Original subtitles

.

.

Aivan mahtavaa aamua kaikille. Paitsi teille, -

jotka kannatatte ruuhkamaksuja, saamarin kommunistit.

Vieraanani on sosiologi Lasse Tarkiainen.

Hän kertoo tarinansa siitä, miten tutkijaa ei oteta vakavasti, -

jos hän on pirun hyvän näköinen. Ensin kokkaamme särkimunakkaan.

Mutta aivan ensin katsomme lukiolaisten tekemät uutiset, -

joita ennen kuitenkin katsojien kuvia pihallaan näkemistä eläimistä.

Tämä tulee Tikkakoskelta, ja kuvassa näyttäisi olevan palokärki.

-Ai jessus, miten kuollut uutispäivä. (Tööt tööt!)

Jos jätät tv:n auki, on vähemmän yksinäinen olo, kun palaat kotiin.

Ei, se on säälittävää. Mutta jos tiedostan sen, se on jopa rohkeaa.

(Tööt tööt!) Blaa blaa, ihan sama! Menen töihin.

-Ja juuri saamamme tiedon mukaan -

humppataivaan veteraani, laulaja Ilari "Jortsu" Heikkinen on kuollut.

Muistelemme kaikkien unohtamaa laulajaa muuttaen koko tapauksen -

banaaliksi halvan sentimentaalisuuden spektaakkeliksi.

Langan päässä on hänen tuottajansa Lertsu Lempäälä.

Miten Ilari meni? -Kuoli ruokamyrkytykseen, -

jonka sai syötyään viime vuodet lähinnä pölyä ja sadevettä.

Hän oli hyvin köyhä. -Köyhä oli, mutta rakastettu.

-Miksei kukaan ostanu sen levyjä?

-Sisimmässään kansa rakasti häntä. Ei ole yhtään käyttis tämä kaveri.

Uutisissa aiheesta lisää.

Sen jälkeen studioon ehtinee jo joukko Heikkisen kollegoja -

muistelemaan tätä suurta taiteilijaa ja puhumaan omista projekteistaan.

-Kuulit sä uutiset? Ilari "Jortsu" Heikkinen on kuollu. -Kuka?

-Se laulaja. Tai ehkä sillä oli bändi. Mut se teki soolona suurimman osan.

-En oo kuullukaan. Mitä biisejä sillä oli? -En mäkään muista, -

mut se on joku laulaja. Se oli ihan hirveen suosittu joskus aikanaan.

Kevyet mullat. -Kevyet mullat? Sähän et edes kunnolla tiedä sitä!

-On liikuttavaa kun tietää, että se on varmaan muille hirveen liikuttavaa.

-Heikkisen muistoksi soitamme hänen kuuluisimman iskelmänsä -

Mopedilla seinään. -Niin, se on sen biisi. -Oon mäkin sen kuullu.

Oliks se joskus 70-luvulla? -Oli sillä kai myöhemminkin joku biisi.

Tai ei, se on kyl sen toisen. Hirveen koskettavaa kyllä. Tosi koskettavaa.

Hyvää huomenta. Oulunkylässä on vaarallinen linnottautumistilanne.

Mutta ensin pidämme hiljaisen hetken Jortsu Heikkisen muistolle.

Koko kansan rakastama mies kuoli unohdettuna mutta rakastettuna.

-Siis mitä biisejä sillä oli? -Olihan niitä vaikka kuinka.

Mitäs niitä olikaan? -Oli se Mopedilla seinään... -Aivan, se oli.

Se oli hieno kipale. -Kyllä. Ja oli sillä muitakin. -Oli sillä muitakin.

Nyt hiljennymme! -Kukaan ei tiedä siltä mitään biisejä, -

mutta kaikki on pakkoliikutuksen vallassa. -Et pilkkaa Ilaria siinä!

Hiljainen hetki alkaa!

Noin. Muistiko kukaan hiljaisen hetken aikana muita Ilarin biisejä?

-Ei. -Ei kyllä. -Hittolainen. No, menemme asiaan.

Pöysti, Jaatinen on linnoittautunut asuntoonsa taas, eikä tule ulos.

Mene ja hoida. -Jaatinen! Jumalauta, aina sama jätkä.

No, mä menen. -Menkää! Itse menen katsomaan Aamutelevisiota, -

jossa annetaan jatko-ohjeita suremiseen.

