Original subtitles

.

Hyvää huomenta.

Pikkujoulujuhla lähestyy. Kuka osallistuu juhlien suunnitteluun?

Kuka haluaa vähän suunnitella?

Kuka osallistuu suunnitteluun, jos Pöystiä ei päästetä mukaan?

Selvä. Pöysti menee kotiin, muut jäävät tänne. -Jes! So long, suckers!

Loistavaa, heh heh heh heh.

Heh heh heh.

Heh heh heh.

Heh heh heh.

Heh heh he... tkinen!

-Jos kaikilla olisi punaiset hatut ja tehtäisiin paperimassasta jättiseimi.

Siinä olisi paperimassa-Jeesus, jolle itämaan tietäjät toisivat -

paperimassasta tehtyä paperimassaa. -Mä ajattelin, -

että laulettais joululauluja karaokella. Tyttärellä on Singstar.

-Hei! -Itse haluaisin mahdollisimman koruttoman tilaisuuden, -

jossa kyräiltäisiin aluksi eri nurkissa -

ja lopulta humalassa painittaisiin kunnes yksi on enää pystyssä.

-Minä haluaisin pelata Kimbleä läpi yön.

Kimble, tuo vangitun nopan hypnoot- tinen tanssi. Jännä, kaikki pitävät...

-Hei! Miksi kaikki halusivat, etten suunnittele näitä ankeita pippaloita,-

joita en halua suunnitella nolojen mantelistainnostujien kanssa?

-Olet kyyninen paska, joka pilaa kaikilta joulumielen. -Minä? -Niin

Laitakaupungin orvot lapsosetkin viettäisivät pikkujoulua mieluummin-

tutisten tehtaan noettamassa hangessa kuin sinun kanssasi. -Hei!

-Heiltä on useana jouluna kysytty. -Tällainenko kuva musta on täällä?

-On. Voitko nyt mennä pois, riemukas mielialani latistuu.

-Ihme käsityksiä. Neponen, ystäväni, tunnet myös herkän puoleni

-No joo, sä olet sisimmässäs herkkä, mutta niinhän kaikki.

Sä pidät tällaista kiusallisena ja tuomitset ihmisten ideoita.

-En tuomitse! Yritän pelastaa teidät teennäisiltä hauskanpitoyrityksiltä.

Pekka ymmärtää. -No, jännästi olen samoilla linjoilla.

Viime pikkujouluissa olin tiskijukkana, -

niin ikävän sarkastisesti kommentoit mieleisiäni.

-Makuasioista ei voi kiistellä, mutta huonosta mausta pitää huomauttaa.

Jaahas, vai on minusta tällainen kuva. Ai jaha. Ai jaha.

Just. Jaahas. Vastapalloa en keksi, mutta jaahas!

-Olet kyyninen paska, ja itseni kaltaista ilopisaraa se haittaa.

Menet nytten pois täältä, joulumieleni laskee jo! -Jaahas!

Hitto, mulla ei oo mitään pistää tohon takas.

Jaahas! -Jaahas!

-En todellakaan ole kyyninen. Onko se muka kyynistä, -

jos päämääräni on nolouden välttäminen? Se on jalo päämäärä.

Moni tragedia jäis tekemättä, jos johtajat mietis nolousaspektia.

Olisko Hitler päässy valtaan, jos hän ois ymmärtäny, -

miten noloa on järjestää kansankokouksia? Ei.

Olisko pissiksillä noloja alaselkätribaaleita, -

jotka estävät selkäydinpuudutuksen, kun pitäisi synnyttää? Ei.

Toisaalta, olisko maailma parempi paikka ilman noloja rauhanmarsseja?

Tai jos kukaan ei keräis rahaa jaloihin tarkoituksiin nolosti kadulla?

Tai lukisi kirjoja noloissa lukupiireissä? Ei kai.

Hitto, sisällöstäkö se nyt on kiinni? Perkele!

Anonyymit kyynikot? Ehkä tätä vois kokeilla.

