Original subtitles

.

.

Aivan ekstravaganttia huomenta kaikille.

Paitsi teille, jotka ette täysin jaa arvojani.

Saamarin maanpetturit, muuttakaa Venäjälle!

Mutta ette hyökkää sieltä Suomeen sitten! Asiaan.

Vieraani on pornonäyttelijä Victoria Tumppu. Sinun tarinasi on traaginen.

Sinut houkuteltiin mukaan projektiin, jonka piti olla halpa pornoelokuva, -

mutta joka paljastuikin ison budjetin taide-epookiksi, -

joka toi sinulle Jussi-patsaan ja kutsun Cannesiin.

Koetko itsesi petetyksi? -Kyllä. Tuottajat lupailivat, -

että minun tarvitsee vain maata paikallani ja näyttää privaattiosiani,-

mutta jouduinkin tekemään monologikohtauksia, -

jossa hahmoni rikkoi perinteisten naisroolien kaavoja. -Ihan kamalaa.

Vieraanani on myös elokuvan ohjaaja Kauno Sotka. Ettekö häpeä? -Ei!

Olen sellainen kaveri, etten häpeä mitään, jos sitäkään. -Hieno asenne.

Ei pidä kuunnella sekopäisiä mimmejä. Lähdetkö joskus kaljalle?

-En. Halveksin sinua ja kaikkea mitä edustat. -Hitto.

Olet kyllä asiallinen jäbä, hirveä karisma. Valmistelet uutta elokuvaa.

Onko siinäkin vain pornonäyttelijöitä, -

vai kenties työttömiä koomapotilaita kuten edellisessä elokuvassanne? -Ei

Vittorio de Sican jalanjäljissä käytän siinä aivan tavallisia ihmisiä.

-Pääsenkö minä? -Et. Sä oot läski, läski! Läski!

-Hitto. -Mutta jos elokuvassa on tv-juontajan rooli, niin otan yhteyttä.

-Mutta enhän minä ole amatööri siinä, vaan kova ammatti...

Ahaa, minua sivallettiin taas. Onpas kenkku vieras. Mennään uutisiin.

-Hyvää huomenta. Tässä on elokuvaohjaaja Kauno Sotka.

Hän pitää huomenna koekuvaukset uuteen elokuvaansa.

Koska hän on tänä vuonna neorealisti, -

kuvauksiin kelpuutetaan vain ihmisiä, jotka eivät ole näytelleet.

Itse menisin, mutta minulla on takanani juhlittu rooli -

Pakilan harrastajateatterin Anne Frankin päiväkirjassa.

Kritiikki oli murskaavaa, -

mutta lähimmät sukulaiseni kehuivat lavastusta, eli olin ihan killerihyvä!

Asiaan! Paikalle tulee elokuva- alasta haaveilevia amatöörejä, -

joten poliisin on oltava paikalla. -Miksi?

-Koska valtaosa heistä saa kokea Kauno Sotkan lannistavan palautteen

Nykyään ei kukaan enää kestä torjutuksi tulemista, -

joten tilanne on räjähdysherkkä. -Miten niin kukaan ei kestä nykyään?

-Milloin on viimeksi joku kestänyt? -Ei oo kukaan kestäny vähään aikaan

-Menette ja katsotte, ettei synny kalabaliikkia tai koiratappelua.

-Minusta Kauno Sotka on hyvin jännä. Pyrkii täydellisyyteen, -

loukkaa katsojaa, lyö näyttelijöitään ja vaimojaan. Piinattu sielu.

(Mies hoilaa.)

Jokainen näyttelee vuorollaan kohtauksen -

vastaparinaan ammattinäyttelijä.

Kuka meil on? -Raine Musakka.

-Kuka? -Ollut Kansallisessa 30 vuotta.

Tietäisitte, jos kävisitte teatterissa. -Kävisin, mutta vihaan teatteria.

Ihmiset käyvät teatterissa kuin vanhainkodissa omaisen luona: -

velvollisuudentunnosta ja sen kivutonta kuolemaa odotellessa.

-Elokuvaohjaaja, ihminen ja luottovelallinen Kauno Sotka.

Kyösti Pöysti poliisista. Tässä ovat konstaapelit Neponen ja Routalempi.

-Iso fani. -Hyvä, että saavuitte.

