Original subtitles

.

.

Huomenta.

Pasilan asema täyttää 100 vuotta tänä syksynä. -Ei täytä millään!

-Täyttää! Tasan 100 vuotta sitten tälle paikalle perustettiin -

kaupunginosan ensimmäinen ulkohuussi. Se purettiin 1920, -

ja sen tilalle rakennettiin lehmäaitaus. Kuva tässä.

Sodassa Neuvostoliitto pommitti sen paskaksi, -

ja tilalle pystytettiin Suomi- Neuvostoliitto-seuran ystävyyspatsas

Se esitti työläisiä pommittamassa lehmäaitausta yhdessä. Hieno patsas

Tässä on kuva siitä. -Voitko mennä asiaan! Kuteeni menevät muodista -

ja slangini alkaa aiheuttaa tirskuntaa nuorison keskuudessa. -Asiaan!

Lopulta tähän rakennettiin Pasilan poliisitalo, -

mutta sen historia siis alkaa väljästi jo vuosisadan takaa.

Siksi tilasin tänne taidemaalari Nuutisen.

Hän maalaa eteisaulaamme taulun, joka esittää asemaamme.

Hän on arvostettu taiteilija, osoitatte hänelle kunnioitusta.

Menkää ja tutkikaa. -Tutkikaa mitä?

-En minä voi teille aina kaikkea kädestä pitäen näyttää.

Tehän tässä poliiseja olette. Menkää ja tutkikaa, nytten!

Haluan taiteilija Nuutiselle työrauhan.

Jota itse toki aion häiritä puuttumalla hänen jokaiseen pensselinvetoonsa.

Olenhan maksumies. Menkää!

-Aivan mahtavaa huomenta. Nyt uutiset ja urheilu, -

tai niin kuin meidän kanavalla tehdään nykyisin: urheilu ja uutiset.

Juuri saamani tiedon mukaan aamu-urheilun ankkuri Vatanen -

on vielä juovuksissa, joten urheilu siirtyy hetkeksi.

Miksi urheilutoimittajat saa dokata? Jumalauta, minäkin otan sitten.

Aaah. Hitto, eilisaamun päivystävä dosentti oli oikeassa: -

moraalisen rappion jäädessä sanktiotta -

se leviää roskasakista kunnon väkeen. Ja sitten asiaan.

Nettikirjoittelu, sananvapauden todellinen, sensuroimaton -

ja sitä kautta oikea ilmenemistapa, johon ihmiskunta on täysin valmis, -

vai valistuskehityksen päätepiste, -

jossa puheenvuorot jaetaan kovaäänisimmille ihmisille, -

joilla ei ole mitään tekemistä?

Nettikirjoittelu on paitsi kansanhuvia, nyt myös urheilulaji.

Ensimmäiset nettikirjoittelun SM-kisat järjestetään Helsingissä.

Vieraanani on kilpailun kaksi osallistujaa, tervetuloa. -Kiitos.

-Niina "Mitvit" Kosolampi, -

olette nettikirjoittelun piirimestari Mikkelistä. Millä mielin kisaan?

-Kysymys on asenteellinen, mitä osasin toki etelän medialta odottaa.

Ja miksi mikkeliläisyyteni otettiin esille?

Joku voi olla minua parempi, muttei osallistunut samoihin kisoihin. -Jaa.

Reino "Hardass" Pokkeloinen, olette nettikirjoittelun uranuurtajia -

ja provosoitte ihmisiä netissä jo vuonna -89, -

jolloin siellä oli vain 3 ihmistä ja hekin suunnittelijoita, -

jotka testasivat yhteyksiä. -Pakko- ruotsista yritin keskustella. -Näin.

Jotkut väittävät, -

että provosoiva ja leimaava kielen- käyttö netissä lietsoo aggressioita.

Toiset taas ovat esittäneet, että nettikirjoittelu on kanava, -

jossa ihmiset saavat purkaa aggressioitaan. Mitä mieltä?

-Kynä on miekkaa mahtavampi. -Ota sinä kynä ja minä otan miekan, -

niin katotaan kumpi jää seisomaan. -Sieltä tuli taas aivopieru.

Pyydän vähän sisälukutaitoa sulta. -Mä oon ihan koulutettu ihminen.

