Original subtitles

.

.

.

Johnson. The zombie-virus has infected the whole city: -

women, children, babies, the elderly.

You've got to kill them all before they turn into zombies. -Pöysti!

Kaikki odottaa, ja sinä vaan lahtaat vanhuksia ja lapsia. -Ihan just.

-Nyt heti! -Tuun ihan just... -Nytten saman tien! -Ihan just...

Kytke se takas! -En! Peliriippu- vuutesi on riistäytynyt käsistä!

Ja tappamispelit lisäävät misantrooppisia asenteitasi.

-Tää duuni lisää niitä, pelit pitää mut järjissäni. -Mutta miksi, Pöysti?

Oi miksi ei tehdä pelejä, joissa voisi hoitaa maatilaa, istuttaa kukkia...?

-On niitä semmoisiakin. -Onko? Ei sillä, että kiinnostaisi, -

sillä voiko mikään olla ihanatampaa kuin tämä todellisuus?

Jossa voi avojaloin kirmata kedolla, pureskella kortta, -

riiata hameväkeä tansseissa, katkeroitua kun jää aina ilman, -

hakea naisen puutteessa rakkautta eläimeltä, jäädä kiinni itse teossa, -

erakoitua peräkammariin, keräillä räkäpalloja... -Lääkkeet! -Lääkkeet!

Nyt palaat tähän todellisuuteen, jossa et ole aseistettu muskelimies -

vaan pieni tuttimies, joka vihaa ihmistä. -Miten niin vihaa ihmistä?

Ai koska mä hengailen mieluummin pelimaailmassa ku täällä, -

missä ihmiset on joko keskinkertaisia tai narsistisia sadisteja?

Okei, vähän oli ihmisvihaa tossa.

-Hyvää huomenta. Tässä vaimo astronautin asussa, -

mehiläishoitajan asussa, tasseleissa, onepiecessä, leikkauspöydällä...

-Lopeta nyt hyvä mies! -Asiaan! -Asiaan!

Tässä vaimoni Selja Kirppiksenä... Ei, mitä minä puhun? Olen sekaisin.

Tässä on Selja Kirppis, Rakkauden Nangiglia -kolhoosin perustajajäsen,-

joka on mystisesti kadonnut. -Minkä? -Rakkauden Nangiliguligalu.

-Häh? -Eikö ole Pöystille luettu Veljeni Leijonamieltä?

Onko aivosi sulatettu tietokone- peleillä? -Kaikillehan se on luettu.

-Minulle ei ole. -Mitä sulle on sitten luettu lapsena? -Alibia. -Ihan sama.

Sitä paitsi se on Nangijala. -Niinhän minä sanoin: Nangiggikakkakuula.

-Hyvin verinen kirja. Ensin kuolee yksi veli, sitten toinen.

Lopussa päätyvät kaksoisitsemurhaan.

Jännä happy end lastenkirjalle. -Rakkauden Nangijala ei ole kolhoosi

Se on ihanneyhteisö, jossa pyritään primitiiviseen, ekoystävälliseen -

ja omavaraiseen elämään. Todelliseen yhteisöllisyyteen.

-Juuri niin. Aito kommunistin paratiisi on nyt kyseessä.

Katoamisilmoituksen teki naapuri, kapitalistin irvikuva Sepi Temmes.

Pöysti, nyt menet ja tutkit ja opit taas rakastamaan ihmistä.

Otat Darjan sillanrakentajaksi. Sitten teette kaksoisitsemurhan -

ja jatkatte tutkimuksia seuraavassa maailmassa Nangilimassa.

-Lääkkeet! -Lääkkeet!

Kyllä se niin loppuu! Aika hullu lopetus lastenkirjalle on siinä kyllä.

Tiesit sä, että mä oon kasvanu kommuunissa? -Sinä?

No, huh huh! En olis ikinä uskonu.

Pysäytä auto, mun pitää sulatella tätä järkyttävää paljastusta hetki.

-Se oli ihan tavallista elämää.

Sen ansiosta mä vältin ainoan lapsen syndroomat.

Opin jakamaan leluni toisten kanssa, opin etten ole maailman keskipiste.

-Mäkin olin ainoa lapsi. -Sinä, ainoa lapsi? No, huh huh!