Viime koekuvauksissa sama ihminen hakkasi minut neljästi.

Hän sai roolin, arvostan rohkeutta. -Suokaa anteeksi myöhästymiseni.

-Näyttelijä Musakka. -Olin opettamassa näyttelemistä -

Vartiokylän ala-asteen teatteriryhmälle. Ruohonjuurityötä.

Tapa antaa takaisin yhteisölle, jos haluatte. -Joo joo, aloitetaan.

Ensimmäinen sieltä! -Ritva Määttänen Kajaanista.

-Hei. Olen kotiäiti, mutta näytteleminen on aina ollu intohimo.

-Mikset sitten ole näytellyt ikinä! -No, on ollu perhe ja...

-"Intohimoni on matkailu, mutten ole käynyt edes Ruotsissa."

Et usko itekään tohon! Poistu! -Yhyhyy.

-Seuraava! -Jouni Porkka Kauniaisista.

-Koneasentaja. Tulin ihan vaan kokeilemaan. -Ole hyvä.

-Horatio, sa kuuletko tuon?

-Se on sinun vuorosi.

-Jaa, tota, mä en ehtiny lukee tota tekstii, ku oli tos kaikkee...

Mä voin improta jotain. -Liian ammattimainen. Seuraava.

-Jumalauta, mä näytän sulle, kuka on ammattimainen! -Rauhotu!

Ai saatana! Tulkaa väliin nyt joku, hei!

-Antakaa mä tarjoon jotain! Haluun tarjota! Jumalauta tää kostetaan!

-Seuraava. -Tuota, minulla oli lievä ongelma tämän repliikin kanssa.

-Ongelma? -Tämä on Hamlet.

Miksi tässä puhutaan Nokiasta ja kvartaalitaloudesta?

-Kaikki klassikot tulee siirtää kertomaan globaalista taloudesta, -

jos ei halua näyttää ihan toopelta. Sanoohan sen järkikin. -Jaa.

Mutta ei ole minun arvolleni sopivaa olla sparrarina amatööreille!

-Miksi sitten otit tämän keikan? -Tarvitsin rahaa.

Yhden miehen ravintolakabareeni Professori Magica myy paskasti, -

vaikka se on kutkuttava matka teatterin taikamaahan. -Lue se teksti

Seuraava! -Sinkkosen Minna. Tulen... -Joo, joo, joo, näyttele!

-Horatio, sa kuuletko tuon? -Ma kuulen, se on...! -Hei, hei, hei!

Miks sä huudat? -Ilmaisen itseäni. -Voi perse.

Olen päätynyt käyttämään amatöörejä siinä toivossa, -

että te juuri ette olisi perinteisen teatteri-ilmaisun läpitunkemia -

ja huutaisi kaikkea läpi, niin kuin kaikki ammattilaiset. -Hei!

-Kaikki, joiden käsitys ilmaisusta on huutaminen ilman ajatusta, -

voi lähteä saman tien.

-Mites kuiskaaminen ilman ajatusta?

-No joo, ne voi jäädä. Siin voi olla jotain. Joo...

Jälleen yksi turhauttava, hyödytön päivä. Maailma on ihan paska!

-Jos olisit antanut jonkun lukea yli yhden repliikin, olisi voitu löytääkin.

-Haluatko sinä, että minä itken? Sitäkö sinä haluat?

Sinä olet tuhonnut mun uran! Ja mun elämän! Ja lapsuuden!

Sä olet erotettu, suksi helvettiin!

-Sä olet illalla kusessa, kun et osaa käyttää edes omaa puhelintas. -Totta

Peru ne äskeiset potkut ja lähetä ittelles taas kukkakimppu.

Soita ittelles ja kysy, mistä kukista sä tykkäät. Saa maksaa.

-Pekka, tuut sä? -En ole viran- toimituksessa vaan koekuvattavana.

-Täh? -Valkokankaan lumo on aina kiinnostanut, mutta en ole rohjennut.

Olin eilen äitini luona ja tajusin olevani hänelle aika pettymys.

Päätin kerrankin tarttua hetkeen. -Sinä? Hähä!

Salli minun - itsevarmasti ja mahdol- lista käännettä pedatakseni - nauraa!

Sinustako näyttelijä? Heh heh! Hoh hoh!

