Original subtitles

.

.

.

Mr Proper puhdistaa peilikirkkaaks pinnat saa

Mr Proper!

Pöysti. Koska on hiljainen päivä, voit siivota käytävät.

-Siivota käytävät, minä? -Hopi hopi.

-Ei se kuulu mun toimenkuvaan. Mielivaltaista simputusta.

-Totta. Ei ole moppaaminen poliisin, vaan siivoojan työtä.

Mutta en voi enää perääntyä menettämättä arvokkuuttani.

Moppaa käytävän lattiat! -Mitä? Ai nyt tää on arvovaltakysymys.

Nyt vaan sovitaan, että en moppaa. -Et niskoittele siinä!

Kun minä esimiehenä jotain pyydän, alaisen on toteltava.

Muuten seuraa anarkia, ja kukaan ei tottele.

Pitävät seniilinä raakkina ja käskevät ottaa lääkkeet.

-Ota lääkkeet. -Kas, mikä jottei. Lääkettä poskeen.

Jos et moppaa lattioita, moppaa katto. -En. -Seinät sitten. -En.

-Moppaat jotain edes. -En moppaa mitään. -Siivoa vessat. -En siivoo.

-Kiillota kenkäni. Syötä hedelmiä musikanttien viihdyttäessä minua.

-En tee mitään noista. Meen himaan. -Et! Asia keskustellaan ensin!

Jumalauta! Ei mitään auktoriteettia minulla!

Help me, Mr Proper!

Pöysti, olen miettinyt yön yli sitä moppausasiaa.

Jos myönnän, että oli kohtuutonta pyytää sinua moppaamaan, -

voitko tulla vastaan ja mopata? -Täh? En. Se ois vielä pahempaa, -

kun myönnät, ettei mun pitäis joutua moppaamaan.

-Jumalauta! Hyvä on. Suostun antamaan asian olla, -

mutta lupaat, ettet kerro muille periksiantamisestani. -Okei.

-Mitä? -En suostunu moppaamaan. -Jumalauta!

Ikävästi saapuvat todistamaan arvovaltani rappiota.

Pöysti, moppaat lattian. Routalempikin moppaa.

-Mutta mutisen tyytymättömyyttäni samalla.

-Helgakin moppaa, kun käsken. -Haen isähahmoa.

-Rauno, täällä käy siivooja. Miksi poliisien pitäisi siivota?

-Kyse ei ole siitä! Nyt on ikävästi nöyryytetty minua.

Pöysti, alat moppaamaan. -En ala. Mä otan loparit.

-Hyvä, sitä toivoinkin. -Hyvä! En otakaan lopareita.

-Hyvä, valehtelin. En halua, että eroat. -Hyvä, koska en eroa. -Hyvä.

-Jos mä moppaan. -Oma on häpees. -Riita sovittu, menen moppaamaan.

-Et mene minnekään moppaamaan! En halua mitään säälimoppausta!

Haluan, että Pöysti suorittaa tehtävän.

Sovinnon eleenä voin pyytää anteeksi, koska se ei kuulu työhön.

-En suostu silti. -Olet viikon kotiarestissa.

-Et sä oo mun isä. -Hyvä, koska häpeäisin sinua.

-Hyvä, koska en tottelis sua. -Hyvä! Sinne meni uhmakas poikani.

-Rauno, nyt on yö. -Moppausasia ei jätä minua rauhaan.

Pöysti, jos moppaan kämppäsi, moppaatko käytävän? -En.

Miten voit olla noin pakko- mielteinen? -Mieti minun kannalta.

Maailmasta katoaa kaikki rakenne.

Ennen oli auktoriteetteja, nykyään ei missään.

Televisiossa on paljaita rintoja, kirkossa puhutaan vaan homoista.

Pääministeri on nuori friidu, oppilaat kiroilevat opettajille.

Mielenrauhani takia tottele käskyäni, vaikka se on väärä.

Pyydän. -Hmm... En tottele. -Jumalauta, Pöysti!

Mikään kompromissi ei kelpaa. Olet ihan mahdoton ihminen.

-Sä olet. Usko jo, etten ala moppaamaan.

-Unohdan moppauksen, jos osoitat lojaalisuutesi polttamalla kättäsi.

-Mitä? -Pidät liekkiä kämmenen alla minuutin, -

etkä kivusta huolimatta sammuta. Vanha sytkäri-intiaanien rituaali.

-Tää on hulluutta! -Leikkaan itseltäsi pikkusormen kunniakseni.

