin yöunet, kun...

No, koska mä muutin takas äidin luo.

Sitten hain Vullilta unilääkettä, mutta se aiheutti tän liikakasvun.

Se anto jotain siihen, mut siitä tuli nää karvat ja hampaat.

Sitten... No, tajusitte jo varmaan tän tapahtumaketjun.

-Susta tuli ikään ku kokeellisten hoitojen sekakäyttäjä? -Kyllä tuli.

-Miks sä jatkoit sillä? -En tiiä. Kai se vaan oli niin karismaattinen tyyppi.

-Sen karisma on kyllä koukuttava. -Ymmärrän.

Mut jos me ei kohta mennä alas, niin noi puusilmät ampuu sua, -

ja sit kellään ei oo kivaa. -Mennään.

Ai!

-Neponeeeen!

-Uskomatonta. Rauno, en ollu ihan vakuuttunu sun suunnitelma...

Rauno?

-Ai jai jai...

Topi, Topi, Topiiii... -Mitenkäs täällä jaksellaan?

-Nyt jumalauta loppuu tuo kiduttava small talk! Faktoja pöytään ja äkkiä!

Missä se vasara on? Vai mursitteko jalkani, kun nukuin? Miks et puhu?

-Mulla on hyviä ja huonoja uutisia. -Ei kai?

-Kipsaus onnistui. Mut Topin vanhemmat tuli hakeen sitä.

-Jumalauta! Miksi sairaalat ovat aina näyttämöinä elämäni tragedioille?

Miks, ma kysyn!

-Ja täs on siihen punajäkälään. -Kiitos. Sulla on jotain valkosta...

-Tattis.

-Ei kai se ollu...? Ei! Toisaalta... -Ei, ei... -Ei, ei, ei, ei!

-Lääkkeet punajäkälään? -Joo, se hiton Völker oli oikeessa.

Mun piti vaan kuulla se joltain, joka oli järjissään. -Ja ehkä koksupäissään

-Näytä mulle synnitön, ni mä heitän sitä kivellä silmään. -Sinne päin.

Miten sille Kintulle käy? Onks yhteis- kunnalla tarjota tommosille mitään?

-Ja mitäs sä haluut näyttää meille?

-Yyh, ääh! Äää!

(Aplodit.)

Iiik!

Tekstit: Kari Vetri Yle