-Antakaa minun toki yrittää. -Miten sinä eroaisit noista kaikista muista?

Okei, älä vastaa. No, vedä kerran, mut aion lukea samalla Iltsikkaa.

-Horatio, sa kuuletko tuon? -Kuulen. Se irtisanomisten haamu on, -

mi ulkoistettu on kaikki ja linna tyhjä vaan.

-Se haamu, mi isäsi äänellä puhuu? -Se kertoo kuink' se käärme, -

joka isääni pisti, nyt kantaa hänen osakesalkkuaan.

-Ma kiellän sua myrkkyä nielemästä!

-Me olemme myrkkyä kaikki, meidät köyhille juotetaan!

-Riittää, riittää! Uskomatonta...

Mikä hioutumaton timantti. En ole koskaan nähnyt -

noin näyttelemisen tekniikoista ja säännöistä tietämätöntä ilmaisua.

Olet täysin puhdas, oppimaton taulu! -Täh? -Mitä?

-Minä olen käynyt sekä Teatterikorkean että Nätyn.

-Mutta se ei rakas, ihana ystäväni, näy yhtään.

Sä olet kiinnitetty uuden elokuvani pääosaan. Onneksi olkoon.

-Minua ei ole koskaan loukattu näin verisesti! -Sä voit lopettaa -

ton paskan amatöörinäyttelemisen, ostin jo! -Senkin moukka! Hyvästi!

-Hän jatkaa roolia rakkaudesta lajiin, pelkästä ilmaisun riemusta!

-Saatanan mulkku! -Katsokaa tuota siunattua oppimattomuutta. -Vittu!

-Ja hän tarjoaa edelleen, mahtava spiritti! Näyttele, poika, näyttele!

-Älä välitä, Pekka. Musta sä olit oikein hyvä.

-Jälleen yksi unelmani särkyi. Koen, ettei minulle annettu tilaisuutta.

Statisti varasti showni.

Jännä. Elokuvabisneksen varjopuoli paljastui heti. Äitini pettyy, taas.

-Pekka, hirveetä, mutta hiljaa, pliis!

-En ole mitään. Olen natinkia...

(Laukaus.) Aaaaa!

Aivan kamalaa huomenta.

Viime yönä elokuvaohjaaja ja läheinen sydänystäväni, -

uskottuni ja takautuva bestmanini Kauno Sotka ammuttiin kotiovelleen.

Hänet vietiin sairaalaan, jossa kello 23.35 hänet julistettiin kuolleeksi.

Onneksi kyseessä oli leipääntynyt laitoslääkäri, jolla oli kiire kotiin.

Tutkimuksissa paljastui, että Sotkalla oli vain naarmu olkapäässä.

Mutta koska ehdimme jo reagoida ensitietoihin, -

ajamme insertin, jossa lähdetään siitä, että Sotka on kuollut.

-Vuonna -64 lempääläiskotiin syntynyt Kauno ehti nähdä...

-Kuten kuulitte, Kauno Sotkaa ammuttiin viime yönä.

Tekijä toimi pimeyden turvin, mutta meillä on kolme hyvää epäiltyä.

Aikuisviihdenäyttelijä Victoria Tumppu oli katkera Sotkalle, -

koska tämä huijasi hänet tinkimättömään taide-elokuvaan, -

vaikka kyseessä piti olla suttuinen mäntäirroittelu.

Raine Musakka, Kansallisteatterissa epämuistettavia rooleja -

30 vuotta tahkonnut kehno rivinäyttelijä, -

jonka ammattiylpeyttä Sotka louk- kasi luulemalla häntä amatööriksi.

Ja Jouni Porkka, -

joka tultuaan torjutuksi kävi Sotkan kimppuun ja lupasi kostaa.

Menkää ja kuulustelkaa.

Ja tuokaa minulle Tumpun nimikirjoitus ja tumppu.

Aion vetää sen käteeni, jottei sitä paleltaisi.

Victoria Tumppu. Voitteko todistaa, missä olitte eilen kello 22 - 24?

-Voin. -Uskon. Ja voitteko signeerata tämän -

Mäntäjamit 4 Collectors Edition DVD:n? Ei mulle, tolle. -Hei!

