Original subtitles

.

.

Aivan keskeistä huomenta kaikille.

Paitsi teille, jotka puolustatte Risto Rytin patsasta.

Se ei näytä häneltä kuin tietystä kulmasta. Sitten asiaan.

Maassamme jää joka vuosi ratkaisematta satoja rikoksia.

Osa niistä on toki mitättömiä, kuten roskalaatikoiden polttelua -

ja nalkutuksesta syntynyttä itseaiheutettua perheväkivaltaa, -

mutta on vakavampiakin tapauksia kuten henkirikoksia ja pilvenpolttoa.

Vieraanani on ylikomisario Rauno Repomies Pasilan poliisiasemalta.

Miksi te ette saa kaikkia konnia kiinni?

-Mitä? Minut kutsuttiin puhumaan talvipysäköinnistä. -Se oli valetta, -

että uskaltaisit saapua paikalle. -Jumalauta, lankesin median ansaan!

Ikävästi tarkoituksillaan likaiset keinot pyhittävän, -

kansalaisten tiedonsaantioikeuden taakse luikertelevan, -

sananvapaudella hurskastelevan ja levikkiorientoituneen, -

pelkistä juoruista kiinnostuneen -

ja vakavistakin aiheista puhuttaessa viihteellisyyttä mukaan sotkevan, -

väkisin narratiivia hakevan, henkilö- keskeisen, lukijoita aliarvioivan -

ja suoraan sanottuna paskenevan median ansaan! -Niin lankesitte.

Mutta jos jätetään rimpuilu sikseen, niin miksi...?

-Journalismi on murroksessa printtimedian taistellessa...

-Miks ette saa kaikkia rikollisia kiinni? -Ei se ole mahdollista.

-Ettekö osaa hommianne?

-Ihmisiä mekin olemme. -Myönnätte siis tekevänne virheitä? -En myönnä!

-Olette siis kaikkivoipaisuusharhan vallassa? -En... -Tässä on Patu.

Hänen polkupyöränsä varastettiin. Katsokaa hänen kyyneleitään.

-Jaa. Minkäs värinen oli? -Älkää luikerrelko vaan vastatkaa.

-Jumalauta! Juhani, me teemme parhaamme, mutta ei se aina riitä!

Ei missään ammatissa! -Hyi saamari.

Kuulostatte ihan pistesijoihin tyytyvältä suomalaishiihtäjältä.

Häivy silmistäni. Uutisiin. -Haluan selittää itseni! -Ette saa.

Tää on käyttiksempää näin. Uutisiin. -Jumalauta! Patu, auta minua!

Saatanan pyörätön paska!

Hyvää huomenta. Tässä on Juhani Kontiovaara, -

koko kansan lankomies ja paska ihminen.

Hän kutsui minut studioon muka puhumaan leppoisia -

ja sitten saattoikin minut teuraaksi kansan herravihan alttarille.

Eihän kukaan nähnyt? -Mä näin. Oli ihan mahtavaa. -Mä näin Youtubesta

-Minä näin videosta. -Minä näin siitä tehdyn -

"Hitler saa tietää, että Repomies ryssi Aamuteleviossa" -parodian.

-Joo, se oli mahtava. -Pitää tsiigaa. -Ei, ei! Jumalauta!

En halua Youtube-vitsiksi enkä internet-meemiksi, -

en halua bittiavaruuden ikuiseen häpeäpaaluun roikkumaan!

-Et voi asialle mitään. Mene asiaan. -Asiaan!

Tässä on poliisiylijohtaja Senni Jack Daniels-Kasurinen, -

joka tuli puhumaan virkapukujemme uusista heijastimista. Ole hyvä.

-Huomenta. Olen Senni Brämhults- Kasurinen. Tulin puhumaan -

asemanne korkeasta ratkaisemat- tomien tapausten prosentista. -Mitä?

Heijastimista piti puhua! -Jos olisin kertonut asiani etukäteen, -

olisin missannut tuon verrattoman ilmeen naamallasi. -Jumalauta!

Miksi aikamme on pelkkää kusetusta ja vitsailua? -Nii-in.