Liikutuksen tasoa säätelen siinä sitten kivasti.

-Meillä on studiossa joukko maamme ykkösiskelmälaulajia.

Kertokaa toki muistonne Jortsusta.

Ja osanottoni vielä rakkaan kollegan ja ystävän poismenon johdosta.

-Iso aukko jää. -Valtava. -Suuri sydän on poissa. -Kyllä.

-Suuri sydän mä sanon. Suuri taiteilija. -Esikuva.

-Esikuva se on ollut. -Oppi-isä tavallaan. -Oppi-isä ja esikuva.

-Alkuvuosilta varsinkin. -Valtava reikä jää skeneen. -Joo.

-Milloin viimeksi puhuitte Ilarin kanssa? -Onhan siitä jonkun aikaa.

-Ei oo kauaakaan. Ei nyt ihan viime vuosina... vuosikymmeninä.

Kiireet oli meillä kummallakin Ilarin kanssa.

-En itse asiassa puhunu hänen kanssaan ikinä, -

mutta ehkä me kaksi metsien miestä ei sanoja silleen tarvittukaan. -Kyllä.

Ilarin kanssa oli yhteys, jossa ei sanoja tarvittu. -Yhteys on hyvä.

-Joka sitten jatkuu yhä. -Se jatkuu. -Ikuisesti.

-Mikä hänen sadoista ikivihreäksi tekemistään kappaleista -

oli teille rakkain? Jos nyt sellaista voi nimetä edes.

-Kyllä se Mopedilla seinään oli. -Se on ehkä se tärkein ollu.

Itelle ainakin. -Kyllä se on Mopedilla seinään. Ite keikalla just vedin sitä.

-Ai jaa? -Tai en just sitä, mutta samantyylistä biisiä vedin.

Siinä oli samoja sävyjä, tummia. -Itekin oon ottanu taustoihin sanoja.

-Kyllä iso aukko jää nyt. Menetys se on koko alalle. Skenelle.

-Se on valtava. -Kiitos. Ja nyt, kuten sovittiin, saatte kertoa -

omista keikkasuunnitelmistanne, senkin sieluttomat hyeenat.

-Meillä on yhteiskiertue, kaikki vaan paikalle. -Kyllä. -Juhlitaan elämää.

-Jortsu haluais, että elämä jatkuu. -Ja Jortsu on läsnä siinä. -Kyllä.

Tavalla tai toisella jokainen sen tuntee kyllä. Kun tulee paikalle.

-Jatketaan elämää. Jortsu on läsnä. -Sydämissämme.

-Briiffaa mua. -Jaatinen sai potkut tällä kertaa työpaikkajuopottelusta.

Linnoittautui asuntoonsa, normaali kuvio. Ei aseita, ei panttivankeja.

Haluaa huomiota. -Jaatinen, mitä sä haluat? Meillä on tiukka budjetti, -

olis munkkikahvit tai iltapäivälehdet, jos tuut ulos heti! -Jaa, tuota...

Ei mitään pakoautoa, siitäkö ei ees keskustella yhtään? -Ei!

-No, jos sitten ne iltapäivälehdet, voisin lukaista ne.

-Hae ne lehdet. -Mä en ymmärrä.

Sillä ei ole asetta, panttivankeja eikä räjähteitä. Miksei rynnätä sisään?

-Jaatinen on luottorikollinen. -Mikä? -Poliisilla on sellaisia.

Ihan ok tyyppejä, joilta vaan ei kaidalla polulla oleminen suju.

Niiden kanssa on kantisdiili. Me annetaan niille hellempi kohtelu, -

ja ne ei tee henkirikoksia tai kanna asetta.

-Jaatinen saa lukea lehdet ja tulee sitten ulos. Tai itkee ja tulee.

-Tässä päivän polttavat.

-Ei tässä kauaa mee, kumpikin lehti samaa asiaa.

Jortsun ystävät ja ex-vaimot muistelevat, -

julkkikset arvioivat, miten Jortsu olisi pärjännyt talvisodassa, -

lista muista julkkiksista, jotka ovat kuolleet. Vie nää sille.

-Iltaa täältä täpötäydeltä Kauniaisten monitoimiareenalta, -

jonka paikallinen innovaattori rakensi -

Kauniaisten formula GP-hankkeen veturiksi. Kisoja ei saatu.