En olis kyllä ikinä uskonu. Nyt pitää pysäyttää auto ja sulatella tätä hetki.

-No hyvä, sillä me ollaan perillä. Hähä.

-Tästä mää sen huomasin.

Ne ottaa aina puolenpäivän aikaan aurinkoo ilkosillaan, -

ja muijilla on siinä vakkaripaikat.

Selja, yks rastapää, yks brunetti ja yks blondi. Tai ei se aito blondi oo.

Miten tommonen hiustenvärjäys sopii yhteen hippi-vilosofian kanssa?

-Mistä sä tiiät, että se värjää...? -Pill... -Älä sanokaan, mä tajusin jo.

-Mitä sä teet työkses? -Mää olen bongari. -Lintubongari?

-Kyllä mää niitäkin, jos hinnasta sovitaan.

-Noi ei voi olla luukkuhousut. Ne ei voi olla luukkuhousut!

Ne on luukkuhousut. -Vitsi, mulla on ollu ikävä tätä paikkaa.

-Täh? Oot sä asunu täällä? -Oon tietenkin. -Tietenkin, olinpa tyhmä!

Eiks sun pitäis jäävätä itses tästä tutkimuksesta? -Jäävätä? Voi, Pöysti.

Ei täällä oo mitään rikosta tapahtunu.

Täällä kyynisen ulkomaailman lainalaisuudet ei päde.

Täällä kaiken kyräilyn on korvannut rakkaus.

Ei helvetti! Noita mä en voi sietää!

Ne lainas aina mun pikkareita ja palautti ne pesemättä!

Mä ootan autossa. -No, huh huh.

Poliisista, terve. Ketäs te ootte? -Nunnuli Lintunen.

-(Kuiskaa.) -Mikä? -Vehnä Alkio.

-Mikä? -Vehnä Alkio. -Niinpä tietysti!

Millon Selja Kirppis katos? -Onks se kadonnu?

-No, onks sitä näkyny? -Ei, mut me ei pidetä kirjaa siitä, missä kukin on.

Kaikki saa tehdä mitä haluaa. Ei meillä oo täällä aitojakaan.

-Onhan teillä tossa aidat. -No joo, ne oli täällä.

Me ei olla jaksettu purkaa niitä. -Reipasta porukkaa.

Naapurin runk... -Mikä? -...bongarin mukaan sitä ei oo näkyny 3 päivään.

-Voi ei. -Hirveetä. Miten Paitulin tuunaustempauksen nyt käy?

Tai kestovaippojen kierrätyspiirin? Entä matonkuderiehan?

Tietääks Ehdottajien Himmeli tästä? -Mikä? -Hihdottajien Emmeli. -Jaa...

-Ehdottajien Himmeliin kuulutaan minä eli Lasse, Selja ja Jou. -Jou.

-Ja te päätätte asioista? -Ei täällä kukaan päätä asioista.

Me vaan ehdotetaan juttuja, ja sit jengi duunaa jotain, jos duunaa.

-Meidän toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen.

Rakkauden Nangijalassa kaikki on samanarvoista ja yhteistä, -

joten luonnollisesti kaikki tekee kaikkea.

-Hyvin näyttää toimivan. Milloin te näitte viimeksi Seljan?

-Just äskön. -Ihan tosi? Missä? -Täs mun edes.

Se voi johtuu myös siitä, et mä ajattelin sitä äsken -

ja mulla on hyvin visuaalinen muisti ja muutenkin tapa kattoo maailmaa.

-Ai, sulla on visuaalinen tapa kattoo maailmaa? Vau! -Ja tääkin vaikuttaa.

-Mä haluaisin muistuttaa, että mä oon poliisi. -Täh? -Mä oon poliisi!

Ja toi on spliffi. -Mä oon Jou ja tää on sohva.

Onks tää joku leikki? Haluut sä hatsit?

-Sammuta nyt se tai mä heitän sut putkaan, hiton hippi! -Peace, jäbä.

Heitä euro ärrimurripurkiin, ei saa huutaa. -Miksi sinä epäilet rikosta?

-Naapurillanne on tarkka selonteko liikkeistänne. -Siihen ei voi luottaa.

Sillä on juokseva vesi. -Ja sisävessa. -Ja auto.

-Huussi on taas täynnä. Kuka tyhjentää? -Okei, okei.