En sentään oo niin kyyninen, etten uskaltais mennä vertaisryhmään.

Paitsi mitä jos siellä on supernoloo jengii? Joo, en kyllä kehtaa mennä.

Ei, menen silläkin uhalla, mutta vain todistaakseni, etten ole kyyninen.

Mutta jos olen valmis menemään, se tarkoittaa, etten ole.

Tietysti en vielä teknisesti ole mennyt.

Hitto, näytän etten ole kyyninen ja kestän, tuli miten kiusallista tahansa

Ja saatan löytää kaltaisiani. Ei, vain nolot ihmiset etsivät kaltaisiaan.

En mene.

Joo joo, menen sisään, -

mutta en anonyyminä kyynikkona vaan kyynisesti anonyyminä.

Hitto, se on ihan sama asia.

Nyt kun kyyninen pesänlikaaja Pöysti on ihanasti poissa tieltä, -

heittelemme vapautuneesti ideoita. -Mulla oli se joululaulukaraokeidea.

-Juu juu. Pekka? -Kimble-maraton. -Helga? -Kyräilyä ilman ohjelmaa.

-Noin. Täällähän tuli paljon kivoja ideoita.

Heti aivoriihi rullaa rennommin, kun Pöysti on helsvedissä täältä.

-Vaikka Pöysti onkin ystäväni, niin nyt täällä on paljon parempi henki.

Kaikki vaan heittelee omia ideoitaan, eikä kritisoi toisten ehdotuksia.

-On mahtavaa minustakin. -Kyllä. Tosin joistain ideoista on luovuttava.

Kaikkia ei ehdi toteuttaa. -Mutta niin voidaan tehdä hyvässä hengessä, -

kun vaan toistellaan näitä ideoita ja näennäisesti kuunnellaan -

toisten ihan kivoja mutta todellisuudessa ihan paskoja ideoita.

Hyvät ideat nousevat esiin ja vähän huonommat karsiutuvat.

Eli jos mietitään vaikka sitä minun paperimassaideaa tässä ensiksi.

Sehän oli se hyvä siinä niin tuota... Paperimassa.

Jerppe Stoltenstolten,mainostoimisto Buddhan luova muutosfasisti.

-Pödelation! Mikä on Pöysti Townin ainoon asukkaan pössis?

-Miks sä oot täältä? -Meinasin hukkuu pallomereen ja koen, -

että jotain muutosta pitää hakee. Plus en tiedä.

-Tervetuloa anonyymien kyynikkojen kerhoon. Jos sinä vaikka aloitat.

-Moi, mä oon Tatu. -Tatu? Tän piti olla anonyymit kyynikot.

Miks täällä kerrotaan nimiä? Sori, jatka Tatu.

-Pari vuotta sitten mä aloin käyttää kyynistä asennetta -

suojaamaan itseäni riittämättömyyden tunteeltani.

Ura ei edennyt, joten mä aloin suhtautua kyynisesti työhöni.

Sitten perheeseeni. Se oli ehkä pahinta. Pohjakosketus tuli, -

kun tytär kysyi, että mistä vauvat tulevat. Ja, ja... -Ihan rauhassa.

Tämä on luottamuksen ympyrä. -Luottamuksen ravintoympyrä.

-Toi oli hyvä. -Toi ei ollu edes kyynistä, toi oli vaan kelvoton vitsi.

-Mutta koska se tuli kesken toisen itkuisen, vilpittömän tilityksen, -

se on luokiteltava kyyniseksi. -Nyt!

Tatu. -Oli kyynistä. -Niin, mä sanoin tytölle, -

että vauvat tulevat Kelviän postitalon kolmannesta kerroksesta.

Ai helvetti, se ei ollu ees kyynistä, se oli tylyä. -Musta toi oli aika hyvä.

-Musta oli yllättävä. -Kelviä, kuka asuu siellä?

-Kelviäläiset. -Pojat! Hienoa, kun kerroit, Tatu.

