Original subtitles

Kalenteri, kompassi, kartta, GPS, herätyskello pois. Tää jää. -Mikä?

-Apsi, jolla voi kuvata videoo, joka näyttää sut laamana, Darra. -Darja.

Mun lapsikin tykkää. -Hyvä maku.

Tää voi olla pelottavakin, oot huono äiti.

Ei menny niin ku toivoit. -Anteeksi, että olen myöhässä.

Korvauksena saatte... Drumroll, pliis.

Taka taka taka, pamm!

Kaikkien aikojen keissin, vuosisadan rikostapauksen, -

kriminaalien Mount Blancin.

Ensin pari lomakuvaa: reisi, pakara, kainalo.

Ja tässä, the keissi!

Vantaan uudella alueella, remon- toidussa, viehättävässä talossa -

ei suostu asumaan kukaan, talonvaltaajillekaan ei kelpaa.

Miksi? -Palvelut kaukana? Kaupat? Päiväkoti? -Ei.

-Koulut? Julkiset yhteydet? -Puntti- ja nyrkkeilysali?

-Kaikki nuo ovat kivassa nipussa siellä.

-Ehkä vika on maisemassa.

Ikkunan takaa puuttuu omenapuu, jonka oksalla satakieli laulaisi.

Jännän vivahteikas on satakielen äänimaisema.

Jännempi kuin omani.

-Oksilla laulaa linnut ja balalaikat soi.

-Koska talo sijaitsee Vantaalla. -Et hauku! On turhaan huono maine.

Nähtävyyksiä on Vantaa pullollaan. -Sano yks.

-Onhan siellä se... -Mikä?

-Mikä se nyt on... -Sano.

-Mulla tulee vahvasti fiilari, että talossa kummittelee.

-Sinä mentaalinen kaikuluotain, 10 pistettä.

Huhutaan puhuttavan, että paranormaalia olisi havaittuman...

Havaihtaman... havahtuttimin... havah...

Vittu Havaiji! Pääkaupunki Honolulu! Tulihan se. -Asiaan!

-Ketkä selvittää, onko epäsuosion syynä kummitus vai scheisse sijainti?

-Onks tää se keissi? -Oikeasti on tämä keissi nytten.

-Minä haluan tämän. -Ylläri.

-Tiesin voivani luottaa luottopelaajaani.

-Mikä luottopelaaja? Mäkin haluun tän.

Mä otan sen. Ei ennenkään oo lupia kyselty.

-Haisee nokittelu. Ei huuhaa-jutut Pöystiä kiinnosta.

-Niiden paljastaminen huuhaaksi kiinnostaa Pöystiä.

-Mitä tietää kummituksista Pöysti? -Kaiken tietää kummituksista.

X-fileseista on oppinu, kaikki kaudet katottu.

En surkeita leffoja jaksanu. Päätyyks ne muuten yhteen?

-Heureka! Sain loistoajatuksen ja keksin Vantaan ainoan nähtävyyden!

Pitäkää tuolistanne kiinni, nyt seuraa armoitettu tuuma!

Kaikkien ideoiden Mont Blanc. -Taas lataat liikaa odotuksia.

Ja kierrätät samoja outoja kielikuvia. -Jumalauta, unohdin! Oi, miksi?

-Oliks ajatus, että Pöysti ja Darja tutkisi kummitustaloa?

-Oli, latistit sen lattealla intonaatiollasi.

Darja, näytä Pöystille paranormaalin närhen munat.

En saisi toivoa toiselle menestystä, -

mutta Pöystin vitsien kohteena toivon hänelle rökäletappiota.

-Tämä selvä, pomo. -Voisin tulla mukaan.

-Loistavan aivoituksen kehitin tähän finaaliin!

Mitä jos Helgakin lähtisi mukaan? Helga! Kuka olisi arvannut?

-Mites... -Et sano mitään.

Kauniin ja nerokkaan vesität monotonisella ulosannillasi.