Mä ehdotan, jos siis saa ehdottaa. Saaks? -Saa.

-Mä ehdotan, että se tekee, joka ehtii. -Ehdit sä? -En mitenkään.

Tää on hyvin kriitisesti kesken.

Jos mä en bladaa tätä loppuun, ni voi tulla komplikaatio.

-Mä olen tyhjentänyt sen jo neljä kertaa putkeen.

-Mäkään en ehi, mulla on yks juttu. -Mikä muka? -En kestä paskanhajua.

-Voisit sä, tuttijäbä, käydä tyhjentään? -Voi hipit, jumalauta!

Tsiisus, mitä porukkaa. Miks palata ahdistavaan kyläyhteisöön just, -

kun ollaan muutettu kaupunkiin? Anonyymiin eristäytyneisyyteen, -

jossa ihminen voi hyvin eikä kukaan hölise toisen kanssa bussissa.

-Ehkei ne voinu siellä hyvin. -Miksei ne rakenna yhteiskuntaa sen sijaan,-

että keksii omia idealismille perustuvia miniyhdyskuntia?

-Varmaan, koska... -Ne yrittää keksiä pyörää uudelleen, sitähän toi on.

Luuleeks pari hippiä pystyvänsä parempaan kuin -

ihmiskunta tuhansien vuosien aikana?

-Noi ei usko omistussuhteisiin, joihin suurin osa rikoksista liittyy.

Eiks se oo ihailtavaa? -Ei! Eikä se toimi!

Omistamisenhalu on niin syvällä ihmisessä. -Ei kaikissa. -On!

-Säkin asut vuokralla. -Mutta vaan, koska mulla ei oo varaa muuhun.

En ikinä jakais kenenkään kanssa mun telkkaria, Pleikkaria tai sohvaa,-

jonka mä pöllin Eirasta roskalavalta. Mä oon ansainnu ne kovalla työllä.

-Sua ärsyttää, kun ne saa sut näyttämään ahneelta materialistilta.

-Ne ärsyttää mua myös monella muulla tavalla. -Just.

-Jos siellä on niin täydellistä, miks sä sit lähdit sieltä? -No, se nyt... Äh...

Ei se liity tähän! Älä vaihda aihetta. -Mitä sä yrität?

-Keskitytään tähän tapaukseen. Mitä me tehdään? -Ei tehdä mitään.

Ajatellaan tätä sosiologisena kokeena.

Katotaan, kun toi koko hemmetin utopia -

romahtaa omaan mahdottomuuteensa.

-Miks sä halusitkaan poliisiks? -Pyh, säkin oot yks hiton hippi.

Mä haluun eroon tosta keissistä... Mitä sä teet? -Pöysti! Hehehe...

Vähän vaan kokeilin, että mikä näissä vehkeissä oikein tenhoaa.

-Oot sä pelannu koko päivän? -En ole koko päivää pelannut.

Ei kiinnosta Raunoa niin paljon tämä vaihtoehtoinen todellisuus.

Paljon mieluisampi paikka on tämä arjen harmaa nykyhetki, -

jossa vaimon tossun alla saa Rauno kivasti asustella. Nyt lopetan...

Näinnikkäästi lopettaa Rauno tämän tässä ihan justiinsa... -No, lopeta.

-Ihan kohta lopettaa Rauno, kunhan saa tämän tason... -Lopeta heti.

-Ei voi kesken tason lopettaa. -Seivaat ja lopetat.

-Ei pysty seivaamaan nytten... -Johnson, what are you doing?

-Miksi kyselee Jonssonistani koko ajan tuo mies?

Ei, en ollut vielä sheivannut! -Tää on sun omaks parhaaks.

(Kukkokiekuu!)

Aivan anarkistisen hyvää huomenta.

Tänään selvitellään murhamysteeriä amatöörivoimin -

ja keskustellaan aiheesta -

"Miksi helvetissä murhamysteeriä selvitellään amatöörivoimin, -

vaikka meillä on poliisi?"

Vieraanani on Rakkauden Nangijala -yhteisön naapuri, -

sekatyömies/bongari Sepi Temmes. Terve, Sepi.

Ihanan mullantuoksuinen nimi sulla, Sepi. -Joo, moro vaan, mää olen Sepi.

