Original subtitles

.

Hyvää huomenta. Tada dada daa!

Asiaan!

Tässä on Sesse Ensilumi. Hän on kirjoittanut kirjan -

Alakertaan on noustava, yläkertaan laskeuduttava. Hieno kirja!

Vaimoni on aivan seonnut siitä ja muuttunut iloisemmaksi.

Tosin myös sietämättömämmäksi. -Yläkertaan on laskeuduttava? -Kyllä

Tyypillistä Sesseä. Olen lukenut kaikki hänen kirjansa: -

Pieni on suurta, Kauas on lyhyt matka, -

Nukkuessasi olet eniten valveilla, Yksin olet kahdestaan -

ja ehkä suosikkini Nauraminen on itkemistä, istuttaminen kitkemistä.

-Vaimoni suosikki on Miehet ovat Marsista, naiset Nuutajärveltä.

-Mitä kuppaisia pseudoparadokseja noi on? Ei mitään järkee.

-"Järki on tunteen elitistinen kaupunkiserkku". Sesse Ensilumi.

-Minulle on henkilökohtaisin ollut ensiteos Hitaus on syvyyttä.

Sitä ennen olin saamaton hölisijä, nyt ehkä liiankin hurjaluontoinen.

-En ole lukenut koko naista. Vastustan pärjäämiskirjallisuutta!

Ihminen tietää kaiken olennaisen syntyessään!

-"Tieto on tunteen alistava äitipuoli", sanoo Sesse. -Aivan.

-Voiko tää kirjallisuuskeskustelu loppua? -Ei voi loppua!

Koska työpaikallamme on huono ilmapiiri, -

tilasin Sessen vetämään meille luennon. -Ei! -Kyllä! -Voi paska.

-Mitä vikaa työpaikkahengessä on? -Ei mitään. Mutta Sesse on todennut:

onnellisimman oloiset työyhteisöt ovat salaa kaikkein sairaimpia, -

ja tarvitsevat hänen helvetin kalliin luentosarjansa. Hajaantukaa!

Hellurei ja hellät tunteet.

Tänään vieraanani on työpaikka- ja parisuhdekouluttaja Sesse Ensilumi.

Huomenta. -Namaste vaan.

-Uusin kirjanne Pyyntö on vaikean lapsuuden kokenut käsky -

on aivan mahtava. Sano siitä jotain.

-Olen huomannut, että vuorovaikutus on niin monimutkainen juttu, -

että se on niillä rajoilla, että onko se sittenkin äärimmäisen simppeli juttu.

Mutta simppeli on vaikean helpompi vinkkeli, kuten kirjassani sanotaan.

-Aivan mieletön analyysi.

Voitteko ihan näytteenomaisesti analysoida minua?

-Te olette selkeästi latentti homoseksuaali. -Jaa?

Olen kyllä naimisissa enkä koe koskaan kokeneeni vetoa miehiin, -

mutta jos te niin sanotte, niin ehkä se on sitten niin.

Hyvät ihmiset: I'm a gay man.

-No niin. Sesse Ensilumi on työpaikkaterapeutti.

Hän haukkuu nyt meidät pataluhaksi ja nostaa sitten ylös, -

josta seuraa voimaantumisen tunne. Ole hyvä, Sesse.

-Istun erillään muista ja velttona, -

koska en koko sydämestäni osallistu tähän paskaan. -Ihan sama.

Jokainen kertoo aluksi elämän- tarinansa puolessa minuutissa.

Jos sinä värittömän oloinen mies silmälaseissa aloitat.

-Olin aika hyvä koulussa, harrastin lentopalloa. Sydämeni särkyi, -

kun vaihto-oppilasvuotena jouduin eroamaan tyttöystävästäni.

Menin poliisikouluun ja tutustuin vaimoon metrossa, -

kun meillä oli samanlaiset pipot ja se nauratti kumpaakin.

Suutelimme ensi kertaa, -

kun pakenimme kevätsadetta Kiasman tuulikaappiin.

Minulla on lapsia ja koen olevani onnekas. -Hyvä. Sinä mursuviiksinen

-No, minä synnyin pula-aikana ja aika hämmentyneenä.

Kokosin itseni murrosiässä ja haaveilin kiertäväni maailmaa.

