Original subtitles

.

Hyvää huomenta. Minulla on valitettavia uutisia.

Suomi on joutunut luovuttamaan maa-alueitaan Neuvostoliitolle.

Jumalauta! Sinne meni Petsamo! Suvullani on siellä mökki!

-Siitä on 70 vuotta. Herää nykyaikaan. -Nykyaikaan!

Voisko tyyliin vähempää kiinnostaa joku Von Hertzen Brothersin keikka,-

kun Flow-festareilla on übersiisti Timo Lässy. -Ei noin nykyaikaa!

Kiusallista. -Jumalauta! Hienosäätö päin helvettiä!

Noin! Asiaan!

Kuten kerroin, minulla on teille huonoja uutisia.

Tässä on Vesipiste 2011. Siitä saa kraanavettä, soodavettä ja purovettä

Plus sinne voi virtsata, jos vessaan on jonoa.

Tilasin sen, kun humalassa katsoin ostos-tv:tä. Ostosta ei voi perua.

-Miten tämä liittyy huonoihin uutisiin? -Liittyy.

Tilasin sen tänne asemalle, ja se maksaa HELVETISTI!

Joudun irtisanomaan yhden teistä. -Ei! -Tässä on turha syyttää minua!

Ostos-tv:n naikkoset houkuttivat minua ikävästi. -Rauno!

Et voi vaihtaa yhtä työntekijää vesipisteeseen. -Kyllä voin.

Päätös ei ole helppo. Vetäydyn miettimään sitä huoneeseeni.

Siten käymme näytösluonteiset, merkityksettömät kehityskeskustelut

Hajaantukaa!

Olen tehnyt päätökseni.

Se oli raskas ja mieleni on synkkä joutuessani sanomaan tämän...

Hehe, katsokaa, tuolla koira jahtaa häntäänsä.

Hehe, siellä menee. Tulkaa nyt katsomaan tänne kaikki.

Ihan mahdotonta hinnoitella tätä näkyä täällä. Huhu, katsokaa, hehe!

Hauva menee siellä.

Mitä? Ei ole hauvelin vika, että joudun antamaan potkuja.

Niin, olen tehnyt päätökseni.

Olen surun murtama ja mieleni on musta kuin...

Hei, katsokaa kuinka pyörii tuossa tuo höyhen!

-Nyt hei! -Katsokaa sitä liikettä, he hee.

Katsokaa, pyörii vekkulisti siinä nytten. -Lopeta nyt ja mene asiaan.

-Anteeksi. -Minä haluaisin vielä tovin tarkastella höyhenen liikettä.

Jännä spiraali. -Hiljaa! -Asiaan!

Koska teillä on kaikilla heikkoutenne eikä juurikaan vahvuuksia, -

tehtävä oli hankala. Siksi virka- vuosiltaan nuorin, Neponen, lähtee.

-Jaa. No, menen pakkaamaan tavarani. -Jumalauta, ei Neposta!

Ainoa tolkun mies koko talossa. Ja minulle kuin poika.

Etäinen ja herkkä, mutta onneksi hyvin koulussa menestyvä poika.

Perun päätökseni, Helga lähtee. -Jaa, no kai sitten.

-Ei Helgaa, tuota ilopilleriä, nuoren äitini näköistä elovenatukkaa!

Jumalauta! Pöysti lähtee! -Hei, ei ole yhtään jämäkkää johtajuutta nyt.

-Ei Pöystiä, tuota vesseliä joka luo hahmolleni komediallisen kontrastin.

Routalempi, you are fucking out of here!

Ei Routalempeä! Kenen turinoita minä sitten kuuntelen? Jumalauta!

Joudun miettimään tätä uudestaan. Hajaantukaa!

-Haluan ilmaista protestini siitä, miten dadaistisesti hoidat tätä asiaa.

-Hehe hee, hehe hee!

Pek-ka, tule sisään. Istu.

Pek-ka. Valitettavasti joudun antamaan sinulle potkut, Pek-ka.

Mutta haluan että tiedät, -

että tein päätökseni arvalla, jotta kenellekään ei tulisi paha mieli. -Jaa

-Pek-ka. -Hyvin jännä tilanne.