-Hiljaa. -Mikä hänen nimensä on? -Pöysti. Laita "Pöystille".

Raine Musakka,näyttelijä ja tunnettu oman elämänsä surkeuden marsija.

Kauno Sotka piti näyttelemistänne amatöörimäisenä -

ja raivoissanne ammuitte häntä. -En. Olen näyttelijä, en ikinä hermostu.

-Onko teillä alibia illalle? -Minulla oli ravintolakabaree-esitys.

-Eli katsojanne voi todistaa puolestanne? -Kyllä hän varmaan voi

-Jouni Porkka. Kävitte Sotkan kimppuun ja uhkailitte häntä.

Missä olitte, kun häntä ammuttiin? -Riehumassa Idolsissa tuomareille, -

kun ne ei ymmärrä Uniklubia. Se on maailman paras, saatana!

-Jaa. Päästäkää se.

-Onko Sotkan ampuja selvillä? -Ei. Kaikilla epäillyillä on alibi.

-Jumalauta! Olemme umpikujassa.

Ai auta muu kuin ajatella boksin ulkopuolelta.

Hei sinä! Ammuitko eilen ohjaaja Kauno Sotkaa? -En! -Entä sinä? -En!

-Hemmetti. Olemme selkeästi tekemisissä rikollisen neron kanssa.

-Rauno, en haluaisi joutua sanomaan tätä ääneen, -

mutta on yksi epäilty, jota ei ole kuultu. -Kuka?

-Pekka tuli myös Sotkan hylkäämäksi ja oli katkeran oloinen.

Hän tuntui kokevan jonkinlaista kulminaatiota.

Ja olin myös kuulevinani hänen päässään naksahtavan. -Nyt, Pöysti!

On yksi asia syyttää työkaveria murhayrityksestä, -

ja se on sviddumainen asia! Pekka on hyväkäytöksinen, hiljainen, -

työpaikallaan näkymätön, yksin asuva mies.

Jos hän paljastuisi murhaajaksi, naapurit ihmettelisivät lehdessä, -

ettei hänestä olisi koskaan uskonut mitään sellaista.

Eihän tuollainen sovi murhaajan profiiliin yhtään ja... Jumalauta!

Mieshän on oppikirjatapaus!

Pekka, me laitoksella uskomme syyttömyyteesi järkähtämättä.

-Mä oon kyllä vähän kahden vaiheilla. -Hiljaa!

-Just noi hiljaiset lampaat patoaa kaiken aggression ja sit napsahtaa.

-Hiljaa! Nyt tuetaan Pekkaa.

Pekka, ikävä velvollisuuteni on kysyä, missä olit eilen illalla.

-Kotona hoitamassa bonsaipuuta ja katsomassa Ajankohtaista kakkosta.

-Ha, Ajankohtainen kakkonen ei tullut eilen! -Katson niitä nauhalta.

Olen nauhoittanut niitä vuodesta -89. -Voiko joku todistaa tarinasi?

-Ei, olin yksin.

-Ampumapaikan lähistöltä löytyneet kengänjäljet sopivat Pekan kenkiin.

-Nämä ovat hyvin yleiset kengät. En halua pröystäillä muotivaatteilla.

-Labrakokeet tuli. Pekka, sun aseella on ammuttu hiljattain.

-Käytin asetta vasarana nikkaroidessani pöydänjalkaa.

Ase laukesi. Luodinreikä on edelleen seinässä. Tuossa.

-Pekka, sun ase täsmää luotiin, joka osui Sotkan olkapäähän.

-Pekka, ammuitko sinä Kauno Sotkan?

-Onko sillä lopulta mitään väliä? Jännä vieraantumisen kokemus.

-Juhani Kontiovaara, oikeustalo. Paljon julkisuutta saanut -

Kauno Sotkan murhayritys- oikeudenkäynti päättyy tänään.

Syytettynä on konstaapeli Pekka Routalempi, -

josta syyttäjä on maalannut kuvan vieraantuneena ajelehtijana -

ja eksistentialistisen ahdistuksen turruttamana passiivisena kokijana.

Miehenä, joka ajautui veritekoon pelkkää tunteettomuuttaan.

Tutkija Minna Kaasinen, olisiko Albert Camus aika kieltää, -

jos se ajaa ihmisiä tällaiseen? -Olisi sen aika nyt. -Mahtavaa.