Ei tule sinusta johtajaa, jos et kehitä iskevämpää puherytmiä -

tai kummallista tapaa järjestellä sanoja, -

lauseen tapaisia ajatuksiasi virkkeiksi muodostaessasi siinä sitten kivasti.

Mää-ää-ääää!

Ei X-files-leffat niin huonoja ollu. -Arvasin, että fanitat niitä!

Katsoit typerää spin-offia. Lone Gunmen!

Ihan täpinöissä sitäkin katoit, etkö?

Hirveetä kuraa. Kaikki spin-offit on ihan karseita.

Ihan kivaa aluetta. Joo, mikäpä ettei, mikäpä ettei.

Asuisin. Asuisin. -Tervehdys, virkavaltajäbä.

-Tai sitten en.

-Hui. -Sanos muuta, mikä pelle.

-Onko sulla kylmä? Saat mun takin. -Ei. Jokin kulki lävitseni.

-Mitä? Kauhee klisee, ei mee läpi.

-Täällä on joskus tapahtunu kauheita. -On joo.

Apurahataiteilijat on tissutellu veronmaksajien piikkien vuosia.

The horror, the horror.

Koluttiin jokainen huone, komero ja lusikkalaatikko.

Mitään ei oo nähty, kuultu tai haistettu, -

paitsi punaviini ja taistolaismenneisyys.

-Mä tunnen paljon. Hot spotteja, cold spotteja, kihelmöintiä.

-Flunssa? Vaihdevuodet? Tippuri? -Pöysti!

-Tunnet sä jotain? -Pientä värinää siellä täällä.

-Jäädään yöks. -Joo!

-Ei varmasti. -Jos sua pelottaa...

-Jos ei halua tehdä jotain tyhmää, miks haukutaan pelkuriksi?

Tai luullaan, että käänteispsykologia toimii aikuisiin?

Miksei hyväksytä, että kaikki ei halua hypätä kännissä benji-hyppyä -

tai ottaa tatuointia otsaansa.

Kaikki ei halua viettää yötä "kummitustalossa".

-Osui arkaan paikkaan. -Ei!

-Mä voin jäädä. -Jollain on sentään munaa.

-Kiitos. -Ei toimi tuokaan.

-Helga, tämä yö saattaa muuttaa meidän elämän lopullisesti.

Oih, miten lihaksikkaat kädet ja jäntevät sormet.

Voi vitsi, mikä Venuksen kukkula. -Grrr.

-Kuulitko? -En. Jatka.

-Oikeesti, askeleita. -Joku kummitus vaan tepastelee.

Jatka vielä Venuksen kukkulasta. (Rysähdys.)

-Hitto. -Kyösti, tuu esiin.

-Mitä sä tuut pilaamaan kauniin... yöväijyn?

-Vaarannat tutkimuksen lapsellisella käytökselläs.

-Tää oli vaaratonta poliisijäynää. Me tehdään tämmöstä jatkuvasti. -Ei.

-Tehdään. Katkaisin Neposen auton jarruvaijerin ja käskin hakea kahvia.

-Järjettömän vaarallista. -Neponen on hyvä kuski.

-Ulos.

-Mitä jos tilaan pizzat? -Okei.

-En sovinnon eleenä tai siks, että mulla olis nälkä, -

vaan koska tässä on sellanen sovellus.

(Aavemaista puhetta.)

Kiistaton todiste kummittelusta. -On.

-Ei. Toi tulee seinän kaiuttimesta. -Löytyikö semmosta?

-Ei, mutta ei ole muuta järjellistä selitystä.

Vai mitä, Pekka? Eiks Occamin partaveitsi sanois näin?

-En usko, että itse partaveitsi sanoisi mitään, mutta...

Pöysti, siinähän olisi jännä idea kännykkäaplikaatioksi.

Occamin partaveitsi, puhuva partaveitsi, -

joka leikkaisi kaiken ylimääräisen käsiteltävän ongelman ympäriltä -

ja esittäisi käyttäjälle yksinkertaisimman ratkaisun.

Näen jo logon silmieni edessä. Jännän kuivahko aplikaatio.