Meillä on täällä uutena jäsenenä Kyösti Pöysti, -

sisustusfriikki, kuuntelija ja syysihminen. -Kyllä.

Ja haluan painottaa, että en ole mitään noista. -Kerro vähän itsestäsi

-Morsseaakkoset vaan kaikille. Olen Kyösti Pöysti ja olen aika kyyninen.

Tämä siksi etten halua,että sydämeni satuttaa maailman pahuutta.

Haen täältä apua, en seuraa, sillä haluan tietää missä Jallu luuraa, -

ja mielellään yhden tähden sellainen.

Autiolle saarelle ottaisin mukaan kondomeja, -

koska siellä on satoja Iltalehden iltatyttöjä siiderikoppien kanssa.

Ja jos minulla olisi yksi toive, se olisi maailmansota. -Noin.

Siinä tuli Pöystin vitsikäs esittely. Mitä fiiliksiä teillä heräsi?

-Musta on hirveen surullista, että sä olet noin kyyninen.

-Mene sinä loukkaamaan tyttäresi hellyttävää uteliaisuutta siitä.

-Tämä ehkä riittää näin alkuun. Lopetetaan sessio ryhmähaliin.

-Ei todellakaan! Ryhmähali on erittäin noloa. -Siksi juuri.

Jos haluaa parantua kyynisyydestä, pitää oppia sietämään noloutta.

Hopi hopi.

Noin. Eikö tunnukin hyvältä? -Joo.

Ajattelen vaan kaikkia kädettömiä ihmisiä, jotka ei voi halata.

-Ja siksi minusta paperimassateema sopii kaikille parhaiten.

-Oli hyvä idea Raunolla, mutta jos otettais vielä tää mun karaokeideani.

Siinähän kaikki sais esiintyä.

Pekkakin, vanha kultakurkku sais vetäistä muutaman ikivihreän. -Juu.

Loistava idea Neposella. Mutta jos mietittäis minun Kimble-vaihtoehtoa.

Se olis Raunolle sopiva, kun hänellä on leikki-ikäisiä lastenlapsiakin.

Se stimuloisi hänen hypotalamustaan ja jarruttaisi hänen Alzheimeriaan.

-On hyvä idea Pekalla.

Mutta jos vielä makusteltaisiin ideaani ohjelmattomasta kyräilystä,-

niin siinä olisi mahdollisuus, että ilta menisi Kimblen pelaamiseksi, -

paperimassan muovailuksi tai karaokeksi. Siinä olisi vähän kaikkea

-Niin. -Juu, kyllä. -Kyllä.

-Noin. Minusta tämä oli hyvä kokous. Kauhean positiivinen henki -

ja kaikkien ideoita kuunneltiin. Nähdään taas huomenna.

-Eiks meidän pitäis alkaa jo tehdä päätöksiä, mitä ideoita toteutetaan?

-Totta. Ehdotan paperimassideaani. Kannatusta? Ei.

No, nähdään taas huomenna. -Hei. -Huomenna.

Mutta oli ihan mahtava sessio, hirveesti idiksiä.

Idikset oikein lenteli siinä, oli hirvee stormi. Mahtava heijastelun ilmapiiri

-Tänään käydään läpi kyynisyyden historiaa.

Kyynisyyden isänä pidetään antiikin Ateenassa asunutta Antisthenesiä.

Hän oli niin kyyninen, että harrasti seksiä ainoastaan naisten kanssa.

Keskeiset opinkappaleet oli hyveen merkitys ja nautinnon halveksunta.

-Täh? En tunnista itteeni. -Kyynisyys hioutui muotoon, jossa hyve on -

puhtautta nolon, naivin, hyvän- tahtoisen tai reippaan tekemisestä.

Nautintoa ei enää halveksita, -

vaan sitä harrastetaan sosiaalisessa mediassa häiriköinnin,-

juomisen ja irtoseksin muodossa. Kyynisyyden ydin on siis kadonnut.

