Original subtitles

.

Aivan eetvarttia huomenta kaikille.

Paitsi vätyksille. Ryhdistäytykää nyt hemmetti soikoon!

Ja sitten junnuasiaa. Suomessa on kohistu laajasti siitä tavasta, -

jolla espoolainen juniorivalmentaja Teukka Vatanen valmentaa -

Espoon Kiekko-Häjyjen 6-vuotiaita L-junioreita. Tervetuloa, Teukka.

-Istu suorassa siinä! -Anteeksi, kyllä kyllä.

-Kaikki juniorithan käy siellä vapaasta tahdostaan! Eikö näin?

Osan tietysti vanhemmat pakottaa sinne, -

mutta teknisesti he ovat siellä jonkun vapaasta tahdosta. Eikö näin?

-Ööö, aivan.

Espoon kuplahallin siivooja kuvasi viikolla harjoitusmetodejanne -

ja latasi videon Youtubeen. Katsotaan se.

Tai mun on pakko näyttää Youtubesta ensin yks toinen mahtava juttu.

-Ei, kun katsotaan nyt se pätkä! Pyörittäkää nauha! -Joo.

-Ja sitten luistellaan viivaa! Eikö näin?

Pasi, miksi kaunoluistelua? Väinö Klemetti, sä luistelet kuin -

hinaajan kannelta pudonnut perämies! Eikö näin?

Kattokaa, miten Pete luistelee! Petestä tulee vielä NHL-pelaaja!

Teistä muista tulee korkeintaan NHL-pelaajien vaimoja.

Ottakaa mallia, neidit!

Älä, Pete, säkään ylpisty. Ja suihkuun kaikki!

Eikä kosketa siihen kuumavesinappiin.

Mulla oli lapsena polio, joten kyllä tekin kestätte. Eikö näin?

Näinhän se on.

-Aika kamalaa touhua, kuulkaas. -Vanhemmat ei oo valittanu.

Ja näistä pojista tulee voittajia. Eikö näin?

Tai osasta tulee. Osa traumatisoituu ja niistä toki tulee vätyksiä.

Mennään uutisiin. -Nyt on mainoskatko. -Uutisiin!

-Joo, joo, mennääs uutisiin ohjaamo.

Jälleen takana yksi ihana päivä ilman Pöystiä.

Joka Intiassa matkailee, jota Neponen alati kaipailee!

Mutta minä poika kaipaa en! Olen suatanan onnellinen!

Huh hei

-Mitä asiaa? -Mennään kaljalle duunin jälkeen. Lähdetkö mukaan?

-Ei, menkää te vaan. -Oletko varma?

Siellä työkavereiden kanssa olusilla tarinaa isketään. Humallutaan.

Joku kaivaa vanhan hampaankoloon jääneen työasian esille kivasti siinä.

Kohta huudetaan, joku ehkä lyökin. Lopulta kiusallisesti halaillaan.

-En mä jaksa, menkää te vaan. -Sinne jää Neponen!

Pöystiä kaipaava, kuin omistajaansa ikävöivä koira! -Hei.

-Urhea mustakorva Neponen. Tuon sinulle luun, niin unohdat murheet.

-Mä olen ihan fine. -Heittelenkö sinun kanssa palloa hetken? -Et.

-Voin heitellä, jos piristää. -Ei. -Hae, Neponen, hae!

-Se oli mun puhelin! -Jumalauta! Auta nyt sitten tuollaista!

-Oikeassahan Rauno on.

Puoli vuotta sitten ystäväni ja kollegani Kyösti Pöysti -

lähti Aasiaan yhden suunnan lipulla ja jätti edellisen elämän taakseen.

Ironiset tissikortit ovat pitäneet minua auttavasti kartalla -

ystäväni eskapistisesta matkasta.

-"Terve, Neponen! Terveisiä Phuketista."

"Kuvassa naisen tissit ja jonkun hotellin nimi 80-luvun typografialla."

"Cherish!"

-En sano, etten olisi onnellinen ystäväni rohkeasta ratkaisusta, -

mutta onko ihmisen hyvä tehdä elämässään moisia riuhtaisuja?

Onko ihmisen hyvä laittaa liike päämäärän edelle?

Onko ihmisestä siihen? Tai tarkemmin: onko Pöystistä siihen?