Vierastaisivatkohan nuoret vai ottaisivatko omakseen?

-Laittakaa tuo melu pois. Pois! Pois!

Se on sielun vihollinen, pimeyden ruhtinas! Antikristus!

Vanha vihtahousu! Itse Belsebuubi!

-Hiljaa! Ehkä tää pitää soittaa taka- perin niin ku Black Sabbathin levyt.

Mulla on apsi siihenkin. Tää on hieno vehje.

(Jean-Pierre Kusela:) Hehe hehe hehe hehe röhhhh.

Maantietä kuljen kuin kuningas mä oisin...

-Eiks toi oo...? -Onks toi...?

Toihan on... -Mutta, mutta...

-Jean-Pierre Kusela. Vesa-Matti Loirin sketsihahmo.

Tän on oltava Darjan lavastus. -Miten niin?

-Lopetatte kinastelun ja ratkaisette keissin.

-Eikö olis tärkeämpiä juttuja? Eiks oo joku ryöstösarja?

-Ei ole varmaa, että on ryöstösarja. Sarja ryöstöjä on tapahtunut.

Voi olla sattumaa, että ne on sarjaluontoisesti tapahtuneet.

Sen sijaan tutkimme tätä taloa! -Miksi?

-Koska haluan saada sen myytyä!

-Jännä hiljainen hetki tuli yllättävän paljastuksen myötä.

-No, huh huh. Tää on törkeintä poliisin voimavarojen väärinkäyttöä.

-Ei ole törkein tapaus.

Törkeämpää oli, kun käskin teidät tutkimaan keksimääni rikosta, -

jotta voisin kasvattaa viikset, jotka ajoin otettuani väärät lääkkeet.

-Älä kerro enempää, kuvittelen mieluummin, -

että reissu toi tuntemattomia sävyjä persoonaani.

Mä lähden baariin.

-Muistutanko esimiesasemani vaatimasta kuuliaisuudesta?

-En mene baariin. Mut en mene siihen taloonkaan.

Mieluummin tutkin... Pekan kalsareita.

-Taitaa olla sinussakin vähän meedion vikaa, -

sillä kalsareissani on jotakin jännää käynnissä.

Kuminauha on löystynyt samalla, kun jalkojen reiät ovat kiristyneet.

-Darja ja Helga, mennään.

Apsin pitäis tunnistaa lähistön sähkölaitteet, -

mut tän mukaan täällä ei oo mitään.

-Se kaiutinteoriasta. (Turhapuro:) -Vaimo!

Tuopa kaljapullo ja pätkä lenkkimakkaraa.

Pimpelipom!

Nasse-setä on hyvin, hyvin vihanen!

-Uskomatonta! -Mutta totta. Vai miten sä, Pöysti, selittäisit tän?

-Loiri kömpi talon rakenteisiin ja huutelee hahmojensa hokemia.

Varteenotettava teoria.

Spede Show oli uran kohokohta, ehkä tää on sen ajatus comebackista.

Täysin uskottavaa. -Todista se.

Jonkun muun täytyy soittaa, -

en pysty itkemättä puhumaan Loirille Pojat-elokuvan takia.

Enten tenten teelika... Neponen.

-Eiks joku muu vois? Vesku on mun lempikoomikko.

En voi kuulustella nauramatta. -En mielelläni.

Loirin karisma saa minut liian itsetietoiseksi, -

ajatukseni harhailevat epäolennaisuuksiin.

-Loirin urheilusaavutukset ovat niin kovia, -

että menen mykäksi fanituksesta.

-Loirin Eino Leino -levyt on pyhiä. Miten kuolevainen vois puhua sille?

-Oonko ainoa, joka ei jumaloi Loiria?

Kutsuit sitä Veskuks. Ihan ku tuntisit sen.

-Lapsuuteni hänen kanssaan tv:n välityksellä viettäneenä tunnenkin.

-No, mä soitan. Säälittävää. -Onks sulla Loirin numero?

-Tässä on soita Loirille -apsi. Sairasta, mitä kaikkee ne keksii.