Täällä areenalla on täpötäysi tupa, kun joukko maamme huippuartisteja-

iäkkäistä iskelmätähdistä nuorison suosimiin vaihtoehtoartisteihin -

on kokoontunut esittämään Ilari "Jortsu" Heikkisen kappaleita.

Illan puuhamies J-P "Juha-Pekka" Grönblom, -

miten te tunsitte Jortsu Heikkisen? -Jortsu oli mun kaveri ihan junnusta.

Tai oltiin junnuja samaan aikaan, tavattiin vasta ku oltiin intissä.

Eri varuskunnissa oltiin. Tavattiin kerran junassa matkalla Stadiin.

Siinä juteltiin sitten. Joulukortin lähetin aina. Hieno mies.

Siis en hänelle lähettäny joulu- korttia, kun en tienny missä asuu, -

mut monille muille laitoin menemään.

Mut Jortsu on vahvasti läsnä tänään. -Ihan mahtavaa.

Seuraavana haastattelussa on Markus Selin, -

joka aikoo tehdä Jortsusta elokuvan ensi perjantaiksi.

Mutta kuunnellaan ensin Finlandia-hymni.

Sen esittää Sakari Kuosmanen, featuring Elastinen.

-Oi Suomi katso, sinun päiväs koittaa

-No niin, Jaatinen, sä olet lukenu ne lehdet jo, tules ulos!

-Mä en voi uskoo, että Ilari "Jortsu" Heikkinen on poissa.

-Diggasit sä siitä? Mitä muita biisejä sillä oli ku Mopedilla seinään?

-Se oli ainakin se Mopedilla seinään.

-No niin, mennääs istumaan yö putkassa. -Ei.

Mä menin niin hajalle tästä suru- uutisesta, että mä en tuu minnekään.

Ja turha tulla hakemaan, mulla on haulikko täällä.

-Jaatinen, meillä on ollut vuosien hedelmällinen herrasmiessopimus: -

sulla ei ole aseita ja me ei heti retuuteta sua -

ku tavallista vaimonhakkaajaa. Ei sulla saa haulikkoa olla.

-On mulla aina tällaisia tilanteita varten.

Istun täällä haulikon kanssa kunnes nukahdan. -Perkele.

Päätä tyynyyn sitten! -Saanko hetken lueskella? -Et saa!

-Saako yövalon laittaa? -Yövalon saat laittaa.

Mitä kello on? -Jotain seitsemän. -Onkohan se jo nukahtanu?

Jaatinen, olet sä hereillä? -Olen! Ja itse asiassa piristymään päin.

-Perhana, mä vihaan linnottautumista.

Maailman noloin rikos ja aikaa menee aina tolkuttomasti.

Mä oon väsyny ja mun päälle sataa.

En keksi mitään, mikä vois enää pahentaa tilannetta. -Pöysti.

Long time, long space, long time-space-continuum.

Ei varmaan haittaa, jos juonnan tästä vierestä. -Haittaa julmetusti!

-Voiko muutama rivipoliisi tulla eteeni, etteivät luodit osu minuun.

Minun verorahoilla maksetaan teidän palkat, muistetaan se. -Mene siitä!

Jaatinen, tule nyt ulos! -Älä huuda, olen nukahtamassa juuri. -Sori!

-Huomenta. Eilen illalla Oulunkylässä puhkesi piiritystilanne.

Komisario Kyösti Pöysti, frendini ja Myspace-kamuni, mikä on tilanne?

-Mene nyt helvettiin kameroines! Tässä on poliisityö kesken!

-Ymmärrän. Asiat ovat tutkinnallisista syistä salaisia.

Ehkä voit silti kertoa, mitä Jortsu Heikkisen musiikki sinulle merkitsi.

-Täh? -Ja kuinka olet ottanut osaa kansalliseen šokkiin? -Mitä?

Voitko nyt oikeesti mennä noiden teippien toiselle puolelle!

-Minä tulen, jos saan kameralle muistella näitä juttuja.

-Muutama muisto Jortsusta. -Mene! En kuunnellut Heikkisen musaa.

En tiennyt saati tuntenut miestä. Ei koskettanut poismenonsa yhtään.

Voitko nyt mennä?

-Jumalauta!

-Saako muistella?

-Miksi menit ikävästi häpäisemään kansantaiteilijan muiston?

Jumalauta! Kohta on taas tuohtuneet ihmiset tukkimassa aseman pääovea!