Huolimatta tyytymättömyydestä ja vieraantuneesta elämänasenteesta -

Pöysti on elänyt turvallisen ja onnellisen elämän.

Hänen suurin tragediansa lienee lemmikkihamsterin kuolema -

hänen ollessaan 8-vuotias. Pöystin vanhemmat ovat edelleen yhdessä -

ja vaikuttavat mukavilta ihmisiltä. Pöystillä on ystäviä, työ, naisiakin.

Ihmissuhteet yleensä katkeavat Pöystin aloitteesta.

Väittäisin, että Pöystin elämä on perustuksiltaan kunnossa.

Ja ennen kaikkea Pöystin itsensä paaluttama.

Mitä jos Pöystin elämä on ollut parasta, -

mitä hänen epätasaisella suoritus- tasollaan, kärsimättömyydellään -

ja heittäytymiskyvyttömyydellään on mahdollista saavuttaa?

Toki ihmiset ovat avartaneet maailmaansa matkustamalla, -

mutta onko Pöystistä siihen? Hänellä oli usein tapana sanoa, -

että saavuttamattomat unelmat ovat joskus ainoa, -

mikä pitää ihmisen vajoamasta lopulliseen apatiaan.

Unelmat, jotka elävät vain niin kauan kuin niitä ei yritä toteuttaa.

Insinöörin haave esikoiskirjasta, perheenäidin liikeidea -

perheenäideille suunnatusta kahvilasta, jossa istutaan tyynyillä, -

naapurinmiehen itselleen tehty lupaus ostaa eläkepäivillä -

Lapista 10 neliön mökki ilman mukavuuksia, -

kalavehkeet ja kahvipannu riittää. Pöystiä piti kasassa ajatus matkasta,

jonka seurauksena hänen elämänsä ottaisi uuden suunnan -

ja menneisyyskin muuttuisi jollain taikaiskulla -

merkitykselliseksi, pohjustavaksi osaksi Pöystin narratiivia.

Silti lehdettömän oksan hakatessa ikkunaani syysyönä -

mieleeni hiipii väkisinkin pelko, joka ei uskalla sanoa nimeään.

Mitä, jos se vitun idiootti istuu turistirysässä muutaman kuukauden -

ja palaa kiukkuisena takaisin? Mitä se sitten tekee?

Voi helvetti, mikä urpo! Ja hittoako mä siitä huolehdin?

Se ei edes muista mun nimeä! Saatanan pelle!

Vieraanani on Espoon Kiekko-Häjyjen 6-vuotiaiden -

juniorilupaus Peten vanhemmat sekä hänen mummonsa.

Mitä näkiksiä? -Minusta on kauheaa, miten meidän Peteä kohdellaan.

-Näin o! -Pete oireilee ja on kamala. Vaikka toki ihana. -Näin o!

-Miksette ota Peteä pois joukkueesta? -Ei me nyt kuitenkaan.

Kyllähän pojan pitää antaa harrastaa. -Näin o!

-Mutta haluatte valmentaja Teukka Vataselle potkut? -Ei ehkä potkuja.

Onhan hän saanut hirveen hyvin joukkueen voittamaan. -Näin o!

-No, mitä te tarkalleen haluatte? -En oikeestaan tiedä.

-Näin o! -Jaa.

Peten mummo, Shelma Rillion, te olette huolissanne Petestä.

-Pete on minulle rakas, mutta ihan kamala poika nykyään.

Kiusaa, on aggressiivinen, ei puhu. -Mutta voittaa pelejä. -Näin o!

-Sitä hän kyllä tekkee, on hirveän hyvä siinä. -Mahtavaa. Uutisiin.

-Näin o!

-Hyvää huomenta. Aluksi haluan pyytää anteeksi kaikilta, -

joita eilen humalassa syytin pahasta olostani, joka pohjimmiltaan -

kumpuaa teidän paskuudestanne ihmisinä ja työtovereina. Asiaan!

Tässä on juniorivalmentaja Teukka Vatanen.

Hänen tapansa huutaa 6-vuotiaille pelaajille -

kuulemma henkisesti arpeuttaa heitä. Menkää!

Sanokaa, ettei lapsille saa huutaa. Kaikessa pitää olla kysymys leikistä.

