Original subtitles

.

.

.

Oikein esteettistä huomenta.

Kuten tiedetään, Helsinkiin on suunnitteilla Guugelheim-museo.

Vieraanani on Guugelheim Foundationin puhemies -

Julius Lönnroth-Kalevala. Tervetuloa. -Good day, sir.

-Miksi museo? -Kuten säätiön johtaja mr. Johnson Knippeldorf sanoi:

"Sophistication comes first." Eikö ole hieno lause? Hiton hieno. -On.

Ja tässä se tarkoittaa mitä?

-Guugelheimin avulla -

voimme näyttää olevamme osa läntistä kulttuurikenttää, -

ei mitään barbaariporukkaa.

-Eikö Kiasma tai Atski riitä? -Heh-heh-heh-hee.

-Mitä? -Kiasma...

-Jaahas. Mutta mitä teemme 200 milj. maksavalla uudella museolla?

Kaupungilla on velkaa liki 2 miljardia ja vanhat museot ovat lähes tyhjinä.

-Guugelheimin myötä venäläisillä ja jenkeillä olisi vihdoin syy tulla tänne.

Eli kaupungin velka gone. Ja miksi ne museot on tyhjinä?

Ketä kiinnostaa Kiasma tai Atski, mut kaikki tietää Guugelheimin.

Se on huikee brändi. -Kävijämäärä- tavoitteet eivät ole uskottavia.

Miljoona turistia vuodessa? -Sä puhut preesensissä, mä futuurissa.

Sä oot tässä, mut mä oon jo tuolla. Susta ne luvut on nyt epäuskottavia,

musta ne on 3 vuoden päästä täysin uskottavia.

-Väität näkeväsi tulevaisuuteen?

-Väitän. Tiedän, mitä teen seuraavan 3 vuoden joka päivänä.

-Kiehtovaa. No, missä olet 3 vuoden päästä?

-Katotaas. Meillä on paltsu Guugelheimin työmaalla.

Tsekkaillaan proggiksen etenemistä 3D-hologrammiaplikaatiolla.

Voi pojat, siitä tulee siistiä. Mmm.

Aivan futuristista huomenta sinne jonnekin.

Vieraani on Helsingin Guugelheim- projektia yhä sinnikkäästi vetävä -

Julius Lönnroth-Kalevala. Tervetuloa. -No hei.

47 hylättyä Guugelheim-ehdotusta myöhemmin; -

miksi jatkat yhä taistelua?

Eikö jo todistettu, että olemme ylpeitä kulttuuriperimästämme, -

ettemme tarvitse ulkomaista brändiä kertomaan, -

mikä on hyvää ja mikä huonoa taidetta?

Suoraan sanottuna: mitä ihmettä sinä siinä vielä mussutat?

-Itse asiassa ehdotuksemme 48 meni eilen valtuustossa läpi.

-Mitä! Miten ihmeessä saitte tämän junttikansan puolellenne?

-Sehän on... sehän on Juhani Kookoksen maalaus! -Niin.

Lupasimme kansallisaarteelle museon parhaan paikan.

-Hemmetin hienoa! Ja sori että oon haukkunu sua näätämäiseksi.

-Ei se mitään. -Ja Facessa maanpetturiksi. -Saat anteeksi.

-Ja Twitterissä pilkannut sun piipittävää puhetyyliä.

Ai, sä et seuraa mua? Unohda.

Let me be the first one to say: "Welcome to Finland, Guugelheim."

(Kolinaa ja huutoa.)

Hyvää huomenta!

Tässä on Juhani Kookoksen taulu, hienoa kansantaidetta -

ja Guugelheim-diilin kivijalka, joka varastettiin eilen yöllä.

-Onko epäiltyjä? -Ei niin ketään.

Täysin kyssäreitä ollaan, paitsi että tässä on todennäköinen tekijä.

Nykytaiteilija Mika Kolmetonnia on kritisoinut hanketta alusta asti.

Miehellä on kirkas motiivi ja perverssi käsitys taiteesta.

Tässä hän "pimppaa" kansallisaarrettamme -

Gallen-Kallelan Lemminkäisen äitiä.

Viikset piirsi äidille! Eikö pojan kuolema riitä?

Pitääkö inhorealismilla naisen surua syventää? Jumalauta!

