Original subtitles

.

.

Aivan poikkeuslahjakasta huomenta kaikille.

Kanssani studiossa tänään "klassisen musiikin kauhukakarat" -

Giuseppe Hänninen ja Wolfgang Kekki, -

kaksi 14-vuotiasta, nerokasta ja erittäin autistista kapellimestaria.

Heidät oli vaikea saada mahtumaan samaan studioon.

Ei kokonsa puolesta, hehän ovat kuin kaksi maahista, -

vaan stratosfääriä hipovien egojensa vuoksi.

Pojat, te suostuitte hautaamaan sotakirveenne siksi aikaa, -

kun esiinnytte EU:n huippu- kokouksen konsertissa. -Mm. -Mm.

-Kuulin äideiltänne kerrassaan kiehtovia tarinoita.

Wolfgang heilutteli jo muutaman kuukauden ikäisenä syömäpuikkoa, -

josta sittemmin tuli tahtipuikkosi.

Ja Giuseppe osasi jo vauvana rääkyä muiden vauvojen kanssa stemmassa.

Aivan mahtavaa. Mut ei käyttistä.

Mennään suoraan media- seksikkääseen autismiin. -Mm. -Mm.

-Laskepas siitä. Montako? -31.

-Aivan oikein! Us-koo-maa-ton-ta!

-Entäs nämä pelikortit, Wolfgang? -52.

-Oooh! Kuin tykin suusta. Mahtavaa.

-Korttipakassa on 52 korttia, hölmö. Tuo ei todista mitään.

Testaa Wolfgangia tulitikuilla. -Äiti kielsi leikkimästä tulitikuilla.

-Valeautisti. -Aito pullukka. -Salieri. -Maki Kolehmainen.

-Hyvät naiset ja herrat, klassisen musiikin battle, from me to you.

Nyt on käyttistä.

Repo-Repo-Repo-Repomies, hän kaiken ties, kun oli mies

Repo-Repo-Repomies, hän järjen kiels ja lääkkeet niels

Hei, Neponen! Ylös nyt siitä, senkin vätys!

-Joo. Sori, mä jäin yöks, kun kello oli niin paljon, kun lopetin hommat.

-Ymmärrän. Eli vaimosi heitti sinut pihalle. Heh heh heh. -Ei, ei, ei.

Ylitöitä vaan kertyy, oisin ehtiny käydä kotona vaan kääntymässä.

-Mutta todellisuudessa vaimo jätti? -Ei jättäny. -Selvähän se, niin.

-No, mulla saattaa olla joku kriisi käynnissä... -Mikä kriisi?

Aviokriisi menossa sinulla siinä? Anteeksi. Ole hyvä, jatka.

-Ehkä oon alkanu kyseenalaistaa uravalintani mielekkyyttä.

Kohta 40 lasissa, kaikki tehty niinku pitää. On asuntolainaa ja perhettä.

Missä elämykset on? Haasteet? -Haasteet.

-Tiesit sä, että mä soitin lapsena viulua? -Viulu.

-Mihin sekin meni? -Kahvihuoneessa on sinun viulusi.

-Mä puhuin vertauskuvallisesti. -Niin, mutta minä en.

Kahvihuoneen jääkaapin päällä on sinun viulu. Pikkujouluista jäi.

-Mä rakastin lapsena viulunsoittoa. Mitäs jos mä jatkaisin sitä?

Pitäiskö mun? -Käyt hakemassa sen saman tien. -Kiitos kannustuksesta.

-Se ikävästi muistuttaa minua niistä pikkujouluista. Huh huh huh!

Mitä schaissea oli se sinun soittosi! Viu, viu viu! -Aha. No, mä haen sen.

-Älä ainakaan soittamalla yritä saada vaimoasi takaisin. Ei varmasti palaa.

Mutta vakavasti puhuen... ihan kamalaa oli se sinun vingutus!

Ihan schaissea oli ja paskaa!

-Giuseppe Hänninen heitti kiehuvat teevedet poikani kasvoille. -Hähähä!