Mutta pitää myös vähän huutaa, että saadaan kultaa jatkossakin.

Säädätte huutoa seiskalle, kasille korkeintaan. Kaikki pelaavat siellä.

Mutta ne paskat ei pelaa niin paljon kuin ne hyvät.

-Juniorivalmennus, hyvin jännä.

Toisaalta tervettä harrastustoimintaa lapsille, -

toisaalta viattomien sielunalkujen säälimätön teurastamo. Hyvin jännä.

Joskin itselleni hyvin traumaattinen oli.

Kuulen yhä valmentajan sättivän vätykseksi. Öisin heräilen.

-Pekka, ei nyt. Teukka Vatanen. Poliisista. Onko hetki aikaa?

-Viimeinen erä, odotatko nyt sen aikaa! Eikö näin?

Ja sinä, seiso suorassa siinä! -Joo, kyllä ehdottomasti.

-Ihana mies. -Täh? -Hän on minun makuuni jostain syystä.

Saa minullakin olla herkkä puoleni, -

jonka haluaisin tulevan lannistetuksi hänen toimestaan. Hyvä, Espoo!

-Ottelun viimeinen erä alkaa. Tilanne: Espoon Kiekko-Häjyt 34 -

Käpylä-Kumpulan Työväen Kisailu- ja Näyttämötaidemenninkäiset nolla.

Avausviisikot jäälle.

-No niin! Joka jannu taistelee ja laitataklaa! Eikö näin?

Peli ei ole vielä ohi, vaikka helvetisti johdetaankin.

Mä haluan nähdä jäällä verta ja maitohampaita!

-Miksei meidän Vertti pääse kentälle? -Koska Vertti on paska!

Samat jatkaa. Tsemiä!

-No niin, tää on menny ihan hyvin. Urheilu on kuitenkin toissijaista, -

jos miettii millaisia ongelmia ihmisillä on Aasiassa.

Onks vielä joku, joka ei oo saanu pelata mielestään tarpeeksi?

Sulla ei oo luistimia. Ei se mitään, menet sinne ja nautit liikkumisesta.

Hyvä tsemppi, pojat.

Ai, sä olet tyttö. Hyvä tsemppi sullekin.

Missä sun maila on?

Sä voit rusettiluistella, jos susta tuntuu siltä. Joo, se on hyvä kanssa.

Ilon kautta! Ilmaiskaa itseänne myös siellä.

-Huh huh, 64 - 0. Aika kova tasoero.

-Minusta tasoerot ovat saamarin kiihottavia.

-Minusta hyvin ikävästi huuti lapsille hän.

Kun itse lapsena urheilin, valmentaja huusi, vätykseksi sanoi.

Menin lukkoon, lopetin. Yhä valvon öitä ja näen menetettyjä pokaaleita.

Jännä, trauma puhkesi vallan.

-No, se ei tällä kertaa ollu meidän peli, mut vastustaja oli hirveen hyvä.

Ei se ole meiltä pois, eiks jeh? Ja hyvää rusettiluisteluu Fridalta.

Mennääs jätskille kaikki.

-Se nyt oli aika munaton ja teidän tapauksessa karvatonkin esitys!

Eikö näin? Rangaistuksena ilmoitin vanhemmillenne, -

ettei teitä tarvitse hakea tänään.

Kävelette himaan ja mietitte vähän, mitä se voittaminen on! Eikö näin?

Paitsi Pete, sinä konttaat! -Me kyllä viemme Peten autolla. -Näin o!

-Hiljaa!

Pete, sä olet paras kaikista, mut älä luule, että sä olet mitään. Eikö näin?

Muut kävelee, sinä konttaat. Nytten! -No, ehkä hän konttaa sitten.

Mutta kotona syödään ihan, mitä Pete haluaa. -Näin o!

-Vaikka karkki-iltapalaa. -Näin o. -Vatanen, susta on tullu valituksia.

Kohtelet kuulemma epäinhimillisesti junnuja, ja tätä Peteä varsinkin.

-Sen vanhemmat ei valita! -Mutta sen mummo on kauhean huolissaan.

-Sen mummo voi mun puolesta... Missä Pete on?