Elämä vilisee silmissäni filminauhana.

Syntymä, lapsuuteni ensimmäinen kalaretki, nykyhetki.

Siinäkö se meni? Aika tylsä elonkaari minulla ollut.

-Kiitos kaikesta. Ja Pek-ka, älä ota tätä takapakkina vaan...

..."voimauttavana Sputnik-hetkenä, jossa et joudu tyhjän päälle, -

vaan tyhjyys joutuu allesi". Herran siunausta sinulle, Pek-ka.

-Keräsimme pienen kolehdin ja ostimme sinulle läksiäisiksi tällaisen

Se on ihan vaatimaton lahja vaan, mutta... No, ole hyvä.

-Sveitsin armeijan linkkuveitsi.

Olen koko elämäni toivonut, mutten tohtinut nuukuuttani ostaa, -

kun minulla on yksittäisinä asioina niin monta sen ominaisuutta, -

kuten veitsi, sakset, korkinavaaja ja pinsetti.

-Olet sen ansainnut. -Hyvin jännä esine.

Monikäyttöinen, kätevän kokoinen -

ja armeijan, joka periaatteessa ei koskaan sodi. Hyvin, hyvin jännä.

-Joo, me ajateltiin, että osaisit arvostaa sen jännyysaspekteja.

-Kiitos kaikesta, Pekka, ja onnea uuteen elämään.

-Jännä, hyvin jännä esine.

-Pidä itsesi miehenä. Ja poikkea käymään aina, kun siltä tuntuu.

-Lusikkakin! Jännä modifikaatio.

Ja viila! Hyvin jännä.

-Näin. Hyvää jatkoa. -Liekö Tobleronen syömiseen tarkoitettu?

On hyvin, hyvin jännä tämä. -Mennään.

Jättäkäämme hänen jännän äärelle, jossa hän eniten viihtyy. -Ristipää!

Aina tarpeellinen. Tämä on erikoisjännä.

Hyvin jännä koko kokonaisuus.

Hups, lipsautin tautologian. Jännä sekin.

No niin, uusi elämä alkaa. Saa nähdä, mitä se tuo eteeni.

Kas, höyhen. Leijailee tuulen mukana, ei putoa eikä nouse.

Irtirepeytyneenä, vapaana, -

silti kykenemättömänä määräämään kohtaloa.

Hyvin jännästi tangeeraa oman elämäntilanteeni kanssa -

kliseisyyden rajamailla.

Olen lähes pakotettu seuraamaan sitä. Hypnoottinen höyhen.

Uusi elämäni lähti käyntiin heti.

-Hyvää postroutalempistä huomenta.

Tässä on Lasse "Pimeys" Puurtinen, alamaailman julmin kovanaama.

Hänen naamansa on niin kova, -

että jos siihen heittää lentosuukon, käsi menee sijoiltaan.

Puurtisen useat firmat toimivat peitteenä rahanpesulle -

sekä vaatteiden pesulle verestä, joka on roiskunut rahojen omistajista.

Nyt hän suunnittelee iskua, joka on kaikkien iskujen äiti.

Eli aika lutka, jos kaikkien iskujen äiti on.

Jos olisi kaikkien iskujen isä, pitäisin sankarina ja tarjoaisin kaljat.

-Pliis, asiaan. -Tässä on hänen huvilansa. Menette ja tarkkailette.

Ulkohommiin siitä. -Ei. Voimmeko tarkkailla Google Earthista?

-En ymmärrä mitään, mutta ette missään nimessä mene guugu lööti.

Kas, hienommanpuoleinen ravitsemusliike.

Menenpä syömään hyvin, -

kun erorahani oli muhkeat 48 euroa, joka on sievoinen summa.

-Tämä on totaalinen katastrofi!

Avajaisiin on aikaa 5 minuuttia, ja kaikki on kesken!

-Passooko tulla syömään? -Miksi kattolaudat ovat vielä laittamatta?

-Hukkasin ristipään. -Hän hukkasi ristipään! Sehän kivaa.

Ja rautakauppaan ei tietenkään ehdi enää.