-Mitä hauskaa siinä on? -Ihan niinku olisit sanonu Giuseppe Hänninen.

Tyhmin nimi ever. -Hän on suomalainen kapellimestari, -

tän hetken kovin nimi. -Mitä? -Siis Wolfgangin lisäksi. -Ha!

Ihan ku olisit sanonu Wolfgang... Aaa, nyt mä tajuun, jatka.

-Miks hän olisi tehnyt niin?

-Motiivi on yhtä vanha kuin maapallo. -Raha, seksi.

-Pöysti hei. -Sori. Vähän huono päivä. -Kateus, jalousie.

Huipulle ei mahdu kuin yksi lapsinero kerrallaan.

Se feikki introvertti on kateellinen Wolfille.

-Missä vedenheitto kasvoille tapahtui? -Neponen! -Tarkoitin...

-Mä tiiän, oli pakko. -Kempissä.

-Kampissa? -Kempissä. -Kämpissä? -Ei. -Kampissa? -Lausutaan "Kemp".

Yes, mrs. Kekki speaking. Yes, mother of Wolfgang.

Yes, he can still lead, with a plastic bag on his head.

Yes, it's controversial, it's unique. Yes, he is a genius, isn't he.

-Kerrotko ihan omin sanoin, mitä siellä... Kempissä tapahtui.

-Saanko kokeilla sun pamppua? -Joo-o.

-Mitä täällä tapahtuu? -Kuulustellaan poikaanne.

-Ette ilman minua. Wolfihan on autisti, idiot savant, jos ymmärrätte.

Erityislahjakas ja erityisrajoittunut. Näin se meni...

-Tekin olitte siellä? -Seuraan poikaani kaikkialle. -Huussi?

-Kuka muukaan hänen derrierènsä pyyhkisi? -Hän itse. -Ha!

Hän ei tuhlaa lahjojaan sellaiseen.

Wolfgang ja Giuseppe keskustelivat Wolfin sviitissä konsertista, -

kun Giuseppe heitti vedet naamalle. Siinä kaikki, tutti. -Hei!

Noin karseella kuontalolla en piikittelis tutista. -Mitä?

Tutti merkityksessä "kaikki". -Niin, karseella kuontalolla mä tarkoitin...

Huh, en osaa puhua itteeni ulos tosta. -Tule Wolfi, aika treenata.

Ja te palaatte asiaan, kun syyllinen kävelee lankkua pitkin, oui?

-No huh huh, mitä telenovelaa.

-Oliskohan mustakin voinu tulla viulunsoitossa tommonen nero?

-Et kai sä oikeesti usko, että noi kaks räkänokkaa on neroja?

-Onhan ne lahjakkaita. -Ei ole lapsi- neroja, on vaan hulluja vanhempia.

Vertaa lapsisaarnaajat tai Jackson Five.

Noista ns. lapsineroista tulee aikuisena HC-sekopäitä.

-Onhan niissä pakko olla joku synnynnäinen lahjakkuus. -Ei ole!

Ja mitä on lahjakkuus? Taidossa on kyse vaan ahkeruudesta.

-Eli jos vanhempani olis pakottanu mut jatkaan viulunsoittoa, -

niin mä voisin nyt asua Kämpissä? -Kempissä. Heh heh. Kyllä.

Voit syyttää keskinkertaisuudestas sun rakastavia vanhempia.

-Ja kyse on vaan ahkeruudesta? -Vain ja ainoastaan.

-Eli kaikki sun yritykset kirjottaa kirja kaatui sun omaan laiskuuteen.

-Nyt puhuttiin sun kyvyttömyydestä soittaa viulua! Voi jumalauta!

Miten sä voit olla siinä niin paska?

Giuseppe Hänninen... Mitä te teette? -Syödään.

Ei syöminen ole mikään syy olla harjoittelematta.

-Hypnoottista, eikö vaan? -Kyllä on. -Ei ole, vaan ärsyttävää!

Meillä on muutama kysymys. -Antaa tulla.

Ei poliisikuulustelu ole mikään syy olla harjoittelematta.

-Missä olit eilen kello 13? -Yksin sviitissäni harjoittelemassa. -Aivan.