-Isoäitinä ja rintamalottana velvolli- suuteni on ottaa Pete huostaani, -

kunnes vanhemmat ottavat hänet pois joukkueestasi. Mennään.

-En mä haluu. -Saat vihdoin rajat, ja sinulle kasvaa sielu sitä kautta.

-Aaa, okei.

Jumalauta! Poliisin edessä mummeli kaappasi lapsen vanhemmiltaan!

Ja mikä pahinta, lätkä- valmentajaltaan! -Mä en ymmärrä.

Miks vanhemmat ei hae lapsiaan pois, jos siellä kohdellaan huonosti?

-Itse junioriurheilussa lannistettuna voin valaista jännästi.

Lapsensa pilalle hemmotelleet vanhemmat -

usein kokevat huonoa omaatuntoa, -

ja laittavat lapsensa jonnekin, missä niille huudetaan, jännästi.

Lasten palatessa itkuisina kotiin -

he jatkavat hemmottelua entistä pahemmin, jännästi.

Siitä seuraa se, että valmentajan sissikoulutus tuntuu kontrastina -

entistä ikävämmältä, jännästi. Siksi tämä Petekin oireilee.

Ei ole edes tutista päässyt eroon. Jännästi.

-Ei se kerro ihmisestä mitään... pahaa.

Moni ihan fiksu aikuinenkin voi pitää tuttia. -Et kaipaa Pöystiä siinä!

Kerrankin sujuu kaikki mukavasti, kun hän on hevonsviidussa.

Etsikää pentu ja mummo! Ja Pekka, pitää päästä yli asioista!

Se, mikä ei tapa, on ihanaa. Muista se! Se on helevetin ihanaa!

Pete karkasi, kun olin taittamassa vitsaa metsässä. -Vitsaa?

-Piiskaamiseen. Siis en hyväksy lähtökohtaisesti, -

mutta poika on saanut niin paljon modernia kasvatusta, -

että on tasapainon vuoksi vähän annettava keskiaikaista kasvatusta.

Haluaako konstaapeli vitsaa? Tässä olisi. Velton oloinen mies. -Ei kiitos.

-Ei hän tänne ole tullut. -Näin o!

-Kaikki sanovat, että olemme huo- noja vanhempia, mutta näin ei ole!

-Näin ei o! -Kukaan ei syytä ketään. Missä Pete voisi olla?

-Tunnen pelokkaan juniorin sielunliikkeet. Luulen tietäväni.

"Kun luette tämän, olemme Peten kanssa jo Magnitogorskissa."

-"Peten kaltaista lahjakkuutta ei voida vaalia -

tässä tasapäistävien Sloveniassa!"

"Mutta maailmassa on paikka, jossa osataan kasvattaa urheilijoita."

"Se on Uralin Aasian-puoleinen Venäjä. Eikö näin?".

"Isänmaallinen tehtäväni on viedä Pete Magnitogorskin juniorileirille, -

ja jättää hänet sinne!"

"Te kiitätte minua, -

kun Pete on 15 vuoden päästä ihan saatanan hyvä jääkiekkoilija".

"Joskin varmaan Venäjän paidassa, mutta silti".

-"Teukka Vatanen, valmentaja ja ihminen."

-Jumalauta, ei Magnitogorskiin, -

KHL:n keskinkertaiseen puulaaki- seuraan! Zenithiin mieluummin!

Vatanen, seis! -Menkää kotiinne, niin teille ei käy mitään!

-Jumalauta, päästä poika menemään!

-Poika on mukana vapaasta tahdosta! Kaks lippuu Magnitogorskiin.

-Ettehän te voi päästää ihmistä koneeseen, jos sillä on ase kädessä!

-Meillä Air Siperiassa saa käsiaseita tuoda, kunhan ei tupakoi koneessa.

Oikein hyvä matka teille. -Vatanen, päästä se poika.

Sen kuuluu olla vanhempiensa luona. Se ihailee sua ja uskoo sua.

Nyt se voi luulla, et se haluaa ulkomaille, -

mut jo huomenna sillä on koti-ikävä. Päästä se, pliis.

-Joo, niin se varmaan menis, nyt kun miettii.

Okei, Pete. Sun ehkä kannattaa mennä kotiin. Menes nyt siitä.

Mitä te ootte noin hämmästyneitä?