Koska asia tuli esille mediassa, -

meidän on jo imagollisista syistä puututtava asiaan.

Kaivakaa ratkaisemattomat tapaukset arkistoistanne -

ja tuokaa ne minulle. -Mutta niitä on 40 vuoden ajalta! -Aivan sama.

Tässä tuhlataan nyt aikaani, jonka voisin käyttää viskin parissa.

Kuka teillä vastaa arkistoista? -Minä. -Nimi? -Mitä? -Nimi?

-Kenen? -Onko teillä nimeä? -On. -Mikä se on? -Tämä on kynä.

-Herrajestas! Pekka Routalempi! -Kiitos.

-Se on minun nimeni, ei hänen. -Ei ihme, että hän on arkistohommissa.

Mene ja käy arkisto läpi. -Ei, minä voin hoitaa asian.

-Ette voi johtaa samalla asemaa. -Minä haluan!

Haluan olla lakaisemassa raskauttavat asiat maton alle -

ennen kuin kukaan näkee mitään.

Tai näin sanoisin, jos siellä olisi jotain raskauttavaa.

Tai en sanoisi,koska en toki peittelisi mahdollisia virkavirheitäni, -

vaan ottaisin miehekkäästi vastaan, minkä tuleman pitää...

Hyvä on, Pekka aloittaa heti ensi vuonna. -Kröhöm. -Heti huomenna.

Ja sitten muihin asioihin. Tässä on välipalamyyjä, -

joka myy kahvia ja pullaa asemalla. -Itse asiassa olen lääkäri.

Toin paskoja uutisia terveydestänne. -Jumalauta! -Ihan mahtava ilme.

Kyllä oli tän arvoista.

Huomenta! Tässä on Ivalo.

Ivalossa joku on varastanut rihkamakaupasta poronsarvet.

Menkää kaikki sinne ja tutkikaa asiaa ainakin viikko! -Mitä?

-Nytten sinne! -Ei varmaan mennä.

-Hyvä on, saatte kaikki viikon lomaa alkaen nyt. Menkää.

Pekka myös. Hus, hus Torreen siitä sikailemaan.

-Poliisijohto antoi tehtävän, en aio luistaa. Plus lomalla on huono: -

ei rutiineja, palmuja sikin sokin. -Hyvä on!

Mikä helvetti tuolla on, Pekka?

Jumalauta! Kaksiosainen hämäys ei ikinä suju minulta!

Unohdan aina juosta pois. Taas se ilmestyy, Pekka!

-Tässä on ilmiselvästi kysymys siitä, ettet halua, -

että asemamme vanhat tapaukset avataan. -Eikä ole. -Onpas.

-Niin onkin. Mutta ensiksikin, Pekka, -

jotkut asiat on vaan joskus hyvä jättää kaivelematta. Ja toiseksi...

Auttakee alas! Käsi puutuu! Saatanan batarangi!

Behold, Pekka, asemamme pyhin. Näissä arkistoissa on kaikki -

asemamme 40 vuoden aikana tutkimat tapaukset.

Ne heijastavat tämän kaupungin murrosta -

maalta muuttaneiden nokikolareiden ja heidän lapsikatraidensa -

runollisesta kauppalasta -

nykyiseksi sekakäyttäjien ja kadulle- kuseksijoiden dystopiaksi. -Jännä.

Arkistot, hyvin kafkamainen näky. Toki myös orwellmainen.

Hu huh, kaksi kovin kulunutta ilmaisua. Olen tulessa.

-No niin, ne on nähty. Kuulit, mitä poliisiylijohtaja sanoi.

Ei näitä tarvitse tutkia enempää. -Hän nimenomaan pyysi. -Höpö höpö

Kumpaa sinä uskot, omia korviasi vai seniiliä esimiestäsi, -

joka suhtautuu asiaan epäilyttävän peittelevästi -

ja hikoilee kylmää hikeä ja naureskelee hermostuneesti?

-Ratkaisemattomat?

Hanslankarilta varastettiin hohtimet peijaisissa vuonna -69.

-Joo, se oli kamala tapaus.