-Ja se voi olla James Bond -tyylinen luoteja ampuva kynä.

Sillä osuu miekkailijaan aika kaukaa. -Aivan mahtavaa.

Ihan livenä nettimeuhkaamista. Jatketaan uutisten jälkeen.

-Miksei saman tien pakkonorja? -Kuka määrittelee, mitä on norja?

-Mahtavaa. Mennään urheiluun.

(Krooh.)

Vatanen. Vatanen! Nyt, saatanan juoppo!

-Mitä?

-Vaadin, että erotatte tuon sivistymättömän moukan!

Hänen kulahtanut tunkkaisuutensa -

pilaa americana-henkisen viihde- pläjäykseni tason. -Älä nyt, Juhani.

Emmehän me nyt voi yhtä äkkiä alkaa vaatia urheilutoimittajalta -

dokaamisen lopettamista. -Ei kiinnosta! Joko hän lähtee tai minä!

-Ethän sä voi joka kerta uhata meitä lähtemisellä. -Voin, tai sitten lähden

-Olen pahoillani, Pasi. Juhani on kultakimpale.

Jos sä hoidat dokaamisen kuntoon, niin katsellaan sitten syksymmällä.

-Sä tulet katumaan tätä. Mä kostan sulle vielä. Mä jumalauta kostan.

Te tiedätte, että mä olen ihan seko- pää niinku kaikki urheilutoimittajat.

Sä kadut vielä. -Älä nyt polta siltojasi. -Polttakoon siltoja!

Tänne hän ei ainakaan tule enää.

-Minä en polta siltoja. Minä poltan, saatana, jokia.

Hyvää huomenta.

Tässä on Pasi "Gimmeshelter" Vatanen, entinen urheiluselostaja, -

joka on istuttanut arkikieleemme ratkiriemukkaat sutkaukset -

"Suomi-poika kiskoo", "se on hunajata ja munajata" -

sekä "nyt pannaan miniää tötteröön".

-Ai jumalauta mä vihaan tota! Paitsi elämään jäänyt tokaisunsa -

"morientes sanoi herpes termospullolle", se on kuolematon.

Toki ironisesti. -Kontiovaara antoi potkut, ja Vatanen vannoi kostavansa

Pöysti ja Neponen, suojelkaa Kontiovaaraa 24/7. -Ei! -Kyllä!

Seuraatte häntä kaikkialle. Menette vessaan hänen kanssaan.

Nukutte hänen välissään. Jos hän menee solariumiin, änkeätte mukaan

-Ei! -Kyllä. Jos hän ottaa mauttoman tribaalin, otatte tekin. -En suostu!

Kaikki uhkailee joskus. Ei se Vatanen mitään tee. -Sinä et tunne Vatasta!

Hän on kaikista maamme viinaan- menevistä, huorissakäyvistä, -

naisia hakkaavista urheilutoimittajista -

kaikkein viinaanmenevin, huorissa- käyvin ja naisia hakkaavin.

Vuodet urheilun parissa ovat kovettaneet hänen sydämensä.

Hänen sielunsa on kylmä ja hyinen, kuolleiden ihanteiden grotto.

Hän tekee ihan mitä vaan.

-Ahaa. No, jos noin laitat sen, niin toki. Mennään, Neponen.

Huh huh, grotto oikein. -Kyllä, grotto!

Taiteilija Nuutinen, tervetuloa Pasilan poliisitaloon.

Haluatteko kierroksen? -En.

-Jumalauta! Ainoa syy, miksi tilasin tänne taiteilijan on se, -

että saan antaa hänelle kierroksen. -Tämä on oikein hieno asema.

-Huh huh, taiteilija piti asemastani. Haluatteko nähdä maalauksiani?

Olen käynyt vesivärikursseilla. -En. Vihaan amatööritaidetta.

-Hirvittävä elitisti. Olen tilaaja ja mesenaatti. Teidän kuuluu katsella -

tuherruksiani ja nyökkäillä ja kehua niitä. -Näytä sitten niitä.

-Ei ne ole perinteisessä mielessä valmiita, mutta päässäni valmiita.

Olen hylännyt perinteiset kaavat, joissa maalauksen pitää olla valmis.

