Original subtitles

.

.

.

(Ovikello.)

Sulake. -Mitä? -Proppu. -Kuka sä olet?

-Jäbällä on tollanen. -Mikä? -Ei, ku se olikin tollanen, joo joo.

-Nyt, vielä tarkentaakseni: mitä?

-Rane, muuttanu naapuriin, en löydä sulakerasiaa, voitko nyt auttaa?

-Joo, totta kai. Ihme sälli.

Sä asut naapurissa? -Joo. -Minne rouva Mänty lähti? -Joo. -Aha.

-Sulake ei löydy. -Ai, sä olet vielä siinä aiheessa. Oot sä pilvessä?

-Kato, minkä ostin. -Minkä? -Ei se nyt tässä ole.

-Mä toivon, että sä olet pilvessä, muuten sulla on asiat tosi huonosti.

Oot sä stereotyyppinen nykyhörhö? Yksiulotteinen, ei koukkua sielussa?

-Oon mä joskus pilves. En mä nyt oo. Oon mä kyl joskus. Nyt en oo.

Joskus oon. En nyt.

-Ihme hemmo.

-Kvaak, kvaak!

-Tossahan se on. -Aha, joo. Vähän niinku sillon Kreikas.

-Mitä? -Siellä Kreikas. -Nyt en taas tajua yhtään.

-Toissa kesänä. -Sanos vielä jotain asioita.

-Hotellissa oli katkaisija verhon takana enkä nähny.

Jore nauro viikon. -Jore? -Sillä on firma. -Firma? -Se varaosafirma.

-Ymmärrätkö sinä, ettei me olla koskaan tavattu? -Ei olla? Rane, moi

-Ollaan me just tavattu. Onks sulla vikaa päässä tai jotain?

-Saatanan kuvasuhde. -Jaa... Hei, mä menen nyt.

-Hirveen etäinen jäbä on, niinku siinä biisissä. Mikä se on se biisi?

-Hei, tämä keskustelu on absurdein käymäni kuunaan.

-Nähdään, hei. Mun pitää nyt oikeesti syödä. Mut kuuntele se biisi.

-Saanko kysyä, kun vaikutat erittäin uusavuttomalta, -

että mistä olet saanut rahaa näin messevän näköiseen elämiseen?

-Idiksistä. Mun idiksistä.

-Jessus, mikä ääliö.

Huomenta. Mikä meno? -Ihan jees.

Mun naapuriin muutti joku täysin uusavuton kaveri. -Miten uusavuton?

-Ihan harmiton, mutta nuoriso on kyllä velttoa ja pilalla.

-Noin on aina sanottu. -Joo, mut nyt se on oikeesti pilalla.

-Noinkin on aina sanottu. -Joo, mut nyt se on oikeesti.

-Noin ei oo ikinä sanottu. -Ei, koska se on oikeesti.

Hyvää huomenta. Tässä on Asbesti-Keränen.

Hänen nimensä on Asbesti, koska hänen vanhempansa olivat idiootteja.

Jo vuosia hän on terrorisoinut Helsinkiä.

On varkauksia, ryöstöjä, laittomien mäyrätappelujen järjestämistä.

Ja mikä raskauttavinta, juomien viemistä terassille 10 jälkeen!

Asbesti saa minut voimaan pahoin. Mutta kotoani en lähde, jumalauta!

70-luvun rivitalot, olette Pohjois- Helsingin häpeä! -Lääkkeet ja asiaan

-Lääkkeet! Asbestin pieksämälle Repomiehelle lääkkeet!

Asiaan! Viime yönä Asbesti-Kerästä ammuttiin lenkkipolulla, -

ja nyt hän makaa sairaalassa. Koska silminnäkijöitä ei ole -

eikä hänen paras kaverinsa ole häntä humalassa ampunut, -

voidaan tutkimukset nyt jo julistaa umpikujaan. Ei, jumalauta!

Suomalainen häviämisen kulttuuri on iskostunut minuun niin syvälle, -

ettei edes MM-kulta ole kitkenyt sitä, vaikka sen piti! Sen piti!