Siinähän ne olivatkin. Viedään tuo ylijohtajalle ja mennään sumpille.

Suljen arkiston nytten. -Näitä on lisää. -Jaha.

-Poliisia lyötiin nyrkillä šaahin vastaisessa mielenosoituksessa 1970

-Šaahia turpaan siinä.

-Epäillyn tuntomerkit: risupartainen, elitistinen, Lippos-vastainen.

-Se sopi melkein kaikkiin paikallaolleisiin.

Eiköhän mennä syömään ja jätetään tämä palava tupakka tänne arkistoon

-Rauno, näitä on vielä lisää. -Jaa.

-Virkamiehen epäillään yrittäneen välittää valtiosalaisuuksia NL:lle.

-Minä tutkin itse tapausta, mutta epäilty ehti silputa todisteet -

ja myi ne mahorkkana Tallinnaan.

Noin! Eiköhän pidetä tauko ja mennään sumpille.

-Jännä salailun maku vallan ytimessä.

Toisaalta sumpit kuulostavat houkuttelevalta. -Niin, sumpit tuolla.

-Jos minä nopean kupillisen otan. -Mieti niitä sumppeja, kuule. Pekka.

Laitetaan arkisto kiinni ja nyt sumpille, Pekka.

Avain aurinkoon viskataan kivasti siinä sitten.

Pekka, mitä sinä vielä teet täällä? -Käskettiin tutkia kaikki.

Näitä oli vielä huisisti täällä. -Pekka... Walk with me, Pekka.

Pekka... Joskus menneisyys on parempi jättää tonkimatta. -Miksi?

-Sieltä voi löytyä ikäviä asioita. -Jännä peittelyn maku, Rauno.

-Ei minusta, vaan sinusta, Pekka. -Minusta? -Kyllä, Pekka.

Pekka, istu alas. Ehkä sinun on pakko kuulla tämä viimein.

Pekka, minä en ole oikea isäsi, Pekka. -Mitä? (Myrsky pauhaa.)

-Minä ja äitisi löysimme sinut portailtamme eräänä myrsky-yönä -

salamoiden iskiessä ja sateen piiskauessa viistoon -

katulamppujen kylmässä valossa. -Miksi sinulla on nauhuri?

-Koska sinun oli kuultava se sade minulta, Pekka. -Tämä on pelleilyä.

Nyt kerrot. -Hyvä on. Istu alas, Pekka. -Istun jo.

-Nouse ylös sitten.

Istu alas, Pekka.

Mikä kumma tuo on?

"Osoita, juokse". Niin, "juoksehan" se perhana oli.

-Kutsuit. -Pekka. Tietooni on tullut, että käytät huumeita -

olet muutenkin hirvittävä paska. Siksi joudun antamaan sinulle potkut

Luovuta aseesi ja kahvihuoneen avain. -Mitä? -Hand over the badge!

-Rauno, haluan uskoa sinusta hyvää, -

mutta käytöksesi ei jätä minulle muuta vaihtoehtoa kuin päätellä -

sinun syyllistyneen rikokseen, josta pelkäät joutuvasi vankilaan.

-Järjetön, kiusallisen järjetön väite! -Rauno, on parasta kertoa totuus.

-Pekka, mietis nytten. Jos olisinkin, esimerkiksi tammikuussa -79 -

syyllistynytkin rikokseen, mitä toki olen, siis en ole, unohda tuo, -

tässä katrsa tupakkaa sinulle, -

niin miksi minä olisin huolissani, kun rikos olisi jo vanhentunut? -Totta.

Mutta murhasta saa elinkautisen, se ei vanhene. -No, se ei vanhene.

Mutta uskoisitko sinä, että minä olisin...? Pekka! -Totta.

En voi uskoa, että olisit murhannut ketään. -Niin juuri, Pekka.

Etkö voi antaa menneiden olla menneitä ja keskittyä -

tulevaan hallikauteen ja ponnistus- tekniikan kuntoon laittamiseen? -Joo

Anteeksi, että epäilin. Olen katsonut liikaa Matlockia.

-Sitä ei, Pekka, voi koskaan katsoa liikaa! Matlock!