Aiemmin Mika kidnappasi Muumipapan Muumimaasta.

Pätkä teoksesta Muumipappa ja veri:

-No Muumipappa, mene siihen seinän eteen vain, heh heh!

Laula! (Vaivoin:) -Ei Muumitaloa...

Laula kunnolla!

-Ei Muumitaloa lukita yöksi...

(Konekivääri. Kirkunaa.)

Hah-hah-hah...

Anteeks. -Pöystikin järkyttyi, oikeesti! Kivisydäminen Pöysti.

-No onhan toi aika rankka.

Kai kaikille on tullu äidinmaidossa joku muumirakkaus?

-Ei ole. Me katottiin Myyrää. -Me räjäyteltiin papateilla -

sekä myyrä- että muumileluja. -Jumalauta naiset!

Kaikki rakastaa muumia ja muumimukeja, -

joita minulla on sekä käyttö- että keräilykappale.

Ja on minulla myös Väyrysen vaalimuki Paavo & Vuokko.

Sitäkin on kaksi. -Kukaan ei...

-Etkä saa lainata! Keräilykappaleita ovat, arvo nousee.

Kohta pistän rahoiksi ja häivyn täältä. -Asiaan!

-Asiaan! Nyt pidätätte maanpetturin törkeästä kuolemantuottamuksesta -

ja Lemminkäisen äidin nöyryyttämisestä -

ja viette tälle ladyshaverin, annatte vähän yksityisyyttä... -Lääkkeet!

-Lääkkeet päälle, hep! Pöysti, keissi on kuin räätälöity sinulle.

Pääset puhumaan tunkkaisia niiden elitististen kavereidesi kanssa.

Sitten raveihin vetämään bisseä -

ja haukkumaan elämästä vieraan- tuneita humanisteja. Mene jo!

-Nö-höh, mä voisin skipata tän. Sori.

-Jumalauta! Rukkaset antoi Pöysti.

Ketä muuta kiinnostaa esimiehen kanssa tissuttelu?

Eikö ketään? Mennään raveihin, hevosia katellaan, -

hevosta rapsutella saatte.

Mika Kolmetonnia, kiinnostava provocateur.

Jännän oivaltavia teoksia, joiden ytimessä kapitalismin kritiikki.

-Paska taiteilija. -Ne ulosteasetelmat olivat minullekin liikaa, -

mutta ehkä nerous oli siinä...

-Se haluu ärsyttää tavallista kansaa. -Ehkä ennemminkin ravistella.

-Viattoman Muumipapan telottaminen on sadismia.

-Ymmärräthän, että kyseessä on fiktiivinen hahmo. -Symbolinen!

Tällaisina päivinä ei voi kotona kertoa, mitä kauheaa töissä näki.

-Jännän syvälle osui ja upposi tämä.

Hei, voinks mä... Mitä sä teet? -Miten niin? -Mistä toi ääni tulee?

-Mikä? -Voinko konsultoida sua vähän arasta aiheesta? -Toki.

-Ja voitko lopettaa ton pomppimisen? -En. -Okei.

Tapasin täydellisen naisen, älykkään, hauskan, kuuman... -Kiitos.

-Tä? -Ei mitään. -Mulla on iso ongelma. (Kaksi ääntä:) Impotenssi.

Ei! Ja mistä toi toinen kuului?

-Nyt laatikko ei enää lonksu. -Kiitti, Helga. Jatka, Pöysti.

-Se on... -Ihan normaalia. Hienoa nostaa kissa viimein pöydälle.

Ei pyöri se mirri enää jaloissa, virtsaile ympäri toimistoa...

-Tää nainen, Peppi, haluaa mennä tangokurssille.

Se haluaa mut mukaan, mut mä en osaa. -Ooh, harva osaa.

-Valehtelin, että osaan hemmetin hyvin. -Okei.

Ja että Buenos Airesissa sain lempi- nimen El hombre blanco que baila.

-Tanssiva valkoinen mies. -Si. -Madre, oi oi!

Jännä...

-Mika Kolmetonnia, varastitko Kookoksen maalauksen? -Hah hah...

Sanoit sä maalauksen? -Sanoin. -Ei se ole maalaus.

-Mikä sitten? -En tiiä... Pökäle? -No varastitko sen pökäleen?

-Ei, pökälekin on liioittelua. Niistäkin voi tehdä taidetta.