Iso-G haluaa aina harjoitella yksin.

-Santra Kekin mukaan te heititte kuumaa vettä Wolfgangin kasvoille.

Hän sai toisen asteen palovamman. -Mitä? Se harppu valehtelee!

-Koska pojallanne ei ole alibia ja meillä on silminnäkijä, -

meidän on pidätettävä hänet. -Ei! Tsot tsot, Giuseppe.

Pidätetyksi tuleminen ei ole mikään syy olla harjoittelematta.

-Huomenta. EU:n huippukokous pidetään Helsingissä maanantaina.

Musiikkitalossa järjestetään konsertti, -

jossa voimme esitellä klassisen musiikin huippuosaamistamme -

ja karistaa lopullisesti se kirottu metsäläisten maine niskastamme.

Kaupunginjohtaja antoi meille kunniatehtävän varmistaa, -

että kaikki sujuu sutjakkaasti.

Ilta huipentuu Wolfgang Kekin ja Giuseppe Hännisen konsertteihin.

-Me pidätettiin Giuseppe epäiltynä Wolfgangin pahoinpitelystä.

-Jumalauta! Niiden kahden kivijalan varaan koko farssi on rakennettu!

Miksi? -Se heitti kiehuvaa vettä sen kasvoille. -Jumalauta!

Nyt on vaakalaudalla sekä minun että koko Suomi-brändin maine.

Vapautatte Giuseppen, lavastatte jonkun deekun syylliseksi -

ja rekonstruoitte Wolfgangille uudet kasvot.

Korvatkaa se pottunokka kunnon klyyvarilla ja imekää läskit poskista.

-Ei tarvitse. Lääkäri soitti; vammat viittaavat vesihöyryyn, ei veteen.

-Hienoa poliisityötä, Darja! -Mä vaan vastasin puhelimeen.

-Upeasti sen teit. Ota opiksi, Pöysti. -Neponenkin on tässä mukana.

-Neposella on nyt muita huolia. -Täh? -Ei rasiteta häntä nyt tällä.

-Siis mitä? -Tommi, jos sä haluut ottaa vähän lomaa, niin se käy.

Mä voin jatkaa Pöystin kanssa. -Kyllä. -En mä haluu mitään lomaa.

-Todella ihailtavaa. -Minäkin ihailen työmoraaliasi tämmöisenä aikana.

-Ton näköisellä miehellä ei oo mitään hätää. Takas kentälle vaan.

Älä jää tuleen makaamaan. -Ei makaamaan tuleen siinä jäädä.

-Onks tää piilokamera? -Pyydetään nyt se Wolfgang kuulusteltavaks.

Jos vaan päästäis eroon sen äidistä. -Jos joku teeskentelis asiakasta?

-Mut miten sen puhelun sais kestään tarpeeks kauan?

-Jännän merkityksellinen katse. Sen takana on varmaan jokin pyyntö.

Tai sitten viiksiini on jäänyt aamupalaa.

-En lähde mihinkään! Olen lapseni manageri, valmentaja, asianajaja, -

hieroja, holhooja, huoltaja, mentori ja ennen kaikkea äiti. Madre!

-Ymmärrättehän, että tämä on... -Madre! (Puhelin.)

Yes, mrs. Kekki speaking. Oh yes, he can still conduct.

He is now more powerful, visually speaking.

Wolfgang the Mummy is a full-bodied audiovisual sensation.

How much money? Just a moment.

-Me haluttais kysyy sulta pari kysymystä.

-Jos itse voin kysyä sinulta, quid pro quo? -Totta kai.

Kerro sun normaalista päivästä. -Neponen. Mitä tää on?

-Ainutlaatuinen tilaisuus haastatella oikeeta lapsineroa.

-Herään, syön kokkini Hansin valmistaman aamiaisen. -Vau.

-Harjoittelen Hansin valmistamaan lounaaseen asti. -Mahtavaa.

-Harjoittelen illalliseen asti. -Jonka Hans valmistaa?

-Eipäs, vaan ruotsalainen kokkini Seiplax.