Ymmärrettävää, sitähän on vartionut joukko helvetin kyynisiä ihmisiä.

Kyynisyydestä on tullut kyyninen versio alkuperäisestä kyynisyydestä.

Se on ikävää, mutta nykykyynikoiden mielestä siistiä. -Se on siistii.

-Kiva tietää, että meillä on historia. Olen osa helleenistä jatkumoa.

-Se on kiva. Luento päättyy, otetaan ryhmähali. -En suostu. -Ei ole pakko

-Hemmetin ulossuljettu olo.

Mutta halaan tässä sitaateissa, tiedoksi kaikille.

-Viimeksihän lyötiin lukkoon kivasti se, -

että pikkujoulujemme teema on paperimassaseimikuvaelma.

Jokainen tekee huomiseksi 100 kiloa paperimassaa.

-Ei me lyöty lukkoon mitään. -Ei minunkaan mielestäni.

-Meillähän oli kaikilla hyviä ideoita. -Juu, olivat kaikki loistavia ideoita.

Mutta jos nyt katsellaan tätä minun paperimassaideaani.

Ideanne olivat hyviä, mutta niitä ei nyt käytetä, koska ne olivat paskoja.

Ja olen aina halunnut kokeilla paperimassan valantaa.

Eiköhän tämä nyt ole selvä asia. Haluan kiittää kaikkia panoksesta.

Teidän ideoita voidaan miettiä ensi pikkujouluihin ja... (Kuorsaa).

Jumalauta! Irvokas selittelyni puudutti jopa itseni! Mutta asiaan!

-Ei me lyöty lukkoon mitään. -Kyllä lyötiin. Kaikki esittivät ideansa, -

ja sitten niitä makusteltiin ja osa syljettiin pois pahanmakuisina.

-Karaokeideani oli erittäin hyvä. -En saanut järkevää perustetta sille, -

miksi meillä pitää olla ohjelmaa, kun kyräilläkin voitaisiin.

-Kimble-ideani oli klassikko jo syntyessään. -Jumalauta!

Tämä on ryhmätyön irvikuva, kukaan ei jousta! Jatkan väsytystä!

Huomenna heitellään lisää!

Hyvä flow oli taas meillä, kaikilla ihan mahtavii idiksii. Aplodit meille.

-Luentomme aihe on kyynisyys arjessa.

Kyynikko on eräänlainen halvaantunut perfektionisti, -

jolle mahdoton täydellinen on parhaan mahdollisen pahin vihollinen

Otan esimerkin. Turvavyöpakko astui Suomessa voimaan 1975.

Suomen kyynikkojen yhdistys kieltäytyi käyttämästä niitä.

Kyynikot kuitenkin jakautuivat kahteen siipeen.

Toisen mielestä laki on surkea siksi, että turvavyö ei pelasta aina.

Toinen siipi huomautti, turvavyö voi aiheuttaa kuolemia -

esimerkiksi estämällä pakenemisen veteen joutuneesta autosta.

Yhdistys pääsi lopulta sopuun, mutta hajosi samana kesänä, -

kun heitä kuljettanut linja-auto putosi sillalta Saimaan kanavaan -

ja kaikki hukkuivat. -Oikeesti? Aika surullista. -On, on kyllä. -Kamalaa.

-Tuleeko teille tästä mitään ajatuksia, -

mistä voisitte johtaa omaan elämäänne? Kukaan?

-Mitä musaa ne kuunteli siinä bussissa? Oliks hyvää?

-Koska minua syytettiin despootiksi eikä kerrottu mitä se tarkoittaa, -

hylkään paperimassaideani ja tarjoan kompromissiksi -

(mumisten) paperimassaideaa. -Mitä?

-Onhan se laihanlainen kompromissi, mutta tulin reilusti vastaan.

-Se ei ole kompromissi, vaan sama ehdotus esitettynä mumisten.

-Hemmetin Neponen, näki nerokkaan kusetukseni läpi. Kokous päättyy.