Ai perhana! Miksi minä saan tikkuja meidän pöydänkulmista?

-En muistanu ostaa viilaa. -Antakaa pinsetit! -Unohdin ostaa nekin.

-Minulla olisi tämä Sveitsin armeijan linkkuveitsi, -

joka ratkaisisi kaikki ongelmanne.

-Millä minä avaan viinit ilmautu- maan, kun ei ole korkkiruuvia?

-Onhan meillä nyt korkkiruuvi! -Ei ole, unohdin ostaa. Olen uusavuton.

Olen hirveissä vierotusoireissa, -

kun en ole saanut päivittäistä heroiiniannostani. -Anteeksi...

-Unohdin ostaa lusikat, en saa kuumennettua kamaa missään

-Millä minä nyt avaan näitä pulloja? -Minulla olisi tässä lusikkakin.

-Mistä löydämme viilan, ristipään, pinsetit ja lusikan hänen hepolleen?

-Minulla olisi tässä, jos vain kuuntelisitte.

Passoo lainata. On hyvin kätevä.

-Näkyykö mitään? -Ei.

Se voi olla kellarissa. Se on teloittanut siellä lähipiirinsä.

-Hmm... Teloitus on jännä sana.

Laittaa ihminen teloille. Jännä sekin, miten...

Perhana, olen alkanut täyttää Pekan tyhjäksi jättämää aukkoa -

ja jauhaa hirveää paskaa. -Jatka vaan, tulee kivoja muistoja mieleen.

-Niin mullekin. Jännä: teloitus, tela, telakka.

Ei oo niin helppoo ku luulis, mulle ei tuu kauheesti mitään. Jännää sekin.

Omistajalla on sinulle asiaa. -En ole vohkinut servettejä. -Tuut nyt vaan.

Istuhan siihen. Pekkako se oli?

Lasse Puurtinen. Yrittäjä, murskaaja, vaientaja.

-Jännää. Eräs maan etsityimmistä miehistä haluaa puhua minulle.

-Minuun teki suuren vaikutuksen se tapa, -

millä sinä ratkoit tämän minun "vaatimattoman" salonkini ongelmat.

Ilman sinua nämä tunarit olisivat ryssineet kaiken.

-Mutta herra Puurtinen, minä hoitaa oma tonttini... -Ole hiljaa.

En siedä epäonnistumisia enkä selityksiä vaikka ne oikaisisivat -

väärinkäsitykseni jotka olen muodostanut pikaistuksissani.

Viekää heidät. -Olen keskittymis- häiriöinen, itse diagnosoitu!

-Pekka, olen kyllästynyt ympärilläni pyöriviin diletantteihin.

Sinussa on jotain.

Miltä tuntuisi nousta merkittävän järjestön kakkosmieheksi?

-En ehkä haluaisi. Vaikutat kovin raa'alta.

-Juuri tuosta minä pidän, Pekka. Sä uskallat sanoa mulle vastaan.

Mennääs mun huvilalle.

Mut älä sano mulle vastaan enää ikinä, tai se on sulta käsi irti sitten.

-Jännä tilanne. Olen joutumassa seikkailuun tahtomattani. Kiehtovaa.

-Hölisijä. Hienoa, minä itsekin olen hölisijä. -Jännästä tykkäätte?

-Älä edes aloita jännästä. Mennääs ottamaan viskit.

-Puurtinen tuli, ja sillä on mukana joku. -Kuka? -Liian hämärää.

Hitto, mä en näe kunnolla.

-Tiedät sä minne mä oisin lähteny jos oisin saanu potkut? Sansibariin.

No en kyllä. Se nimi on makee, mut ei siellä ehkä ois mitään tekemistä.

Hitto, tää joutava hölöttely on aika koukuttavaa. Jännä sekin.

-Tervetuloa. Istu alas toki. -Jännä systeemi. Kiusallisen kasaria, -

mutta tyylikkäämmässä asunnossa ehkä vitsikästä retroa.

-Maistuuko viski? -Kiitos. Jännä, olen sudenpesässä -

ajautumassa tahtomattani rikollisen patriarkan suosioon.