-Maanpetos... -Mikä niin?

-Maanpetos ei vanhene.

-Voin selittää! Olin nuori komisario ja idänsuhteet olivat kaikki kaikessa!

-Tämä virkamies, se olit sinä. -En minä olisi halunnut suomettua, -

mutta se oli maan tapa! Urani olisi tyssännyt, olisin saanut noottia, -

Ahti Karjalainen olisi ryypännyt minua turpaan! En voinut muuta!

-Myit valtiosalaisuuksia Neuvosto- liitolle. Rauno, kuinka saatoit?

-Ei, se oli kaikki väärinkäsitystä! Ma kerron, ma kerron kaiken!

Istupas alas siinä vielä, kun kerron siitä maanpetoksesta. Pekka.

Oli vuosi -79. Thatcherista oli tullut Iso-Britannian ensimmäinen -

vaginaenglantilainen pääministeri, -

olympiavoittaja Samppa Lajunen oli syntynyt -

ja minä olin nuori ylikomisario uraputkessa.

Natalia, sua palelt...

Jumalauta, Kaj Chydeniuksen uusin renkutus jäi soimaan päähäni.

Hemsvetti!

Sinä vuonna poliisi oli pidättänyt neuvostoliittolaisen diplomaatin, -

joka oli ajanut umpihumalassa tankilla Stockmannin näyteikkunaan-

saadakseen uudet Jamekset.

Mies toki päästettiin vapaaksi anteeksipyyntöjen kera, -

mutta Tehtaankatu kutsui meitä silti tentattavaksi.

(Venäläisellä aksentilla:) Rjauno Rjepomies, tämä poliisipäällikkö?

-Olen, ja haluan pyytää anteeksi diplomaattinne pidätystä.

Se oli meiltä selkeä ylilyönti. Ottakaa tästä nämä nylonfarkut.

-Teillä poliisissa ihmisiä, jotka vihaa Neuvostoliittoa? -Ei, ei ei!

Ollaan kaikki ihan fiiliksissä siitä, että maanne sijaitsee tuossa vieressä

-Oletteko? -Kyllä. Tuntemamme pelonsekainen ystävyys -

ja jatkuva rähmällään oleminen on hirveän puhdistavaa.

-Mitä pidätte Leonid Brežnev? -Oikein paljon pidän! Hienot on kulmakarvat.

-Te katkera Karjalan viemisestä? -Ei! Se varmaan kivasti jouti teille, -

kun teillä ei muuten ole maa-aluetta liiaksi. -Te švidduilee? -Mitä? Ei!

-Maa-alue kuudesosa maailman pinta-alasta. Te švidduilee! -Ei, ei!

Yritän tässä nuolla persettä, niinku esikunnassa käskettiin. -Mitä?

Te pilkka neuvostojärjestelmä! -En pilkkaa, hieno on järjestelmä.

Kaikki siellä ovat ihan fiiliksissä, -

eivätkä varmasti muuttaisi pois, jos saisivat matkustaa vapaasti.

Tai äänestäisi vastaan, jos pitäisitte vapaita vaaleja. -Mitä? -Jumalauta!

-Te vaarantaa naapurisuhteet! -Ei!

Sanokaa mitä haluatte, niin minä teen sen! -Anna nimiä!

Kuka poliisijohdossa neuvosto- vastainen? -Ei kukaan. -Nimiä!

-En tiedä, jumalauta! -Haluatteko te kansainvälinen selkkaus? -En!

-Nimiä sitten, nimiä!

-Olin paniikissa. Söin beetasalpaajaa kuin Pectusta.

Hän halusi nimiä, ja en halunnut menettää Petsamoa uudestaan.

Ajattelin, että jos annan heille keksityn nimen, pääsen pinteestä -

eikä kukaan kärsi. Siksi lausuin...

Antero Rösen... smösen... witz...

...Peppu... nen.

-Antero Rösensmösenwitz- Peppunen? -Kyllä.

Hirveän neuvostovastainen. Saanko mennä?

-Tuohan oli nokkelasti toimittu.