Sitten se jotenkin jäi, kun tuli perhe ja oli siinä töitä paljon.

Ja venettä piti laitella siinä ja noin... -Minulla oli sama, mutta en kadu, -

koska matkoillani olisin voinut sortua voodoohon tai hukata kelloni.

-Boring. Sinä tuttisuu. -En rupee sulle avautumaan. -Miksi et?

-Koska mä en jaksa sun kaltaisia puoskareita - anteeks nyt vaan -

jotka tulee työpaikalle jututtamaan luusereita - anteeks nyt vaan -

ja luulee, että parissa minuutissa voi ottaa haltuun ihmisten elämän, -

sikäli kuin niillä sitä on. Anteeks nyt vaan, Pekka. -Ei mitiä.

Ei ole laiffia minulla, olen sinut asian kanssa. -Pöysti jakaa, kaikki jakaa!

Tämä juttu perustuu jakamiseen! Jaat nyt niitä traumoja siinä!

-Routalempi ja Repomies, kuulit sä niiden elämäntarinan? -Kuulin.

-Ne oli nuorena ihan samanlaisia ku minä, haaveili ja suunnitteli kaikkea.

Niiltä on kaikki jääny tekemättä.

Eikä sunkaan elämäntarinas mikään mukaansatempaaja ollu.

Samanlaiset pipot! Oikeesti? Mut mitä jos mulle käy samoin?

Nyt sosiaalinen konventio edellyttää, että sä sanot: "ei, ei sulle niin käy".

-Ei sulle niin käy. -Paskanmarjat, mistä sä sen tiedät? Varmaan käy.

-Pöysti, sä olet nerokas nuori mies, -

sä ihan varmasti keksit oman tapasi valloittaa maailma. -Ai, luulet sä?

-Joo. -Oikeesti? -Joo. -Oot sä varma? -Joo. -Todellako? -Totta kai.

Olen hämmästyttävän saletti. -Huh huh, pelkäsin jo tuhlaavani elämää.

Milloin se tapahtuu? Onks piankin maailma hyppysissä mulla?

-Olen nyt tehnyt analyysini.

Vaikka kirjassani Toivo on uskon ylivilkas pikkuveli sanonkin, -

että aina on toivoa, niin teidän kohdallanne en ole varma.

-Jumalauta! Madonluvut, ikävät luvut!

Aikainen mato lukee Repomiehelle luvut, -

aikainen lintu nokkii madon, Repomies nokkii lintua, -

mato nokkii Repomiestä, mikä banaali verinen kehä! Kukaan ei voita

-Pää kiinni. -En pysty, ahdistaa, saatana! -Aloitetaan siis sinusta.

Aseman ensimmäinen työdynaaminen ongelma on se, -

että aseman johtaja on seniili ja ajastaan jäljessä. -Mitä? En ole!

Ja miksi sinulla ei ole hametta? Katekismus kieltää naiselta housut!

-Johtaja ei ole tilanteen tasalla, -

ylikompensoi ja puuttuu pienimpiinkin asioihin -

luoden työilmapiirin, joka on puhtaan mielivaltainen. -Niin! -Schaibaa!

-Aseman nuorin mies Kyösti Pöysti reagoi tähän voimakkaimmin, -

koska on lyhyt ja narsistinen. Niin tyypillinen laumanjohtajan haastaja,

että se on lähes behavioristinen klisee. -Häsämä what now?

-Pöysti ja väritön mies laseissa muodostavat työparin, -

joka on emotionaalisesti epätyydyt- tävä, jopa haitallinen. -Täh? -Mitä?

-Neponen ihailee työpariaan, mutta ystävyyssuhde on lähinnä -

Pöystin asioiden hoitamista ja hänen masennuksestaan puhumista.

Pöysti ei edes muista työkaverinsa etunimeä. -Valtteri! -Tommi.

-Ei oo Tommi. Onks se Tommi?

-Pöysti kokee olevansa väärinymmärretty poikkeusyksilö, -

jonka oletetut lahjat menevät hukkaan rutiininomaisessa työssä.

-No, ne menee! Todistan sen Pöystin induktiolla: -

olenko saavuttanut suuria? En! Ergo: lahjani ovat valuneet hukkaan.