-Kerrankin kunnon tapaus. Olen kyllästynyt ottamaan kiinni urpoja.

Ratkaisen mysteerin välittömästi.

Punon verkkoja, yhdistelen paloja ja ennen pitkää syyllinen on näpeissäni.

Eikä hän edes ymmärrä kudelmani nerokkaita aspekteja. Mennään.

-Mitä sä aiot tarkalleen?

-Hmm... Jaa.

Ei tule heti mieleen tässä aamutokkurassa. Hitto.

Oisko joku sormenjälkishow mitään?

-Jos odotettais sairaalassa, että se herää. Se voi ehkä nimetä ampujan.

-Kauheen laimeeta ja simppeliä.

Mutta aloitetaan nyt kevyesti sillä, ni pysyt edes hetken aikaa kärryillä.

-Tilanne on vakava. Pelkään, että emme voi mitenkään pelastaa häntä.

-Tossa on röökikartsa ja puolikas Jallu. -Eiköhän tässä jotain keksitä.

-Asbesti, kuulet sä mua?

-Lenkkipolku.. yö... varjo...

Laukaus...

Askelia...

Ai, oi...

-Häntä ei kannata rasittaa liikaa. -Okei, tullaan aamulla.

-Mitä jos se herää? -Hyvä idea, jää valvomaan. Mun on pakko nukkua.

Valvoin koko viime yön taas syistä, jotka eivät kestä lukuvaloa.

-Hän saattaa menehtyä yön aikana. -Okei, tossa on salamitanko.

-Eiköhän hän selviä yön yli. Lääke- tiede on nykyään aika kehittynyttä.

(Ovikello.)

Moi. Sokeri. -Mitä?

-Sokeri. -Jaa. -Niin.

-Oletan, että haluat lainata sokeria, mutta et osaa kuvailla tarvettasi -

ja toistelet ongelmasi avainsanaa, koska olet totaalinen urpo -

joka ei edes tajua loukkaantua siitä, että sanoin "totaalinen urpo".

-Lainaa sokeria. -Eli se oli sun asia! Odota siinä, et tule sisään.

-Punkku. -On alkoholipitoinen juoma. Mitä siitä?

-Kaadoin punkkuu housuille, pitää saada se pois. -Sokerilla?

-Lähteekse? -Ei. -Lähteeks suolal? -Lähtee. -Eiks sokerilla lähe? -Ei.

-Lähteeks suolal? -Lähtee! -Onks sul suolaa? -On! -Joo.

Jos mä kuitenkin laitan siihen tätä sokerii, kun sitä lähettiin jo hakeen.

Ei tässä oo varaa ruveta hötkyileen, kaveri. -Senkun laitat.

-Onks toi hyvä leffa? -Se on kirja. -Onks se hyvä? -En tiedä.

En ole päässyt juuri lukemaan sitä. -Ai, ku mä ramppaan täällä? -Niin.

-Ai, ku mä ramppaan täällä? -Niin!

Mene kotiisi olemaan siellä, niin minä olen täällä. Pliis! -Politiikka.

Mitäs siitä? -Se on jännä se. -Jäbä on kyyninen. -Voitko nyt mennä?

Mun pitää mennä hommiin. -Mä voisin ehkä jelppaa jäbää.

Jos mä tuun messiin? -Joo, et tule messiin! -Ehkä mä en tuu messiin.

Sun pitää nyt pärjätä ite. Voimii.

Ja kuuntele se biisi. -Ihme jäbä.

Mikä kesti? -Uusavuton, sieluton ja rasittava naapurini pidätteli.

Ketäs nää on? -Tyyppejä, joilla on ollut skismaa Keräsen kanssa.

-Kuulustelet epäiltyjä? Sä katsot liikaa Miami Vicea.

Hitto, aika hyvä oikeestaan.

Epäiltyjen kuulustelu, simppeli mutta nerokas. Miksen ite keksiny?

Kaiketi, koska olen suurten linjojen mies. Näytäs...

(Mutisee.)