-Vesku. -Kyösti Pöysti... Pasilan poliisista... terse.

-Terse? -Terse. Terska.

-Saattaa kuulostaa hassulta, -

tai hassulta ja hassulta, sinä se ekspertti olet.

Komiikkahahmosi ovat nousseet esiin eräässä tapauksessa. -Okei?

-Oletko Nasse-sedän, Turhapuron tai Kuselan hahmoissa huudellu -

vantaalaisen talon ullakolla? (Loiri sulkee puhelimen.)

-Tiesin sen!

Vesku ei ole vahingoittanut kärpästäkään, -

kun natsit veivät hänen äitinsä.

-Ne vei sen roolihahmon äidin Pojat-elokuvassa.

Se meni vapaaehtoisesti saksalaisen mukaan.

-Jumalauta, natsit, miksi veitte Veskun äidin?

Tuokaa hänet takaisin! Ottakaa minut sen sijaan! Ottakaa!

Ma kerron teille... -Lääkkeet!

-Hirveä trauma on Veskulla.

Toivottavasti Lapin rauha helpottaa kipeitä muistoja.

Yliluonnollisen hyvää huomenta.

Olen saanut kuulla, -

että poliisi tutkii tätä taloa sangen erikoisen keissin tiimoilta.

Oletettavasti talossa kummittelee Vesku Loirin sketsihahmoja.

Vieressäni seisoo komisario Darja, -

joka oli poliisista ainoa, joka kehtasi tulla haastateltavaksi.

Kiteytän katsojienkin tuntemukset kysymällä, -

mitä ihmeen höpön pöpöä tämä on.

Onko tämä taas sekopäinen uneni, olenko alasti?

-Fiktiiviset hahmot voivat olla niin vaikuttavia, -

että kollektiivinen alitajunta saa ne materialisoitumaan.

Okkultismissa ilmiö tunnetaan nimellä tulpa. -Tulpá?

-Ei, se lausutaan tulpa.

Poliisin on nyt hyvä tulla kaapista -

ja tunnustaa paranormaalit ilmiöt ja ottaa vastuu niiden tutkimisesta.

-En kai mä oo alasti?

Yleensä nää jatkuu niin, -

että Muumimamma haastaa mut mutapainiotteluun.

Ei kai sitä näy? Ei kai? Krhm. Takaisin studioon.

-Fanitus on johtanut siihen, että Loirin hahmot aineellistuivat -

ja jäivät loukkuun todellisuuden ja fiktion väliin.

Hahmot luulevat olevansa todellisia eivätkä siksi katoa. -Näin on.

-Ennakkoluulotonta poliisityötä. Toisin kuin Pöystillä.

Missä Pöysti on? -Ei ole näkynyt.

-Myöhästellään, ei uskota kummituksiin, ei jumaloida Veskua...

Millainen mies on Pöysti? -Aseman ainoa tolkun mies.

Työtön imitaattori ja fanituksessaan stalkkeriuden rajoja hipova Loiri-fani.

Hän asui vuosi sitten ns. kummitustalossa.

-Mun nimi on... -Tuttu mies. Surkea vuokralainen.

Ensimmäinen, jolle talon vuokrasin, ja ensimmäinen, jonka häädin.

Naapureiden valitusten takia. -Treenasin imitaatioita.

Se on mun duuni. -Ei ole duuni semmonen.

-Onhan. Vai mitä? -Sanon kyllä. En halua olla yhtä taantumuksellinen.

Mutta imitointi on komiikan alhaisin laji.

-"Imitointi on komiikan alhaisin laji." -No, toi oli hyvä.

Liikaa Jani Volasta, mut muuten hyvä.

-Kun mulla ei ollu muutakaan paikkaa, murtauduin sinne.

Jatkoin ullakolla treenaamista.

Uudet vuokralaiset luuli, että siellä kummittelee. -Case closed!

Työtön, asunnoton, hieman moraaliton, -

semilahjakas imitaattori, joka huolsi instrumenttiaan.