Me juniorivalmentajat ollaan oikeesti tosi hyvää sakkia!

Lasten hyvinvointi on meille ihan hirveen tärkeetä.

Mutta naisia me emme juuri arvosta. -Aaah!

-Oikein hyvää päivän jatkoa teille!

Lähden Siperiaan, jossa kaltaisiani valmentajia arvostetaan! Eikö näin?

Jos ei arvosteta, mikä tietenkin on mahdollista, -

niin pääsen ainakin halpojen naisten ja viinan ihanaan pariin!

-Vatanen, päästä se nainen. -En! -Annetaan hänen mennä.

Hän on liian kaunis ja puhdas elämänmuoto -

tähän tasapäiseen ja pistesijoihin tyytyväiseen maahan! -Jumalauta!

Hirveä häpeä poliisille, yksi mies pitää pilkkanaan! Tehkää jotain!

-Ei tässä voi kauheesti mitään tehdä. -Se on totta, aika vähissä on keinot.

Kun miehellä on ase ja tuolla tavalla. Panttivankikin fiksusti kainalossa.

-On yksi keino. Minä, Juhani Kontio- vaara, aion tarjoutua panttivangiksi -

pelastaakseni tuon viattoman ja superlahjakkaan lapsen...

Ai, sillä on joku keski-ikäinen semiruma naikkonen.

En kyllä sitten mene. Jatkakaa.

-Onko jollain vielä jotain?

Ei? No, se nyt ei jotenkin yllätä.

Saatanan pellet!

Juuri teidän kaltaistenne takia Suomi häviää kaikessa!

Teistä ei oo mihinkään!

Pellet! Homot! Neidit! Vätykset!

Näkee, että te ootte kaikki jostain tullin krokettijoukkueesta repäistyjä-

toppamuusikakaroita. Eikö näin?

Jos teillä ei todellakaan ole muuta, -

lopetan tämän jo muutenkin arveluttavan pitkän keekoiluni -

ja siirryn koneeseen, joka vie minut turvaan lain inhottavalta kouralta -

ja ihanien venäläisnaisten lämpimään syliin!

Hah hah hah hah!

Se on terve eli terse eli morienttes eli kostakurtta ja terveisiä Thaikuista

Vastaan lyhyesti matkaani koskeviin kysymyksiin illemmalla, -

mutta heti kättelyssä ilmoitan, että... mitään tuliaisia ei ole -

ja valaistumisenikin taisi jäädä aika himmeäksi ja...

Onks täällä joku tilanne? -Jännästi sankaruuteni jää yhä lunastamatta.

Ehkä olen sittenkin aina ollut vätys. No, ainakaan en ole enää katkera.

Jännä katharsis.

-Jätkä palasi. No, miten meni? Mitä sä näit ja koit?

-Kerron lyhyesti kokemani matkan.

-Alkaa kertaamaan jotain kuppaista Aasian-trippiään. Ei ole käyttistä.

Kamerat kasaan, pojat, mennään vetämään lärvit.

-Kun saavuin Intiaan, koin jonkinasteisen kulttuurišokin.

New Delhin kadut olivat täynnä likaisia ja köyhiä ihmisiä, -

joilla ei ole koskaan ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa kohtaloonsa

Itkeviä lapsia, liiskaantuneita kulkukoiria -

ja ihramahaisia länsimaalaisia hokemassa itselleen, -

kuinka itsekästä olisi antaa kerjäläisille rahaa ja passivoida heitä

Jatkoin matkaani Thaimaahan. Siellä oli lisää köyhiä aasialaisia -

ja pulskia länsimaalaisia seksituristeja hokemassa itselleen, -

kuinka itsekästä alueen talousponnisteluja kohtaan -

olisi olla käymättä maksullisissa naisissa kolmasti aamupäivässä.

Oli siellä toki mukaviakin länsimaalaisia lapsiperheitä, -

mutta ne kaikki olivat Uppsalasta ja kouluruotsini on paskaa.

Lopulta löysin idyllisen saaren, jossa paikalliset olivat onnellisia -

ja jossa olin ainoa länsimaalainen, mutta saarelle iski tulva.

Paikalle tuli heti 10 armeijan helikopteria, -

jotka ampuivat paikalliset kauemmaksi kumiluodeilla, -

nostivat minut emäalukseen, upottivat saaren -

ja veivät minut Suomen konsulaattiin jossa suoneeni iskettiin kaviaaria.