-Nerokasta. -Kiitti. -Tätä harhaa ruokkii hänen työkaverinsa, -

joka antaa Pöystille perusteetonta kannustustavaa signaalia kaikesta, -

ja näin tukee hänen harhaista minä- kuvaansa ja passivoi entisestään.

-Täh? -Neponen ei koskaan saa kuulla Pöystiltä kiitosta -

uhrautuvasta ystävyydestä ja Pöysti tulee tuhlaamaan elämänsä.

Työparin pitäisi pakottaa Pöysti todistamaan oma erinomaisuutensa.

-Perhana! Neponen, miks sä sabotoit mua?

-Te olette kuin taiteilija ja uskollinen muusa, -

joista taiteilija ei saa taidetta aikaan eikä muusa kiitosta kodinhoidosta.

-Täh? -Jännä teoria. -Pekka taas on aina vain puolittain läsnä, -

mikä johtunee hänen päivittäisestä alkoholinkäytöstään.

-En minä juo kuin saunaoluen lauantaisin. -Jaa.

No, miksi sä sitten olet tuollainen? -Se on jännä kysymys. -Jumalauta!

Missä kannustava osuus? -Ja mitä toi muusaskeida oli? -Hiljaa.

Helga on tyypillinen miesmäiseen ammattiin hakeutunut -

miesmäinen nainen. Sisimmässäsi kaipaat rakkautta ja fallosta, -

suosittelen relaamista. -En ole tietoisesti tukahduttanut.

En ole vain löytänyt miestä, joka voittaisi minut penkkipunnerruksessa

Olen vanhanaikainen. -Noin, lähetän laskun myöhemmin.

Oli hauska tavata. -Hei, minnes te menette? Prosessi on vielä kesken.

Neuvottomuus vain lisääntyi. -Minä avaan solmuja, en sido rusetteja.

-Hienosti sanottu, mutta sviddumaisesti lähdetty! Jumalauta!

-Kerran olen pistäny Neposen syöttämään mulle viinirypäleitä -

kun makaan divaanilla maalaamassa, -

mutta se oli yks kerta ja vasen käteni oli kipsissä. Okei, kaks kertaa.

-Olipas aikamoinen luento.

On noilla tutkijoilla kanssa kaiken maailman teorioita kyllä. Vai mitä?

Pöysti? Onko joku ongelma nyt? -Ai onko joku ongelma? Kuule, on!

Paras kaveri on puukottanu mua selkään ja sabotoinu mun elämää!

Ja aiheuttanu sen, että olen yhä mitättömyys enkä suuruus, -

vaikka tähtiin on niin kirjoitettu. -Voi paska. -Että ei muuta ongelmaa!

-Miten sä voit mua syyttää siitä, että sun elämä ei etene niin kuin haluat?

-Kuulit, mitä Sesse Ensilumi sanoi. -Sä olit koko ajan sitä mieltä, -

että sen jutut on täyttä roskaa. -En ole enää, -

kun sain itsestäni johtumattoman syyn paskalle tilanteelleni.

Olet sä kauan suunnitellu mun elämäni tuhoamista? -En mä ole...

-Katsoitko jo poliisikoulussa, että tuo on suuruuteen destinoitu kaveri, -

uinpa hänen lähipiiriinsä? -Nyt, Pöysti... -Kateellisena siitä, -

miten suuria mulla oli edessäni, sä päätit ystävää teeskennellen -

evätä syntymäoikeuteni suuruuteen. Niin kuin Salieri teki Mozartille.

Mikäli 1700-luvun wieniläisiä juoru- kelloja on uskominen. Miksei olisi?

-Nyt on ihan kohtuutonta. -Mene! Mä en halua nähdä sua silmissäni!

Ei, ku heitä mut keskustaan eka, en jaksa mennä bussilla.

-Olenko minä muka epänaisellinen, mitä? Helvetti!

-Olenko minä muka tylsimys? Mielestäni en.

Minulla vaan ei ole diivan elkeitä.

Ajaa kahtasataa. -Nasta lautaan.

-Tämä on diesel-maija, ei tämä kulje kuin sataa. -Soita hälytyskeskukseen

-Totta.

-No, mikä maksaa, mies? -Ei!

Olen kyllästynyt olemaan niinku se mies siinä elokuvassa, -

haluan olla niinku se mies siinä laulussa. Nyt mennään.