-Jonka nimi... -Missä vuokrarahani on?

-Ulosotossa. ("Ahtisaari":) Valitettavasti.

-Missä olit, kun me oltiin ullakolla?

-Yritin Pöystille sanoa, että silloin en ollu siellä. -Olitpas!

Olit niin kännissä, että et muista. Tää on alkoholisoitunut. -En ole!

-Rytmi-baarissa notkut Lärvisen pöydässä.

Alkkis, jota ei kannata kuulustella, kun sen muistikuvat on hämäriä.

Turpa kiinni tai en maksa sulle.

Ullakolla on hattuhyllytyyppinen tila, jossa se silloin oli.

Case closed, loppu, slut, fini.

-Mä haluan vielä kuulustella sua. -Äähhh.

("Turhapuro":) Jaaha. Ai jaha, vai sellanen tapaus.

Olisko teillä käytöstä poistettuja nakkeja sopuhintaan?

-Sitten Tyyne. -Pimpeli pompeli! Hihi hiiii!

-Nasse-setä. -Nasse-setä on hyvin, hyvin vihainen.

-Tee toi vielä.

-Täällä on tosi kiva olla sun kanssa, mut miks me ollaan täällä?

-Huonon Nasse-setä-imitaation takia. -Mut miks me ollaan täällä?

-Imitaattori ei osannu sitä. -Miten se menee?

-Silleen... -Nasse-setä on hyvin, hyvin vihainen!

-Toi oli paras Nasse-setä, jonka mä oon kuullu!

-Niin oli. Mut se en ollu minä.

-Nyt ollaan kirjaimellisesti jännän äärellä.

-Halunnette tietää, miks pyysin teidät tänne.

-Ilmoittaaksesi vetäytymisestäsi mielisairaalaan.

-Hahmot oli täällä, vaikka imitaattori on pidätetty.

-Kyllä. Annan lausunnon ja litsarin niille, jotka ei usko.

-Jatkuva imitointi toimii manauksena, -

joka kutsui hahmot meidän maailmaamme.

Pöysti, yleensä tässä vaiheessa sanot jotain pilkallista.

-Mennään niin hämärän rajamailla, -

että vaan toivon tän loppuvan ennen valomerkkiä.

-Muodostetaan spiritistinen piiri.

Kutsutaan Loirin hahmot tänne ja autetaan niitä vapautumaan.

-Kiellän kaiken, jos joku kertoo tästä. -No niin.

Vesa-Matti Loirin sketsihahmot, kuuletteko minua?

Vesa-Matti Loirin sketsihahmot, kuuletteko? -Sepä oli hurjaa.

Voitaisko me nyt...

(Turhapuro:) Vaimo, kauheen ontto tunne tässä vatsan kohdalla.

Pimpelipom! Hehe... tipahti tuolilta...

Nasse-setä on hyvin, hyvin vihainen!

-Vesku Loirin sketsihahmot, ette ole todellisia.

Päästäkää irti ja jättäkää meidät rauhaan!

-Nasse-setä on hyvin, hyvin vihainen!

-Päästä irti! Tämä ei ole oikea paikka sinulle.

Ajattele, ketkä odottavat sinua rajan tuolla puolen.

Uffa Hintman, Kamreeri Vähänen, kaikki 80-luvun hahmot...

-Hyvin, hyvin vihainen! Vaimo!

Pimpelipom! Kokoa ittes, Puppe. Hehehehe hii...

Joko saa mennä? Mä ainakin lähden nyt.

Ihan uusi puhelin, ikinä en oo hukannu noin kallista puhelinta.

Ikinä ollu näin orpo olo. Niin ku puuttuis ruumiinosa.

-Puhelin... -Et voi sanoa mitään, mikä lohduttais mua. Et mitään.

-Puhelin on mulla. -Mähän sanoin, ei lohduta yhtään.

Jaa, okei. No, voit pitää. Olin jo mielessäni ostamassa uutta.

Miks kytket vanhaa romua telkkariin?

-Mulla on fiilarit, että tää muuttaa sun elämän, Pöysti.