-Meidän on pakko tehdä jotain ratkaisuja. -Kokous päättyy.

Minun täytyy miettiä uusia tapoja juntata paperimassaideani läpi.

Mutta hyvä fiilis oli taas. Hirveesti idiksii lenteli ja ajatuksia heräsi.

Mahtava tsemppi kaikille, aplodeja. Hirvee stormi taas.

-Voidakseni arvioida kehitystänne teetän visuaalisen testin.

Näytän joukon kuvia, ja teidän pitää valita, mikä teitä ärsyttää eniten.

-Saako diaprojektorin valita? -Nokkelaa. -Se oli seminokkelaa.

Ja kynät alas.

No niin. Eniten ärsyttäväksi äänestettiin iPhone, vanha hippi -

ja kirjailija Edgar Allan Poe. Tatu, sulla oli iPhone, miksi?

-Mun kaikki aika menee sen räpläämiseen. -Hyvä.

Jerppe, miksi Edgar Allan Poe? -En tienny, kuka se jäbä oli. Se ärsytti.

Ai se on se. Okei, vaihda pandaan.

-Miksi? -Siitä ei ole koskaan juttuja kriittisestä näkökulmasta.

-Hyvä. -Kaipaan kriittistä näkökulmaa.

Ei pandat oo tehny mitään sen eteen, että ne on sukupuuton partaalla.

Koko juttu on vaan tippunu niiden syliin. Jäbien syliin, pandajäbien.

-Ja Pöystillä oli hippi. -Kuinka noloo on olla hippi? Onhan se nyt.

Siis aatteet on ihan arvostettavia, rakkaus ja solidaarisuus ja näin, -

mutta mä vihaan suitsukkeita. -Kaikki vastaukset ovat hyviä.

Mutta Hitler ei ärsyttänyt eniten ketään.

Hitler... Tappoi miljoonia ihmisiä, hyökkäsi maihin, natsi. Ei ärsyttänyt

-Totta kai Hitler on noista pahin, mutta onhan se aika ilmiselvää.

-Niin. -Niin. -Tatua ärsyttää eniten puhelin, hänen rakkain esineensä.

Jerppeä ärsyttää jättiläispandojen uhanalaisuudestaan saama julkisuus.

Pöystiä ärsyttää eniten hippi, koska Hitlerin ärsyttävyys on niin käyty, -

mutta hippiin löytyi näppärä kulma.

Te ette näe tässä mitään vitun typerää? No, ryhmähali.

-Nytten. Pikkujoulukomiteamme on joutunut ikävästi kriisiin.

Kaikilla on omia ideoita, joissa kaikissa on puolensa, -

mutta jotka ovat silti suurilta osilta ihan paskoja. -Sä olet kuin Pöysti.

Tosin Pöysti vaan haukkuu kaikkien ideat eikä ehdota mitään tilalle.

-Minä sentään ehdotan. -Se se tässä onkin ongelma. Jännä.

Aina olemme arvostelleet Pöystiä juuri siitä, -

mutta hänen puuttuessaan käy ilmi, että kyyniset työyhteisön jäsenet, -

joille ei kelpaa mikään, mutta joilla ei ole itse parempaa ehdottaa, -

tarjoavat merkittävää sosiaalidynaamista palvelua. -Kyllä.

Jos Pöysti olisi täällä, hänen penseä asenteensa hioisi meidät yhteen -

parhaan idean taakse. -Ehdotan Pöystiä toimikunnan johtoon.

-Kannatan! -Minä myös. -Jumalauta, ei Pöystiä!

Hyvä on, minä taivun. En jaksa riidellä enää.

Jos se on teille niin tärkeää, niin valitaan se kirottu paperimassateema

Mitä? Miksi tuijotellaan? Paska flow tällä kertaa!

-Hyvät oikeamielisyyden kehonrakentajat.

Edessä on loppukoe.

Kyvyttömyys heittäytyä uuteen ja pelko itsensä satuttamisesta -

ovat kyynisen ihmisen perusongelmia.