Tarvitsemme pyöräänne. Poliisiasia.

Suksikaa helvettiin siitä!

Jos käy... mitenkään tässä, että...

-Laiton anastus.

-En haluaisi nipottaa, kun yrität löytää miehisyyttäsi, -

mutta ajamme kahtasataakymmentä ja meillä ei ole kypäriä. -Tiedän.

Mutta mieluummin kuolen leijonana moottoripyöräonnettomuudessa -

kuin elän lampaana partioautossa. -Niiden välilläkin on vaihtoehtoja.

-Poliisi, pysäyttäkää heti! Tämä on käsky! -Suksi helvettiin siitä!

-Jännä henkilö, uhoaa ja ohittelee samaan aikaan.

Loistavat spatiaaliset kyvyt. Miksi kätesi on reidelläni? -En tiedä.

Koen typerässä ja hengenvaarallisessa käytöksessäsi -

jotain kovin kiihottavaa. -Jassoo, jassoo.

-Miks me ollaan Kansallismuseossa? -Näyttääkseni petoksesi seuraukset.

Kato, onko töitäni täällä esillä? -Älä nyt, mentäis kaljalle.

-Jotta voisit myrkyttää mut, tilata multa nerokkaan sielunmessun -

ja esittää sen mun hautajaisissa omanasi?

Eiks sun pahuudellas oo mitään rajaa? -Nyt hei, ihan oikeesti.

-Ilman sun lannistavaa vaikutusta mä oisin voinu maalata ton taulun.

Tai ton. Tai... tota en ois maalannu.

Mä oisin taistellu toi haarniska päällä nuijasodassa. -Sä olet kohtuuton.

-Mä olisin voittanut kultaa noissa olympialaisissa.

-Sä et voi syyttää mua siitä, että mä oon aina yrittäny piristää sua.

-Ton mammutin olisin löytäny kaivauksissani.

Miten mä en oo tajunnu tätä? Mä aina pidin sua vähän yksinkertaisena

Kuka olis uskonu, minkälainen ihmis- mielen nukkemestari sä olet. -En ole

-Miten susta tuli noin nerokas? Koska olen aina laittanu sut koville.

En ole kehunu sua vaikka olis aihetta, -

ja olen pistäny sut tekemään munkin hommat. Että ole hyvä vaan.

-Minä en ole sua hemmotellu. Jos haluat syntipukin, soita äidilles.

Sehän susta on tollasen paaponu. -Nyt hei! Eiku totta.

Perhana, tämä petoksen verkko vaan laajenee. Heitä mut mun mutsille.

Neponen.

-Pekka, en haluaisi yhä nipottaa, mutta lähestymme kolmeasataa.

-Adrenaliinini on noussut ennätyslukemiin.

En koe tilannetta vaaralliseksi kuin hyvin viitteellisellä tasolla.

-En tiedä, johtuuko se naiseuteni patoamisesta, -

mutta alfaurosmainen käytöksesi saa minut haluamaan täyttyä lapsistasi.

Saanko laittaa toisenkin käteni reidellesi? -Et mielellään.

Hyvin kiusallista.

Ota ohjat. -Mitä? -Ota ohjat, aion tehdä niin kuin elokuvissa -

osittain pelottomuuttani kuoleman edessä, -

osittain pelokkuuttani seksuaalisuuttasi kohtaan. Ota ohjat.

-Mitä helevettiä? -Hyvin jännä tilanne.

Ilmanvastus yllättävän voimakas. Lahkeeni lepattavat kivuliaasti.

Olen ehkä tehnyt virheen. Valtavan virheen.

-Pekka, mitä sä aiot? -Jännä, en tiedä. -Mene helevettiin siitä nyt!

Mä en näe ajaa nyt yhtään! -Minulla ei ollut varsinaista suunnitelmaa.

Oikeastaan flowni katkeaminen herätti minut todellisuuteen.

Tällä hetkellä en uskalla liikkua ollenkaan ja pelkään julmetusti.

-Ihan oikeesti, perkele, minä en näe mitään nyt! -Hyppää, otan vastaan!

-Juu ei, puristan konepellin reunaa kaikilla voimillani -

enkä uskalla nousta yhtään. -Pekka, nyt rohkeutta!

-Ei ole rohkeutta minulla, en ole leijona, olen lammas.