-Ei! Rauno! Usko nyt, tää ei ole arvovaltakiista.

Jos on, olet hävinnyt sen, koska en koskaan suostu moppaamaan.

-Hyvä on, Pöysti. Tämä tarkoittaa sotaa.

Rauno Repomiehen arvovaltaa ei kukaan kyseenalaista!

Aion käyttää kaiken aikani kiusaamiseesi -

ja tehdä elämästäsi helvettiä, kunnes moppaat lattioita!

-It's a deal! Aion niskotella joka asiasta ja olla joustamatta missään.

-Se on siis sotaa. -Se on. -Sopii minulle. -Vielä paremmin minulle.

-Hyvä, koska se tapahtuu. -Hyvä, koska se sopii minulle.

-En aio perääntyä. -En minäkään. -Enkä minä.

-Noin. -Juuri noin. -Näin se on sitten. -Näin on.

-Et keksi mitään kunniakasta loppureplaa.

-Ei ole sinullakaan mitään. -Keksin nopeasti.

-Minä keksin nopeammin. -Minä keksin nopeiten! -Jumalauta!

Nöyryytyksen jatkui kiinni lyödyn oven symboliikan muodossa.

Help me, Mr Proper!

Työyhteisössämme on ilmennyt ikävää auktoriteettivajausta.

Pöysti on niskuroinut minua vastaan.

-Vieläkö moppiasiasta puhutaan? -Siitä.

-Siksi aion siirtyä armeijan strategiaan.

Aion rangaista Pöystin työtovereita hänen käytöksestään. -Mitä?

-Kaikki punnertavat sata nytten.

-Luulet sä saavasi näin yhteisön puolelles?

-Punnertelette ja kiitätte Pöystiä. Pekka, vatsa lähemmäs lattiaa.

-Rangaistus on väärä, laji hieno.

-Hop, hop, hopi, hopi!

Kaikki juoksevat Cooperin testiä, kunnes tulos on alle 12 minuuttia.

Ellei Pöysti sitten suostu moppaamaan. -En suostu.

Häviät tämän taistelun ihmisten mielissä ja sydämissä.

-Pöysti, taivu nyt saatana, jalat ihan rakoilla!

-Ette voi langeta Raunon psykologiseen vedätykseen!

-Neponen, pitempää askelta. Lantio mukaan! -Rauno ei taivu.

Sinä olet järkevämpi ihminen.

Taivu nyt! Nilkkani lonksuvat, sydänalaa pistelee. -En.

Mutta ammentakaa voimaa siitä, -

että olette oikealla puolella sorron ikeessä.

Neponen, lantio mukaan tosiaan. -Ei jaksa enää.

-No niin, kunto-osuus simputuksesta loppuu. Seuraa työnjako.

Routalempi ja Helga tekevät yövuoroa, kunnes Pöysti moppaa.

-Jännää mielivallan käyttöä. -En halua yövuoroon! -Pelkkiä yövuoroja!

Paimennatte kusevia humalaisia. Saatte kiittää Pöystiä. -Entäs minä?

-Jotta mielivaltani saavuttaisi lakipisteensä, -

Neponen saa jäädä normaaleihin tehtäviin. Voitte poistua.

-Voimaa, öisin valvovat kanssatais- telijani! Nukun teidänkin edestänne!

-Pöysti. Koska maailma on alati turvattomampi, -

olen päättänyt, että talomme edessä kuuluu seistä poliisi koko ajan.

Ja arpa osuu... Pöystiin. -Mitä?

-Pöysti seisoo joka päivä passissa, kunnes suostuu moppaamaan.

-Eiks teidän kannattais unohtaa tää lapsellinen kiista?

-Unohdan heti, kun Pöysti osoittaa kunnioitusta. -Kun ansaitset sen.

-Sitten se on potkut. Pöysti poistuu häviäjänä.

-Hitto. Hyvä on. Seison tässä joka päivä, -

mutta pian joudut pyytämään mut takasin töihin, -

ja otan siitä matelusta kaiken irti.

-Höpö höpö. Sinä matelet, kun et enää kestä ulkona sateessa.

-Seison vaikka maailman fiktiiviseen tappiin asti. -Sehän nähdään. -Kyllä.

-Hyvä! Alat sitten seisomaan.

-Sopii hyvin. -Minulle paremmin. -Minulle parhaiten.

-Minulle... Jumalauta! Hän otti superlatiivin.

Nöyryytykseni syveni viimeisen sanan häviämisessä.