Illalla soitan pianoa, kunnes on aika lopettaa. -Mistä tiedät, että on aika?

-Kun alan karsastaa. -Omien rajojen testailua. -Kivuliasta. Ja yksinäistä.

-Onhan sulla äiti. -Hänen seurassaan olen yksinäisin. Vihaan häntä syvästi.

Elämässäni on hyvin vähän asioita, joita en vihaa syvästi. -Voi ei.

Miks sä vihaat Giuseppia? -En vihaa häntä. En edes tunne häntä.

Äitini yrittää saada minut vihaamaan häntä. Nyt on sinun vuorosi.

-No, mun aamu ei oo tohon verrattuna mitään.

Herään yleensä, kun lapset hyppii päälläni. -Miksi? -Ne on lapsia.

-Toiset lapset ja lapsuus ovat minulle tuntemattomia asioita.

Jatka, ole hyvä. -Laitan aamiaista, munia, pekonia... -Oh, pekoni.

Syön sitä vain joskus unissani. -Sitten töihin kärräämään juoppoja -

ja kuuntelemaan kollegoiden huonoja vitsejä. -Hei!

-Miten ihanan elämänmakuista. -Sit mä haen lapset treeneistä, -

tuun himaan ja vaimo laittaa jotain ihan perussafkaa.

-Miten eksoottisen arkista. Kuulen absoluuttisissa sävelkorvissani -

jo tuulipukujen sointuvaa suhinaa. -Herra jumala! Nyt välikysymys: -

miten sä poltit kasvos? -Sain nuhan ja yritin höyryhengitystä.

Ei onnistunut, selvästikään. -Hah! Case closed ja tunnustus nauhalla.

Hienosti sait sen pudottamaan suojansa tylsällä höpinällä niin, -

että Kyösti pääsi iskemään. En garde!

-Opetatko minut ajamaan pyörällä? -Jos opetat minulle viulunsoittoa.

-Natürlich. Se pitää tehdä salassa, ettei äiti näe. -Seuraa minua.

-Olipa kummallinen jaarittelija.

Wolfi! Missä Wolfi? -Se lähti mun kollegan mukana.

Ne... bondas silleen tosi oudosti. -Aaaa!

-No, okei... Aaaa!

-Mä työnnän sut liikkeelle, ja sitten alat vaan polkea. Ymmärrätkö?

-Olen vieraantunut, en idiootti. -Okei, okei. Ja sitten mennään.

-Sattuiks sua? -Tuntui samalta kuin Rahmaninovin 3. pianokonserton -

alla breven soittaminen ilman lämmittelyä. -Eli ei? -Kyllä!

Infernaalisesti! -Aha, okei. -Minä en osaa tätä. Minä en osaa!

-Hei, sitä pitää vaan harjoitella.

Harjoittelemalla susta voi tulla vaikka kuinka hyvä.

-Maailman paras? -Joo-o, mikä ettei.

Ai saatan...! -Mikä on tuo metalli- hirviö, joka on takertunut sinuun?

Päästä irti, irti!

Nyt mennään, pitää harjoitella. Practise, practise, practise!

-Wolfi...

-Neponen...

Neponen! Juuri, kun muumiomiehen mysteeri saatiin selvitettyä, -

sinun piti tunkea ruma suomalainen pottunokkasi vieraisiin sarkofageihin-

joihin ei balsamoimattomat nenät kuulu! -Mitä? Me saatiin tunnustus.

Konsertti voidaan pitää. -Ei voida! Wolfgang Kekki lopettaa uransa!

Hän keskittyy ammattipyöräilijän uraansa.

Ammattipyöräilijä! Mitä sviidua se edes tarkoittaa?

Ja mistä hän muka saisi töitä? Sirkuksestako? Jumalauta, Neponen!

Mitä sontaa sinä sille oikein syötit?

-No, en mä kyllä ajatellu, että tässä ihan näin kävis.

-Wolfgang on korvattu ex-lapsinero Pekki Kuuselalla, -

joka aikoo esittää teoksensa Kalevala, Now!