No niin! Te olette uhanneet Asbesti- Keräsen henkeä useaan otteeseen.

Mätäpaise-Virtanen, kannatte kaunaa, -

koska Keränen makasi vaimonne kanssa.

Steamy Windows -Räikköseltä räjäytettiin prätkätalli -

ja Sumatra-Leppänen on omien sanojensa mukaan -

tyypillinen kateellinen suomalainen, jota ottaa päähän -

Keräsen komeus ja varallisuus. Missä olitte, kun Kerästä ammuttiin?

-Meillä pelaamassa Nintendoa. -Ha, en sanonut milloin häntä ammuttiin!

-Me ollaan aina meillä pelaamassa Nintendoa. -Eikä me ammuttu sitä.

-Ha, kuka sanoi, että Kerästä ammuttiin? -Sinä äsken sanoit!

-Ha...! Hitto.

-On kyllä laaduttomin kuulustelu koskaan. -Pöysti tietää, mitä tekee.

Olette huomaamattanne vajoamassa yhä syvemmälle lentohiekkaan. -Niin

Ja kai nyt on laadutonta, kun olen valvonut koomapotilaan vieressä.

-Mä olen valvonut siellä. -Neponen, tiimissä ei ole iitä. -On siinä kolme.

-On siinä suomeks, joo! Ole hiljaa.

-Rikospaikkatutkinta ei löydä meistä yhtään jälkeä. -Rikospaikkatutkinta?

Mitä scifi-leffoja sä olet katsonut? Ei oo huono idea. Pitäiskö kokeilla?

-Otin vapauden käynnistää. Siellä on parhaat miehet hommissa.

-Rikospaikka, hyvin jännä.

Jokainen hius, tupakannatsa ja jalanjäljen puolikas, -

kaikki mahdollisia henkirikoksen mykkiä todistajia.

-Voitko olla hölisemättä ja katsoa, ettei kukaan tallo tätä paikkaa!

-Se on valitettavasti tallottu jo.

-Mitä? -Kun saavuin paikalle, -

huomasin siinä käsittämättömän suppilovahveroesiintymän.

En voinut itselleni mitään.

Sienestys on kuin huumetta minulle. -Pekka! -Tiedän.

Suppilovahvero, sienimaailman aliarvostettu keskikentän puurtaja.

Lempisieneni. Hyvin pahoillani.

-Kato tätä surkeaa tilaa, missä ihminen on: -

joutuu päiväkausia venaamaan, että rikoksen uhri palaa tajuisinsa.

-Laukaus... luoti... rinta... kipu...

-Herra Keränen, tiedän että lauseita on vaikea muodostaa, -

mutta voitteko kertoa, kuka teitä ampui? -Eee...

-Jumalauta, Keränen! Ylös siitä!

-Hei! -Mies loikoilee sängyssä veronmaksajien lupamaksurahoilla -

ja nauttii ihanasta sairaalaruuasta. Ylös, saatanan vätys!

-Ylikomisario, tuo tappaa hänet. -Tuossa. -Okei, retuuttakaa vaan.

-En kestä tätä piinaavaa tietämättömyyden tilaa!

Heräät nytten tai kuolet miehekkäästi, haluan closurea!

Closure!

Terse! Onks jokin hukassa, vai mikä-nä-nä hätänä-nä?

-Ei mikään, kiitos vaan.

Odottelen Ranea kotiin. Sovittiin, että tuun neljältä. -Kello on kuus.

Tosin en usko, että Rane ymmärtää aikaa käsitteenä, -

sillä teoriani mukaan häneltä puuttuu se, mitä ihmiset kutsuvat sieluksi, -

persoonallisuudeksi tai pelkistetyimmin aivotoiminnaksi.

-Joo, meidän Rane on vähän omanlaisensa. -Meidän Rane?

-Silja, Ranen pikkusisko. -Me ollaan Ranen kans superläheisiä.

Sun veikkas on ihan mahtava hemmo.

Sä voit venailla meillä, juodaan kahvit yms. jne.

Neponen kantaa noi. -Kuka? -Yks jäbä, mä soitan sille.