Siksi tehtävänne on hypätä tältä kielekkeeltä tuonne rotkoon. -Täh?

-Oliko epäselvyyttä? -Tonne on sadan metrin pudotus. -Sinne on, joo

-Siihen kuolee. -Joo, siihen melko varmasti kuolee.

-Olet sä tosissas? -Olen. -Jäbät, mä en ainakaan suostu hyppään.

-En mäkään, tietenkään. -Enkä minä. -Ei hypätä sitten.

Tää oli vaan tämmöinen idea. -Täh?

Ajettiinks me tänne tän takia? Täysin järjetöntä.

-Tämän harjoitteen tehtävä oli demonstroida teille, -

minkälaista muilla ihmisillä teidän kanssanne on joka päivä.

Ja ryhmähali on peruttu.

-No niin, olen päättänyt, että pikkujoulut perutaan.

Vaiti! Koska emme ole päässeet yhteisymmärrykseen, -

on parempi, että kukaan ei saa tahtoaan läpi.

Kaikki vetäytyvät sadattelemaan työtovereidensa joustamattomuutta -

ja tihkumaan vihaa. -Hyvä on, mä annan periks.

Mulle on ihan sama, mitä me pikkujouluissa tehdään. -Sama täällä

Juhlat ovat pääasia, ja yhdessäolo. On ihan sama mitä tehdään.

-Itseäni myös hävettää uppiniskainen käytökseni. Perun ehdotukseni.

-Eli se on varmaan se paperimassaidea sitten.

Mitä? Se jäi ainoana pöydälle. Miksi tuijotellaan minua koko ajan?

Ainoa, jolla on konkreettisia ehdotuksia.

Ainoa, joka tekee duunia täällä.

-No niin, haluan kiittää kaikkia kurssille osallistuneita.

Olen saanut teistä tarpeekseni, -

ja lähden nyt vanhaan ammattiini myymään huumeita kadulle. Tadaa.

-Ollaanks me nyt parannuttu? -Ette, koska kyynisyydestä ei parannuta.

Tiedätteks te miks? Koska se ei ole sairas.

Alzheimer on sairaus, masennus on sairaus. Teitä ei vaivaa mikään.

Te olette elämäänne pettyneitä luusereita, -

joilla on täysin perusteeton vaatimus olla nokkelia ja omaperäisiä.

Neuvoni teille on miettiä, että teitä paljon älykkäämmät ihmiset -

tekevät jatkuvasti asioita, jotka eivät mielestänne ole arvollenne sopivia.

He hölkkäävät, käyvät zumbassa, pelaavat twisteriä, -

katsovat urheilua, harrastavat small talkia ja lomailevat asuntoautoilla.

-Eivät lomaile asuntoautoilla. -No, ehkä eivät. Mutta pointti on se, -

että jos luulette, että ajan tappaminen on uusi keksintö, -

niin miettikää uudestaan! Kurssi päättyy.

-Nyt! Saanen huomauttaa, että tämän kurssin suunnittelijoilla -

on hyvin kyyninen käsitys kyynisyydestä. On meillä tunteet.

-Niin. -Jopa herkät tunteet. -Herkät. -Me emme vaan halua ilmaista niitä.

-Niin. -Ja miksi? -Sitä mä en myöskään tiedä. -Koska se on -

luonteva vastareaktio konsensus- henkisissä hyvinvointivaltioissa, -

joissa viholliset ovat lopulta aika vaarattomia.

Ja aseveljet aivan helvetin rasittavia.

Eihän ajattelemaan opetettu ihminen voi kuin valvottaa itseään -

puoliälyllisellä peukalonpyörityksellä kunnon metakkaa odottaessa.

Jota en tietenkään odota. Itse asiassa olen ihan tyytyväinen näin.

Adios. -Niin, siitä se johtuu, tosiaan. Hienosti puhuttu. Lähetään bisselle.