Chimesilla, niillä rytmikapuloilla! Kuka sitä kilkutusta haluaa kuulla?

Ja vielä täysikasvuisen ex-lapsen esittämänä!

EU-päättäjät janoavat aitojen lapsimuusikoiden verta.

Rääkättyjen mini-Mozartien hiestä, -

kyyneleistä ja isänkaipuusta sakkautunutta verta! Jumalauta!

Kaupunginjohtaja huusi minulle, minä huudan teille.

Nyt menette puhumaan Wolfgangin ympäri.

Jos epäonnistutte, korvaan teidät lapsineroilla. Heh heh heh.

Pikku-Neposelle ja pikku-Pöystille annan jugurttipurkkilähettimet.

Lakupiippuja tupruttelevat toimistossaan.

Ja mansikkalakusta tehdyt käsiraudat pojat voivat päivän päätteeksi syödä.

-Miksi minun pitää esiintyä, vaikka en halua? -Ihmiset on maksanu siitä.

Ja sä edustat Suomen kulttuuri- osaamista. Ajattele, mikä kunnia.

-Eli on pakko? -Olen pahoillani.

-Selvä, lupaan esiintyä. -Hyvä. Ja pyöräillä sä voit vapaa-ajalla.

-Mitä on vapaa-aika? -Joo, unohda se. -Opetanko sinulle viulunsoittoa?

-Sun äitis astui korkokengällä mun käden päälle. Otan varmaan saikkua.

-Mitä se on? -Sairaslomaa. -Mitä se on? -Ettei tarvii mennä töihin. -Jaa!

-Sori, mä olisin pöyhiny sun tukkaa silleen isällisesti.

Mut kun sulla on noi siteet, siitä tuli vähän outoo. -Ymmärrän. -On aika.

-Harvinaisen hyvin onnistunut EU:n huippukokous lähestyy loppuaan.

Nyt katseet kääntyvät Wolfgang Kekkiin, Giuseppe Hänniseen -

ja ylikomisario Rauno Repomieheen, joka vastaa illan kulusta.

Milläs mielellä? -Erittäin luottavaisella mielellä.

Jos urheiluvertaus sallitaan: maali- suoralla ollaan ja voitto on varmaa.

-Minkälaista imagoa illan esityksellä halutaan eurooppalaisille välittää?

-Perifeeristä, takapajuista ja mahdollisimman junttia.

Ei! Tarkoitan tietenkin, että sivistynyttä ja erittäin musikaalista!

Suomi on kaunis maa, -

jonka nerokkaat lapset vievät meiltä epäpäteviltä vanhuksilta työpaikat, -

jos heitä ei pysäytetä ajoissa... Ei, jumalauta!

Taas paljasti tv-kameroiden röntgen- katse sieluni mädän sisuksen!

Poikki! Poikki nyt, jumalauta!

-Moikka, Tomppa. -Tomppa? -Miten menee? -Ihan hyvin, kai.

-Näytät hyvältä tossa univormussa. -Tää mulla on aina päällä.

-Monet naiset on tolle univormulle varmaan kateellisia...

...ku se on aina sun päällä.

-Anteeks. -Oho, jollain taitaa olla tunteita sua kohtaa, Tommi-boy.

-No, huh huh. Darja tais ottaa vahingossa alkoholillisen.

-Pojat, sitten aloitetaankin se pitkä ja ihana esileikki. Heh heh hee.

-Kuka toi on? -Illan isäntä Pajazzo Mikkola. Aivan kiistaton nero.

Sävelsi ensimmäisen teoksen 6-vuotiaana.

Ja sitä ei vanhemmat pakottanu alalle, eli se siitä sun teoriasta.

-Toi todistaa sen toisen teorian: lapsinero = sekoboltsi aikuinen.

(Aplodit.)

Meitä huippukapellimestareitahan yhdistää se seikka, -

että on ikään kuin jo masturboitu tarpeeks, hallitaan tämä tekniikka.

Eli tiedetään, kuinka aikaansaadaan se musikaalisesti paras orgasmi.

