Original subtitles

.

.

.

.

Onpa kerrassaan mukava kulkea 50-luvun maalaismaisemassa.

Linnut laulavat, nuoriso on heinä- töissä, maitolaiturilla on kuhinaa.

Ja tuore vaimoni Armi Kuusela-Hilario-Repomies rinnallani.

Ja aseenkantajanani paras ystäväni Ensio Siilasvuo.

-Enkä minä koskaan viinaa juo

-Ja jos sinä viinaa juot... -En ole minä Siilasvuo

-Ja pidäkin se mielessä!

Käykäämme, Armi-kultaseni, ensin silakkamarkkinoilla, -

ja sitten syömässä höyrytettyjä nakkeja Tähtitorninmäellä.

Ja sitten mukavasti pussailkaamme -

Havis Amandan suihkulähteen liplatessa kivasti ja... Häh, mitä?

(Edith Piaf laulaa: Non, je ne regrette rien.)

Ei, ei jumalauta!

Ei taas unta! Jumalauta!

En halua herätä!

Ei, en halua pois! Haluan jäädä ihanaan 50-luvun Suomeen.

Ei potkua, ei potkua!

En halua herätä tunkkaiselta poliisi- aseman sohvalta todellisuuteen, -

joka on ihan muiden ihmisten suunnittelema. Ja schaisse!

Ei, ei!

Ei, jumalauta! Kirottu Pöysti, suositteli minulle Inceptionia.

Nyt minua ammutaan unissani koko ajan. Pekka, hae minulle aamukahvi.

En halua nukahtaa taas ja joutua ammutuksi Armi Kuuselan toimesta.

-En. Vedän aseen esiin ja teen jotain odottamattomuudessaan jännää.

(Edith Piaf.) -Pekka, mitäs sinä...?

Huh huh, kahdessa tasossa vetelin hirsiä.

(Edith Piaf.) Jumalauta!

No, jopas on, kolmessa.

No niin, hyvää huomenta. Ennen kuin aloitamme, -

niin kaikki jotka ovat jollain unen tasolla, ampuvat minut nytten.

En jumalauta jaksa heräillä koko ajan.

(Edith Piaf: Non, je ne regrette rien.)

No, huh huh.

-Haloo. -Pöysti, sinä hiivatun sviidu.

Lainaamasi unen tasolla leikittelevä puhalluselokuva sekoitti pääni!

Mitä teen? -Vuokraa Kuudes aisti, se on selkee eikä ahdista. -Selema.

Mistä löytyy Kuudes aisti? -Tuolla perähyllyssä nokkelien kohdalla.

-Eihän ole pelottava? -Voin kertoo loppuratkaisun, jos helpottaa herraa.

-Mielellään, kiitos. -Jäbä on kuollu koko ajan. -Kiitos.

-Kassa tänne, tämä on ryöstö.

Miten toi voi kuulostaa aina niin vitun kiusalliselta?

Ihan Aku Ankka: "Tämä on ryöstö, olette kiikissä".

Mut ei sitä oikein voi muutakaan sanoo. No, kassa tänne!

-Siellä ei oo mitään. Tämä ala on kuolemassa, tiedättekös.

-No, lastaa kaikki noi irtarit tähän säkkiin. Edes. -Okei. -Vauhtii, jäbä.

-En mä oo jäbä.

-Tätä teidän alaa syö varmaan myös laiton waretus.

Ennen videovuokraamon omistaja sai pesää melkein ku popstarat.

Nyt ne on hierarkiassa sarjiskaupan omistajiakin alempana.

Älä niit viinikumei laita, ja enemmän niit vaaleenpunasii sienii.

-Tässä. Ja vuokraan myös Sound of Musicin.

En tiedä, mikä minua Alpeissa, nunnissa ja natseissa viehättää...

Taas! Jumalauta! Olen kyllästynyt tähän pelleilyyn! Anna tulla sitten.

-Täh? -Haluan olla hetken samassa paikassa. En jaksa jatkuvaa heräilyä

-Taas. Inception on tehny ihmisistä ihan uhkailukelvottomia.