Kookoksen teos on lähempänä alkulimaa.

-No, varastitko sen alkuliman? -Ei, alkulimassakin on elämän alku...

-Se ei ollu Guggelheim-vastainen kannanotto? -Ei se ollu.

En tiedä, kuka vei sen nimettömän kauhean asian.

-Miten niin se? -Mun kannanotto on tulossa. -Mikä se on? -En kerro.

-Lavallinen kakkaa? -Toi on niin last season, vähän krediittiä pliis.

-Jotain muuta eritettä? -Voitteko nyt lähteä, mulla on töitä.

Miehen jalka on kuin jäykistynyt elin, joka etsii tietään naisen jalkoväliin.

-Ei kiusallisia vertauksia. -Tango vaatii heittäytymistä.

Tätä ei tehdä pimeässä peiton alla, tää on alfaurosten tanssi.

Jos et ole sellainen, sun pitää muuttua. -No onneks mä oon! Hähä!

Ai en muka oo alfa!

Raavaat miehet heittäytyy selälleen paljastaen kurkkunsa mun seurassa.

Okei, en ole alfa. Ihan naurettava ajatuskin. Jatka.

-Mihin mä jäin? -Naisen jalkoväliin.

-Niin. Miehen jalka etsii tietään naisen jalkoväliin. -Jalkoväliin...

Mitä mieltä olet? -Mielestäni Kolmetonnin uusimmissa teoksissa -

käsitellään kuluttajan muuttunutta roolia nyky-yhteiskunnassa -

satiirin keinoin.

-Tästä keissistä? -Kieltämättä hyvin lahjakas keissi.

Mutta oma kädenjälki on ehkä vielä vähän hakusessa.

Turhan luonnosmaista. Jännä... -Huoh.

Siinähän se varastettu teos on! -Ei kun tää on eri. -Miten niin?

-Täs on yks lato vähemmän ja puhelinpylväitä. -Jaa...

-Pidän tästä. Tulee mieleen mummola.

Enkä tunne itteäni tyhmäksi, kun katon tätä. -Jännä.

Itselläni päinvastainen reaktio.

En näe näissä mitään sisältöä.

Voisi jopa sanoa, että nämä ovat täysin tyhjiä.

Naiivin kosiskelevia heijastumia -

keskinkertaisen kollektiivin alitajunnasta.

-Tulee mieleen meidän mummola.

-Sen sijaan tämä!

Hieno tulkinta taitelijan yrityksestä paeta ahdistavaa luomisprosessia.

-Hetkinen...

-Jännä, teos kutsuu seikkailuun.

Vastaan kutsuun.

Taitelija on hienosti ottanut teoksellaan kaupunkitilan haltuun.

Jaaha.

Voi voi... -Miau.

Mitä saatanaa sinä...

-Tutkimme Juhani Kookoksen taulun varkautta.

-Mä en mistään maalauksesta tiedä mitään, saatana! En tiiä...

-Lähdepä mukaamme.

-Lähe minnekään, rrrkele! (Humalaista huutoa.)

(Kuorsausta.)

Oli se... Mun äiti...

Surkeaa huomenta kaikille teille sivistymättömille barbaareille.

Guugelheim-hankkeen vaarantaneen varkauden tekijäksi -

paljastui tämä känniääliö, jonka nimeä en edes mainitse, -

jottei hän saisi kiksejä tästä kyseenalaisesta julkisuudesta.

Hirveää, eikö? -On joo, kyllä. Huh huh.

-Kerrankin oltiin saamassa kunnon kulttuurilaitos aitoine Kookoksineen,

niin eikös joku juntti pilaa kaiken.

Onko teos löydetty? -Syytetty sanoo, -

ettei muista kätköpaikkaa, koska oli kännissä.

-"Koska oli kännissä." Jotenkin niin tyypillistä meille, eikö?

Ei siis meille vaan niille toisille.

Noille ja niille, jotka tätäkin ohjelmaa katsovat. Miten hankkeen käy?

-Se jatkuu. Meille Kookoksen faneille tämä on takaisku.

Korvaavia teoksia mietitään. -Jotain suomalaista kuitenkin? -No...

-Ei löydetty täältä ketään, -

joka yhdistäisi taiteellisen huippu- osaamisen ja kansantajuisuuden, -

joten piti turvautua ulkomaiseen. -Sehän vie pohjan koko jutulta.