-Pahaksi onnekseni Mikkelin poliisipiirissä -

oli Antero Rösensmösenwitz- Peppunen -niminen mies. Jumalauta!

-Antero! Minne te viette häntä?

-Rauhoittukaa, rouva Rösensmösenwitz-Peppunen.

Vai haluatteko, että viemme teidätkin?

-Sain jutun hoitaakseni, ja hävitin tietysti kaiken minuun viittaavan.

Antero Rösensmösenwitz-Peppusen urakehitys päättyi siihen.

Olen koko elämäni kantanut syyllisyyttä asiasta. -Kamala tarina.

-Mutta vannon, Pekka, yritin varjella kotimaatani.

En tiennyt, että moista henkilöä olisi olemassa. -Ymmärrän.

Mutta sinun on puhdistettava tämän miehen maine jo hänen sukunsa takia

Vaikeaa suvulla varmaan muutenkin, kun on tuollainen nimi.

Antero.

-Mahtavaa huomenta. Suomettu- minen on taas ollut tapetilla, -

kun Pasilan poliisi puhdisti 70-luvulla erotetun -

Antero Rösensmösenwitz-Peppusen maineen.

Miehen ura tyssäsi huhupuheisiin, mutta kuka poliisi hänet ilmiantoi?

Pasilan poliisin ylikomisario Rauno Repomies, onko teillä epäilyä?

-Ei! Ja minä se en ainakaan ollut, jos sitä joku miettii.

Voitte tarkistaa ihoni, ei ole minulla suomettumaa missään. -Mahtavaa.

Myös Antero Rösensmösenwitz- Peppunen on tänään studiossa.

Kerro tarinasi. -Minut vietiin sitten Tehtaankadulle kuultavaksi.

En ymmärrä, mistä moiset syytökset voi johtua, olen neuvostomyönteinen

-Te todistaa se! -Mä olen tatuoinut Marxin Pääoman ylävartalooni.

Ja Leninin kootut pakaraan. -Hjuva on, me uskomme sinua.

Mutta te anta nimiä! Kuka poliisijohdossa neuvostovastainen!

-Tilanne oli aivan kamala. Toisaalta sydämeni sykki itänaapurillemme, -

mutta en voinut ilmiantaa kollegoitani.

Vaikka NL oli maamme ystävä, se oli aika helposti riehaantuva ystävä.

Siksi hänen tivatessaan mä tein ensimmäisen mieleen tulevan jutun:-

keksin päästäni heille epäillyn.

O-o-on siellä yksi... Mä en tiedä nimeä, en tiedä missä osastossa...

Saanko mä mennä nyt? -Nimi? -En mä tiedä nimeä.

-Mjinkä njäkönen? -Sellanen tavallinen...

Jos tulee vastaan, ilmoitan heti. Tässä oli varmaan kaikki...

-Te kuvailee hänet meidän piirtäjälle.

-Mä en tiennyt, mitä tehdä.

Poliisin piirtäjiä huijaavat henkilöt usein kuvailevat -

olemassa olevan ihmisen, jotta eivät jäisi kiinni ristiriitaisuuksista.

Kuvailin siis ensimmäisen mieleen tulevan henkilön, -

joka oli näyttelijä Esko Nikkari.

Kapeneva otsa, isot viikset, tuima katse.

Juu, juu, juu. Just... just toi kaveri.

-Tjämä mies oli meillä eilen! -Täh? Jumalauta!

-Jumalauta! -Rauno, olen hirveen pahoillani! Mä en tuntenu sua silloin.

Joka tapauksessa Raunon urakehitys pysähtyi siihen, -

eikä hän koskaan edennyt poliisiyli- johtajaksi, joksi häntä oli kaavailtu.

-Mitä? -No, huh huh. Nyt on käyttistä. Ihan hirveesti käänteitä.

-Mä olen pahoillani. -Jumalauta! Murruit saman tien!

Minä sentään annoin nimesi vasta pitkän tivaamisen jälkeen!

Totta... Eiköhän anneta menneiden olla menneitä.

Olen valmis antamaan anteeksi. Lyömme kättä päälle ja...