Minulle käy parhaista parhi... parhimma...

Ei onnistu, jumalauta! Parhaiten.

-Moppaisit nyt, niin saatais tää tilanne loppumaan.

-En anna periksi. Panokset on kovat. Tai ei sinänsä, -

mutta nokittelu on nostanut rimaa foldata enää.

-Rauno, etkö sä nyt vois väistyä, olla kypsempi?

-Siinä seisoskelee Pöysti ja miettii tekosiaan.

-Mietin sitä, miten olet mielivaltainen muinaisjäänne.

-Ei auta yhtään. -Minä mietin vaimon viekussa, -

miten mukava on olla sisätiloissa kun Pöysti seisoo ulkona -

ja päälle sataa kissoja ja koiria.

-Sen enemmän saan voimaa marttyyriudestani.

Samaistun Mandelaan ja kiinalaiseen, jolla oli nettisivut.

-Se istuu edelleen posessa se kiinalainen. -Hyvä.

Sitä paitsi seison mieluummin sateessa -

kuin olen sun karvajalkaisen vaimon viekussa.

-Jumalauta! -Pöysti, nyt ei ole kypsää. -Ikävästi löi vyön alle.

Perääntyminen on vielä mahdot- tomampaa. -Hyvä, on kivuliaampaa.

-Kestän kipua hyvin. -Sitä on tulossa. -Sopii hyvin.

-Minulle yhtä hyvin. -Minulle paremmmin. -Minulle parhaiten.

-Jumalauta! Harhautti minut komparatiiviin.

Suomen kieli tarvitsee neljännen vertailumuodon.

-Sitä ei ole tulossa. -Hyvä!

-Tää on kuin Lähi-Idän tilanne. Sovinto on mahdoton.

-Olen niin Palestiina tässä kuviossa. -Olen niin Israel!

Yritän sopua, hän terrorisoi. -Sä veit mun maat. -Luvatut maat.

-Tunnusta rajani! -En ikinä!

-Vihaan yövuoroja. Kadut täynnä humalaisia, virtsa lainehtii, -

oksennuksessa on pitsapaloja.

-Minusta on myös ikävää. Olen vihainen Raunolle, -

mutta jännästi myös Pöystille, kun ei jousta.

-Olen vihainen Pöystille myös.

-Olen vihainen Neposelle. Hän ei ole saanut ratkaisua aikaan.

-Minä olen vihanen sisäministerille aika usein.

Ja sinulle. Tilannetta ei olisi syntynyt, -

jos et olisi munattomuuttasi aloittanut sitä, -

että poliisit suostuu moppaamaan. -Ai minua tässä syytetään?

Jännä. Tuolla on taas kaksi lorottamassa.

Pitäiskö odottaa, että lopettavat, ennen kuin alamme riuhtoa heitä?

-Miks mun piti tulla tänne? -Jahas, voisin ottaa kahvia ja nisupullaa...

Jahas, Pöysti. -Rauno. -Vaikutat nuhaiselta. -Vaikutat ikälopulta.

-Tämä on interventio. Olen käynyt työpaikkadynamiikan kurssin -

ja aion avata solmun. -Senkus avaat.

Aloittaisin Raunosta. -Aloittaisin Pöystistä.

-Minusta tässä on kummassakin vikaa. Olen tehnyt laskelmia.

Ensin Rauno pyysi Pöystiä moppaamaan, mikä oli väärin.

-Juuri näin. -Hiljaa.

Väärässäolotilaisuudessa Rauno 1, Pöysti 0. -Kyllä!

Siellä johtaa Repomies. Ei jumalauta, ei johda!

Mutta tarjosin useaa kompromissia. Eivät kelvanneet.

-Pöystin olisi pitänyt joustaa, koska asia oli Raunolle tärkeä.

Näin ollen tilanne on 1-1.

Sitten Rauno julisti sodan, mikä oli lapsellista, -

mutta Pöysti lähti mukaan. Sekin oli lapsellista. -Mut laitettiin sateeseen.

-Se oli väärin, mutta Raunon vaimon ulkonäön kommentointi oli rumaa, -

kun hän ei ole mikään ruusunnuppu. -Juuri näin.

-Tämä oli tässä. Huh huh.

En ole koskaan pysynyt asiassa noin pitkään yhtäjaksoisesti.

Jännä olo. -Tilanne on 3-3. Kumpikin on yhtä väärässä, -

joten ehdotan, että sovittaisiin.