Mä oon todellinen, urpo! -Niin Armi Kuusela-Hilario-Repomieskin sanoi.

Se petollinen lunttu. Anna tulla, haluan aamukahville!

Pitääkö minun itse pamauttaa sillä? -Mitä jäbä tekee? -Tänne nytten se!

Aamukahvi, here I cometh!

-Hullu, jäbä on hullu! Sä voit todistaa, mä en ampunu sitä.

-Non, ren de rien

Non, je ne regrette rien

Ni lebien, quo ma faith

Ni le mal, tout a mest bien Ugal

Jumalauta! Mitähän vakuutusyhtiö tästä sanoo?

Omavastuu saattaa nousta aika isoksi.

-Se on pintahaava, selviää säikähdyksellä.

Osaatteko antaa mitään syytä, miksi hän vaati saada tulla ammutuksi?

-Se on ehkä mun syytäni. Vähän. Tai oikeestaan Neposen, -

koska leffa oli siltä lainassa mulla. Lainasin sen Raunolle. -Mun syytä?

-Mäkin olisin voinu mennä sekaisin. Tää voi olla mun unta. Nipistä mua.

Älä nipistä. Jos tää on unta, niin miten kuppasta mun oikee elämä on?

-Rauno, me pelästyttiin. -Sä olisit voinu kuolla. -Ja kuolinkin. -Täh?

-On ystävällistä, että puhutte minulle niin kuin olisin elossa, -

mutta katsoin juuri tämän Pöystin suositteleman elokuvan.

-Rauno ei osaa käsitellä elokuvia, joissa päähenkilö ei laula, sodi -

tai ole Savosta Helsinkiin muuttanut patruunaan rakastuva sihteeri -

jolla on nutturatukka ja teennäinen puheenparsi. -Joo joo.

Mutta sä et ole kuollut etkä unessa.

Lopetat 40-luvun jälkeen tehtyjen elokuvien katsominen. -Jumalauta!

Siinä he käyvät dialogia, joka on nokkelasti kirjoitettu niin, -

että se voitaisiin käydä yhtä hyvin jos en olisi paikalla.Olen ihan kuollut

-Ei käydä, lopeta nyt. -Kaikotkaa silmistäni. Haluan levätä rauhassa.

Ja hautajaisissani puhutte minusta kivasti sitten.

Huumoria saa olla höysteenä, mutta älkää tehkö siitä omaa showtanne.

Minua surraan.Pääpaino itkemisessä, lohduttomassa vollottamisessa.

Hakkaatte arkun kantta siellä myöskin kivasti sitten.

Ehkä joku haudataan sinne elävänä juttuseuraksi ja uhrilahnana jumalille

-Sankarillista huomenta.

Tänään vieraanani on ylikomisario Rauno Repomies, -

joka esti videovuokraamon ryöstön -

ottamalla urheasti myyjälle tarkoitetun luodin olkapäähänsä.

Lisäksi poliisi löysi videovuokraamon kellarista sinne teljettyjä lukiolaisia,

jotka oli pakotettu myyjiksi 4 euron vuosipalkalla.

Rauno, mistä moinen sankaruus kumpuaa? -Osin rohkeudesta, -

osin kyvyttömyydestäni erottaa valvetilaa unesta. -Aivan kamalaa.

Suomen eittämättä keskeisin elokuvatutkija Peter von Schnabel, -

mitä se kertoo ajastamme, että tällaista sattuu?

-Se kertoo eittämättä ajastamme sen, -

että fiktion rooli on muuttunut arjessamme.

Arjessamme, joka on eittämättä meille kaikille keskeistä, -

ja jota minäkin tässä elän siihen suuntaan.

Ei siis elämäni vaan fiktio, -

jossa sen ei odoteta enää kommen- toivan elämää vaan muuta fiktiota.