-Ai, sullakin on tää. Saanks mä lainata tän?

Mun oma repes, kun Rane yritti tunkea sitä VHS-nauhuriin. -Joo joo.

Anteeksi henkilökohtainen kysymys, mutta onko Rane ihan terve? -On.

Kaikki menestys liikemaailmassa ja romantiikassa huippumallien kanssa-

on ehkä tehnyt siitä varautuneen. -Mikämä whatzama hämämä?

-Rane omistaa Suomen toiseks suurimman iPhone-applikaatiofirman

Ja on seurustellu useamman missin kanssa. -Täh? -Joo.

Se kehitti sen apsin, missä omasta kuvasta saa Hitlerin näkösen. -Ai sen

Se HitlerMe on mahtava. Tältä mä näyttäsin, jos oisin Hitler. -Mahtavaa

-Mä tulin tänne, ku tuolla ei ollu täällä. -Moi, Rane. Mitä kuuluu?

Mä toin meille sushit. -Mikä se oli se juttu? -Juttu? -Mikä se oli?

-Mä en tajuu oikeestaan mitään, mitä se puhuu. -Sushi.

-Niin, kun oltiin sushibaarissa Hertsikassa 4 vuotta sitten.

Matkalla kotiin näit frendisi, joka oli katkaissut oikeen kätensä.

Se sanoi, että huonosti pyyhkii, vasemmalla.-Se oli hyvä juttu, sushi

-Sä sait ton kaiken tosta? -Jätetään sun naapuri rauhaan.

Mennään syömään sun luo. -Höpö höpö. Mennään ulos syömään.

Ja mennään leffaan. Me ollaan ton veljes kanssa ihan bestiksiä, -

oon pitäny siitä huolta ja autellu. Enkö olekin, Rane? -Jäbä...?

Tutun olonen. -Voi tätä Ranea, aina koiranleukana pistelemässä.

Ollaan ku paita ja perse. Tosin minä ehdottomasti se paita, hän perse.

Mitäs pidit leffasta? -Se oli ihana.

-Mä olen ihan samaa mieltä kaikesta tosta.

Mitäs sä Rane, mun frendini, olit mieltä? Ei kai hirveesti pudonnu, -

ku koko leffan ajan räpläsit puhelinta, nukuit ja piirtelit käteesi.

Ja masturboit semisti. -Musa kusi. -Olihan se vähän perusleffamusa.

-Ei, se piti musasta, mut piti mennä vessaan. -Ai, sä sait ton tosta?

-Vessaan oli jonoo. Mä kusen sun iPhoneen, se kestää kosteutta.

Tavara on vaan materiaa kuitenkin. Pelkkää materiaa.

-Silja, sä olet ihana nainen, mutta mun on ihan pakko kysyä: -

onko sellaista todellisuutta, jossa on mahdollista että me seurustellaan, -

mutta mun ei tarvii nähdä veljeäsi? -No, ei oikeestaan. Miks?

-Olen valehdellu naisille kaikenlaista päästäkseni seuraaville treffeille.

Kehunut paskoja kampauksia, peesannut Amelie-hehkutusta, -

antanut tehdä itselleni Hevoshullu- lehden rakkaushoroskoopin.

Mutta myönnän, etten siedä veljeäsi yhtään, vaan vihaan sitä homona.

Se romahduttaa uskoni ihmiseen ja osaan eläimistä, -

ja saa mut haluamaan repiä pääni irti, jotta voisin heittää sitä jollain.

Olen pahoillani, mutta tää ei voi toimii.

Jumalauta, Pöysti! Missä on tutkimustulokset ja Keräsen ampuja?

-Millä mä otan ketään kiinni? Se on koomassa, epäilyillä on alibi -

ja todisteet on Routalemmen suppilovahverokeitossa.-Ei kiinnosta!

Menet sairaalaan päivystämään, jos hän sanoisi jotain. -En!

En jaksa olla enää sairaalassa! Olen älykäs poliisi ja ihan umpikujassa.