-Sepi. Sepi. Sepi, Sepi.

Kerros nyt juurta jaksain, Sepi, mistä tässä jupakassa on oikein kyse?

-Mää olen amatöörivalokuvaaja.

Lähinnä mää olen omaa lähiympäristöäni kuvannut.

Yhtenä päivänä mää bongasin, että naapurin kukkaistutukset -

oli yhdessä kuvassa huomattavasti korkeemmalla ku yhdessä toisessa.

Tässä. -Ay caramba! Sepi, tätä ohjelmaa katsovat lapsetkin.

-Ei ne katto tätä ohjelmaa ollenkaan. -Jaha.

-Eiks tää ole täysin selvä juttu? -Selvästi olet täysi pervo.

-Molemmissa kuvissa on yhtä monta hippii, -

mutta jälkimmäisessä yks niistä on näiden mäkikuismien alla.

-Ja ilmoitit tästä "havainnostasi" poliisille, joka teki mitä? -Ei mitään.

-Voi kamala. Nyt soitetaan saman tien Pasilan poliisille.

Ylikomisario Rauno Repomies.

-Nyt possusika siinä menee. Nyt mene siitä, tai jumalauta...

Kuka, mitä jumalauta? Kuka hakkeroituu koneeseeni juuri, -

kun peli on kesken? Apua! Ehehei, nyt pääsi minun porsas haasta!

Miten selitän tämän Xiao Liille ja Anthony MacGregorylle, -

joiden kanssa tämän maatilan rakensin?

-Miksei poliisi tutki tätä Rakkauden Nangijalassa tapahtunutta murhaa?

-Mitä murhaa? -Se ruumis siellä kukkapenkissä, josta mää eilen soitin

-Xiao Lii vastaa kukkapenkeistä farmilla. Minä vastaan sikakarjasta.

Tarkasti on sovittu, kuka tekee ja mitä. -Mitä sää oot vetäny, mies?

-Jos vaan onnistuisin vetämään tuon virtajohdon irti... Kas näin.

-My god! Mennään uutisiin.

Hirveetä, mä en kestä. -Ihanaa, et sä oot täällä, Durum.

-Itse asiassa mun nimi on nykyään Darja. -Mul on ollu sua niin ikävä.

Sulla oli aina niitä ihania pikkusia, mitä ne oli nimeltään?

-Hyss... alushousut. -Alushousut, aivan ihania.

-Nyt ei pysy meitsi kärryillä. Mikä toi kaalikääryle on? -Ei, Selja.

-Voi ei, Selja... Mitä tapahtuu?

-Mahdollinen murha-ase, otetaan sormenjäljet.

-Siis luulet sä, että se oli toi pastas? Aika himmeetä.

Aika kova duuni ottaa sormenjäljet tosta. Paljo niitä on?

Kaks, neljä, kuus, kaheksan kertaa kymmennen.

-Ei, vaan sinulta. Tämä löytyi makuupussistasi. Mennään.

-Murhaaja! Senkin Tengil! Katla!

-Meitsi? Lasse, älä nyt viitti, hei haloo!

Meitsihän ei pysty satuttaan ees tofupalleroo.

-Ja kukas sä oot? -Fiilis Capoeira, tän paikan poliisi eli karmapoliisi.

Mä jatkan tästä. -Ei, kyl ihan oikee poliisi jatkaa tästä.

-Ei, ku me ei noudateta täällä Suomen lakia vaan karman lakia.

-Ja miten se toimii käytännössä? -Jos joku tekee jotain ikävää, -

niin pitää vaan luottaa siihen, että lopulta universumi rankasee.

-Lähe vetään siitä nyt. -Okei. Onks sulla ase? -On.

-Saanks mä laittaa sen mun holsteriin? Kato, tää on tyhjä. -Et!

-Saanks mä ees ampuu sillä vähän silleen sivuttain? -Et todellakaan!

-Karmapoliisi kiittää, kuittaa, tänks. -Aijai, mitä ryhmää!

Pastaasta, eli oikeammin patsaasta löytyi sun sormenjäljet.

Mitä jos tunnustaisit? -Näytänks mä siltä, että mä kykenisin murhaan?

-Ai vaikutatko murhaajatyypiltä? -Näyttääks mun käsivarret siltä, -

et niis ois tarpeeks voimaa patsaan nostamiseen?