Josta seurauksena tämäkin mies, -

siis mies joka ampui itseään muttei Liberty Valancea, -

joka on mestariteos, ei osaa enää käsitellä fiktiota maailmassa, -

joka pursuaa tarinoita. -Mahtavaa. Uutisiin.

-Pöysti, hyvä kun pääsit. Montako sormea? -Sä et ole kuollut!

-Montako? -Kolme. -Huh huh, en ole kuollut.

Ammu minut tällä Mauserilla, niin varmistetaan, etten ole unessakaan.

-Rauno! -Murskaa edes polveni, jotta tiedän olenko murtumaton. -Täh?

-En koskaan ole ollut kipeä! -Sä oot jatkuvalla lääkityksellä.

-Saatan olla supersankari. Murskaat nytten. -Rauno!

Et ole sankari vaan seniili ihminen, joka ei osaa käsitellä fiktiota, -

ja joka ampui itseään, koska halusi juoda aamukahvia. -Totta.

Jos olisin tiennyt videokaupassa miehen olevan todellinen, -

olisin kai nukahtanut kauhusta. -Niin. -Unessa olisin ampunut itseäni

Ammu minut nytten vähän tällä. -En ammu. -Ammut nytten.

Haluan herätä ja katsoa aamutelevisiota. -Annat tänne sen!

-Ammun itseni! -Et! -Ei ammu minua! Jättää limboon sekoilemaan.

-Sä kuolet, jos sä ammut itteäs! -En minä haluakaan ampua itseäni, -

mutta noiden huonekasvien erittämä kemikaali pakottaa minut siihen.

Syystä, jonka varaan koko jännitys rakentuu, -

mutta jota ei haluta eli jakseta avata yleisölle lopussa. It's Happening!

Happening!

-Nyt luovutat mulle kaikki elokuvat, jotka oot lainannu. -Ei ole muita.

Usual Suspectsin katson vielä. -Et kato! -Tyttärenpoika katselee niitä, -

haluan olla hip-vaari. Menepäs siitä nyt. Happening!

-Rauno on liian sekaisin johtamaan tätä asemaa.

Aoin marssia sisäministeriöön, mielisairaalaan -

ja vaikka Kontiovaaran lähetykseen vaatimaan, -

että Rauno kärrätään jonnekin. -En suostu! -Se luulee olevansa kuollu.

-Kuudes aisti, hyvin jännä elokuva.

Mies on kuollut koko elokuvan ajan, mutta luulee olevansa elossa.

-Rauno alkaa olla vaaraks itselleen. -Hän puhuu, ja kukaan ei kuuntele.

Silti ei itsekään huomaa asiaa. -Jos Raunoa aletaan erottamaan, -

joudun vasikoimaan, että Pöysti elokuvat Raunolle lainasi. -Jännä.

Ilman vastakaikua jää hölinänsä. -Ja mitä? -Luulisi, että sen huomaa.

-Vahingollisen materiaalin luovuttaminen ihmiselle, -

jolla ei ole kykyä heittäytyä fiktiosta pois. Joudut lusimaan. -Hölisee silti.

-Missä oikeudessa tuomitaan elokuvien lainaamisesta? -Jännä.

Onko teistä jännä? -Ei missään, mutta jos kantelet Raunosta, -

tungen jalkani niin syvälle harmonikkaasi, -

että Seppo Hovikaan ei sitä enää tunnista. Saat korjata tämän. -Hitto.

-Voihan sitä hölistä omaksi ilokseen. -Ja Rauno on jo ihan tasapainoinen!

Luulisin.

-Hei, mitä tämä on? Olen kumossa.

-Kaiser Soze, kaikista värittömin, harmain ja karismattomin heistä, -

joka hölisee liikaa. Tunnusta heti, saatanan unkarilainen myytti!

Missä olit satamaverilöylyn aikana ja miksi? Tunnusta nytten!

-Okei, mene sitten.

-Ymmärrän. -Ja kaiken lisäksi hän on vaarallinen itselleen.

Toivomme, että hänet siirretään heti eläkkeelle, jossa hän olisi, -

jos ei turvassa, niin ainakin poissa asemalta vaimonsa riesana. -Jaa.