Perheessäni skismat on lakaistu piiloon, enkä kestä konflikteja.

-En minäkään. Varastelen kaupasta ja viiltelen itseäni huvikseni.

-Kiitos, Helga ja Pekka. Näkyy, että kumpikin on ollut väärässä.

Että pitäiskö sopia? -Minä olen valmis. Hieno esitys.

Selkeä tasatilanne. Tässä käteni, Pöysti.

Tartu siihen, niin sovimme, että olimme yhtä väärässä.

Ei. Olen hiekkalaatikkoleikeistä asti vihannut -

tätä "kumpikin oli yhtä väärässä" -paskaa.

Ei ole kahta samanlaista hiutaletta, -

eikä kahta yhtä väärässä olevaa ihmistä.

Toinen on aina vähän vääremmässä. -Mutta riitaan tarvitaan kaksi.

-Toi on toinen kuppanen paradigma!

Ei tarvita kahta. Yksi riittää hyvin. Sitä sanotaan kiusaamiseksi -

ja sen vastavetoa itsepuolustukseksi. Rauno oli ensin kohtuuton, -

joten oma kohtuuttomuuteni kumpusi oikeutetusta tunteesta.

Ja se laittoi teidät punnertamaan! 5-3 ainakin!

-Pöysti, olis sopu nyt tarjolla.

-Maailmasta ei ikinä lopu vääryys ja kusipäinen käytös, -

jos aina sovitaan, että kaikki on yhtä väärässä!

Siksi tahdit määrää kilarit exät ja Pohjois-Korean diktaattorit.

Siinä palkitaan riitojen aloittajat ja rangaistaan puolustautuvia.

Sota jatkukoon! Menen sateeseen seisomaan.

-Kai sovintoon tarttumattomuudesta saa kaksi pistettä? -Pöysti tasoitti.

-Jumalauta, menetin kahden pisteen johtoni! Mats Sundin vauhdissa taas!

Help me, Mr Proper!

-Huomenta. Meillä on kohta aamun kokkiosuus, -

jossa Anette paistelee merianturaa. Sitä ennen puhumme siitä, -

miten Pasilan poliisia on kritisoitu rikollisuuden lisäännyttyä alueella.

Öinen kadulle virtsaaminen on vähentynyt, -

mutta päivisin virkavaltaa ei juuri kaduilla näy.

Ylikomisario Rauno Repomies, mistä tämä johtuu? -On ollut kaikenlaista.

Olemme panostaneet yöpartiointiin ja oven valvontaan.

-Suurin osa rikoksista tapahtuu päivällä.

Miksi silloin on minimivahvuus? -Virtsaaminen on prioriteetti.

Olemme kaikki kusessa, jos olemme kusessa.

-Minulle on vuodettu heikentyneestä työilmapiiristä ja simputuksesta.

Pitääkö paikkansa? -En ole kuullut.

-Eli ette tiedä, mitä asemalla tapahtuu? -En. Tiedän. Jumalauta!

Haastattelu päättyy tähän. Anette, mitäs siellä kokkaillaan?

Tuoksuu hyvältä. Tulen katsomaan. Kamera voi perässäni seurailla.

Neponen, alkaako Pöysti jo murtua? -En usko, että murtuukaan.

-Perhana! Tarvitsisin Pöystiä, kun Pekka ja Helga ovat yövuorossa.

-Tiedän, olen yksin päivävuorossa ja saan turpaan koko ajan.

Jos kysyn, olisko Pöysti valmis sopimaan?

-Aloitteen on tultava Pöystiltä.

Suuruuttani pitkin hampain suostun hänen jännittäessä -

jatkuuko hänen piinansa. Vai minun piina.

(Pöysti aivastaen:) Ai sopia?

Aloitteen on tultava Raunolta.

Suuruuttani suostun pidettyäni pitkän paussin -

kylmän hien valuessa Raunon otsalta. -Pöysti, tää on hulluutta.

Olet flunssassa ja osa sun varpaista on menettänyt värinsä.

-En pyydä Raunolta anteeksi. -Nyt menet moppaamaan sen lattian.

Asettuisit Raunon lapsellisen käytöksen yläpuolelle.

Koko työyhteisö pitää sua kypsempänä teistä kahdesta.

-Pitäiskö? -Kyllä. Kaikkien elämä palais raiteilleen -

sun valtiomiesmäisen henkisen suuruuden takia. -Totta.

Oon kyllä sisimmässäni suuri ih-ih-tsih! ...minen.