En tiedä, mikä minuun meni. Ei ole rohkeisiin tekoihin minusta.

Olen sittenkin tarkkailijaluonne, ihmisyyden mykkä todistaja, -

en oman kohtaloni muovaaja. -Voitko lopettaa sen hölinän!

Hyppää, perkele, helvettiin siitä mun konepelliltä nyt!

-Helpommin sanottu kuin tehty.

-Äiti, olen miettinyt lapsuuttani ja sitä, miten sanoit aina, -

että Kyösti on erikoistapaus ja kaupungin komein poju.

Ja Kyösti on hyvä just sellaisena kuin on. Niin soitin, että kiitti vaan.

Elämäni on täysin pilalla ja vailla tarkoitusta, ja se on sun syytäs.

Ja Neposen. Mitä? En käytä hammaslankaa.

Joo, alan heti käyttämään. -Voitaisko nyt sopia tää asia?

Tuntuu ihan naurettavalta. -Katso näitä historian suurmiehiä.

Kenelläkään ei ollu oikeita kavereita. Miksi? -Koska ne oli kaikki mulkkuja

Sovittaisko nyt tää? Mä toin pitsaakin. -Niinhän sä aina tuot.

Sen lisäksi, että sä olet tuhonnut mun elämän, -

haluat lihottaa mut säälittäväksi läskiksi. -Nyt hei, Pöysti.

Mä olen kärsivällinen, mut mä alan kyllästyä lapselliseen käytökseesi.

-Jos olisit tosiystävä, olisit kyllästyny siihen jo vuosia sitten.

-Tää on järjetöntä, mä meen pois. -Mene! Jätä se pitsa.

Ei sitä. Se, missä on ananasta. Onks siinä? Joo, jätä se.

Jätä se toinenkin oikeestaan.

-Se alkoi jo varhaismurrosiässä, -

että juuri tällaisessa tilanteessa tuppasin jäätymään.

Vaikka eihän silloin osattu diagnosoida tällaisia asioita.

Jännä sekin, jokaiselle asialle on oma fobiansa.

Mieleeni muistuu ainakin agorafobia, araknofobia...

-Pekka, kuljettaja nukahti rattiin! Nyt, saatana, hyppäät sieltä!

-Aika ikävää. On tylsäksi sanottu ennenkin, -

mutta että 300 kilometrin tuntivauhdissa nukahtaa hän.

En voi väittää, ettei sattuisi. Kyllä tämä pistää.

-Me ei osteta mitään. Paitsi pirii. Onks sulla pirii?

-Make "Kawasaki" Rimminen, Kyösti Pöysti.

Ala-asteella teit elämästäni helvettiä.

Tungit päätäni vessanpönttöön, luit päiväkirjaani luokan edessä -

ja hakkasit mut aina päivän päätteeksi. -Kuulostaa tutulta.

Mitä asiaa? -Make, tulin vaan sanomaan: kiitos.

Valitettavasti yrityksesi kannustaa mua suuruuteen ei riittänyt.

Mutta nyt osaan arvostaa väsymätöntä ystävyyttäsi.

-Joo, annas vaikka sun lompsa ja puhelin. Ja takista saa verhot tehtyä.

-Voi paska.

-Pöysti, missä ovat vaatteet? Miksi musta silmä?

-Make "Kawasaki" Rimminen.

Vanha tosiystäväni kouluajoilta ei ole muuttunut yhtään. -Asiaan!

Ennen vanhaan olisin huutanut teille, että miksi te ette ole töissä, -

vaan riitelette ympäri kaupunkia.

Mutta olen Sesse Ensilumen puheista ottanut mummun, korjaan vaarin...

-Asiaan! -Kysynkin nyt hyvin rauhallisesti, -

että mistä tässä oikein on kysymys? -No, minäpä kerron: -

Neponen on tuhonnut mun elämän. -Get out of here!

Miksi olet tuhonnut Pöystin elämän? -Hän ei sano mitään, koska ei voi.

-Vanha Rauno olisi nyt huutanut Pöystille, -

koska hän on idiootti ja sinä et, mutta uusi Rauno lähtee siitä, -

että kun sinä olet Pöystin mielen pahoittanut, -

niin on sinussa varmaan jotain vikaa myös. Jos pyytäisit nyt anteeksi.