Kuulostaa ikävältä, mutta Rauno on vanha golf-kaverini, -

paljukamuni ja sorority-valvojani, joten en kehtaa millään. -Mjaa.

Ette jätä muuta mahdollisuutta kuin halpamaisesti käyttää mediaa -

ja lietsoa julkista painetta Raunon erottamiseksi.

Se johtaa julkiseen häpäisemiseen. -Joo, se ei ole enää mun ongelma.

Saunaporukan lojaalisuus kestää vaan tiettyyn pisteeseen.

Se on periaatteessa vaan penisten kalistelua -

ja kaverien alibien vahvistelua niitten vaimoille.

-Joo joo, ymmärrän.

Mutta median mielestä Rauno on sankari, ei me voida kääntää kelkkaa

-Käännät kelkkaa aina, kun siitä saa jutun. -Mut en voi parjata Raunoa.

Jos hän harhoissaan ampuu itsensä tai jonkun muun, sitten toki kysyn, -

että miksei kukaan sanonut mitään ja syytän ehkä hänen työyhteisöään.

Ensisijassa sinua. -Miten sä nukut yösi? -Toi on henkilökohtaista!

Mutta helvetin huonosti välillä.

Olen rivihuora journalismin vip-tiloissa enkä pääse sitä pakoon.

-Miksi ette voi ottaa pakkohoitoon? Mies on mielisairas ja uhka itselleen.

-Se, että uskoo olevansa kuollut, on ihan yleistä. -Täh? En tiedä ketään.

-Jos hän ei ole vaaraksi itselleen, emme voi tehdä mitään. -Se on!

Ootteks te kuunnellu yhtään? -Okei, me ei vaan välitetä.

Mene nyt, meillä on peli kesken. Sotilas D-kutoseen!

Se hullumman näkönen niistä!

-No? -Ei onnistunu. Ilmeisesti tässä maassa ihmistä ei saa virasta, -

ellei hän lyö kotieläintä tai tekstaile väärille sutturoille. -Mitä tehdään?

-En minä tiedä. -Hyvää huomenta.

Rakkaat kollegani. Kuten tiedätte, olen kuollut.

Ei lohdutonta epäuskoista itkua, pyydän. -Sä et ole kuollut! -Olen!

Säilyttäkää silti arvokkuutenne, olettehan poliiseja.

-Jos sä olet kuollut, niin miks mä puhun sulle? -Hiljaa!

Kysymys kuuluu, miksi olen jäänyt tänne astraalitasossa vaeltelemaan,-

enkä ole taivaassa, joka Vanhassa testamentissa luvataan. -Uudessa.

-Hiljaa! -Onks sulla mikään osa mietitty tosta paskasta tarinasta?

-Kunniotusta vainajalle! Kun sielu jää vaeltamaan maalliseen maailmaan, -

se on ammattiennustajien ja liiton mystikoiden mukaan merkki siitä, -

että jotain on jäänyt kesken.

Se voi tarkoittaa niitä rikoksia, jotka minulta ovat jääneet ratkaisemati.

Siksi seuraa tehtävien jako.

Pöysti! Vuosituhannen alussa joku kusi Pasilan aseman muuntajaan, -

ja siksi VR:n junaliikenne oli pysähdyksissä 3 vuotta. -Täh?

-Tekijää ei saatu kiinni. Ratkaise juttu. -Et ole tosissas.

-Kuolleet miehet eivät vitsaile. Neponen! Saattaa myös olla, -

että joku on aikoja sitten haudannut minut kaivoon... -Nyt hei!

-...jossa olen ollut 7 päivää.

En saa rauhaa, ennen kuin elämästäni tehty VHS-nauha -

on tappanut joukon viattomia ihmisiä. Koosta nauha ja ota kopio.

-Rauno, tää on ihan järjetöntä. -Helga ja Pekka, katsokaa se nauha!

Hommiin siitä!

Seven days!