-En usko, että kukaan pystyy pilvessä murhaamaan ketään.

-Me ei tiedetä millanen sekopää toi on, ku se ei oo pilvessä.

Millon sä oot viimeks ollu selvin päin? -Ööö... Ööö...

-Just. -Hei, kestääks tää vielä kauan?

Mun pitäis lohduttaa Lassee, sen vaimo kuoli. -Sä oot pidätetty...

Miks me kuullaan vasta nyt, että ne oli naimisissa? -Jäbä ei kysyny.

Enkä mä haluu opettaa sulle sun duunii.

Sä teet sun staililla, mä teen mun jäbä-staililla.

-Mites se, ettei kukaan omista mitään ja että kaikki on yhteistä?

Avioliitto, sehän se on pirullisin kahle kaikista!

-Aha... -Joo, vähän ehkä pääsi oma sitoutumiskammo vuotamaan.

-Mä snaijaan ton sun kelan ihan täysin.

Mut ne meni avioon ennen Nangijalaa, ku ne opiskeli Otskissa.

-Teekkareita! Tää vaan paranee! -Mut ne jätti kaiken sen taakseen, -

kun ne tuli tonne. Se todistettiin sunnuntaisin lemmentalkoissa.

-Lemmentalkoissa! Kerros lisää. -Kysy Durumilta, sekin on ollu.

-Tota, se on nykyään Darja. -Durum, oot sä vielä happamana mulle?

Kylhän sä ymmärrät, etten mä voinu sitoutuu vaan suhun.

Se ois ollu epäreiluu muille daameille ja jäbä-daameille.

-Oo hiljaa, oo hiljaa. -Mun aivot tais just sulaa.

Vai että Jou ja lemmentalkoot. Sen takia sä lähit sieltä, vai mitä?

Sä et suostunu jakamaan Jouta. Lemmentalkoot...

-Kauanko sä aiot vielä jauhaa siitä? -Ainakin tän automatkan.

Lemmentalkoot... -Oot sä mustasukkanen? -Sinusta?

-Siitä, että mä oon kokeillu jotain, mitä sä et ole.

-Ehkä mä oonkin. -Ootko? -Ehkä. -Millon?

-Kerran ruotsinlaivalla. -Kenen kanssa?

-Ruotsalaismissit repi mut hyttiinsä ja... Gentleman never tells.

-Erittäin uskottavaa. -Joo, ei ollu kyllä kovin uskottavaa.

Se oli se ruotsalaismissiosuus, vai mitä? Ois pitäny hillitä vähän.

Mä aina meen liian pitkälle, se on mun ong... No joo.

Mitä täällä on tapahtunu? -Me ollaan vähän kehitetty meiän toimintamallii

Mietittiin, et mitä jos olis jotkut semmoset "säännöt", -

joita kaikki sit niinku "noudattais". -No, mut wawawuum!

Hippeily on karannu aivan lapasesta. Me jututetaan Ehdottajien Himmelii.

-Se on nykyään Tasavallan presidentti. -Tietysti on.

-Joo-o, meidän koko agenda meni uusiks, paitsi lemmentalkoot.

-Täällä on neljä naista, mut monta miestä täällä on? -Mä lasken.

Yks... Minä. -Yks mies, neljä naista ja lemmentalkoot. Aika törkeetä.

-Se ei oo tyhmä joka pyytää, vaan se joka suostuu lemmentalkoisiin.

-Sä oot härski jätkä. Mä vihaan ja ihailen sua samaan aikaan. -Kiitos.

-Mitä jos kommuuniin saapuis pariskunta, joka on naimisissa?

-Hä? -Eiks seksitalkoot herättäis mustasukkaisuutta?

Varsinkin, jos se mies olis nörtähtävä insinööri. -Äh...

-Ja sen vaimo vehtais karismaattisen luonnonlapsen kanssa, -

joka ehkä haisee vähän blossilta ja sukkahieltä, -

mutta joka huokuu myös raakaa, kesyttämätöntä adrenaliinia. -Ei!

-Lassee... -Ei, täällä ei uskota omistussuhteisiin.

Kaikki duunaa kaikkia. Siis kaikkea.