Ei maailmakaan ole. -Jos mennään asiaan. Millaisen teoksen haluatte?

-Te saatte päättää. Minä, Rauno Repomies, olen taiteen suuri ystävä.

En halua puuttua taiteilijan näkemykseen. -Sehän mukavaa.

-Se saa olla abstrakti tai strakti, mutta ei akti. Siihen vedän rajan.

Kissaa ei saa tappaa, ei saa maalata ulosteella eikä Kekkosta saa pilkata.

Mutta muuten vapaat kädet. Ihan fiilispohjalta heittelet siihen.

Annat sen pensselin viedä ikään kuin siinä sitten.

Eihän häiritse, kun minä tässä seisoskelen ihan helvetin lähellä?

Mikä tuo on? Onko tuo koira tuossa? Pitkä nenä. Mikä se on?

Pöysti, long time no... Helvetti, nyt ei ole aikaa lässytykseen.

Heittäydyttekö luodin eteen, jos Vatanen sniputtaa mua kukkulalta?

-Ei suostuta. -Kuljetteko ympärilläni formaatiossa ja tönitte siviilejä, -

kun mä kuljen torilla? -Ei suostuta siihenkään. Pysy täällä himassa, -

me vartioidaan ovella. -Okei.

Ja Pöysti, jos tässä käy niin klassisesti, että rakastun suhun, -

koska koen, että en voi elää ilman sua, koska suojelet mun henkeä, -

niin pyydän, että vastaat tunteisiini ja rakastat minua takaisin -

myös seksuaalisena olentona. -Hrrr... -En ole tottunut pakkeihin!

Ei muuta. Ja tuokaa mulle kahvia ja hierokaa mun jalkoja.

-Hmm, äh, ei...

Mmm, äsh...

-Ylikomisario Repomies, te selkeästi haluatte sanoa jotain.

-En! En, en! Mutta onhan tuo aika suttuisen näköinen.

Tai siis paska, jos rehellisiä ollaan. Saisiko siitä mitenkään paremman?

-Suttuinen? -Ääriviivat on epä- tasaisia ja perspektiivit miten sattuu.

Ei se näytä siltä miltä silmä näkee sen. -Haluatteko te valokuvan?

-Voisin itse asiassa mieluummin... -Ylikomisario Repomies.

Te vakuutitte haluavanne persoonallisen maalauksen.

-Haluan toki. Mutta huomautan, että olen tilaaja tässä.

Jos teos ei miellytä, en maksa mitään. Mutta vapaat kädet muuten.

Vapauttakaa se sisäinen fiilis. Ja tämä lentää helsvettiin tässä.

Mutta tosiaan, vapautuneella fiiliksellä.

Se on hyvä, että olette täällä.

Vatanen on ihmiskunnan pohjasakkaa, se voi tehdä mitä vaan.

Kun olin sen luona vappubrunssilla, sillä oli saimaannorppaa ruokana.

-Täh? -Täh? -Ja mediumina, vaikka norppa kuuluu tarjoilla kypsänä.

Valkoselkätikkakastike oli jäähtynyttä -

ja jättiläispandabruléeta ei riittänyt kaikille. Ihmishirviö!

-Pitäiskö tarkistaa, onks se saatu kiinni? -Pekka, mikä tilanne?

-Olen hänen lempibordellissaan tiedustelemassa.

-Sillä on lempibordelli! -Hän on hyvin paatunut.

Oletteko nähneet tätä miestä? -Pasi.

Sanoi, ettei ehdi jäädä kaikilta Kontiovaaran tappamiskiireiltään.

Mites, kiinnostaisko herraa? -Herrajestas!

Yön turmeltunut ilolintu tarjoaa synnin huumaavaa maistiaista.

Hyvin jännä, prostituutio. Maailman vanhin ammatti, -

ja silti ei ole ammattiliittoa heillä. Ei edes Ruotsissa.

-Ei sitten. Olette sen verran tylsän oloinen, että en kyllä jaksa.

-Jännä, jopa ilotyttö antoi pakit tylsien juttujeni takia.

Lienee jonkinlainen ennätys.

-Mulla on lista paikoista, missä se voi olla.

Käy sen toisessa lempibordellissa, pornoluolassa, orjakaivoksessa -

ja sen lempi romanikerjäläisen potkimispaikassa. -Kuitti.