-Pekka, tarvitsen luotettavan ihmisen lähipiiriini. Mitäs sanot?

-En tiedä haluanko. Annoitte juuri ammuttaa edellisen lähipiirinne, -

joista osa ei ollut mitenkään syyllinen avajaistenne takkuiluun.

-Meillä perheyritysten miehillä on harvoja, joihin voimme luottaa.

Siksi me usein listimme lähipiiristämme nekin, -

joiden listimiseen ei ole järkevää syytä. Näin itse asiassa pahentaen -

luotettavien ihmisten vähyyteen liittyvää ongelmaa, nyt kun miettii.

-Jaa, mutta ettehän te tunne minua. -Pekka, me isot kihot -

usein otamme siipiemme suojaan tuntemattomia ihmisiä.

Ja ihan vaan vaistoomme luottaen nostamme heidät jonon ohi -

järjestöhierarkian huipulle. Näin toki suututtaen muun lähipiirin -

ja mahdollisesti kääntäen sen meitä vastaan. Nyt kun miettii. -Jaa.

Saanko miettiä hetken? -Kaikin mokomin.

Kas, pensasaitani on leikattu väärin, menen siis ampumaan kokkini.

-Olen päässyt etsityn rikollisen sisärenkaaseen.

Jännä sana: sisärengas. Nuoruuteni Wartburgissahan puhkesi...

Wartburghan oli hyvin jännä, kaksitahtinen...

Ei Pekka, nyt ei siihen suuntaan. Keskity. -No, mitä sanot?

-Saanko aloittaa alusta? Askelmerkkini osuivat jännään.

-Tiedätkö mitä mun ehkä pitäis alkaa tekeen? Lukemaan retkioppaaksi.

Ai miks, sä kysyt. Voi Neponen...

Fakkiintunut, poliisihommiin jämähtänyt, sieluton Neponen.

Ehkä sä et vaan tajuais. No, mä selitän.

-Vaikea nähdä tota toista, hahmo on jotenkin läpikuultava.

Ei herra jumala, se on Pekka! -Pekka? Routalempi?

-Ei, Pekka Suorsa, kajaanilainen mäkihyppääjä.

Totta kai Pekka Routalempi! -Näytä. Routalempi, mitä ihmettä?

Ja Neponen - hyvä läppä. -Kiitos.

-Pekka Suorsa, oikeesti hyvä. Tuli ihan puun takaa.

-Jumalauta! Pekka löi ammatilliset hynttyyt yhteen Puurtisen kanssa!

Kostaa poliisilaitokselle liittymällä vastapuolelle.

Myy kaiken knowhownsa, tarkimmin varjellut valtionsalaisuudet.

Vihkii heidät poliisitoiminnan saloihin jossain irvokkaassa seremoniassa, -

johon minua ei edes ole kutsuttu. Tämä on katastrofi! -Mikä on?

-Pekka liittyi Puurtisen liigaan. -Routalempi? -Ei, Pekka Puupää.

Totta kai Pekka Routalempi! Onks täällä muita Pekkoja?

Toi ei ollu niin hyvä. -Ei, se oli liian läheltä haettu. Suorsa oli parempi.

-Joo, se oli tarpeeks spesifi. -Joo, se oli siinä kans hyvää.

-Pekka, tässä on viinikellarini. Tämä kellari tuo paljon muistoja mieleen.

Täällä ammuin muun muassa kaksi kilpailevan järjestön johtajaa.

-Miksi te minulle kerrotte? Tapasimme vasta tunti sitten.

-Meillä isoilla kaloilla on tapana vihkiä puolituttuja salaisuuksiin, -

jotka vuotaessaan tuhoaisivat koko uramme ja veisivät telkien taakse.

Ja joiden paljastamisella oikeastaan ei voita mitään, nyt kun miettii. -Jaa

-Pekka, koen sinussa jotain uniikkia ja aitoa.

Ja koska olen ollut niin monesti väärässä valitessani ykkösmiestä, -

todennäköisyydet ovat nyt todella suuret, että tällä kertaa se osuu.

Suostutko järjestöni kakkosmieheksi? -En oikein tiedä.