-Mitä mä nyt oon tehny? Hoidin piiritystilanteen mallikkaasti.

Okei, sanoin, ettei mua kiinnosta Jortsu Heikkisen poismeno, -

mutta ei kai Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa voi käydä niin, -

että asiasta syntyy naurettava kalabaliikki? Ei kuulosta uskottavalta

Mitä?

-Ja oikein tuohtunutta huomenta kaikille.

Äänekkään kansanosan raivo kohdistuu Pasilan poliisilaitoksen -

komisario Kyösti Pöystiin, joka halvensi ihmisten surua -

osoittamalla käsittämätöntä välinpitämättömyyttä -

koko kansan laulaja Ilari "Jortsu" Heikkisen muistoa kohtaan.

Pöystin vastaisessa Facebook- viharyhmässä on jo 16 000 jäsentä.

Useammassa pienemmässä ryhmässä vaadittiin Pöystin eroa, -

pieksämistä, nylkemistä, lähettämistä Neuvostoliittoon, -

palauttamista Suomeen nyljettäväksi -

ja Pöystin julkista anteeksipyyntöä Heikkisen uurnalle. -Jumalauta!

Miksi menit aukomaan päätäsi? -Mitä?

En muista yhtään sen biisiä, se oli suosittu joskus, kun mä olin kaksi!

Miks mun pitäis väittää, että se merkitsi mulle hirveesti? -Pöysti!

Kun kansakunta menettää rakastamansa taiteilijan, -

ei ole tilaa irvailulle. -Minkä rakastamansa?

Miks sen levyjä ei ostettu ja miks kukaan ei muista siltä yhtään biisiä?

-Mopedilla seinään muistaa kaikki. -Se on ainoo.

-Ja oli koko kansan rakastama. -Miksi sitten kuoli rutiköyhänä -

ja ilmeisesti nälkään? -Nyt menet ja pyydät Heikkisen uurnalta anteeksi.

-En mene! -Menet. Kivasti kantta avaat. Kyyneleitä tuhkaan valutat.

Se oli Jortsun kappale muuten. Ei, kun ei ollutkaan se.

Se olikin sen toisen se. Mutta hieno biisi sekin.

Kyyneleitä tuhkaan valutat, didudidu dadudidu diddaa

-Huomenta. Vieraanani on Jortsu Heikkisen veli Pertsu -

sekä Jortsun kaikki levyt omistava Lyytikäisen pariskunta.

Mitä näkiksiä? -Minä olen tuohtunut, jopa suivaantunut, -

että missä on kiitos Jortsun urasta? -Niin. -Kysyn vaan. Ihmisparka.

-Jortsu oli aidon kansan rakastama. Ei siis epäaidon, vaan oikean kansan

Ei siis väärän kansan. Siis tavallisen kansan, ei epätavallisen kansan.

-Aivan. Pertsu Heikkinen, kuinka paljon te haluatte lyödä Pöystiä?

Haluan huomauttaa, etten tunne koko Pöystiä.

Ja suren itse Jortsua taukoamatta.

-Minua veljenä ottaa päähän katsoa tätä jeesustelua.

Jortsu oli vuosikymmeniä ihan unohettu.

Mutta heti kun hän kuoli, ollaan itkemässä siinä.

-Kuulkaas juippi, suuta soukemmalle tai tulee lättyyn! -Ai saatana!

-Ottaa opiksi. -Hei hei, ei lyödä ketään täällä.

Pertsu, pikkuisen kunnioitusta heitä kohtaan, -

he ovat menettäneet rakkaan artistin. -Kävitkö itse joka keikalla?

(Kolahdus.)

(Askelia.)

Mitä sä haluut? -Pöysti, sä et ole yksin.

-Okei, mä rakastan Jortsun musaa, älä saatana ammu!

-Tule huomenna tähän osoitteeseen. Mä menen nyt.

Ja voitko olla katsomatta tänne, kun menen autoon.

Sisävalo loistaa kasvoihin.

Mun naama näkyy, kun avaan oven.

Idea oli, että olisin varjoissa tässä. -Joo, mä katon muualle.

-Toisaalta nääthän sä mut huomennakin, kun tuut sinne.

Mutta mennään nyt näin kun alettiinkin. Kato muualle nyt sitten.

-Olen täällä Helsingin keskustassa, missä ihmiset ovat menossa töihinsä.