-Tilanne on kestämätön. Jos Raunon hulluus ei lopu, vaihdan asemaa.

-Minä myös. -Olen samaa mieltä. -Miksi lainasin Raunolle elokuvia, -

joissa ei oo laulavia nunnia ja natseja? Tää on mun syytäni.

Vaadin saada ottaa syyt niskoilleni. -Ei kukaan ollut siihen puuttumassa.

-Pöystin syytä tämä on ihan selkeästi. -Kyllä.

-Joskus mäkin toivon, että tää kaikki ois paskaa unta, josta vois herätä.

Neponen, ammu mua. No, älä ammu.

(Edith Piaf laulaa.)

(Laukaus.)

Jumalauta!

Saamarin sodanaikaiset Mauserit, metrin päästä osuin jalkaan!

Kipu on silmitön! Silmissä sumenee, suussa maistuu umami!

Kuoleman maku! Aistien viides viikatemies!

-Tuntuu kaukaa haetulta. -Mä olen valmis kokeilemaan kaikkea.

Jos Repomies ampuu itsensä, syyllisyys kalvaa mua loppuelämäni.

Ja jos ei kalva, mitä epäilen, niin syyllisyys siitä, ettei syyllisyys kalva

Venaa tässä.

Peter von Schnabel, -

Suomen kiistattomin eittämättä keskeisin elokuvatutkija? -Kyllä.

Minä olen se. -Niin... -Aloitin urani vuonna 1971.

Tuona vuonna, joka alkoi tammikuulla ja päättyi jouluun.

Jouluun, joka useissa Capran elokuvissa, -

jotka eittämättä ovat elokuva- historian keskeisimpiä satuja, -

toimii paitsi ajankohtana myös motiivina. -Kiitos. Kuule...

-Motiivina, joka herättelee meissä ihmisyyden, -

ihmisyyden joka näkyy tässä Anthony Mannin -

eittämättä keskeisimmässä western- klassikossa kaktuksen muodossa.

Kaktuksen, joka eittämättä on eräs -

kasvitieteen historian piikikkäimpiä floran edustajia.

Edustajia, joihin minä faunan edustajana en kuulu.

Olenhan Peter von Schnabel, ihminen. -Kiitos.

Kuule, mä tarvitsen sun apuasi. -Olen pelkkänä korvana. -Hyvä.

-Korvana, joka eittämättä... -Hiljaa! Pliis, sä oot mun viimeinen toivo.

Esimieheni on vanha ja seniili ihminen. Suosittelin elokuvia, -

joissa leikitellään todellisuuden ja unen suhteella.

Hän on jo kahdesti ampunut itseään.

-Tuntuu, että näille elokuville on yhteistä ennen kaikkea se, -

että niissä vedätetään katsojaa. -Jaa

-Siis katsojaa, joka eittämättä elämän avuttomana todistajana...

-Mä lyön kohta! -Olen käsittänyt, -

että esimiehenne on aika suora- viivainen ja vanhanaikainen hahmo.

Häntä voi ärsyttää näissä elokuvissa se, että häntä on ikään kuin huijattu.

-Huijattu? -Niin.

Loppuratkaisu tulee yllätyksenä, vaikka vihjeitä on ollut koko ajan.

-Mutta sehän on se juju, että lopussa asiat loksahtaa. -Ei kaikista.

Osa ihmisistä suuttuu elokuville.

Pöysti, anna kun kerron jotain. Jotain, jonka nyt eittämättä kerron.

Moderneille elokuville on tyypillistä mysteerien aukiselittäminen.

Aukiselittäminen, joka minullekin on eittämättä tyypillistä toimintaa.

Toimintaa, jota harrastan tälläkin hetkellä. -Nytten!

-On palkitsevuudestaan huolimatta joillekin ihmisille myös nöyryyttävää

Ihmisille, jotka eivät osaa nauttia taikatempun näkemisestä, -

koska heitä ärsyttää se, etteivät he tiedä miten se tehdään.

-Nyt on erittäin kummallista schaibaa.