-On paatunut hän. -Olen kyllästynyt istumaan paikallani.

Haluan kaupungille. -Käskettiin olla täällä.

Avoimella paikalla olet maalitaulu.

-Jos mä en heti mene kebabille, olen antanut pelolleni vallan, -

ja kohta taleban jyrää alleen koko Manhattanin!

Ihmiskunta katsoo nyt minuun toiveikkain silmin. Mennään!

Formaatio, pidetään formaatio!

Niinku ne mimmit Robert Palmerin ympärillä sen musavideoissa.

Siis te ootte ne mimmit, minä Palmer. Formation, formation!

Ja kun mä käännyn, käännytte kannoillanne.

-Helga, mene puhumaan taiteilija Nuutiselle, -

että maalaa juhlamaalauksesta perinteisemmän. -Mikset itse mene?

-En kehtaa. En halua, että minut tunnetaan miehenä, -

joka tilailee taidetta ja sitten puuttuu taiteilijan ratkaisuihin -

tuputtaen tälle pikkuporvarillisia näkemyksiään kuin uusrikas moukka!

-Hyvä on, minä menen. -Ihan vaan hienovaraisesti vihjaat, -

että enemmän valokuvamainen, aurinko yläkulmaan, kukkia etualalle

Muuten ei tule palkkiota. -Rauno. Mesenaatin tulee tukea taiteilijoita -

ja näin tehdä palvelus koko taidemaailmalle.

Sellaiset mesenaatit muistetaan. -Jumalauta!

Haluan, että minutkin muistetaan! Menenkin heti ja kerron haluavani -

niin raflaavaa ja kiistanalaista taidetta kuin mahdollista.

Ehkä jopa muutaman kissan saa tappaa.

Miten sinä tiedät niin paljon tästä? -Luen Valittuja Paloja gynekologilla.

-Aaa, niin minäkin.

Miten täällä edistytään? -Noudatin toiveitanne ja tässä se nyt on.

-Mmm, perspektiivit oikein, aurinko yläkulmassa kivasti, -

etualalla kukkia pastellisävyissä...

Tämän laittaisin mielelläni seinälle. -Hyvä, että pidätte. -Pidän.

Ja se se ongelma onkin! Haluan sittenkin raflaavaa taidetta!

-Mitä? -On ole mikään vanha fossiili, joka seisoo uuden tiellä!

En ole pikkuporvarillinen trilobiitti!

En halua, että tulevaisuuden snobit taidehistorioitsijat nauravat minulle -

ja nimestäni tulee Algot Ahlqvistin kaltainen kirosana.

Haluan jotain, joka saa veren kiehumaan, -

herättää polemiikkia sosiaalisessa mediassa -

ja joka pahoittaa kaikkien mielen vuosiksi eteenpäin! -Nyt, hei!

-Tehkää uusiksi! Tässä on kangas, ja nämä maalitkin heitetään helvettiin!

Tässä on ämpäri kusta, maalatte sillä! -Mitä?

-Haluan modernia taidetta sanan kaikkein kansanomaisimmassa, -

vähiten koko asiaan perehtyneen porukan mieltämässä merkityksessä.

Haluan homon Mannerheimin sinne, ja strippaavia nunnia!

Ja tappakaa tämä kissa myöskin! -En. -Tämä hamsteri ainakin joutaa.

On ollut kipeä jo pitkään. -Jos joku on enemmän perseestä -

kuin modernia taidetta ymmärtämättömät juntit, -

niin modernia taidetta väkisin ymmärtävät juntit. -Olen kumpaakin!

Minä maksan, minä päätän! Nyt hihat heilumaan ja koiranpentu hengiltä!

Ja tämä minihamsteri.

-Juhani, mennään kotiin. Sä et ole turvassa avoimella paikalla.

-Pish posh. En anna pelolle tilaa, pelko antakoon tilaa minulle.

-Ehkä täällä on turvallista noin paskalle jätkälle. -Totta kai.

Miksi Vatanen tulisi tänne vain siksi, -

että olen tunnettu kebab-addikti ja saatoin laittaa statuspäivyksekseni, -

että astuin juuri tähän liiketilaan Helsingissä. -Täh? -Täh?