Useita ihmisiä on piesty Ilari "Jortsu" Heikkisen poismenon -

liian vähän näkyvästä suremisesta.

Ihmiset pukevat mustan surunauhan, jossa on Ilarin nimikirjaimet, -

välttääkseen tuohtuneiden kansalaisten aggression

Kuinka paljon näitä nauhoja on mennyt? -Kyllä näitä menee.

Itse en liikkuisi kadulla ilman tällaista enää, kun on lapsiakin.

-Vaikka nauhan pitäminen toki on vapaaehtoista, -

niiden käyttöä on saapunut valvomaan joukko motoristeja, -

jotka ovat kunnioittamassa Heikkisen lesken surua. -Ei täällä ketään piestä

Mutta kyllähän se aika statementti on, jos joku ilman nauhaa kulkee.

Hei, kaveri!

Tervetuloa. -Okei. Ketäs te ootte ja miks mut kutsuttiin tänne?

-Pete Kasurinen, tervetuloa. Tässä on Nanna, Juhani ja Sami.

Tämä on meidän bunkkerimme. Me ollaan sun kohtalotovereitas.

Me ollaan eletty täällä piilossa jotkut kolme, jotkut viisikin vuotta. -Miks?

-Nanna on tutkija, joka meni toissa vuonna sanomaan, -

ettei kuollut vuoden 1956 soudun olympiapronssimitalisti -

olisi pärjännyt nykyurheilijoille.

Hänen viharyhmänsä on aktiivinen ja kadulla liikkuminen vaikeaa.

Sami meni viisi vuotta sitten huomauttamaan Aamutelevisiossa, -

että kuollut ex-missi ei koskaan ollut kummoinenkaan laulaja.

Hänen polkupyöräänsä sabotoidaan jatkuvasti.

Juhani kirjoitti 2007 kolumnissaan, -

että Lastenklinikan kummien golf- turnaus on julkkisten ryyppytilaisuus

Jääkiekkoilija Lari Lapikas ajoi hänen päälleen kaikilla avoautoillaan

Niitä on muuten kuusi. -Täh?

Ootteks te varmoja, että teidän pitää asua bunkkerissa? -Pöysti...

Tämä kansakunta suree laiminlyömiään sellaisella raivolla, -

että se olisi valmis pieksämään suremansa vainajankin, -

jos tämä nousisi haudasta ja käskisi heitä piristymään. Ole varovainen.

-Mä voin jäädä muutamaks viikoks, kunnes tilanne rauhottuu. -Et voi.

Me ollaan aika vihaisia asenteestasi Jortsun poismenoa kohtaan.

Se oli kuitenkin hieno artisti ja noin. Painu helvettiin siitä! -Ihme jengiä.

Neponen, mitä mä teen? Mä saan vihapostia, mua tönitään baarissa -

ja eilen mulle ehdotettiin vetäytymistä bunkkeriin.

-Pyydä anteeks. -Mitä mä pyydän anteeksi?

Sitäkö, etten oo liikuttunut Jortsu Heikkisen poismenosta?

-Ihmiset on loukkaantunu, ja ne on aika meluisia. -En! Mä vihaan näitä -

mediatragedioiden ympärillä partioivia julkinyyhkijöitä, -

jotka romahtaa joka asiasta ja liittyy sosiaalisen median adresseihin.

"Laita tämä päivitys eteenpäin, jos vastustat sitä kaveria, -

joka jätti koiransa autoon". Sitten paheksutaan, jos joku ei yhdy.

Kuten Edmont Bird totesi: -

"kaikki mitä tarvitaan pahuuden lisääntymiseen on se, -

etteivät hyvät ihmiset päivitä twitteriään koko ajan".

Ennen jengi sentään teki jotain, -

kun niillä ei ollu mahdollisuutta päteä kuppaisissa blogeissaan.

Näiden jeesustelijoiden sosiaaliseen onanointiin -

en jumalauta nenäliinojani lahjoita.

-Ja... poikki.

Käyttistä. Ihan mahtavaa käyttistä.

Tää johtaa sellaiseen palkitsevaan lynkkaukseen, ettei mitään rajaa.

-Pöysti, nyt asia on niin, että joudun erottamaan sinut. -Täh?

-Et osaa hallita julkisuutta yhtään. Huonoa mainetta poliisille.