Nyt haisee vähän kulissien takainen laskelmointi.

Sinua on syytetty Johnson Knippeldorfin käsinukeksi.

Miten kommentoit? -Loukkaavaa!

Olen edustanut neuvotteluissa Suomea ja vakavasti... (Kännykkä.)

-Ette kai te suorassa lähetyksessä... -Pakko ottaa tää.

Mr. Knippeldorf, very well, indeed. No, no, not a bad time at all, hah.

Well, but sir, very funny indeed. Oh, you are so funny.

-Voi Jeesus.

Onks tää pakko kuvata? -Vain oppimiskäyttöön.

No niin, sano se. -En sano.

-Sano! Mieti Peppiä. -Okei. Olen Karlo. -Kuka?

-Karlo. -Anteeks.

-Olen Karlos, kuumaverinen latino, saan naiset ulvomaan hekumasta.

-Tosissas. -Olen Karlos. -Kovempaa.

-Minä olen... -Kovempaa. -Joo. -Kovempaa! -Ihan just. -Tarkoita sitä!

(Möreästi:) Minä olen Carlos.

Se oli tilauskeikka. -Paljonko sait? -Tingin viiteen. -Tonniin? -Tuoppiin.

-Kuka tilas? -Joku ulkomaalainen.

Sanoin, että oon kännissä, en pysty keikkaan, -

mutta se piirsi ohjeet ja pisti vielä fisun siihen kylkeen, -

niin päätin yrittää, mut maalipurkkeja en nähny.

Sanoinko, että olin kännissä? -Minkämaalainen? -Ei havaintoa.

Stetsoni päässä, valkoiset hampaat ja tennarit. -Amerikkalainen!

-Vähän nyt yleistät ikävästi. -Ai jaa, anteeks.

-Mutta nyt kun sanoit, oli se varmaan. -Miten niin?

-Se oli hervoton läski. Sellainen jaffamaha.

Kyösti, hei! -Hola... (Möreästi:) Hola, amor. -Kyösti?

Sä näytät ja kuulostat jotenkin erilaiselta.

-Kuka on tämä Kyösti, josta puhut? Joku toinen hombre? Tapan sen sian!

-Oho. -Nimeni on Carlos, -

Carlos Pöysti.

-El hombre blanco que baila? -Si.

-Ja nimi oli? Carlos... Öö, Kyösti Pöysti plus yks.

Tekijä tiedetään, mutta tärkein kysymys on auki.

-Niin, mitä on kuolema ja tulisiko sitä pelätä vai syleillä vai sekä että?

-Missä se jenkki on ja mikä on motiivi? -Monimutkainen keissi, -

mutta tällaista on elämä, tavalliset klišeet loistavat poissaolollaan.

-Tää lappu tuli labrasta. -Oliko sormenjälkiä? -Ei, hih hih...

-Mitä? -Ei mitään. Tuli mieleen yks juttu.

-Se hirvee telotusvideo vai? Sä naurat sille yhä! -En.

-Kaunis linja, hienosti eroteltu eksteriööri interiööristä. -Aarrh...

Milläs tussilla toi oli tehty?

-Se oli joku kalligrafiatussi, joku Galens tai vastaava.

Öhm... anteeks, hih.

Hyvää iltaa. Pekka Routalempi poliisista. Olisi muutama kysymys.

-Mjoo.

Kuinka upea teos!

-Eikö tämä tapaus Kookos voida jo unohtaa?

Te suomalaiset juututte aina tähän preesensiin.

-Tietääkseni tekin olette suoma- lainen. -Vain kansalaisuudeltani.

-Niin. Kysymykseni liittyy Mika Kolmetonniin.

Miten taideteoreetikkona näette hänen teoksensa?

-Keskinkertaista paskaa. -Itseäni hänen taiteensa... -Hih hih.

Sanoitteko hänen taiteensa?

-Ei ole kovin kollegiaalista teidän nykytaiteilijoiden meininki.

Hmm... Mm-hm.

-Totuus on, ettei Suomessa ole hyvää nykytaidetta.

Kuten mr. Knippeldorf totesi:

"It's a fact that there's no good modern art in Finland."

-Törkeä väite mielestäni! -Missä Kookos. -Mitä hiivattia tapahtuu?