Ja sitten, kun orkesteri ikään kuin elävöittää -

ne partituuriin lentäneet ihmisen jäänteet ja jäljet, -

niin keinuu itsensä aivan huipulle.

Ja kun se suuri terssi kohtaa siellä huipulla sen soinnun loput sävelet -

ja antaa sille, mitä se tarvitsee täysimittaiseen laukeamiseen.

Se tuntuu siltä, että oooh, aijaijai. Sä voit tulkata sen.

-Sex.

No? -Kieltämättä, muumioiduks uusavuttomaks, -

joka ei osaa edes keittää vettä, niin ihan jees.

-Wolfi! Eiiii!

Mitä sinä viiden pennin Rainman olet taas mennyt tekemään?

-Minä löysin hänet näin. Nostin tämän vain hänen kätensä päältä.

-Kyllä, vamma on itseaiheutettu. Haluan saikkua. -Saikkua?

Mistä olet oppinut noin rahvaan sanan? -Tommi Neposelta.

-Mitä? -Mä vaan selitin sen sanan merkityksen, en mä kannustanu sitä.

-Aaaa! -Ei! Ai! Ei, ei!

-Sinä senkin paska! Paska!

Bastardo, bastardo, bastardo!

-Voi, voi, voi...

Miltä se tuntuu? -Samalta kuin Rahmaninovin 3. pianokonserton -

alla breven soittaminen ilman lämmittelyä. -Infernaaliselta.

-Aivan. -Klassisen musiikin maailma pähkinänkuoressa: -

silmitöntä väkivaltaa ja kryptisiä inside-juttuja. Tätäkö haluat?

-Tiedät sä, mitä mä haluaisin? -Älä sano, että soittaa viulua.

Sun pikkujouluesitys oli ehkä hirveintä ikinä. -En.

Ja oliks se muka niin paha? -Oli. -Mä haluaisin mennä kotiin, -

syödä makaroonilaatikkoa perheen kanssa -

ja katsoa jotain jonninjoutavaa reality-ohjelmaa. -Juuri näin.

Syleile kunnolla sitä keskiluokkaisuuttas.

Älä häpeä rutikuivaa persoonaas, ole ylpee siitä. -Ei se rutikuiva ole.

-Kuin viikoks aurinkoon jätetty tyhjäks rutistettu sitruuna. -Just.

-Joka on jo alkanut muuttua luumumaiseks. -Joo, mä tajusin.

-Ihan niinku rusina... -Pöysti, mä tajusin! -Jaa.

-Mitä te täällä teette? Tämä on minun yksityinen estradini!

-Katotaan, miten Wolfgangin pyöräily etenee. Wolfgang, anna mennä!

-Ai!

Ai!

Ai!

-Wolfgang ja Santra Kekki jatkavat täydellisyyden tavoittelua -

kilpapyöräilyn kierossa maailmassa.

Vaikka eihän tuosta näyttäisi tulevan lasta eikä paskaa.

Neponen, Musiikkitalon konsertti meni niin persiilleen kuin olla ja voi.

Jätetyksi tuleminen on vaikuttanut sinun työpanokseesi.

-Onks sun vaimo jättäny sut? -Ei. Siksikö te käyttäydytte niin oudosti?

Jotkut oudommin kuin toiset. Onks sulla huulipunaa? -Ei todellakaan...

-Odota, Darja.

-Jumalauta! Taas näyttäytyy Suomi omana itsenään, -

eikä korkeakulttuurin aatelisena etunenänä.

Korkeat ovat nenät eurooppalaisilla, ja lättänenät nysät suomalaisilla.

Siellä vie Kekkikin Suomi-brändiä maailmalle hitaasti nytkähdellen -

kuin rapajuoppo juhannusaattona. Suomi-Finland, perkele!

Yhtään et ole sulokas ja sivistynyt, vaan yhä riippuvaisuuksille, -

itsemurhille ja masennuksille taipuvainen.

Mutta toisaalta niin kukkiva on sinun kunnas ja korkea taivas, -

ja varjoisat veet, niin varjoisat veet!

Tekstit: Kari Vetri Yle