-Pekka Routalempi.

Vaikka teitä vastaan ei ole yhtään täysin kunnollista todistetta,-

on teitä vastaan sen verran puolikelvollista materiaalia, -

että syyllisyyttänne voidaan pitää suhteellisen varmana.

Lisäksi tunteeton esiintymisenne oikeudessa on laskettu miinukseksi.

Haluatteko sanoa jotain, ennen kuin langetan tuomion?

-Olenko syyllinen? En oikeastaan tiedä enää.

Välitänkö? En oikeastaan. Me kuolemme kaikki, -

ja siksi kysymykset "miksi" ja "milloin" ovat merkityksettömiä.

Jos yhteiskunta minulle tuomion langettaa, otan sen vastaan.

-Pekka Routalempi, -

tuomitsen teidät murhayrityksestä kolmeksi vuodeksi vankilaan -

ja bonsaipuunne menetettäväksi valtiolle. -Ei bonsaipuuta, ei!

Tai toisaalta, sekin on merkityksetöntä.

-Mahdoton uskoa, mutta totta se kai on.

-Niin. Se ei tunnustanut eikä kieltänyt mitään. Ihme jätkä.

-Koko jutussa on silti jotain outoa. Jututamme Sotkaa vielä kerran.

-Mitä se hyödyttää? -En suostu uskomaan, että ystäväni Pekka -

olisi voinut tehdä mitään tällaista.

Se särkisi sydämeni ja rikkoisi ihmiskuvani!

Plus häviäisin sinulle huntin vedon tästä, suatana.

-Valitan, en muista muuta kuin että joku ampui takaapäin.

Seuraavaksi muistan, että poliisit rauhoittelivat hysteeristä assariani.

-Näkikö se mitään? -Kuka? -Se assari. -Ei kai, en mä...

-En tullu kysyneeksi... -Se oli niin hysteerinen, että lähetin kotiin.

-Onko kukaan kuulustellut assaria? Jumalauta! Ihan amatööritouhua!

Ihminen on murhapaikalla, eikä kukaan huomaa häntä!

-Assari on sellainen, ettei sitä huomaa.

Hän on nytkin seissyt teidän vieressänne koko ajan. -Terve.

Kyllä, se olin minä. -Tiesin!

Tai siis tiesin, ettei Pekka ole syyllinen.

Tai oikeestaan olin suht varma... -Hiljaa! Ja huntti tähän käteen!

Miksi teitte sen? -Minä... minä rakastin häntä.

Mutta hän ei jättänyt vaimoaan vaikka lupasi. Ja vaimokin lupasi.

Siitä ihan kolmistaan puhuttiin ja kättä päälle lyötiin.

Raivari koekuvauksissa oli viimeinen nöyryytys. Päätin, etten siedä enää.

Kun se poliisi esiintyi, -

livahdin hänen takilleen ja sujautin virka-aseen laukkuuni.

Palatessamme jokamaanantaiselle pikasessiolle, -

joka tarkoittaa seksiä ja vaatteiden silitystä, pysähdyin ovella ja ammuin

Kiljaisin pamausta, koska reagoin kaikkeen kiljumalla.

Odottelin poliiseja, jotta he veisivät minut vankilaan.

Silloin katumus iski ja aloin elvyttää häntä.

Kauno, älä kuole!

Poliisi tuli paikalle, ja minua ei kukaan tietenkään tajunnut pidättää.

-Kauno Sotkaa on ammuttu!

Etsikää lähitienoo ja kuulustelkaa vaimoa ja rakastajia.

Syyllinen löytyy 95 %:ssa tapauksia uhrin läheltä. Erittäin läheltä.

Ja viekää hysteerinen assari pois.

Hitto. -Ei se mitään. Kukaan ei koskaan huomaa assaria.

-Hän sai vihamiehiä koekuvauksissa. -Tämä on minun syytäni.

-Kulta pieni, ei nyt. Kuulustelkaa myös koekuvattuja! -Minä se olin!

-Ottakaa sormenjäljet assarista, murhaaja saattoi koskea häneen.

-Tällä aseella. -So so so, ei sovi ottaa poliisien aseita. Ne voi laueta.

-Pekka, sillä on sun ase. -Olen etsinyt sitä koko päivän. Jännä.