Ja naapurissa asuu idiootti, joka tienaa helvetisti mua enemmän.

Ja mun orastava parisuhde kariutui.

Ja HitlerMe-applikaationi kustiin epäkuntoon, -

eikä mulla ole siten enää mitään syytä elää. -Nyt jututat Kerästä!

Kuuntelet häntä, ja sitten mukavasti ratkaiset jutun. -Hei!

Miten kukaan voi ottaa selvää puoliksi tajuissaan olevan ihmisen -

sanan mittaisista jorinoista, jotka ei tarkoita yhtään mitään?

Valvon nukkuvaa ihmistä.

Miksiköhän minulle nakitettiin tämä tehtävä?

Olen hurjaluontoinen, vereni kiehuu seikkailunhalua.

Onneksi on sudoku.

-Kaiken sanomasi inhottavan jälkeen en todellakaan halua nähdä sua!

Mitä asiaa? -Sairaala. Kalma.

-Hiljaa nyt! Olen hirveän pahoillani, mutta tämä on poliisiasia.

Toivoisin, että osaisit tulkita Asbesti-Keräsen toisaikaista hölinää.

-Miten minä muka osaan tulkita sitä?

-Tunnut ymmärtävän aivokuolleiden sekavia jorinoita aika hyvin.

-Nyt, Kyösti! Toi on suoraan sanoen loukkaavaa!

Rane on sisimmässään... No, ei ole sisimmässään, mutta se on mun veli.

Ja mä oikeesti tykkäsin susta. Hyvästi! -Hitto. En tarkottanu!

Anna kun muotoilen uudelleen!

-Mikä se on se laiva, mikä menee Ruotsiin? Ei Viking. -Silja.

-Silja, tuo mulle pirtelö! -Hyvin jännä tilanne.

Mies makaa henkitoreissaan, pitää sisällään ratkaisun avainta.

-Mä ammuin ton jäbän muuten. -Anteeksi? -Ammuin tota jäbää.

Ei kuollu, hyvä.

Tai ei, huono. Hyvä ja huono.

-Ammuitte häntä? -Tästä huoneesta puuttuu kannustavuus kokonaan.

Diggaan.

-Silja, Pöysti on nero. Vaikka on vähän ihmisenä kulmikas.

Fiksuna naisena voit varmaan laittaa tunteet sivuun hetkeksi ja auttaa.

-Toki voin. Mutta tämä on uskomattoman loukkaavaa!

-Myönnät varmaan, että osittain sen takia, -

että veljesi yhdenoloisuus kuolaavan idiootin kanssa on osuva. -Anna tulla

-Keränen! Keränen! Kertsi!

Kuuletko mua? -Ööö...

-Jäbä örisee. -Hyst! Niin?

-Auto... yö... laukaus... mies... kipu...

-Sinä, Rane, ammuit tätä miestä! -Täh? -Biiffi.

-Kuinka sä saatoit, toista ihmistä? -Mitä täällä tapahtuu?

-En mä sua ampunu. Tää ei liity suhun mitenkään. -Onko nyt hyvä?

Olet särkenyt sydämeni ja bonuksena passitat veljeni vankilaan!

Oli ihan mahtava tutustua, hei! Voinko nyt, saatana, mennä?

Yhyy!

(Kukko kiekuu.)

Komisario Kyösti Pöysti, mitä syytetyn kotietsinnässä löytyi?

-Löysimme murha-aseen, uhrin veressä olevan käsineen -

sekä kasapäin laittomasti waretettua pokea. -Selvisikö teolle motiivia?

-Häntä otti päähän uhrin vasen kenkä. Tosin emme tiedä mikä siinä.

-Sklobo. -Kiitos, asia on harvinaisen selvä.

-Yhyy!

-Rane Mauriala, -

tuomitsen teidät murhan yrityksestä kolmeksi vuodeksi...

-Tota, saanko sanoa jotain?

-Aika poikkeuksellista olisi, mutta jos lupaatte olla koskettava. -Toki.

Hyvä oikeus.

Näissä saleissa näemme ihmisiä, jotka saivat elämältä liian vähän.