Kivaltahan se toisaalta tuntui, mutta vähän epäreilulta.

Koko saari upotettiin, oikeesti.

Silloin koin, että ehkä oli tullut aika palata kotiin. Ja tässä nyt olen.

-Scheisselle kuulostaa Pöystin exodus. Perus turistilomalla on ollut.

-Kyllä mä kelailin siellä erittäin syvissä vesissä myös. -Kerro vähän.

-Aluksi en saanut unta, kun koin niin pahaa oloa siitä, -

miten paljon maailmassa on hätää. Sitten olin vihainen itselleni, -

koska onhan sellainen maailmantuska aika noloa.

Ja kokemusten kautta valaistuminen on vähän toistaitoisten hommaa.

Sitten olin vihainen intialaisille, kun eivät laita asioitaan kuntoon.

Onhan maa sentään demokratia, ja maailman isoin.

Sitten olin taas vihainen itselleni, -

koska tuo on amatööriloogikon netti- meuhkausta. Sitten sain vatsataudin.

Unohdin muun maailman hädän -

ja käytin kaikkia länsimaalaisen pelimerkkejä -

saadakseni ensiluokkaista hoitoa.

New Delhin keskussairaala tyhjennettiin takiani paikallisista.

Sairaalan pääkirurgi saattaa olla siinä käsityksessä, -

että olen lupautunut naimaan hänen vanhimman tyttärensä.Joka on ruma!

Hävetti sekin, ei varmaan tarvitse sanoa. Koin siis oloni huonoksi.

Lohduttauduin sillä, etten minä ole maailmaa tällaiseksi luonut.

Jos Suomessa olisi köyhää, niin eivät intialaisetkaan meistä kai välittäisi.

Se teoria vähän kärsi siitä, että paikallinen perhe otti minut hoitoon,-

kun sairastuin denguekuumeeseen. Voidakseen ostaa minulle lääkkeitä,-

perhe möi karjansa ja lähetti kuusi poikaansa orjakaivokseen.

Neljä tuli takaisin. Muuttuneina.

Aloin turtua kaikkeen kärsimykseen ympärilläni -

ja lopulta en reagoinut enää mihinkään.

Saatoin epähuomiossa jopa osallistua -

burmalaisen sotilasjuntan uudenvuoden juhliin.

Olin melkein ottaa ihmisoikeuskysymykset esille, -

mutta tyydyin sitten vaan juomaan ilmaista kaljaa. Maassa maan tavalla

Lopulta olin oikeastaan siinä pisteessä kuin saapuessani.

Olin muuttunut apaattisesta kyynikosta -

raastavan maailmantuskan kärsijäksi ja luisunut takaisin alkupisteeseen.

Tajusinko edes kaivata kotia, ystäviäni ja perhettäni?

Tajusinko sen arvoa, mitä mulla jo on? En voi sanoa niinkään kyllä.

Että sellainen oli matkani. Saitko tissikortit, joita lähetin?

Myy toi femmalla. Tommi, lainaa femma.

-Voi kulta, tule äidin syliin. -Näin o!

-Me siirretään sut Käpylä-Kumpulan jumppa- ja teatterijoukkueeseen.

-Voi paska! -Että sellainen oli matka sisimpääni. Mites täällä menee?

-Jumalauta, mikä pelle! -On! Ihan scheisse exodus Pöystillä. -Hei!

-Hyvin järkyttynyt myös. Ei mitään syvyyttä saavuttanut.

-Olen myös aika sanaton. Mennään. Ihme jätkä sä olet, Pöysti.

-Tommi! Et voi olla noin epäkannustava, kun sentään yritin!

-Mikskä sä sanoit mua? -Täh?

Ihmejäbä toi Tommi.

Mutta joo, olin kyllä aika pettymys itsellenikin.

No, sitten kun olen eläkkeellä, ostan Lapista mökin, jossa voin kalastella.

Ei mukavuuksia. Kahvipannu ja kalastusvehkeet. Se on saletti.

Hitto, en kyl saa aikaan varmaan. Pitäiskö lähtee Goalle?

Tekstit: Kari Vetri Yle