Luovuta aseesi ja virkamerkkisi. -Mulle ei oo annettu kumpaakaan.

-Kirotut määrärahat! Menet siitä. Minun pitää katsoa Aamuteeveetä.

Kontiovaara aikoo laulaa koko Jortsun tuotannon.

Muunkin kuin Mopedilla seinään. Se on kyllä hieno biisi.

Laulamme sen yhdessä nytten. -En laula! -Selvä. Mene siitä.

-Huomenta. Jatkamme Jortsu Heikkisen teemaviikkoa.

Vieraanani on Jortsun steel-kitara, jota aion sekä soittaa että jututtaa.

Kuin... Jaha, juuri saamamme tiedon mukaan Jortsu Heikkinen -

ei olekaan kuollut vaan elossa kotikunnassaan Tuupovaarassa.

Mitä ihmettä? Yhdistämme Tuupovaaran kirjeenvaihtajaan.

-Koko viikon surtu laulaja Ilari "Jortsu" Heikkinen -

on ilmaantunut hyvinvoivana ja elossa ihmisten ilmoille.

Lavastitteko te kuolemanne? -Kyllä.

Haluan pyytää kaikilta anteeksi tätä alhaista temppua.

Olen aina epäillyt, että te sisimmässänne rakastatte minua, -

ja nyt kun se on todistettu ylitse- vuotavan suremisen muodossa, -

niin pyydän, että voisitteko saatana alkaa ostaa niitä minun levyjä!

-Takaisin studioon. Pekka, miltä sää näyttää?

-No huh huh, mikä twisti.

Haluat varmaan pyytää anteeks ja ottaa mut takaisin? -Hiljaa!

Odotan ohjeita, miten tähän on suhtauduttava.

-Banaalia. Kehotan kaikkia palaut- tamaan Jortsun kokoelmalevyt -

ja jättämään tämän kusipään unohdukseen, -

josta me hänet nostimme. -Pyydän anteeksi ja otan sinut takaisin.

-No, palaan töihin ja jatkan elämää. Mitä on päällä?

-Jaatinen on taas linnoittautunut asuntoonsa. -Mä en jaksa sitä jäbää!

-Ei tarvitsekaan. Jaatinen ei halua sinua sinne.

-Ai rikolliset päättää, kenet poliisin ne haluaa paikalle?

-Olemme myös palveluntarjoaja, muista se. Mene siivoamaan kattoa.

Hyvin päättyi kaikki. Mutta joudun yhä pyytämään sinun eroasi.

-Täh? -Olet loukannut ihmisten tunteita siinä vaiheessa, -

kun oltiin vielä siinä käsityksessä, että Jortsu on menehtynyt.

-Hiusten halkomista. -Edelleen tulee meille vihaista sähköpostia.

-Se Jortsu-jäbä oli huijari! -Mutta et sinä sitä silloin tiennyt.

Asia ei muutu miksikään. -En suostu. -Hyvä on. Saat jäädä, -

jos laulat kanssani Jortsun muistolle Mopedilla seinään. -Sen muistolle?

-Jortsun muistolle. -Se on elossa. -Sydämissämme hän on kuollut.

-Se sumutti koko kansaa. -Muuten on potkut.

Ja ilman virkamerkkiä kaikki sinua pieksävät.

Lähtee nyt. -Ei, paska. -Yy, kaa, ja yy, kaa, koo, nee.

Mopedilla seinään, ajoimme mopedilla seinään juu

Maatilameijerin maitotonkka kellahti, -

kun mopedilla ajoimme seinään, juu. Tunnetta mukaan! -Joo joo!

Anoppia seinään, heitimme anoppia seinään juu

Asikaisen Apille me annoimme apua, kun anopin me heitimme seinään, juu

Se oli kesä jonka muistan, -

se ei palaa mutta salaa sitä muistelen, päätä puistelen

Voi meitä mämmäreitä, sitä muistelen kun uistelen

Ja lapsuuden järven jäällä luistelen

-Passaako tulla mukaan? -Pekka mukaan sieltä nytten!

-Mopedilla järveen, ajoimme mopedilla järveen juu

Sinne mopedi se jäi sekä nuoruutemme mutta -

meijerin pihalla vielä kasvaa tammipuu!

(Pöysti:) Ihan paska biisi! -Hiljaa!

Tekstit: Kari Vetri YLE 2011