-Olen some-addikti myös. Sue me.

-Kaikki poistuu, paitsi Juhani. It's avenging time.

Älä edes ajattele sitä. Kaikki tohon seinälle.

Laita ase lattialle ja potkaise se tänne.

-Potkaise ase? Niin ysäriä... -Hiljaa! Toimikaa.

Onks sulla mitään sanottavaa, ennen ku se on hyvää yötä ja esirippu alas?

-Haluaisin kokeilla muutamaakin lähestysmistapaa.

Olen paniikissa, en osaa päättää. -Anna tulla, mul on aikaa.

Nyt kun olen työtön... -Älä aina jaksa tota itkuista elämäntarinaas.

Pliis, älä tapa mua! Olen liian nuori, menestynyt ja hyväihoinen!

Puhun sut takaisin töihin.

Saat mun auton, mun palkan, saat jopa juontaa mun kanssa!

Ei hitto, siihen vedän rajan. Minun ohjelma, saatana!

Mutta pliis, pliis! Saat mitä tahansa!

Paitsi juontaa mun kanssa. Ja ehkä en kyllä autoanikaan anna sulle.

Sä polttaisit siellä sisällä kuitenkin.

Mutta mitä tahansa muuta! Pliis!

Okei, saatana. Helppo se on uhota, kun sulla on ase.

Onko pokkaa laittaa se sivuun ja ottaa mies miestä vastaan?

Mano-e-mano! Häh, onko, häh? -En viitti, saattaisin hävitä. -Hitto.

-Tai hemmetti, olkoon menneeksi. Tapellaan vaan.

-Älä lyö! Olen pelkkää läskiä ja hermokimppuja!

Ammu mieluummin. -Selvä. Se on adiemus sitten.

-Ai niin, toi "adiemus" oli toinen hyvä. -Pöysti, ei nyt.

-Se "herpes termos" oli parempi silti. -Se oli joo, mut ei nyt.

-Okei, Vatanen. Sä voit ampua mua, mutta säkään et ole niin paatunut, -

että ampuisit naista! -Aaah! -Juhani, päästä se nainen!

-Ja mulla on tää skidikin. -Hei! -Ja... Venaa hetki.

...tämä sotiemme veteraani. Et varmaan kehtaa ampua.

Olithan sä rintamalla? Kannaksella olitko? -Päästä ne ihmiset! -Hiljaa!

-En kehtaa juosta naisten, lasten ja veteraanien selän taakse suojaan, -

vaikka peruskonservatiivi olenkin.

Tämä pitsamies on sopiva sekoitus viatonta siviiliä -

ja kasvotonta tilastollista numeroa. -Hei! -Hiljaa.

Minun verorahoilla elelet täällä. No, Vatanen, mitäs sanot?

-Ei löytynyt mistään... Jännä, hän onkin täällä.

Kohtalon ironiaa, karman sarkasmia. -Kädet ylös!

Mulla on tähän lupa! -Hoh hoh. Kiitos, Ahmed.

Olisin varmaan selvinnyt itsekin, mutta kiitos nyt kuitenkin.

-Mun nimi on Pekka! -Älä, Ahmed, viitsi.

Veit juuri kahden suomalaispoliisin työn. Nyt vähän nöyryyttä, Mustafa.

-No? -Tämä nyt on juuri sitä, mitä tilasit, mutta en kyllä ole ylpeä.

-On sekava. Mikä siinä on? -Siinä on kaikki, mitä pyysit: -

homo Mannerheim, kuolleita kotieläimiä, räästä tehty krusifiksi, -

joka lippuu verta lainehtivassa Suomen MM-pokaalissa, -

josta Neitsyt Maria juo ollessaan heroiinin vaikutuksen alaisena.

-Jumalauta! En sittenkään halua! Kuulostaa kauhealta. -Ei voi mitään.

-Vihaan taidetta! Hain perinteistä, mutta se oli kalpeaa ja mitätöntä.

Ja kohahduttava olikin itse- tarkoituksellista ja kiusaannuttavaa.

-Olet aika keskeisten kysymysten äärellä.

Tämä on nyt tässä. Rahat, kiitos. -Ei, haluan sittenkin perinteistä, -

hajutonta hotellin aulabaaritaidetta. -Tein sellaisen. Heititte sen katolta.