-Mieti sitä samalla kun kerron, -

minne seuraava, tähän asti suurin keikkamme kohdistuu.

-Pekka! Kuinka hän saattoi? -En kauheesti syyttäis Pekkaa.

Annoit potkut, jotta saatoit rahoittaa kännissä ostamasi vesipisteen.

-Mutta se vesi on ihan erilaista kuin muu vesi. Se on kuin purosta!

Haloo. -Pekka täällä.

-Jumalauta! Ettäs kehtaat soitella sieltä Puurtisen majalta, petturi!

Mulukku! -Kuulkaa nyt, asialle on hyvin yksinkertainen selitys.

Saatuani potkut seurasin leijuvaa höyhentä joka johti minut ravintolaan

Siellä läksiäislahjakseni saamani linkkuveitsi pelasti avajaisillan, -

jonka seurauksena nousin vahingossa -

maan etsityimmän rikollisen lähisuosioon. -Aaa!

Hän oli seurannut leijuvaa höyhentä, joka oli johtanut hänet ravintolaan, -

jossa läksiäislahjaksi saatu linkku- veitsi oli pelastanut avajaisillan.

Jonka seurauksena oli sitten noussut vahingossa -

maan etsityimmän rikollisen lähisuosioon. -Aaa! -Aaa!

-Tulet heti ulos sieltä! -Ei, minusta on enemmän hyötyä, jos urkin täällä.

Puurtinen aikoo miehineen iskeä Suomen kultavarantoon -

ja viedä 200 miljoonan arvosta harkkoja.

Joudun nyt lopettamaan, paljastuin ikävästi.

Ja koska olen poliisi, -

katsoin velvollisuudekseni kertoa esimiehelleni suunnitelmastasi.

-Jaa-a. -Toivon, että ammutte minut nopeasti.

Näin jo elämäni filminä silmissäni, ja se oli tylsää katsottavaa.

Jännä... Elämäni filminauha sisälsi -

mahdollisesti hyödyllistä informaatiota.

-Mitä?

Tätä konseptia en koskaan ymmärrä.

Siis miten...? Sinähän juuri jäit... Et mitenkään ole voinut...

Perhana! -Kerroit esimiehellesi suunnitelmat, joita oltiin hiottu vuosi

-Olen pahoillani. Voitteko nyt ampua minut, -

niin pääsen seuraamaan päivällä näkemääni höyhentä. -Ampua?

Ei, ei, ei. Meillä perheiden päillä on usein tapana tulkita ilmiselvä petos,-

josta ei voisi odottaa kuin kuolema, yllättävästi vahvistukseksi -

soluttuneen poliisin kelpoisuudesta jatkamaan operaatiossa.

Lojaalisuutesi työnantajaasi kohtaan teki vaikutuksen. -Jaa.

Jännästi saan kauheasti liekaa.

Tuli seis, siellä on poliisi! Ette ammu!

-Pekka, olet paras ystävä mitä minulla on koskaan ollut.

Jos haluat mennä, mene. -Jaa, paras ystävä?

Kiitollisena koen, että on ihan pakko kysyä, että millähän logiikalla?

Olen koko 8 tunnin tuttavuutemme aikana salannut ammattini, -

paljastellut suunnitelmiasi ja yrittänyt pakoon.

-Pekka, meillä doneilla on tapana aina lopun lähestyessä -

oppia satunnaisesti valitsemaltaan idiootilta syvempi elämän oppitunti,-

jolle ei löydy mitään selitystä aiemmista tapahtumista.

Ja jota siksi on vähän vaikea selittää tässäkään. Että näin.

-Haluun ampua. Ei tässä Albaniassa koskaan pääse ampuun. -Nii-in.

-Kukaan ei ammu!

Johdan tätä operaatiota omalla surrealistisella tavallani. -Niin.

Pelaatte himassa Codia jos haluatte sniputtaa. -Me vihataan kämppääjiä.

-Ai? Mä diggaan kämpätä. -Vittu mikä nuubi.

-En mä ole nuubi, vai millä levelillä sä oot? -Voidaanko keskittyä asiaan?