-Olen tappanut hänet! -Joku vie tän himaan oikeesti nyt hei!

Täällä ei kuule omia ajatuksiaan.

-Jumalauta! Miksei kukaan kuulustellut assaria? Pöysti?

-En tiedä... -Se oli siinä niin, ettei tullu mieleenkään...

-Kukaan ei koskaan huomaa assaria, kunnes assari on poissa.

-Kuka tuon sanoi? -Minä. -Kukas tämä viehättävä nuori neiti on?

-Miksei Pekka kertonut mitään, jos oli syytön?

-Miksi olisin? Olen jo pitkään ajelehtinut vailla päämäärää.

Tultuani hylätyksi koekuvauksissa -

koin saapuneeni kulminaatiopisteeseen.

Koin, ettei millään ollut enää mitään väliä. Kun minua alettiin epäillä, -

olin jo niin vihainen itselleni tavasta, jolla olen elämässä epäonnistunut, -

että rankaisin itseäni luopumalla vapaudestani ja kunniastani.

Ja siksi, kun koko virkakoneisto oli vakuuttunut syyllisyydestäni.

En kehdannut rimpuilla, kun olivat tehneet kovasti paperitöitä ja noin.

-Jumalauta! Pekka, miten voit olla noin turtunut?

Juuri sinustahan kaikki on jännää ja mielenkiintoista.

-Jos kaikki on jännää, kohta mikään ei ole.

-Miks haluut istuu rikoksesta, jota et ole tehny? -En ole tehnyt?

Mitä väliä mistä rikoksesta minut tuomitaan? Pääsen kuitenkin vähällä

Sillä onko suurempaa rikosta kuin elämän tuhlaamisen rikos?

Äitini hoivasi, ruokki ja vaatetti minua 20 vuotta -

uhraten samalla omat haaveensa.

Ja mitä tein sillä elämällä, johon hän niin panosti?

Lojuin ja tuijottelin. Tuhlasin, tuhosin.

-Mistä tämä pseudosyvällinen diibadaaba oikein tulee?

-Olen tuhonnut rakkaan äitini esikoispojan elämän, -

olkoonkin, että se on omani. Ansaitsen rangaistuksen.

Menkää, haluan olla yksin. -Ei, ku nyt mennään.

Sun tuomios kumottiin, olet vapaa mies. Hop hop! -Jaa.

Saanko bonsaini takaisin? -Et, ostin sen poliisien huutokaupasta.

On hieno puu. Tai oli. En saanu sitä futaamaan.

-Pekka, nyt lupaat ottaa itseäsi niskasta kiinni.

Ei ole miehekästä sääliä itseään. -Olen pahoillani.

En tiedä, mikä minuun meni.

Täysikuu kenties? Lähestyvä 50-vuotispäivä?

Mainoksessa näkemäni abstrakti maalaus? Aikamme sirpaleisuus?

Mahdollisuuksia on hyvin monia. -Omalta itseltään vaikuttaa taas.

-Modernin miehen paradoksi?

Luokkaidentiteetin katoaminen?

Vieraantunut suhde luontoon? Arkirutiineihin verhoutunut kauhu?

On monia vaihtoehtoja. -On. Ja mitäs se on, kun on monia?

-Jännä. Hyvin jännä! -Noin. Mennään.

-Mä kuulin, mitä sä olit tehny. -Ethän vihaa minua, Kauno?

-Voi kulta, toi oli ihan hirveen autenttista ja rankkaa.

Jätin vaimoni heti, kun kuulin.

Jos yhä haluat, olen valmis kanssasi intohimoiseen, myrskyisään, -

epätasa-arvoiseen, ihailullesi ja nar- sismilleni perustuvaan suhteeseen, -

jota ystävättäresi vihaavat, mikäli annan sinun enää nähdä heitä.

-Voi Kauno... -Tässä olisi muutama vuosi lusittavaa. -Minä odotan sinua.

Jo siksikin, etten varmaan saisi järjestettyä treffejä ilman apuasi.

-Voi Kauno. -Voi assari. -Niina. -Niina, niin joo.

Muistuta nimestäsi vielä huomenna. -Muistutan joka päivä. -Ihanaa, pupu

Tekstit: Kari Vetri Yle