-Tiedätkö miksi Hitchcockin Linnut tai Kubrickin Hohto -

ovat niin rakastettuja elokuvia? -Koska ne on hyviä.

-Koska ne ovat paskoja. -Paskoja? -Paskoja.

Inception ja Kuudes aisti ovat eittämättä parempia.

Toki jos toimittaja kysyy, niin kiellän näin sanoneeni -

ja hehkutan Teuvo Tulion tuotantoa neljä tuntia. -Miten niin paskoja?

-Epämääräisiä, laiskasti kirjoitettuja paskoja, -

joissa jää katsojan tehtäväksi miettiä, mistä oli kyse. Jos mistään.

Elokuvassa Linnut parvi eittämättä elovahistorian keskeisimpiä lintuja -

hyökkää ihmisten kimppuun ilman mitään selitystä.

Elokuvassa Hohto päähenkilö sekoaa vain, -

koska sattuu asumaan intiaanien hautausmaan päällä.

Hemmetti sentään, jos siitä sekoaisi, -

niin kaikki amerikkalaiset olisivat sekaisin. Mitä he toisaalta ovatkin, -

jos verrataan ranskalaisiin kuten esimerkiksi Godardiin, -

joka on viimeiseen hengenvetoon -

eittämättömän keskeinen.

-Hei, Linnut on selkeästi metafora ihmisen ja luonnon muuttuneesta, -

vieraantuneesta ja alistavasta suhteesta. -Ai on? -On. -Jaa?

Ja jos se olisi pelkästään tarina hulluksi tulleista lokeista, -

niin miten se näyttäisi erilaiselta? Niin.

-Hitto. No joo joo, mut miten toi auttaa Raunoa? -Ei mitenkään.

Luennoin ihan lämpimikseni. Ehdotan, että saatatte hänet hoitoon.

-Jaa. No, kiitos ei mistään. -Ei kestä

Miksi sinulla muuten on tutti?

Ei, älä kerrokaan. Se on parempi noin.

-Siinä meni viimeinenkin oljenkorsi. -Mä en jaksa enää, masentaa.

Olen tuhonnut Raunon elämän lopullisesti, ja siinä sivussa omani.

Menetin myös uskoni lempi- elokuvaani Hohtoon ja sain selville, -

että ihmisšakki on nostamassa rumaa päätään -

maamme mielenterveyslaitosten takapihoilla. Tarjoo mulle pitsa.

-Hae ite pitsas, saatanan egoistinen kääpiö. -Täh?

Neponen! Näinkö kaveria tuetaan? Lainaa edes.

Wait a tic.

Peter von Schnabel haukkui Linnut ja Hohdon, -

Neponen sanoi mulle vastaan -

ja mulle on kasvanut jostain syystä kaviot. Hetkinen...

(Edith Piaf laulaa.)

(Puhelin soi.)

Haloo. -Pöysti, sinä hiivatun sviidu.

Lainaamasi unen tasolla leikittelevä puhalluselokuva sekoitti pääni.

Mitä teen? -Venaa.

Se on... Ainakaan Kuudetta aistia älä kato. -Miksen?

Onko siinä paljaita rintoja ilman tieteellisiä perusteita? -On.

Ja mitä teetkin, älä mene videovuokraamoon. -Miksen?

-Hetkinen, uni...

Ei, kun mene vaan, se olikin vaan... Joo, mene.

Ja vuokraa Sound of Music. -Olen nähnyt sen sata kertaa!

-Ja se on, Rauno, erittäin hyvä.

Ja Rauno, miten se Inception tarkalleen on sekoittanut sun pääsi?

-Perheteema oli päälleliimattu. Se sviduddaa! -Hyvä.

(Tunnari soi.) Anna mun nukkuu, mulla on 10 minsaa heräämiseen.

-Miksi? Nyt on sunnuntai. -Kaikki olikin vain unta.

Raivoisasta petaamisesta huolimatta saatanan köykäistä, sanoisin.

Ai perkele!

Tekstit: Kari Vetri YLE 2012