-En todellakaan lähe, ootte aivan helvetin noloa porukkaa. -Kyösti.

Sinä olet parantunut. -En mä tota tosissani sanonu tietenkään.

Ihme urpo. Parantuminen on niin 90-lukuu.

-Mukavaa, että kaikki ovat paikalla.

Ennen kuin ryntäämme glögin kimppuun, -

tehdään paperimassasta muutama enkeli.

Jaa, tässä ollaan ilmeisesti minulle vihaisia.

Hyvä on, voi tätä pelata kaksikin: olen vihainen teille.

Mökötetään kaikki sitten. Valan silti paperimassaa mököttäessäni, -

mutta se ei tarkoita, että olisin leppynyt.

Jumalauta, tämä on ihan saatanan tylsää puuhaa!

Kuka tätä paperimassapelleilyä ehdotti? -Sinä. -Tämä on paskaa!

Haluan pelata Kimbleä! -Moi. Myöhästyinkö?

Pyydän anteeksi käytöstäni pikku- joulujen suunnittelupalavereissa.

Olen tajunnut, että liika negatiivisuus ei johda mihinkään.

Haluan nostaa maljan kaikille teille, -

jotka olette aina olleet rakentavia ja hyväntuulisia... -Ole hiljaa!

-No huh. Jos en tietäisi olevani sairaalloisen kyyninen, -

voisin kuvitella, että täällä on paska meno. Jatkakaa, jatkakaa.

Olen hauskanpidossanne kuunteluoppilaana.

Täällä on aika hauskaa oikeastaan.

Totta, totta.

-Kivasti päättyi kaikki. Joskin pikku- jouluista jäi paha jälkimaku suuhun.

Osittain, koska söin piparitalon, joka oli toissavuodelta, -

osin, koska kaikki vihaavat minua nyt. -Itse opin jotain keskeistä.

Toisaalta en ehkä sisäistänyt sitä.

-Siellä Pöysti vertaisryhmään meni. -Niin meninkin. -Vertaistukea haki, -

elämäntarinaansa selitti, naisten- lehtitasolle vajosi. -En vajonnut.

-Siellä itkeskelikin ehkä. -En itkeskelly!

-Paolo Coelhoa ääneen ryhmälle lueskeli. -En lukenu todellakaan!

-Alkemistia siteerailit siellä nolosti. -Hei, olen ylpeä itsestäni!

Menin, laitoin itseni peliin, selvisin. -Siellä Pöysti kyynisyydestä luopui,-

ärsyttävänä heittäytyjänä palasi. -En palannut! Nyt vähän tukea, hei!

-Joogafriikkinä palasi. Sisustuslehtiä lukevana ryhmähalailijana palasi.

-En! Ei ihme, ettei susta pidetä. Mä menen. -Minne?

-Kelviän postitalon kolmanteen kerrokseen. -Sinne meni Pöysti, -

tunnepatonsa kerralla aukaissut Pöysti lukupiirejä vetämään, -

Amelieta katselemaan, leipomaan. Siellä leipoo Pöysti, reseptejä keksii.

Blogissa jakelee kummilasten kuvia, esittelee naapureille kaupan jonossa.

Samaan aikaan työyhteisön hylkäämä Repomies kyynistyy.

Kyyninen Repomies ironian viikset kasvattaa, -

Flow-festivaaleilla kapenevissa lahkeissa pyörii, -

fiksipyörällä kalasatamassa sekoilee.

Ironisen kalan kanssa viikseen hipsteriä vetää Repomies, -

turtuu ja mainostoimiston copyksi päätyy. Jumalauta! Ei copyksi!

En pysty ylittämään Gurgo- lonkeromainosten sloganeita.

Jumalauta! Tai what ever, ei midist pysty jos ei muutakaan duunii löydy.

Ei midist, tiettekste. Jäbät ei tiedä.

Pitäiskö mennä Flowhun? Onks siellä ketä tänä vuonna?

Tekstit: Kari Vetri YLE 2012