-Me tulemme eri maailmoista. Sinä kuulut sinne, minä tänne.

Mene omiesi luo.

-En. Olet ollut minulle niin mukava, mutta he antoivat minulle potkut.

En tule minnekään, enkä ole enää poliisissa töissä!

Jännä Tukholma-syndrooma puhkesi. Oletteko käyneet koskaan?

-Se ei ole poliisi. -Mitä me täs sit niinku odotetaan? -On poliisi!

Ainakin summittaisesti ajateltuna. -Ja vaikkei olisi poliisi, on siviili.

-Mikä siviili se on, -

kun se on koko päivän majaillu Puurtisen huvilalla? -Nii-in. -Nytten!

Operaation johtajana käsken teitä olemaan ampumatta!

Vaikka hyvät pointit teillä on kyllä. -Teillä on tasan 10 sekuntia -

saada kaverinne helvettiin sieltä, sitten me ammutaan. -Perhana!

Karhu-ryhmän kanssa aina sama homma, hölliä kanuunoita koko sakki

Pekka, tulet sieltä nytten! -En tule. -Pekka, ne ampuu ihan just.

-Saanpahan ainakin messevän lopun tylsään filmiini, joka on elämäni.

-Olet hieno mies, Pekka. Mennään yhdessä.

Antakaa mulle. -Mitä sä teet? Et sä osaa ampua. -Hys.

Jos tää olis Call of Duty Modern Warfarea, ni mikä kivääri tää olis?

Millä perkeillä? -Ehkä M40 A3 tai Dragunov. -Mitkä perkit?

-Deep impact. -Ja stopping power. Sillä ei ehkä täs kentäs tee mitään.

-Mut tos on grippi ja red dot sightti. -Ok. Miten ne voi yhtä aikaa olla?

Ai niin, todellisuudessa ne voi olla. -Et sä voi ampua Pekkaa. -Hiljaa!

-Ammu sydämen ja pernan väliin, siinä ei ole vitaaleja sisäelimiä.

-Ampukaa vaan.

Mikään ei saa minua väistymään ystäväni Puurtisen luota.

Hän on ainoa, joka välittää minusta.

Ainoa, joka ei vaihtaisi minua vesipisteeseen.

Seison hänen vierellään, vaikka kaa- taisitte kuumaa tervaa päällemme.

Vaikka sinkoaisitte ninjatähtiä, vaikka... Kas, jännä höyhen.

Minun on pakko seurata sen matkaa. Liekö sama kuin aamulla?

Hyvin jännä höyhen. Kevyt, toistuva teema ikään kuin.

Selviääkö hän? -Selviää, muutama naarmu.

Nää tarkka-ampujat ei oo kovin tarkkoja. -Lägi oli hirvee. -Niin.

-Anteeksi, että hylkäsin sinut. -Ehkä näin on parempi.

Olisin kuitenkin listinyt sinut ennemmin tai myöhemmin.

Sellaista minä puuhaan. -Pekka, olet osoittanut erinäisiä piirteitä, -

joista osa puoltaa sitä, että heittäisin sinut vankilaan, -

mutta osan voi tulkita niin, että olet kertakaikkisen kova veitikka.

Ehdotan, että palaat poliisiksi.

-Sehän mukavaa. Kuinkas se vesipiste, mistä palkkani revitään?

-En saanutkaan vesipistettä. Ostos-tv ei ollutkaan suora, -

vaan se tuli nauhoittamani westernin perässä betamax-videoiltani.

Ihmettelinkin, kun piti markoilla maksaa.

-Mikä siinä höyhenessä on niin jännää? -Ei mikään.

-Ei mikään? -Ei. Usein vaan silloin, kun kauhu hiipii puseroon, -

pakenen kiinnittämällä huomioni johonkin triviaaliin.

Kuten silloin kun sain tiedon potkuista tai kun aseella uhattiin.

Se on tietynlainen defenssi.

(Pöysti:) Mutta sä teet sitä koko ajan

-Olen alati aika kauhuissani. Maailma on pelottava paikka.

Sekin on jännä.

Tekstit: Kari Vetri YLE 2012