-Vaimosi, jonka sait omaksesi ja rengastit sen merkiksi siitä, -

että se on sinun eikä kenenkään muun. Lassee...

-Ja varsinkin, kun Joulla on ihan järjettömän kokonen. -Ei, nyt riittää!

Ei enää, mä tunnustan! Mä tein sen!

Tapoin rakkaan Seljan ja lavastin Joun! Mulla napsahti! Anteeks, Selja!

Mä halusin olla sun joutsen, mut sä halusit myös Joun!

Sen pataliskan lokin, joka vaan otti ja otti ja otti! Yhyhyy.

Se mua lohduttaa, että nyt Selja saa elää aidossa Nangijalassa, -

jossa hommat ei kaadu aina yhden ihmisen niskaan.

Jossa toiveet käy toteen. -Ja jossa Katla ajaa lapset kaksoisitsemurhaan

-Pöysti. -Niin se menee kirjassa. Jotain rajaa tohon romantisointiin.

-Ei Katla niitä siihen aja vaan Tengil. -Mut ne tekee itsarin.

-Joo, mut Tengil ne ajaa siihen. -Hahaa!

Hahaa! Hop!

Heh heh hee.

Aaah!

Aih, ouh... -Haha hahaa, liukastu lehmänpaskaan!

-Toi ei taida kyllä olla lehmän. -Täh?

-Mähän sanoin, universumi hoitaa. Karmapoliisi kiittää ja kumartaa.

Hippi! -Hiton pelle!

-Mä voin heittää sut. -Ei tarvii. Kyl joku noukkii meitsin kyytiin.

Ja noita tölkkejä on varmaan kohta tarpeeks pirssikyytin.

-Ei kukaan nouki sua kyytiin. -Durum, meitsi luottaa ihmiseen.

Tää Stadikin on lopulta vaan yks iso kommuuni.

Asiaa, mansikkapirtelö. Meitsi olikin pienis mäsäreis.

Jäisit meiän luo, sä kuulut tänne. -En mä voi.

Pasila on nyt mun kommuuni ja Helsingin alamaailma se ulkohuussi,-

jonka tyhjentämiseen oon sitoutunu. -Mites kuppi mäkikuismateetä?

-En mä ehdi. -Tuu nyt vähän vastaan. Yhet lemmentalkoot koko porukalla?

-Ei! -Kahestaan? -Ei! -Jos mä katon, ku sä...? -Ei!

-Selvä, Nangilimassa tavataan. Näkyy.

Hyvästi Anthony MacGregor, Xiao Lii ja BlackMotherFucker98!

Emme enää tapaa kelmeän Retina-näytön välityksellä!

Ja sinua, rakas tietsikka, en tarvitse enää ma! -Mitä sä teet? -Pöysti!

Opin, että virtuaalielämä ei ole todellista, utopiat ovat utopioita -

ja että energiajuomat aiheuttavat minulle virtsankarkailua.

-Arkaluontoista dataa lojuu tuolla! -Jouduin sen tekemään, -

vaikka rosvot kräkkäisivät salasanani jota käytän muuten joka paikassa: -

mikämies-repomies-mikärepo- einorepo. -Älä sitä kaikille huutele!

-Älä teeskentele, että se kiinnostaa ketään. Ota tämä virtuaalimitali, -

jonka vain me näemme. -Jonka vaan sinä näet! Mä näen seniilin gubben!

-Seniilin gubben, joka rimpuili vapaaksi peliaddiktion kourasta!

Joka on taas kivasti läsnä tässä todellisuudessa, -

jossa ei aurinko ehkä paista, mutta jossa voi painaa päänsä tyynylle -

ja kuunnella miten verisolut laulavat kohisten tuutulauluaan.

Voi Pöysti, näetkö jo kaskisavun tuolla horisontissa? -Joo, en näe.

Mä lähen baariin. -Siellä mumma ja pappa ovat jo tulta ajamassa, -

tytöt nipsupullaa leipomassa, äiti lypsyllä, isä pellolla, -

pikku-Rauno pellon laidalla, virsut jalassa, vaahteranlehtipiippu suussa.

Natsitervehdyksiä tekemässä ohiajaville traktoreille... Hei, hei, hei!

Näin me tehdään Pasilasta Shangrila!

Tekstit: Kari Vetri Yle