Siinä mielessä voisin. Mutta Rauno näkee sen antautumisena.

En voi sitä iloa suoda. -Pöysti, siteeraan sua:

"Idiootin ja rautakangen ero on se, että rautakankikin taipuu joskus."

Jos sä et mene, seisot sateessa -

kunnes sulla ei oo enää varpaita, kaadut eteenpäin ja lyöt naamasi.

-Pöysti, mikset seiso ulkona? -Hyvä on. Moppaan lattian. Anna moppi.

-Hienoa, Pöysti. -Hienoa kun taivuit. Olen juoppokusessa ollut viikon.

-Marinoitui ylpeydessään Pöysti. Vesisateessa tajusi antaa periksi.

-Mene nyt. -Pöysti päätti lopettaa riidan kun tajusi, etten anna periksi.

Siellä nieli ylpeytensä, tajusi olla kypsempi ihminen.

Jätti omaan arvoonsa Repomiehen mielivaltaiset määräykset...

Jumalauta! Ei näytä hyvältä tämäkään kannaltani.

Lopetat moppauksen! -Mitä sä taas riehut?

-Et moppaa! En halua voittaa, jos häviän ihmisten sydämissä!

-Anna mun mopata nyt! -Ei kuulu sinun töihin! Olin väärässä.

Haluan ojentaa sovinnon kättä. Anna minä moppaan! -Et!

-Lopettakaa! -Aloin just päästä marttyyriuden makuun -

ja aion kypsempänä ja sorrettuna mopata ja saada kiksejä siitä.

Kas, ensimmäinen känsäni. Omanlaisensa stigma.

Jeesukseen en vertaa itseäni, mutta koen muiden puolesta uhrautuvani.

-Jumalauta. Pienestä riidasta alkanut työyhteisön ruumiinavaus -

paljastaa ikävästi jotain paitsi ihmisestä, myös minusta.

Tänne se moppi! -Et ota! -Et moppaa. -Haluan mopata, kun on pyydetty.

-Et halua mopata. -Nobody knows the trouble...

-Anna tänne moppi! -Nobody knows my sorrow...

-Et laula spirituaaleja! -Nobody knows... -Anna moppi!

Et samaistu mustaan, sorrettuun kansanosaan! -Glory hallelujah...

-Minulle moppi! (Pöysti jatkaa laulamista.)

Tänne moppi! Et moppaa siinä nytten! -Moppaanpas!

-Tänne moppi! Jumalauta, moppi tänne! -...oh yes... -Tänne nyt se!

-Minne muut meni? -En tiedä. Mutta moppi on katki.

Olemme riidelleet niin kauan, että he ovat tottuneet siihen, -

eivätkä enää yritä paikkailla välejämme. -Totta.

-Jos kukaan ei sopuun taivuttele, jäämme näihin asemiin.

-Totta. Hitto. -Pöysti, sopikaamme riita.

Minua hävettää käytökseni. -Rauno, arvostan kypsää asennettasi.

Sovitaan vaan. -Hienoa. -Mutta myönnä, että sinä aloitit.

-Sinä ajoit tilanteen tähän ja olet syyllinen kaikkeen.

-Jumalauta, hyvä on! Kaikki oli minun syytä. Onko nyt hyvä?

-Ei tullut sydämestä. -Kaikki on minun syytäni.

Tämä on niin sydämestä niin kuin pystyn. Perkele! -Hyvä!

-Pöysti, et yhtään tule vastaan. -Haluan antautumisen, -

mikä minulle kuuluu oikeassa olevana ihmisenä. Noin.

Kiitos. Oliko hirveen vaikeeta? Tällaisen sovinnon voin hyväksyä.

Sopu saatiin, mutta totuutta ei uhrattu.

Kypsää touhua aikuisilta ihmisiltä.

Ja mitä opimme? Sovintoon tarvitaan vain, -

että päätetään, kumpi oli idiootti. Ja väärässä.

Tienaisin kauheasti diplomaattina. Lähi-Idässä ois rauha näin.

Ja haluan huomauttaa, että olisin heti mopannut, -

jos olisi osattu kauniisti pyytää. Haloo?

Minne te meette? Hitto. Jotenkin on karvas maku tässä voitossa.

No mietin asian opetusta baarissa, -

jossa voittajana kirjoitan historiaa tuopin ääressä.

Nobody knows the trouble I've seen, glory hallelujah!

Tekstit: Tiina Häkkinen Lingsoft Oy 2011