-Niin. Nyt, Teppo, vähän miestä, hei. -Se on Tommi, Tommi Neponen!

-Kyllä mä sun sukunimen muistan. -Okei, mä pyydän anteeksi, -

että mä yritän aina piristää Pöystiä, kun se on ahdistunu.

Mä pyydän anteeksi, että mä tulen suoraan synnytyslaitokselta -

asentamaan sen digiboksia, kun se ei jaksa lukea manuaalia.

Ja pyydän anteeksi, että olen aina yrittäny nähdä sussa potentiaalia, -

vaikka muu maailma onkin sitä mieltä, -

että sä olet säälittävä tuttia imevä itsesäälinen paska. -Noin, Neponen.

Tota asennetta mä olisin kaivannut jo vuosia sitten. Oliko niin vaikeaa?

Noin puhuu rehellinen tosiystävä. Saat anteeksi.

-Ihan sama, mä meen nyt himaan. -Tuo mulle pitsa, ne edelliset jäähty.

-Kinkku-ananas? -Joo. -Jumalauta!

Paskin ystävyyssuhde koskaan näillä kahdella. Ihan schaissea!

Ja miksei minulle tuoda kinkku-ananasta?

Mikäli se on yksi, ihana geenimuunneltu hedelmä.

-Kiitos, pelastit henkeni.

-Pekka, jos unohdetaan tuo lopun pelkurimainen käytös, -

niin alkuvaiheessa toimit aika miehekkäästi.

Ja naisena, joka on saanut ohjeen etsiä tunne-elämäänsä, koen, -

että miehinen hölmöilysi oli jollain tapaa tenhoavaa. -Sepä mukavaa.

-Sinä muistutat isääni jonkun verran. -Ai jaha, just.

-Ja olemme kahden levähdyspaikalla. -Se on totta.

Onko tuo lehtokurppa, joka laulaa?

-Pekka, yritän tässä nyt vietellä, viitsitkö tulla vähän vastaan?

-Ymmärrän, siksi keksin paniikin- omaisesti jutunjuurta tässä. -Jaa.

No, kunhan yritin.

-Hienosti päättyi kaikki.

Pekka sai kaaharin kiinni ja sinä ja Neponen olette taas ystäviä.

Kiitos kuuluu Sesse Ensilumelle. -Ai kuuluu? -Kuuluu kivasti.

-Se aiheutti sen, että Pekka melkein tappoi itsensä, -

Helgan seksuaalisuus heräsi 300 kilometrin tuntivauhdissa, -

ja se melkein romutti mun ja Neposen ystävyyden. -Pöysti!

"Mitään ei voi korjata, jos sitä ei ensin riko". Sesse Ensilumi. -Joo joo

-Menet nyt. Huomenna on aikainen aamu, olet moppausvuorossa.

Ja olen laittanut sinulle 12 työvuoroa putkeen yötöitä. -Miksi? -Huvikseni.

Ja osoittaakseni, kuka on pomo, ja mielivallan riemusta. -Hei!

-Ja seniiliyteni peittääkseni laitoin. -Sun piti lopettaa se. -Ei pitänyt.

-Lupasit muuttua. -Muistat väärin.

Sessen palaute oli, että olen liiankin reilu ja rationaalinen.

Hän painotti, että minun pitää olla natsimpi, seniilimpi ja hourailevampi

Menet siitä. Sinne menee Pöysti, elelemään paskaa elämäänsä.

Repomies vanhaan tyyliinsä jatkaa, natsina alaisiaan käskyttää.

Natsina Puolaan hyökkää, Ribben- trop-sopimuksella nenää pyyhkii.

Sudeettialueella ratsastaa kansallistunteella Repomies.

Pariisin häpeärauhan aiheuttamaa kaunaa kivasti politisoi.

Nürnbergissä istuu. Ei Nürnbergissä, jumalauta!

Miksi aina Nürnbergissä, voittajan oikeutta nielemässä? Ei, siel...!

Jumalauta, tämä ei tänään mene minnekään.

Ihan kelvotonta improa tulee nyt suusta. Mistä sekin Nürnberg tuli?

Ei lähtenyt sisältäpäin. Se siinä oli, se fokus puuttui täysin nyt.

Tekstit: Kari Vetri YLE 2011