-Sinä annoit mun nimeni! -Mutta sinä annoit ensin. -En juuri antanut!

-No, minä annoin ensin, mutta se nyt on toissijaista.

Kummankin maine on puhdistunut... -Se on kummaltakin tahriintunut.

Saatanan vasikat! Mennään uutisiin, jonka jälkeen kuuntelemme, -

mitä blogosfäärissä valvovat veren- himoiset vatipäät tästä saavat irti.

-Kaikki on mennyt: maineeni, luottamukseni, pastillit loppuivat.

Lähden maasta enkä koskaan palaja. -Rauno, nyt sä liioittelet tätä asiaa.

Kuka tahansa järkevä ihminen, joka katsoi sen lähetyksen...

Joo, ei oo kauheen hyvä tilanne.

Mutta varmaan ainakin kolme tyyppii ymmärsi, että toimit pakotettuna -

ja yritit olla antamatta ketään ilmi. -Ehkä se on totta.

-Ja jos me tässä maassa osaamme yhden asian, -

niin se on lähistoriamme objektiivinen tarkastelu -

ilman syyllisten hakua ja veren- himoa... Okei, sä oot aika kusessa.

Pistä vauhtii pakkaamisees. Sukat on vielä patterilla.

-Huomenta. Vieraanani on poliisiyli- johtaja Senni "Jim Beam" Kasurinen.

-Brämhults-Kasurinen! -Niin varmaan.

Pasilan poliisiaseman päällikkö Rauno Repomies -

kavalsi maanpetturuuspäissään kollegojaan Neuvostoliitolle.

-Ei se nyt ihan tarkalleen noin mennyt.

-Mutta noin se tällä hetkellä käsitetään. Kommentoikaa sitä.

-Onhan se kamalaa. Mutta ilokseni voin todeta, -

että aseman selvittämättömien tapausten tilasto parani.

Viskiä kaikille! -Se ei nyt kiinnosta tässä kauheasti.

Teimme lyhyen katugallupin.

Haastatelemistamme 100 ihmisestä 99 oli sitä mieltä, -

että jos he olisivat olleet aikuisia 70-luvulla, -

he eivät olisi olleet suomettuneita -

vaan ilmaisseet mielipiteensä blogeissaan täysin suoraan.

Ja vetäneet dunkkuun kaikkia. -Paka, paka, paka!

-Rauno Ignatius Repomies ja Antero Rösensmösenwitz-Peppunen, -

oikeus katsoo, että te toimitte vilpittömin mielin, -

yrititte olla ilmiantamatta toisianne ja pysyä uskollisena maallenne.

Siksi emme voi langettaa teille tuomiota juridisin perustein.

-Huh huh.

-Silti, koska teidät on julkisessa keskustelussa todettu syylliseksi, -

olisi kieltämättä elitismiä olla yhtään kuuntelematta jengiä -

ja jättää nämä asiat pelkästään oikeussalieliitille.

Joten oikeus määrää teidät kiillotta- maan Risto Rytin monumenttia, -

kunnes se alkaa näyttää häneltä. -Täh?

-Tuomiolla ei ole lainvoimaa, koska se on läppänä annettu leikkituomio.

Mutta jengi ottanee sen aika tosissaan. Adjourned!

-Harmittaa Raunon puolesta. -Niin.

Aika kohtuuttomasti syntipukitettiin mies.

-Jaahas! Mikäs kansankokous täällä on?

-Valvomme tuomion käytäntöön- panoa. -Millähän valtuuksilla?

Oho, kunnossa näyttää olevan.

Käräjäoikeudet tekee nykyään tosissaan pesäeroa hoveihin.

Mennään, Neponen. Tarjoo pitsa.

-Näyttääkö jo? -Ei ihan vielä. -On siinä ehkä jottain hänestä.

-Jumalauta! Tässä menee vuosisata! -Otsa alkaa jo näyttää vähän.

-Ei ole vielä! -Ei oo kyllä vielä. -Lisää, lisää! Näkösyyttä!

Mä haluun näkösyyttä! Mä vaadin näkösyyttä nytten!

-Jumalauta!

Tekstit: Kari Vetri Yle