Alkoholistiperheisiin syntyneitä, pahoinpideltyjä, repleisia sieluja, -

joita ei ole koskaan rakastettu, kannustettu eikä ymmärretty.

-Mitä tämä liittyy mihinkään?

-Mutta tänään tuomittavana on ihminen, joka sai elämältä liikaa.

Hänen lapsellinen ideansa on tehnyt hänestä miljonäärin, -

jonka seurauksena hän on saanut misseiltä luksuspesää.

Hän ei ole edes oppinut puhumaan kunnollisia lauseita, -

koska hänen läheisensä ovat opetelleet ymmärtämään häntä.

-Koppelo. -Ku just syötiin.

-Ja hänellä on sisko, joka pitää huolen hänen ruokinnastaan -

ja menee sänkyyn jopa kaltaisteni lemmen alasarjalaisten kanssa -

vaan saadakseen tälle ystäviä. -Mä oikeesti pidin susta!

-Niin varmaan. Olen aivan hanurista.

Kansalaismielipide ei hyväksy sitä, -

että tuomioita kevennetään tekijän vaikean elämän perusteella.

Mutta koska elämme nokkelan viisastelun aikaa, ehdotan, -

että lieventävä asianhaara olisi syytetyn aivan liian helppo elämä -

suhteessa siihen, että hän on puuduttava sieluton paska, -

joka olisi ansainnu elämältä turpaan, muttei raukka sitä koskaan saanut.

-Jumalauta! Ei edusta poliisin näkemystä hän!

-Elämän kolhima ihminen osaa selittää häiriökäyttäytymistään -

vaikealla taustallaan, ja on siksi kykenevä myös miettimään tekojaan

Mutta mitä voi tehdä ihminen, -

jolta elämä on alusta asti hakannut tumppuun?

Lopetan vetoamalla oikeuteen, ettei Ranea laitettaisi vankilaan, -

vaan hänet ohjattaisiin hoitoon ja tutkimuksiin, -

jotta voisimme paremmin auttaa hänen ja Nalle Wahlroosin kaltaisia.

Vanha kansanviisaus tietää, -

ettei se ole hullu joka ottaa, vaan se, joka antaa.

Esitän oikeudelle, että se on maailma joka on hullu, ei Rane.

-Pöysti, kiitos siitä, mitä teit tuolla. -Tuskin se kauheesti auttoi.

-Joo, se tais pidentää Ranen tuomiota kahdella vuodella.

Mutta ymmärsin pointin. Menen nyt leipomaan Ranelle kakkua. -Kakkua?

-Onhan toikin ihan saavutus, että pääsee vankilaan. Vaatii se jotain jo.

Plus leivon viilan sinne sisään.

-Mennään, Neponen. Aika säälittävä pari toi Rane ja Silja.

Toinen on kiittämätön ja apaattinen mäntti, toinen uhraa elämänsä sille -

tehden siitä yhä avuttomamman. No, ei meidän murhe.

Mennään bisselle. -Pitää hoitaa paperityöt huomiseksi. -Voi paska.

-Mä hoidan ne. Oot kaljan tarpeessa. -Ei mulla oo ees rahaa dokaamiseen.

-Jos mä londin sulle. -Kiitti. Mut ei oo hauskaa yksin olla kaljalla.

-Mä teen ne paperihommat yöllä. -Sit sä et jaksa hakee mua duuniin.

-Jos ei vaan vedetä hirveitä lärvejä. -Haluisin kyllä vetää hirveet lärvit.

-Mut ei jatkoja meillä kuuteen. -Haluisin jatkaa ihan pikkutunneille.

-Mä mietin jotain. -Mut älä baarissa mieti. Mä haluun, et sä oot läsnä.

-Ehkä mä jätän ne paperityöt ja otan Raunon huudot aamulla. -Jes.

Mut ota ne sun huoneessa, en kestä kovia ääniä darrassa. -Jes. -Jes.

Ja Neponen, älä säädä koko ajan noin hirveesti.

Tekstit: Kari Vetri Yle