-Tilasit varkauden ja vahvistit ikävästi stereotypiaa amerikkalaisista

-En kommentoi. I have the right remain silent.

-Ollaan Suomessa, hiton anglofiili!

Sä halveksit Kookoksen töitä, mutta kun oikein keskityit, -

tajusit, miten upea teos se on.

Ehkä se jopa kosketti sua, jopa toi sulle mieleen sun mummolan.

Varastit sen, jotta voisit aina ihailla sitä -

ja miettiä mummolan tuoksua, jossa yhdistyy marjapuuro...

-Kookoksen taide on banaalia roskaa.

Sen avulla suomalaiset saatiin hankkeen taa.

Se oli alusta asti määrä korvata jollain ulkkarilla. -Just.

Tää ei menny ihan mun teorian mukaan, mutta sä varastit sen.

Missä se on? -Vein kaatopaikalle. Etsikää sieltä muun paskan keskeltä.

-Pakko sanoa, vaikkakin lainvalvojan ominaisuudessa, -

että hienon kannanoton teit Kookoksen teoksesta, bravo!

-Kiitos. Jos pidit siitä, sä rakastat tätä. -Mitä?

Jännän vangitseva teos. -Auta nyt! -Jännä dilemma.

Varjellako upeaa teosta vai pyrkiäkö vapauteen teoksen kustannuksella?

Voi hyvä tavaton!

Mozart-kuugeleita! Oivaltava kannanotto korkeakulttuurin -

häikäilemättömästä valjastamisesta kaupalliseen käyttöön... Aih!

Näin päättyi kaunis uni nimeltä Guugelheim Suomeen.

Mitä sanotte? -Pitikin palkata varas Suomesta. Suomalaiset ei vaan osaa

-Löytyykö vasta-argumenttia? -Antakaa meidän kehittyä rauhassa.

Ei siihen ole mahdollisuutta, jos aina tuodaan porukkaa ulkomailta.

-Nyt on temaattista kamaa. Ai jai!

(Kukko kiekuu.)

Huomenta! Mites teidän ilta sujui? -No, ratkaistiin tää keissi...

-Ei kiinnosta! Mullakin meni helvetin hyvin.

Meidän eilinen tango oli uskomattoman ihmeellistä, euforiaa.

Näin Pepin silmissä lapsia ja lapsenlapsia ja sen, miten me -

tehdään niiden elämästä helvettiä! -Mä oon ylpee susta, Pöysti! -Sama.

-Katsotaan se treenivideo.

Siinä näkyy varmasti osa siitä säkenöivästä metamorfoosista.

-Se ei ehkä ihan ole hyvä idea. -Briiffihuoneeseen!

Aih!

Oho!

Nonni.

Mitä hittoa tää on? En mä noin tanssinu! Enhän?

Toltako mä näytin, mikset sanonu?

-Se oli vasta eka tunti. -Jumalauta! -Sanos muuta!

Hirveää paskaa! Kiusallista katsoa tuota bambimaista hoipertelua.

Nöyryyttävää sinulle, mutta me taas kärsimme hirveää myötähäpeää!

Miksi kidutat meitä paskallasi?

-Tanssin varmasti paremmin Pepin kanssa. (Kännykkä.)

Hei, Peppi! Mitä?

Okei. En tanssi paremmin Pepin kanssa.

-Voi, mä oon niin pahoillani sun puolesta. -Sama.

-Tiedän mikä helpottaa.

Jytäkät sumpit Raunon Paavo & Vuokko -mukista. -Ei helpota!

-Kivasti menet juomaan kahviplöröt Raunon keräilymukista.

-Tunge se muki... -Ei ollut Pöystin paikka parketilla -

eikä pidä todellisuutta tallentaa muovihärpäkkeillä.

Lihottaa semmoset, vie puheesta bassot, -

varastaa sielun ja tuhoaa huolella rakennetun valheellisen omakuvan.

Jumalauta, Lumieren veljekset, minkä teitte!

Ei pidä kävellä museossa tabletit naamalla.

Tabletin pitää olla mahassa, ei naamalla. Jumalauta!

Ja miksei kukaan huuda: "Lääkkeet!" Jos ei muut, sitten minä!

Lääkekuugelit naamaan, ma sanon, tra-la-laa!

Tekstit: Mikko Pöntys Yle