-Heitän tämänkin. -Ette heitä, siihen meni 20 tuntia.

-Anna tänne! -Ja kissa! -Se oli minun maksama kissa! Tänne! -Ei!

Jumalauta!

Huh huh!

Jumalauta, tuhlasin veronmaksajien rahoja moderniin taiteeseen!

Tätä älköön kukaan koskaan saako tietää.

(Kukko kiekuu.)

Ristiriitaista huomenta.

Eilen Pasilan poliisiaseman edessä sattui merkillinen onnettomuus, -

kun moderni, verorahoilla tehty maalaus -

osui maahanmuuttajaa päähän ja aiheutti tälle aivotärähdyksen.

Luettuaan asiasta 4 000 aktiivista nettikirjoittajaa kuoli ahdistukseen, -

koska eivät saaneet tartuttua aiheeseen mistään kulmasta.

Sitten muihin aiheisiin. Vieraanani on Pasi "Brown Sugar" Vatanen, -

kanavamme entinen urheilutoimittaja, -

joka on menossa oikeuteen uhattuaan minua aseella.

Mahtavaa, kun pääsit, Pasi. -Kiitos. -Pasilla oli vähän vaikeaa.

Mutta koska olen sydämessäni jalo, vähän niin kuin esimerkiksi Jeesus, -

puhuin kanavajohdon ottamaan hänet takaisin. -Mistä olen kiitollinen.

-Joo joo. Kerrotko vielä tähän loppuun omin sanoin, -

miten tuo dramaattinen tilanne tarkalleen meni.

-No, se meni... -Niin?

-Otin aseen esiin, jolloin loikkasit kimppuuni, -

taitoit minut uskomattoman ketterästi solmuun... -Niputin.

-Niin. Purit aseeni hampaillasi heittäen nokkelaa läppää tyyliin -

"tässä sinulle vähän urheilusähkettä" ja "nyt saunoo pojan leukaperät" -

samalla kantaen äidin, lapsen ja sotiemme veteraanin turvaan -

pitserianpitäjän ja poliisin seuratessa tilannetta pöydän alla paniikissa.

-Noin olisi tehnyt kuka tahansa, jos olisi niin uniikki kuin minä.

Ja sitten urheiluun. Menetkö lukemaan. -Selvä.

-Selvä kuka? -Mestari. Selvä, mestari.

-Noin sitä pitää. Ja tuo mulle latte.

-Hyvin päättyi kaikki. Emme saaneet taulua, mutta opimme, -

ettei taidetta koskaan pidä tilata. -Ai, sen me opimme? -Sen opimme.

Taiteen pitää tulla itsestä. Siksi maalaan aseman juhlateoksen itse.

Siihen tulee asemamme, noin. Ja kiva ilta-aurinko.

Lapset leikkivät. Neponen taltuttaa rettelöitsijää ja Pekka moppaa.

Pöysti ristiinnaulitsee luolamadonnan ja ampuu koiranpentuja...

-Hei! -Alaston, epämuodostunut Pöysti potkii sorkillaan enkeliä.

Rauno-enkeliä potkii Pöysti. -Et maalaa mua sinne!

-Lasten paareilla kantamaa Rauno- enkeliä verentahrima Pöysti potkii.

Ja Klaus Flemingin ruumista vähän herjaa siinä... -Tänne se!

-Et sensuroi taidettani! -En suostu, että aseman seinälle tulee tollasta.

-Et sotke sitä! -Tänne! -Maalaat minulle uuden! -En maalaa!

Menen himaan. -Haluan maalauksen pöydälleni kahdeksalta aamulla!

Pöysti! Pöysti!

Jumalauta! Olen epäonnistunut taiteentilaaja!

Ja mikä pahinta, epäonnistunut taiteilija! Yhyhyy!

Mitä minä nyt teen?

Hmm, pitäisiköhän hyökätä Puolaan? Sehän voisi piristää minua vähän.

Tuosta rajan yli vyöryn. Sudeetti- alueet tuosta nappaan kivasti.

Ehkä Itävallan liitän itseeni myös...

Jumalauta! Se tapahtuu minulle taas! Taas, ma kerron!

Tekstit: Kari Vetri Yle