-Mää-ää! Määää! Mää määä!

Joo, ei muuttanu.

-Ei hemmetti, tohon oli jääny typerä laama-asetus.

-Et hauku sitä, se on tuonu mulle paljon iloa.

-Kyösti, me kaikki nähtiin, miten kanavoit Loirin hahmoja.

Sun suusta tuli savua. -Kyllä!

-On tuhlattu valtion resursseja Raunon keplotteluun.

Samaan lopputulokseen oltais päästy kysymällä Skepsis ry:stä, -

voivatko sketsihahmot kummitella.

Suhtautukaamme paranormaaleihin ilmiöihin jatkossa virnuillen -

ja nyrkkiin tirskahdellen.

-Loirin hahmot oli siellä! -Darja, joku roti.

Joudun ottamaan Pöystin puolen, -

vaikka hullua scheissea itsekin näin siellä eilen.

Koska asuntonäyttöön on mukavasti ilmoittautuneita, -

totean tapauksen ratkenneeksi ja lokeroin sen salaiseen kansiooni X.

-Darja, pitäiskö meidän kuitenkin mennä illalla talolle? -Miks?

-No, kun... imitaattori veti vakuuttavan Martti Ahtisaarenkin, -

ettei sekin ois alkanu kummitella.

-En usko. Mä en ehdi, pakko päästä näpäyttämään Pöystiä.

-En mäkään ehdi, on muita kiireitä.

Pitää... leikata nurmikko. -Asut kerrostalossa.

-Niin asun. Heippa.

-Selvä, lähdetään liikkeelle helvetin nopeasti. Teppo, koska saa mennä?

Oikein hyvää vehnäsen tuoksuista huomenta.

Vieraakseni on saapunut työtön ja asunnoton imitaattori.

-Niin, mun nimi on... -Annas tulla Spedeä.

-Voih-han ehe ehe nimittäin rähmä eh hehe.

-Kuin ilmetty Spede. Vedä joku toinen. Älä kerro kuka.

-Oiikeiin hyvää höyryävän nisun tuoksuista huomenta.

On taas Huomenta ihmiset -lällyttelyn aika.

-Tuli taas todistettua, miten jokainen on oman epäonnensa seppä.

15 minuuttiasi oli siinä. -Tossa oli yks minuutti.

-Turpa rullalle nyt or you'll never work in this town again. Mainoksiin.

-Ja mitä tästä opimme?

Pöystin tehtävä oli kyseenalaistaa kaikki, sillä vastavoimaa pitää olla.

Ilman pimeyttä ei ole valkeutta, ilman mustaa ei valkeaa.

Ilman niitä ei ole harmaata. Ilman harmaata ei ole harmaapäätikkoja.

-Tuntuu epäreilulta. Meillä oli todiste yliluonnollisesta.

Pöystikin olis saanu opetuksen.

-Voisitteko olla puhumatta musta 3. persoonassa, kun olen paikalla?

-Nyt se on liian myöhäistä.

Vaikka me ei tultu toimeen, ei kellekään toivo sitä kohtaloa.

Jäädä flyygelin alle. -Mitä te horisette? Minkä flyygelin?

Mä oon tässä. -Mikä elohiiri mun käteen tuli?

-Tulemme kaipaamaan sinua, Kyösti Pöysti.

Mikähän hänen toinen nimensä oli? Sitäkään en tajunnut kysyä.

Niin paljon kysymättä jäi, niin paljon sanomatta jäi.

Jäljelle jää kaunis muisto. -Tajuan, mitä te yritätte.

Ei mee läpi! Aika säälittävää.

Ei oo hauska poliisijäynä, liian synkkä.

-Voi Pöysti, joku päivä sinusta tehdään elokuva, -

ja Vesku Loiri tekee sinulle kunniaa hienovireisellä roolityöllään.

Mutta vetää roolin ilman tuttia. Ei sovi Loirin arvolle tutti.

Jumalauta, ei tuttia Veskulle, ma kerron!

Tekstit: Anna Alho Yle